Joka niemeen, notkoon ,saarelmaan kodin tahtoisin...

Hesarissa oli kuvia ja juttu , miten jotkut etätyöskentelijät istuivat kahvilassa tuntitolkulla läppäreineen. Minusta se on hyvin outo muoti, koska kahvilassa ei ole keskittymisrauhaa, ihmisiä tulee ja menee, kadulla on ohikulkijoita, puheensorinaa . Miten voi työantajan ajalla ja työnantajan asioita huolettomasti julkisessa tilassa pitää näytillä ? Siinä kännykkäänkin varmaan työasioissa ja välillä yksityisasioissa kailotetaan.

Olen itse esimerkiksi Espoon Sellon kahviloissa näitä läppärin ja I padin kanssa räplääviä nähnyt, luulisi, että kahville tullaan työstä rentoutumaan. Ei taida kahvilanpitäjäkään olla ilahtunut, kun joku valtaa pöydän koneineen pitkäksi aikaa yhden kahvikupillisen hinnalla.

Konttoreita rakennetaan aina vaan lisää Helsingin ympäristöön, vaikka työpaikat karkaavat muihin maihin. Eikö parempia sijoituskohteita löydy kuin seinät ? Ruoholahtikin on ollut joskus ruohoinen merenlahti, ihmisille sopiva ympäristö, ei välttämättä asunnoiksi, vaan puistoiksi ja kävelyteiksi. Nyt se on toimistojen , kauppakeskuksen ja hotellien valtaama kylmänkalsea lasin, teräksen ja betonin viidakko...samoin Espoon Keilaniemi.

Ikinä, koskaan en Helsinkiin muuttaisi.
Minusta siellä asuvat ovat kuin toista rotua, verraten muualla maassa asuviin.
Vaikka kokemukseni ovat 60-luvulta, tuskin tilanne on ainakaan parempaan suuntaan muuttunut. Minun kannaltani.