Autopilotti väsähti

Duncker hitsaili itse tuuliperäsimen kasaan mallin mukaan.

Kyllähän veneen saa kulkemaan sivuvastaista kurssia, kun lukitsee pinnan ja trimmaa purjeet. Avotuulissa suunta ei tahdo säilyä kuin lyhyitä aikoja.
Helpoin ratkaisu on silti autopilotti. Teepä verkkokauppojen hintavertailu ennen ostopäätöstä. Unohda kuminauhaviritykset, jos harrastat viikonloppuretkiä pitempiä purjehduksia.
Tuuliperäsin puoltaa paikkansa, jos aiot tehdä pitkiä avomeriretkiä. Itsetehtyjen tuuliperäsinten ehkä eniten käytetty esikuva on Windpilotin vanhin malli.

Kaikki autopilotit vaativat huoltoa ennemmin tai myöhemmin. Suolavesi ja elektroniikka….

Johtuu varmaan liian vähäisestä käytöstä. Onhan sulake virtajohdon sulakepesässä oikean kokoinen jotta virtaa riittää?
Tuuliperäsin olisi hyvä pinnapilotin lisäksi. Myydäänkö niitä Suomessakin ja mitä ne maksavat?

Simrad on kestävä kirjoitti:

Johtuu varmaan liian vähäisestä käytöstä. Onhan sulake virtajohdon sulakepesässä oikean kokoinen jotta virtaa riittää?
Tuuliperäsin olisi hyvä pinnapilotin lisäksi. Myydäänkö niitä Suomessakin ja mitä ne maksavat?

Lue lisää

Myydäänkö niitä Suomessakin?

Eikö tämä ole internetin aikana hiukan hassu kysymys? Kaikkeahan myydään netissä, josta myös hinnat löytynevät. Luulen, ettet saa uutta tuuliperäsintä alle 2000 eurolla.
Kullakin tuuliperäsinmallilla on oma (=valmistajan) myyntiorganisaationsa. Tunnettuja malleja ovat Aries, Fleming, Hydrovane, Monitor, Sailomat, Windpilot. Aries ei taida enää olla tuotannossa, mutta käytettynä senkin voi löytää edullisesti kuten muitakin malleja.

Autopilotteihin tulee ongelmia myös runsaasta käytöstä, ei pelkästään liian vähäisestä (huollon puutteesta). Tänä kesänä pinnapilottini hajosi mekaanisen kulumisen takia. Sen kierretanko jumittui liikkumattomaksi, koska kierteet olivat kuluneet käytössä. Aikaisemmin sen sähkömoottori oli lakannut toimimasta, koska moottorin kiertymistä estävä ruuvi oli kulunut ja moottori pääsi liikkumaan. Se vika oli helppo korjata reissun aikana (uudet ruuvit ja johdon juottaminen takaisin), mutta kierretangon ja sen osien uusiminen on toinen juttu. Kaikenlaiset kontaktihäiriöt pitäisi jokaisen matkapurjehtijan pystyä korjailemaan.
Tuuliperäsin on luotettavampi, mutta ei käy koneajoon kuten autopilotti.

yksinpurjehtijan apu kirjoitti:

Myydäänkö niitä Suomessakin?

Eikö tämä ole internetin aikana hiukan hassu kysymys? Kaikkeahan myydään netissä, josta myös hinnat löytynevät. Luulen, ettet saa uutta tuuliperäsintä alle 2000 eurolla.
Kullakin tuuliperäsinmallilla on oma (=valmistajan) myyntiorganisaationsa. Tunnettuja malleja ovat Aries, Fleming, Hydrovane, Monitor, Sailomat, Windpilot. Aries ei taida enää olla tuotannossa, mutta käytettynä senkin voi löytää edullisesti kuten muitakin malleja.

Autopilotteihin tulee ongelmia myös runsaasta käytöstä, ei pelkästään liian vähäisestä (huollon puutteesta). Tänä kesänä pinnapilottini hajosi mekaanisen kulumisen takia. Sen kierretanko jumittui liikkumattomaksi, koska kierteet olivat kuluneet käytössä. Aikaisemmin sen sähkömoottori oli lakannut toimimasta, koska moottorin kiertymistä estävä ruuvi oli kulunut ja moottori pääsi liikkumaan. Se vika oli helppo korjata reissun aikana (uudet ruuvit ja johdon juottaminen takaisin), mutta kierretangon ja sen osien uusiminen on toinen juttu. Kaikenlaiset kontaktihäiriöt pitäisi jokaisen matkapurjehtijan pystyä korjailemaan.
Tuuliperäsin on luotettavampi, mutta ei käy koneajoon kuten autopilotti.

Lue lisää

Suomessamyynti ei ole hassu kysymys. Muutaman tunnin käytöstä ei tule mekaanisia kulumisvikoja. Oma Simrad pinnapilottini on palvellut hyvin ja ahkerasti vuodesta 2006.

Oloissa, joissa vene kallistuu, riittää pelkkä naru pinnasta tuulenpuolelle kaidevaijeriin tms. Oikean mittaiseksi säädettynä ohjaa paremmin kuin yksikään autopilotti ja useimmat pinnamiehet. Ei toimi aivan kevyessä tuulessa eikä myötätuulessa, koska vene ei kallistu.

Joakim1 kirjoitti:

Oloissa, joissa vene kallistuu, riittää pelkkä naru pinnasta tuulenpuolelle kaidevaijeriin tms. Oikean mittaiseksi säädettynä ohjaa paremmin kuin yksikään autopilotti ja useimmat pinnamiehet. Ei toimi aivan kevyessä tuulessa eikä myötätuulessa, koska vene ei kallistu.

Lue lisää

Väitit narulla luuvarttiin fiksoidun pinnan ohjaavan siksi, että vene kallistuu. Perustelepa selitystäsi. Minä uskon, että kysymys on purjeista johtuvasta peräsinpaineesta.Tietysti vene on vähän kallellaan, mutta peräsinpaineeseen voi vaikuttaa purjeita trimmaamalla. Jos peräsimessä ei ole lainkaan painetta, pinnan luuvarttinaru ei toimi.
Vene voi kulkea aika kallellaan sivumyötäisellä, mutta tuskin sinunkaan veneesi pysyy silloin suunnassa pelkän narun avulla.

kjnha kirjoitti:

Suomessamyynti ei ole hassu kysymys. Muutaman tunnin käytöstä ei tule mekaanisia kulumisvikoja. Oma Simrad pinnapilottini on palvellut hyvin ja ahkerasti vuodesta 2006.

Sekoititko tuuliperäsinkysymyksen pinnapilottiin? Pinnapilotti on varsin tavallinen varuste ja niitä toki myydään kotimaisissa venetarvikeliikkeissä, koska niille on kysyntää. Tuuliperäsin on turha varuste tavanomaisilla muutaman sadan mailin kesäretkillä. Kohderyhmä on siis varrattain pieni. Miksi tuuliperäsimiä pitäisi olla kauppojen hyllyillä Suomessa?

Ei pinnapilottiin tietenkään tule kulumisvikoja "muutaman tunnin käytöstä". Oma pinnapilottini alkoi kärsiä kulumisviosta vasta kymmenen käyttövuoden jälkeen. Ehkä olin ajellut sillä n. 10.000 nm, kun se jumittui kulumisen takia. Tarkkaa mailimäärää on vaikea arvioida, koska tuuliperäsin on ohjannut kaikki isojen merten ylitykset ja pinnapilotti on käytössä koneajossa, saaristopurjehduksissa sekä hyvin kevyillä myötätuuliopurjehduksilla avomerellä (tuuliperäsin toimii huonosti, jos suhteellinen tuuli on vähäinen).

Tässä linkissä selostetaan kuminauha- ym. virityksiä:
http://www.blueanarchy.org/selfsteering/

Bossu kirjoitti:

Duncker hitsaili itse tuuliperäsimen kasaan mallin mukaan.

Saikohan P.Duncker omatekoisen tuuliperäsimensä toimimaan riittävän hyvin?
Muistelen, että Merivuokko olisi sittenkin purjehtinut enimmäkseen Robertsonin autopilotilla ja pieni Navicon autopilotti oli kevyitä kelejä varten.

Jonkinlainen tuuliperäsin näytti Pertti Dunckerin veneessä kyllä olevan. Ylen elävästä arkistosta sen voi yhä nähdä:
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/purjeveneella_maailman_ympari_44475.html#media=44490

peräsinpaine kirjoitti:

Väitit narulla luuvarttiin fiksoidun pinnan ohjaavan siksi, että vene kallistuu. Perustelepa selitystäsi. Minä uskon, että kysymys on purjeista johtuvasta peräsinpaineesta.Tietysti vene on vähän kallellaan, mutta peräsinpaineeseen voi vaikuttaa purjeita trimmaamalla. Jos peräsimessä ei ole lainkaan painetta, pinnan luuvarttinaru ei toimi.
Vene voi kulkea aika kallellaan sivumyötäisellä, mutta tuskin sinunkaan veneesi pysyy silloin suunnassa pelkän narun avulla.

Lue lisää

Kyllä kyse on purjeista tulevasta peräsinpaineesta, joka taas riippuu voimakkaasti veneen kallistuksesta, koska kallistuessa purjevoimat siirtyvät leehen ja kampeavat venettä tuuleen.

Homma toimii niin, että veneen kääntyessä liian alas tuulesta se kallistuu lisää ja alkaa nousta tuuleen. Tällöin naru pysyy kireällä, koska peräsimessä on painettta. Kun taas vene kääntyy liian ylös, purjeista häviää paine ja vene nousee pystyyn. Tällöin naru löystyy ja vene ohjaa alas.

Ilman kallistusta pinnapaine ei muutu samalla lailla kurssin mukaan.

Toimi erinomaisesti kahdessa edellisessä veneessä. Jälkimmäisessä oli myös pinnapilotti, joka hävisi 100-0 narulle. Nykyisessä veneessä on ratti enkä ole siihen edes kokeillut naruvirityksiä. Tosin se menee minuuttikaupalla suoraaan kenenkään rattia lukitsematta ja siihen koskematta, joten tarvetta virityksiin ei ole. Edellisissä veneissä taas pinnan päästäminen tai lukitseminen ei toiminut lainkaan, ainoastaan ko. toispuoleinen naru.

Siellä on postimerkin kokoinen piirilevy jossa muistaakseni kaksi pientä reed-relettä (magneettikentän vaihtelut havaitseva kytkin). Tämä seuraa vetohihnan liikettä. Tätä piirilevyä virittelin hieman lähemmäs hihnaa, ja sain pilotin pelittämään.

Yhdessäkään niistä suomalaisveneistä, jotka minä tunnen, tuuliperäsin ei ole omatekoinen. Hydrovane oli kolmessa, Aries yhdessä, Monitor on kahdessa, Windpilot Pacific yhdessa, Windpilot Pacific Plus yhdessä, yhdessä on Sailomat.
Kahdessa tapauksessa omistaja poisti tuuliperäsimen, kun lopetti valtamerireissut.

En tiedä mitä tarkoitat "yksinkertaisimmalla oikealla tuuliperäsimellä". Esim. Hydrovane on siinä suhteessa hyvin yksinkertainen, ettei sen toiminta ole veneen omasta peräsimestä riippuvainen eikä siinä ole servolapaa. Hydrovanen tuulilapa on sen verran iso, että sen voim riittää kääntämään tuuliperäsimen ohjauslapaa. Ymmärrät paremmin, mitä tarkoitan, jos katselet vaikkapa hydrovanen ja selfsteer.comin verkkosivuilta.
Kaikki maitisemani mallit ovat oikeita tuuliperäsimiä, hyviksi koettuja.

katsele satamissa kirjoitti:

Yhdessäkään niistä suomalaisveneistä, jotka minä tunnen, tuuliperäsin ei ole omatekoinen. Hydrovane oli kolmessa, Aries yhdessä, Monitor on kahdessa, Windpilot Pacific yhdessa, Windpilot Pacific Plus yhdessä, yhdessä on Sailomat.
Kahdessa tapauksessa omistaja poisti tuuliperäsimen, kun lopetti valtamerireissut.

En tiedä mitä tarkoitat "yksinkertaisimmalla oikealla tuuliperäsimellä". Esim. Hydrovane on siinä suhteessa hyvin yksinkertainen, ettei sen toiminta ole veneen omasta peräsimestä riippuvainen eikä siinä ole servolapaa. Hydrovanen tuulilapa on sen verran iso, että sen voim riittää kääntämään tuuliperäsimen ohjauslapaa. Ymmärrät paremmin, mitä tarkoitan, jos katselet vaikkapa hydrovanen ja selfsteer.comin verkkosivuilta.
Kaikki maitisemani mallit ovat oikeita tuuliperäsimiä, hyviksi koettuja.

Lue lisää

Niitä on täällä niin vähän etteivät tavalliset purjehtijat tiedä niiden hyödyllisyydestä sitä eikä tätä. Kuvittelisin sellaisen olevan hyödyllinen Suomenlahdellakin.

Tuuliperäsimet kirjoitti:

Niitä on täällä niin vähän etteivät tavalliset purjehtijat tiedä niiden hyödyllisyydestä sitä eikä tätä. Kuvittelisin sellaisen olevan hyödyllinen Suomenlahdellakin.

Tuuliperäsintä tulee todella käytettyä kotivesilläkin. Toisin kun joku sanoi niin tuuliperäsintä voi käyttää myös koneajossa joskaan tätä en ole itse tehnyt. Tuuliperäsimen suurin ongelma on suhteellisen tuulen vähyys. Kryssiessä viiden metrin tuuli riittää hyvin ja tuuliperäsin toimii luotettavasti. Myötäiseen varsinkin aallokossa ongelmia tahtoo tulla alle kahdeksan metrin tuulessa.

Simradin piloteissa on joskus vikana ollut moottorin akselilla olevan pienen hihnapyörän irtoaminen. Käsittääkseni se on ainoastaan liimattu akseliin kiinni. Itse olen kahteen pilottiin liimannut pikaliimalla kiinni.

Windpilot kirjoitti:

Tuuliperäsintä tulee todella käytettyä kotivesilläkin. Toisin kun joku sanoi niin tuuliperäsintä voi käyttää myös koneajossa joskaan tätä en ole itse tehnyt. Tuuliperäsimen suurin ongelma on suhteellisen tuulen vähyys. Kryssiessä viiden metrin tuuli riittää hyvin ja tuuliperäsin toimii luotettavasti. Myötäiseen varsinkin aallokossa ongelmia tahtoo tulla alle kahdeksan metrin tuulessa.

Simradin piloteissa on joskus vikana ollut moottorin akselilla olevan pienen hihnapyörän irtoaminen. Käsittääkseni se on ainoastaan liimattu akseliin kiinni. Itse olen kahteen pilottiin liimannut pikaliimalla kiinni.

Lue lisää

Ajatko koneella avomerellä silloin, kun tuulee reippaasti? Niinkuin itsekin totesit, tuuliperäsimen toiminta edellyttää riittävän voimakasta apparenttia tuulta eli sitä tuulta, joka jaksaa kääntää tuulilapaa.
Itse en viritä tuuliperäsintä ohjaamaan muuta kuin silloin, kun samaan suuntaan mennään purjein riittävän pitkä matka - vaikkapa Suomenlahden yli. Kuitenkaan en pitäisi tarpeellisena hankkia ja asentaa tuuliperäsintä niin lyhyitä retkiä varten kuin Suomenlahden reviiri on. Etu autopilottiin nähden tulee isompien merien ja erityisesti valtameren ylittämisissä. Akku riittää autopilotille, kun etapit ovat lyhyitä.

Tuuliperäsintä voi hyvin käyttää tyynen kelin koeajossa siten, että pieni (halvin) pinnapilotti kiinnitetään tuulilavan tilalle. Se jaksaa ohjata raskastakin venettä, koska tuulilapa kääntää servolapaa. Servolapa saa voimansa vedestä ja jaksaa vääntää pinnaa tai rattia paljon suuremmalla voimalla kuin pieni pinnapilotti.

Käytäntö opettaa kirjoitti:

Ajatko koneella avomerellä silloin, kun tuulee reippaasti? Niinkuin itsekin totesit, tuuliperäsimen toiminta edellyttää riittävän voimakasta apparenttia tuulta eli sitä tuulta, joka jaksaa kääntää tuulilapaa.
Itse en viritä tuuliperäsintä ohjaamaan muuta kuin silloin, kun samaan suuntaan mennään purjein riittävän pitkä matka - vaikkapa Suomenlahden yli. Kuitenkaan en pitäisi tarpeellisena hankkia ja asentaa tuuliperäsintä niin lyhyitä retkiä varten kuin Suomenlahden reviiri on. Etu autopilottiin nähden tulee isompien merien ja erityisesti valtameren ylittämisissä. Akku riittää autopilotille, kun etapit ovat lyhyitä.

Tuuliperäsintä voi hyvin käyttää tyynen kelin koeajossa siten, että pieni (halvin) pinnapilotti kiinnitetään tuulilavan tilalle. Se jaksaa ohjata raskastakin venettä, koska tuulilapa kääntää servolapaa. Servolapa saa voimansa vedestä ja jaksaa vääntää pinnaa tai rattia paljon suuremmalla voimalla kuin pieni pinnapilotti.

Lue lisää

Toi viimeinen kappale oli hyvä vinkki. Itselläni on ollut ongelmia autopilotin voiman riittämättömyydestä. Reilut pari vuotta vanha Raymarinen SPX väsyi tänä kesänä. Työntöruuvin laakerit jumitti ja rutina oli sen mukaista. Voisin todellakin virittää pinnapilotin tuulilavan tilalle ja voima ainakin riittäisi.
Pitkä köli ja tasapainottamaton peräsin ei ole herkin yhdistelmä;)
Tuuliperäsintä tulee kyllä käytettyä lyhyemmälläkin legillä. Viritys vie alle minuutin ja parasta on ettei se pidä meteliä.

Käytäntö opettaa kirjoitti:

Ajatko koneella avomerellä silloin, kun tuulee reippaasti? Niinkuin itsekin totesit, tuuliperäsimen toiminta edellyttää riittävän voimakasta apparenttia tuulta eli sitä tuulta, joka jaksaa kääntää tuulilapaa.
Itse en viritä tuuliperäsintä ohjaamaan muuta kuin silloin, kun samaan suuntaan mennään purjein riittävän pitkä matka - vaikkapa Suomenlahden yli. Kuitenkaan en pitäisi tarpeellisena hankkia ja asentaa tuuliperäsintä niin lyhyitä retkiä varten kuin Suomenlahden reviiri on. Etu autopilottiin nähden tulee isompien merien ja erityisesti valtameren ylittämisissä. Akku riittää autopilotille, kun etapit ovat lyhyitä.

Tuuliperäsintä voi hyvin käyttää tyynen kelin koeajossa siten, että pieni (halvin) pinnapilotti kiinnitetään tuulilavan tilalle. Se jaksaa ohjata raskastakin venettä, koska tuulilapa kääntää servolapaa. Servolapa saa voimansa vedestä ja jaksaa vääntää pinnaa tai rattia paljon suuremmalla voimalla kuin pieni pinnapilotti.

Lue lisää

Tuuliperäsin purjehtivalle hiljaisin pilotti vailla sahausääntä. Pieni koko olisi toivottava ja edullisempi hinta.

Kauppojen hyllyille kirjoitti:

Tuuliperäsin purjehtivalle hiljaisin pilotti vailla sahausääntä. Pieni koko olisi toivottava ja edullisempi hinta.

Tuuliperäsimen tärkeimmät ominaisuudet ovat kuitenkin luotettava rakenne ja hyvä ohjauskyky. Pienin ja halvin ei ole merellä paras. Mieti mikä ominaisuus on sinulle tärkein.

Ensimmäinen autopilottini oli Hydrovane. Sitä uskallan suositella helpon käytön takia sekä myös siksi, että Hydrovanea voi käyttää hätäohjauksena peräsinhaverin sattuessa. Hydrovanea valmistetaan eri kokoisille veneille. Suurin malli on >60kg painoinen.
Nykyhinta selvinnee kysymällä sähköpostilla, kun ilmoitat veneesi koon ja tyypin. Osoite on hydrovanen sivuilla.

Pienikokoinen ja suht edullinen on ollut Plastimon Navik. Se saattaa olla käypä peli pikkuveneessä.

Jos hinta on ratkaisevin tekijä, kannattaa kysellä käytettyjä tuuliperäsimiä. Moni on hankkinut tuuliperäsimen pallonkierrrolle ja ehkä luopuu siitä, kun reissu on tehty.

Windpilot kirjoitti:

Toi viimeinen kappale oli hyvä vinkki. Itselläni on ollut ongelmia autopilotin voiman riittämättömyydestä. Reilut pari vuotta vanha Raymarinen SPX väsyi tänä kesänä. Työntöruuvin laakerit jumitti ja rutina oli sen mukaista. Voisin todellakin virittää pinnapilotin tuulilavan tilalle ja voima ainakin riittäisi.
Pitkä köli ja tasapainottamaton peräsin ei ole herkin yhdistelmä;)
Tuuliperäsintä tulee kyllä käytettyä lyhyemmälläkin legillä. Viritys vie alle minuutin ja parasta on ettei se pidä meteliä.

Lue lisää

"Työntöruuvin laakerit jumitti"? Itselläni on samanlainen reiskan autopilotti. Edellinen pinnapilottini oli ST6000 (sen elektroniikkaosa sai merivettä sisäänsä ja tuhoutui). Kummassakin näyttää olevan samanlainen työntövarren mekanismi ja kummankin työyksikön olen joutunut monta kertaa avaamaan ja korjailemaan. En ymmärrä, mistä laakereista kerroit. Omissa pinnapiloteissani ei ole jumittuvia laakereita. Tarkoititko pieniä muovisia hammasrattaita, jotka kenties särkyivät? Niitä voi uusia. (Kannattaa muuten varoa, ettei työyksikköä purkaessa hukkaa putoilevia pikkuosia!).

Pinnapilotin työntövarressa on pitkä teräskierre, jota sähkömoottori pyörittää pientern muovisten hammasrattaiden välityksellä. Teräskierre pyörii messinkisen kierreholkin sisällä ja tämä parin cm pituinen messinkiholkki on omissa pinnapiloteissani ollut se kuluvin osa, johon kierretanko lopulta on jumittunut kiinni. Ensioireena on ollut työntövarren lisääntyvä klappi. Sitten varsi pyrkii kiertymään kierretapin mukana (jolloin työntötanko hyppää peräsinpinnan tapista tai autopilotti pysähtyy "drive stop" piipitykseen).

Reiskan pinnapilotin varaosapalvelu tuntuu olevan huono. Onko jollain kokemusta, mistä pinnapilotin varaosia saa helpoiten?

mikä jumitti? kirjoitti:

"Työntöruuvin laakerit jumitti"? Itselläni on samanlainen reiskan autopilotti. Edellinen pinnapilottini oli ST6000 (sen elektroniikkaosa sai merivettä sisäänsä ja tuhoutui). Kummassakin näyttää olevan samanlainen työntövarren mekanismi ja kummankin työyksikön olen joutunut monta kertaa avaamaan ja korjailemaan. En ymmärrä, mistä laakereista kerroit. Omissa pinnapiloteissani ei ole jumittuvia laakereita. Tarkoititko pieniä muovisia hammasrattaita, jotka kenties särkyivät? Niitä voi uusia. (Kannattaa muuten varoa, ettei työyksikköä purkaessa hukkaa putoilevia pikkuosia!).

Pinnapilotin työntövarressa on pitkä teräskierre, jota sähkömoottori pyörittää pientern muovisten hammasrattaiden välityksellä. Teräskierre pyörii messinkisen kierreholkin sisällä ja tämä parin cm pituinen messinkiholkki on omissa pinnapiloteissani ollut se kuluvin osa, johon kierretanko lopulta on jumittunut kiinni. Ensioireena on ollut työntövarren lisääntyvä klappi. Sitten varsi pyrkii kiertymään kierretapin mukana (jolloin työntötanko hyppää peräsinpinnan tapista tai autopilotti pysähtyy "drive stop" piipitykseen).

Reiskan pinnapilotin varaosapalvelu tuntuu olevan huono. Onko jollain kokemusta, mistä pinnapilotin varaosia saa helpoiten?

Lue lisää

Juuri tämä parin sentin messinkiholkki petti. Sen sisällä on pieniä (1,85mm) kuulia jotka purkaessa leviää käsiin. Mulla kuulat on todennäköisesti "jyrsinyt" holkin rikki. Varaosana holkkia tai muitakaan palikoita laitteeseen ei saa. Ainoastaan moottoripääty jossa on mainitsemasi muoviset hammaspyörät löytyy varaosana.
Varaosia olen kysellyt ok-mechanicsilta ja aquamaticilta.
Jos jollakin on viallinen vanha pilotti varastossa niin olen kiinnostunut ostamaan varaosiksi. Mielummin reiska mutta Simradkin käy. Laittakaa viestiä jos löytyy...

Hydrovane ok! kirjoitti:

Tuuliperäsimen tärkeimmät ominaisuudet ovat kuitenkin luotettava rakenne ja hyvä ohjauskyky. Pienin ja halvin ei ole merellä paras. Mieti mikä ominaisuus on sinulle tärkein.

Ensimmäinen autopilottini oli Hydrovane. Sitä uskallan suositella helpon käytön takia sekä myös siksi, että Hydrovanea voi käyttää hätäohjauksena peräsinhaverin sattuessa. Hydrovanea valmistetaan eri kokoisille veneille. Suurin malli on >60kg painoinen.
Nykyhinta selvinnee kysymällä sähköpostilla, kun ilmoitat veneesi koon ja tyypin. Osoite on hydrovanen sivuilla.

Pienikokoinen ja suht edullinen on ollut Plastimon Navik. Se saattaa olla käypä peli pikkuveneessä.

Jos hinta on ratkaisevin tekijä, kannattaa kysellä käytettyjä tuuliperäsimiä. Moni on hankkinut tuuliperäsimen pallonkierrrolle ja ehkä luopuu siitä, kun reissu on tehty.

Lue lisää

Navik oli teknisesti varsin fiksu ja herkkä. Tuskin enää on saatavissa. Ajaa pinemmillä apparenteilla tuulilla kuin yllä on mainittu. Kaatuva tuulilapa kääntää vedessä olevan servolavan trimtabia eikä suoraan servolapaa. Tuulilavan herkkyyttä vielä parantelin heikossa tuulessa ylimääräisellä balsalevyllä.
Työntötanko- Reiskan heikkous on yllä selvitetty ja ilmeisesti tyyppivika. Ketjua ajava " rotatory drive" on ollut yllättävän vahva. Nyt on takana n. 30000 mailia ja hinkkaa edelleen kiitettävästi. Työyksikkö ei ole nikoitellut kertaakaan mutta 6 mm ohjausvaijerit kaipaa uusinnan pikimmiten. Valitettavasti kotimainen huolto ei tiennyt onko sähkömoottorissa hiilet vai ei. Laakerien ja hiilien varaosaksi ostamisen sijaan suositeltiin uutta työyksikköä varaosaksi.