Raskaana pettynyt

Petetty ja pieni vauva

Mieheni petti puolisen vuotta sitten kun olin vielä raskaana. Nyt vauva on muutaman kuukauden ikäinen.

Taustoja: olin määrättynä vuodelepoon, josta osan ajasta osastolla, koska vauva meinasi syntyä keskosena. Vuodelepoa kesti n 3kk ja sitä ennen olin jo kuukauden ajan ollut yhdyntäkiellossa. Eli suomeksi sanottuna seksiä ei saatu harrastaa vauvan terveyden (ja pahimmassa tapauksessa hengenmenetyksen uhan) vuoksi.

Mies jäi kiinni pettämisestä (tuolloin seksittömyyttä oli ollut ehkä n 3kk) ja minun maailmani hajosi miljardiksi sirpaleeksi. Muistan kuinka se tieto sattui fyysisesti niin lujaa että luulin kuolevani. Lisäksi stressireaktio aiheutti melkein synnytyksen ja jouduin sairaalaan lääketiputukseen että supistelut saatiin loppumaan.
En voinut käsittää miten hän saattoi olla niin julma ja sellaisella hetkellä kun ENITEN MAAILMASSA olisin tarvinnut tukea. Ja vielä kun oman syntymättömän lapsen terveys oli kyseessä. Ensimmäinen kuukausi pettämistiedosta kului enimmäkseen huutoitkien ja missään ei tuntunut olevan mitään järkeä. En saanut mistään otetta ja tunteet vaihteli äärettömästä surusta ja pettymyksestä suunnattomaan vihaan. Ainoa mikä piti minut jotenkin kasassa oli vauva jonka halusin vielä pitää sisälläni. Keskityin enimmäkseen vain siihen ajatukseen että kunhan selviän tästä päivästä seuraavaan ja lapsi ei vielä syntyisi. Lopulta vauva syntyi pikkuisen etuajassa, mutta terveenä. Oli pakko alkaa käsitellä pettämisasiaa uudelleen.

Olen vatvonut ja vatvonut asiaa mielessäni niin paljon etten enää tiedä mitä helvettiä siitä edes ajattelen. Toinen nainen on historiaa (tiedän varmaksi) ja nyt täällä mihen puolelta vannotaan rakkautta minuun ja vakuutellaan sitä että pettäminen oli suurin virhe ikinä. Hän haluaa olla vain minun ja vaivan kanssa.

En tiedä mitä se auttaa, mutta olen yrittänyt löytää ymmärrystä miehelle. Ehkä seksittömyys aiheutti? Olinko niin surkeana vuodelepoajan että toinen näytti houkuttelevammalta? Mutta aina kuulen oman vihaisen ääneni perään että olinhan MINÄKIN ilman seksiä ja MINULLAHAN vaikeaa oli kun en saanut liikkua kuin sängyn, keittiön ja wc väliä! Mies sai liikkua sentään ovestakin ulos kun minä en voinut edes parvekkeelle mennä istumaan! Lisäksi en voi hyvällä tahdollakaan käsittää miten se toinen eukko kykeni edes olemaan mieheni kanssa kun TIESI meidän perheen tilanteen (vauva tulossa ja minä reissaamassa sairaalan ja kodin väliä). Oksettaa ja puistattaa ajatuskin niin idiootista ihmisestä...

Nyt on kulunut siis puolisen vuotta ja en pysty antamaan anteeksi. En ymmärrä miten voisin. Ei ole kulunut päivääkään ettei nämä asiat pyöri mielessä. Nyt alkushokki on mennyt enkä enää itkeskele yksinäni. Tunteet on jotenkin laimentuneet. Välillä minua yököttää miehen ajattelukin, saati kosketus. Hän yrittää tosissaan paikata virhettä, näen sen kyllä. Tuo kukkia ja on huomaavainen ym, mutta en näe häntä enää samalla tavalla kuin ennen. En tiedä miten voisin? Hän on pettäjä ja valehtelija, joka hajotti kaiken tyhmyydellään. Hän näyttää samalta kuin ennen, käyttäytyy PAREMMIN kuin ennen, mutta ei tunnu samalta kuin ennen. Meillä on ollut seksiäkin, mutta sekin tuntuu minusta erilaiselta, johtuen siitä että joka kerta kun puuhat aloitellaan, niin kaikki edellämainittu ja enemmän pulpahtaa mieleen ja joudun tietoisesti etäännyttämään itseni koko hetkestä pääni sisällä että kykenen harrastamaan seksiä. En siis ole enää läsnä.
Ihan kamalaa. :(

Kysymys joskus saman kokeneille on, onko tämä suhde tuhoon tuomittu? Minä kestän uskomattoman määrän paskaa, mutta tämä luottamuksen menettäminen saattaa olla liikaa... en epäile ettenkö pärjää vauvan kanssa yksinkin, mutta tietenkin arveluttaa hypätä junasta nyt. Jos lasta ei olisi, olisin jättänyt miehen samantien. Joskus sen neuvon muillekin antaneena (eli kaiken muun voi anteeksi antaa mutta pettämistä ei) tuntuu typerältä nyt miettiä näitä, mutta eipä sitä ikinä omalle kohdalle odottanut. Varsinkaan kun on juuri perheen perustanut...lapsi antaa kyllä uuden näkövinkkelin asiaan. Jos tästä voi päästä yli, niin mistä aloittaa? Mitä pitää tehdä?

73

845

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • udpkmns

      Kun suhde menee rikki, tehtyä ei tekemättömäksi saa. Kun ei voi luottaa, ei vaan voi.

      Mä en pystyisi enää jatkamaan. Sinä ehkä pystyt, jotkut pystyy.

    • mouo

      Minullakin on täällä pieni vauva, mutta ei vastaavaa petetyksi tulemista. Kun nyt mietin asiaa, niin ei en pystyisi jatkamaan. Pilattu mikä pilattu. Hän ei pettänyt vain sinua vaan teidän tulevan perheen ja miksi ei tekisi sitä uudelleen sopivan hetken tullen? Ehkä seuraavan raskauden aikana?

    • Aloita tästä
    • voi 1

      Voi että. onpahan inhottava tilanne. ehkä kasvat ulos suhteesta. pahan aikan meni pettämään. sinä olet itse se joka parhaiten tiedät mitä sinun pitää nyt tehdä. jos se alkaa aina vain haittaamaan elämääsi niin mene eteenpäin.

    • vinkki sivusta

      Mies ja nainen toimii vähän eri tavoin ja siksi toisen ymmärtäminen on välillä vähän hankalaa. Miehelle seksiin ei välttämättä liity tunnetta ollenkaan, kun taas nainen kokee sen enemmän tunteellisena asiana.
      En väitä, että kaikki pitäisi tosta noin vaan unohtaa ja antaa anteeksi. Pettäminen ei tietenkään ole oikein.

      Tilanteesta kannattaisi nyt yrittää puhua ihan kunnolla aikuisten oikeasti ilman syyllistämistä, itkua ja jatkuvaa anteeksi pyytelyä. Yritä selvittää mitä miehesi koki tuona aikana, mitä hän ajatteli, miltä hänestä tuntui jne. Ja samalla kerrot omista ajatuksistasi ennen tapahtunutta ja sen jälkeen.

      Tehkää eropäätös vasta kun osaatte keskustella asiasta kunnolla.

    • nainen miettii

      Tuskin kannattaa luottaa jatkossa. Sinä toki päätät jatkaako vai ei.

    • Odota!

      Hakekaa apua parisuhdeterapiasta. Mies katuu, yrittää hyvittää. Pettämisestä voi toipua ja se vie usein pitkän ajan. Terapia yhdessä miehen kanssa voi myös auttaa päättämään ja tietämään voitko elää asian kanssa. Anteeksi antamista tai asian hyväksymistä ei kannata edes miettiä, Jos mies on muuten kunnollinen, katuva ymmärtävä, rakastava ja sitoutuu, niin kannattaa hakea apua.

    • jälkiviisastelua

      Tämä on jälkiviisautta, mutta olisit kai voinut miehellesi suuseksiä antaa tai hoidella hänet käsin. Mieti, miten mies toimii, jos tulet uudestaan raskaaksi ja eteen tulee samanlainen tilanne. Meneekö hän silloinkin ja etsii seksiä muilta naisilta? Aika kamalalta kuulostaa, ettei mies muutamaa kuukautta pysty olemaan panematta. Olis hoidellut itse itsensä.

      Oletko aivan varma, että se vieras nainen tiesi teidän perheen tilanteen? Ettei miehesi vaan olisi hänelle kertonut jotain ihan muuta. Varatut miehet tuppaa monesti valehtelemaan asiat omaksi hyväkseen.

      • Raskaana pettynyt AP

        Vastaan tähän kommenttiin nyt suoraan, kun alkoi niin paljon ärsyttää.

        Annoin suuseksiä kerran, ja siitä tuloksena reissu sairaalaan ja lääketippaan. :( En osaa sanoa miksi (en tullut ikinä kysyneeksi lääkäriltä), mutta jostain syystä oma pienikin kiihottuminen aiheutti voimakkaita supisteluja. Eli meillä oli kirjaimellisesti kaikki sellainen pois. Se oli kamalaa myös minulle, koska olen todella seksuaalinen ihminen. Mutta minusta se ei ollut olennaista ja olemme puhuneet asioista nyt. Seksi tai puute ei ilmeisesti ollut se syy. Se liittyi henkiseen puoleen enemmän. Olimme erkaantuneet ilmeisesti sen verran ja itse elin kyllä jälkeen päin ajateltuna omassa maailmassani pelkoineni. En osannut itsekään päästää tai mennä lähelle. En ole koskaan ollut masentunut tai oikein edes ymmärrä masennuksen toimintaperiaatetta, mutta ehkä koin jotain sen kaltaista tuolloin. Kun liikuntatila rajoittuu sänky-vessa-keittiö -akselille, ja nekin reissut tehdään pelko persiissä että alkaako siitä synnytys, niin olin todella ahdistunut koko ajan. En kyennyt huomioimaan miestä tai koko muuta maailmaa ympärilläni. :(

        Olen miettinyt kyllä mitä tapahtuu jos vaikka joskus saurastun ja joudun vuoteen omaksi. Se on varmasti tällä hetkellä yksi iso mielessä pyörivä kysymys. En edes voi kuvitella tulevani enää raskaaksi. En varsinkaan nykyiselle miehelle, mutta en usko että kenellekään. Jo ajatus saman läpikäymisestä uudelleen on kammottava. Ja tarkoitan ihan jo pelkkää tuota kuukausien makoilua ja pelkoa vauvan puolesta.

      • Raskaana pettynyt AP

        Ja vastaus kysymykseesi: olen 100% varma että nainen tiesi. Pakotin mieheni näyttämään kaikki keskustelut ja viestit puhelimeltaan... kyllä niistä selväksi kävi että koko minun/mieheni tilanne oli varsin hyvin heidän välillään käyty läpi..

        Puistattava ja itsekäs ihminen joka kuitenkin pystyi toiminnallaan vaarantamaan jopa syntymättömän lapsen terveyden. Mahdollisesti hengen. Minä yritän aina uskoa että meissä jokaisessa on jotain hyvää, mutta tämän säälittävän naisihmisen kohdalla en voi ajatella kuin että täytyy olla joko äärettömän tyhmä, tai sitten yksinkertaisesti niin itsekäs ja sisäisesti ruma otus. Jos kyseessä olisi ollut vain me kolme aikuista, niin ymmärtäisin ettei häntä tietenkään voisi kiinnostaa vähempää ykkösnaisen tunteet, mutta kun tilanteessa mukana oli myös syntymätön vauva ja valmiiksi epävarma raskaudenkulku, niin pitäisi jossain rattaissa ruveta raksuttamaan. Luojan kiitos lääketieteestä ja hyvästä hoidosta mitä sain! Vieläkin pukkaa päälle stressihiki kun ajattelen mitä olisi voinut käydä. Onneksi tuo pieni muru selvisi terveenä ja tuhisee unissaan nyt tuossa viekussa.

      • Raskaana pettynyt AP
        Raskaana pettynyt AP kirjoitti:

        Ja vastaus kysymykseesi: olen 100% varma että nainen tiesi. Pakotin mieheni näyttämään kaikki keskustelut ja viestit puhelimeltaan... kyllä niistä selväksi kävi että koko minun/mieheni tilanne oli varsin hyvin heidän välillään käyty läpi..

        Puistattava ja itsekäs ihminen joka kuitenkin pystyi toiminnallaan vaarantamaan jopa syntymättömän lapsen terveyden. Mahdollisesti hengen. Minä yritän aina uskoa että meissä jokaisessa on jotain hyvää, mutta tämän säälittävän naisihmisen kohdalla en voi ajatella kuin että täytyy olla joko äärettömän tyhmä, tai sitten yksinkertaisesti niin itsekäs ja sisäisesti ruma otus. Jos kyseessä olisi ollut vain me kolme aikuista, niin ymmärtäisin ettei häntä tietenkään voisi kiinnostaa vähempää ykkösnaisen tunteet, mutta kun tilanteessa mukana oli myös syntymätön vauva ja valmiiksi epävarma raskaudenkulku, niin pitäisi jossain rattaissa ruveta raksuttamaan. Luojan kiitos lääketieteestä ja hyvästä hoidosta mitä sain! Vieläkin pukkaa päälle stressihiki kun ajattelen mitä olisi voinut käydä. Onneksi tuo pieni muru selvisi terveenä ja tuhisee unissaan nyt tuossa viekussa.

        Ja toki siis tämä kaikki pätee myös mieheeni. Hänen kohdallaan sanoisin että kyse oli tyhmyydestä, koska hänet tunnen. Tuo lapsi on hänen elämänsä tärkein asia, enkä usko ikipäivänä että hän olisi tehnyt mitä teki, jos olisi oikeasti AJATELLUT että tekonsa a) tulee ilmi niin kuin tuli b) voisi ilmi tullessaan aiheuttaa niin suuren vaaran vauvalle (oli ehkä minua voinut ohimennen ajatellakin, koska oli kuitenkin keskusteltu meistä sille naiselle).

      • 5+8
        Raskaana pettynyt AP kirjoitti:

        Ja toki siis tämä kaikki pätee myös mieheeni. Hänen kohdallaan sanoisin että kyse oli tyhmyydestä, koska hänet tunnen. Tuo lapsi on hänen elämänsä tärkein asia, enkä usko ikipäivänä että hän olisi tehnyt mitä teki, jos olisi oikeasti AJATELLUT että tekonsa a) tulee ilmi niin kuin tuli b) voisi ilmi tullessaan aiheuttaa niin suuren vaaran vauvalle (oli ehkä minua voinut ohimennen ajatellakin, koska oli kuitenkin keskusteltu meistä sille naiselle).

        Vittu kun olet tyhmä, saitkin ihan ansiosi mukaan. Miehesi on tyhmää jolla vahingossa kulli lähti vieraisiin, mutta vieras nainen itsekäs kusipää joka vaaransi lastasi? Ei ihme että petti kun noin vammainen kerran olet. Jatkoakin on varmasti tuota samaa... loppu elämäsi.

      • Zeirafineh
        5+8 kirjoitti:

        Vittu kun olet tyhmä, saitkin ihan ansiosi mukaan. Miehesi on tyhmää jolla vahingossa kulli lähti vieraisiin, mutta vieras nainen itsekäs kusipää joka vaaransi lastasi? Ei ihme että petti kun noin vammainen kerran olet. Jatkoakin on varmasti tuota samaa... loppu elämäsi.

        Minua iski aikoinaan baarissa mies, jonka vaimon kuulin jälkeenpäin olevan viimeisillään raskaana. Sanoisin että se äijä on jäänyt kummittelemaan mieleeni yhtenä oksettavimmista tyypeistä mitä tiedän... hyi helv! Ja juurikin hänen kotitilanteensa takia. Luojan kiitos en lähtenyt kyseisen liskon matkaan, vaikka itke sinkku olinkin.

        AP lle sanoisin että olen todella pahoillani tilanteestasi. Kyllä itsekin ajattelen että aikuisten pitää ottaa vastuu tekemisistään. En mäkään voi käsittää miten NAINEN voi olla noin paska kun tässä on ollut. Eihän se tietenkään ole vastuussa kuin omista teoistaan mutta kyllä tossa tilanteessa saa kyllä olla helvetin tyhmä akka!

      • Zeirafineh
        Zeirafineh kirjoitti:

        Minua iski aikoinaan baarissa mies, jonka vaimon kuulin jälkeenpäin olevan viimeisillään raskaana. Sanoisin että se äijä on jäänyt kummittelemaan mieleeni yhtenä oksettavimmista tyypeistä mitä tiedän... hyi helv! Ja juurikin hänen kotitilanteensa takia. Luojan kiitos en lähtenyt kyseisen liskon matkaan, vaikka itke sinkku olinkin.

        AP lle sanoisin että olen todella pahoillani tilanteestasi. Kyllä itsekin ajattelen että aikuisten pitää ottaa vastuu tekemisistään. En mäkään voi käsittää miten NAINEN voi olla noin paska kun tässä on ollut. Eihän se tietenkään ole vastuussa kuin omista teoistaan mutta kyllä tossa tilanteessa saa kyllä olla helvetin tyhmä akka!

        Ja mikäli jäi epäselväksi niin tarkoitin tyhmällä akalla sitä TOISTA NAISTA, en APta.

      • 5+8
        Zeirafineh kirjoitti:

        Ja mikäli jäi epäselväksi niin tarkoitin tyhmällä akalla sitä TOISTA NAISTA, en APta.

        Toki ne muut naiset ovat tyhmiä, ei ap itse eikä hänen kultamies.

      • satuklassikko567
        5+8 kirjoitti:

        Vittu kun olet tyhmä, saitkin ihan ansiosi mukaan. Miehesi on tyhmää jolla vahingossa kulli lähti vieraisiin, mutta vieras nainen itsekäs kusipää joka vaaransi lastasi? Ei ihme että petti kun noin vammainen kerran olet. Jatkoakin on varmasti tuota samaa... loppu elämäsi.

        No ottamatta kantaa lapsen vaaratilanteeseen tai mitä jos lapsi olisi syntynyt stressin seurauksena liian aikasin (ja kuka olisi ollut syyllinen, se on oma filosofisen pohdinnan aiheensa), niin mä kyllä olen ylipäänsä sitä mieltä, että näissä raskaanapettämistilanteissa missä se kakkonen tietää kotona olevan vaimo paksuna on jotakin lähtökohtaisesti kieroa. Siis oikeasti missä on sellaisen ihmisen inhimillisyys? En edes halua tietää mitä sen äijän päässä liikkuu kun lähtee vonkaan, mutta että joku oikeesti antaa sellaiselle?! Jeesus sentään...

        AP jätä se paska miehes. Jos se on niin hyvä isä kuin kerrot, niin se on sitä etänäkin. Sä tarviit paremman miehen. Pettämisjutut on aina yhtä kamalia, mutta en osaa kuvitellakaan härskimpää kuin pettää raskaana olevaa vaimoaan.

    • pakko mennä on

      Ikävä sanoa mutta kun sen luottamuksen kerran menettää, sitä on tosi vaikeaa rakentaa enää uudelleen.

      Sitä paitsi tuollaiset taipumukset tuppaavat uusiutumaan, onnistuu ehkä vain salaamaan kaiken paremmin seuraavalla kerralla kun on jäänyt kiinni.
      Oma mies oli juuri samanlainen ketku. Pelaaminen seläntakana vain jatkui ja luottamus oli totaalisen mennyttä, en pystynyt lopulta enää jatkamaan vaikka sydän huusi ikävää.
      Ikävä tilanne sekin, rakastaa toista yli kaiken ja kaipaa mutta kun tietty piste on ylitetty, ei ole mitään mahdollisuutta enää jatkaa yhdessä. Pitää lähteä rakkaus rinnassa kyyneleitä niellen. Vaikein paikka minulle tähän asti....

    • Yksi neuvo

      En ole psykologi, mutta minusta tuntuu, että sinulla on traumaperäinen stressihäiriö päällä. Tuo oli niin hirveä shokki, eikä sinulla vuodepotilaana ollut mahdollisuuksia käsitellä sitä asianmukaisesti, vaan murehdit syntymätöntä lastasi. Shokkivaihe lisäksi pitkittyi ja kuormitti sunua jatkuvalla syötöllä, eli kyseessä ei ollut vain yksi shokkitilanne, niin kuin esimerkiksi kolarissa.

      Epäilen, että ette pysyt pariskuntana purkamaan tätä ongelmaa. Miehesi osoittaa katumusta, mutta hän ei ole psykiatri, eikä siten pysty nostamaan sinua jaloillesi pelkästään olemalla huomaavainen. Sinulla ehkä on taka-alalla huoli siitä, että historia toistaa itseään jos olet taas toimintakyvytön, tällä kertaa henkisesti.

      Itsesi ja lapsesi vuoksi sinun pitäisi nyt hakea apua. Eheytä nyt ensin itsesi kuntoon ja mieti suhdetta sitten sen jälkeen, uusin voimin. Et voi kiirehtiä toipumistasi, surutyö vie oman aikansa. Jos tuo taas väsyy odottelemaan, pettää ja lähtee, niin ei ole sinun arvoisesi mies.

      • Raskaana pettynyt AP

        Olet varmasti oikeassa.
        Näen asiat nyt selkeämmin kuin n 3kk sitten kun alkuperäisen aloitustekstini kirjoitin.
        olen päässyt jo hyvän matkaa eteenpäin näinkin lyhyessä ajassa. En vielä ole pyytänyt ammattiapua (en ymmärrä mikä kynnys siinä on!) vaikka neuvolakäynnilläkin olen yrittänyt monta kertaa etukäteen ajatella että nyt kysyn... :( Joku häpeän tunne siihen tuntuu liittyvän. Ei avun pyytämiseen, vaan jostain syystä koko tilanteeseen. Pakko rohkaistua ja pyytää apua kyllä. En koe että olen niin toivottomassa tilanteessa kuin olin 3kk sitten, tämäkin aika tuonut jo etäisyyttä ja perspektiiviä asioihin, mutta selvästi on asioita joita en osaa itse ratkoa/selvittää itselleni yksin. Onneksi minulla on todella hyvät omat tukiverkostot ja ystävät ja lähisukulaisia, jotka tietävät koko homman ja huolehtivat. :) Se on kyllä korvaamatonta. Puhuminen muille, puhuminen tietenkin kotona ja jopa kirjoittaminen tänne toimii osaltaan terapiana. Kiitos kommentistasi. :)

    • en ole päässyt yli

      Sama juttu. Olin sairaalassa. Seksiä ei kielletty ja sitä olikin. Kaikki omi muka hyvin ja mieskin vaikutti ihan onnelliselta. Kun vauva syntyi elämä romahti. Mies tuli synnytykseenkin toisen vierestä. Ensin tuli pettymys ja sen jälkeen aivan saaaa...tanallinen viha. Vihaan miestä niin paljon että se tunne ei mahdu tähän universumiin samoin naista. Koen vain että kaikki on pilalla. Miehen mielestä asia olisi pitänyt jo unohtua koska hän on myöntänyt tehneensä väärin ja virheen ja halunnut jatkaa. Suhde on myöskin ohi . Ei ymmärrä tunteitani. Koska aikas on kulunut jo 2 vuotta. Mies on vaan pilannut kaiken. Suhteen. Rikkonut kaiken. Sattuu vaan niin paljon kun ajattelen itseäni raskaana sisälläni hänen lapsensa emmekä merkinneet hänelle mitään. Tuntuu kuin puukko lyötäisiin rintaan kun asiaa ajattelen. Olemme käyneet terapiassa eikä mies ole pystynyt sanomaan yhtään järkevää syytä teolleen. Ei tiedä. Elämänilo on kadonnut. En ole päässyt yli. Mies v..ituttaa. Enkä tiedä mitä teen. Annan miehen roikkua elämässämme koska haluaa. Itselleni olisi ihan sama vaikka lähtis nostelemaan. En edes välitä onko isänä lapselle. Ei vaan kiinnosta mitä tekee. Ei kai tässä järkeä enää ole jatkaakaan. Koen että mies häpäisi minut ja lapsen ja perheemme. Naista vihaan ylitse kaiken. Mitä tein väärin???? On toki hyviäkin hetkiä. Mutten usko että koskaan pääsisin asiasta yli. Hän teki mitä teki ja säälin häntä siksi. Mutta eikö järki todellakaan sano mitä voi tehdä tai ei. Voiko toista loukata ihan miten vain? Raskaana olevan pettäminen on todella hirveä teko. Ehkä parempi jatkaa ilman miestä.

      • Petetyn tunteita

        Täysin ymmärrän tunteesi. Ei siinä tilanteessa voi muuta kuin vihata, ei pidä jäädä roikkumaan vuosien katkeruuteen. ´Maksakoon mies elämänsä pahimman tyhmyyden. Milloin pettäjät oppii tämän läksyn, vai ovatko he aivottomia eläimiä?

    • nvermind

      Jätä mies.Uskollisia miehiä ja kunnon isä lapselle löytyy varmasti, kunhan et sekoile varattuihin tai muuten outoihin.
      Keskity lapseesi.Miehen aiheuttamaa mielipahaa et tarvitse.Se ei muuksi muutu.Seksittömyys sinun sairasvuoteesi aikana ei ole kunnon miehelle ongelma.

    • taasnäitä

      Itsehän olet miehesi valinnut. Ei paljon sympatiaa heru täältä. Kunnollisia miehiäkin on olemassa, mutta tuommoisia häntäheikkejä naisista suurin osa kuitenkin suosii. Ei siinä mitään, jokainen saa valita toki puolisonsa ihan millä kriteereillä haluaa, mutta sitten on turha itkeä jälkikäteen kun se pettäjäsika pettää.

      • lvkgkbbk

        Hanki kunnon mies? Ihan kuka vaan voi pettää, ihan Se kunnollinen ja tunnollinen perheen isä. Suhde ei tosin aina pääty, vaan mies voi oikeasti katua. Häntäheikit, pelimiehet ja ne jotka ei vaan välitä on asia erikseen.

      • bkbkbcj
        lvkgkbbk kirjoitti:

        Hanki kunnon mies? Ihan kuka vaan voi pettää, ihan Se kunnollinen ja tunnollinen perheen isä. Suhde ei tosin aina pääty, vaan mies voi oikeasti katua. Häntäheikit, pelimiehet ja ne jotka ei vaan välitä on asia erikseen.

        Joo, erotkaa ja sitten taas erotkaa ja erotkaa. Hommatkaa lapsia useiden miesten kanssa ja sitten taas erotkaa.

    • Saman kokenut

      Olen saman kokenut n 25 vuotta sitten. Nainen oli vielä paras ystäväni. Tuo tapahtunut oli aina läsnä ja joka riidassa esillä. Teimme pari lasta lisää ja elimme kuitenkin yhdessä yli 15 vuotta tapahtuneen jälkeen. Nyt kun aikaa on kulunut ja olemme jo eronneet niin muutama asia sinulle. Sinulla on pari vaihtoehtoa eli erota tai jatkaa ja nyt kun olet päättänyt jatkaa sinulla ei ole kuin yksi vaihtoehto eli unohtaa ja haudata tuo tapahtunut. Se on omaksi parhaaksesi ei toisen teko sillä muutu tekemättömäksi mies tietää sen kyllä. Omalle miehelleni ja siis lapsieni isälle oli näin jälkikäteen ajateltuna jo kohtuuton rangaistus se ainainen muistutus tapahtuneesta sekä minun kylmyyteni vuodesta toiseen mutta eniten kärsin siitä itse koska kaipasin läheisyyttä. Sinäkin haluat sitä ja kyllä sinä sydämessäsi tiedät voitko vielä luottaa mieheesi ja onko hän vilpittömän pahoillaan tapahtuneesta? Nyt minä näin yli 45 vuotiaana tajuan tuon silloin tapahtuneen jopa sen miehen näkökulmasta. Nuori mies vähän yli 20 vee halusi vielä hetken nautrtia "vastuuttomuudesta" ja vapaudesta koska häntä pelotti tuleva isyys ja vastuu. Nuori mies on seksuaalisesti aktiivinen ja koki ehkä sen viimeisesksi mahdollisuudeksi palata hetkeksi vielä villiksi ja vapaaksi? Se on väärin ja se on pahin loukkaus mitä raskaana olevalle naiselle voi tehdä mutta tuo nuoren miehen pää ei ymmärrä sitä. Mies saattoi jopa ajatella tekevänsä jollakin tavoin hyvää sillä teidän suhteelle kun hän sitten pystyy paremmin antamaan sinulle sen levon ja ottaa vastuun vastaan. Tarkoitus ei ollut sinua loukata se on varmaa ja sitä sinun pitää itsellesi hokea. Mies loukkasi koska jäi kiinni. Mies loukkasi oman tarpeensa takia jota ei kyennyt hillitsemään. Niin tyhmää mutta jos aiotte yhdessä jatkaa et ikinä saa asiasta puhua hänelle sen jälkeen kun sanot että annat hänelle vielä mahdollisuuden. Minä oikeastyi kadun sitä katkeruutta mitä kannoin itsessäni vuosikaudet. Se heijastui kaikkeen vaikka monia ihania hetkiä yhdessäollessamme toki silti vietimme. Tänä päivänä olemme vieläpä hyvissä väleissä ja ero johtui juurikin siitä etten ikinä päässyt asiasta ylitse ja se aiheutti lisää ja lisää solmuja suhteeseemme. Lopulta niitä oli liian paljon. Tiedän sata varmana että se pettäminen mikä silloin tapahtui oli todellakin yksi kerta eikä toistunut vuosiin mutta ihan loppuaikoina molemmat haki lohtua kyllä vieraita kylmään suhteeseemme. Minä en nimittäin edes pystynyt suutelemaan miestäni enään kun velloin tuota tapahtunutta päässäni aina säännöllisesti. En suostunut päästämään siitä irti. Läsnäolo seksissä oli juurikin ihan hukassa vaikka minä itse sitä niin kaipasin. Jos oikeasti et pysty enään mihinkään läheisyyteen niin neuvon eroamaan koska kärsitte molemmat siinä sitten. Sinun on tehtävä valinta ja jos haluat nauttia elämästäsi tuon miehen kanssa on sinun uskallettava siitä nauttia ja jos yhtään auttaa niin voi jopa olla että miehesi viisastui itse tuon tapahtuneen takia paremmaksi mieheksi. Sinun täytyy antaa hänelle nyt mahdollisuus olla sitä. Hän ehkä tajusi jotakin mitä ei olisi tajunnut vielä vuosiin. Sinun loukkaantumisesi ja kärsimyksesi on voinut olla jo riittävä rangaistus hänelle jos hän sinua rakastaa.

      • hdfhdf

        Valitettavasti mies, joka voi pettää raskaana olevaa vaimoaan, tekee sitä usein miten myöhemminkin. Naiset vain ovat niin herkkäuskoisia ja yrittävät aina ajatella parhain päin. Kuinka moni mies antaisi vaimolleen anteeksi, jos tämä pettäisi esim. miehen juuri saatua vaikean sairauden diagnoosin - tai vaikka vain sen vuoksi, että mieheltä olisi jalka ja käsi katkennut onnettomuudessa?

    • jatkan vielä

      Jatka vielä että neuvolla että mene hänen luokseen ja otat kaulasta kiinni ja sanot että olet päättänyt luottaa häneen. Sinua sattui niin paljon koska rakastat ja välität hänestä. Sinä olit haavoittuvaisimmillasi. Ymmärrystä ei tarvitse antaa riittää jos yrität ymmärtää omaksi parhaaksesi. Mies ei pysty samaistumaan sinun tilanteeseesi etkä sinä hänen. Hän on kokenut raskauden ja tulevan isyyden omalla tavallaan. Hänellä on ollut omat epävarmuudet ja riittämättömyyden tunne sinun tilanteeseesi. Sano hänelle että hänenkin huonot tunteet niinkuin sinunkin on teidän yhteisiä ongelmia ja hyvät tunteet yhteisiä iloja. Et voi elää välittämättä hänen tekemisistään eikä hän voi odottaa että toisena päivänä välität ja toisena päivänä et välitä mitä hän tekee. Hän varmasti toivoisi eniten että et antaisi asialle enään mitään arvoa koska asia oli hänellekin merkityksetön sen jälkeen kun se oli jo tapahtunut. Jos hän kerran katuu sitä niin paljon. Hän toivoo että sitä ei olisi tapahtunutkaan ja että sinun päässäsi olisi nappi mistä painaa se pois sieltä. Nyt hänen on ymmärrettävä kuinka tärkeä hän on sinulle ja lapselle jotta hän haluaa olla sen arvoinen. Mies ei saa alkaa enempää nöyristelemään edessäsi koska tuskin sitä haluat. Turvallisuuden tunne vaatii vahvan itseensä uskovan miehen läsnäolon ei varpailla kulkevaa hiirtä. Sano että nyt riittää nöyristely olet antanut anteeksi. Hoe itsellesi sitä myös mielessäsi jotta niin tapahtuisi. Katkeruudella ja kaunalla myrkytät vain omaa mieltäsi. Parisuhteessa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin luottaa. Sinä selvisit hengissä tuosta tapahtuneesta. Eli muista että niistä selviää aina eikä se joka luottaa tee koskaan väärin vaikka toinen ei olisi sen arrvoinenkaan. Kumppanin voi menettää aina tavalla tai toisella. Nauti nyt tästä päivästä ja ajasta kun teillä on vauva sillä minä uskon että kyllä sinä tiedät itse mikä mies siinä on. Väärin teki mutta joskus niistä jotka on mokannut ja jotka oikeesti siitä opiksi ottaa tulee sata kertaa parempia ihmisiä kuin niistä jotka ei ikinä mokaa tai myönnä mokanneensa . Onko muka sellaisia?

      • ghgfhz

        Minusta raskaana olevan vaimonsa pettäjä ei ole "mokannut", vaan yksinkertaisesti tuhonnut suhteesta jotain hyvin oleellista. Jos miehen on pakko pettää, niin tehköön sen silloin, kun vaimo ei ole raskaana, tai muuten haavoittuvimmillaan. Itse en kuuntelisi mitään selityksiä, en miehen katumustakaan. Laittaisin eron heti vireille. Veikkaisin myös, että näin olisi parempi kaikkien kannalta.

      • ghgfhz

        " mene hänen luokseen ja otat kaulasta kiinni ja sanot että olet päättänyt luottaa häneen."

        Neuvotko siis valehtelemaan? Vai miten ihmeessä kuvittelet, että tuossa tilanteessa voisi luottaa mieheen? Raskaana oleva mies ei todellakaan ole kyennyt samaistumaan raskaana olevaan vaimoonsa. Tämä tarkoittaa myös, ettei mies arvosta eikä kunnioita vaimoaan, ei myöskään tulevaa lastansa. Miksi hitossa naisen pitäisi hyvitellä ja hyssytellä miestä tämän takia? Oikeasti mies ansaitsee vain "turpiinsa". Eli mies menettää sen mitä ei arvosta ja kunnioita, vaimonsa ja lapsensa.

      • Probleema on paha
        ghgfhz kirjoitti:

        " mene hänen luokseen ja otat kaulasta kiinni ja sanot että olet päättänyt luottaa häneen."

        Neuvotko siis valehtelemaan? Vai miten ihmeessä kuvittelet, että tuossa tilanteessa voisi luottaa mieheen? Raskaana oleva mies ei todellakaan ole kyennyt samaistumaan raskaana olevaan vaimoonsa. Tämä tarkoittaa myös, ettei mies arvosta eikä kunnioita vaimoaan, ei myöskään tulevaa lastansa. Miksi hitossa naisen pitäisi hyvitellä ja hyssytellä miestä tämän takia? Oikeasti mies ansaitsee vain "turpiinsa". Eli mies menettää sen mitä ei arvosta ja kunnioita, vaimonsa ja lapsensa.

        Samaa mieltä sinun kanssa "ghgfhz". Ja vielä lisäisin että jos mies ei ymmärrä olla raskaana olevan vaimonsa tukena ja henkisesti läsnä uudessa elämäntilanteessa, on mies henkisesti lapsen asteelle jäänyt nulikka. Olen itse jo yli viisikymppinen nainen mutta vieläkin muistan ne loukkaukset joita sanottiin minulle raskausaikana ja synnytyksen jälkeen. Eikä mitään noin pahaa edes tapahtunut minulle, oli vain sanallista loukkaamista ja sen sellaista. Mieli on vähän erilainen raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen. Kuitenkin olimme yhdessä ja kasvatimme lapset yhdessä mutta heti kun lapset olivat isoja ja omillaan pärjääviä uskalsin tunnustaa itselleni vuosia piilossa olleen katkeruuden. Vuosia olin pitänyt tunteita taka-alalla ja olin itse ahdistunut ja stressaantunut. Ehkä siitä, että olin antanut itseäni kohdella huonosti. Olisi heti pitänyt laittaa stoppi. Ajattelen, että melkoisen prosessoinnin saa raskaana petetyksi tullut mielessään käydä, jos onnistuu onnellisen parisuhteen ja perhe-elämän vielä noille perustuksille rakentamaan. Ja mielestäni jos miehellä on taipumuksia tuollaiseen pettämistoimintaan, on siinä riski myös tuleville lapsille. Tarttuvat taudit. Niitä jos ukkosi tuo kotiin. Mistä voi tietää, jääkö pettäminen yhteen kertaan. Jos mies selviää siitä kerran, ajatteleeko, että selviää toisenkin...

      • En kadu
        ghgfhz kirjoitti:

        Minusta raskaana olevan vaimonsa pettäjä ei ole "mokannut", vaan yksinkertaisesti tuhonnut suhteesta jotain hyvin oleellista. Jos miehen on pakko pettää, niin tehköön sen silloin, kun vaimo ei ole raskaana, tai muuten haavoittuvimmillaan. Itse en kuuntelisi mitään selityksiä, en miehen katumustakaan. Laittaisin eron heti vireille. Veikkaisin myös, että näin olisi parempi kaikkien kannalta.

        Hei minä elin yli 15 vuotta miehen kanssa joka petti minua raskaana ollessani ja ilman anteeksiantoa kaksi ihanaa nyt jo aikuista lasta olisi jäänyt syntymättä. En kadu yhteiselämäämme kadun vain sitä että pidin kiinni kaunastani joka osoittautui vuosien varrella hukkaan heitetyksi ajaksi. Olisi pitänyt nauttia enemmän kuin kärsiä. On totta jos ei petetty pysty pääsemään yli niin ero on varmasti parempi ratkaisu.

      • Probleema on paha
        En kadu kirjoitti:

        Hei minä elin yli 15 vuotta miehen kanssa joka petti minua raskaana ollessani ja ilman anteeksiantoa kaksi ihanaa nyt jo aikuista lasta olisi jäänyt syntymättä. En kadu yhteiselämäämme kadun vain sitä että pidin kiinni kaunastani joka osoittautui vuosien varrella hukkaan heitetyksi ajaksi. Olisi pitänyt nauttia enemmän kuin kärsiä. On totta jos ei petetty pysty pääsemään yli niin ero on varmasti parempi ratkaisu.

        Sehän siinä varmaan sen vaikeuden tekeekin, elämässä yleensäkin, että kun se tilanne on siinä ja sillä hetkellä. Vuosien kuluttua vasta näkee asian toisin ja miten olisi kannattanut tehdä. Että esim ei olisi kannattanut olla katkera. Vuosien saatossa jokainen ihminen muuttuu ja kokemusten ja vaikeuksien kautta oppii uusia asioita, katsomaan ikäänkuin kokonaisuutta eikä vain yhtä tekoa tai tekemättä jättämistä. Kukaan ei pysty elämään elämäänsä takaperin tai elämään niin, että etukäteen tietäisi miten suhtautuu johonkin asiaan kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Kaikki me voimme muuttua paremmiksi ihmisiksi, niinkuin ilmeisesti miehesikin, joka ei (ilmeisesti?) jatkanut pettämistään. Minäkin tällä hetkellä ajattelen, että jos mieheni minua pettäisi, en varmaan siitä menisi tolaltani ja pystyisin hyvinkin antamaan anteeksi. Koska nyt olen itse vahva ja voimakas. Ja jos hänellä olisi vakituinen sivusuhde, voisin itsekin ryhtyä sellaiseen, jos yhteiselomme laatu kerran sellaiseksi muuttuisi. Tunnekuohut lievenevät ajan saatossa ja moni suunnattoman kokoiselta tuntunut asia näyttää mitättömältä vuosien jälkeen. Mutta siltikin vielä tänä päivänä, vaikka ne sanalliset loukkaukset, joita tuli raskauden aikana, eivät aiheuta samoja tunnekuohuja, ovat ne mielestäni yhä väärin. Ja muistan ne sanasta sanaan. Ja tavallaan aiheuttaa turvattomuutta, että mieheni ei ehkä ole tukena, jos jossain vaiheessa olen taas tilanteessa, jossa tukea ja toista ihmistä tarvitsisin.

      • Ei ole vaihtoehtoa
        ghgfhz kirjoitti:

        " mene hänen luokseen ja otat kaulasta kiinni ja sanot että olet päättänyt luottaa häneen."

        Neuvotko siis valehtelemaan? Vai miten ihmeessä kuvittelet, että tuossa tilanteessa voisi luottaa mieheen? Raskaana oleva mies ei todellakaan ole kyennyt samaistumaan raskaana olevaan vaimoonsa. Tämä tarkoittaa myös, ettei mies arvosta eikä kunnioita vaimoaan, ei myöskään tulevaa lastansa. Miksi hitossa naisen pitäisi hyvitellä ja hyssytellä miestä tämän takia? Oikeasti mies ansaitsee vain "turpiinsa". Eli mies menettää sen mitä ei arvosta ja kunnioita, vaimonsa ja lapsensa.

        Jos vaimo on kerran päättänyt jatkaa miehen kanssa on vaihtoehtona vain luottaminen mikäli itse aikoo olla onnellinen. Ihan sama minkä vaihtoehdon vaimo nyt tekee tehtyä ei saa tekemättömäksi ja yli on päästävä. Ajattele jos se mies siis oikeasti katuu? Hän myös silloin jo kärsii? Jos rakastaa vaimoa mies joutuu jo kantamaan takaan että on loukannut pahimmin rakastamaansa naista? Lapsensa äitiä? Siinä ei hyssyttelyt miehen olotilaa edes paranna jos hän itse ymmärtää jo tekonsa. Nyt pitääkin ajatella petettyä ja hänen olotilaansa eikä enään miehen. Mitään ei voita sillä että alkaa katkeraksi ja vihaiseksi ja pitää siitä kiinni. Se sattui ja nyt on mentävä eteenpäin. Jos valinta on se että aikoo olla miehen kanssa joka on pettänyt ei enään sitä pidä enempää miettiä. Ei mies kunnioittanut ei mutta mitä sille enään voit? Miehen täytyy vain itse oivaltaa ja kasvaa paremmaksi ihmiseksi joko sitten yksin tai tuon petetyn vaimon kanssa. Jos katumus on aitoa mikä on ihan mahdollista kuin sekin että tulee uudestaan petetyksi on parempi elää onnellisena kuin onnettomana. Mies ei pysty määräänsä enempää katumaan tai nöyristelemään eikä jatkuva rankaiseminen tehdystä enään auta ketään. Vaimo on menettänyt jo uskollisen miehen mutta mikäli mies sitä katuu hän oikeasti itse joutuu katsomaan itseään pelistä ihan joka päivä ja elämään sen asian kanssa. Haluaako vaimo erota ja antaa niin kovan opetuksen miehelle mutta myös menettää itse sen mitä oli rakentamassa? Paraneeko vaimon ja lapsen elämänlaatu siinä ei vättämättä? Riippuu ihan siitä uskooko vaimo miehen katumista vai ei? Jos uskoo on syytä hokea itselle sitä sitten eikä myrkyttää sitä uskoa hokemalla en luota en luota...

      • hanskattiskiin
        Ei ole vaihtoehtoa kirjoitti:

        Jos vaimo on kerran päättänyt jatkaa miehen kanssa on vaihtoehtona vain luottaminen mikäli itse aikoo olla onnellinen. Ihan sama minkä vaihtoehdon vaimo nyt tekee tehtyä ei saa tekemättömäksi ja yli on päästävä. Ajattele jos se mies siis oikeasti katuu? Hän myös silloin jo kärsii? Jos rakastaa vaimoa mies joutuu jo kantamaan takaan että on loukannut pahimmin rakastamaansa naista? Lapsensa äitiä? Siinä ei hyssyttelyt miehen olotilaa edes paranna jos hän itse ymmärtää jo tekonsa. Nyt pitääkin ajatella petettyä ja hänen olotilaansa eikä enään miehen. Mitään ei voita sillä että alkaa katkeraksi ja vihaiseksi ja pitää siitä kiinni. Se sattui ja nyt on mentävä eteenpäin. Jos valinta on se että aikoo olla miehen kanssa joka on pettänyt ei enään sitä pidä enempää miettiä. Ei mies kunnioittanut ei mutta mitä sille enään voit? Miehen täytyy vain itse oivaltaa ja kasvaa paremmaksi ihmiseksi joko sitten yksin tai tuon petetyn vaimon kanssa. Jos katumus on aitoa mikä on ihan mahdollista kuin sekin että tulee uudestaan petetyksi on parempi elää onnellisena kuin onnettomana. Mies ei pysty määräänsä enempää katumaan tai nöyristelemään eikä jatkuva rankaiseminen tehdystä enään auta ketään. Vaimo on menettänyt jo uskollisen miehen mutta mikäli mies sitä katuu hän oikeasti itse joutuu katsomaan itseään pelistä ihan joka päivä ja elämään sen asian kanssa. Haluaako vaimo erota ja antaa niin kovan opetuksen miehelle mutta myös menettää itse sen mitä oli rakentamassa? Paraneeko vaimon ja lapsen elämänlaatu siinä ei vättämättä? Riippuu ihan siitä uskooko vaimo miehen katumista vai ei? Jos uskoo on syytä hokea itselle sitä sitten eikä myrkyttää sitä uskoa hokemalla en luota en luota...

        "Jos vaimo on kerran päättänyt jatkaa miehen kanssa on vaihtoehtona vain luottaminen mikäli itse aikoo olla onnellinen."

        Yleensä se kyllä menee niin, että nainen päättää jatkaa liittoa miehensä kanssa, mutta ilman luottamusta. Nainen yrittää kyllä luottaa, ja haluaisi luottaa, mutta kun se luottamus ei ole pelkästään naisesta kiinni. Miehen pitää ansaita menetetty luottamus takaisin. Vaikka nainen hokisi itselleen "luotan, kyllä kykenen luottamaan" hän ei luota, ellei siihen ole hyviä perusteita. Jo kerran on mennyt pahasti mönkään luottamuksen kanssa. Eikä nainen ole onnellinen, ei tuollaisessa tilanteessa voi ollakaan. Maailman ihanimmasta asiasta, lapsen odotuksesta ja valmistautumisesta synnytykseen tuli painajainen ja järkytys miehen pettämisen myötä. Ja kyllä se on niinkin, ettei suhde ikinä korjaannu sellaiseksi kuin se oli. Kuten tuossa sanottiin, mies on tuhonnut suhteen. Uuden suhteen voi ehkä onnistua pitkän ajan kuluessa raapimaan kokoon. Kaiken lisäksi suhde epäonnistuu todennäköisemmin kuin onnistuu. Lapsen hoito yms. on muutenkin uutta ja opeteltavaa. Parisuhteen värkkääminen uuteen uskoon siinä rinnalla on lähes mahdoton tehtävä. Silloinkin, kun sitä vallan tavattomasti haluaisi.

      • hanskattiskiin
        Probleema on paha kirjoitti:

        Samaa mieltä sinun kanssa "ghgfhz". Ja vielä lisäisin että jos mies ei ymmärrä olla raskaana olevan vaimonsa tukena ja henkisesti läsnä uudessa elämäntilanteessa, on mies henkisesti lapsen asteelle jäänyt nulikka. Olen itse jo yli viisikymppinen nainen mutta vieläkin muistan ne loukkaukset joita sanottiin minulle raskausaikana ja synnytyksen jälkeen. Eikä mitään noin pahaa edes tapahtunut minulle, oli vain sanallista loukkaamista ja sen sellaista. Mieli on vähän erilainen raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen. Kuitenkin olimme yhdessä ja kasvatimme lapset yhdessä mutta heti kun lapset olivat isoja ja omillaan pärjääviä uskalsin tunnustaa itselleni vuosia piilossa olleen katkeruuden. Vuosia olin pitänyt tunteita taka-alalla ja olin itse ahdistunut ja stressaantunut. Ehkä siitä, että olin antanut itseäni kohdella huonosti. Olisi heti pitänyt laittaa stoppi. Ajattelen, että melkoisen prosessoinnin saa raskaana petetyksi tullut mielessään käydä, jos onnistuu onnellisen parisuhteen ja perhe-elämän vielä noille perustuksille rakentamaan. Ja mielestäni jos miehellä on taipumuksia tuollaiseen pettämistoimintaan, on siinä riski myös tuleville lapsille. Tarttuvat taudit. Niitä jos ukkosi tuo kotiin. Mistä voi tietää, jääkö pettäminen yhteen kertaan. Jos mies selviää siitä kerran, ajatteleeko, että selviää toisenkin...

        Naiset ovat hyvin usein liian kilttejä, eivät kunnioita itseään ja jäävät suhteeseen. Valitettavan usein miehet eivät edes viisastu. Ei tarvitse. Kun vaimo ei jätä, antaa anteeksi tultuaan petetyksi raskausaikanaan, niin milloin sitten jättäisi? Miehen pettäessä toisen, kolmannen, neljännen kerran? Miehellehän oma pettäminen on harvoin ongelma.

      • Niinpäniin
        hanskattiskiin kirjoitti:

        "Jos vaimo on kerran päättänyt jatkaa miehen kanssa on vaihtoehtona vain luottaminen mikäli itse aikoo olla onnellinen."

        Yleensä se kyllä menee niin, että nainen päättää jatkaa liittoa miehensä kanssa, mutta ilman luottamusta. Nainen yrittää kyllä luottaa, ja haluaisi luottaa, mutta kun se luottamus ei ole pelkästään naisesta kiinni. Miehen pitää ansaita menetetty luottamus takaisin. Vaikka nainen hokisi itselleen "luotan, kyllä kykenen luottamaan" hän ei luota, ellei siihen ole hyviä perusteita. Jo kerran on mennyt pahasti mönkään luottamuksen kanssa. Eikä nainen ole onnellinen, ei tuollaisessa tilanteessa voi ollakaan. Maailman ihanimmasta asiasta, lapsen odotuksesta ja valmistautumisesta synnytykseen tuli painajainen ja järkytys miehen pettämisen myötä. Ja kyllä se on niinkin, ettei suhde ikinä korjaannu sellaiseksi kuin se oli. Kuten tuossa sanottiin, mies on tuhonnut suhteen. Uuden suhteen voi ehkä onnistua pitkän ajan kuluessa raapimaan kokoon. Kaiken lisäksi suhde epäonnistuu todennäköisemmin kuin onnistuu. Lapsen hoito yms. on muutenkin uutta ja opeteltavaa. Parisuhteen värkkääminen uuteen uskoon siinä rinnalla on lähes mahdoton tehtävä. Silloinkin, kun sitä vallan tavattomasti haluaisi.

        Miten se mies voi ansaita luottamuksen takaisin jos se jo on ollut pahoillaan ja nöyristelee nurkissa? Ajankanssa tietenkin mutta se aika ei saa koostua pelkästään sillä että vaimo rankaisee koko ajan . Ehkä ero on hyvä vaihtoehto mutta molemmille varmasti surun paikka ei vain sille miehelle.

      • Vaikeaahan tuo
        ghgfhz kirjoitti:

        " mene hänen luokseen ja otat kaulasta kiinni ja sanot että olet päättänyt luottaa häneen."

        Neuvotko siis valehtelemaan? Vai miten ihmeessä kuvittelet, että tuossa tilanteessa voisi luottaa mieheen? Raskaana oleva mies ei todellakaan ole kyennyt samaistumaan raskaana olevaan vaimoonsa. Tämä tarkoittaa myös, ettei mies arvosta eikä kunnioita vaimoaan, ei myöskään tulevaa lastansa. Miksi hitossa naisen pitäisi hyvitellä ja hyssytellä miestä tämän takia? Oikeasti mies ansaitsee vain "turpiinsa". Eli mies menettää sen mitä ei arvosta ja kunnioita, vaimonsa ja lapsensa.

        Huomasitko ap:n kysymyksen että onko mitään keinoa päästä yli ja saman kokeneet kertokaa miten eteenpäin? Ymmärsin että vaimo haluaa jatkaa suhdetta? Se jatkaminen ei onnistu myös silläkään tavoin että koko ajan epäilee ja mies on ilmeisesti jo saanut turpiinsa? Kaikki antaa mielellään sen ohjeen että ota ero ja tuo vaimo varmaan tietää sen jo. Nyt oli kysymys siitä miten vaimo pääsee yli parhaiten niin se tarvitsee jo itsensä kovaa psyykkausta ja yritystä ymmärtää miestä niin vaikeaa kuin se onkin. Ikävää on se että miehelle oikeasti tuollainen seksisessio ei edes merkitse sitä että hän ei kunnioittaisi vaimoaan tai arvostaisi. Mies ei ymmärrä miten paljon hänen tekemisensä merkitsevät. Toivottavasti nyt jo ymmärtää.

      • Raskaana pettynyt AP

        Sinulle "Saman kokenut". Olen monena päivänä palannut lukemaan kommenttisi. Taidan ymmärtää nyt mitä ajat takaa. Kiitos kommentistasi ja jakamastasi näkemyksestä. Mielestäni elämänviisaus on parasta viisautta, ja uskon kun sanot että aikaa taaksepäin katsoen toimisit itse toisin. Vaatii paljon toimia neuvosi mukaan, mutta ymmärran miksi se on oikea tapa jos haluan selvitä. Jos haluan että meidän suhde tulee toimimaan. Kiitos sinulle. :)

    • Pahan palkka

      Kun tyhmät sen ymmärtäisikin mitä aiheuttavat pettämisellä toiselle osapuolelle. Tuntemuksesi ovat täysin normaaleja. Olisi oikein että joutuvat itse kärsimään omista tekemisistään ja että uskottomuus tappaa aina petetyn tunteita. Sinun ei kuulu siitä kärsiä, et ole tehnyt mitään väärää. Mahdollista on että kun katkeruus taas joskus nostaa päätään, sinä petät kostoksi tai lähdet kokonaan suhteesta.

    • petttynyt kans

      Sellasia pikkupoikia monet miehet on. Lapsia henkisesti aikuisen miehen ulkokuorella. Menevät mielihalujen perässä, äiti silitä mulla on paha olo eiku herkkupeppu silitä vaimo on sairaalassa paksuna mä tartten hoitoa. Tututko meille jooko leikitään kotia ja siivoa kans ja pese pyykit oo mun äiti eiku herkkupeppu sen aikaa, kun vaimo tulee hoitamaan mua sairaalasta vauvan lisäksi, joooko hei jooko...

      En tarkoita pahalla, en tarkoita loukata, oon tullut loukatuksi miehen taholta. Miehen jota rakastin, jonka vuoksi olisin tehnyt lähes mitä vain. Petti minut herkällä hetkellä.Valitettavasti tunnen liikaa näitä ikäviä sattuvia tarnoita miehistä oman tarinani lisäksi. Suhde on vaikea korjata. Korjaaminen voi onnistua. Monet kuitenkin päätyy eroon ja ei sekään helppoa ole. Saat myötätuntoni.

      • vaarallinen tilanne

        Mulle jos tekis noin vois olla miehelle varallista saman katon alla.Vaikea tilanne jos joutuu näkemään lapsen takia,vauva tod.näk.kärsii äidin stressistä.Itse muuttaisin kyllä pois mies pois viemästä vauva ajalta iloa!!!Ei mies välttämättä ns.kadu tekoaan vaikka on harmissaan jos ei naista rakasta. Ja jos ei rakasta eikö sellainen miea ole korvattavissa.Vauva aika on todella rankkaa ja yksikään munallinen olento ei saisi sitä pahentaa tai viedä iloa siitä. Minusta miehen pitää muuttaa pois ja nainen saa oltua rauhassa kasattua itsensä ja kerättyä itsekunnioituksensa. Aikamoinen testihän se aika on. Riippuu paljon monesta asiasta mutta onko koti turvallinen paikka vauvalle tuossa tilanteessa.Aika iso loukkaus,ehkä mies ei edes käsitä!

    • jokutyyppi1

      Kyllä. Suhteenne on valitettavasti tuhoon tuomittu. Näin olen tämän asian monta kertaa nähnyt. Jos käy vieraissa maailman pahimpaan aikaan, silloin kun toinen on heikoimmillaan, niin mitään pahempaa ei voi olla (fyysisen väkivallan lisäksi). Miehelläsi on hieno mahdollisuus hyvää perhe-elämään. Hän pilasi sen typerällä valinnalla. Sinä löydät kyllä uuden, kunnollisen miehen.

      • jokutyyppi1

        Miehelläsi OLI...

    • Raskaana pettynyt AP

      Haluan kirjoittaa tähän aloittamaani ketjuun nyt kun aikaa on kulunut n 3kk aloitusviestistäni. Kiitos kommentoijille, sain kommenteista paljon ajattelemisen aihetta. Ajattelen myös, että jos joku muu, jolla on samankaltainen tilanne :(, haluaa päivitystä/tietää miten minulla nyt menee ja selkiytyykö ajatukset aikaa myöten ym ym niin senkin takia kirjoitan vielä. Ja onhan tämäkin jonkinlaista terapiaa itsessään purkaa tänne, vaikkei kukaan koskaan enää ketjua löytäisikään.

      No, tilanne ei ole enää niin akuutti kuin se oli pettämisen tullessa ilmi. Silloin olin todella sekaisin. Sekaisin olin myös 3kk sitten ja vieläkin kai vähän. Nyt kuitenkin pystyn jo ajattelemaan asiaa ilman itkua ja loogisemmin. Pystyn jopa miehen ja minun välisten keskustelujen perusteella näkemään tilannetta jotenkin myös hänen näkökulmastaan. Kuulen ja näen myös hänen pahan olonsa. Minulla on vahva pyrkimys saada asia selvitettyä ja toivon, että voisin oppia elämään sen kanssa. Anteeksi olen antanut. En niin että hyväksyn teon, vaan että hyväksyn tapahtuneen todeksi ja uskon sen että mies on aidosti pahoillaan ja annoin anteeksi kun vilpittömän pyynnön sain. Korostan, että unohtanut en ole, enkä tule unohtamaan. En myöskään luota, enkä tiedä voinko sitäkään koskaan tehdä enää. En usko että sataprosenttisesti voin. Aina on epäilys. Mutta siis näen asian niin, että jos haluan edes yrittää jatkaa, on pakko oman itseni ja suhteen takia antaa anteeksi, antaa mahdollisuus.
      No meillä eletään normaalia vauvaperhearkea, jossa mies on todella aktiivisesti mukana. Vauva on hänen silmäterä ja mies nauttii vauvan kanssa touhuamisesta ja hoitamisesta. Hän huomioi minua kokoajan ja päivät tuntuvat melko samanlaisilta kuin ennen koko pettämisepisodia, paitsi että nyt meitä on kolme. Huomaan kyllä että hän hyvittelee joka päivä tekoaan ja näen että katuu syvästi ja kärsii tekonsa vuoksi. Joskus tuntuu, että vaikka en ole missään vaiheessa pahemmin syytellyt tms häntä ja olemme kyenneet keskustelemaan kaiken aikaa aikuismaisesti ja järkevästi (toki välillä itkien), että hän ruoskii itseään pahemmin kuin minä ikinä edes pystyisin. Sen lisäksi että hän järkyttyi siitä mitä minulle teki, on hän varmaan enemmän pahoillaan siitä mitä melkein vauvalle aiheutti. En usko että olen koskaan nähnyt kenenkään silmissä niin paljon kauhua (ja jotenkin itseinhoa?) kuin hänellä oli, kun se ajatus viimein upposi kuinka lähellä vaaraa käytiin. Uskon, kun hän sanoo ettei ymmärrä mikä häneen meni. Tunnen mieheni mielestäni hyvin, enkä todellakaan olisi uskonut hänen pystyvän pettämään. En usko että muutama kk ennen tekoaan olisi hänkään uskonut. Uskon myös, kun hän sanoo ettei löydä järkevää selitystä teolleen. Tunteet ovat irrationaalisia, minä jos kuka sen tiedän viimeistään nyt. Hänen mukaansa paras selitys on (ja olemme muuten käyttäneet tunteja ja tunteja tähän vatvomiseen) että meillä vallitsi tunnetyhjiö ja kun koko raskauden kulku ja kaikki siihen liittyvä oli niin päinvastainen kuin ikinä pari voi odottaa, että hänellä oli jokin kuvailematon ahdistus ja kun sopiva nainen sitten alkoi ilmaista kiinnostusta, niin se tempaisi mukaansa. Hän sai taas tuntea hyvää oloa ja läheisyyttä. Jälkikäteen hän on myös sanonut että ko nainen ei todellakaan ole hänen tyyppiään edes ulkoisesti, ja se on ollut pakoo olla jotain muuta mikä siinä veti.
      allekirjoitan täysin itse tuon tunnetyhjiön, sitä meillä kyllä oli. Minä taisin vaipua liian syvään omaan pelkooni ja huoleeni vauvasta, eikä mies osannut/pystynyt jotenkin auttamaan tai pääsemään lähelle. Hän myös sanoi että pelotti koskea koska aloin heti saada supistuksia, mikä onkin totta. Mies ei saanut minuun kontaktia kotona, minä en päässyt ulos kotoa (tai edes nousta juuri sängystä, päivät kului tv katsoen/lukien/netissä...) hän pääsi elämään kuitenkin normaalisti myös kodin ulkopuolella. Kai tämä kaikki aiheutti niin ison kaaoksen hänen mielessään että kun tilaisuus tuli, hän teki jotain mitä ei olisi itsekään ikinä uskonut tekevänsä. Kirjoitan näitä meidän keskustelujen tuloksia/miehen antamia "syitä" tähän, koska toivon että ne voivat auttaa muita ymmärtämään omaa tilannettaan. Syitä minäkin halusin tietää ja yhä välillä niistä keskustellaan ja käydään läpi (se on tärkeää minulle ja onneksi hän jaksaa sitä tehdä, vaikka selvästi haluaisi jo jättää asiat taakse) niin että tässä ainakin joitan mitä meidän tilanteessa tuli ilmi.

      • älä itke sitten

        Kuulepas. Mies teki päätöksensä täysin itse. Turha syyttää raskautta tai mitään muutakaan. Itsekäästi lähti toteuttamaan mielihalujaan. Naisen kanssa jota ei halunnut???? Tuskinpa nainen yksin ja väkisin miestäsi vei???? Minun ex mieheni oli päälle päin maailman parhain mies ja isä. Hoisi lastamme jne. Niin vaan petti. Ja petti uudestaankin vaikka kauniisti puhuttiin ettei erota ja hienoa että pääsimme kriisistä yli. Nyt erottu. Lasta on turha käyttää tekosyynä mihinkään. Taidat käyttää ja tuntea nautintoa sisälläpäin kun saat ruoskia miestäsi joka nöyristelee edessäsi? Siinäpä vasta ihana mies.

    • Raskaana pettynyt AP

      Täällä taisi muutama kommentti olla että pettäjä pettää uudelleen. Niin...sitä minä pelkään myös, ja sehän on juuri se asia miksi ero on vaihtoehto. Ei voi enää luottaa. Jos teki kerran, voi olla että otti opiksi (tähän uskon tällä hetkellä että otti, ja että OIKEASTI myös tarkoittaa sitä kun sanoo että ei enää ikinä) MUTTA siinä on aina se mutta. Jos on kerran päässyt kaaos sekoittamaan pään noin, kuten hän kuvaili, mitäs jos meille sattuu taas kaaostilanne ja hän reagoi samalla tavalla? Mikään ei koskaan takaa mitään. Mikään lupaus ei paina mitään kun se tulee petturin suusta. Mikään minun usko tämän hetkiseen tilanteeseen ei estä häntä tulevaisuudessa. Ja SE hyvät ihmiset on koko pettämisen hinta ja luottamuksen menettämisen seuraus, että KOSKAAN ei enää luota kuten ennen tai katso rakastaan kuten ennen. Tuskin kukaan kenelle tämä tilanne tulee eteen voi uskoa sitä omasta puolisostaan. Sen takia se on niin kammottavaa. Se voi oikeasti sattua kenelle vain, eikä sitä vastaan ole vakuutusta. :( En minäkään olisi uskonut että meille käy näin. Että minulle käy näin.
      Tunnen ääretöntä surua kun ajatttelen kuinka meidän arki on tavallista nyt ja hommat hoituu kotona. Seksikin on muuten alkanut toimia paremmin. Minulle tulee ajoittain hetkiä kun en kykene seksiin (tästäkin on ouhuttu ja mies tietää ja hyväksyy) mutta on ollut myös todella hyviä kertoja. :)
      Tilanne ja tunteet vaihtelee päivästä toiseen. On huonoja päiviä ja hyviä päiviä. Joka päivä kuitenkin muistan tapahtumat ja mietin asioita. Olisi ihanaa unohtaa, mutta koska se ei ole mahdollista, yritän vain oppia elämään sen kanssa. Puhuminen jonkun kanssa auttaa heikolla hetkellä.
      Katkera olen välillä. Joku taisi siitä varoittaa. Nämä katkeruuden puuskat liittyvät niihin ns heikkoihin hetkiini. En tällä hetkellä pelkää niitä ja ne ovat taka-alalla kuitenkin, mutta pelkään että jossain vaiheessa kun pääsen lähtemään taas vaikkapa juhlimaan ja viihteelle, ne nostaa huonolla hetkellä päätään. En halua kostaa, tajuan että se ei mitenkään voi tehdä asioita paremmiksi. Sen jälkeen myös minulla olisi itseinhon ja katumuksen tunne kaiken tämän muun lisäksi. En usko että saisin siitä tyydytystä. Se pahentaisi kaikkea monin kertaisesti. Pelkään kuitenkin tosissani että ajatukset puuroutuu alkoholin ollessa mukana ja sitä rataa... onneksi ei ole pelkoa vauvan takia että pitkään aikaan mihinkään menisin, mutta koska pettämisasia ei takuulla unohdu ikinä, pelkään että myöskään v*ttuuntuminen ei ikinä häviä kokonaan.

    • Raskaana pettynyt AP

      No mutta siis tässäpä tuli pitkät pohdinnat tämän hetkisestä tilanteesta. Näin se ainakin täällä minulla nyt menee. Päivä kerrallaan. En ole vielä todellakaan hylännyt ajatusta erosta, mutta haluan vielä yrittää, tai ainakin selvittää asiat niin pitkälle että olen tyytyväinen ja voin sanoa että tämä oli tässä. Aikamoista itsetutkiskelua pettäminen aiheuttaa ja omienkin aiempien näkemysten uudelleen
      arviointia kun pettäminen muuttuu todellisuudeksi omalla kohdalla.
      Mutta haluan sanoa muille samassa tilanteessa oleville että puhuminen auttaa. Se auttaa ainakin teitä itseänne jos puhuu ihan kenen vaan kanssa kuka jaksaa kuunnella, mutta auttaa myös suhdetta. Toivottavasti se meillä auttaisi korjaamaan suhteen ja avioliiton joskus niin, että tämä kaikki jäisi vain pahaksi muistoksi, eikä muuta. No se jää nähtäväksi. Pitäkää huolta suhteestanne. Se on minun neuvoni. Uskon että se olisi estänyt myös tämän surullisen pettämistarinan tapahtumasta. ..

      • hyvätavaton

        Uskot että mies on aidosti pahoillaan, ja puhumisen voimaan. Voi kunpa voisin tukea tuota käsitystäsi, mutta en millään voi. Olen vahvasti sitä mieltä, että mies on pahoillaan ennen kaikkea kiinnijäämisestään. Häpeää nimenomaan kiinnijäämistä. Ei pettämistään. Koska uskot puhumisen voimaan, mies on saanut sinut näkemään tilanteen hänen näkökulmastaan joutavanpäiväisillä selittelyillään (sori): "ettei löydä järkevää selitystä teolleen", "kuvailematon ahdistus", "tunnetyhjiö"

        Oikeasti tuossa ei tarvita yhtään tilanteen tarkastelua miehen näkökulmasta. Tai ainoastaan se, että mies on toiminut todella typerästi, ajattelemattomasti, epäempaattisesti, epäterveen itsekkäästi. Elämässä on hetkiä, jolloin ei missään nimessä pidä tehdä tyhmyyksiä. Puolison raskausaika on yksi sellaisista. Kun mies selittelee tekoaan "kuvailemattomalla ahdistuksella", se on suora todiste, ettei ymmärrä hönkäsen pöläystä sinun ahdistuksestasi. Eikä siitä, ettei ahdistuksensa parane vieraissa käymällä, vaan kohtaamalla sinun ja syntymättömän lapsen tilanteen.

        "Pitäkää huolta suhteestanne. Se on minun neuvoni. Uskon että se olisi estänyt myös tämän surullisen pettämistarinan tapahtumasta"

        Siis että mitä?! Miehesi on vielä taitavampi manipuloija kuin luulin. "Tottahan" miehen vieraissa käynti on suurimmalta osin sinun vikasi, koska et riskiraskauden, vuodepotilaana olon vuoksi pitänyt miehestäsi tarpeeksi huolta, auttanut häntä ahdistukselta, vaan hänelle tuli tunnetyhjiö, joka pakotti vieraisiin. Tässä kohdassa olisi pitänyt olla juuri päinvastoin, miehesi olisi pitänyt tukea SINUA.

        Olen juuri samaa mieltä, mitä tuolla edellä sanottiin. Jos nyt annat anteeksi, sillä linjalla saat jatkaa. Suhteessanne vallitsevan epäluottamuksen kanssa. Kunhan lepyt kunnolla, mies lähtee 99%:n todennäköisyydellä vieraisiin. Osaa vain peitellä sen paremmin.

      • no huh huh
        hyvätavaton kirjoitti:

        Uskot että mies on aidosti pahoillaan, ja puhumisen voimaan. Voi kunpa voisin tukea tuota käsitystäsi, mutta en millään voi. Olen vahvasti sitä mieltä, että mies on pahoillaan ennen kaikkea kiinnijäämisestään. Häpeää nimenomaan kiinnijäämistä. Ei pettämistään. Koska uskot puhumisen voimaan, mies on saanut sinut näkemään tilanteen hänen näkökulmastaan joutavanpäiväisillä selittelyillään (sori): "ettei löydä järkevää selitystä teolleen", "kuvailematon ahdistus", "tunnetyhjiö"

        Oikeasti tuossa ei tarvita yhtään tilanteen tarkastelua miehen näkökulmasta. Tai ainoastaan se, että mies on toiminut todella typerästi, ajattelemattomasti, epäempaattisesti, epäterveen itsekkäästi. Elämässä on hetkiä, jolloin ei missään nimessä pidä tehdä tyhmyyksiä. Puolison raskausaika on yksi sellaisista. Kun mies selittelee tekoaan "kuvailemattomalla ahdistuksella", se on suora todiste, ettei ymmärrä hönkäsen pöläystä sinun ahdistuksestasi. Eikä siitä, ettei ahdistuksensa parane vieraissa käymällä, vaan kohtaamalla sinun ja syntymättömän lapsen tilanteen.

        "Pitäkää huolta suhteestanne. Se on minun neuvoni. Uskon että se olisi estänyt myös tämän surullisen pettämistarinan tapahtumasta"

        Siis että mitä?! Miehesi on vielä taitavampi manipuloija kuin luulin. "Tottahan" miehen vieraissa käynti on suurimmalta osin sinun vikasi, koska et riskiraskauden, vuodepotilaana olon vuoksi pitänyt miehestäsi tarpeeksi huolta, auttanut häntä ahdistukselta, vaan hänelle tuli tunnetyhjiö, joka pakotti vieraisiin. Tässä kohdassa olisi pitänyt olla juuri päinvastoin, miehesi olisi pitänyt tukea SINUA.

        Olen juuri samaa mieltä, mitä tuolla edellä sanottiin. Jos nyt annat anteeksi, sillä linjalla saat jatkaa. Suhteessanne vallitsevan epäluottamuksen kanssa. Kunhan lepyt kunnolla, mies lähtee 99%:n todennäköisyydellä vieraisiin. Osaa vain peitellä sen paremmin.

        Uskon, että ammattiauttajan avulla asiat voidaan saada toimimaan ja jopa entistä paremmiksi. Missään nimessä en itse "vaatisi" kuten sinä vauvan äitiä eroamaan. Hirvittävän surullinen tapaus, josta pitäisi tehdä jääkylmä jättö ym. eroon liittyvät asiat. Joskus tuntuu, että sinun kaltaiset ihmiset ovat kylmiä, ehdottomia ja tilaisuuden saadessaan myös muilta ihmisiltä yhtä kylmiä tekoja vaativa. Missä on kaikki hyvä, mitä tahdot osoittaa muille naisille?

      • Raskaana pettynyt AP
        hyvätavaton kirjoitti:

        Uskot että mies on aidosti pahoillaan, ja puhumisen voimaan. Voi kunpa voisin tukea tuota käsitystäsi, mutta en millään voi. Olen vahvasti sitä mieltä, että mies on pahoillaan ennen kaikkea kiinnijäämisestään. Häpeää nimenomaan kiinnijäämistä. Ei pettämistään. Koska uskot puhumisen voimaan, mies on saanut sinut näkemään tilanteen hänen näkökulmastaan joutavanpäiväisillä selittelyillään (sori): "ettei löydä järkevää selitystä teolleen", "kuvailematon ahdistus", "tunnetyhjiö"

        Oikeasti tuossa ei tarvita yhtään tilanteen tarkastelua miehen näkökulmasta. Tai ainoastaan se, että mies on toiminut todella typerästi, ajattelemattomasti, epäempaattisesti, epäterveen itsekkäästi. Elämässä on hetkiä, jolloin ei missään nimessä pidä tehdä tyhmyyksiä. Puolison raskausaika on yksi sellaisista. Kun mies selittelee tekoaan "kuvailemattomalla ahdistuksella", se on suora todiste, ettei ymmärrä hönkäsen pöläystä sinun ahdistuksestasi. Eikä siitä, ettei ahdistuksensa parane vieraissa käymällä, vaan kohtaamalla sinun ja syntymättömän lapsen tilanteen.

        "Pitäkää huolta suhteestanne. Se on minun neuvoni. Uskon että se olisi estänyt myös tämän surullisen pettämistarinan tapahtumasta"

        Siis että mitä?! Miehesi on vielä taitavampi manipuloija kuin luulin. "Tottahan" miehen vieraissa käynti on suurimmalta osin sinun vikasi, koska et riskiraskauden, vuodepotilaana olon vuoksi pitänyt miehestäsi tarpeeksi huolta, auttanut häntä ahdistukselta, vaan hänelle tuli tunnetyhjiö, joka pakotti vieraisiin. Tässä kohdassa olisi pitänyt olla juuri päinvastoin, miehesi olisi pitänyt tukea SINUA.

        Olen juuri samaa mieltä, mitä tuolla edellä sanottiin. Jos nyt annat anteeksi, sillä linjalla saat jatkaa. Suhteessanne vallitsevan epäluottamuksen kanssa. Kunhan lepyt kunnolla, mies lähtee 99%:n todennäköisyydellä vieraisiin. Osaa vain peitellä sen paremmin.

        Ymmärrän että kuulostaa todella kierolta kun voin sympatiseerata miestäni. Mutta voin. Oikeasti. Minä olisin tarvinnut tukea. Olisin tarvinnut sitä enemmän kuin koskaan elämässäni. Hän teki niin paskan tempun kuin ihminen voi ikinä tehdä ja hän tulee sen muistamaan ikuisesti, onhan hänellä aina lapsi siitä muistuttamassa (ei nyt tietenkään kirjaimellisesti, mutta takuulla katsoessaan lasta, muistaa myös pettäneensä).

        Se että voin samaistua, johtuu siitä että näen kuinka myös häneen sattuu. Olen vihainen, surullinen ja välillä niin raivoissani vieläkin että ei ole sanoja sitä kuvaamaan. Mutta se on silti se sama mies johon rakastuin ja jota rakastan (no, tämä viimeisin on pohdinnan aihe vielä) ja tunnen hänet. Hän on hyvä ihminen. Hän teki virheen, jonka hintana voi olla vielä tämä suhde. Olen kamalasti yrittänyt nähdä tilannetta nyt hänen kantiltaan. Olen pystynyt sen tekemään nyt kun olen jo saanut hieman aikaa kulumaan alkushokista. Se minun makoiluaikani oli hirveän vaikeaa aikaa minulle, mutta myös hänelle. En tietenkään missään nimessä hyväksy tai tule hyväksymään tekoa, mutta yritän niin helvetisti muistella ja yrittää nähdä niitä hetkiä näin jälkeenpäin.

        En voi uskoa että se mies jonka tunnen olisi muuttunut pahaksi. Ei, hän teki helvetin ison mokan, mutta hän ei ole missään nimessä paha. Tyhmä kylläkin. En tiedä vielä mihin tämä kaikki ajattelu johtaa. Olen surullinen jos päädymme eroon. Olen surullinen vaikka jatkamme, ainakin todella pitkän aikaa. Mutta en halua antaa periksi vielä.

      • pilvilinnoja__
        Raskaana pettynyt AP kirjoitti:

        Ymmärrän että kuulostaa todella kierolta kun voin sympatiseerata miestäni. Mutta voin. Oikeasti. Minä olisin tarvinnut tukea. Olisin tarvinnut sitä enemmän kuin koskaan elämässäni. Hän teki niin paskan tempun kuin ihminen voi ikinä tehdä ja hän tulee sen muistamaan ikuisesti, onhan hänellä aina lapsi siitä muistuttamassa (ei nyt tietenkään kirjaimellisesti, mutta takuulla katsoessaan lasta, muistaa myös pettäneensä).

        Se että voin samaistua, johtuu siitä että näen kuinka myös häneen sattuu. Olen vihainen, surullinen ja välillä niin raivoissani vieläkin että ei ole sanoja sitä kuvaamaan. Mutta se on silti se sama mies johon rakastuin ja jota rakastan (no, tämä viimeisin on pohdinnan aihe vielä) ja tunnen hänet. Hän on hyvä ihminen. Hän teki virheen, jonka hintana voi olla vielä tämä suhde. Olen kamalasti yrittänyt nähdä tilannetta nyt hänen kantiltaan. Olen pystynyt sen tekemään nyt kun olen jo saanut hieman aikaa kulumaan alkushokista. Se minun makoiluaikani oli hirveän vaikeaa aikaa minulle, mutta myös hänelle. En tietenkään missään nimessä hyväksy tai tule hyväksymään tekoa, mutta yritän niin helvetisti muistella ja yrittää nähdä niitä hetkiä näin jälkeenpäin.

        En voi uskoa että se mies jonka tunnen olisi muuttunut pahaksi. Ei, hän teki helvetin ison mokan, mutta hän ei ole missään nimessä paha. Tyhmä kylläkin. En tiedä vielä mihin tämä kaikki ajattelu johtaa. Olen surullinen jos päädymme eroon. Olen surullinen vaikka jatkamme, ainakin todella pitkän aikaa. Mutta en halua antaa periksi vielä.

        Se mies mitä sä LUULIT tuntevasi ei vaan ollut se mies. Kuvittelit ja annoit miehelle enemmän mitä hän oikeasti on miehenä. Hän näytti sinulle kuka hän on. Sinä jääräpäisesti haluat todistaa ITSELLESI että et ollut väärässä kun miestä valitsit, rakastuit. Valitettavasti noin käy usein, rakastumme ja keksimme puolisolle asioita, piirteitä joita ei hänessä edes ole olemassa. Tein tuota virhettä 8vuotta kun jääräpäisesti halusin todista itselleni etten ollut väärässä, vaikka kaikki näytti toista. Onnea sinulle, toivon parasta, mutta uskon, että satutat vielä itseäsi todella pahasti.

      • Raskaana pettynyt AP
        hyvätavaton kirjoitti:

        Uskot että mies on aidosti pahoillaan, ja puhumisen voimaan. Voi kunpa voisin tukea tuota käsitystäsi, mutta en millään voi. Olen vahvasti sitä mieltä, että mies on pahoillaan ennen kaikkea kiinnijäämisestään. Häpeää nimenomaan kiinnijäämistä. Ei pettämistään. Koska uskot puhumisen voimaan, mies on saanut sinut näkemään tilanteen hänen näkökulmastaan joutavanpäiväisillä selittelyillään (sori): "ettei löydä järkevää selitystä teolleen", "kuvailematon ahdistus", "tunnetyhjiö"

        Oikeasti tuossa ei tarvita yhtään tilanteen tarkastelua miehen näkökulmasta. Tai ainoastaan se, että mies on toiminut todella typerästi, ajattelemattomasti, epäempaattisesti, epäterveen itsekkäästi. Elämässä on hetkiä, jolloin ei missään nimessä pidä tehdä tyhmyyksiä. Puolison raskausaika on yksi sellaisista. Kun mies selittelee tekoaan "kuvailemattomalla ahdistuksella", se on suora todiste, ettei ymmärrä hönkäsen pöläystä sinun ahdistuksestasi. Eikä siitä, ettei ahdistuksensa parane vieraissa käymällä, vaan kohtaamalla sinun ja syntymättömän lapsen tilanteen.

        "Pitäkää huolta suhteestanne. Se on minun neuvoni. Uskon että se olisi estänyt myös tämän surullisen pettämistarinan tapahtumasta"

        Siis että mitä?! Miehesi on vielä taitavampi manipuloija kuin luulin. "Tottahan" miehen vieraissa käynti on suurimmalta osin sinun vikasi, koska et riskiraskauden, vuodepotilaana olon vuoksi pitänyt miehestäsi tarpeeksi huolta, auttanut häntä ahdistukselta, vaan hänelle tuli tunnetyhjiö, joka pakotti vieraisiin. Tässä kohdassa olisi pitänyt olla juuri päinvastoin, miehesi olisi pitänyt tukea SINUA.

        Olen juuri samaa mieltä, mitä tuolla edellä sanottiin. Jos nyt annat anteeksi, sillä linjalla saat jatkaa. Suhteessanne vallitsevan epäluottamuksen kanssa. Kunhan lepyt kunnolla, mies lähtee 99%:n todennäköisyydellä vieraisiin. Osaa vain peitellä sen paremmin.

        Ja niinkuin sanoin, en voi tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu. En voi tietää toistuuko sama. Mutta en rehellisesti sanottuna usko. Uskon, että hän tekisi mitä tahansa että saisi peruttua tekonsa. Se ei vaan ole enää kiinni mistään hänen tekemisistään, muutakuin että osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen (mikä joko joskus palautuu jotenkin, tai sitten ei) mutta oleellista on, että hän pyrkii osoittamaan luottamuksenarvoisuuttaan loppuikänsä. Sillä sitä se vaatii. Ei hyvittelyä, se on jopa ärsyttävää, vaan on vain nyt läsnä, keskustelee, todella näyttää sillä tavoin että tekee töitä. En tahdo mitään ylitekoja, enkä aio olla muistuttamassa tästä joka hetki. Tahdon vain normaalin arjen takaisin ja pikkuhiljaa huomata että mulla ja meillä on parempi olla. Aika on varmaan avainsana tässä.

        Olen lukenut paljon nyt myös ihan pettäjien näkökantoja monista eri paikoista ja uskon kyllä että on pettäjiä jotka pettävät uudelleen. On myös niitä jotka ovat aidosti pahoillaan ja surullisia, ja jotka valitettavasti vain tekivät elämänsä suurimman virheen ja tekisivät mitä vain korjatakseen sen. Heidän kohdallaan uskon että ihminen voi valita paremmin, jos antaa siihen mahdollisuuden. Haluan uskoa että näin on meillä, ja vaikka kävisi niin, että en pääse tästä yli, niin hän ei tulisi koskaan tekemään samaa virhettä toiste edes seuraavan kanssa. Kyse on kuitenkin lopulta siitä pääsenkö minä yli, koska tulevaisuuden ennustajaksi minusta ei ole, ja mies ei voi enempää tehdä. Anteeksi on pyytänyt ja katuu tosissaan. Toivottavasti kuitenkin voin uskoa tulevaisuuteen vielä, vaikka se onkin nyt vielä iso kysymysmerkki. Hän näyttää ruoskivan itsensä hengiltä olinpa paikalla tai en, en varmaan osaisi itse sitä niin hartaasti tehdäkään, ja on melko syvällä omassa helvetissään.

      • Raskaana pettynyt AP
        pilvilinnoja__ kirjoitti:

        Se mies mitä sä LUULIT tuntevasi ei vaan ollut se mies. Kuvittelit ja annoit miehelle enemmän mitä hän oikeasti on miehenä. Hän näytti sinulle kuka hän on. Sinä jääräpäisesti haluat todistaa ITSELLESI että et ollut väärässä kun miestä valitsit, rakastuit. Valitettavasti noin käy usein, rakastumme ja keksimme puolisolle asioita, piirteitä joita ei hänessä edes ole olemassa. Tein tuota virhettä 8vuotta kun jääräpäisesti halusin todista itselleni etten ollut väärässä, vaikka kaikki näytti toista. Onnea sinulle, toivon parasta, mutta uskon, että satutat vielä itseäsi todella pahasti.

        Kiitos kommentistasi ja myös varoituksestasi.
        Ymmärrän riskit. Ehkä olen naiivi kun haluan korjata mahdotonta. Ehkä on tyhmää yrittää pelastaa rakkautta. Tässä on paljon ehkiä. Kai se on itse lyötävä päätä seinään ennenkuin sitä uskoo... toivon että me oltaisiin se poikkeus tilastoon.

      • haaveet1
        pilvilinnoja__ kirjoitti:

        Se mies mitä sä LUULIT tuntevasi ei vaan ollut se mies. Kuvittelit ja annoit miehelle enemmän mitä hän oikeasti on miehenä. Hän näytti sinulle kuka hän on. Sinä jääräpäisesti haluat todistaa ITSELLESI että et ollut väärässä kun miestä valitsit, rakastuit. Valitettavasti noin käy usein, rakastumme ja keksimme puolisolle asioita, piirteitä joita ei hänessä edes ole olemassa. Tein tuota virhettä 8vuotta kun jääräpäisesti halusin todista itselleni etten ollut väärässä, vaikka kaikki näytti toista. Onnea sinulle, toivon parasta, mutta uskon, että satutat vielä itseäsi todella pahasti.

        Juuri noin. Etenkin naiset haluavat nähdä miehessään pelkkää hyvää, antamatta todellisuuden haitata.

      • pilvilinnoja__
        Raskaana pettynyt AP kirjoitti:

        Kiitos kommentistasi ja myös varoituksestasi.
        Ymmärrän riskit. Ehkä olen naiivi kun haluan korjata mahdotonta. Ehkä on tyhmää yrittää pelastaa rakkautta. Tässä on paljon ehkiä. Kai se on itse lyötävä päätä seinään ennenkuin sitä uskoo... toivon että me oltaisiin se poikkeus tilastoon.

        Uskoin rakkauteen ja sen voimaan. Uskoin, että kun rakastan niin paljon se riittäisi korjaamaan kaikki "pienet" virheet. Uskoin, että näin miehessä aitoa sydäntä, tunteita. Uskoin meihin, liittoon, häneen... Usko ei riittänyt koska totuus ei siitä mihinkään muuttunut. Mies oli mitä oli, ei ihan sellainen kuin jaksoin kuvitella ja naiivisesti uskoa. En halunnut päästä irti, en halunnut luovuttaa, sillä todistaisin että erehdyin. Mies lähti, kun näki miten kärsin, kun en saa vastaan mitään vaikka miten päätäni seinään hakkaisin. Myöhemmin, parin vuoden jälkeen osasin nähdä virheeni, sitä ennen uskoin rakkauteen ja että kaikki järjestyisi. Toista ei vaan voi pakottaa rakastamaan.

        Voimia sinulle.

      • haaveet1
        no huh huh kirjoitti:

        Uskon, että ammattiauttajan avulla asiat voidaan saada toimimaan ja jopa entistä paremmiksi. Missään nimessä en itse "vaatisi" kuten sinä vauvan äitiä eroamaan. Hirvittävän surullinen tapaus, josta pitäisi tehdä jääkylmä jättö ym. eroon liittyvät asiat. Joskus tuntuu, että sinun kaltaiset ihmiset ovat kylmiä, ehdottomia ja tilaisuuden saadessaan myös muilta ihmisiltä yhtä kylmiä tekoja vaativa. Missä on kaikki hyvä, mitä tahdot osoittaa muille naisille?

        Kun kerran pettää, huonoimpaan mahdolliseen aikaan, niin niitä haavoja ei mikään oikeasti korjaa ja paranna. Ei mikään. Parisuhteessa luottamus ja toisen arvostus on vielä tärkeämpää kuin rakkaus. Riippuu tietysti miten parisuhteesta ajattelee, mitä arvostaa. Jos ei arvosta luottamusta tai kumppanin arvostusta, eikä arvosta itseäänkään, niin liittoon on helpompi jäädä.

        Ihmiset eivät ole ollenkaan välttämättä kylmiä tai ehdottomia jättäessään uskottoman puolison. Ainoastaan realisteja. Eikä tässä ole kyse pelkästään miehen uskottomuudesta, vaan myös naisen. Miesystäväni esimerkiksi jätti ex-vaimonsa, lastensa äidin, koska vaimolla paljastui syrjähyppy. Jotenkin kunnioitettavaa, vaikkakin ikävää. Moni sanoo suhteen alussa "se on sitten kerrasta poikki", mutta tilanteen osuessa kohdalle jää kuitenkin empimään. Keksimään ja ymmärtämään keksimiään syitä, miksi puoliso oli uskoton. Suhteen pitäisi olla enemmänkin voimavara kuin työmaa. Monet käyttävät vuosia elämästään liittonsa "korjaamiseen" ja katsomiseen tuleeko siitä vielä mitään. Siinä on suuri vaara katkeroitua, kun huomaa, ettei 10 vuodenkaan päästä ole kuljettu yhdessä mihinkään. Edelleen on tunne "katsotaan nyt ja korjataan". Energian ja elämänsä tuhlausta.

      • haaveet1
        Raskaana pettynyt AP kirjoitti:

        Ja niinkuin sanoin, en voi tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu. En voi tietää toistuuko sama. Mutta en rehellisesti sanottuna usko. Uskon, että hän tekisi mitä tahansa että saisi peruttua tekonsa. Se ei vaan ole enää kiinni mistään hänen tekemisistään, muutakuin että osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen (mikä joko joskus palautuu jotenkin, tai sitten ei) mutta oleellista on, että hän pyrkii osoittamaan luottamuksenarvoisuuttaan loppuikänsä. Sillä sitä se vaatii. Ei hyvittelyä, se on jopa ärsyttävää, vaan on vain nyt läsnä, keskustelee, todella näyttää sillä tavoin että tekee töitä. En tahdo mitään ylitekoja, enkä aio olla muistuttamassa tästä joka hetki. Tahdon vain normaalin arjen takaisin ja pikkuhiljaa huomata että mulla ja meillä on parempi olla. Aika on varmaan avainsana tässä.

        Olen lukenut paljon nyt myös ihan pettäjien näkökantoja monista eri paikoista ja uskon kyllä että on pettäjiä jotka pettävät uudelleen. On myös niitä jotka ovat aidosti pahoillaan ja surullisia, ja jotka valitettavasti vain tekivät elämänsä suurimman virheen ja tekisivät mitä vain korjatakseen sen. Heidän kohdallaan uskon että ihminen voi valita paremmin, jos antaa siihen mahdollisuuden. Haluan uskoa että näin on meillä, ja vaikka kävisi niin, että en pääse tästä yli, niin hän ei tulisi koskaan tekemään samaa virhettä toiste edes seuraavan kanssa. Kyse on kuitenkin lopulta siitä pääsenkö minä yli, koska tulevaisuuden ennustajaksi minusta ei ole, ja mies ei voi enempää tehdä. Anteeksi on pyytänyt ja katuu tosissaan. Toivottavasti kuitenkin voin uskoa tulevaisuuteen vielä, vaikka se onkin nyt vielä iso kysymysmerkki. Hän näyttää ruoskivan itsensä hengiltä olinpa paikalla tai en, en varmaan osaisi itse sitä niin hartaasti tehdäkään, ja on melko syvällä omassa helvetissään.

        "uskon kyllä että on pettäjiä jotka pettävät uudelleen"

        Niinpä. Mutta et usko miehesi olevan sellainen. Siinä se juju onkin. Ex-mieheni sanoi aikoinaan, ettei hän tarvitse mitään "lässyjä" ihmissuhteita. Suhteita, joissa vain ollaan ja puhutaan. Suhteista pitää olla hänelle jotain hyötyä. Tämä osui korvaani tosi pahasti. Olin aina inhonnut ihmisiä, jotka pyrkivät vain hyötymään ihmissuhteista. Rakastin rakkautta. Eikä pyyteettömän rakkauden käsitykseeni kuulunut hyöty.

        Tietenkin käänsin tämän niin, että on ihmisiä, jotka pyrkivät hyötymään jokaisesta ihmissuhteestaan. Ex ei kuulunut niihin. Hän kuului niihin, jotka olivat kanssani rakkaudesta, välitti minusta. Lapsistaankin. Kaikista muista pyrki kyllä hyötymään (tämä harmitti ja vaivasi minua koko liittomme ajan). No hups. Jossain vaiheessa oli ihan pakko myöntää, että ex pyrki - ja oli kokoajan pyrkinyt hyötymään sekä minusta että lapsistaan.

      • Raskaana pettynyt AP
        haaveet1 kirjoitti:

        "uskon kyllä että on pettäjiä jotka pettävät uudelleen"

        Niinpä. Mutta et usko miehesi olevan sellainen. Siinä se juju onkin. Ex-mieheni sanoi aikoinaan, ettei hän tarvitse mitään "lässyjä" ihmissuhteita. Suhteita, joissa vain ollaan ja puhutaan. Suhteista pitää olla hänelle jotain hyötyä. Tämä osui korvaani tosi pahasti. Olin aina inhonnut ihmisiä, jotka pyrkivät vain hyötymään ihmissuhteista. Rakastin rakkautta. Eikä pyyteettömän rakkauden käsitykseeni kuulunut hyöty.

        Tietenkin käänsin tämän niin, että on ihmisiä, jotka pyrkivät hyötymään jokaisesta ihmissuhteestaan. Ex ei kuulunut niihin. Hän kuului niihin, jotka olivat kanssani rakkaudesta, välitti minusta. Lapsistaankin. Kaikista muista pyrki kyllä hyötymään (tämä harmitti ja vaivasi minua koko liittomme ajan). No hups. Jossain vaiheessa oli ihan pakko myöntää, että ex pyrki - ja oli kokoajan pyrkinyt hyötymään sekä minusta että lapsistaan.

        On joitakin syitä miksi uskon, kaiken jo kirjoittamani lisäksi, että hän on vilpitön anteeksipyynnössään ja katumuksessaan. Ensinnäkin hän on todella kiltti. Siis äärettömän kiltti. Ja ujo. Jos voisin kuvailla niin että tuntematon ymmärtää, niin sanoisin että jos emme olisi päätyneet yhteen, ei hänellä olisi luultavasti vieläkään vaimoa. Hän on sellainen "luokan hiljainen poika", mukava, mutta vähän ulkopuolella "ydinporukasta". Ressukka, voisi sanoa joku joka ei tunne. Mutta hän on minun rakkaani joka tapauksessa. En tiedä mikä hänessä aikoinaam herätti mielenkiinnon, ehkä turvallisuuden tunne ja lempeys. Olen aina pitänyt hiljaisista pojista/miehistä, en tiedä miksi. Monen kaverini mielestä miesmakuni on hiukan outo. Olen kuitenkin itse hyvin spontaani ja sosiaalinen, enkä lainkaan rauhallinen luonne. Voisi jopa sanoa että olemme täydelliset vastakohdat toisillemme. En olisi ikinä voinut kuvitella että hän voisi tehdä näin, kun hän on luonteeltaan niin jotenkin herkkä ja, noh, ujo. Hänellä ei myöskään ollut yhtään vakavaa suhdetta ennen minua. Ehkä tämäkin oli yksi niistä seikoista että hän vastasi toisen naisen huomionosoituksiin. En tiedä miksi, mutta jostain syystä jotkut naiset huomaavat sellaiset miehet, keitä eivät ehkä aiemmin olisi toista kertaa edes katsoneet, vasta kun ko miehillä om jo vaimo/tyttöystävä ja mahdollisesti lapsiakin... se on mielestäni tosi outoa. Ja säälittävää.

      • anna mahdollisuus
        Raskaana pettynyt AP kirjoitti:

        Kiitos kommentistasi ja myös varoituksestasi.
        Ymmärrän riskit. Ehkä olen naiivi kun haluan korjata mahdotonta. Ehkä on tyhmää yrittää pelastaa rakkautta. Tässä on paljon ehkiä. Kai se on itse lyötävä päätä seinään ennenkuin sitä uskoo... toivon että me oltaisiin se poikkeus tilastoon.

        Minusta teet ihan oikein, kun teet kaikkesi avioliiton säilymisen eteen, jos sinulla on tunteita jäljellä ja mies on aidosti pahoillaan virheestään. Ei se yksinhuoltajan osakaan pelkästään helppo ole.

      • no huh huh
        haaveet1 kirjoitti:

        Kun kerran pettää, huonoimpaan mahdolliseen aikaan, niin niitä haavoja ei mikään oikeasti korjaa ja paranna. Ei mikään. Parisuhteessa luottamus ja toisen arvostus on vielä tärkeämpää kuin rakkaus. Riippuu tietysti miten parisuhteesta ajattelee, mitä arvostaa. Jos ei arvosta luottamusta tai kumppanin arvostusta, eikä arvosta itseäänkään, niin liittoon on helpompi jäädä.

        Ihmiset eivät ole ollenkaan välttämättä kylmiä tai ehdottomia jättäessään uskottoman puolison. Ainoastaan realisteja. Eikä tässä ole kyse pelkästään miehen uskottomuudesta, vaan myös naisen. Miesystäväni esimerkiksi jätti ex-vaimonsa, lastensa äidin, koska vaimolla paljastui syrjähyppy. Jotenkin kunnioitettavaa, vaikkakin ikävää. Moni sanoo suhteen alussa "se on sitten kerrasta poikki", mutta tilanteen osuessa kohdalle jää kuitenkin empimään. Keksimään ja ymmärtämään keksimiään syitä, miksi puoliso oli uskoton. Suhteen pitäisi olla enemmänkin voimavara kuin työmaa. Monet käyttävät vuosia elämästään liittonsa "korjaamiseen" ja katsomiseen tuleeko siitä vielä mitään. Siinä on suuri vaara katkeroitua, kun huomaa, ettei 10 vuodenkaan päästä ole kuljettu yhdessä mihinkään. Edelleen on tunne "katsotaan nyt ja korjataan". Energian ja elämänsä tuhlausta.

        Perustelit hyvin kantasi, mutta ehdottomuutesi ei anna tilaa erehdykselle ja anteeksiannolle. Joskus ihminen voi tehdä teon, jota katuu ja jonka haluaa saada tekemättömäksi.

        En tiedä mihin perustat kaikki ajatuksesi. Haavoja sanut ja hajonnut, mutta ymmärryksen ja ihmisyyden löytänyt ihminen on lempeämpi ja inhimillisempi kuin ehdoton. Jos ihminen tekee virheen, niin miksi hänet pitäisi vaihtaa kuin esineen toiseen?

        Katkeroituminen ei ole lopputulos jos kaksi ihmistä tahtoo jatkaa yhdessä ja luoda elämästä entistä paremman.

        Mietin vielä ajatusta, jonka mukaan toinen jatkaa pettämistä. Hyvin paljon mahdollista, ellei hän käy asioita itsensä kanssa läpi. Mietin myös mahdollisuutta, oletko mahtanut itse ajatella jatkavasi pettämistä vaikka jäisit kiinni puolisollesi? Mitä se kertoisi sinusta sinulle itsellesi?

      • Raskaana pettynyt AP
        no huh huh kirjoitti:

        Perustelit hyvin kantasi, mutta ehdottomuutesi ei anna tilaa erehdykselle ja anteeksiannolle. Joskus ihminen voi tehdä teon, jota katuu ja jonka haluaa saada tekemättömäksi.

        En tiedä mihin perustat kaikki ajatuksesi. Haavoja sanut ja hajonnut, mutta ymmärryksen ja ihmisyyden löytänyt ihminen on lempeämpi ja inhimillisempi kuin ehdoton. Jos ihminen tekee virheen, niin miksi hänet pitäisi vaihtaa kuin esineen toiseen?

        Katkeroituminen ei ole lopputulos jos kaksi ihmistä tahtoo jatkaa yhdessä ja luoda elämästä entistä paremman.

        Mietin vielä ajatusta, jonka mukaan toinen jatkaa pettämistä. Hyvin paljon mahdollista, ellei hän käy asioita itsensä kanssa läpi. Mietin myös mahdollisuutta, oletko mahtanut itse ajatella jatkavasi pettämistä vaikka jäisit kiinni puolisollesi? Mitä se kertoisi sinusta sinulle itsellesi?

        "Mietin myös mahdollisuutta, oletko mahtanut itse ajatella jatkavasi pettämistä vaikka jäisit kiinni puolisollesi? Mitä se kertoisi sinusta sinulle itsellesi?"

        Tämä on ERITTÄIN hyvä pointti. En ole koskaan pettänyt, mutta jos tekisin itse niin, ja tajuaisin tehneeni suunnattoman erehdyksen ja loukanneeni toista niin paljon että toinen itkee kuukausia sen vuoksi, en ikimaailmassa koskaan ikinä olisi niin tyhmä että tekisin sen toiste. Kerran olet tietämätön, toisella kerralla tyhmä, sanotaan.

        Juuri tämän vuoksi HALUAN uskoa että mieheni on vilpitön katumuksessaan ja sanoessaan että ei enää koskaan.

    • TavallinenPerusmies

      Naisten voi olla vaikea ymmärtää, mutta miehet ajattelevat eri tavalla. Jos miestä panettaa ja tarjoalla on, niin helposti tulee vain panneeksi. Ei sillä tarvitse olla mitään tekemistä viehättävyytesi kanssa tai rakastetaanko sinua.

      • haaveet1

        Hyvät tavat pitää muistaa silti. Ja lojaalius. Antaisiko TavallinenPerusmies vaimonsa käydä vieraissa? Itse funtsailen, ettei ole naisten tai miesten tapaa ajatella. Tai jos onkin, niin monet miehet toimivat naisten tavalla ja naiset miesten tavalla.

      • Raskaana pettynyt AP

        Miesten on ilmeisesti taas vaikea ymmärtää sitä olotilaa minkä aiheuttaa rakastamalleen ihmiselle. Ei vaan, en usko että koskee vain miehiä. On niitä naisiakin.

        Mutta ymmärtävätkö miehet (ja yhtälailla naiset), jotka täällä lukevat kirjoituksia (ja ovat pettäneet/ajattelevat pettävänsä tulevaisuudessa), yhtään paremmin mitä on vaakalaudalla? Ymmärtääkö oman puolison kokemaa edes vähän paremmin? On totta että naisetkin pettää yhtälailla, ja itse miesten kirjoitusten perusteella uskon että tuska on melkolailla samankaltainen. Miesten tyyli ilmaista asia on tietysti hiukan erilainen, mutta mies osaa rakastaa, häntä sattuu yhtälailla.

        Ehkä kyse ei ole edes mistään sukupuolieroista. Kyse on kahdentyyppisistä IHMISISTÄ. On ne, jotka tekevät kun tilaisuus on (niin miehet kuin naisetkin) ja ne, jotka eivät (myöskin miehiä ja naisia). On niitä pettäjiä, jotka oikeasti katuu, eivätkä enää halua satuttaa kun kerran näkee mitä se toiselle tekee (ja itselle siinä sivussa) ja oma lukunsa ovat tapapettäjät, jotka ovat heitä, ketkä eivät kykene asettumaan toisen asemaan. En tiedä. Tämä omaa pohdintaa. Koska en usko että JOKAINEN voi pettää tietyissä olosuhteissa. Se on ihmisestä kiinni (eikä tällä ole tekemistä sukupuolen kanssa). En koskaan voisi pettää, en ennen, enkä varsinkaan nyt kun tiedän miltä se tuntuu. Osaan asettua toisen asemaan.

      • haaveet1
        Raskaana pettynyt AP kirjoitti:

        Miesten on ilmeisesti taas vaikea ymmärtää sitä olotilaa minkä aiheuttaa rakastamalleen ihmiselle. Ei vaan, en usko että koskee vain miehiä. On niitä naisiakin.

        Mutta ymmärtävätkö miehet (ja yhtälailla naiset), jotka täällä lukevat kirjoituksia (ja ovat pettäneet/ajattelevat pettävänsä tulevaisuudessa), yhtään paremmin mitä on vaakalaudalla? Ymmärtääkö oman puolison kokemaa edes vähän paremmin? On totta että naisetkin pettää yhtälailla, ja itse miesten kirjoitusten perusteella uskon että tuska on melkolailla samankaltainen. Miesten tyyli ilmaista asia on tietysti hiukan erilainen, mutta mies osaa rakastaa, häntä sattuu yhtälailla.

        Ehkä kyse ei ole edes mistään sukupuolieroista. Kyse on kahdentyyppisistä IHMISISTÄ. On ne, jotka tekevät kun tilaisuus on (niin miehet kuin naisetkin) ja ne, jotka eivät (myöskin miehiä ja naisia). On niitä pettäjiä, jotka oikeasti katuu, eivätkä enää halua satuttaa kun kerran näkee mitä se toiselle tekee (ja itselle siinä sivussa) ja oma lukunsa ovat tapapettäjät, jotka ovat heitä, ketkä eivät kykene asettumaan toisen asemaan. En tiedä. Tämä omaa pohdintaa. Koska en usko että JOKAINEN voi pettää tietyissä olosuhteissa. Se on ihmisestä kiinni (eikä tällä ole tekemistä sukupuolen kanssa). En koskaan voisi pettää, en ennen, enkä varsinkaan nyt kun tiedän miltä se tuntuu. Osaan asettua toisen asemaan.

        Vaikka sitä itse luulisi, että kaikki on kiinni omasta ymmärryksestä, tunneälystä, suhtaumisesta jne. niin ei ole. Oman itsensä kannalta on vaarallista aina ymmärtää, etenkin puolisoa. Usein kaiken "ymmärtäjät" ovat läheisriippuvaisia, jotka ymmärtävät ja selittelevät itselleen toisen pahojakin tekoja, jotta saisivat syyn pysyä suhteessa.

        Olen varma, että jokainen voi olla uskoton, kun aika, paikka ja etenkin kohde on oikea. Tähän taas joutuu aniharvoin, jos vakisuhde toimii. Tai vaikkei oikein toimisikaan, ainakin arvostaa kumppaniaan.

        Tapapettäjät ovat seksiriippuvaisia. Heitä, kuten myös päihteiden käyttäjiä, vie eteenpäin riippuvuus. Riippuvuus hallitsee ihmistä. Tapapettäjiin voi "luottaa" toisinpäin. Eli siihen, että he ovat olleet uskottomia ja ovat vastedeskin, elleivät hakeudu hoitoon ja todella vahvasti halua muuttua.

        Onko sinun mielestä ok, ettei miehesi osannut asettua sinun asemaan, juuri silloin kun sitä eniten tarvitsit?

        En malta olla kertomatta vielä ex-miehestäni... Riitelimme paljon suhteen alkuvuosina. Olen aina ollut herkkä itkemään, itkin liitossakin hyvin usein. Usein tulin surulliseksi ja itkin myös sitä, ettei ex koskaan lohduttanut, ei pyytänyt kertomaan mikä vaivasi. Päinvastoin. Hän vaivaantui, myöhemmin tuli vihaiseksi, jos itkin. Mitä enemmän kaipasin tukea, olin lopen uupunut, sitä enemmän hän työnsi minua pois luotaan. (Ilmeisesti koska minusta oli hänelle vain haittaa eikä hänen haluamaansa hyötyä). Lopulta suutuin hänen loukkaavista sanoistaan, ja päätin, etten enää kertaakaan itke. En muuten enkä etenkään exän vuoksi, en silloin, kun ex näkee. Kun kerran lapseni nähden satuin itkemään, hän tuli ja löi minua. Ihan silmittömästi. Vein lapsen psykologille. Oli pakko alkaa miettiä mistä moinen johtui. En keksinyt mitään syytä. Vasta vuosia myöhemmin, erottuani exästä, lasten isästä, kuulin, että ex oli pahoinpidellyt lapsia. Kun lapsi itki, isänsä löi. Lapsi toisti tätä minuun. Erosin paitsi itseni myös ja etenkin lasten vuoksi. Jos isä rankaisee, kun lapsella on murhetta tai hän itkee, se on mielestäni maailman kamalinta. Ulospäin ex esitti todella hyvin huolehtivaa isää, myös minulle.

        Etenkin lapsen kasvatuksessa tarvitaan kykyä asettua toisen asemaan, rakastaa. Näitä taitoja voi aina näytellä ja feikata, tarvittaessa. Kun pohjimmiltaan ajattelee hyötyä.

        Jos miehelläsi olisi edes vähän taitoa asettua sinun asemaan, niin hän ei olisi mennyt ainakaan raskausaikanasi vieraisiin.

      • Raskaana pettynyt AP
        haaveet1 kirjoitti:

        Vaikka sitä itse luulisi, että kaikki on kiinni omasta ymmärryksestä, tunneälystä, suhtaumisesta jne. niin ei ole. Oman itsensä kannalta on vaarallista aina ymmärtää, etenkin puolisoa. Usein kaiken "ymmärtäjät" ovat läheisriippuvaisia, jotka ymmärtävät ja selittelevät itselleen toisen pahojakin tekoja, jotta saisivat syyn pysyä suhteessa.

        Olen varma, että jokainen voi olla uskoton, kun aika, paikka ja etenkin kohde on oikea. Tähän taas joutuu aniharvoin, jos vakisuhde toimii. Tai vaikkei oikein toimisikaan, ainakin arvostaa kumppaniaan.

        Tapapettäjät ovat seksiriippuvaisia. Heitä, kuten myös päihteiden käyttäjiä, vie eteenpäin riippuvuus. Riippuvuus hallitsee ihmistä. Tapapettäjiin voi "luottaa" toisinpäin. Eli siihen, että he ovat olleet uskottomia ja ovat vastedeskin, elleivät hakeudu hoitoon ja todella vahvasti halua muuttua.

        Onko sinun mielestä ok, ettei miehesi osannut asettua sinun asemaan, juuri silloin kun sitä eniten tarvitsit?

        En malta olla kertomatta vielä ex-miehestäni... Riitelimme paljon suhteen alkuvuosina. Olen aina ollut herkkä itkemään, itkin liitossakin hyvin usein. Usein tulin surulliseksi ja itkin myös sitä, ettei ex koskaan lohduttanut, ei pyytänyt kertomaan mikä vaivasi. Päinvastoin. Hän vaivaantui, myöhemmin tuli vihaiseksi, jos itkin. Mitä enemmän kaipasin tukea, olin lopen uupunut, sitä enemmän hän työnsi minua pois luotaan. (Ilmeisesti koska minusta oli hänelle vain haittaa eikä hänen haluamaansa hyötyä). Lopulta suutuin hänen loukkaavista sanoistaan, ja päätin, etten enää kertaakaan itke. En muuten enkä etenkään exän vuoksi, en silloin, kun ex näkee. Kun kerran lapseni nähden satuin itkemään, hän tuli ja löi minua. Ihan silmittömästi. Vein lapsen psykologille. Oli pakko alkaa miettiä mistä moinen johtui. En keksinyt mitään syytä. Vasta vuosia myöhemmin, erottuani exästä, lasten isästä, kuulin, että ex oli pahoinpidellyt lapsia. Kun lapsi itki, isänsä löi. Lapsi toisti tätä minuun. Erosin paitsi itseni myös ja etenkin lasten vuoksi. Jos isä rankaisee, kun lapsella on murhetta tai hän itkee, se on mielestäni maailman kamalinta. Ulospäin ex esitti todella hyvin huolehtivaa isää, myös minulle.

        Etenkin lapsen kasvatuksessa tarvitaan kykyä asettua toisen asemaan, rakastaa. Näitä taitoja voi aina näytellä ja feikata, tarvittaessa. Kun pohjimmiltaan ajattelee hyötyä.

        Jos miehelläsi olisi edes vähän taitoa asettua sinun asemaan, niin hän ei olisi mennyt ainakaan raskausaikanasi vieraisiin.

        Tuli aivan kamala olo sinun tekstistäsi. Exäsi on todellakin ollut kammottava sinulle. Ja mikä vielä pahempaa, lapsillenne.

        Lapset ovat erityisen tärkeitä pitää turvassa parisuhdeongelmissa, ja tavallaan vauva on minulle yksi syy jäädä (perinteinen lapsen takia haluan yrittää myös) mutta myös yksi syy miksi haluan ulos suhteesta. Mieheni on ihana isä, eikä muutenkaan koskaan ollut kylmä tai tunnevammainen. Hän osaa itsekin itkeä ja on itkenyt tätä asiaa, sekä muitakin pienempiä huolia ihan nähteni. Osaa myös lohduttaa jos toisella on paha olo. Ottaa syliin, halaa ym. Tässä pettämisasiassa en tunnista häntä yhtään. Ihan kuin eri ihminen. Olemme olleet yhdessä siis jo 8 vuotta, eli yhteistä historiaa on jo runsaasti ja luulisi että siinä ajassa olisi jo tunnekylmyys tullut esiin? Ja hän on toki yrittänyt kaikkensa lohduttaa minua, ei se tietysti asiaa auta enkä ole voinut edes päästää aina lähelle, varsinkaan tämän kriisin alkuvaiheessa, jolloin pelkkä hänen läsnäolo teki minut huonovointiseksi. En halunnut nähdäkään koko miestä. Mutta siis lapsen takia ulos suhteesta en halua siksi että pelkään hänen katoinkohtelevan tms lasta, vaan koska minulla on välillä niin paha olla että se takuulla heijastuu myös lapseen.

        Ja itkettää välillä ajatella minkä määrän stressihormoneja pikku muru on saanut jo raskausaikana ja nyt imetysaikana...

        Olen pahoillani että sinulla on noin rankka kokemus takana. Ymmärrän hyvin miksi varoitat miehestäni ja pelkäät että olen liian sinisilmäinen. Pelkään toki itsekin että voin saada taas joskus siipeeni, mutta koska mies on ennen pettämistä ollut ihan tavallinen ja huolehtiva mies, eikä hän nyt sen pettämisen jälkeenkään ole mihinkään muuttunut, muutenkuin silloin tällöin alakuloiseksi ja katuvaksi kun asioita puidaan, niin en usko että tästä suoraan muuta vaaraa ole kuin se että loppujen lopuksi en pystykään luottamaan.

        Mutta kiitos jakamastasi kokemuksesta. Sinulla on suuri taakka ollut kannettavanasi. Ja varmaan vieläkin osittain on.

      • Raskaana pettynyt AP
        haaveet1 kirjoitti:

        Vaikka sitä itse luulisi, että kaikki on kiinni omasta ymmärryksestä, tunneälystä, suhtaumisesta jne. niin ei ole. Oman itsensä kannalta on vaarallista aina ymmärtää, etenkin puolisoa. Usein kaiken "ymmärtäjät" ovat läheisriippuvaisia, jotka ymmärtävät ja selittelevät itselleen toisen pahojakin tekoja, jotta saisivat syyn pysyä suhteessa.

        Olen varma, että jokainen voi olla uskoton, kun aika, paikka ja etenkin kohde on oikea. Tähän taas joutuu aniharvoin, jos vakisuhde toimii. Tai vaikkei oikein toimisikaan, ainakin arvostaa kumppaniaan.

        Tapapettäjät ovat seksiriippuvaisia. Heitä, kuten myös päihteiden käyttäjiä, vie eteenpäin riippuvuus. Riippuvuus hallitsee ihmistä. Tapapettäjiin voi "luottaa" toisinpäin. Eli siihen, että he ovat olleet uskottomia ja ovat vastedeskin, elleivät hakeudu hoitoon ja todella vahvasti halua muuttua.

        Onko sinun mielestä ok, ettei miehesi osannut asettua sinun asemaan, juuri silloin kun sitä eniten tarvitsit?

        En malta olla kertomatta vielä ex-miehestäni... Riitelimme paljon suhteen alkuvuosina. Olen aina ollut herkkä itkemään, itkin liitossakin hyvin usein. Usein tulin surulliseksi ja itkin myös sitä, ettei ex koskaan lohduttanut, ei pyytänyt kertomaan mikä vaivasi. Päinvastoin. Hän vaivaantui, myöhemmin tuli vihaiseksi, jos itkin. Mitä enemmän kaipasin tukea, olin lopen uupunut, sitä enemmän hän työnsi minua pois luotaan. (Ilmeisesti koska minusta oli hänelle vain haittaa eikä hänen haluamaansa hyötyä). Lopulta suutuin hänen loukkaavista sanoistaan, ja päätin, etten enää kertaakaan itke. En muuten enkä etenkään exän vuoksi, en silloin, kun ex näkee. Kun kerran lapseni nähden satuin itkemään, hän tuli ja löi minua. Ihan silmittömästi. Vein lapsen psykologille. Oli pakko alkaa miettiä mistä moinen johtui. En keksinyt mitään syytä. Vasta vuosia myöhemmin, erottuani exästä, lasten isästä, kuulin, että ex oli pahoinpidellyt lapsia. Kun lapsi itki, isänsä löi. Lapsi toisti tätä minuun. Erosin paitsi itseni myös ja etenkin lasten vuoksi. Jos isä rankaisee, kun lapsella on murhetta tai hän itkee, se on mielestäni maailman kamalinta. Ulospäin ex esitti todella hyvin huolehtivaa isää, myös minulle.

        Etenkin lapsen kasvatuksessa tarvitaan kykyä asettua toisen asemaan, rakastaa. Näitä taitoja voi aina näytellä ja feikata, tarvittaessa. Kun pohjimmiltaan ajattelee hyötyä.

        Jos miehelläsi olisi edes vähän taitoa asettua sinun asemaan, niin hän ei olisi mennyt ainakaan raskausaikanasi vieraisiin.

        Jotenkin kaikkien näiden kommenttien jälkeen ja asiaa mielessäni pyöritelleenä olen alkanut ajatella että mieheni on yksinkertaisesti sittenkin vaan ollut tyhmä, pettänyt kun tilaisuus tuli ja nyt todella pahoillaan siitä ja ei voi muuta kuin odottaa mitä minä seuraavaksi teen.

        Edelleen haluan nähdä voiko vastoin kaikkia odotuksia tästä suhteesta vielä jotain tulla. Ei takuulla sama ole kuin ennen, mutta toimiva ja hyvä kuitenkin? Olen itse valmis antamaan mahdollisuuden. Mies saa osoittaa olevansa sen arvoinen tai jos ei ole niin soronnoo! Tietysti se on kannat vastakkain myös jos minulle tulee olo että en pääse yli ja juttu jää vaivaamaan eikä suhde kehitykään.

        Ammattikeskusteluapua meidän pitää etsiä. Joku siitäkin oli maininnut, ja takuulla ei ainakaan voi haittaa olla.
        Toivottavasti tämä toimii.

    • kokenut samaa

      Huonoltahan tuo näyttää. Mies on pettänyt silloin kun sinulla on ollut fyysinen este seksielämään ja vielä hyvin tärkeä sellainen. Olen itse tullut petetyksi aiemmin. Kyseessä ei ollut kuitenkaan seksiin johtanut pettäminen vaan internet-tuttavuus. En suostunut tuon jälkeen tapaamaan miestä pitkään aikaan ja jätin avioerohakemuksen. Sittemmin palasimme yhteen ja mies tietää että mikäli vielä vastaavaa tekisi, eroaisimme.

      Sinuna, nyt kun ilmeisesti olet vielä äitiyslomalla sanot miehellesi että lähdet nyt lomareissulle ja otat vapauksia kun et raskausaikana siihen pystynyt ja mies taas silloin meni ja petti. Varaat matkan etelään esim 3vk, jätät lapsen kotiin isälleen. Siinäpä saa äijä miettiä vaimon tärkeyttä kun työ ja vauvan hoito pitäisi järjestää samaan aikaan. Itse tein vastaavan tempun, ja voin sanoa että auttoi. Lapsellista kyllä, mutta osoitus miehelle että pettäminen ja pilkkana pitäminen riittää. Siten voi näyttää että on pokkaa toimia jos tilanne sen vaatii.

      • Raskaana pettynyt AP

        No itseasiassa mies on kyllä hoitanut vauvaa paljon ja olen päässyt taas ostoksille ja jumppiin. En ilkeä vauvasta olla vielä erossa kuin korkeintaan vuorokauden kerralla, mutta on jo sovittuna pari tyttöjen iltaa. Kyllä elämä rupeaa pikkuhiljaa hymyillä kun omat voimat palautuu ja pääsee kotoa pois ja näkee kavereita taas. Muutenkin vauvan kanssa on jotenkin kauhean symbioottinen suhde, mutta nyt jo voi pikkusen irtaantuakin. :)

        Yllätin mieheni eilen itkemästä olkkarista. Jäi katsomaan illalla jotain leffaa ja jossain vaiheessa heräsin ja hipsuttelin juomaan. Siellä se pyyhki silmiään (ei huomannut mua) ja aamulla näytti tosi väsyneeltä ja silmät turvonneilta. Tuli myös heti kun noustiin halaamaan mua ja vauvaa. Että kyllä mä voisin kuvitella että hän oikeasti tajusi mitä on pelissä. Aika näyttää. Nyt olen melko toiveikas tulevaisuutta kohtaan, vaikka epävarmahan se silti on...

      • Mummona
        Raskaana pettynyt AP kirjoitti:

        No itseasiassa mies on kyllä hoitanut vauvaa paljon ja olen päässyt taas ostoksille ja jumppiin. En ilkeä vauvasta olla vielä erossa kuin korkeintaan vuorokauden kerralla, mutta on jo sovittuna pari tyttöjen iltaa. Kyllä elämä rupeaa pikkuhiljaa hymyillä kun omat voimat palautuu ja pääsee kotoa pois ja näkee kavereita taas. Muutenkin vauvan kanssa on jotenkin kauhean symbioottinen suhde, mutta nyt jo voi pikkusen irtaantuakin. :)

        Yllätin mieheni eilen itkemästä olkkarista. Jäi katsomaan illalla jotain leffaa ja jossain vaiheessa heräsin ja hipsuttelin juomaan. Siellä se pyyhki silmiään (ei huomannut mua) ja aamulla näytti tosi väsyneeltä ja silmät turvonneilta. Tuli myös heti kun noustiin halaamaan mua ja vauvaa. Että kyllä mä voisin kuvitella että hän oikeasti tajusi mitä on pelissä. Aika näyttää. Nyt olen melko toiveikas tulevaisuutta kohtaan, vaikka epävarmahan se silti on...

        Tsemppiä sulle ja kaikkea hyvää elämääsi! Älä anna periksi, kyllä elämäsi muuttuu vielä hyväksi. Miehesi arvostaa sinua ja on hyvä isä, siinä on parisuhteenne kulmakivi.
        Turhia eroja on jo ihan tarpeeksi..

      • tuskasta 8v
        Mummona kirjoitti:

        Tsemppiä sulle ja kaikkea hyvää elämääsi! Älä anna periksi, kyllä elämäsi muuttuu vielä hyväksi. Miehesi arvostaa sinua ja on hyvä isä, siinä on parisuhteenne kulmakivi.
        Turhia eroja on jo ihan tarpeeksi..

        Hei.voi selvitä.tiedän,olen selvinnyt.mutta asia pitää puhua puhki ammattilaisella.

      • nuornavirstaväännettävä
        tuskasta 8v kirjoitti:

        Hei.voi selvitä.tiedän,olen selvinnyt.mutta asia pitää puhua puhki ammattilaisella.

        Olet nuori, unohda mies.
        Lapsi saa uuden isän tulevasta miehestäsi.Tuollaiseen , mieheen ei kannata ajatusta enää uhrata.Ajattele lastasikin.Hänelle varmaan omasta mielestäänkin aikuisena parempi kunnon mies isänä, vaikkei olekaan biologinen kuin tuollainen sika.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Taasko se show alkaa

      Koo osottaa taas mieltään
      Ikävä
      27
      1878

    2. Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan

      Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      118
      1829

    3. Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus

      Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha
      Ikävä
      23
      1828

    4. Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!

      Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.
      Perussuomalaiset
      85
      1610

    5. Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?

      Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?
      Perussuomalaiset
      60
      1432

    6. Sakarjan kirjan 6. luku

      Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se
      Profetiat
      20
      1246

    7. Elia tulee vielä

      Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan
      Helluntailaisuus
      37
      1153

    8. Avaa sydämesi mulle

      ❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo
      Ikävä
      38
      1138

    9. Söpö lutunen oot

      Kaipaan aina vaan, vaikkakin sitten yksipuolisesti.
      Ikävä
      11
      1138

    10. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      10
      1127
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt