Muistaako puolisonne merkkipäivät...

Ex-mies ei "muistanut", mutta nykyinen ihana mieheni muistaa.
En odota mitään lahjakasaa vaan minulle riittää pellon reunalta nypätty kukka sekä onnittelut. Itse muistan aina läheisiäni nimi- ja syntymäpäivinä.

Eipä tuo muista edes lastensa syntymäpäiviä. Minä muistutan etukäteen esim vuosipäivästä. Lahjoja ei harrasteta joten toivotamme hyvää vuosipäivää tai synttäriä tms ja se siitä.. yleensä mies ei muista vaikka muistutan mutta maailmassa on isompiakin murheita stressattavaksi. Tiedän että mies rakastaa ja kunnioittaa vaikkei juhlapäiviä muistakaan.

Hei.

Joku meistä pahoittaa mielensä isommin, toista ei haittaa vaikkei puoliso muistaisi merkkipäiviä. Eräs ystäväni teki avioliiton alkuvaiheessa vuosittain sen, että hän muistutti puolisoaan n. viikkoa ennen omaa syntymäpäiväänsä - koska hän tiesi että häntä harmittaisi ellei puoliso muista (oli unohtanut jonkun kerran). Hän muistutti ihan selvästi ja kertoi muistuttamisen syynkin, iloisesti, ilman katkeruutta. Pikkuhiljaa ei tarvinnut enää muistutella, puoliso "oppi" muistamaan. Näinkin voi tehdä :) Jotkut puolisot eivät vaan millään muista niitä merkkipäiviä eli he eivät unohda niitä pahuuttaan. No, itselläni on tilanne, että puoliso muistaa, yleensä, mutta joskus on unohtunut, mutta ei se ole haitannut.

Hyvää viikonloppua,
Pirkko-pappi

Ei muista. Mutta minua ei haittaa. Vuosia tein niin, että ennen synttäreitä muistutin asiasta. Että kohta synttärit. Aina suoraan,mutta joskus huumorilla höystettynä. Vaikka tyyliin kohta on xx.xx., jännä että sama päivämäärä on passissani kohdassa syntymäaika. Muistuttaminen alkoi tuntumaan kuitenkin itsestä raskaalta. JOten jätin sen.

Vaimo muistaa tarkasti olla hääpäivät ja synttärit varmasti aivan muualla ja yksin on noita juhlia vietettävä.

Mieheni muistaa vähän liiankin tehokkaasti, ostaa hajuvesiä, koruja ja mitä milloinkin. Ei muuten, mutta kun itse olen melkoisen hajamielinen koheltaja.. olen toki vuosien varrella jo oppinut vähän jämerämmäksi näissä jutuissa. Ei haittaisi minua, vaikka ei ostaisi mitään. Mutta ei se pysty.

Ei nykyisin voi unohtaa mitään kun laittaa kännykkään muistutuksen niin aina muistaa.

Eksä ei muistanut, ja olin siitä loukkaantunut monta vuotta. Kunnes keksin että mitäs minäkään noita muistelen. Oli sitten hän loukkaantunut kun lakkasin muistamasta hänen päiviään (omansa siis kyllä muisti...) Kasvoin siinä muutenkin aikuiseksi, ja erohan meille tuli...

Nykyisessä liitossa tuore miesystäväni (nykyään aviomies) ilmoitti heti kättelyssä että hän sitten on semmoinen mies joka ei muista päiviä. Sovin käytännönläheisenä ihmisenä heti alussa että tämä on selvä näin, ei kumpikaan muisteta toistemme päiviä. Sittemmin mies on vähän yrittänyt vihjailla, kun hänen joku päivänsä on tulossa, että semmoista tai tämmöistä olisi kiva saada. Johon minä yleensä vastaan että eikös me sovittu että kumpikin muistaa omat päivänsä.

Hellin itseäni kyllä synttärini tienoilla kalliilla hoidoilla ja koruilla, joita en ennen maailmassa ikinä olis hirvinnyt itselleni ostaa. Mies helliköön itsensä sitte keskenään.

Eksän nykyinen kuulemma laittaa muistutuksia eksälleni viikkokausia ennen merkkipäiviä. Ja saa kohtauksia kun eksä ei sittenkään muista, naisparka. Eksän mukaan hänen nykyinen kotinimensä on "Narsissi" ...

Vaimoni muistaa. Minun ei tarvitse.

Säännöllinen muistaminen kokee inflation. Kaikki yllätyksellisyys katoaa.
Kukkamuitamiseni rajoittuivat synnytyslaitokselle viemiini ruusupuskiin.
39 ja 43kpl. Ruusu / 100g.

Nyt syyslomamme aikana ostin markkinoilta 2:n viikon välein näyttävän sekapuskan. niissä oli 3:a tai 4:ää eri kukkaa ja ainoastaan jokunen ehti kuihtumaan ennen seuraavaa puskaa.

Vaimoni oli ilmeisen hyvillään mutta ei malttanut olla toteamatta, ettei se keskimäärin ole kovin ylenpalttista ajatellen 45:n vuoden yhteistä taivalta.

Muita kuin merkkipäiviä olen muistanut.

Nykyään mieheni muistaa merkkipäivät paremmin, koska lapset muistuttavat. Muistaa siis päivät, mutta ei juuri "muista" eli anna lahjoja tms. Onnittelee kyllä - jos muistaa. En ota unohduksia nokkiini, koska mies osaa näyttää rakkauttaan muillakin tavoin. Jos yrittäisin ns. opettaa miestä tavoille, voisi hän tehdä mielikseni, mutta ei se olisi enää sama asia, kun se ei lähtisi miehestä itsestään, spontaanisti.

Sitä en ymmärrä, miksi pitäisi lakata näyttämästä rakkautta ja kiintymystä omilla tavoillaan, jos toisen tavat eivät ole samanlaiset. "Kun et sinä, niin en minäkään." Minä ostan miehelleni lahjoja, kun siltä tuntuu, vien miehen syömään tai vähintään leivon synttärikakun. Se on minun tapani näyttää, että välitän, enkä odota, että mies toimisi täsmälleen samoin.

Oi kyllä muistaa. Ja niin minäkin. Toisen muistaminen ei ole muistista vaan halusta kiinni.

Sitten on niitä miehiä jotka ostaa vaimolleen kaiken, vaikka toinen jättää ja pettää. Ostetaan ja muistetaan äitienpäiviä myöten vaikka toinen on jättänyt miehen.
Vaikka ostaisit Mersun niin et hänen sydäntä takaisin saa.

Muistamisen rajautuminen merkkipäiviin on mielestäni omaatuntoa rauhoittavaa onanointia.

Tärkeämpää on merkkipäivien väliset muistamiset.
Merkkipäivät ovat pelkkää, muodollista rutiinia!

Ei muista, vaikka onkin aivan ihana mies. Häneltä nyt vaan puuttuu sellainen muistikyky, mutta ei haittaa minua. Jos haluan että juhlitaan synttäreitäni tai hääpäivää, puhun siitä hänelle etukäteen ja suunnittelemme juhlimisen yhdessä. Jos haluan lahjan, kerron senkin hänelle. Eihän muistamisen todellakaan tarvitse olla yllätys!

merkkipäiviä, kun ei muista mitään mutakaan.

Muistaa vain läppärin, ja kännykkänsä.

Omat merkkipäivänsä muistaa. Silloin huomauttelee että hänellä on syntymäpäivä, nimipäivä jne...

En enää vuosiin ole laittanut mitään hänen synttäreille. Huomioin häntä, kuten hän minua.

Meillä ei kumpikaan muista ainakaan hääpäivää, saattaa muistua pari viikkoa myöhemmin "jaa, meillä oli hääpäivä". Synttärit muistetaan, lahjoista emme niin välitä, mieheni kyllä yllätti kukkapuskalla viimeksi muttei läheskään joka kerta. Enkä ole vaatinutkaan että pitäisi olla kaikkea krääsää.
Näihin asioihin suhtaudemme hyvin rennosti, valitettavasti eivät kaikki ymmärrä. Joillekkin on jokaiset kissanristiäiset muistettava ja vähintään kakkukahvit tarjottava, minusta se ei ole kovin tärkeää.

Muistaa ja myös minä muistan. Syntymäpäivät, hääpäivä, kansalliset juhlapäivät teemme aina niistä oman pienen juhlamme.

Elämä jo sinänsä on ihana asia ja juhlaa voisi olla vaikka joka päivä mutta pienetkin huomionosoitukset piristävät ja lujittavat parisuhdetta. Ei kannata ajautua itsestäänselvyyksiin.