"En ollut toivottu ja rakastettu missään"

Vastuutonta on tehdä niin suuri lapsimäärä, että ei pysty huolehtimaan jokaisen lapsen tarpeesta tulla nähdyksi. Tarpeesta saada olla lapsi eikä pikkuaikuinen liian suuren työtaakan alla. Tarpeesta päästä vanhemman syliin, silloin kun pienestä siltä tuntuu.

Tämän todellisen vastuuttomuuden tuntevat monet monet vl-äidit sydämessään. He yrittävät vaientaa omat vaistonsa siitä, että tämän lapsirumban jatkuminen ei ole oikein jo olemassaolevia lapsia kohtaan. Ei tämä voi olla Jumalan tahto, että pienet viattomat kärsivät jäädessään puutteelliselle huolenpidolle.

Meitä ei ollut ihan 12 ei paljoa alle, äidin syliin ei todella usein päässyt, äiti oli väsynyt usein iltasella, eikä jaksanut ajatellakaan että lasta pitäisi ottaa syliin, ja sitten sattui useemanlaista katasrofia perheessä, ja seksuaalisuushan tietenkin oli tabu, joka näkyi nuoruudessa lähestymisenä toista sukupuolta kohtaan.

Tässä juuri on yksi vl-liikkeen aiheuttamista onnettomuuksista perheen sisäisissä ihmissuhteissa:

"Olen huolissani lestadiolaisperheiden lapsista. Kuka heitä kuuntelee? Kuka heitä rakastaa ehdoitta silloin, kun ajatukset, teot ja toiveet eivät ole samanlaiset kun yhteisön?"

Päivämiehen mukaan: Pariskunta X pitää selvänä, että kun lapsi tai nuori irtaantuu vanhoillis-lestadiolaisuudesta, hän on silloin ”luopunut uskosta”.

http://freepathways.wordpress.com/2013/04/02/kun-lapsi-uskoo-toisin/

SRK:n ohjeistuksen mukaan vanhemmat ei saa antaa lapselleen tukea tämän omassa hengellisessä pohdinnassa, silloin jos lapsi tahtoisi irtaantua vl liikkeestä.

Olin toivottu ja rakastettu keskimmäinen lapsi isossa perheessä.

Koko tämä keskustelu on jumiutunut paikoilleen.

Ongelma lestadiolaisuuden kaltaisissa fundamentalistisissa liikkeissä on se, että on vain yksi oikea tapa toimia. Jos siihen ei kykene, on paha ihminen.

Suurperheen vanhemmaksi ei jokaisesta ole. Seuraukset näkyvät niiden katkerien ihmisten kommenteissa. He ovat koko loppuelämänsä vihaisia vanhemmilleen.

Suurin syyllinen on itse usko. Hyvin harvoilla uskovaisilla on rohkeutta kyseenalaistaa typeriäkään normeja. Yhteisö luon säännöt ja antaa turvaa, joten ulos lähteminen on riski.

Ulkopuolisen ihmisen on näitä joutavia sääntöjä mahdoton ymmärtää. Niiden perustelut ovat hatarat ja kun asioista perusteellisemmin keskustelee, fundamentalististen toimintatapojen perustelujen onttous on helppoa havaita.

Upeita rohkeita naisia Aila ja Vuokko, herättävät ajatuksia:

Naisten tulee ottaa vastaan armollisuus, mikä on kristinuskon ydin. Naisten tulee rakastaa itseään ja kuunnella voimavarojaan. Silloin jaksaa myös antaa siinä tehtävässä, mikä todellakin on tärkein: äitinä.

"Hänen mukaansa sisarusten väliltä puuttui läheisyys, sillä jokaisella oli täysi työ selviytyä omasta arjestaan."

Väitetään, että suurperheessä lapsista kasvaa sosiaalisia. Valitettavasti näin ei ole. Lapset oppivat sosiaalisia taitoja rakastavan vanhemman ohjauksssa. Eivät silloin, jos joutuvat selviytymään arjestaan yksin :(

Tämä on aivan totta! Kumma kyllä suurperheitten vanhemmat eivät näe tätä ollenkaan, kun ei aika riitä. Vahvat sisarukset voivat syrjiä heikompia ihan vanhempain silmäin alla, eivätkä nämmä näe.

Kun pitää vain esittää auvoa ja onnea ulospäin. kun usko määrää niin. Herätkää vanhemmat näkemään lapsenne oikein silmin, eikä vain uskon värjäämillä ruusunpunaisilla laseilla.

Voi tätä pöljyyden määrää ei voi muut asanoa.

mikä siinä mahtaa olla syynä ettei sitä Raamatun ilmoitusta saa selville siellä omassa perheparissa ja sen mukaan mennä elossaan, vaan se yhteisön usko ja omatekoinen Raamattu määrää kaikesta.

voi miten tyhmää.

Yli 6 lapsen tekeminen perheeseen viestittää vanhempien henkisestä sairaudesta.

” Lestadiolaiset vanhempani ovat varmasti aikoinaan tehneet parhaansa kasvattaessaan 12 lasta niillä voimavaroilla, jotka heillä kulloinkin oli. Kokemukseni mukaan vanhempieni voimavarat olivat kovin rajalliset.”

Kyllä jokaisen on opittava tunnistamaan omat rajansa, se kuuluu vastuulliseen aikuisuuteen. Jos omat voimavarat eivät riitä, on kyettävä ottamaan vastaan apua. Tarvittaessa vaikka lääkäriltä, joka asentaa kierukan tai kirjoittaa pillerireseptin.

Useimpien suurperheiden vanhemmat varmastikin yrittävät tehdä kaikkensa lastensa hyväksi, mutta talouden pyörittäminen vie ajan ja voimat. Eivät ainoastaan pikkulapset tarvitse vanhempien silmälläpitoa. Murrosikäiset ovat taipuvaisia tekemään kaikenlaisia tyhmyyksiä, jos heitä ei vahdita. Esimerkiksi pojat alkavat useinkin laiskotella läksyjen teossa, jos vanhemmat eivät seuraa heidän koulunkäyntiään ja pidä heille jöötä.

Vl-paastoa? "Se, mikä ei tapa vahvistaa" sanotaan elämän sotakorkeakoulusta.