Lapsuuden kehitys ja mallit

Kyllä voi eheytyä, jos ei ihan täysin. Lapsuuden ja menneisyyden vangiksi ei tarvitse jäädä.
Kun tunteet lappaa päälle, niin voit alkaa järkeilemään, että nyt olet aikuinen, sinulla on oikeus omiin mielipiteisiin, olet samanarvoinen toisten kanssa, ei tarvitse aina onnistua ja kaikki muutkin möhlivät välistä ...

Kannattaa tiedostaa, mistä nuo haitalliset ajatukset tulevat. Sen jälkeen niille voi pistää stopin. Ja muuttaa ajatusten suuntaa.

Onko muuten kauhean vaarallista, jos ei ole mitään sanottavaa? Mitä tapahtuu, jos ei ole?

Jos menneisyydelle antaa vallan, niin taatusti syrjäytyy. Menneisyys hallitsee sen sijaan, että sinä hallitsisit mennyttä ja antaisit sen olla. Tärkeintä on se, mitä teet tässä ja nyt.

On yllättävää, miten moni jää menneisyyden vangiksi. Päätellen siitä, mitä näiltä palstointa lukee. Tällä en tarkoittanut aloittajaa, vaan niitä, jotka vatvovat menneitä toistuvasti. Vuoden tai kahden pasta niillä on edelleen samat jutut.

Voi.
Ite oon ollu ihan henkisen ja fyysisen väkivallan kohteena biologisen isän takia. Myös koulukiusattu ja itteeni pelottaa ehkä eniten se etten oo tai tuu koskaan oleen normaali... Välillä on paljon hyviä päiviä, mutta varsinkin väsyneenä tulee ajateltua paljon ja ahistaa ja itkettää. Masennusta on ollu jo vuosia, mutta oon oppinu pärjään sen kanssa ja hyväksyny sen. Ite inhoon huutamista yms. mutta sillon täytyy vaan ympäröidä ittensä erilaisilla ihmisillä! Itellä tää negatiivisten tunteiden ilmasu on hankalaa eli ns. heikkouksien näyttäminen kun kotona ei saanu itkeä ja isä vaati täydellisen julkisen imagon ylläpitoo että oon jämähtäny vähän tähän good girl imagoon, mutta joka päivä parempi. Musiikki auttaa ja muille puhuminen. Kuitenkin taistelija luonne ja joskus elämän on helpommaks muututtava :) Jaksuja.