Työurani on tragikoominen farssi

Verkostoituminen on sitä, että osaa juoda oikeiden ihmisten kanssa kahvia oikeaan aikaan. Ja mahdollisimman usein tietenkin.

Kyllähänä kaikilla jonkinlaiset "verkostot" on, toisilla ne on vaan rakentuneet niistä kaikkein hyödyllisimmistä henkilöistä. Eli sellaisista, jotka tietää missä mennään ja mistä voisi saada työtä. Niitä pitää osata nuoleskella.

Olen itse ollut töissä parissa paikassa, missä tällainen toiminta on ollut todella äärimmilleen vietyä. Toisessa yksi nuori miespuolinen työntekijä kuljeskeli jatkuvasti työpaikan käytävillä ja oli aina juomassa kahvia alakerran kahvilassa eri henkilöiden kanssa. Ja jos joskus sattui olemaan yksin, niin ilmeisestikin odotti seuraavia kahvitovereitaan. Toisessa paikassa myöskin nuori miespuolinen työntekijä (määräaikainen) toi usein suoraan esille, kuinka hänellä on tavoitteena jäädä mieleen ja tehdä itsestään korvaamaton sekä tietenkin luoda suhteita oikeisiin henkilöihin.

Vaikeaahan tuollainen feikkaaminen on, mutta ainakin jotkut siihen pystyvät. Itselläni ei ole halua siihen, eikä moraalikäsityksenikään taida siihen taipua.

Ei verkostoituminen aina ole mitään työnvieroksumista. Kaikki voivat sitä tehdä ja se tehostaa parhaimmillaan kaikkien työtä, auttaa juurikin löytämään mahdollisuuksia jne. Tässä jotain aiheesta:
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2012/03/7-verkostoitumisvinkkia-ilman-tata.html
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2014/03/case-verkostoituminen-avec-ketunhanta.html
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2013/10/case-verkostoituminen-soluttautumalla.html

Karma. Ahneella on paskainen loppu.

Opettajat osaa luoda toiveita tulevasta. Itsekkin kävin sähköasentajaksi 05-08. Kovasti puhuivat miten suomessa alkaa vanjojen 60 ja 70 luvulla rakennettujen talojen saneerausbuumi. Todellisuudessa kyseistä buumia ei ole näkynyt, suurin osa tämänkin paikkakunnan vanhoista rötisköistä on vielä vanhoilla putkilla ja vanhoilla sähköillä odottamassa että tehdään sitten kun jotain sattuu, jos tehdään.

Nykyisin inssinä minulla on myöksin tuo sama ongelma että verkostuituminen ei ole onnistunut. Töissä olen tuurillaan nyt ollut jopa ihan alan työtehtävissä, mutta kohta sopimuksen päättyessä jatko on aivan auki eikä edes lähi yrityksiin ole muuta kontaktio kuin puhelin ja etuovi kuten kaikkilla muillakin hakijoilla.

Katselin tässä Hämeen sanomista työpaikkoja, osui silmiini juttu, jossa vertailtiin eri alojen osaajien palkkoja - en nyt muista missä mielessä, mutta DI:n palkaksi oli merkitty 4750e/kk. Elikkäs kukas muistaa fraktiilit? Onkohan työttömät edes mukana fraktiileissa..

En ole osannut verkostoitua itsekään. Aloitin yliopiston 25-vuotiaana, pääaineena kasvatustiede (ei luokanopettajaksi.) Valmistuin tavoiteajassa ja työskentelin koko ajan tehden luokanopen sijaisuuksia. Minä nimenomaan opiskelin, sillä ajattelin sen kannattavan. Silloinen parisuhteeni vei minut opiskelukaupungistani sellaiseen kaupunkiin, jossa työllistymisestä edes lähelle omaa alaa, ei ollut mitään toiveita. Mies ei suostunut edes ajattelemaan muuttoa muualle, joten päädyin suorittamaan opintoihini kuuluvan työharjoittelun tuolla paikkakunnalla. Senkin saaminen oli aivan käsittämättömän ponnistelun tulos.

Aikanani sitten valmistuin ja nyt olen ajautunut tekemään vuosi toisensa jälkeen luokanopen määräaikaisia sijaisuuksia vuosi toisensa jälkeen. Monia asioita olisin voinut tehdä toisin, mutta sitten toisaalta mietin, mitä tällaisessa tilanteessa olisi voinut tehdä toisin..

Olen kiitollinen, että minulla on työ, mutta jos olisin luokanopettajaksi halunnut, olisin sellaiseksi opiskellut. En koe oppivani enää mitään uutta ja koen, että taitoni ja osaamiseni menevät hukkaan. Pelkään, että elämäni kuluu näin.. kesät työttömänä, ja etten ikinä pääse "etenemään" tällä niin sanotulla "urallani".

Olenkin alkanut miettiä kesken jääneiden sosionomiopintojen suorittamista loppuun. Myös opettajan pedagogiset opinnot pitäisi päästä tekemään.

Verkostoituminenhan tarkoittaa juoruamista. Juoruaminen on ihan sama asia, eikä se muuksi muutu, vaikka kuinka sitä kutsuttaisiin "verkostoitumiseksi". Todellisuuden koristelemista hienoilla sanankäänteillä ja termeillä; ihan kuin sosialismissa.

Uraa ei useimmilla ns. akateemisesti koulutetuilla ole eikä ikinä tule olemaankaan, koska koko käsite on jotakuinkin mieletön. Töitä sen sijaan saattaa olla joskus tehtävänä, jos hyvin käy. Parhaimmassa tapauksessa ne voi kokea jopa mielekkäiksi. Mutta "ura" ... ? Siis mikä "ura"? Aivan liian monimutkainen ja tulkinnanvarainen (so. mahdollisimman kaukana todellisuudesta) käsite, jotta sen tavoittelemiseen tai ikäänkuin konkretisoitumiseen kannattaisi käyttää elämäänsä.

Tai toisaalta: työn "hakeminen" tai työn "saaminen" - siis eihän oikeasti työ, ole mitään sellaista, jota "annetaan" jollekulle, jos se sattuu olemaan miellyttävä henkilö (so. on osannut juoruta eli verkostoitua eli nuoleskella) eikä toisaalta työtä kuulu erityisemmin "hakea" vaan se kuuluu tehdä.

Ihmisiä vain on liikaa hakemassa liian harvoja töitä. Kaikki haluavat olla jotain myyttisiä "asiantuntijoita" luomassa "uraa" ja kärvistelevät kuitenkin viime kädessä loputtomassa yksinäisyydessään pullo tai pilleripurkki seuranaan.

Tai ehkä joku sitten oikeasti nauttii "urastaan" ja verkostoitumisesta / juoruamisesta - se on sen onni!

Kaiken maailman höpöttäjiä riittää työvoimatarpeesta koska se on heidän työ. Ruusunpunaset lasit pois silmiltä todellisuus on erilainen.

Nykyään on todellakin hankalampaa työllistyä vaikka olisi akateeminen koulutus. Veljeni on minua 9v vanhempi ja hänellä on yo-merkonomin tutkinto. Hän on tehnyt uraa josta moni olisi kateellinen, nytkin erään kv-yrityksen palkkalistoilla ja titteli taisi olla aluejohtaja. Työpaikkaa hän on vaihtanut säännöllisesti joka toinen vuosi, aina pykälää ylöspäin, nyt kuitenkin aikoi jäädä nykyiseen työhönsä kun palkka kuulemma "hyvä" ja lapsikin tulossa.

Itse olen valmistunut kauppatieteiden maisteriksi vuonna 2013, enkä ole saanut muita kuin yhden 2kk kesätyön kaupungilta valmistumiseni jälkeen, muuten olen työttömänä joutunut olemaan. Enkä suinkaan ole ainoa, tunnen toistakymmentä 2012-2014 valmistunutta kauppatieteiden maisteria jotka ovat joko työttöminä tai ihan muissa kuin koulutustaan vastaavissa töissä, vain 3 on tietääkseni ihan ekonomin tason töitä onnistunut saamaan, yksi vanhempiensa firmasta ja kaksi muuta ns. normaalia kautta, lähinnä pitkän aiemman työkokemuksensa ansiosta.

minä lopetin työn hakemisen kun se vaatii nykyään enenmän taitoa kuin itse ammatti johon on valmistunut aikoinaan.

Aina löytyy luusereita, ei siitä pääse yli, luusereilla on sama mikä koulutustaso. Työvoimapulan aikaan nekin pääsevät töihin, mutta jos valinnanvaraa löytyy, niin aina toki valitaan se parempi.
Yleisesti ottaen kouluttautuminen kannattaa aina. Kouluttamattomalla kun on valinnan mahdollisuudet aivan olemattomat , oli ajat mitä tahansa. Koulutuskaan ei ole mikään vakuus työmarkkinoille, mutta antaa ainakin mahdollisuuden.

Nettion täynnä tyopaikkailmoituksia: googleta hakusanoilla:työpaikat, tai rekrytointi tai oman alan firmst ja sieltä avoimet työpaikat. Tee työpaikkakohtaisia ja avoimia hakemuksia noihin. Seuraa sanomalehtien sunnuntai lehtien työpaikkailmoituksia. Yliopistolehdessäkin on avoimia työpaikkalmoituksia.
Pysy aktiivisena liikunnalla,kuntolenkkejä ja kuntosaleja par ikertaa viikossa.

Nykyään kannattaa hankkia alemman tason koulutus nopeasti ja mennä töihin. Sitten töissä ollessa opiskella itselleen se amk/yliopisto tutkinto ja vasta sen jälkeen alkaa etsimään niitä "oikeita" töitä.

Emäntäkoulun läpäiseminen on kova juttu.
Sillä pääsee kauppaneuvoksen (valtio maksaa) tittelille - ja valtion monopoliyhtiöiden hallituksien puheenjohtajaksi.

Häikäilemättömyys ja helvetinmoinen prenikan ahneus kuitenkin tarvitaan.

Koulutus on turhaa ja tarpeetonta. Stupidon keskiarvo kouluarvosana oli 7.0, Käteisellä jopa huonompi (tais olla 6.9 keskiarvo). Kummallakin lyhyt matematiikka. He olivat siis luokan stupidoimmat tyypit.

Lisäksi lait, jotka määräävät esim. että viranhaltijalla pitää olla ylempi korkeakoulututkinto ovat yhtä tyhjän kanssa. Esimerkiksi Vähemmistövaltuutetun virkaan on valittu Eva Biaudet (RKP). Virkaan vaaditaan lain mukaan ylempi korkeakoulututkinto.

Eva Biaudet (RKP) opiskelut jäivät aikanaan kesken. Ministerinä Astrid Thors (RKP), katsoi kuitenkin, että Biaudet on "muista syistä" parhain hakija ja myönsi hänelle erivapauden muiden hakijoiden ohi. Muut hakijat täyttivät viran lainsäätämät pakolliset ehdot, mutta Biaudet ei.

Eli hanki sopiva jäsenkirja valtapuolueesta niin ura urkenee eikä laista tarvitse välittää.

Kannattaa. Kouluttaudu ISÄNNÖITSIJÄKSI.

Varma duuni, pitkät päivät ja pieni palkka. Mitä muuta ihannetyöltä voi vaatia?

On hyvin tragikoomista, miten koville todelliset työttömät työnhakijat joutuvat. Sosiaaliset taidot pitää olla niin loistavat, että tulee käytännössä toimeen jokaisen kohtaamansa ihmisen kanssa ja vielä tavalla, että tekee vaikutuksen joka on ylitse kaiken.

Oma elämä on jatkuvassa kaaoksessa epävarman tilanteen vuoksi. Aina on hakuprosessi viritettynä vähintään valmiudessa nostaa se seuraavassa hetkessä ylös. Omaan tulevaisuuteen ei uskalla panostaa, koska ei voi tietää, mitä seuraavassa hetkessä elämä tuo tullessaan. Huomioon on pakko ottaa, että ehkä elämä ei tuo mitään.

Harrastukset, jotka voisivat tuoda pelastuksen työttömän nopeasti vaihtuvaan ja holtittomasti heittelehtivään elinympäristöön, maksavat ja pätkätyöläistä/työtöntä vaivaa noidenkin puitteissa se huoli, että vieläkö niitä pystyy rahoittamaan tulevaisuudessa, vaikkeivat kalliita olisikaan.

Pätkätyöläinen ei pysty enää nykyään saamaan otetta työpaikkaan. Kaikki paikat ovat varattuja ja vakituiset työntekijät valvovat etujaan teroitetuin kynsin. Ylimielisyys noilta tahoilta on käsinkosketeltavaa ja ilma on sakeana heidän paremmuudestaan.

Koulutuksella ei noissa ihmissuhde/hyväksyntä/rakkaus/ymmärrys/lämpöverkostoissa ole mitään arvoa. Hyvin kouluttautunut on vain kaikkea muuta kuin "ne oikeat". Hän on kylmä ja laskelmoiva, ei sovi tiimiin, ei tarvitse empatiaa, rahaa, eikä mitään muutakaan. Hyvin kouluttautunut on osoittanut omalla toiminnallaan matalaa käytännön ymmärryksen tasoa. Hän nauttikoon koulutuksestaan rauhassa kotonaa, mikäli pystyy maksamaan vuokran.

Noin on maailmankirjat säädetty.

Aloitus on variaatio tästä ketjusta:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/11663422

Vähän samaa teemaa...

Ei mitään järkeä akateemisuudessa. Meidänkin alalla piti olla varma työpaikka, suoritin ylipiston parhaalla mahdollisella keskiarvolla, puolitoista vuotta työttömänä enkä luultavasti tule töitä saamaankaan, en aio alentua koulutustani vastaamattomaan työhön ja siihen ei onneksi työkkäri voi pakottaa.

Itsekin olen akateeminen. Tosin joitakin vuosia sitten aloitin uuden uran luomisen aivan ammattitutkinto -tasolta :)

Siltikin mielestäni on täysin oikein ja reilua, että ulko-opiskelulla ei aukea automaattisesti ovet yhtään mihinkään. Pitää olla taitoa tehdä vähän sitä ja tätä. Tai sitten on suoritettu joku täysin marginaalisen pätevyyden antava maisteri/tohtoritutkinto ja ihmetellään, ettei löydy kuin hanttihommia. No ei varmaankaan löydy niin.

Tosin tässä voisi valtiovaltakin tulla jo väliin, koska hölmöimmät eivät näemmä tajua analogiaa tässä asiassa, ei sitten millään. Huoh. 10 vuotta opiskellaan ja sitten ihmetellään, että mitäs täällä varastolla teen... no, jos kysyntää ei vaan ole ja alallesi et osaa itse itseäsi työllistää, niin jollainhan se on elettävä.

Työllistäjänä aikoinaan vitosen paperien heiluttelijat jätin pitkälti huomiotta. Jos ihmisellä on joku AMK-tutkinto pelkkää kiitettävää, ei hän ainakaan osaa priorisoida ja keskittyä olennaiseen. Nysvätkööt pitsikerhossa muiden kaltaistensa kanssa.

Olet taas niistä yksi niistä monista
jotka ovat menneet politiikkojen ansaan,
käy poika kouluja tai et saa mitään työtä ja
ajaudut pohjasakaksi.
No minä en käynyt ja nyt ollut töissä,
ei mikään huippupalkka 3.400/kk,
mutta kyl sillä sinkku elelee ja
ainakin nyt töitä yllinkyllin,
mutta onnea opiskeluun ja tsemppiä työnhakuun.

Työ on suoritus, jolla on arvo, ei koulutus, asema tai virka.

Ajattele elämää kokonaisuutena, äläkä vain uraohjuksena. Kaikkea ei saa, elämä ei ole mikään katalogi, josta tilataan elämä ja tulevaisuus. Kaikkea voi eteen sattua, ei aina sitä, mitä ajatteli. Koulutus pitäisi mieltää myös osaksi koko elämää; se tuo muutakin kuin sen toivotun, hyväpalkkaisen työpaikan. Näitä kaikkia asioita on ehkä vaikea tajuta, kun tuijottaa vain siihen hyväpalkkaiseen työhön, jota ei kaikki tule koskaan saamaan. Menee elämä hukkaan näitä miettiessä, onhan sitä paljon muutakin elämässä. Moni on opiskellut montakin ammattia ja tekee niistä jotain, tai ei ehkä mitään niistä. Kuitenkin elämä voi olla ns. värikästä ja moniulotteista, jos katselee vähän toisin silmin kaikkea..

Jos nyt itse mietit, että työpaikallenne tarvittaisi osaavaa työntekijää, niin kyllähän aika moni ensimmäisenä miettii, että tunnetaanko entuudestaan jotakin hyvää tyyppiä, joka osaisi jo tämän homman. Jos ei tule ketään mieleen, pistetään rekrytointiprosessi käyntiin vasta sitten. Tämä systeemi toimii varsinkin rakennusalalla, ravintola-alalla ja toimistohommissa, joista itselläni on kokemusta.

Jos ei ole onnistunut luomaan verkostoa, niin sitten pitää tehdä nyt valmistuneena töitä, jotta sitä verkostoa saa luotua. Käykää niissä kissanristiäisissä ja osallistukaa ja vaikuttakaa. Olkaa Twitterissä ja LinkedIn:issä aktiivisia. Käykää työhaastatteluissa, hiokaa työhakemusta, harjoitelkaa työhaastattelutilanteita, jotta osaatte olla sujuvasanaisia, miellyttäväkäytöksisiä ja reippaita. Jos tuijottelet kengänkärkiä, ujostelet, takeltelet sanomisissa ja vähättelet osaamistasi, niin jäät muiden jalkoihin. Tiedän tämänkin kokemuksesta ja olen joutunut itsekin opettelemaan näitä juttuja.

Kannattaa myös tajuta se, että yleensä tutkinnon suorittaminen on vain lähtölaukaus uralle, joka on ikäänkuin minimi, jota alalla vaaditaan. Sen vuoksi joskus voi olla ilmaistyö tms arvokasta sen työkokemuksen takia. Kannattaa myös tähytä ulkomaille, sillä sieltä voi tulla takaisin hakemaan kotimaan paikkoja, kun työkokemusta löytyy.

Suosittelen myös siirtymään työn perässä ympäri Suomea. Joillakin aloilla työtä on myös maaseudulla (esim. lääkärit, opettajat, psykologit, hammaslääkärit) eikä aina vain Helsingissä.

Hyvä vaan kun et ole vielä jämähtänyt akateemisiin hommiin. Ei siinä oikeasti edes ole mitään järkeä opiskella monta vuotta yliopistossa sitä varten, että pääsee loppuelämäkseen istumaan johonkin koppiin koneen ääreen.

Elämä tulee olemaan sitä, että lähdet aamulla pimeän aikaan töihin, istut päivän sisällä kopissasi ja naputat koneelle asiantuntijana juttujasi, välillä käyt istumassa kokouksissa ja palavereissa, joissa sinulle tarjotaan kahvia ja pullia, lisäksi käyt lounaalla. Iltapäivällä ehdit kotiin pimeän aikaan ja olet yleensä henkisesti niin väsynyt että et jaksa muuta kuin lysähtää sohvalle. Jokainen vähänkään fiksu ymmärtää kyllä itsekin, että turhilla akateemisilla töillä on itse itseään työllistävä vaikutus ja että oikeasti hyöty voitaisi saada 1/10 nykyisestä kun vain jätettäisi tekemättä turhat hommat. Tietysti töistä on kuitenkin itselle hyötyä, kun saa rahaa, niin moni ei sitä ääneen silti myönnä.

Henkisen tylsistymisen ja turhautumisen lisäksi valon, hapen ja liikunnan puute sekä jatkuva istuminen ja liian suuri nauttimasi energiamäärä altistavat sinut kaikenlaisille sairauksille, lihot varsinkin navan kohdalta, jalkasi alkavat turvota ja muutut väsyneeksi, kalvakaksi ja tiukkapipoiseksi akateemiseksi virkamieheksi.

Sitäkö muka haluat?

Mene mieluummin töihin, joissa saat liikuntaa ja vähän raitista ilmaakin. Varsinkin keskipäivän aikaan olisi hyvä päästä pariksi tunnniksi ulos. Itsekin vaihdoin tänä syksynä. Vaikka työpaikka onkin, aloitin opiskelut ei-akateemiselle alalle. Enkä ole opiskeluryhmässämme suinkaan ainoa alan vaihtaja. Akateemisiin työpaikkoihimme me ei aiota enää koskaan palata.

Akateemisessa ammatissa on se hieno puoli, että uhrautujalla on tulevaisuudessa paremmat mahikset saada työtä, jos on valmiudet liata käsiään. Matalassa tulevaisuusorganisaatiossa (siis vähän työntekijöitä ja portaita), esimerkiksi reissuhommissa (ei toimistokuluja) pitää hoitaa suunnittelun ja asiantuntemuksen lisäksi asennushommat ja ruumiillinen työ, Ennen vanhaan malli oli suunnittelija - mestari - asentaja ja apumies...tulevaisuudessa suunnittelija (home office), joka hoitaa mainitun 3-4 ihmisen työn. Vitsikö? Eihän toki...käytäntöä jo nyt useassa (pien)firmassa. Verotus on tietty kovaa, jotta hyvinvointivaltio pysyy pystyssä.

Aina ne akateemisesti koulutetut valittaa ja niiden pitäisi päästä veromaksajien siivellä eläviksi eli kuntien ja valtion palkkalistoille. korkeille palkoille samoin myös saavat aikanaan korkeammat eläkkeet. Työn teosta viis välittävät. Se ei uusi eläke ratkaisukaan näy auttavan heidän ylisuurien eläkkeiden maksua vaan eläke ikää pitäisi nostaa raskaan työn raatajille edelleen viisi vuotta että heille kertyisi rahaa niihin ylisuuriin eläkkeisiin. Ja töitä Suomen maassa piisaa näillekin akateemisille ja isopäisille insinööreille kun eivät ole vaatimassa ihan mahottomia palkkoja ja etuuksia. Voisivat kysellä rakennuksilta apumiehen töitä tai siivous hommia ja vanhusten hoitoa. Samoin heidän kannattaa harkita yrittäjäksi ryhtymistä kun ovat niin paljon opiskelleet ja hallitsevat yritysmaailman kuviot. Näinhän nämä johtotasaon ihmiset tarjoavat töitä irtisanottavillekin.

...ja kertojana on varmaankin 'kunnon työmies', joka ei kestä (tai edes osaa hahmottaa) sitä ajatusta, että ihmiset on suuntautuneita eri tavoilla. Sehän taas ei tarkoita sitä, että abstraktiin opiskeluun suuntautuneet eivät voisi tehdä fyysistä työtä. Kuitenkin ne opinnot ovat luvanneet jotain muuta ja on ehdottomasti yhteiskunnallinen huijaus ja epäoikeudenmukaisuus, ettei opintojen jälkeen onnistukaan sijoittumaan taustansa kannalta tyydyttävällä tavalla.

Ymmärrän katkeruuden siitä, että tosilla olisi "oikeus" tehdä parempipalkkaista, vaihtelevaa, vapaampaa ja haastavaa "sisätyötä". Näkökanta on tyypillinen ammatillisesti kouluttautuneille, mutta onneksi paljon poikkeuksiakin on.

Kaikilla koulutusasteilla ja -aloilla pitää olla kiistämätön oikeus hakeutua koulutusta vastaavaan työhön. Näin ei ole kuitenkaan aikoihin ollut Suomessa, eikä yhteiskunta ota siitä lainkaan vastuuta. Eikä se muuten edes ota opikseen: sama paskanjauhanta loistavista työnäkymistä koulutuksen jälkeen jatkuu aina vaan, vaikka akateemisten työttömyys lähestyy jo puoltasataatuhatta hyvää vauhtia.

Mielummin koulutus takana ja paperit taskussa ja työttömänä kuin työttömänä ja ei koulutusta...Ei koulutusta,ei töitä....En laske hanttihommia pysyväksi työksi sellaiseksi joka haluaisi tehdä aina niitä eläkkeeseen asti..

Tunnen monia maistereita joilla akateemisuuden ylväät "pilvilinnat" ovat romahtaneet. Reaalielämässä ei kannata katsella suomalaisia vanhoja elokuvia joissa ylioppilas on sitä kovaa ja tavoiteltua herraa tai neitoa.
Olen nähnyt monen maisterin elämän romahduksen, jotkut heistä ovat asunnottomia "puliukkoja". Viina on se joka maistuu monelle maisterillekin.
Kyllä näissä duunarien ryyppyjengeissä on nähty maistereitakin.

Tervetuloa markkinatalouteen, kapitalismiin. Hyvä kun huomasit vihdoin.

""Reaalielämässä ei kannata katsella suomalaisia vanhoja elokuvia joissa ylioppilas on sitä kovaa ja tavoiteltua herraa tai neitoa. "

Et näköjään ymmärrä sitä, mutta mitä enemmän koulutusta, sitä paremmin" ... on PÄRJÄTTY reaalielämässä. Kyllä tässä on takana aivan riittävästi työelämää ja palkkaakin on senverran saatu ettei koskaan ole tarvinnut olla taloudellisesti pulassa vaikka en olekaan hankkinut akateemista koulutusta. Pienyrittäjänä aloitettiin ja yritys kasvoi senverran, että se kannatti myydä pois hyvänä aikana ja nyt nautitaan yrittäjäeläkkeellä olosta.
Miksi niin moni akateeminen pelkää aloittaa yritystoimintaa?

Niitä työpaikkoja ei ole. Tervetuloa nyky-yhteiskuntaan.

Ensimmäinen ammattiin valmstava tutkinto oli opistotasoinen, mutta siihen aikaan varsin arvostettu tutkinto ATK-alalla. Sainkin töitä silloin vuosi oli 1988.
90-luvun laman ajankin olin töissä.
Mutta tein virheen kun aloin haluta enempää.
päätin hakea yliopistoon lukemaan humanistisa aineita.
Pääsin kuin pääsinkin sisälle toisella yrittämällä.
jatkoin kuitenkin ATK-töitä koko ajan, ja se olihyvä, sillä en ole koskaan nähnyt missään yhtään työpaikkailmoitusta johon olisi voinut humanistina hakea. Ehkä olisi sitten voinut jäädä yliopistoon.

Sitten hankin vielä itselleni omalla rahalla johtajakoulutusta kurssimuodossa. Maksoin muistaakseni 2000 euroa kurssista.
Työllistyin, ja luulen että tästä kurssista oli apua siinä.

nyt olen työtön. Haen enään vain nakkikioskihommia.
ceeveestäni olen poistanut kaikki maininnat akateemisista koulutuksista. Tiedän että ne on este palkkaamiselle.

Arvostan kyllä erinomaisia tutkintojani. Mutta kovin moni muu ei näytä arvostavan.

Yhteiskuntaan kuuluu työttömyys. Osa on välissä, odottamassa seuraavaa siirtoa. Itse liikkuu tai TE-keskus siirtää.

Maatalousyhteiskunnasta nousimme teolliseen, nyt yhteiskunta on informatiivinen.Aluksi ei pärjännyt ilman auraa, sitten ilman voimaa -nyt ilman aivoja. Kehitys on aivan luonnollista ja toivottavaa. -jatkuvaa.

Lajin elinehto on mukautuminen, jos siihen ei pysty -Evoluutio huolehtii.

Höh, jos olet mies niin mene miehekkäästi johonkin isoon yhtiöön (paperi, metalli tms) duuniin, pääset sinne tod näköisesti pelkällä kansa/peruskoulupohjalla ja saat painaa kolmivuorotyötä ja palkka on parempi kuin maistereilla ;=)

Harmi, jos ihmiset eivät tajunneet, miten saada kiva virka ja minkä tiedekunnan gradulla. Helposti.

KOSKA: Ainoa ala, johon palkataan loputtomasti uusia ihmisiä, ovat kaikenlaiset mokutusarmeijan osastot. Siihen media päälle. Unohtakaa kauppa- ja tekniset tieteet, joissa tarvitsee hoksottimia. Takuun varmasta ja helposta työstä antavat vain tiedotusopin, sosiologian, sosiaaliantropologian, jne. oppisuunnat. Valtio, valtionapujärjestöt, kunnat, kuntayhtymät, jne. mainittu media, etenkin YLE maksavat kivaa palkkaa 3 tonnista ylöspäin.

Kyseisessä lopputyössä on jauhettava ja toistettava teemoja syrjintä, toiseus, paperittomuus, kotoutuminen, monikulttuuri, jne. Siihen on lainattava ulkomaisia tekstejä samoista aiheista, jotta se näyttäisi hyvältä. Mutta siis mitään uusia näkökulmia mokutusgraduun EI saa tuoda, jos haluaa "työnsä" menevän läpi. Ei mitään semmoista, että jotkut siirtolaiset tyypillisesti lintsaavat työssä vielä vuosienkin jälkeen, tiettyjen siirtolaisten matala raiskaamiskynnys olisi heidän omaakin vikaa, jotkut "työperusteiset" maahanmuuttajat varastavat ja pahoinpitelevät jopa huvikseen, jne.

Suomalainen koulutuspolitiikka laahaa jäljessä yhteikuntakehityksen ja talouden tarpeista. Aina toki kannattaa opiskella niitä aloja, joita kohtaan tuntee kiinnostusta, jos haluaa ottaa sen riskin, ettei niiltä sitten löydykään töitä ja joutuu opintojensa kannalta "hanttihommiin" Muuten kannattaa opiskella niitä aloja, joilla työllistyminen on varminta. Ei voi olla niin, että opiskelee mitä haluaa ja kun alalta ei löydy työtä alkaa kauhea parku, että yhteiskunnan tai julkisen sektorin on järjestettävä koulutusta vastaavaa työtä joka maisterille tai tohtorille. Joka tapauksessa vanhoissa erityisesti yliopistojen ja korkeakoulujen opintolinjoissa ja niiden aloituspaikkojen määrässä on todellisen suurremontin paikka.

Taidoilla ei ole niin väliä jos on hyvä jätkä.

Olet manipulaation uhri.
Tosiasia on, että ihminen syntyy, elää ja kuolee. Kaikki muu on farssia.

Eipä ollut akateemiselle tarjolla kuin yksinkertaisia paperinpyörittelyhommia valtion virastossa. Lyödään leimoja ja syyllistetään muita ihmisiä. Enpä tuntenut itseäni lainkaan tarpeelliseksi. Työkkärin byrokraatti tietysti karenssin uhalla pakotti. Ei auttanut kommenttini siitä ettei tällaisessa työssä ole mitään järkeä. Kunpa ois rikkaat vanhemmat niin ei tarttis kuin periä heidät.

Moni on joutunut käymään alemman tutkinnon saadakseen työtä,esim.oppisopimus yksi mahdollisuus jota ei anneta taas kouluttamattomille eikä aina amislaisille. Eli siinä on akateemisessa arvonimestä hyötyä,pomo luulee että osaat ja opit myös käsilläsi tekemään työtä ja hyödyntää aikaisempaa koulutustasi röyhkeästi,eli siinä pehtoori lapio paskaa pikkufirmasssa,ja jos haet työ suosituksilla ylempää työtä siis omaasi vastaavaa et saa kovinkaan hyviä suosituksia,eikä uusi firma niitä edes ota tosissaan.

Stupid on paras esimerkki käytävälobbaajasta Brysselistä ja missä virassa sitä nyt ollaan. (Poissa hiekkalaatikolta)

Minusta kannattaa.
Meillä on ravintolan portsarina kauppatieteiden maisteri. Hänellä on monipuolinen kielitaito ja supliikki. Mikäli hän olisi opiskellut vaikka metsuriksi (metsureitakin kovasti arvostaen) ei hänellä olisi noita avuja joilla hän on työpaikkansa saanut.
Kannatti siis opiskella.

Suomessa tilanne tuntuu tällä hetkellä olevan se, että opiskelu, ainakaan yliopistotasolla, ei todellakaan kannata. Itse olen opiskellut ns hyvässä koulussa itseni maisteriksi, jonka jälkeen piti olla ovet avoinna työelämään. No kannattihan se, tällähetkellä en ole kertaakaan päässyt edes haastatteluun valmistumiseni jälkeen, saati saanut oikeaa työpaikkaa. Ei tarvitse olla kovinkaan kummoinen talouden tuntija kertoakseen että asian suhteen olisi hyvä tehdä jotain ja pian. Tällähetkellä vain lähinnä lisätään koulutuspaikkoja, jotta ihmiset voisivat opiskella, ja tämän jälkeen liittyä työttömien jengiin. Täysin käsittämätöntä.

Maailman menoon pitää mukautua, olla nöyräkin, kouluttautua tekemään muutakin työtä, jos ei akateemista työpaikkaa löydykään. Mitään ei ole pakko tehdä... Siis ihmisethän juoksevat muutenkin lähinnä tyhjää täynnä olevien mielikuviensa ja ulkokultaisuuden perässä, josta ei jää muuta käteen kuin pölyä.

Kuolema on varmaa ja asiat muuttuvat. Siksi kannattaa ottaa harkittuja riskejäkin. Oman elämän onni on omissa käsissä.

Nykyelämää: hanki itsellesi ammatti ja työ. Opiskele jos siinä sivussa jaksat. Miten sitten parisuhde ja lapset? Yhtälö käy yhä vaikeammaksi.

tervetuloa samaan kerhoon. Nimimerkillä otsa hiessä suoritetut 2 amk-tutkintoa peräkkäin ja sitten tarjotaan vaan päivän keikkatyötä. Siinä ammattitaito ehtii ruostua ja taas aloitetaan alusta ruohonjuuritasolta. Meni mullakin vuosia hukkaan. Työtä, jota saa, on sitten ihan muuta kuin mihin on kouluttautunut.

mitään duunia tartte kun työttömänä pärjää ihan hyvin ja tänään onkin sopivasti pikkulauantai

oikeastaan työttömällä on aina lauantai jos osaa elää säästeliäästi

Relatkaa hyvät ihmiset. Ei tätä lamaa ikuisesti kestä. Jossain vaiheessa tulee kuitenkin nousukausi vertaa vaikkapa 90-luku ja 2000-luvun alun nousukausi. Jos et saa työtä, rahaa saa kuitenkin Kelasta ja Sossusta.

Jos ei nykyisellä tutkinnolla saa töitä ja jos on vähääkään opiskeluhaluja, pyri opiskelemaan enemmän työllistävää ammattia tai akateemista tutkintoa. Sitä ennen voit aivan rauhassa vetää lonkkaa, nukkua myöhään ja ladata akkuja kunnes olet taas hirveän reipas seuraavaan työpaikkaan. Jokaiselle valittajalle tekee myös hyvää välillä olla työtön, saa myös erilaista perspektiiviä minkälaista se todella on ettei ylpisty liikaa.

Mikä se koulutus ja työtehtävä nyt sitten olikaan?

Pilveä kasvattamalla tienaa sen 2-7 tonnia kuussa :)
Eli se siitä koulutuksen järkevyydestä.

Saanko arvata ammattinimikkeesi? Tradenomi? Sinulle luvattiin ekonomin palkka ja ura ilman ekonomin papereita?

Todellisuudessa ammattikorkeakoulut saivat aina näihin päiviin saakka rahaa sen mukaan, paljonko he ottivat sisään oppilaita. Yliopistoilla se meni juuri päinvastoin, rahaa tuli sen mukaan, moniko käveli ulos tutkinnon kera. Se johtaa täysin erilaisiin koulutusstrategioihin. Ammattikorkeakouluissa mennään rimaa hipoen ja yliopistoissa pitää patistella ja kytätä oppilaita.

Näin ollen ammattikorkeakoulut, joista monet ovat muuten liiketaloudellisesti johdettuja laitoksia, lupasivat oppilaille maat ja taivaat, jotta saivat mahdollisimman monet juuri HEIDÄN kouluunsa. Osa kävi vieläpä liitelemässä pitkin Afrikkaa hakemassa oppilaita.

Ja mitäpä edellisestä seurasi? Työmarkkinat suorastaan hukkuivat ammattikorkea-akateemisiin. Ei se toki ammattikorkeisiinkaan jäänyt, vaan sosiaalidemokraatit jossain vaiheessa kasvattivat yliopistojen sisäänpääsykiintiöt peräti kolminkertaisiksi, jotta heidän unelmansa siitä, että 70% ikäluokasta löytyvät todistukset korkeakoulututkinnoista, saavutettaisiin.

Siinähän sitä sitten kilpaillaan naama irveessä kaikki hyvinkoulutettuina, ahkerina, älykkäinä, uramotivoituneina, verkostuneina ja ties mitä. Todellinen ongelma on se, etteivät työpaikat kasva sillä, että lisätään hakijoita. Sen lisäksi miten tuollaisessa tilanteessa se tutkinto kertoo enää yhtään mistään, kun joka toisella on vastaavanlaiset paperit plakkarissa? Tutkinnot kärsivät inflaation.

Ja kun hakijoita tulee ikkuinoista ja ovista sisään, osa on valmiina tekemään ilmaista harjoittelua, osa tekemään työt vaikka toinen jalka haudassa, niin eiväthän ne palkat, edut ja urat voi enää mitenkään pysyä mukana, vaan ne menevät sitten viemäristä alas. Tätähän se markkinatalous on, että kysyntä ja tarjonta asettuvat tasapainoon.

Vitsikkäintä tässä on se, että akateemiset tekivät itselleen tämän ihan itse. Duunariäijät ovat aina olleet tarkoina ja mukana ay-liikkeessä, joten he ovat hoitaneet edunvalvonnan. Sama koskee muutamia oikeita akateemisia, kuten lääkäreitä ja asianajajia.

Itse ainakin hain yliopistoon siksi, että ala kiinnosti minua. En ajatellutkaan mitään valmistumista tai rahapuolta. Olen kiinnostunut asiasta mistä tykkään. Työpaikka tulee jos on tullakseen.

Ei kannata kouluttAutua enää..koska maailman politiikan tarkoitus onkin että töissä pidetään enää ne harvat joita tarvitaan töissä ja uusia ei palkata enää kun rontgoteus hoitaa suurimman osan työstä rontgoteus=robotti ja minusta tilanne mitä ihanin..ei enää ikinä tarvi töihin herätä

"Olen saanut akateemisen koulutuksen, johon on liitetty erinomaiset työllistymisnäkymät ja hyvä palkka."

- oikeasti akateeminen, siis yliopisto, ei AMK?
- kyseisen tutkinnon suorittaneilla hyvät työnsaantimahdollisuudet, vai yleisesti?
- olisiko kyse oikiksesta vai tietojenkäsittelystä?
- huolehditko hygieniasta, oikein saippualla ja kerran päivässä?
- pukeutuminen ja siisteys muuten?
- vaa'assa näkyy vain kaksi numeroa?
- miten töissä meni opiskeluaikana, saitko hyvät työtodistukset, ja liittyihän edes osa siitä opiskelemaasi alaan?

Verkostoituminen on nykyään "kaikki kaikessa".

Ei tee hevonvit-tua hyvällä todistuksella, jos ei ole luonut verkostoa. Tyyppi joka lusmuaa kouluvuodet ja ryyppää, mutta luo samalla ison verkoston saa todennäköisemmin hyvän työpaikan kuin hissukka 9 keskiarvolla.

Tämä tosiasia pitäisi tuoda joka koulussa esille ja painottaa sitä. Pelikentällä hyvä supliikkinen mies/nainen pärjää aina paremmin kuin todistus papereita tyrkyttävä sosiaalisesti heikko tyyppi.

Ei sillä todistuksella ole painoarvoa loppupeleissä niin paljoa. Voi tarvittaessa todistaa omistavansa ammatin, mutta harvemmin kukaan paperitodistuksia edes haluaa nähdä.

Omassa työkuviossani on ollut tärkeää että tekee työn kunnolla ja on oikeudenmukainen. Ei tosiaankaan ole tarvinnut olla samaa mieltä muiden kanssa - niin sanottu laumasielu. Nuoleskelijat yleensä ovat tulleet loppupeleissä epäsuosituiksi ja ne ketä ovat omia itsejänsä ovat pärjänneet. Sillä niitä puhelin numeroita on saanu pyytämättä.

Varoituksen sana vielä vähän muustakin. Liika työntekokin on pahasta, koska se etäännyttää tiimistä. Ahkera asiakaspalvelija, johon asiakkaat ovat tyytyväisiä saattaa yllättyä, kun on lopputili odottamassa. Hän ei ole ollut pomon ja työkavereiden kanssa tarpeeksi hyvää pataa niitä töitä hoidellessaan.

Ajoin opiskelujen ohessa taksia, valmistuin kauppatieteiden maisteriksi loppuvuodesta 2013 ja luulin että nyt pääsen pois taksinratista lopullisesti. No, täällä sitä ollaan edelleen, vain kolmessa työhaastattelussa olen saanut käytyä eikä yhtään paikkaa ole irronnut vaikka hakemuksia olen varmaan jo yli 100 lähettänyt ympäri Suomea. Ei oikein ktm:n tason töitä taida saada kun cv:ssä lukee työkokemuksena vain taksikuski 2007-->.

Jos olisin miettimässä koulutusvalintojani nyt vuonna 2014, niin takuuvarmasti en tahkoaisi yliopistossa 5,5 vuotta, ellen olisi kutakuinkin varma, että saan sellaisen ammattitaidon ja osaamisen opintojen aikana, että valmistuttuani työllistyn (lue: lääkis tai oikis ja töissä opintojen aikana aina kuin mahdollista).

Tosin hommassa on sellainen hankaluus, että samoja koulutuspaikkoja hinkuaa moni muukin.

Ehkä tekisi näin: ensin amiska ja töihin. Välillä vaikka oppisopimuksella lisää opintoja ja työkokemusta ja avoimen yliopiston kautta vähin erin suorituksia työn ohessa. Jos siltä tuntuu niin avoimen väylää opiskelemaan eteenpäin sekä suorittamaan tutkinnon.

Ei kartu kamalasti opintolainaa, kun on jo ammatti ja työtä voi tehdä myös opintojen aikana.

Yrittäjäksi tai lähihoitajaksi minusta ei olisi, mutta kai tässä maailmassa jatkossakin tarvitaan vaikka verotuksen asiantuntijoita?

Tyhmyyttäni nimittäin aikanani suoritin yliopistotutkinnon, velkaannuin enkä valmistuessani osanut yhtikäs mitään (paitsi kirjoittaa sivukaupalla tekstiä vähän aiheesta kuin aiheesta), kun ne kesätyötkin oli enempi sellaista toimistotyöntekijän hommaa. Otin ja suoritin opettajakoulutuksen. Töitä on ollut, mutta ei nyt ehkä ihan sellaista, mitä 19 -vuotiaana haaveilin.

Mutta jos aikoo elättää itsensä esimerkiksi sosaaliantropologian asiantuntijana, niin parempi syntyä vauraaseen sukuun tai naida rahaa.

Alaa miettivän opiskelijan kannattaa harkita kovasti tätä: miksi kouluttautuisin alalle jossa minua odottaa vain yt-neuvotteluiden kautta tuleva irtisanominen?
Nyky-Suomessa on liki mahdotonta saada elinikäistä pitkää työsuhdetta.(eli sitä työuraa) Poikkeuksen voi tuoda vain jokin suojavirka poliittisilla sopivuus ansioilla.

"Olen saanut akateemisen koulutuksen, johon on liitetty erinomaiset työllistymisnäkymät ja hyvä palkka. Todellisuudessa työurani ja koulutukseni on lähinnä tragikoominen farssi."

Ei nykyään kannata kouluttautua, kuin perusteet.
Loppu on aina itse oppimista työtä tehdessä.

Lisäksi nykyään "kaikilla" 3 tutkintoa ja 5 väitöstä, 7 kieltä ja pinkieät pakarat.

Ei niitä vastaan voi kiklpailla, jos haluaa tehdä muutakin kun vaan istua koulun penkillä.

Ja koulun penkillä istumistahan se opiskelu on.

Jostain syystä sitä arvostetaan tässä yhteiskunnassa todella todella paljon.



" Se on kuin Suomen tarina. Ensin mentiin kovaa ja sitten tultiin rytinällä alas."


Pian suomesta loppuvat osaajat.

Kirjanoppineita kyllä riittää, mutta osaajat ovat lakanneet olemasta.


"No, olen töissä. Pitäisi olla iloinen. Mutta missä ovat ne lukuisat työpaikat ja uramahdollisuudet, joista puhuttiin?"

Mahdollisuus ei ole sama asia kuin varmuus.

" Eivät ainakaan minun ulottuvillani."

Lotossakin voi voittaa.


"En osaa verkostoitua, ******** siitähän puhuttiin opiskeluaikana aika paljon! "

Verkostoituminen mahdollistaa kyvyttömien työllistymisen.
Se on kiva kun työkaverit ovat tuttuja ja kivoja.
Ei niin väliä osaako he mitään.

Siksi verkostoituminen kannattaa.
Se ei tähtää osaamiseen, vaan viihtymiseen.

Riittää, että työpaikalla on jokunen ahkera ja ammattitaitoinen tyypi, jotka tosiasiassa tekevät kaikki työt.
Loput kuluttavat työaikansa käytävällä jutellen, kahvihuoneessa poristen tai lounaalla viihtyen.

Tästä seuraa tehostumisongelma.
Joka sitten, kun YT tulee, leikkaa sirkkelillä ne suorittajat pois, koska ne eivät ole kenenkään kavereita.

"Ajattelin poikkeuksellisen ahkeran työskentelyn opiskeluaikana ja erinomaiset arvosanat korvaavaan nämä maagiset verkostot, joita kai noissa haalariryyppäjäisissä luotiin. Mutta ei! Hei, heittäkää Nallen numero mullekin? "


"Nallen numero" on tosiaankin hyvä olla.

se pitää jopa vähemmistövaltuutetun työkykyisenä, vaikka pätevyys ei aina kirjoissa ja kansissa näykkään.

Mutta sosiaalinen toiminta epäilemättä on parasta a-luokkaa.

SDP, SAK ja KOMMARIT saivat aikaan Suomeen korkean verotuksen ja duunarien korkeat palkat, joten mikään täällä ei enää kannata .Koulutus ei kannusta, työ on liian kallista ja työpaikat on viety halvempiin maihin. Pian kaikki ovat "vapaa matkustajia" ja "viimeinen sammutaa valot", kuten virkamiehet vitsailevat.

mitä on aihetta tarvitsee aihetta kouluttautua .... menetin elämän hyvää kun en älynnyt kouluttautua

Tunnen yhden insinöörin joka valmistui ja ei saanut alan töitä. Eikä mitään korvausta työkkäristäkään vielä siinä vaiheessa. Siivousfirmassa oli paikka tarjolla ja kyseinen insinööri meni sinne töihin kunnes sai alaa vastaavaa työtä.

Hän kuitenkin salasi haastattelussa, että oli insinööri. Näin täytyi tehdä, koska muuten hän ei olisi saanut kyseistä työtä, sillä siihen haettiin vakituista työntekijää eikä ole todennäköistä, että insinööri kauan viihtyy siivoojana.

Nyt on matalasuhdanne jos töitä haluu hakemuksia mc donalds, hese, sol ja puhlinmyyntiyhtiöt. Kun ajat paranee voit harkita muutakin, ellet ole jo lukkiutunut olemassa oleviin töihin.

Lue miten paljon haluat mutta jos ei ole sosiaalia taitoja niin ei ole johtajaainesta ja sen myötä mahdollisuutta näihin suuriin palkkoihin 4000-5000e on tänäpäivänä suuri palkka ja sillä hämärtyy näkemys huonoimmin toimeentulevista.Alle 2000e toimeentulevia on paljon ja heidänkin on omillaan tultava toimeen ja oltava 8h töissä.

No joo, kuulostaa siltä mitä varmaan itselleni olisi käynyt.

Lukiossa ollessani tajusin ettei se ollut mun juttu. Miksi siellä mädäntyisin kun töitä löytyy muutakin kautta? Olin aina ollut luokkani paras ja saanut stipendejä eli ei ollut siitä kiinni. Lopetin opiskelun ja aloin tekemään pieniä yrityshommia. Nyt olen ollut 4 vuotta bussikuskina (puolen vuoden kurssi vaadittiin) ja viime vuonna tienasin kyseisestä hommasta keskimäärin 3500 kuussa pääomatuloja osakekaupoista. Aika menee töissä kuin siivillä, siistiä "sisähommaa" Ei tarvitse stressata tai "kilpailla" työpaikasta. Velaton omakotitalo löytyy ja lapsiluku täynnä, ikää vasta 25. Laskin että tällä säästämistahdilla voisin 10 vuoden päästä elää pelkillä pääomatuloilla.

28 vuotias veljeni se vaan opiskelee, asuu vielä vanhempien luona. Titteliä löytyy muttei ole tehnyt oikeastaan päivääkään töitä... hyvin yksinäinenkin. Sama kohtalo olisi voinut odottaa minuakin.

Tarkoitus oli vaan kertoa, että hyvin voi mennä vaikka ei kauheasti opiskelisikaan. Tottakai tulen kannustamaan aikanaan lastani opiskeluissa mutta joskus naurattaa sellainen "pitää opiskella" mentaliteetti. Niin ja painotan, että olen itseopiskellut eli opiskelusta voi olla hyötyä, sen ei vaan aina tarvitse olla koulussa pänttäämistä.

http://www.listamedia.w2.fi/

m 48 !!!! olipa HYVÄ KOMMENTTI ! !! ON HANKALAA SAADA TYÖTÄ ! SE ON VAIKEAMPAA KUIN ITSE TYÖ ! !! ! ! ! ! !

Suomessa kuten muissakin maissa on luonnollisia työpaikkoja, jotka perustuvat tietynlaisiin vahvuustekijöihin sekä tietysti verovaroin rahoitettuja mukavia virkoja. Nämä eivät ikävä kyllä ole lainkaan kaikkien ulottuvissa, vaan niihin päästää suhteilla.

Osaava ja ahkera voi jotenkin pärjätä yrittäjänä. Palkan saa tehdyn työmäärän mukaan ja tilintulo loppuu heti kun sairastuu tai ei enää muuten jaksa.

Looseri jää mainosten jakajaksi ja orjafirmojen palvelukseen, joiden tuloksentekokyky perustuu työehtojen soveltamiseen ja kilpailijaa pienpiin palkkakustannuksiin. Kuvaavaa on, että yrityksellä ei ole mitään varsinaista liiketoimintaa vaan sen liiketoiminta on jonkin työn suorittaminen muissa organisaatioissa. Toimintaan ei sitoudu mainittavia pääomia.

Ruskeakielinen pääsee vihreälle oksalle joko pääomavaltaiseen yritykseen tai poliittisiin suhteisin puoluekirjalla julkisen puolen virkoihin. Näissä on se pistämätön ylilyöntiasema verrattuna kaikkiin muihin työpaikkoihin, että näissä palkka ja koko viran olemassaolo ei perustu mihinkään tuottavuuteen vaan hallintorakenteeseen. Tavalla tai toisella rahakasan päällä istumiseen. Hyviä yrityksiä ovat esim. pankit ja vakuutuslaitokset, raskas teollisuus ja energia-ala, kaikki julkisesti pystyssä pidettävät instituutiot ja monopolit. Työssä on mahdollisuus kouluttautua ja myös viihtyä ja palkka tulee kuin Manulle illallinen. Työpaikka on uhattuna vasta kun koko organisaatio on uhattuna ja silloinkin parhaista perseennuolijoista pidetään yleensä huolta siirtämälle heidät toiseen suojatyöpaikkaan. Työ ei edellytä yleensä mitään suurempaa osaamista mutta jotain aihetta sivuavaa kokemusta ja muodollista soveltuvaa koulutustaustaa. Kun palkkaa ei maksa kukaan omasta pussistaan, valinnassa painavat enemmän "soveltuvuus organisaatioon" kuin osaaminen, koulutus tai edes kokemus.

Täällä toinen joka ihmettelee verkostoitumisen vaadetta. Ei niin vähäistä työpaikkaa etteikö verkostoitumisen kykyä pidetä hakijan kaikista tärkeimpänä ominaisuutena. Olen ollut pitkään toimistotyössä, mutta myös hakenut pitkään (parempia) toimistotöitä. Kokemukseni perusteella verkostoituminen on työnantajan kannalta useimmiten haitallista, ellei kysymys ole myyntityöstä, rakennusalasta tai muutamista muista poikkeuksista.

Toimistotyössä verkostoituminen on kritiikin ja omantunnon äänen sammuttamista, kuppikuntaisuutta ja tiedon panttaamista. Tyypillisesti verkostoituneet kyselevät toisiltaan mihinkä aikaan eilen tultiinkaan työmatkalta. Tarkoitus on tietysti vain se että sovitaan yhteinen paluuaika tilanteessa jossa korvaukset on porrastettu ja pienellä filungilla koko porukka saa isommat korvaukset.

Verkostoituneet juoruavat, juonivat ja sumplivat asioita ohi organisaation virallisten viestintäkanavien. Verkostoituminen tekee organisaation olemassaolon tyhjäksi. Ohjeita ja käsykä ei oteta vastaan siltä jolta niitä pitäisi ottaa. Toimistotyössä näki monenlaista. Joku sentraalisantra oli hyvän työntekijän aineessa ja aina valmis juoruamaan ja kahvittelemaan hyshys-tiedon saamiseksi. Tosiasiallisesti henkilö oli erittäin välinpitämätön työnantajan rahankäytön ja suorastaan rikollisen toiminnan suhteen. Verkoistumisella saatuja tietoja käytettiin laajasti omien etuisuuksien maksimoimiseen ja työn välttelyyn.

Ihmettelen ettei haastatteluissa ja henkilöarvioinneissa selvitetä millään lailla esim sitä mikä on hakijan soveltuvuus esim toimistotyöolosuhteisiin, silloin kun haetaan toimistotyöntekijää. Työtodistuksista ja arvosanoista ei käsy esille se että on yllättävän paljon toimistotyöntekijöitä jotka inhoavat toimistotyötä yli kaiken ja haluaisivat olla liikkuvassa tehtävässä.