millainen umosottomies...

"Mä en ole tyytyväinen "omaani". "

Ei sinun tarvitsekaan olla. Eivät kihlakunnanulosottomiehet ole työssä miellyttääkseen velallisia.

Mulla on vuosien saatossa ollut kuusi eri uo-miestä tai -naista kolmella eri paikkakunnalla. Yhtä vaille kaikki todella hyvin asiansa osaavia. Se yksi olikin sitten todella huono. Jouduin valittamaan hänen toimistaan kihlakunnanvoudille. Ei ollut työkuntoinen ja teki virheitä.

Mielenkiintoista. Täällä osataan vaatia uo-mieheltä palvelua ja nopeita vastauksia. Mutta itse on jätetty laskut maksamatta.

Samoin en ole tyytyväinen en pysty olemaan uomieheen mitenkään yhteydessä. Ajattelin laittaa Turun kautta tiedustelun asiaani kun on selvitettävää ja tuon tietosuojavaltuutettu toimiston kautta ainakin kyselyitä asioihin ?
Täällä uovirasto on perseestä.

Itselläni on ollut kaksi ääripäätä. Virkaintoinen, käytöstavaton natsi. Varmaan poliisikoulusta hyllytetty nillittäjä ja nöyryyttäjä.
Nykyinen on vanhempi ystävällinen naishenkilö. Miellyttävä ottaa yhteyttä, eikä suinkaan tarvitse vältellä.

Voitte arvata kumpi sai nyhdettyä enemmän tiliä.

Ulosotossa taloudellisuutta mitataan käsitellyn asian kustannuksilla. Tuottavuutta mitataan käsiteltyjen asioiden määrällä suhteessa henkilötyövuosiin. Vaikuttavuutta mitataan perinnän onnistumisella euro- ja kappalemäärissä. Erikseen nämä mittarit eivät kerro juuri mitään, mutta yhdessä ne antavat jonkinlaisen kuvan ulosottotoimen tuloksellisuudesta.
Viimeaikaisessa keskustelussa taloudellisuus (kustannustehokkuus) on saanut painavamman aseman kuin muut tuloksellisuuden osatekijät. Yhteiskunnan ja veronmaksajan kannalta on toki tärkeää tietää, minkä verran (ulosotto)palveluiden järjestäminen maksaa, mutta silloin on myös kerrottava se, mitä kyseisellä "investoinnilla" saadaan aikaiseksi.
Miten määritetään ulosoton hinta

Yksi tapa tarkastella asiaa on ensin määrittää palvelutaso ja sitten sille hinta, minkä yhteiskunta on siitä valmis maksamaan. Tällöin pitää muistaa, että ulosotossa ei ole kyse yhteiskunnan kannalta pelkästään menoista, vaan on huomioitava myös ulosoton fiskaalinen merkitys. Ulosotto tilittää vuosittain valtiolle noin 400 miljoonaa euroa.

Valtakunnanvoudinvirasto mittaa ulosottotoimen taloudellisuutta käsitellyn asian kustannuksilla. Helsingin ulosottovirastosta on esitetty vaihtoehtoiseksi mittariksi perityn euron kustannuksia. Molemmat ovat euromääräisiä mittareita ja kyse onkin lähinnä siitä, kumpi on käyttökelpoisempi tapa kuvaamaan määrärahojen käytön tehokkuutta.

Onko ulosoton tuotos peritty euro vai käsitelty asia. Jos tuottavuutta laskettaessa käytetään käsiteltyä asiaa, on johdonmukaista käyttää taloudellisuuden laskennassa samaa. Toinen perustelu on se, että tuotannontekijän ja tuotoksen välinen riippuvuussuhde on selkeämpi tarkasteltaessa käsiteltyjä asioita kuin perityjä euroja.

Valittiin taloudellisuusmittariksi kumpi hyvänsä, on kuitenkin muistettava, että valittu mitta ri ei kerro kokonaistuloksellisuudesta yhtään mitään ilman, että samaan aikaan tarkastellaan myös tuottavuutta ja vaikuttavuutta.

Taloudellisuuden korostaminen ja kustannussäästöjen tavoittelu johtaa helposti siihen, että toiminnan vaikuttavuus jää kokonaan huomioimatta. Vaikuttavuus on julkisissa palveluissa kuitenkin ehdottoman tärkeä asia. Ilman sen tarkastelua emme pysty vastamaan kysymyksiin, teemmekö oikeita asioita ja asioita oikein.

Ulosotossa vaikuttavuustavoitteen tarkastelun lähtökohdaksi voidaan asettaa yhteiskunnan odotukset. Ulosoton tehtävänä on tarjota palvelua siten, että hakija pääsee oikeuksiinsa ja saa suorituksen saamiselleen. Tästä seuraa, että perinnässä onnistumisella on keskeinen merkitys tuloksellisuuden kannalta. Vaikuttavuuden määrittämisen osalta puhutaan tällöin ulos oton aikaansaannoksesta velkojan näkökulmasta ja sitä voidaan verratta käytettyihin resursseihin

Euro on hyvä konsultti, mutta huono isäntä

Tilastojen perusteella voimme nähdä, että virastojen välillä on eroja perinnässä onnistumisessa. Virastoissa, joissa käytetään enemmän resursseja, onnistutaan paremmin. Virastojen välillä on niin selkeitä eroja, että jos olisi mahdollista, velkojien kannattaisi valita minkä viraston palveluja käyttävät. Tästä näkökulmasta toisissa virastoissa pystytään vastaamaan palvelun tarpeeseen huomattavasti paremmin kuin toisissa. Missä määrin perintä onnistuu hakemuksen mukaisesti, on yksi ulosoton laatutekijä.

Minä sain perintätoimistolta viime Tammikuussa kirjeen perittävää oli 1100 euroa.
Perintätoimisto itse esitti, että maksaisin vaikka 80 euron erissä kerran kuussa tuon pois.

Reilu järjestely siis, no minä tietenkin suostuin.

Saman verran oli ulosotossa vuotta aikaisemmin olin tosi kusessa ja vasta saanut päivätyöni rinnalle uuden iltatyöni jonka jatkuvuudesta ei ollut varmuutta.

Niimpä ehdotin ulosotolle, että maksaisin vain 200 euroa kuukaudessa sen sijaan, että hän pidättäisi palkastani 350-450 euroa kuussa.

Tämä ei ulosotolle käynyt, velkaa oli muka liikaa lyhennettäväksi noin pienillä summilla.

No nyt alkaa vähän ihmetyttämään, ulosotto ei tee businesta toisin kuin perintätoimisto.

Miksi ulosotto on silti krantumpi sopimaan maksun huojennuksista ja lyhennys suunnitelmista kuin perintätoimisto?

Teidän perintätoimiston suostuneen ja jopa itse ehdottaneen 530 euron suuruisen saatavan lyhentämisestä 20 eurolla kerran kuussa. Miksi tämä ei sovi ulosotolle.
Eihän ulosotto edes tavoittele minkäänlaista liikevoittoa tosin kuin yksityinen perintä. Ja minä sentään tarjosin ulosotolle moninkertaisia summia siihen verraten mihin perintätoimistot tyytyvät.

Minä en voinut velkojen syntyyn juuri vaikuttaa ne aiheutuivat samanaikaisesta työttömyydestä ja sairaudesta.

Tietysti haluan velkani maksaa.

Olen lukenut täältä miten jotkut ovat onnistuneet saamaan ulosotolta samanlaisia lyhennyssopimuksia joita itse ehdotin.

Minullepa ei myönnetty joten voin sanoa olevani tyytymätön ulosoton toimintaan täällä Helsingissä.

Jos asiaa tarkastellaan lainsäädännön näkökulmasta, ulosoton tehtäväksi ulosottokaaressa määrätään asioiden käsittely, ei eurojen perintä. Osa ulosoton asioista on sellaisia, että ne eivät edes tuota euroja. Kaikki ulosottoon saapuvat asiat on joka tapauksessa käsiteltävä. Koska valtaosa käsitellyistä asioista on rahamääräisiä suoritusvelvoitteita, on ulosotossa perinteisesti kiinnitetty erityistä huo miota euromääräiseen perimistulokseen.

Uusissa tehokkuuslaskelmissa, otettaessa lähtökohdaksi virastojen perimistulos, on ajateltu, että kaikissa ulosottovirastoissa pitäisi pystyä samaan tehokkuuteen suhteutettuna resursseihin. Jos näin ei ole, katsotaan, että virasto on tehoton ja kustannuksia pitäisi karsia.

Oli tarkastelukulma kumpi hyvänsä, virastoja ei mielestäni voi lähteä vertailemaan ja laittamaan järjestykseen pelkän kustannustehokkuuden perustella huomioimatta ulosottopiirien erilaisuutta. Ulosotossa on kyse palvelujen tuottamisesta koko maan alueella ja toisaalta kansalaisten oikeudesta saada palveluja. Koska palveluja on järjestettävä myös harvaan asutuilla seuduilla, on selvää, että virastojen yksikkökustannukset vaihtelevat eri puolilla maata.Niin,ja lisäksi miettin, kuinka vaikea on saada Suomessa UO virkaa, kun, vaikka puhun täysin suomea, en ole Suomessa syntynyt, vaan Ranskassa. Opiskelen nyt AMK oikeustradenomiksu, yritys juridiikkaa.Olen Suomen kansalainen.

Ulosottomiehen tehtävä ei ole olla mukava vaan periä saatavia jotka on jätetty maksamatta. Aloitus on ihmeellistä ruikutusta. Jos olisit maksanut velvoitteesi ajallaan tai edes sopinut maksuaikataulusta ei asia olisi ikinä edes edennyt ulosottoon. Sitä saa mitä tilaa, niin makaa kuin petaa. Turha kitistä, se on lapsellista.