Lapsi huostaanotettu köyhyyden takia

Teit oikean ratkaisun, kun annoit tytön huostaanottoon. Toivottavasti hän hommaa ammatin itselleen. Laitos ei tue häntä enää yli 20-vuotiaana. Toivon mukaan lähennytte silloin.

Hieman kyllä kritisoin sitä, että päihdeporukoissa viihtyminen aiheutuisi kokonaan köyhyydestä...

Hienoa, että tyttösi on saanut nyt apua ongelmiinsa. Minäkin kyllä vähän ihmettelen sitä, että millaiset elämänarvot vanhempi antaa lapselleen, jos ei ole voinut tarjota lapselleen mitään iloisia asioita köyhänä ollessa.

Yleensähän lapset tottuvat siihen, että millainen koti ja vanhemmat heillä on. Jos rahasta on pulaa, he oppivat kyllä, että turhuuksia ei osteta. Kuitenkin esim. itsetehty ruoka on hyvää, vaikka se olisikin tehty ns. halvoista aineksista. Hyvä esimerkki on viime vuoden kuumin suosikkiruoka pulled pork eli nyhtöpossu, joka tehdään possun niskasta eli kasslerista pitkään hauduttamalla. Itse liha on edullista ja esimerkiksi tuo pulled pork on hyvin valmistettuna parempaa omasta mielestäni kuin monet kalliit naudan pihvit.

Omassa lapsuudessani esimerkiksi paistettu kala ja perunamuussi sekä jälkiruoaksi puolukkavispipuuro olivat älyttömän hyviä. Ne olivat itse tehtyjä ja edullisia (itse ongitut kalat, itse poimitut puolukat, kaupasta halvalla ostettua perunaa), mutta parempia kuin jotkut McDonaldsin hampurilaiset.

Harrastuksia voi olla, vaikka olisikin köyhä. Esimerkiksi työväenopistolla ainakin vähääkään isommissa kunnissa on myös nuorille suunnattuja kursseja. Omassa kotikunnassani työväenopisto tarjoaa esim. kitaransoittoa, näyttelijäpiirejä, tanssia ja kuvataidetta. Kirkolla on myös nuorille toimintaa esim. isoskoulutus. Monet liikuntaharrastukset ovat myös ilmaisia esim. kävely ja juokseminen, sillä koulun liikuntatunteja varten tarvitaan joka tapauksessa verkkarit ja lenkkarit (voi ostaa kirppikseltä), joten silloin ne kamppeet on jo valmiina olemassa. Itse voi lähteä nuoren mukaan, jos hän huolii vanhempansa lenkkipolulle mukaan.

Itse olen katsonut nuorteni kanssa esim. televisiosta viikonloppuisin jonkun hyvän leffan. Leffa-arvosteluista voi arvioida, että onko leffa katsomisen arvoinen. Usein on lapsillani yökylässä joku kaveri, jolloin voidaan yhdessä katsoa leffa. Popcornit on edullista naposteltavaa.

Kannattaa myös muistaa, että sossu maksaa harkinnanvaraisesti jonkin verran nuoren harrastuskuluja, jos vanhemman tulot ovat tosi huonot.

Netissä on myös karaokea, joten esim. Youtubesta tai Spotifystä (kumpikin on ilmaisia) voi laittaa pyörimään biisin ja laulaa mukana. Sekään ei siis maksa mitään.

Netissä on myös pelejä, joita voi pelata nuoren kanssa yhdessä. Moni nuori myös bloggaa tai vloggaa. Jos on rahaa kameraan, niin moni myös harrastaa valokuvausta.

Kannattaa myös muistaa, että nuori voi itsekin alkaa ansaita rahaa sen vuoden alusta, kun hän täyttää 14-vuotta. Mainostenjakoa, lemmikkien hoitoa ja lastenhoitoa on tarjolla ympäri Suomen. Koska nuorella ei mene veroa palkasta, niin käteen jää ihan kivasti rahaa. Vanhemman kanssa voi keskustella, että mihin rahoja olisi järkevä käyttää ja voi opettaa sen, että miten säästetään esim. uutta tietokonetta varten.

Vaikka olisikin köyhä ja työtön, niin silti voi viettää aikaa oman lapsensa kanssa. Pahinta on se, että murehtii omia asioitaan ja antaa lapsensa kasvaa kuin pellossa. Lapsen kuuluu silti osallistua kodin askareisiin, vaikka vanhempi onkin työttömänä eli pitää silti siivota omat jäljet, tiskata, kattaa pöytää tms. Usein ajelehtiminen päihteiden pariin johtuu juuri siitä, että omassa elämässä ei ole oikein mitään kiinnostavaa ja iloa tuovaa esim. harrastukset, kivat kaverit jne. Siinä vanhemmalla on iso rooli, että hän opettaa, että mitä kaikkea kivaa voi tehdä ilmaiseksi tai pienellä rahalla, vaikka olisikin vähävarainen.

Tässä hieman prosessista.
http://www.thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/huostaanotto

Kasvatin yksin kaksi lastani ilman autoa, eipä nuo kumpikaan lähteneet minnekään päihdeporukoihin. Kyllä nyt valehtelet huostaanoton syitä.

Tosin itse kävin töissä, joten ihan köyhintä lajia emme missään vaiheessa olleet. Ja kavereita oli lapsillani, aivan vauraistakin perheistä. Ei nuorilla vanhempien tulotaso ratkaise.
Kyllä sinä itse saatoit olla suurin syy huostaanottoon, ja varmasti tiedätkin sen. Miten oma alkoholikäyttösi, käytkö töissä ja huolehditko llapsesi koulunkäynnistä, harrastuksista( niihin pääsee ilman autoakin), kotisi ja lapsesi puhtaudesta, ruokahuollosta, pyykeistä yms.

Äiti luo kodin ilmapiirin, yksinkin ja ei tarvitse kodin olla rikas, jotta sen ilmapiiri voisi olla turvallinen ja lapsen kehitystä tukeva. Rakkaudella ja välittämisellä päästään jo pitkälle, jos nämä puuttuvat, on lapsi ilman muuta turvaton ja hakee turvaa epämääräisistä porukoista.

Täälläkin entinen kahden lapsen yh jonka lapset viihtyivät kotona alaikäisinä. Tein myöskin työtä mutta hyvin pienipalkkaista että monenlaista puutetta oli. Koti on aina ollut minulle itselleni mieluinen paikka ja niin myös lapsilleni. Nyt ovat jo aikuisia ja kumpikin asuu omassa kodissaan. Poika kävi ensimmäisen kerran kapakassa armeijan jälkeen kaksikymppisenä. Tyttö ei ole eläissään käynyt ravintolassa juomassa. Kotona nykyisin ottaa viikonloppuisin muutaman siiderin.
Kodin ilmapiiri on se joka ratkaisee, Jos lapsella on hyvä olla kotona ei tarvitse kuljeksia pitkin kyliä. Alaikäisen kohdalla myös se ratkaisee onko hänellä rahaa käytettävissä juopotteluun ja tupakkaan. Rahaa ei ole jos ei sitä kotoa anneta ja ilmaiseksi ne hommat eivät onnistu. Vanhempien on siis täysin tarpeetonta valittaa voimattomuuttaan asiassa koska itse mahdollistavat sen.
Mielestäni juopottelevien lasten vanhemmat pitäisi saattaa edesvastuuseen lapsensa pahoinpitelystä.

Sinä olisit voinut paljonkin, vaikkei autoa ole. Mitä on hienot harrastukset ? En tajua, omani ovat harrastaneet aina itse ovat kulkeneet, vaikka auto talossa onkin. Eivät ole pyörineet päihdeporukoissa, vaikkei meilläkään rahaa liikaa ole. Itse siis olet tyttäresi kasvanut tuollaiseksi, eli saanut tyttärestäsi pinnallisen. Lapsia ei köyhyyden takia huostaanoteta, vaan juuri esim. päihteiden takia, lapsen oma käyttö tai vanhempien. Rahaa sinulla on siis ollut syytää lapsellesi, ilman rahaa ei kavereiltakaan mitään tupakkaa, alkoholia tai huumeita saa.

Itse kyllä dokailin jo 13vuotiaana kavereiden kanssa eikä ollut huono koti, tosin oli kyllä köyhää ja sitä kyllä pakenin. Vanhemmilta salaa juotiin ja sen verran että kotiin selvittiin ajoissa eikä haistu kaljalta eikä viiniltä, tupakkaakin polteltiin sitä myytiin aika avoimesti 90-luvulla niinkin nuorille. Isot pojat haki kaljaa..
En kyllä antaisi omien lasten dokailla ja heit arvaan jos meinaavat tuhmia tehdä ja näen heti jos valehtelevat koska itse olin siinä eri haka.
Itse syytän kotioloja koska vanhempia ei kiinnostanut mitä mulle kuuluu eikä ajateltu että lapsen kanssa pitää jutella ja kysellä kuulumisia.
Aikuisena en ole juonut kun nuorena, liian nuorena tuli kokeiltua erinäisiä juomia..

90-luvun lama on karmeaa aikaa, ainakin mun perheessä, sossuunkaan ei menty koska se oli 'kamalaa', paljon parempi oli pitää lapsia puutteessa, vanhemmat kyllä ns kunnon ihmisiä ja työteliäitä, työt vaan loppuivat, mutta lasten eteen olisi pitänyt tehdä kyllä enemmän, esim sen henkisen puolen huolenpitäminen..

Täydellinen en ole itsekään vanhempana mutta kaikkeni teen lasteni eteen, ja hommaan vaikka diakonian kautta ruokaa jossen muuten pysty.

Ymmärrän silti aloittajaa, ei ole helppoa kun lasten kavereilla on paljon kaikkea, omien lasten on älypuhelimia ja lomamatkoja sekä vasta valmistuneet talot, en mäkään pysty kilpailemaan sellaisista. Myös lapset on erilaisia, jotkut syyttää vanhempia jotkut tyytyvät siihen mitä on.
Itse kapinoin kovastikin perheeni kohtaloa, mutta itse mä ihan join, ei mua kukaan pakottanut millään tavalla, kaikki ei voi olla aina äidinkään vika

Jos aloituksen tarina pitää paikkansa, niin sinun olisi pitänyt ilmaisesta oikeusaputoimistosta ottaa sosiaalitoimeen asioimaan mennessäsi mukaasi juristi. JOS tarina pitää paikkansa (minä en tiedä). Kukaan ei vie Suomessa alaikäistä lasta keneltäkään lapsen biologiselta kasvattajalta omalta perheeltä, jollei viranomaiset tulkitse, että lapsen oma perhe ei ns. pysty takaamaan lapsellensa turvallisia ja vakaita kasvuolosuhteita. Se on sitten eri asia, että kokkareiden "ansiosta" hyvinvointivaltiolle tässä maassa Suomi jopa lasten huostaanotto on nykyisin ulkoistettu bisnes. En ulkoa muista tarkkoja tilastolukuja, mutta muistaakseni 1990-luvun lopun jälkeen lasten huostaanotto on räjähdysmäisesti kasvanut Suomessa. Maan väkilyuku sen sijaan on lähinnä laskeva. Se on joillekin liiketoiminta-ala, valitettavasti sekin, että jos lapsia otetaan huostaan. Eikä viranomaiset ole syyllisiä, koska noudattavat vain lakeja ja säädöksiä. Ikävä bisnes kyllä, mikäli köyhältä viedään lapsikin köyhyyden vuoksi, muistuttaa 1800-luvun kaleeriorjien tilannetta asia.

Ei kannata nykyään lapsia tehdä ollenkaan. Helpommalla pääsee kun nykyään niille pitää kultalusikalla antaa kaikki valmiina nokan eteen niiden tekemättä yhtään mitään itse sen eteen. Pitää tulla kuin manulle illallinen.

Lapsettomana saa olla köyhä ihan hyvällä omallatunnolla eikä kukaan syyllistä siitä. Ei tarvitse murehtia kun ei ole varaa tarjota eliitti harrastuksia eikä roinaa kakaralle pilvin pimein. Ei tarvitse mistään päihde sakista kakaraansa haeskella. Se on ihan onnenkauppaa mitä niistä tulee, voi tulla kamala riesa tai sitten kaikki menee suhkoht hyvin.

Meidät opetettiin kotona että jos jotain perustarpeisiin kuulumatonta halusi niin piti mennä itse tienaamaan siihen rahaa. Hyvin se onnistuikin ja kelpasi työ kuin työ kun sai omaa rahaa. Rätistä ja siivousvehkeistä alotettiin, ruohonleikkuuta ym. ruohonjuuritason töitä mutta eihän nykykakaroilta siivoominen edes onnistuisi. Ne ovat tottuneet saamaan kaiken tuosta noin vaan sormia napsauttamalla. Työharjoitteluunkin jos joutuvat niin alkavat heti johtajaa esittämään ja ohjaamaan työnsä vanhemmille ihmisille.

Ei onnellinen lapsuus ole rahasta kiinni.
Omassa kodissani oli leskeksi jäänyt ätini ja meitä kaksi lasta.
Olen vieläkin vilpittömön kiitollinen opeista joita sain. Hankintojaan joutui lapsesta asti punnitsemaan tarkasti sillä esim kenkiä ei voinut ostaa sen seitsemää paria yms. Hyöty on ollut melkoinen aikuisiållä! Tänäkin päivänä harkitsen tarkkaan kaiken mitä hankin ja välini äitiin ovst hyvin läheiset.
Tärkeimpiä viikon tapahtumia oli kun menimme kirjastoon ja illat sitten kivasti talvella vierähtivät uutta lukien.
Loppujen lopuksi se että äiti näki vaivaa ja jaksoi selittää myös siinä teini-iän uhmailevalle minulle mihin rahat menevät ja miksei saa nyt niitä uusia muotifarkkuja, oli ehkä parasta mitä iminä olisi voinut osua omaan lapsuuteeni.

Asiaa!

Niin niin kyllä se huonot kotiolot voittaa