Isän luurangot

Ja sekin vielä että saattaahan vaikka joku sukulainenkin vahinjossa lipsauttaa mitä kaikkea pahaa isä teki.

Vaikeita kysymyksiä. Ei kenenkään tarvitse vanhemmistaan kaikkia huonoja puolia tietää, eikä pikkulapsena senkään vertaa.

Jos isän suvussa on hyviä rakastavia ihmisiä, jotka välittävät lapsestanne (isovanhemmat?), niin satsaisin heidän luonaan kyläilyyn ja läheisiin väleihin. Sellainen voi todella arvokkaalla tavalla korvata lapselle huonoa isää.

Minulla oli sama tilanne kymmenen vuotta sitten. Kysyin neuvolasta, että mitä sanon lapselle kun hän kasvaa ja alkaa varmaan isästään kysellä. Neuvolasta sanoivat, että vastaat vain siihen mitä lapsi kysyy ei enempää ei vähempää ja thats it! Näin olen toiminut ja nykyään lapsi on 11v. eikä ole pariin vuoteen isästään kysellyt. Tilannetta on tietysti muuttanut se, että meillä on nyt viisi henkinen perhe. Menimme pari vuotta sitten mieheni kanssa naimisiin ja kysyin, että haluaisiko esikoinen saman sukunimen myös ja hän halusi. Sukunimi oli mahdollista muuttaa sillä olen lapseni yksinhuoltaja. Olemme nyt kaikki yhtä perhettä ihan "virallisesti":) Mieheni on ollut isä esikoiselleni, eikä ole tehnyt minkäänlaista pesäeroa lasten kesken vaan kaikki ovat samalla viivalla, yhtä rakkaita hänelle. Kertakaikkiaan hieno mies, täytyy myöntää. Sitä en toki voi mennä ennustamaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jos lapsi haluaa tutustua biologiseen isäänsä emme häntä aio estää. Siinä vaiheessa kyllä aion valottaa muutamaa asiaa hänen biologisesta isästään ja hänen menneisyydestään ja taustoistaan, ihan vain ja ainoastaan lapseni turvallisuuden takia.