Suolistosyövän tummia pilviä

Tämä kirjotus on niin totta. Mulla on meneillään syövän levinneisyystutkimukset ja en ole asiasta kertonut kenellekään. En jaksa toistuvia uteluita, kauhisteluita ja ylipäätään jatkuvaa kyselyä. Syöpä on mun ja päätös sen hoitamisesta/hoitamatta jättämisestä tai kertomisesta muille myös mun. Ylipäätään tässä tilanteessa ilman sen kummempia masennuksia tai toivottomuutta - miettiny, mikä saa ihmisen kamppailemaan viimeiseen asti? Eikö olisi järkevää hoitojen tehottomuuden jälkeen antaa periksi ja nauttia siitä viimeisestä ajasta mahdollisimman hyvin?

Niinpä....mutta voimia kuitenkin Sinulle.

Samoja asioita pohdiskelen. En pelkää kuolemaa, mutta pelkään kovia kipuja. Niitä olen joutunut kokemaan liiankin kanssa sen lisäksi, etten yhdestäkään operaatiosta ole selviytynyt ilman komplikaatioita: Ensimmäisestä syöpäleikkauksesta syvä leikkausalueen mätäpaise, joka dreneerattiin leikkaussalissa. Paiseesta johtunut suolitukos suolen liimauduttua pitkältä matkalta lantion pohjaan, jonka korjausoperaatiossa uskomaton juttu, kun leikkaussalihenkilökunta ei tunnistanut avanteen suolen päätä ja laittoivat sideharsotaitoksen sen päälle. Kun minua sitten joutuivat kallistelemaan leikkauspöydällä valuivat "kurat" avanteesta leikkaushaavaan. Siitä sitten seuraava tulehdus, vaikka kuinka olivat yrittäneet huuhdella.

Viimeisimmässä n.2kk sitten suoritetussa leikkauksessa poistettiin tuumorimaisia muutoksia lantion alueelta sekä noiden muutosten vuoksi myös kohtu, jonka poistossa tuli virtsarakkoon reikä. Vaginan pohja tulehtui ja pissaa lirahtelee emättimen kautta. Minut on kolmesti leikattu ja niistä toipuminen on ollut hankalaa. Valtavat määrät olen antibiootteja joutunut käyttämään, sekä iv:sti että suun kautta. Lopuksi vielä suukin meni rikki ja peittyi hiivaan ikeniä myöten.

Kävin juuri Pet/TT-kuvauksessa ja lopullisia levinneisyyden tuloksia odottelen.
En koe tai halua tuntea itseäni marttyyriksi. En halua tulla säälityksi, enkä kenenkään taivastelevan elämäntilannettani. Siksi en myöskään ole kertonut asiasta, kuin omalle perheelleni.

Suurin suruni tässä on, että minulla on vielä kaksi lasta kotona, joiden silmistä kuvastuva pelko sattuu sydämeen saakka. Siksi yritän kaikin keinoin näyttää urhealta, vaikka välillä jaksamisen äärirajoilla mennään.

Tämä tauti on kamala sairaus, jota ei kenenkään kohdalle soisi.
Ruoka on yksi ihmisen nautinnoista ja kun syöpä on tuhonnut ruoansulatuselimistön, on syöminen täyttä helvettiä. Jokaista syömiskertaa seuraa kovat kivut, kun syövän runtelema ja leikkauksissa pätkitty suolisto yrittää tehtäväänsä suorittaa.
Syömisestä on tullut välttämätön paha.

Sairastumisestani on nyt neljä vuotta, mutta se tuntuu ikuisuudelta. Niin raskas matka tämä on ollut, että välillä mielessä käy ajatus milloin minulla on lupa olla jaksamatta olematta tilivelvollinen kenellekään.

Olen lukenut tähän tautiin sairastuneiden kertomuksia. On tarinoita tyyliin "syöpä pelasti minut", tai että "syöpä opetti elämänarvoja", "taistelin syövästäni voittoon" yms.

Omalta kohdaltani minun täytyy kyllä rehellisesti sanoa, ettei tämä syöpä ole jalostanut minua mitenkään paremmaksi ihmiseksi, eikä se ole pelastanut minua miltään. Päinvastoin, se on tuhonnut elämäni kaikilla osa-alueilla. Ainoa mitä olen oppinut, on laaja tietous peräsuolisyövästä. On ollut aikaa opiskella.

Minä olen sairastumisestani katkera, vihainenkin. En tunne muuttuneeni nöyremmäksi tämän sairauden edessä, eikä tämä ole minulle ollut mikään "taistelu", jonka tahdonvoimalla ponnistelemalla veisin voittoon.

Mielestäni jokaisella syöpäsairaalla on oikeus itse päättää, missä kohtaa sairauttaan ei enää jaksa. Pitää olla oikeus päättää tehottomien ja vain lisää kärsimystä tuottavien hoitojensa lopettamisesta ilman, että kukaan vaatii "taistelemaan".

Hoitojen lopettamispäätös ei ole luovuttamista. Se on tosiasioiden tunnustamista, jota pitää kunnioittaa.

Loistava kirjoitus, Voimia.

Elämä on epäreilua ! Tiedän ikäiseni ihmisen joka toden totta on Elänyt, mennä viuhtonut sinne sun tänne, vaihtanut miestä kuin muut vaatteita. Juhlinut aamunkoittoon. Aina hän on yhtä positiivinen - ja sitten mietin että miksi juuri minä joka olen sentään elänyt laitatavalla, saan uusiutuvan suolistosyövän? Se ei voi olla reilua. Vielä tuntuu että ihmiset hyvin herkästi hieman hihittelevät kun kuulevat että on s.syöpä - ai onko se siellä??? Joo on se siellä, suolta on pätkitty, hoitoja saatu ja kun kaiken piti olla kunnossa niin löytyi keuhkosta etäpesäke! Ihan reilua, eikö vaan..

Katkeruutesi ei ainakaan paranna....

Ainakaan tuo katkeruutesi ei paranna syöpääsi....
Mikset ole itse positiivinen kuten kerrot tuttavasi olevan???

Ehkä juuri positiivisuus on hänet pitänyt pystyssä..

Miksi ihmeessä syöpää sairastava ei saisi olla katkera? Jokainen varmasti miettii, miksi juuri minä tai mitä olen tehnyt sen ansaitakseni? Sehän kuuluu oman terveyden suruprosessiin väistämättä. Kummallista on myös se, että varsinkin syövän kohdalla pitäisi olla niin hiivatin positiivinen. Huomattavasti positiivisempi kuin kanssa ihmiset. Jokaisella on oikeus negatiivisiin tai positiivisiin tunteisiin, mutta älkää nyt ihmeessä morkatko ihmistä, joka tunnustaa olevansa katkera.

Ok - kerro vielä että miksi tämä yksi tyyppi jolle ilmeisesti uusiutunut suolistosyöpä on niin pirun katkera tuttavalleen joka elää, bailaa, vaihtaa miehiä usein jne?
Onko se suolistosyöpää sairastavalta jotenkin pois?
Eivätkö muut saa elää miten tahtovat?
Saattaisi olla että kirjoittajan elämä muuttuisi, kunhan ensin jättäisi nuo katkeruudet pönttöön.
Jos hänellä kenties on avanne, rajua lääkitystä jne niin voi voi mutta ei silti tarvitse suunnata energiansa siihen että on pohjattoman kateellinen JA katkera..

Keuhkosyöpä leikattu 2012. Eli olen kyllä muutakin potenut kuin katkenneita kynsiä.

Eiköhän täällä palstalla voi jokainen tuntemuksiaan kertoa, oli ne sitten vihaa, katkeruutta tms. Miksi alkaa arvostelemaan sen takia ketään? Joku voi olla katkera vaikka naapurin kissalle, joka ilman huolen häivää paistattelee auringossa ilman huolen häivää. Niin ja suomalainen on katkera toiselle ilman syöpääkin, naapurilla on hienompi auto, parempi työpaikka jne. - ja olen varma, että "elämä on"-nimimerkkikin on katkera jostain elämänsä asiasta. En kuitenkaan tulisi tälle palstalle toisia arvostelemaan, vaan "elä ja anna toistenkin elää" omien rehellisten tunteidensa kautta - oli sitten kynsi katkennut tai ei.

Se koira älähtää johon..........................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................

Sama tuli tuossa mieleen jo aiemmin, että turha on hakata päätä tiiliseinään. Jos ihminen ei tajua - niin ei tajua ja tarkotan tällä tätä katkeruuden ihmettelijää. Hyvää syksyä kaikille muille ymmärtäjille :) Eiköhän unohdeta koko "elämä on" ja jatketa juttua muussa ketjussa.

Syöpäkivut ovat todellisia, raastavaa kipua.
Joskus jalkapohjat riekaileina.
Ruokahalua - ei ole.
Väsymystä - on...

Kannabisöljy on tehokkain lääke syöpiin. Luomukannabiksen kukinnosta sitä saa ja ammattilaiset osaavat siitä sen erottaa, mutta kukinto muutenkin nautittuna, kuin öljynä, on tehokas lääke syöpiinkin.

Vaatikaa Suomen valtiolta kannabiksen kotikasvatuksen- ja käytön laillistamista. Sillä ehkäistäisiin syöpiä ja muita sairauksia, mikä toisi suuria säästöjä inhimillisesti ja taloudellisesti.

Sinä jolla yksinäinen syöpä, jos on taloudellisesta mahdollista, matkusta Hollantiin hoidattamaan itseäsi. Siellä on maailman paras terveydenhoito, koska siellä hoidetaan ihmisiä, juuri kannabiksella, josta siellä on paljon tietoa, hyviä viljelmiä ja osaavia ihmisiä hoitamaan sairauksia. Toki se maksaa, joten on vain rahakkaitten ulottuvilla.

Kysymys kuuluukin, miksi Suomessa potilaan- ja ihmisoikeudet eivät toteudu ? Se lääkebisneksen ylihinnoiteltu Bedrocan, jota vain harvat ja ne joilla on rahaa, voimia ja energiaa saavat, ei ole vastaus kannabisasiaan terveydenhoidossa. On potilaan- ja ihmisoikeus, saada itse kasvattaa oma lääkkeensä kukkaruukussa, ja/tai ostaa se ammattiviljelijältä, kaupasta, kahvilasta K-18.

Kannabiksen laittomuus on laitonta.

Suolistosyövän hoitoon on tullut paljon parannuksia, viiden vuoden elossa olo aika on lisääntynyt jkv. Mutta yhä suolistosyöpä tappaa. Ikävää, mutta totta. Mistä se sitten johtuu että yhä lisääntyy s.syöpä?
Holtiton elämäntapa, tupakka, viini paljon punaista lihaa.
Syitä on monia. Ja liian moni keikahtaa nurin s.syövän takia.

Up

Hei Bailander ja mombos, mitä teille kuuluu tällä hetkellä?
Olisi kiva kuulla kuulumisianne, jos jaksatte tänne palstalle kirjoitella :)