Itkun aihe

Onko sulla lasinen lapsuus?

http://www.aal.fi/perusteet/kysymyksia-ja-vastauksia/

Alkoholistien lapsilla on meinaan todella vaikea tunnistaa niitä tunteita.

Itellä oli pienenä oikeen suuri itkuherkkyys..ja miksköhän, no siks kun tilanteet päätty yleensä siihen. Eli kun alko itkemään, niin sitten vältty asioilta..tms.

Miun itsetuntemukseni on vähän hajonnut tässä stressin aikana, mutta muistan joskus ajatelleeni että yksi ihmisen tärkeimpiä taitoja on kyky itkeä. Niin monet tukahduttavat tuskaansa ja ilmaisevat kärsimystään epämääräisemmillä tavoilla koska eivät ole oppineet suremaan. Tiedän tasan tarkkaan sen mistä puhut. Liittyy empatiaan, mutta se miksi asia tulee ulos niin kuin tulee, liittyy alitajuntaisiin asioihin/konflikteihin. Esitän asian nyt epämääräisesti, mutta pohdi miten haluat: tavallaan elät muiden kautta. Voit tuntea tunteita vain muiden avustuksella. Sinä ymmärrät tunteen merkityksen vain kun näet sen toisella ihmisellä, mutta et itselläsi, koska sinulle ei ole opastettu tunteiden ilmaisua. En väitä että olen oikeassa. Olen vain tutkinut elämäni aikana paljon mt-juttuja oman monimutkaisuuteni takia. Minäkin olen "kova" ja kaikki pitävät minua vahvana ihmisenä, mutta sitten kun tulen tunteelliseksi niin se on kuin vesiputous. En pysy tasapainoisena, vaan olen joko vakaan näköinen tai sitten tunteet purskahtaa ulos. Ikävää että olen epäonnistuneen psykoterapian takia etääntynyt itsestäni, muuten pystyisin paremmin selittämään asian. Neuvon sinua kuitenkin tuntemaan tunteitasi vapaasti. Se on ainoa tapa ymmärtää mistä ne tulee.

Hienosti sanottu! Mun postraumaattinen stressireaktio lopu nimen omaan sillä tunteitten poistamisella. Nyt vasta opettelen empatiaa ja muitten puolesta kärsimistä uudelleen.

Kiitos kommenteista! Voi olla, että suren hiljaisesti sitä, kun en muista, että kukaan olisi koskaan ihan hyväsydämisyyttään kysynyt, mitä mä toivon elämältä. Musta siis tuntuu, että mun haaveita ei ole pidetty tärkeänä. Se on melkein sama kuin että minäkään en ole tärkeä. Mun syvimmät haaveet on kuitenkin niin iso osa mua, että niiden hautaaminen on sama kuin mua ei olisi. Mä uskon, että seksuaalivähemmistöön kuuluvista aika moni tunnistaa tämän tunteen. Homojen parisuhde- ja perhehaaveita vähätellään, mitätöidään tai kielletään.

Tunnen tunteen! Mun biologinen kello huutaa hoosiannaa! Ja tiedän, ettei kukaan mun kanssa halua lapsia tehä!

voi myös olla kun annat itsesi tuntea vapaammin, että itku tulee herkemmin. Itsetutkiskelu ja tuntemuksiensa tunnistaminen on herkkää puuhaa. Rehellisyys itseään kohtaan ja tunteita voi nousta kaukaakin eikä niitä heti edes tunnista eikä juurikaan ymmärrä mistä tämäkin tunne tulee. Mutta ajallaan kaikki helpottuu ja tasottuu.

Ajatuksesi elää enemmän tunteella kuin järjellä on minusta hiukan naiivi, tarkoitan tällä että järki ei ole asia joka sulkee pois tunteen. Eläminen ajatuksella on hyvä keskitie, siinä tekee tietoisesti asioita, ei vain ajelehdi vaan osaa ottaa irti kaikesta mitä tekee ja kokee. Elää tässä ja nyt on hyvän elämän salaisuus. Jos ei osaa nauttia tästä hetkestä, menettää suuren osan elämästä.

Itku ei ole huono asia, anna itsesi puhdistua ja etsi sisimmästäsi vastaukset. Nämä on asioita joihin löytyy oppaat mutta vastaukset on sinussa.