Ratsaille uudelleen aikuisena?

No tämä ongelma ratkeaa ratsastamalla ja venyttelemällä hyvin:) kyllä ne taidot hyppäävät esiin

Taidot palautuvat parhaiten sieltä satulasta käsin. Henk koht olen sitä mieltä, että lukemalla ei paljonkaan opi. Toki voi halutessaan kerrata esim laukanvaihdon periaatteet jostain kirjasta tms, mutta kukin kouluttaa hevosensa hieman eri tavalla, joten vaikka kirjasta lukisit että näin se tehdään, hevonen jolla sitten ratsastat, on voitu kouluttaa toisella tapaa eikä ehkä ymmärrä apujasi. Jos sinulla on ollut 20v taukoa ratsastuksesta, on selvääkin ettei kaikki palaudu mieleen kerralla. Mutta kunhan nyt käyt vielä muutamankin kerran ratsastamassa, voi olosi tuntua jo ihan toisenlaiselta. Ole kärsivällinen, näissä asioissa ei ole oikoteitä.

Hei, minä ratsastin ensimmäistä kertaa 41 vuotiaana. Siitä lähtien 1-2 krt viikkoon on nyt tullut ratsastettua. Aivan mahtava harrastus. Ratsastuksenopettajan ohjaamilla tunneilla oppii pikkuhiljaa kokoaika lisää.

Riippuu millaisesta hevosesta on kyse?

Ei ikinä. Ratsastus pitää aloittaa ennen syntymää.

Kyllä se käytäntö opettaa. Kerran opittu pysyy mielessä. Ratsastava nainen on muuten hiukka sexy-lady. Onnittelut rohkeudesta.

kun selän liikkuvuus paranee tekemällä esim. ratsastus niin pvä pvän jälkeen letkeemmin rytmissä...

hehheh, ompa kommentteja. Fakta on niin ettei se taito kirjasta tule vaan ridaamalla, itse keskiän paremmalla puolella opettelin sen ridaamalla ja pysymällä hevosen selässä esim vaelluksilla Virossa sadoja tunteja....:-)

toivo on mennyt , ei mitään voi oppia enää jos olet yli 20 , anna vaan olla :D osta kiikkustuoli ja virkkaa sukkia :D loooooooooooooooooooool

Itse olin 24v kun menin ekan kerran hevosen selkään :)

Hyvin on pärjännyt, nyt takana kuusi vuotta, säännöllisen epäsäännöllistä ratsastusta.

Kyllä nainen voi harjoitella ensin miehensä päällä ratsastusta, tämä kun alkaa sujumaan, voi siirtyä hevosen selkään.

Tällöin ei tarvi maksaa kalliista ratsastustunneista.

Sitten kun menee ratsastamaan hevosella, saapi ratsastustunnilla rahalle vastineen.

Hei, jos sinulla on mahdollisuus ratsastaa rauhallisella hevosella ilman satulaa omassa tahdissa, pääset syvemmälle hevosen selkään. Nytkyttele hiljaisessa tahdissa, hengitä syvään ja voimistele jalkoja ja käsivarsia siinä vuorotellen. Väristele jalkoja ja räpyttele käsiä vuorotellen kun lasket toisella kädellä ohjaimet. Muista hengitys! Tee kieumuroita ja ympyröitä että tasapaino virkistyy ja tulet herkemmäksi seuraamaan hevosen liikkeitä. Suosittelen Western Horsemanship tyyliä missä ratsastat luonnollisemmin hevosta seuraten ja kuunnellen, yhteispeliä ja enemmän ohjaat tasapainolla kuin ohjaimilla. Vedä syvään henkeäsi kun tunnet että jännität, lasket automaattisesti hartiat samalla.Yooga auttaa myös kun alkaa iän myötä jäykistymään. Nauti uudesta innostuksestasi hevosiin!

Hyvinki voi aloittaa. Täällä olisi sinulle sopiva ratsu.

Ratsastuksen voi aloitaa myös aikuisiällä, silloin joutuu vaan tekemään enemmän töitä oikean istunnan ja apujen käytön opetteluun. Et tee kyllä mitään kirjalla, jossa harjoitellaan laukanvaihtoja, tämä kun ei todellakaan ole mikään aloittelijan liike, mutta kirja, josta varmasti olisi apua on: Eerika Häkkinen & Johanna Viitanen
Pennejä taivaasta ja muita istuntaharjoituksia. Sillä mitä sinun pitää ensin löytää on oikea, tasapainoinen istunta ja apujen käyttö. Ja siihen tästä kirjasta saa apua. Ratsastuksen parhaita ja haastavimpia puolia on se, ettei siinä tule ikinä valmiiksi vaan mitä enemmän vuosien varrella oppii sen vähemmän tajuaa osaavansa. Mutta tässä lajissa voi kehittyä ja menestyä myös vanhemmallakin iällä. Muista ettei temppujen tekeminen tee sinusta taitavaa ratsastajaa. Kannattaa myös ehdottomasti harrastaa ratsastuksen lisäksi Methot Putkistoa, Pilatesta ym. kehon hallintaa ja syviä lihaksia kehittäviä lajeja. Nämä lisäävät myös liikkuvuutta. Ratsastuksessa kehon hallinta ja syvien lihasten käyttö on äärettömän tärkeää. Jos vaan mahdollista kannattaa mennä myös Centereded riding eli CR ohjaajien istuntatunneille/kursseille. Heidän tehtävänään on auttaa oikein istunnan löytämisen kanssa. Tsemppiä hienon lajin parissa! :)

es pärisee jonnet tärisee

useat naiset saavat kokeilla ratsastusta eka kerran 30 vuotiaana.
makuun päästyään ei heitä saa irti millään.
läps läps.

En usko että hevoset enää hyväksyvät sinua, koska olet jos useamman vuoden ehtinyt syödä hevosen lihaa. Hevoset vaistoavat sen.

Vieläköhän viiskymppisenä voisi aloittaa? Onko olemassa niin leppeitä hevosia, ettei pillastumista tarvitse pelätä? Jos minun ikäinen putoaa selästä, voivat seuraukset olla vakavia.

Niin, kun aloitit, mitä et ehkä enää muista, olit todennäköisesti alussa jäykkä silloinkin etkä osannut. Aikuisten isoin oppimisen este on se, että he eivät enää kestä alusta aloittamista, omaa sitkeyttä nousta uudelleen ja pelkäävät itsensä nolaamista. Lapset vain opettelevat, jatkavat ja opettelevat. Toki heitä kannustetaankin enemmän ja aikuisille luodaan ihme rajoituksia, ettei saisi muka edes kokeilla. Mutta siis tuommoista se alussa on, missä tahansa asiassa. Sitten askel kerrallaan se aika, kun löytää sen rytmin, pitenee.
Parissa kerrassa on aika lyhytjännitteistä turhautua. Turhaudu vasta parissa vuodessa, ei kukaan opi mitään todellista taitoa kahdessa kerrassa.

Aikuisella on juuri tuo ongelma: olisiko mitään, millä saisi itsensä edistymään nopeammin. Juu, on kirjoja varmaan, parhaiten kuitenkin toimii harjoittelu. Mutta pikavaihtoehdon nappulaa ei ole: niin ne muutkin harjoittelee, joten se mitä ikinä teitkin 20 vuotta sitten, on nyt mennyt ja sinun täytyy nyt hyväksyä se, että harjoittelet alusta. Et sinä sitä nettisisuilta ja kirjoja lukemalla takaisin hanki.
Voit lukea niin paljon kun haluat mikä on varmasti ihan kivaa ja myös mielikuvaharjoittelu toki auttaa aina, linkkejä ei ole nyt antaa (niitä varmaan antaa joku muu) mutta et sinä tekemistä lopultakaan lukemalla opi vaan tekemällä.

Miksi sinulla nyt on niin kauhea kiire? Jos olet vasta aloittanut, niin voisit hyvin päättää, että jospa vaikka ottaisit aina vuoden tavoitteita, olisi vähän realistisempaakin kuin ottaa parin kerran tavoitteita. Voisi jopa nauttia siitä tunnista, kun lakkaisi painostamasta itseään kahdessa kerrassa oppimaan 20 vuoden poissaolon tilalle paikallaolo. Vuosien laiminlyöntejä ei koskaan korjata parissa kerrassa, joten miten luulet, että 20 vuoden ratsastamattomuus katoaisi parissa viikossa?
Anna itsellesi armoa, ota huumorilla, nauti niistä minuuteista mitkä jo menee hyvin, nauti siitä, että sentään löydät sen asian ennen tunnin loppumista.
Nauti siitä, että olet sentään aloittanut uudelleen, tiedosta, että opit kyllä aikaa myöten uudelleen, että saat taas tehdä itselle jotakin mieluisaa.

Aikuiset myös vastoin käsityksiä usein oppivat lasta nopeammin, lapsella vain on enemmän aikaa... Ja siis oppivat nopeammin joo, jos eivät luovuta heti kun eivät osaa, tai jätä harjoittelematta. Usein aikuisilla on jostain ihmeestä tullut myös käsitys, että he oppivat jotain harjoittelemalla.
No, kirjoita sadan tunnin päästä, opitko mitään, niin katsellaan sitten pitääkö neuvoa enempää :)

On todella hienoa, että aikuisena uskaltaa kehittää itseään ja aikusille olisikin tärkeää opetella alusta asioita, kehittää uusia taitoja ja pitää itsensä siten myös henkisesti vireämpänä. Tietenkin niiden asioiden toistaminen mitä jo osaa, on helpompaa, mutta se myös jumiuttaa paikoilleen eikä siinä kehity, ja loppujen lopuksi, vanhana, sitä rappeutuu ainoastaan nopeammin, koska Use It Or Loose It, myös oppimisen suhteen!

KÄVIN ITTEKKI AIKANAAN JA POHDIN SAMAA

Parhaiten auttaa musta, kun hyväksyy sen ajatuksen, että ratsastus nyt vaan on tosi vaikea laji eikä sitä opi hetkessä eikä parissa vuodessakaan. Se vaati kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä, omien pelkojen ja reaktioiden tunnistamista ja hallintaa sekä kehittynyttä kehonhallintaa. Ei ole kärsimättömien laji, paitsi jos riittää se, että pysyy vaan selässä keikkumassa kaikissa askellajeissa :-)

Aloitin tuossa 30 vuotiaana 6 vuotta takaperin ja maastossa menen viikottain, nykyään joskus yksinkin. Tai siis kaksin hepan kanssa. En ratsastustunnilla ole käynyt kuin joitain kertoja, koska ahdistun ja jännitän jostain syystä kentällä ja mun mielestä ihan pirun tylsää, kun maisemat ei vaihdu ! Mulle ratsastus enemmänkin luonnossa liikkumista ja siinä sivussa tulee jonkinlainen ratsastustaitokin. Joskus menen ilman satulaa, toisinaan vähän reippaampia lenkkejä & joskus olen jotain maastoesteitäkin hyppinyt. Toisinaan käyn maastolenkeillä jossain muuallakin, mutta kyllä tutuilla hevosilla on aina kivoin mennä, kun on jo yhteiset sävelet. Mutta ratsastajana olen aika kehno eikä kehitystä ole tapahtunut aikoihin; no ehkä istunta löytyy nykyään nopeammin enkä hermoile enää turhia. Tykkään kuitenkin ihan hirveästi olla ratsailla ja kaikki ylimääräiset rahani laitan mieluusti tähän harrastukseen!

Riippuen siitä kenellä ratsastaa, jäykkyyskin voi olla hyve.

Aloitin itsekin lajin uudestaan yli 15 vuoden tauon jälkeen, ja vaikeaa oli. Aikuisena tiedostaa ja miettii riskejä ihan toisella tavalla, kuin lapsena, mikä lisää jännittämistä ja vaikeuttaa rentoutumista. Vaikka ryhmätunneista(kin) oli paljon hyötyä ja iloa, niin eniten aloin saada harrastuksesta irti sen jälkeen, kun aloin ratsastaa vain maastossa ja aina samalla hevosella. Kun eläimeen on saanut rakennettua pitkäkestoisemman tunnesuhteen, on sitä helpompi kuunnella ja lukea ja sitä kautta voi keskittyä olennaiseen. Kaikki pitää kuitenkin opetella uudestaan, vaikka teoriassa jo osaisit asiat, sillä kehosi toimii toisin, kuin 20 vuotta takaperin.

Joku kommentoi myös selkävaivoja&ratasastamista - kokemuksesta voin sanoa, että selkävammaiselle (minulla on selässäni niin syntymä-, kuluma- kuin onnettomuusvammojakin) ratsastaminen on erittäin hyvää terapiaa, kunhan vain pysyy kyydissä. Hevosen liikkuessa selkärankaan kohdistuu muistaakseni 60 liikeimpulssia minuutissa, mikä helpottaa selän jäykkyyttä. Lännensatulaa käytettäessä liike ei siirry ratsastajan selkään asti, joten samaa hyötyä ei silloin saa.

Kiitos teille, joilta sain asiallisia kommentteja.

Käyn tosiaan tallilla, jossa hevonen vaihtuu alla koko ajan, ja eka puoli tuntia menee siinä, että tottuu uuteen tyyppiin.

Olen kärsimätön siksi, että en halua aiheuttaa hevoselle kipuja tai muuta haittaa väärällä istunnalla/ohjastuntumalla jne. Vaikka kaippa se niin on että ratsastuskoulun hepat on kovasuisempia/kovakylkisempiä kuin muuten.

Enkä todellakaan ole turhautumassa ja sitä kautta lopettamassa, tämä on aivan yhtä ihanaa ja mielekästä kuin silloin aikanaan.

Tällä palstalla ei taida muuten tuo moderointi toimia kunnolla, epäasiallisten kommenttien määrästä päätellen.

Minäkin olen nyt aloittanut ratsastuksen uudelleen noin 10v sitten erotessani.
olin tyttönä ratsastanut paljon koska asuin maalla.
Tuo oli tuttua minullakin tuntui että ei enään osannutkaan ratsastaa ollenkaan.
Mutta pikkuhiljaa se alkoi jälleen löytyä ja hyvä opettajakin auttoi asiaa.
Kaikilla ratsutalleilla tuo ei ehkä onnistu että saisi alussa yksityisopetusta.
Minusta tuntuu että paras opettaja on itse hevonen ja että ratsastaa vaan.
Toki jos sinulla on hyvä opettaja voit häneltäkin neuvoja kysellä.
Tuota minäkin harmittelen kun olen kysellyt näistä ratsutallien chat kanavista mutta mitään en ole saanut selville missä he juttelevat.
Tuo olisi yksi hyvä paikka keskustella ja kysellä asioita.
Tsemppiä sinulle toivotan ja ratsastus on todella ihana harrastus näin vanhemmallakin iällä.

Marjatta

http://keskustelu.suomi24.fi/node/12575810

Hei ja tervetuloa takaisin hevostelun pariin, aloitin itse 20 vuoden tauon jälkeen ratsastuksen uudelleen ja nyt kaksi vuotta takana - ja edelleen tuntuu että ei tahdo oppia/ mihin se kaikki entinen osaaminen on jäänyt - ja minullakaan ei sitä kärsivällisyyttä aina tahdo olla :)

Suosittelen lämpimästi hyväksymään että näin vanhempana (olen siis 40) ei tahdo muistaa mitä opeteltiin - ratsastuspäiväkirja on hyväksi. Kirjoita ylös asiat joita opettaja kävi läpi ja mitä harjoituksistä jäi itselle mieleen.

Pari kirjaa voisi toimia apuna, joita itse olen löytänyt - Mestariratsastaja - Jo Weeks ja Mielekästä ratsastusta - Mary Wanless.

Ja ehdottomasti ota kurssi joltain centered riding osaajalta istunnasta. Ja käy kokeilemassa eri talleilla vaikka irtotunteja eri opettajien johdolla niin kuulee samat opit mutta ehkä eri tavoin opetettuna. Sieltä se sitten alkaa muistua ja jäädä päähän.

Keskivartalon hallinta pitää ottaa uudelleen haltuun. Itsellä ei ainakaan lihakset tue yhtä hyvin kun nuorena, jolloin liikkui paljon enemmän. Pilatesta, joogaa jne.

Ja nettiin vaan etsimään ratsastusblogeja jne. informaatiota löytyy pilvin pimein ja siitä tulee ihan uusi into ratsastuksen pariin. En itse varmaan nuorena ajatellut ollenkaan näin kokonaisvaltaisesti ratsastusta. Tuntuu että on vanhempana löytänyt ihan uusia ulottuvuuksia. Ja on se ratsastus vaan niin ihanaa :D!

Itse en oo vielä aikuisikää nähnytkään, mutta voinhan antaa pari vinkkiä...
Eli ensin kannattaa tutustua hevosiin, olla paljon niiden kanssa ja oppia niiden eleistä yms. Voit myös heti siirtyä ratsaille, osaavan opettajan kanssa. Ensin voit tehdä ympyröitä, yrittää ohjata hevosta vain painollasi ja tehdä pieniä voimisteluja selässä. Kotona kannattaa venytellä säännöllisesti. Ratsastus voi aiheuttaa myös ensin lihaskipuja! Voit myös lukea hevosista kirjoista, miten ne käyttäytyvät, liikkuvat, reagoivat mutta lopuksi saat enemmän tietoa kun koet kaiken kantapään kautta!:)

Ratsastamaan opitaan hitaasti,valitettavasti.älä yritä liikaa.opettele ensin keventämään tahdissa. Maiskuta tahti hevoselle.laukkaa kevyessä istunnassa jotta löydät tahdin.tämä on tärkeintä olet sitten ratsastanut viikon tai 50 vuotta eli mukaudu liikkeeseen.käytä aivojasi ja lihaksiasi,jos on.muista kuitenkin että ratsastus on 80 pros.tunnetta ja 20 pros.älliä. ole satulassa kuin huoleton poika tai tyttö.