Vaimoni narsisti

Oletan, ettet yritä perustella uskottomuuttasi, joten uskon kertomasi. En tiedä kuinka monella miehellä on sama tilanne, mutta kuvaus sopii hyvin entiseen ystävättäreeni. Monivuotinen ystävyytemme loppui siihen, että menin toisen hänelle tuntemattoman ystävättäreni kanssa tapahtumaan, johon hän sattui pyytämään myöhemmin. Rehellisenä ihmisenä kerroin tämän hänelle, josta seurauksena hän ei halunnut enää tavat minua. Hän itse painotti omaa rehellisyyttään, mutta vastaavissa tapauksissa tuli sairaaksi, tai lapsi sairastui. Hän ei siis kyennyt itse rehellisyyten.

Hänen äänensä muuttui muille jutellessa. Kaikki oli todellakin mahtavaa ja etenkin hänen omat kokemuksensa. Hän saattoi suuttua ihmeellisistä syistä lapsilleen ja pitää heitä kotiarestissa. Hän suuttui myös opettajille ja vaihtoi lapsensa eri kouluun. Hän kohteli huonosti lemmikkiään, piti koiraa metrin pituisessa narussa ja potkaisi kun koira teki tarpeet lattialle. Hän antoi mieluummin lopettaa lemmikkinsä, kuin luovutti muille (tätä hän ei kertonut, mutta myöhemmistä samomisistaan uskon näin tapahtuneen). Hänellä oli tapana kutsua useampia ystävättäriä kylään ja manipuloida tilanteita jos halusi näpäyttää jompaa kumpaa. Hän vihasi tuntemattomia ihmisiä kaupungilla ja oli varma että he olivat uteliaita hänen asioistaan. En tiedä oliko hän narsisti. Joka tapauksessa miessuhteensa, joissa oli alkuun suurta flirttiä ja liehittelyä, päättyivät miesten huonoon käytöksen vuoksi; vettä lotrattiin liikaa suihkussa, ruokaa syötiin jääkaapista ja nurmikolta oli leikattu vahingossa kukat. Ihan normaalia parisuhteessa oleville mielestäni.Olin jollakin tapaa helpottunut, kun ystävyytemme loppui. Se oli rasittanut minua monin tavoin, minkä tajusin vasta jälkikäteen.Olen huolissani sinun, mutta myös lastenne vuoksi. Jos kyseessä on samanlainen ihminen, joutuvat lapset mahdollisesti vastaaviin olosuhteisiin. En osaa edes neuvoa noin hankalassa tilanteessa. Ehkä narsistien tuki on oikea paikka.

Aloittaja; "Kuinkahan suuri joukko miehistä kituu hiljaa mielessään ja ei uskalla koskaan."....jne.

Tähän vastaan: kuinkahan suuri joukko naisista kituu...jne.

Tilastollisesti miehillä on narsistinen persoonallisuushäiriö useammin kuin naisilla. Narsistisen persoonallisuushäiriön arvellaan olevan eri lähteiden mukaan 1–9 prosentilla väestöstä

Niinpä niin... Eiköhän jätetä persoonallisuushäiriöiden diagnostointi alan ammattilaisille.

Aloittaja on nössö mies ja vaimonsa itsekäs jyrä. Ei sen kummempaa. Monessa huushollissa tuntuu olevan toisinpäin.

Mikään ei viittaa narsistiseen persoonallisuushäiriöön. Taidatte vain olla täysin erilaista temperamenttityyliä, ettekä edes yritä ymmärtää toisianne. Ainoastaan tämä kummastutti "Ne ilmeet, kun haluan mennä, esim kävelylle, mutta se ei sovi vaimolle. Oksettava vihan virne kasvoilla" Haloo. Mitä ihmeen oksentamista siinä on, että toinen haluaa lähteä kävelylle? Miksi sinun pitäisi kysyä vaimolta lupaa kävelylle lähtemiseen? Miksi ihmeessä et vain sano "nyt tämä poika lähtee kävelylle, tulen kohta"?

Ja jos vaimo uhkaa erolla, niin mikset totea "ehkä se olisi parasta"?

"MInut on pelastanut fyysinen koko ja
peräänantamattomuus. Harmittaa lasten puolelsta, mutta lähtöpäivä lähenee... "

Kuulostaa todella pelottavalta. Kiität fyysistä kokoasi ja peräänantamattomuuttasi, että pärjäät vaimosi kanssa. Kaikki ei taida olla aivan kohdallaan. Jos olet todella henkisesti kasvanut, kuten annat ymmärtää, sinun ei todellakaan tarvitse käyttää fyysistä valtaa parisuhteessasi. Jos se on keinovalikoimassasi, en ihmettele vaimosi vihan ilmeitä ja eropuheita.
Mikäli vaimosi on narsistinen, suosittelen suostumaan hänen eroehdotuksiinsa ja etsimään itsellesi elämän. Ensimmäisenä kannattaa opetella rakentamaan egoa, joka ei tarvitse fyysistä kokoa suojakseen.

Tiesitkö, että jos katsomme tarkkaan, jokainen, siis JOKAINEN ihminen voidaan luokitella narsistiseksi. Sinäkin olet siis narsisti.

Kaikki haukkuvat kumppaneitaan ja exiä naristeiksi. Oletko koskaan lukenut kirjoja sillä tavalla, että ehkä sinä olet se narsisti? Kun Vaimo ei tee, niin kuin sinä haluat, niin hän on "narsisti."¨

Kun näitä topiikkeja lukee, jossa aina tulee esille tuo "narsisti", niin jotenkin katoaa usko siihen, että kirjoittaja itse on täysin puhdas. Tuntuu enemmän siltä, että sinä yrität mustamaalata tätä vaimoasi, vaikka vamrasti ei hän mikään täydellinen lempeä perhonen ole.

Kun ihminen käyttäytyy aivan eri tavalla eri ihmisten seurassa ja eri yhteyksissä, niin se on lapsellisuutta, eli keskenkasvuisuutta. Voimakkaimmillaan tämä ominaisuus ilmenee murrosikäisen kohdalla. Senikäinen usein aivan kuin taika-iskusta muuttuu ihan eri ihmiseksi kun vaihtaa koti-oloista kaveripiiriinsä, ja toisinpäin. Muistelkaapa itse.

Aikuistuminen on siinä suhteessa juuri tästä ulos kasvamista, kun tiedostaa elämän-kokonaisuuden. Jotkut vaan eivät koskaan kasva aikuiseksi. Kyllä tämä roolinäytteleminen sitäpaitsi jatkuu ihan kaikilla jossain määrin, joten ei se mikään sairaus ole, jos ei muodostu sairaalloiseksi.

Narsistit ovat juonia ja ovelia. Vetävät juuri oikeasta narusta, ihan "luonnostaan". Vaimosi sanoa töksäyttää suoraan mitä ajattelee. Hän on pikemminkin Drama Queen. Kaikesta huolimatta, olkoon mikä on, niin se ei sinun asiassa auta mitään. Et voi muuttaa vaimoasi toisenlaiseksi. Ainoa mitä voit tehdä, on reagoida mahdollisimman fiksusti hänen kommentteihinsa. Kannattaisi myös kysyä mitä hän ajattelee liitostanne, miten hän näkee; onko ongelmia ja voiko niitä ratkaista. Mitä miettii erosta.

Ei onnettomaan liittoon kannata jäädä, senhän jokainen tietää. Erittäin tärkeää on huolehtia siitä, että lapset eivät joudu kärsimään, eivät joudu pelinappuloiksi. Vaikka ette tule toimeen toistenne kanssa, teidän pitäisi pystyä neuvottelemaan lapsistanne hyvässä hengessä. Onneksi nykyisin varmaan suurin osa erovanhemmista osaa käsitellä asiat viisaasti. Onnea, valoisaa tulevaisuutta.

Et ole alistettu, vaan alistuja. Avioliitto on vapaaehtoinen.

Minulla täsmälleen samanlaisia ongelmia vaimoni kanssa. Kaikki on ulkopuolelta katsottuna täydellistä. Lähempää tarkastelua suhteemme ei sitten enää kestäkkään. Vaimoni on täydellinen kontrollifriikki kaiken pitää olla siten kuin hän haluaa asioiden olevan. Oma mittani on aikoja sitten ollut täysi, mutta pelko siitä miten lasten käy ja millaista vahinkoa hän saa heidän mielissään aikaan.
Suhteemme alussa vaimoni oli mitä kiltein ja huomaavaisin ihminen, ensimmäiset merkit huomasin kun hän keskusteli sukulaistensa kanssa. Kaiken järjetön suurentelu ja kehuskelu sillä missä ei mitään ihmeellistä edes ollut. Kontrolloinnin tarve näkyi heti mutta siinä ei naisihmisistä puhuttaessa ole mitään uutta (älä ota tätä nyt niin vakavasti kuin aioit). Nopeasti syvenevä tarve kontrolloida kaikkea tekemääni ja selkeä taloudellinen hyväksikäyttö olivat seuraavat askeleet. Tuolloin aloin painaa jarrua ja ajatukset liiton lopettamiseksi heräsivät. Vaimoni sattui tulemaan tuohon saumaan raskaaksi ja niin tein kuten kuuluukin tehdä eli jäin. Aika pian lapsen syntymän jälkeen tämä ongelma alkoi näyttää todella nurjan puolens. Lapsesta tuli esittelykappale jota hyysättiin ja jolle leperreltiin kun muita ihmisiä oli läsnä. Totuus kuitenkin oli toinen vaimoni työnsi lapsen minulle jokaisen tilaisuuden tullen. 16 tuntisen työpäivän jälkeen olin kuulemma "levännyt" töissä riittävästi että voisin loppuillan huolehtia imeväisikäisestä lapsesta. Sen arvaa miten siinä käy kun ottaa huomioon että lapsi oli rinnalle opetettu. samoin imetyksen lopetus jäi kontolleni hänen päättäessään lähteä reissuun muutamaksi päiväksi. Minua kaduttaa etten ottanut tuolloin yhteyttä viranomaisiin äiti nimittäin ravisteli vauvaa moneen otteeseen kun tämä ei tehnyt kuten hän halusi ..tietenkään. Tilanne ei juuri muuttunut tulevina kuukausina eikä vuosina. Vaatteita kyllä ostetaan ja ostettiin oikein sieviä ja kalliita joissa lapsi sitten sai istuskella ja pyöritellä ehkä hieman peukaloitaan. Miten se sitten onnistuu esimerkiksi kolmevuotiaan kanssa. Hoitovastuu oli siirtynyt minulle jo käytännössä muilta osin kokonaan enkä kovin pitkään uskaltanut heitä kahdestaan jättääkään. Vaimoni väkivaltainen käytös lasta kohtaan nimittäin ei ollut muuttunut mihinkään sekuntiakaan ei lapsen sopinut miettiä miten laitetaan vaikka paita päälle vaimoni jo kiskoi ja ruihtoi käsivarresta haukkuen lasta typeräksi ja kun itku tuli sitten riuhtominen senkuin lisääntyi paita revittiin päälle ja takki niskaan. Lapsi huusi naama punaisena koko ajan takki niskaan ja sitten alettiin laittaa ponskareita ja lasta muutenkin edustuskuntoon. Itku ei tietenkään loppunut seurauksena tukkapöllyjä ja lisää repimistä ja riuhtomista. En tiedä mihin tilanne olisi johtanut lopulta mutta siinä vaiheessa heitin vaimoni ulos ovesta ja ilmoitin ettei hän tänään vienyt lasta hoitoon vaan minä. Mielettömin seuraus kuvaamastani tilanteesta tuli sitten illalla kun palasin töistä kotiin ja vaimoni totesi aikovansa ilmoittaa poliisille, että olin pahoinpidellyt hänet näytellen mustelmiaan käsivarsissa joista häntä olin tarttunut. Kehotin häntä tekemään niin. Mielestään hän oli armollinen eikä ilmoittaisi kunhan en enää puuttuisi hänen ja tyttäremme väleihin. Totesin tulevani puuttumaan ja kerroin että ellei tytön tämäntyyppine käsittely lopu tähän hän on se joka istuu syytetyn penkillä.
Tulipas pitkä selostus, mutta mielestäni tämä kuvaa narsistin toimintaa hyvin. Hän ei kykene ymmärtämään toisten tunteita samalla tavoin kuin normaali ihminen. Ainoastaan omaan itseensä kohdistuvien uhkien ja tuntemusten kuten ihailun ja hyväksynnän kautta hän mittaa omma menestystään. Täysin piittaamatta muille aiheuttamastaan mielipahasta tai vahingosta. Hän osaa olla mielyttäväkin jos katsoo sen jollakin tavalla hyödyttävän häntä itseään ja mikä tärkeintä narsistia on kehuttava jatkuvasti joka ikinen päivä hänen makuaan älyään ja ulkomuotoaan. Surkean itsetunnon omaava ihminen kaipaa jatkuvaa pönkitystä, jotta voi tuntea itsensä tyytyväiseksi. Narsistille ei myöskään koskaan sanota ei ilman jonkinasteista kostoa. Yksikään esittämäsi ajatus tai toimintamalli ei ole hänen mielestään toteuttamiskelpoinen sellaisenaan. siisteys on äärettömän tärkeää ulkokuori pitää olla tahraton jotta hän voi tuntea muiden hyväksyntää. Ymmärrän hyvin miksi aloittajakaan ei halua lapsiaan jättää tämän pedon kynsiin. Erotilanteessa jää kuitenkin yhteishuoltajuus jolloin puolet ajastaan lapsi on täysin narsistin armoilla. Tätä ei luokitella sairaudeksi vaikka onkin kyse vakavasta persoonallisuushäiriöstä sitä ei voi parantaa eikä siihen ole lääkettä. Repikää siitä!!!

Et ole ainut, joka on lähtenyt narsistin kynsistä, kun lapset kasvaneet. Itse olen onnellinen nyt, ilman alistamista, jatkuvaa kyttäämistä yms. Nyt saan lähteä yksin, silloin kun sille mahtaa tuntua. Aiemmin jouduin ottamaan jonkun lapsistani mukaan, etten vaan löytäisi ketään kauppareissultakaan! Ei ne narsistit itse tajua, miten kohtelevat toista. Ja lisäksi hän oli aina oikeassa, vaikka olisi ollut mustaa valkoisella hänen epärehellisyydestä. Intti vaan vastaan ja tiesi tietävänsä kaiken aina muita paremmin.
Toivottavasti löytäisin todellisen rakkauden, joka on aitoa sellaista. Narsisti ei rakasta kuin itseään. En toivo kenellekään sellaista helvettiä, jota jouduin elämään pari vuosikymmentä.

Kaikille samanlaisen ihmisen kanssa "taistelevan" toivon erittäin paljon hermoja ja parempaa tulevaisuutta.

Itselläni täysin vastaavia kokemuksia omassa liitossani, vaimoni on työnarkomaani ja kotona kuin pieni jyrä jonka mukaisesti kaiken tulee tapahtua ja toimia. Muita kohtaan on vieraskoreana mutta kotona tulee todellinen luonne esille, eli on mm. sanallisesti aggressiivinen minua kohtaan.

Meillä kaksi pientä lasta ja alusta saakka oli selvä että vaimoani ei lastenhoito kiinnosta niin päätin itse jäädä neljäksi vuodeksi kotiin hoitamaan lapsia kunnes tulisivat päiväkoti ikäisiksi. Sama tahti jatkuu edelleen eli minun pitää joustaa kaikenlaisessa lasten hoitamisessa ja hakemisissa ym. niin että vaimoni voi toteuttaa omaa työnarkomaanisuuttaan ja menojansa kyselemättä minulta mitään.

Vaimoani ei kiinnosta myöskään kodinhoito, siivoaminen ym, eli jos minä en niitä hoitaisi niin koti olisi täysin sekaisin.

Ei kyse ole siitä että joku mies olisi nössö kotona vaan siitä että nämä tietyt nykynaiset ovat kovin ahneita omille haluilleen ja tietyllä tavalla narkomanisoituneet omista haluistaan..

EI siinä auta että mies panee vastaan koska siitä syntyy aina hirveä riita ja sen saa aikaiseksi aina jos haluaa. Tällaisia naisia ei kiinnosta tasa-arvo asiat millään muotoa vaikka mies siihen pyrkisikin. Lisäksi tällaiset tilanteet johtaa usein naisten puolelta erouhkailuihin jos heidän tekemisiään ja jatkuvia poissaoloja kyseenalaistaa. En usko itse että ero on aina ratkaisu tällaisinkaan tilanteisiin vaikka se on aika tavallinen ratkaisu nykyään.

Kysynkin tässä mikä näitten tiettyjen nyky naisten päässä liikkuu kun perinteinen perhe/koti ei kiinnosta vaan ovat ryhtyneet käyttämään jyrämäisesti valtaa kotona ja tällaiset tasa-arvoon pyrkivät miehet jäävät sitten kokonaan tällaisten jyrien alle. Tällaiset naiset tuntuvat kovin ahneilta kun heidän mielen mukaisesti kaiken pitäisi pyöriä.

Pakkoliitto persoonallisuushäiriöisen kanssa on kuin kakku lusittavaksi, se loppuu joku päivä. Itse meinasin häippästä kunhan muksu on tapeeksi iso. Sitä ennen pidän talouden ja itseni kunnossa. Muksu tajuaa kyllä aikanaan mikä vanhempi on ihmisiään, loputtomiin kusettaminen on aika vaikeaa useamman ihmisen kohdalla. Kaikkia voi kusettaa kerran, mutta ketään ei loputtomiin.

otan osaa, tiedän mitä koet. Olen nainen ja jos alan kertomaan tarinaani... alan itkeä. Menin rakkaudesta naimisiin, mutta nyt reilun 20 vuoden kuluttua olen tajunnut eläneeni vankilassa. Olen häkkilintu. Yritin erota, mutta....en voi sitäkään tänne kertoa. Sattuu liikaa. Olen ollut turvakodissakin, mennyt posttraumaattiseen psykoosiin, ollut anelemassa vessaan pääsyä.....ja miksikö tulin takaisin? En saanut nähdä lapsiani, yli puoleen vuoteen. Mitä teki sosiaalitoimi... sen etten koskaan tulee luottamaan yhteiskunnan apuun. Kaikki tämä paska teki minusta soturin.



Mutta minun tarinastani kuulette enemmän, vielä ei ole aika. Odotan pelastusta. En tiedä mitä, Ehkä luonto hoitaa vääristyneet täältä pois. Kuka on se vääristynyt? Mieheni mielestä minä.

Vaikka miehesi elää jossain pimeässä ja pitää sinua "huorrrana", niin älä sinä ainakaan jää pimeään. Kun tietää itse asiain laidat paremmin, ei kannata noteerata pimennettyjen korvienvälien aivoituksia. Kasvu valoisampaan tulevaisuuteen lähtee siitä, että osaa antaa asioille niiden oikeat nimet ja sitten toimia asioitten vaatimalla tavalla.

Miksi sinun pitäisi kärsiä siitä, että miehesi on seko? Luonto auttaa niitä, jotka osaavat auttaa itse itseään. Joten pistäpä töpinäksi ...

No jos kenenkään äitiä tai isää hauku, niin.. niin sinä tapauksessa lainmukaista. Itseälläni on erittäin vahvaluontoinen äiti, mutta isäni perheen todellinen perheenpää, mistä syystä niillä onkin noin neljäkymmentävuotta kestänyt onnellinen avioliitto ja lapset, jotka eivät hauku vanhempiaan netissä. Naapureiden mielestä se toki voi olla outoa, että jotkut eivät piittaa keskenään istuessaan omassa kotipihassaan, että istuuko siinä pensasaitaansa räpläämässä ja kurkistelemassa naapurin utelias ukko tai akka, mutta siinä missä naapurin ukkoa kiinnostaa, että mitä toisilla on ruokapöydässä kesäterassilla, ei naapuria ole koskaan kiinnostanut edes se, että mitä naapurin ukko tekee, kunhan nyt ei ihan meidän pihalla kävele uteliaana, mitä tapahtui lapsuudessani.


Mies on sellainen, joka antaa akkansa lähteä liitosta, jos nainen itse haluaa. Ja mies ei ota = mene avioliitoon naisen akan kansa, jolla olisi alemmat tulot kuin itsellä tai jos ottaa, niin vain rakkaudesta. Ja kulissielämä tarkoitaa yhelle yhtä,toiselle toista. Yleensä miesten pahuudesta valittaville akoille sitä, että olisi kauhean kivaa jos voisi kavereilleen kertoa, että mies on työssäkäyvä ja sivistynyt, mutta ei niillä tietysti ole niin, koska tyhmä nainenhan tietysti valitsee tyhmän miehen ja tyhmä mies tyhmän naisen, ainakin mitä avioliittoihin ja niiden kestoihin tulee. Sori oon taustasta, missä suurimmalla osallla ihmisistä on max kaksi lasta tai tilastojen mukaan 1,8, missä suurimmalla osalla ihmisistä on kahden vanhemman ydinperhe ja missä harvatkin yksin lapsensa kasvattaneet on kasvattaneet ne siten, että ei ainakaan tarvitse netin palstoilla inistä kuina omat valintansa miehet ei maksa elareita pennun kakruajan kustannuksiin. Voi ja saa toki olla suurperheitäkin, mutta sitten on niin, että aika suurta osaa niistä elättää kyllä valtio, jos kerran työikäiset on kotona ja jos silti mukulalauma on jotakin älytöntä.


Uskotko oikeasti, että olen nainen. Mä en juuri siksi nöyristele ketään, että mulle lapsuudenkodissani opetettiin malli, että miehet on hyviä. Ja että nainen on sellainen, että äy töissä ja ansaitsee itse elantonsa, jos suinkin pystyy. En tiedä karmeuksista mitä ihmiset ehkä elämissään kokee, mutta mulla ei ole mitään yhtistä Suomi24-keskustelupaltsakirjoittajien kanssa.