Kolmikymppisen jörököllin pohdintaa

Moi!
Nyt tarvittaisiin vähän jeesiä: Olen lähemmäs kolmikymppinen jässikkä. En omaa aiempia seurustelukokemuksia, johtunee taustoista, joita en nyt ala ihan hirveästi jaarittelemaan mutta sanotaan että kasvatuksen ja hiljaisen "härmäläisluonteen" vuoksi oon aika erittäin ujo.

Miten te naiset osaatte sen verbaalisen puolen niin älyttömän hyvin? Ite oon pari kertaa "treffeillä ollut" ja ihan hyvin on kiusallisia hiljaisia hetkiä lukuunottamatta mennyt. En vaan oo ikinä saanut juttua kestämään pidempään( voi johtua myös siitä taustasta, ym. Ollut aika vivahteikas nuoruus ja nenille tullut vähän joka puolelta). Tulee aina semmonen olo että mitäköhän tyttö miettii kun jörötän hiljaa punastellen( Missä menee kiusallisen ja mukavan hiljasuuden raja). Alkaa olla paineita tän asian kanssa nyt pikkuhiljaa kun ikää alkaa olla ja oon täysin kokematon. Oon kylläkin kuulemma tosi kiltti ja hyvä kuuntelija( joku sanoi joskus söpöksi ja eiköhän sillon mennyt sisu täysin kurkkuun).

Millaisissa tilanteissa ( jos nyt saan vähän rohkeutta kasattua tähän pääkoppaan) kannattaa naisia lähestyä? Tiedän ettei esim. töissä tai bussissa ole kiva( itsellekkin tulisi sillon outo olo) jos joku tuntematon tyyppi alkaisi tekemään tuttavuutta.... Ja mitä kannattaa sanoa alkuun( jos ne iän ikuiset iskurepliikit jätetään välistä)? Sen verran ujo oon tosiaan ettei tuu kyllä mieleen mitään hyvää lohkasua jos joku sulonen neitonen sattuu kohdalle. Kannattaako sanoa mitään tyyliin "tosi kiva takki", ym. vai onko se outoa? Vai miten itse reagoisitte jos joku vieras tyyppi kysyisi ohimennen että miten menee?

Ja kun nykyään painotetaan niin paljon sitä miehen sosiaalista puolta... Ite oon tosiaan enemmän sitä kuuntelija tyyppiä,( varsinkin aluksi jos en tunne henkilöä ollenkaan) mielelläni jatkan kyllä ja esitän jatkokysymyksiä, ym, mutta jutun keksiminen aidan seipäästä( vielä niinkin että se kuulostaisi kiinnostavalta) tuntuu enemmän olevan teidän naisten vahvuuksia, itse meen yleensä hiljaiseksi hetken rupattelun jälkeen( yleensä kuulumisien vaihtamisen) jos ei
toinen jatka juttua....

Etsittekö miehessä enemmän semmosta kaikesta juttelijaa vai kuuntelijaa?? Ja ehkä se kynnyskysymys: haittaako ihan kauheasti jos näkyy päällepäin että " totahan tyyppiä jännittää aika tavalla", jos koittaa muuten olla kohtelijas ja huomaavainen?

Kiitos nyt paljon jos jaksoitte lukea ja hyvää syksyn alkua!