Vastuuta kasvatukseen

Luuletko hullu että löytyy joku toinen hullu joka jaksaa lukea noin sairaan kirjoituksen kahta riviä pidempään?

Ihan hukkaan meni, joten olisit pysynyt vain lyhyemmissä toistoissa joita teet päiväsaikaankin satoja.,Joo, SATOJA

En ole ehkäisyn kannalla, mutta annoit ajattelemisen aihetta ja näiltä asioilta ei passaa silmiä sulkia ,hyvä ja kiihkoton kirjoitus

Aloitus on yvä ja asiallinen kirjoitus!

Joskus käy tosiaan niin, että suurperheen jälkeläiset joutuvat koko elämänsä tai ainakin aikuiseksi vartuttuaan selvittelemään sisällään vellovia ongelmia.

Se ei ole hyvä asia, jos vasta oman perheen perustamisen jälkeen kaikki putkahtaa esille! Siinä sitten eletään kaikki elämättä jääneet ajanjaksot lapsuudesta ja murrosiästä alkaen omien lasten kanssa.

Olen itse elänyt niin - kun minun olisi pitänyt olla turva lapsilleni ja tuki heidän elämänsä alkutaipaleella, minusta ei ollut siihen. Olin itse suuren perheen nuorin ja omista vanhemmistani eikä miehenikään vanhemmista ollut tukea kasvatustehtävään (olemme molemmat nuorimpia suuresta perheestä!), koska vanhemmat olivat jo iäkkäitä.

Tuntuu siltä, että elämä on ollut pitkälti sumussa vaeltamista - on pitänyt etsiä tietään sieltä pois, koska monet arvaamattomat ongelmat on lasten kanssa pitänyt elää - ei ole ollut mitään keinoja valmiina eikä turvallisuutta jakaa lapsille saati itsellä eikä puolisolla myöskään.

Nyt lastenlapset ovat pieniä ja jotain jo voi ymmärtää. Ei ole elämän ruuhka-aika häiritsemässä. Mutta ahdistavaa on muistaa kaikki ne virheet, mitä on tullut tehtyä omien lasten ollessa pieniä! Voi kunpa saisi kaiken takaisin - niin ajattelen usein, mutta tiedän, että jos elämä olisi sellaista kuin se oli silloin, olisin täsmälleen samanlainen ja tekisin samat virheet. On helppo ajatella nyt tekevänsä toisin, kun niitä ongelmia ei enää ole, mitä nuorempana sai kohdata.

Elämän ei pitäisi olla selviytymistaistelua - lapsilla pitäisi olla turvallinen lapsuus ja nuoruus. Mutta näkyy se jäävän haaveeksi monessa nykyajan perheessäkin - vaikka lapset ovat "suunniteltuja" ja "hankittuja".

Voi meitä ihmisiä!

Täyttä asiaa. Olen kokenut saman, vaikka olen vanhimmasta päästä meidän perheessä. Meillä oli kyllä lisäksi kulissien ylläpitoa ja väkivaltaa ja voin sanoa samaistuvani alkoholistiperheen lapsiin. Kotona joutui olemaan jatkuvasti varpaillaan isän arvaamattomuuden vuoksi. En usko omien vanhempieni edes halunneen niin paljon lapsia kuin saivat. Kotimme oli aina siisti, vaatteet ehjiä ja puhtaita, ruoka itse tehtyä ja pullat itse leivottuja, mutta rakkautta ja hellyyttä puuttui. Äiti varmasti yritti parhaansa, mutta on mahdottomuus, että kodinpyörityksen lisäksi riittäisi syliä ja aikaa kuudelle alle kouluikäiselle ja heidän isommille sisaruksilleen. Väkisin siinä jää lapsi huomiota vaille ja sillä on seurauksensa.

Hieno teksti!! Olen samaa mieltä, keskustelu on päällä juuri näistä väsyneistä äideistä, EI NIISTÄ, ketkä lapsensa jaksavat hoitaa. Se on perusoletus lapsia hankittaessa. Mutta miten voisimme auttaa uupuneita äitejä? JA VIELÄ OLEELLISEMPI KYSYMYS, Miten ehkäistä näitä tilanteita!!! Ja erittäin totta on tuo, että ilman ehkäisyä täytyy olla E R I T T Ä I N V A S T U U L L I N E N JA RAAMATUN SIJASTA JÄRKI KÄDESSÄ!

Uupuneille ja fyysisesti aivan murtumispisteessä oleville tulisi sanoa, ettei Jumala vaadi synnyttämään enempää lapsia kuin jaksaa hoitaa ja kasvattaa.
Tämän sanoman tulisi lähteä nyt liikkeen johtomiehiltä ja heidän pitäisi myöntää, että taakka, joka naisten harteille on ladottu, ei ole Jumalalta vaan heidän tulkinnastaan.

Lähimmäistä tulee rakastaa - ei raskauttaa liian suurilla taakoilla.

Miksi järkeä ei saisi käyttää, kun Jumala on sen meille antanut? Jos varmoja päiviä ei saisi laskea, olisi loogista, että nainen olisi luotu sellaiseksi, että minä päivänä tahansa olisi mahdollista tulla raskaaksi.

Ei kuukautiskiertoa ja viisautta ole luotu vain siksi, että nainen voisi syyllistää itseään, vaan siksi että pystyy antamaan itselleen T A R P E E K S I aikaa toipua edellisestä raskaudesta ja vauva saa olla tarpeeksi pitkään lapsi.

Jumala loi naiselle myös "vauvakuumeen", toiveen saada pienokainen. Tunteesta nainen tietää, että on valmis uuteen raskauteen ja että edellinen pikkuinen on riittävän iso saamaan sisaruksia.

Kuinka moni vl-äiti kokee "vauvakuumetta" ensimmäisen lapsen jälkeen? Moniko ehtii toipua ensimmäisen raskauden jälkeen kertaakaan fyysisesti ja psyykkisesti?
On aivan eri asia olla odotettu kuin toivottu ja haluttu lapsi.

Ehkäisykielto on ongelma myös lestadiolaisittain pienemmissäkin perheissä.

itse olen pienehkön vl-perheen kuopus, ja vanhempani olivat syntyessäni viidenkymmenen ikävuoden molemmin puolin. Olen suoraan saanut kuulla, että olin (luonnehäiriöiselle) äidilleni ei-toivottu lapsi. Olen syntynyt pelkästään vl-liikkeen ehkäisykiellon takia.

Vanhempani eivät olisi enää millään jaksaneet uutta lasta. Olin heille häpeän aihe, koska synnyin heille niin vanhana.

En ole saanut vanhemmiltani minkäänlaista tukea lapsuuteni tai nuoruuteni aikana. Minut on ruokittu, vaatetettu ja pakotettu raamattuluokkaan ja seuroihin, siinä kaikki.

Olen pikemminkin huolehtinut vanhoista ja sairaista vanhemmistani koko ikäni, Vanhemmat sisarukseni myös vyöryttivät vastuuta heistä minulle, ja tunnollisena ja kilttinä ihmisenä heistä myös pidin huolta enemmän kuin he minusta. Ei ole helppoa alle kouluikäisenä huolehtia sairaskohtauksia saavasta vanhemmasta. Huoletonta lapsuutta ja nuoruutta minulla ei koskaan ollut.

Joku varmaankin nyt kommentoi, että ole kiitollinen ehkäisykiellolle, että olet olemassa. Jos olisin saanut valita, olisin ehkä jäänyt syntymättä mieluummin.

Vl-liikkeen ei pitäisi pakottaa ketään synnyttämään ei-toivottuja lapsia. On äärettömän itsekästä synnyttää lapsia kun ei pysty tai halua heistä huolehtia - vain jotta itse pääsisi taivaaseen.

Hyviä kirjoituksia täällä äideiltä. Tämä kokemusten jakaminen on arvokasta, netin parhaita puolia. Valitettavasti aina löytyy joku jolla rehelliset kirjoitukset tekevät niin kipeää, että on yritettävä pilata keskustelu "miksi vastaat itsellesi?" -tyylisellä kommentoinnilla.

Kiitos aloittaja, kun toit esille lasten näkökulmaa. Rakkautta ja huolenpitoa he tarvitsevat

Se on totta, miten lapsuudella on erittäin suuri merkitys ihmisen aikusuuteen ja erikoisesti mielentasapainoon.
Mutta, todellisuus on, ettei ihminen mahdollistu vaikuttamaan mihin maahan syntyy, vanhempiinsa, geneettisyyteensä jne.... Näillä tekijöillä on persoonallisuutta muovaava vaikutus.

Ihmisellä suuri voitto on jo se kun hän saa ymmärryksen, miten maailma on pahan vallassa ja kukaan yksittäinen ihminen ei ole syyllinen. Syyllinen, jonka voisi syyllistää. Kaikki ihmiset ovat olosuhteiden / syntien muovaamia, joka jatkuu sukupolvelta toiselle.
Anteeksiantamisen tie on ainut vapautumisen edellytys ja siten koko menneisyydenb paketti muuttuu viisaudeksi ja jaajennetuksi ymmärrykseksi ihmisen kehityksen suhteen.

Niin, tieto lisää todella tuskaa ja voi aktivoida vihaa ja katkeruutta , jos ihminen ei kykene jostain syystä omaamaan anteeksiantavaa mieltä. Katkeruutta ja patoutumutta vihaa taas ihminen kompensoi monin keinoin.

Olen aloittaja, tämä on toinen ja viimeinen viestini tähän ketjuun. Tän palstan lukeminen herättää surua ja muita negatiivisia tunteita, enkä halua jäädä niihin pidemmäksi aikaa vellomaan. Pakko kuitenkin ääneen ihmetellä keskustelua täällä:

1. Miten on mahdollista, että osa täällä keskustelevista "uskovaisista" valehtelee ihan pokkana? Esim. paheksuu lestadiolaisuutta koskevaa kritiikkiä, väittää, ettei ole itse vanhoillislestadiolainen, mutta käyttää sellaista retoriikkaa, joka paljastaa, ettei kyseessä voi olla kukaan muu kuin vl. Kuvitteleeko ne itse puhuvansa totta vai toimiiko ajatuskulku tarkoitus pyhittää keinot -tyyliin?

2. Miten on mahdolllista, että osa täällä keskustelevista "uskovaisista" haukkuu eri mieltä olevia hulluksi, mielenvikaiseksi jne.? Hullu on yhtä paha haukkumasana, kuin lastenraiskaaja vl, ja mitä muita hiekkalaatikkonimityksiä täällä nyt esiintyykään, ja paljon pahempi kuin esim. lessu tai lesta. Mun kotona opetettiin, että ne ei kuulu uskovaisen sanavarastoon.

3. Oletan että nämä keskustelutaidottomat keskustelun häiritsijät (esim. Veera 14 v) ovat kuitenkin pienen pieni vähemmistö, eikä toiminta edusta rivivl:n moraalia. Miten voi olla mahdollista, että palstaa kuitenkin enemmän tai vähemmän aktiivisesti lukevat rivi-vl:t eivät irtisanoudu moisesta törkeästä käytöksestä?

Nämä häiriköt ja valehtelijat kirjoittelullaan valitettavasti vahvistavat stereotypioita, joiden mukaan vl:t ovat kouluttamattomia synnytyskoneita ja kykenemättömiä rationaaliseen ajatteluun. (Huom. stereotypia, ei minun henk. koht. mielipiteeni).

Hyvä aloitus

"Mutta lapset tarvitsee muutakin kun siistin kodin ja aitoon juureen leivottua ruisleipää. Kuka on niin superihminen, että oikeasti pystyy henkisesti olemaan läsnä (sen kaiken rumban lisäksi) kaikille lapsille, vaikka kuinka haluaisi?"

Näinhän se on

Saarnataan, että jokainen lapsi on arvokas, ei saa estää syntymästä. Mutta syntymän jälkeen lapsi joutuu selviämään yksin, jätetään henkisesti heitteille. Tästä seuraa niin suuri arvottomuuden tunne, että sen kanssa kamppaillaan lopun ikää. Onko tämä Jeesuksen opetuksen mukaista?

Eikö lääketieteen tarjoama ehkäisymahdollisuus ole verrattavissa rokotuksiin? Rokotukset antavat suojan jopa tappaviin sairauksiin. Emmehän siinä asiassa luota Jumalan tahtoon elämän ja kuoleman herrana, että ottakoon lapsen taivaaseen, jos niin on tarkoitus. Emmekö siinäkin puutu elämän ja kuoleman kysymyksiin?

UP

Lasten ääni saisi tulla enemmän kuuluviin. No VL-lapsuuden eläneitä nekin ihmiset ovat, jotka kertoivat tarinansa Ruohon & Ilolan kirjassa Usko, Toivo, Raskaus. Näistä tarinoista voi jotain oppia lapsen kokemusmaailmasta.