Kiersin Suomea, vasta nyt alan ajattelemaan miksi sen tein.
Oli kaunis aamu ja aamukahvia nautin terassillani, katselin tinttien tanssia oksistossa olin tavallaan 'kateellinen' nuohan tekevät mitä haluavat tuo elämä on ainakin kesällä nautinnollista.
Tarjosin kädestäni pähkinöitä ja useampi tintti lennähti hurjaa vauhtia hakemaan eineensä, säilytän pähkinöitä ruukun alla että saan tarjota tilaisuuden tullen.
Siinä heräsi kuningasajatus, eihän minuakaan pidätä täällä mikään!
Tarkastelin kaapit, melkein tyhjät ei siis tänään kauppaan vaan maantielle, menoks.
Pakkasin tarvittavat ja otin kannellisia muovisankkoja, avasin netin ja tutkin innoissani reittejä, keskisuomen halki pohjoiseen suuntaa takaisin itärajaa, se oli siinä.
Ajoin yhtäsoittoa lapsuuden kodin pihaan, tietysti pieniä kahvitaukoja oli muutama, yllätys oli nähdä tuo talo ja talousrakennukset siistissä kunnossa, pihassa kukkia ja puutarhassa marjapensaat.
Talo ja pihapiiri näytti siltä kuin olisi minua varten siivottu ;-)), ei sentään se on nykyisessä käytössään metsästysmaja ja viikottain siellä kokoontuu kyläläiset tapaamaan toisiaan erilaisin teemoin.
Pihakeinussa istuessa sain käydä läpi elämääni ja kehitystä aikuisuuteen, kipujakin joskus oli mutta siinä hetkessä tunsin kiitollisuutta ihan kaikesta.
Naapurini entinen koulukaveri ajoi pihalle kyselemään 'olenko eksynyt', täällä ei asu ketään ja mitä täällä nykyisin on, en voinut antaa hänen jatkaa vaan esittelin itseni.
Pian jo istuttiin ruokapöydässä jossa iso ahvenkukko tuoksui keskellä pöytää tarjoilut ei olisi voineet olla herkullisimmat, harmitti kun olin käynyt syömässä tulomatkalla.
Matka jatkui kävin sukulaisteni haudoilla, pysähtelin usein ja vihdoin pääsin Joensuuhun jonne sitten jäin muutamaksi päiväksi.
Sisareni hieraisi silmiään hämmästyi, miksi en ilmoittanut tulosta.
Paljon jäi lämpimiä muistoja paljon tuli koettua, on taas hienoja asioita mielessä ja tässä vain osa n 3 viikon matkastani, hyvä kun tuli irtaudutta ei tässä iässä voi odottaa parempaa kuntoa.
Saalista tuli myös sienet ja puolukat jo pakkasessa.
Lueskelin kirjoituksianne missä pääsin koneelle, kirjoitinkin jotain 'tuntemattomalla' nikillä.
Muistoja keräämässä
41
169
Vastaukset
- katleija.
Täällä on kirjoiteltu vierivästä kivestä joka ei sammaloidu. Sinä et ainakaan ole vielä sammaloitunut kun pystyt vielä noin spontaaniin toimintaan.
Voin vaan kuvitella miten hieno oli matkasi ja jälkivaikutukset ovat hyvät mielelle ja ruumiille.
Oliko se kapu kun jossakin vaiheessa ihmetteli *Kukkahameen* puuttumista palstalta. Nyt tuli selitys, kiitos ja tervetuloa takaisin.Muistin, että *kukkahameen* matkakenkä alkaa vipattamaan ennen syysäiden tuloa, kuten nyt sitten selvisikin. Toinen vaihtoehto joutua vuodeosastolle.
Parasta matkailuaikaa kun säätilat jo normaalistuivat ja valoisaa päivää vielä pitkälti. Harmittaa että on niin sidottu tähän omaan tilanteeseen vielä muutaman viikon. Nyt ei pääse käymään oikein missään.- *Kukkahame*
capt.cöpenick kirjoitti:
Muistin, että *kukkahameen* matkakenkä alkaa vipattamaan ennen syysäiden tuloa, kuten nyt sitten selvisikin. Toinen vaihtoehto joutua vuodeosastolle.
Parasta matkailuaikaa kun säätilat jo normaalistuivat ja valoisaa päivää vielä pitkälti. Harmittaa että on niin sidottu tähän omaan tilanteeseen vielä muutaman viikon. Nyt ei pääse käymään oikein missään.Kyllä se aika pian kuluu ja muutaman päivän jälkeen et enää edes muista miksi olit paikoillasi ;-)).
Meillä kaikilla on omat aikamme omat vapaat ja omat rajoitteet, pian se aika kuluu ja mikä sitten onkaan sinua paikoillaan pitävä unohtuu aikanaan.
Tuo muistuttamasi vuodeosasto on varmasti meidän useamman kohtalona pitää vain toivoa että se aika odottaa jossain kaukana, ja juuri tuon ajatuksen unohtaakseni minä 'pyrähdin' liikenteen joukkoon.
On aina muistettava arjen todellisuus joskus kuitenkin osattava unohtaa, vain elämällä voimiemme ja totuttujen tapojemme mukaan mukaan on edessä uusi aamu uusin haastein.
Olen läpikäynyt reissuani ja aina muistuu uutta viihdyn muistojen parissa. *Kukkahame* kirjoitti:
Kyllä se aika pian kuluu ja muutaman päivän jälkeen et enää edes muista miksi olit paikoillasi ;-)).
Meillä kaikilla on omat aikamme omat vapaat ja omat rajoitteet, pian se aika kuluu ja mikä sitten onkaan sinua paikoillaan pitävä unohtuu aikanaan.
Tuo muistuttamasi vuodeosasto on varmasti meidän useamman kohtalona pitää vain toivoa että se aika odottaa jossain kaukana, ja juuri tuon ajatuksen unohtaakseni minä 'pyrähdin' liikenteen joukkoon.
On aina muistettava arjen todellisuus joskus kuitenkin osattava unohtaa, vain elämällä voimiemme ja totuttujen tapojemme mukaan mukaan on edessä uusi aamu uusin haastein.
Olen läpikäynyt reissuani ja aina muistuu uutta viihdyn muistojen parissa.Kyllä minäkin huomasin poissaolosi ja olin jopa huolissani,ajattelin ettet ainakaan etelänlämpöön ole mennyt,koska meillä täällä koto Suomessakin niin kaunis sää on jäänyt viipyilemään.
Olet sinä rohkea nainen,minä en autoa pystyisi ajamaan noin pitkiä matkoja,no ei ole enää tarviskaan,kun ei sitä autoa edes ole.
Sinä olisit voinnut tulla tänne minunkin pihakeinuuni istuskelemaan ja voithan sinä vieläkin tulla.
Kangasniemi on keskeisellä paikalla,mitä pohjoisen matkailuun tulee.
Eikös kalenteriin ole merkitty jokin kyläilypäivä,että käytäis kylässä niin kuin ennenvanhaan.
On se mukava,kun saatiin sinut taas joukkioomme,sama kädenvääntö täällä on ollut käynnissä,joten et mitään ole menettänyt,paitsi nyt kun ollaan saatu luotsi,jospa meno vähän rauhottuis,näin ajattelee ama- *Kukkahame*
rituliini_38 kirjoitti:
Kyllä minäkin huomasin poissaolosi ja olin jopa huolissani,ajattelin ettet ainakaan etelänlämpöön ole mennyt,koska meillä täällä koto Suomessakin niin kaunis sää on jäänyt viipyilemään.
Olet sinä rohkea nainen,minä en autoa pystyisi ajamaan noin pitkiä matkoja,no ei ole enää tarviskaan,kun ei sitä autoa edes ole.
Sinä olisit voinnut tulla tänne minunkin pihakeinuuni istuskelemaan ja voithan sinä vieläkin tulla.
Kangasniemi on keskeisellä paikalla,mitä pohjoisen matkailuun tulee.
Eikös kalenteriin ole merkitty jokin kyläilypäivä,että käytäis kylässä niin kuin ennenvanhaan.
On se mukava,kun saatiin sinut taas joukkioomme,sama kädenvääntö täällä on ollut käynnissä,joten et mitään ole menettänyt,paitsi nyt kun ollaan saatu luotsi,jospa meno vähän rauhottuis,näin ajattelee amaOlen käynyt siellä sinun paikkakunnalasi muutaman kerran, eikös sitä mainita Suomen kauneimmaksi kunnaksi, laajat vesistöt ja kauniit kangas kunnaat kaikki löytyy.
Sisävesilaivan lähtöä satamasta istuimme katselemassa puistossa ja siinä samalla yritimme muistaa luonnon kukkapuistoalueen kasveja niiden oikeilta nimiltä ;-)).
Väärän koivun kautta kun sukulaisiksi tulimme aikanaan ja meillä menee hyvin vieläkin, Haukivuori on tullut tutuksi monena kesänä hänen kutsuttua mökilleen.
Olen nähnyt paljon senkin alueen nähtävyyksistä, kaikissa paikoissa löytyy mielenkiintoista tutkittavaa, uteliaisuus vain mukaan siitä on apua!
Kiitos Ama kutsusta! Jätetään toiseen suveen harkitseminen..;-))
- jjoutava
Tervetulua. Olinhan minäkin kun odottelin kaveria terkkarilla' noin km päässä, muistelin millainen se seutu oli 54v sitten kun siihen naapuritaloon muutin asumaan. Pinnanmuodostuskin on jo aivan eri Kehä1 tunnelissa ja silloin ei koko kehä1-tiestä ollu tietoa, nyt pilivenpiirtäjät piirtelee taivasta lähistöllä.
Silloin ennen oli sorateitä, puutaloja, urheilukenttä, ja se yksi kerrostalo. Kirjasto oli entisessä kansakoulussa. ja nyt on Sellossa vissiin yksi Suomen vilkkaimpia kirjastoja.
Kotiseudulla en ole vuosiin käyny vaan nyt tekee jo taas mieli mennä sinnekin käymään.- *Kukkahame*
Hyvin muistan kehä I rakentamisen, Mannerheimintien nupulakivi pinnan, Sellon paikalla Leppävaaran asemahuoneen vieressä oli Malkin puutarha, Turun moottori väyläkin oli vain yksi kaista suuntaansa alussa, luetteloa voisin jatkaa mutta niin sen kaikki muistaa mitä oli ennen.
Mainitsemistani nupulakivistä rakensi eräs rakennusmestari hjienon talon Espooseen Metsämaalle, vieläkin ihmiset käy ihailemassa ja kuvaamassa.
Tämä mies kuljetti kivet polkupyörän tarakalla työstä palatessaan, se vaati sitkeyttä.
Maisemat muuttuu joka vuosi ainakin näillä seuduin. - jjoutava
*Kukkahame* kirjoitti:
Hyvin muistan kehä I rakentamisen, Mannerheimintien nupulakivi pinnan, Sellon paikalla Leppävaaran asemahuoneen vieressä oli Malkin puutarha, Turun moottori väyläkin oli vain yksi kaista suuntaansa alussa, luetteloa voisin jatkaa mutta niin sen kaikki muistaa mitä oli ennen.
Mainitsemistani nupulakivistä rakensi eräs rakennusmestari hjienon talon Espooseen Metsämaalle, vieläkin ihmiset käy ihailemassa ja kuvaamassa.
Tämä mies kuljetti kivet polkupyörän tarakalla työstä palatessaan, se vaati sitkeyttä.
Maisemat muuttuu joka vuosi ainakin näillä seuduin.Katoppas; kun muistit Malkin puutarhan. Muistoja on tullut jo tähänkin kylään yli 50v kun olen asunut täällä, nyt tosin aivan uudella etelä-Leppävaaran alueella. Ostan vuosittain seinäkalenterin jossa on seudulta vanhoja valokuvia. Nyt herää muistoja näkymästä missä on entinen Taximo'n automaalaamo, on sekin hyvin muistorikas näkymä aseman seudulta.
Tällaista vapautta olen kaivannut ainakin 13 ½ vuotta -- Poika tiesi että olen sellainen seikkailia luonne ja varmaankin hänellä "sytty lamppu" .Tiesi että olen eläin rakas . No se on varmaa että se on koira joka pitää muarin omallareviilillä.
Haettiinkin ihan mitään harkitsematta Jerrycottoni Vaasasta asti -- samalla saatiin katsastaa hänen uusi auto ja kaksi hänentyttäristä otiinotettu valitsijoiksi siihen pentuun.
Koira kyllä itse valitsi minut -ei me irrotettu katsetta toisistamme.
Se olikin Rakkautta ensisilmäyksellä.
Sen jälkeen ollaan oltu erottamattomat.
Kyllähän me matkustettiin ,ja ilman passia (koira) -- Hesassa käytiin ensimmäisenä hänen ikävuosinaan --- ainakin 5v .
Sillon kaikki sano että mene vaan kyllä me katsotaan Jerryä , mutta kun kysyn ,niin juuri sillon ei passaa.
Älkää hyvät ystävät Rakastuko koiraan . Nyt hän on puolisokee ja itteppäinen kun vanha vaari -- puhtaudesta ei välitä --näyttää hampaitaan kun pitäis pikkusen kohentaa sitä ulkomuotoa .. Tyyppisk, vanha äijä.- Ramoona*
Katsokaa kedon kukkia ja taivaan lintuja...eipä olekaan ihan turha kehotus !
Tuostahan saisi hauskan filmin, kun nainen taivaanlinnun vapautta tuntien, tukka ja kukkahame hulmuten suvituulessa viilettää autollaan halki loppukesänkukkeankypsän Suomen. Saaliinaan tulomatkalla on metsän antimia ja muistojen helmiä. Mutta tulihan tästä viestistäsi kuin novelli, linnut ja oravat alikusysäyksenä - ruokaa saa mistä vain, ei aina tarvitse edes itse ponnistella sen eteen... se ahvenkukkokin pöytään kiidätettiin :)
Yllätysvierailuille on mukava tupsahtaa, ei emännän tarvitse tarjoiluilla tai siivouksilla päätään vaivata, vaikka tuskin niitä vaivaksi edes tuntisi ystävän kohdalla. Enemmän pitäisi tätä harrastaa kotinurkillakin, miksi sitä kutsumista aina odottamaan. Kahvikupillinen tai mehulasillinen riittää kielenkantojen irrottimiksi.
Synnyinseutua käyn tervehtimässä ainakin joka kesä, käyn vanhempien haudoilla ja kotitalossa voin yöpyä, se on veljelläni nyt eläkepäivien asuntona. Äidin perannapenkit eivät ole entisessä loistossaan, monta remonttia on talo kokenut, mutta muistot nousevat aina pintaan. Rantakoivut jo valtavia, osa vanhuuttaan lahonneita ja kaadettuja, uusia istutettu tilalle. Enää ei kestäisi vanhat oksat liaaniköysiä, joiden varassa hypittiin järveen. Entinen hiekkatie on laatoitettu, kukas nykyisin sellaista jaksaisi hoitaa . Haudalle on ihana viedä äidin omia pioneja , tai mitkä milloinkin ovat kukassa.
Näit Kukkahame varmaan jo ruskan merkkejä matkallasi. Nyt enteilläänkin taas loistavaa ruskaa, kun on päivisin ollut lämmintä ja aurinkoista, öisin viielää. Sokeria on lehdissä nyt paljon, se auttaa värien muodostuksessa. Lehtivihreä hajoaa ja siirtyy runkoon , ei kaikilla puilla kuitenkaan (olen kuukeloinut ;) Loistavia revontuliakin on nähty, mutta ei täällä eteläisessä Suomessa tietääkseni. Komeita kuutamoita ja tähtikuvioita on täälläkin ollut alkusyksyn öisenä juhlavalaistuksena. - *Kukkahame*
Vein terveiseni sisaren tyttärelle ja kertomista riitti, hän kun on vielä sidoksissa lastenlapsiin oli iloinen puolestani että olen vapaa enkä jää paikoilleni.
Ruskasta tietysti pieniä huomioita, haapa ja pihlajat, paljon pensaita joissa värejä runsaasti, pihlajissa kautta rengasmatkan valtavasti marjoja, oksat taipuneet miltei maahan asti.
Soilla ja kosteikoilla oli värikästä ruskaa, ihailtavaa luonnon taidetta.
Pahinta reissussa oli nähdä valtavat määrät autojen alle jääneitä eläimiä niitä oli aivan lukemattomia, oravan supikoiran rusakon ja monen muun lajin poikasia luulisin, luonnollinen puhtaanapitolaitos (varikset ja harakat) toimii.
Nyt kun alan jo toipua 'vauhdin huumasta' ovat kotityöt aivan ok, kun asetun paikoilleni palaa haukoja tilanteita mieleeni näillä on hyvä vaikutus mieleen, hymyä pukkaa.
Olispa nyt niitä voissapaistettuja ahvenia!
Nälkä on että näköä haittaa. - Epäonnistunut tapaus
Pari pienempää lenkkiä olen käynyt, kolmas ja suurempi vielä tekemättä. Päivän tai kaksi saavat kestää, muut asiat estävät pitemmät lenkit. Jokohan tuo matkustelu sitten alkaisi riittää?
Pitemmillä matkoilla on aina se majoitusongelma, kun hotellista en tykkää ollenkaan. Sellaisia sukulaisia ei ole, minne ilkeäisin tuppautua edes muutamaksi tunniksi ilman eri sopimista, pitemmästä ajasta ei puhettakaan. Serkkuja lienee vielä parikymmentä, eivät pidä yleensä mitään yhteyttä ja minäkään en enää viitsi tuppautua.
Yksi matka entisiä asuinsijoja katsomaan olisi suunnitelmissa vielä tälle syksyä. 10-13 tuntia pelkkää ajoa, perillä muutamia tunteja paikkoja katsellen ja sitten takaisin. Kun alkaa nukuttaa, niin autossa pötköllään niin kauan että jaksaa taas vähän aikaa ajaa. Tätä sitten kotiin asti. Jaksankohan enää ja mitä sitten jos en jaksa?
Olisi hyvä tehdä toinenkin vastaava matka, mutta sain terveiset että jos en enempää kuin yhden yönseudun ole, niin pysy poissa. Muutenkin alkanut tuntua, että en ole enää niin tervetullut kuin joku vuosi sitten.
Minä kun luulin, että eläkkeellä on aikaa, mutta pieleen meni sekin. Niinkuin melkein kaikki muukin tässä elämässä. Ja parissa edellisessä vielä pahemmin.- 54 vuotta mualimalla
Yli 300 km taitaa syntymätalooni olla. Ne kilometrimäärät unohtuvat ja tuntimääräkin mikä ajoon menee.
Talo on ollut autiona jo yli 20v. Nuorempi veli omistaa pääosan tilasta. Pellot ovat vuokralla. Jotenkin ei veri vedä siihen paikkaan, josta lähdin v. 1960 keväällä.
Olen niitä, jotka ovat sitoutuneet hyvin vahvasti kotiseutuunsa. Ne tulee mieleen päivittäin, vaikka se oli vain metsän keskellä oleva pienviljely tila.
- Lorena*
Näitä maallisia asioita.
Olin viikonvaihteessa kotiseudullani, matkaa - 300 km omalla autolla. Kyllä ajomatka potutti peltipoliisien tervehtiessä tienposkessa, nopeudet vaihteli 100km- 30 km, joten tarkkana piti olla.
Haikealta tuntui kotiseudulle päästyä, taas oli aika jättää jäähyväiset serkulle, todeta näin sitä suku harvenee. Hän oli äitinsä hoidossa vammaisuudesta johtuen 50 ikävuoteen saakka, äidin poismenon jälkeen hoivakodissa 16 vuotta.
Vammaisuudesta huolimatta hän oli luonteeltaan aurinkoinen, mielen apatia ei häntä vaivannut mutta hän tiesi mitä tahtoi ja toi sen myös esille.
Juuri nämä hänen ominaisuudet puhutteli minua koko matkan ajan, miksi hän oli elämään tyytyväinen vammaisuudesta huolimatta. Miksi minä olen toisinaan niin myrtsikkä pienistä vastoinkäymisistä, enkö osaa olla kiitollinen terveydestäni. Siis sitä Jaakobin painia kävin läpi eilen illan.
Ainut tapaaminen on yleensä häät, syntymäpäivät sekä muistotilaisuudet. Pienimuotoinen tilaisuus vain lähiomaiset noin 25 henkilöä. Mietin miten tuuli on meitä riepotellut ympäri Eteläistä Suomea lännestä itään sekä etelään. Koko joukosta ainoastaan veljeni ja sisar asustavat perheineen kotipaikkakunnalla.
Kotiseudulla piipahtaminen oli kuin tervehdys menneeltä ajalta, Pirtin kiviuuni ikäänkuin hehkui viileänäkin kodin lämpöä. Silitin kädelläni sen karheaa graniittista pintaa, vaelsin kaikki huoneet yläkertaa myöten jossa myös meidän tyttöjen huone oli tyhjänä. Yläkerran huoneet odottivat uusia asukkaita liekö turhaan.
Lähtiessäni kahmaisin omenoita pussillisen mukaani, tietysti miniän kehoituksesta.
Kotimatka Päijänteen länsipuolta kotiin toi uusia muistoja mieleeni. Niin tuli rengasmatka tehdyksi, toivottavasti peltipoliiseilta ei tule tervehdyskirjettä.
Punaiset,kirpeät pihlajanmarjat, syysruskan alkuhehku ja tiaisten lentojen lehahdukset ikkunan takana, mittari tavoittelee 0 - astetta, tuovat viestin alku syksyn päivistä. Hereillä tuolla tien päällä pitää olla paitsi oman, myös kanssakulkiensa turvaamiseksi. Nykyään on vielä nuo peltipoliisit. Tänä vuonna ne eivät ole iskeneet silmää. Sillä silmällä. Muutamia niitä on tullut. Harmittaahan ne.
Menin uusimaan viimevuonna ajokorttia. Jaha ylinopeudesta määrätty rikesakko näyttää maksetun, todettiin kansliasta.
Koti- ja ulkomaan matkailu on jäänyt tältä vuodelta. Kutsu kotiseudun maisemiin, ihan syntymäkotiin jäi ajan ja rahankin puutteen takia tekemättä.
Loma olisi niin tarpeen, vaikka eläkkeellä lepoaikoja voi sovittaa jaksamisen mukaan. Olen tehnyt itselleni selväksi, että tekemätöntä työtä jää. Toiset jatkaa.- Unelmoiva Annikki.
Kotimaan matkailua juu.
Muistoja kertyy, hyviä ja huonoja kun ajelee pari kertaa viikossa muutaman sataa kilometriä peltipoliisien vartioimia valtateitä aamullä, pöivällä, illalla ja yöllä.
Eivät minua ajokilometrit väsytä, pimeällä käy kyllä silmiin vastaantulevien valot, mutta tuo muista piittaamaton ajotapa joka teillä vallitsee.
Eilenkin aamulla, vahvassa sumussa, teiden ritarit roikkuivat 80km/h rajoituslueella, vaikka ajoin sallittua nopeutta ja vastaantulevan voi sumussa havaita vasta hyvin lähellä, monilla oli niin kova kiire omaa kohtaloansa vastaan, että ohittivat jopa keltaisella, kahden keltaisen viivan yli, sumusta välittämättä.
Pelkäsin henkeäni jo aamu viideltä suurella valtaväylällä 4-tiellä.
Olen ajanut viimeisen huollon jälkeen (toukokuussa-14) 21.000 kilometriä, joten valotolpat, talot ja kylät on tulleet tutuiksi monen tien varrella. On Uusimaata, on Etelä-Karjalaa, Pohjois-Karjalaa, Hämettä, Savoa suuntaan jos toiseen, Keskisuomea, Varsinais-Suomea, Turusta Seinäjoelle taipaleet, Pohjanmaa ja nyt siintää silmissä taas Lappi.
Ikää on reilusti yli 70v, mutta elämälle nämä päivät maistuvat, vaikka kaikkien matkojen muistot eivät ole elämän piristystä tarjonneet, päin vastoin. Kova kulkijan elämän taival.
Vanhassa kotimökissäni en ole vuosiin poikennut.
Mökki on kaatumassa, liesi hajonnut, portin pielessä kasvanut koivukin lahonut paikoilleen. Ei se mökki mieltä ylennä. Jos joku asia ja paikka jää sellaisen ihmisen hoitoon joka ei vain välitä, kaatuuhan paraskin unelma ja muistoille on vain ikävä paikka. Parempi kun muistan siitä pihalta punaposkiset pikkusiskot, touhukkaan äidin ja uutteran isän. Muuta en enää kaipaa, muistoissa on kultareunus ja kukkimatonkin omenapuu kantaa hedelmää.
En ole liian vanha mihinkään. Ottaisin mielelläni apukuskin vierelleni, olisi naiselle turvaa tiellä jos auto pettää tai eksyy kartalta korpeen, mutta eipä ole innokkaita osunut samoille nuotiopaikoille.
Siksi matka jatkuu, luonto tarjoaa enemmän kuin yhden ihmeen ja ilon päivässä.
Joutsenen lipuminen järvellä, kuikan huuto ruovikossa, pääskysten liito veden yllä ja auringon silta illan viimeisessä valossa järven yli.
Sille sillalle astun unelmissani kaupungin kivimuurienkin keskellä ja veden kohina kosken partaalla tuudittaa uneen vaaran laellakin, kun kaikki kauneus on piirtynyt minuun. - kl.
Aiheen sivusta.
Ihana katsella vanhoja muistikirjojai, niitä kahta, jo vain niistäkin tulvii muistoja.
Muistaa koulukaverin äidin, muistaa monet ystävät, muistaa vanhan isoisän ja hänen vapisevalla käsialalla kirjoitetun värssynsä. - att2
Hyviä kirjoituksia, kohdallani Suomeen käynnit jäävät vain tähän tapaan.
Jotenkin surullista. - Unelmoiva Annikki
Tänään aarrearkun kätköistä paljastui muistikirja vuodelta 1964.
Oli hieno hetki.
Istuin mukavasti nojatuolissa, avasin mustakantisen kirjasen, luin laulujen sanoja, mielessä liikkui muistoja miesvainajasta, hänen komea vartalonsa painautui tanssin tahdissa vasten minua, ihan tunsin sen tiukan otteen jolla hän minuun tarttui tansiessamme.
Tiukka, mutta hellä ohjaava ote, lämmön tunne joka tuntuu vuosien jälkeen.
Muutamia vanhoja ruokaohjeita, hienoja kakkuja, leipää ja särvintä ohjeina sieltä nuoruudesta, silloin, kun lapset olivat pieniä ja herkkuja harvoin pöytään katettuina.
Osoitekirja!
Sellaiset rivit siellä loppusivuilla.
Niiden kautta matkustin kauas nuoruuteen, ensi rakkauteen ja ensimmäiseen työpaikkaani.
Ihana löytö.
Kuinka tuo vihko onkin säilynyt piilossa katseiltani kaikki nämä viimeiset vuosikymmenet, sitä tässä ihmettelin.
Jokin tarkoitus tällä varmasti on, kunhan sen tässä nyt ratkaidsta osaisin, yksinäisyydessäni siintää valoa muistikirjan lehdiltä.
Tein pitkän, vuosia kestävän matkan.
Ummistin silmäni ja muistin; Olinko minä jo tämänkin unohtanut ja tuon Martin, kuinkahan on, missä mahtaa olla tämäkin Onerva?
Kysymyksiä risteilee yhä mielessä, mutta hienoja hetkiä on varmasti tulossa, kun istahdan autoon, ajelen noihin kyliin, kyselen ja katselen, ehkä joku pala loksahtaa reissatessa kohdalleen.
Ehkä arvoituksiin löytyy vastaukset.
Miksi tuo muistikirja on ollut piilossa tähän päivään asti? Miksi? Senpä haluan itselleni selvittä, sen maaginen voima vie minua ties minne. - *Kukkahame*
Tunnustan olevani nopean toiminnan nainen, en toki kaikessa vaan kuten tämä aloituksessani kertoma.
Usein olen nukahtanut unelmiin vaikka uniani en muista tai nää on aamulla herätessä sellainen tunne että joitan ihmisiä olen tavannut tai nähnyt unissani.
Ei mitään jokapäiviäsiä ne tehdään tarpeiden ja ajan puitteissa.
Nyt on vapaata voisi kyllä syyssateet jättää tänne ja poistua maasta vaikka kylpylään, nyt tuntuu siltä mutta kun...tuo kuntoni ei ole vielä palannut ja fysikaaliset alkaa parin viikon päästä, ollaan taas paikallaan muutama kuukausi.
Unelmoida voi ne auttavat monessa, eikä haittaa vaikka ne jäävätkin unelmaksi.
Kiitos mielenkiintoisista kirjoituksistanne, tuntuu tosi hyvältä kun meillä ''kynänkäyttö'' ja ajatus pelaa, jatkaakin saa paperia on tilattu lisää! ;-DD - att2
Kiitos kirjoituksista, hyvä lukea kaunista kieltä ja sen ajatusta--ei ole muita maailmassa koska läheisyys on kirjoituksessa.
- att2
Valitan pitää jättää myös tämä yhteys, koska se ei Toimi.
Suomi on nolla myös täällä, siis näkemiin kaikilla. - olen suomalainen
att2 kirjoitti:
Valitan pitää jättää myös tämä yhteys, koska se ei Toimi.
Suomi on nolla myös täällä, siis näkemiin kaikilla.att2
Miten olet päätynyt toteamukseen "Suomi on nolla myös täällä? Tällä puolella Pohjanlahtea on kuitenkin miljoonia Suomiystäviä.
Paljon ihmisiä on muuttanut suomesta eri puolelle maailmaa, mutta kyllä heistä suurella osalla on kaipaavia muistoja etenkin suomalaisesta kesästä.
Olen saanut käsityksen, että prinsessa Victoria on Suomen ystävä ja hänellä on täällä suuri määrä ihmisiä.
Sen sijaan ruotsalaisten miesten enemmistölle me suomalaiset olemme idän barbaarikansaa. - att2
olen suomalainen kirjoitti:
att2
Miten olet päätynyt toteamukseen "Suomi on nolla myös täällä? Tällä puolella Pohjanlahtea on kuitenkin miljoonia Suomiystäviä.
Paljon ihmisiä on muuttanut suomesta eri puolelle maailmaa, mutta kyllä heistä suurella osalla on kaipaavia muistoja etenkin suomalaisesta kesästä.
Olen saanut käsityksen, että prinsessa Victoria on Suomen ystävä ja hänellä on täällä suuri määrä ihmisiä.
Sen sijaan ruotsalaisten miesten enemmistölle me suomalaiset olemme idän barbaarikansaa.Olen toista mieltä.
Heidän mielestä suomalaiset ovat hyvää kansaa.
Minun syntymäkotini on rajan toisella puolen, joten ehdin elää siellä vajaat kolme vuotta. Sen jälkeen on ollut monta kotipaikkaa, kunnes ollessani kaksitoistavuotias saimme rakennettua oman kodin omalle maalle omista puista sahatuista laudoista.
Sieltä lähdin 57 vuotta sitten ja sinne on helppo mennä milloin haluan, koska se on vanhemman veljeni lasten omistuksessa koko hoito.
Turku on ollut kotikaupunkini 49 vuotta ja on muuttunut sinä aikana ja muuttuu koko ajan kun rakennuskanta lisääntyy ja muokkaa maisemia.
Tänään lähden tois 'pual jokke' ihan Turun keskustaan kauppatorille, samalla hoidan pari muutakin asiaa, näyttäähän ilmakin suosia pyöräajelua.
Mieluista on mennä Förin yli sinne 'tois pual' ja ajella rantakatua jokilaivojen ohitse.
Jos hyvin sattuu niin höyrylaiva Ukko-Pekkakin siellä on.
Föri on minun samoin kuin muidenkinturkulaisten rakastama jokilautta, josta laitan kiinnostuneille linkin. Föri on muuten seilannut jo 110 vuotta Turun ja Åbon väliä. Tätä merkkivuotta juhlimme ensi sunnuntaina 21.9. Pitääkin mennä paikalle.
http://yle.fi/uutiset/fori_seilannut_turusta_aboon_110_vuotta__kurkista_konehuoneeseen_videollamme/7476814?ref=leiki-uup- *Kukkahame*
Melkein sama tarina Katleija, olin juuri ja juuri vuoden vanha kun ensikerran nyyttinä evakkoon, sinne jäi kotitanhuat sotatantereeksi.
Toisesta lähdöstä jo muistan pieniä pätkiä ei mitään mukavia, onneksi luonto on hoitanut muistin tyhjennyksen melko hyvin.
Tuo Föri on joskus näkynyt kun lauttarantaan menty haipakkaa, aikaa ei ole ollut pysähdellä miten aina käykin ettei ajoissa osaa lähteä.
Bussin ikkunasta kuitenkin oli hyvä nähdä tuo 'liikkuva silta' vaiko lautta se on?
Viimeksi Budapestiin bussilla, pysähtelyt ja kiertelyt menomatkalla, tulo lentäen on sitä joskus jaksanut, viimeinen reissu pojan poikani kanssa oli kuten kaikki muutkin reissut, unohtumaton.
Kun vielä vuoden päästä olisi tämä kunto minua ei pidättelisi tuskin mikään, kotimaassa teen reissun, suuntana tällähetkellä ajatellen Lappi, se sai minut lumoihinsa ensireissulla ja lumous pysyy, sinne kaipaan avaraan puhtaaseen maisemaan.*Kukkahame*, kerroit lähteneesi toisen kerran. Niinhän se oli, välirauhan aikana monet palasivat takaisin kotikonnuilleen. Appiukkonikin meni sinne vanhimman tyttärensä kanssa rakentamaan uutta mökkiä entisille asuinsijoilleen. Muu perhe jäi evakkopaikkaan odottamaan. Äkkilähtö tuli takaisin eikä paluuta sen jälkeen sinne ollut.
Meidän perhekin alkoi siirtyä Karjalan suuntaan silloin lounais-Suomesta. Ehdimme vain Haminan seutuville saaristoon, jossa kävin ensimmäisen luokan supistettua kansakoulua. Lähtö lounaaseen tuli äkkiä kun sota alkoi uudelleen. Isän jahdin ruumaan laskettiin lehmä taljoilla ja vähäinen omaisuus. Mukaan otettiin toinen perhe ja niin purjehdittiin näille seutuville. Välillä rantauduttiin ja käytiin kaupassa ja tuotiin maista heinää lehmälle.
Siellä Kuorsalon saaressa missä noin vuoden elelimme olisi kyllä mielenkiintoista käydä, mutta liian on hankalan matkan takana.
ps.enhän toki menneessä elä vaikka ajan kuluksi menneistä näpyttelenkin. Tätä päivää eletään ja virikkeet tulevat tästä ja nyt.
Melkoiset öljytyt kettingithän siinä pyöri, tuolla tosi lyhyellä lauttamatkalla, ennen lossia kai veneellä vain pääsikin. Mahtoi olla veneitä kettingeissään vastarannalla! Saaristossa ne sitten onkin pidempiä paikallisille ja mökkiläisille. Onhan siellä 17 vuoden aikana monesti tullut ylitettyä saarten väliset ulapat.
Hauskoja nuo anakdotit "Klaari on pumpuliflikkojen pudottua jokeen", samoin oli Porin hotelli Vaakunassakin ilmoitus, että "Matkaaja pannan nyt " pärekorriin ja viedään keskelle Porin torrii". Huvittavia juttuja riittää, saunaakin mainostivat: "Korkkarit kiuluun vaan, ja nyt saunaan"- Annikki taas
Tämä Annikki on Lapin hullu.
Siitä kiva tauti, että se paranee heti, kun pääsee tunturille, tai edes kuruun, tunturien juurelle.
Sinne käy matka kohti pohjoista useamman kerran vuodessa. Norjan vuonot, karun kauniit kalliot joita meri nuolee, mm. Pykeijan pieni kylä ja koko se Kirkkoniemen tienoo, kauniin Varangin vuonon maisemat. Satamaan saapuu kalastaja-alukset täynnä saalista. Isoja sammioita täynnä kuningasrapuja joita laiturille nostetaan aluksista. Kalastamaan pääsee itsekin, vuokraa vain veneen ja nauttii siitä, että saaliina voi olla kissakalakin.
Koko ajomatka täältä eteläisestä Suomesta halki oman maan makuntien ja maisemien, sinne karuun pohjolaan, niitä näkymiä haluaa jakaa kuvinakin. Koko pohjola, Ruotsin ja Norjan mukaan lukien, on kuin hiljaisuuden taivas kaupunkien melusaasteen jälkeen.
Juuri hiljakkoin istuin autossa siellä kaukana sivistyksestä, nautin silmillä maisemasta ja sielulla hiljaisuudesta.
Sinne jälleen tieni vie, on kokousmatka ja lomamatka yhdistettynä, kiire kun ei kotiin ole.- roll on roll
Onhan se jotenkin surullista ettei kaikilla ole mahdollisuuksia edes kotimaan matkailuun.
Maksulliset kanavapaketit ja S24 keskustelupalstat luovat iltaisin pientä vaihtelua yksitoikkoisuuteen. Sitä paitsi kauniit syyspäivät ilahduttavat mieltä.
Välttävä terveystilanne yhdessä kohtuullisen levon ja nukkumisen kanssa tekevät elämästä kuitenkin ikävuosiin suhteutettuna vielä jotenkin säällistä. - Annikki taas.
roll on roll kirjoitti:
Onhan se jotenkin surullista ettei kaikilla ole mahdollisuuksia edes kotimaan matkailuun.
Maksulliset kanavapaketit ja S24 keskustelupalstat luovat iltaisin pientä vaihtelua yksitoikkoisuuteen. Sitä paitsi kauniit syyspäivät ilahduttavat mieltä.
Välttävä terveystilanne yhdessä kohtuullisen levon ja nukkumisen kanssa tekevät elämästä kuitenkin ikävuosiin suhteutettuna vielä jotenkin säällistä.roll on roll
Olet ihan oikeassa.
Kotimaassa on kallit hotellit ja mökit.
Kun on hyvä terveys voi yöpyä makuupussissa taivaan kansi kattona ja puolukanvarvut petinä, tai nukkua oman auton penkillä, kun ei ole varaa matkailuautoon. Muutaman kerran viikossa voi poiketa suihkussa vaikka leirintä alueella, joita niitä onkin kiitettävästi kautta maan.
Uimalat ja uimsahallit matkan varrella ovat sitten halvimpia peseytymispaikkoja, kun jaksaa poiketa keskustoissa. Motellit ja hotellit ovat hinnoitelleet itsensä ulos kotimaisilta matkailijoilta.
Ellei olisi suhteita ja sopimuksia, ei minun varoillani Lapissa monta kertaa vuodessa ajeltaisi.
Onneksi on ystäviä josku yöpaikan tarjoamassa, kun he vuorostaan saavat minulta vuodepaikan täällä lomaillessaan.
Ottaisin joskus kaverin mukaan, matkakulut puoliksi ja omissa eväissä, jos rehellisen ja kivan kaverin onnistuis kohtaamaan. Apumiehen paikka, ajan itse. Annikki, voit olla tosi tyytyväinen kun olet noin tosi hyvässä kunnossa vielä, jos seitsämänkymmenen ja kahdeksankymmenen välillä ikäsi on.
Jo ajomatka monta kertaa vuodessa etelä-Suomesta Norjaan on aikamoinen saavutus.
Meistä harva enää tuohon pystyy. Toki olemme muutkin matkustelleet ympäri maailmaa, kuka enemmän kuka vähemmän, mutta normaalistikin ikä tuo muutoksia toimintaan. Silti mieli voi olla tyytyväinen, sitä värssyn tavoin
etsii ja löytää
päivästä parasta
viikosta valoa
kuusta kultaa ja
vuodesta väriä.
Ihania matkoja Annikille Lappiin, Norjan vuonoille Kirrkoniemeen (tullut käytyä allekirjoittaneenkin). Onnea kalastusretkiin kissakalojen ja turskien pyyntiin. Majapaikassa sitten kalat savustetaan.- capt. cöpenick
Annikki taas. kirjoitti:
roll on roll
Olet ihan oikeassa.
Kotimaassa on kallit hotellit ja mökit.
Kun on hyvä terveys voi yöpyä makuupussissa taivaan kansi kattona ja puolukanvarvut petinä, tai nukkua oman auton penkillä, kun ei ole varaa matkailuautoon. Muutaman kerran viikossa voi poiketa suihkussa vaikka leirintä alueella, joita niitä onkin kiitettävästi kautta maan.
Uimalat ja uimsahallit matkan varrella ovat sitten halvimpia peseytymispaikkoja, kun jaksaa poiketa keskustoissa. Motellit ja hotellit ovat hinnoitelleet itsensä ulos kotimaisilta matkailijoilta.
Ellei olisi suhteita ja sopimuksia, ei minun varoillani Lapissa monta kertaa vuodessa ajeltaisi.
Onneksi on ystäviä josku yöpaikan tarjoamassa, kun he vuorostaan saavat minulta vuodepaikan täällä lomaillessaan.
Ottaisin joskus kaverin mukaan, matkakulut puoliksi ja omissa eväissä, jos rehellisen ja kivan kaverin onnistuis kohtaamaan. Apumiehen paikka, ajan itse.Aikoinaan vaimon kanssa heinäkuussa aina lähdettiin kotimaan automatkalle. Viikon ajoilla ja yöpymisillä matkassaan tuli iso lommo. Mukavaahan se oli.
Samoissa suihkutiloissa oltiin, mutta minä jostakin noista mökkikylien suihkutiloista imaisin sekä savipuoli ihottuman että kynsisienen riesoikseni.
Vaimolla ei mitään. Olisi pitänyt osata jotenkin käsitellä iho ja varpaat, että noista olisi välttynyt. Laittanut vaikka omat tossut eikä kävellä märillä lattia pinnoilla.
- fiiuliin*
Ohoh.
jospa muistoni tänne rustaisin siihen menisin paperia, eikä ketään kiinnostaikaan
Parempi minun on säilyttää hyvät ja huonot muistot omassa arkussaOlen kätkenyt nurkan pimentoon
arkkuni muistoista täyden
nyt jäljellä näen
vain lukon tummuneen
ja kannessa ruostuneen helan
mietin...... mitä nyt tekisin
arkullain mustuneella
poltanko liekeissä nuotion
vai suljenko sinetillä.
Haen sydämein piilosta avaimen,
.........se sopiikin lukkoon tummaan
vielä kuitenkin epäröin.….
mietiskelen .... elänkö uudelleen menneen
oisko hauraiden haaveiden, unelmain
lepoonsa parempi nukahtaa
ja suruisat kyyneleet kaipuineen
jo saada menneeseen uinahtaa
Jos arkkuni vanhan avaisin
mitä mä löytäisin sieltä
löydänkö helmiä kirkkaita
vaiko tummia kyyneleitä
mitä lienenkään poluilta elämän
arkkuuni talletellut
kultaa ovat ne kuitenkin
aarteeni haalistuneet.
Hiljaa nyt kantta nostaen
kurkistan......siellä ne ovat
en jatkaa voi sillä sydämessä
sykkeet myrskyinä raivoavat
…..lasken kannen hiljaa mä paikalleen
ja aarteeni uinua annan
pois poskelta pyyhin kyyneleen
joka vierähti siihen
......muistoista ilon ja onnen. - Fiiuliinille.
Fiiulii.... anna kultaisten muistojen tulla tulvien arkusta aarteiden.
Jaa meillekin hetki seurassa muistojen, Sinulle rakkaiden.
Kirjoita toki, sivulla on tilaa ja ihanaa kun joku jaksaa olla mukana jakamassa elämän kokemuksia ja arkikin on meillä aina lähellä.
Kyynelten kautta tulvii sydämen tuska, kaipuu ikävä ja rakkaus. - *Kukkahame*
Ihan tässä herkistyin fiuliinin* runoa lukiessa, tunsin yhtäläisyyttä omien elettyjen tunteiden myllerryksessä, suur-kiitos sydämestä saakka.
Kauniita kertomuksia oli lisääntynyt, monella varmaan sama juttu kuin itselläni, kaikkea ei voi kirjoittaa ja avata sydäntään, kun on asioita ja kokemuksia niin monenlaisia joista nauttija ja tietysti miettinyt. Miksi näin?
Arvokkaimmat ja aremmat tunneryöpyt säilytän sisälläni kuten te kaikki muutkin, ne kun ovat henkilökohtaisia, tuskin ne lukijaa kiinnostavatkaan.
Pitänee vielä mainita vaikka olenkin kirjoittanut yksin tehdystä Hammerfestin matkasta, se oli minulle oikea tunnekoulu, tuli käsiteltyä elämäni suurimpia asioita iloiten ja itkien, molemmat kun pukkaa täysillä ajatukseen on parasta mennä mahdollisimman kauas kotoa.
Sillä reissulla sain elämän iloni takaisin monin kertaisena, yksin ilman että rasitin lähimmäisiä, sinne vaivaiskoivujen ja avarien tunturimaiselien hiljaisuuten huusin tuskani, ja kaiku vastasi en siis kuitenkaan ollut yksin.- 1998
Oltiin matkalla Nordkappiin. Valoisessa yössä näkyi vasemmalle osoittava tienvitta Hammerfest. Oikeanpuolinen haara vei haluttuun suuntaan.
Oli heinäkuu. Paikalla suuri määrä turisteja. Keskiyön aurinko näkyi vielä tietenkin matalalla, meren päällä. Kaikki oli melko kallista.
Saksalaiset bussikuskit ajoivat hurjaa vauhtia kapeita ja kiemuraisia tunturiteitä. Niille oli tehtävä tilaa kun varovaisten köröttäjien puskuriin tulivat.
Suomen puolelta osattiin sentään vaihtaa markoista kruunuja riittävä määrä, että bensaa saatiin paikallislta huoltoasemilta.
- *Kukkahame*
Sinne oli lauttamatka ja muistaakseni se ei kulkenut hyvin usein vrkaudessa,
siksi valitsin Hammerfestin sinne kun on silta, ne se oli toinen juttu se korkeanpaikan kammoiselle, jäin henkiin vaikka oli vielä tulomatkakin.
Monet iloiset asiakuitenkin korvasi sen pelkotilan, H.festissä tapasin kolme suomalaista opiskelijaa he esittelivät kaupunkia se oli kuin taivaanlahja.
Seitin voimakas haju hunajoi kaikkialla, tytöt olivat pakkaamassa kalaa ja palkat oli ruhtinaallisia.
Olen ihan täpinöissäni kun laskin että 6kk kuluttua on taas uusi kesä edessä olisipa vielä menokengät ehjät ja sama mieli!- c c
Olipa sinulla voimaannuttava lomamatkailu kukkahame. Onnittelen ihan. Tuo Hammerfest. Luulin sitä isommaksikin paikaksi.
Kun se Wikipedian kuvassa kyyhöttää kuin kalastajakylä ainakin vaaran kupeessa, ajatukseni romahtivat. Asukkaitakin vai reilu 10.000 henkeä.
Kuulin ennen sanottavan että kun oikeaan ravitsemuspaikkaan Hammerfestissä menee ja osaa kysyä, valaanlihapihvejä löytyy pöytään.
On kai muuttuneet nekin pyyntioikeudet. Toisaalta. Ne maisemat ovat maailman syrjäisimpiä. Niin että kun valas ui hollille niin todistajia tuskin ilmaantuu ampujille.
Tummaa, herkullista pihviä he sanovat. Syödäänhän hylkeitäkin.
Entä kuningasrapu? Sehän on hivuttautunut Jäämereltä Etelä-Norjan leveysasteille asti. Siinä on jo syötävääkin.
Varangin vuonolla sitä varmasti saisi lautaselle. Matkaa ehkä 1000 kilometriä Hammerfestistä.
- att2
Ei suomalaisilla ole muistoja, miksi koska ovat nollia.
- hoksnokka
Olet nousukas nolla att2 ja isänmaan petturi. Pysy kruununmaassasi pösilö.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.2463963Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha282328- 242131
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.932046Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?941713Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se241401- 81311
Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo361297Kenen etua Stubb ajaa Euroopassa ilmoittaessaan olevansa enemmän Ruotsalainen
Tasavallan presidentti Alexander Stubb kertoi ensimmäisellä valtiovierailullaan Ruotsissa, että hän ei ole koskaan tunte3091252Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351227