Kaduttaako koskaan?

on harmittanut toinen kissa joka on paljon rasittavampi tapaus kuin ensimmäiseni. Herättelee aamuyöstä aikaisin, ei anna syödä rauhassa vaan änkee tassunsa ihmisten ruokalautasille. Eli saatko helpon vai rasittavan kissan, siinä se on.
Kerrostalokissaa joutuu myös paljon leikittää, ettei tylsisty. Varaudu siihen.

Mieluummin kaksi kuin yksi kissaa, sillä vaikkei kissa ole laumaeläin ei se myöskään ole yksineläjä.

Miksi kissa olisi kaikista sopivin kerrostaloon?

No vaikka en enää luopuisi tästä kakrusta, niin onhan toki ollut asioita, missä huomaa, että olisi paljon helpompaa ilman.

Ottaessani kissaa toivoin, että kissa olisi edes hiukan koiranlainen, koska koirasta olin salaa haaveillut.
Ja sitten sain sellaisen koiranlaisen.
No nyt sitten olen muutaman kerran toivonut, että se alkaisi muuttua hiukan enemmän olettamani kissanlaiseksi. ( Birma )

Mitä aktiivisempi ja seurallisempi kissa, niin sitä enemmän se sitoo. Varsinkin pentuna kaipaa seuraa ja leikitystä ( tämä tapaus paaaaljoon )

Mitään suuria ongelmia ei turhautumisesta ole vielä tullut, koska sitä huomiota on yritetty antaa, mutta selvät merkit on heti ilmassa, jos on pidempi päivä poissa ja sitten olet siinä väsyneenä, etkä oikein jaksaisi alkaa kissa huomioida.

Yksi asia meillä on se ulkoilu. On ihana, että meillä on se pieni takapiha, jossa on verkkoaitakyhäelmän kansa voinut pennun päästää ulos. Mutta nyt kun se on siihen tottunut, se osaa vaatia sitä. Ja kuitenkin joudut sitä valvomaan, sillä aita on aika matala.
Ensi kesäksi on kai pakko kehitellä kunnon aita.

Ehdin jo jossain vaiheessa ajatella, etä olisiko pitänyt vain pitää sisällä, niin ei osaisi vaatia.
Mutta ei sittenkään.

On montakin kertaa kaduttanut kissan ottaminen, karvaa on jokapaikassa, kissa raapii huonekaluja vaikka on hyvä raapimapuu, naukuu yölläkin ja mouruaa aika usein, jos sattuu sairasteleva kissa niin aika kallista eläinlääkäri käynnit, miettiminen mikä ruoka olisi sopivaa ettei sen takia sairastuisi esim. virtsatiesairauksiin jotka yleisiä. Tässä joitakin asioita jotka otettava huomioon kissojen hoidossa. Itse en ota enää kissaa tämän kuoltua.

miten olisi marsut tai kanit? kissa kaipaa paljon tekemistä, on yöeläin, kuten tosin kanitkin, mutta kissa kynsii tapetit, hyppi kirjahyllyillä, kulkee pöydillä, pudotellen tavaroita ja ruukkukasvit saa unohtaa. siis jos sattuu sellainen touhuviiksi. Ulkotarha on huomattava helpotus, ja lämmitetty koppi, niin katti voi olla puolet yöstä ulkona, eikä mourua ja paukuttele ovia sisällä.
en ottaisi kissaa, ellei sillä olisi mahdollisuutta omatoimiseen ulkoiluun. ( 5-15 tuntia tarhassa)

Joo taidan päätyä Gekkoon tai käärmeeseen. Thanks vinkeistä.

Ainoa kerrostaloon sopiva kissa on lelukissa. Oikealle kissalle ankea kerrostaloelämä on yhtä kidutusta.

Ei ole kaduttanut, sillä ennen kissoja mulla oli kolme suurikokoista koiraa joten päivittäiset ulkoilut säällä kuin säällä olivat tulleet tutuksi.

Sisarellani oli kissoja paljon ennen minua, joten niiden kaikinpuolinen hoito ruokinnasta alkaen oli sekin jo tuttua juttua lukuunottamatta kroonisia sairauksia joita varsinkin ensimmäisellä omalla kissallani valitettavasti oli.

No kyllähän sitä varmasti jokaisella lemmikinomistajalla joskus käy ajatus siitä, että ilman lemmikkiä olisi helpompaa joissain tilanteissa. On se lemmikki sitten mikä eläin tahansa. Kai se kuuluu asiaan, mutta kyllähän se täytyy olla itselle NIIN SELVÄ asia jo ennen lemmikin hankintaa, että lemmikki myös sitoo ja velvoittaa yhtä lailla, kuin mitä se antaa sitten iloakin omistajalleen. Ja jos vähänkin epäilyttää, niin lemmikin hankintaa kyllä kannattaisi ehkä sitten siirtää myöhempään..?..
Itselläkin joskus käy mielessä, tosin ohimennen ja "miedosti", että olisi tietenkin ollut helpompi jättää hankkimatta kissa kuin ottaa se. Tosin lähinnä sen vuoksi, kun yksineläjänä ja yhdessä isommassa leikkauksessa olleena surettaa välillä, että jos mulle sattuukin jotain eikä mun kissaa heti kukaan hoksaa tulla huolehtimaan ja se joutuu ehkä olemaan useammankin päivän yksin kotona.
Mutta missään nimessä en kadu kissan ottamista muuten. Varmasti yks fiksuimmista teoistani viime vuosiltani ja kissalla itsellänkin on hyvä olla nykyään, minkä näkee jo kaukaa:) Tää on löytökissa, joka oli todella huonolla pidolla edellisellä omistajalla, eikä häntä kait oikein tuntunut edes kiinnostavan koko katti. Niin ei mun luonne antanut periksi olla ottamatta tätä kissaa itselleni, kun tiesin että mulla on antaa sille hyvä ja turvallinen koti.
Nykyään tosiaan ihan erilainen kuin mulle tullessa ja välillä tuntuu et ihan kuin se olis ollu mulla jo pennusta asti, vaikka siitä on vasta vajaa 2v, kun sen sain ja kissa itse on reilu 5v.
Mutta tuokin on hyvä, että on vähintään yksi paikka, mihin kissan saa 100% varmasti hoitoon, jos omistajalle tulee jotain menoa. On se meno sitten lomareissua tai sairaalassa käyntiä tms.

Siinä vaiheessa kun yksi kissuuksista sairastui oikein pahasti perjantai-iltana kuuden jälkeen ja lähti Viikin eläinsairaalaan pikana, niin sitä tonnin laskua katsellessa tuli mieleen aika vahvasti että mitä pahaa olen tehnyt tullakseni kirotuksi kyvyttömyydellä vastustaa kissanpentua.

Toisaalta sitten taas kun pieni Tii keräili edelleen sairaan itsensä vain kiivetäkseen väsyneen ja kettuuntuneen emännän tyynyn viereen, laski tassun kevyesti poskelle ja alkoi kehrätä, niin olin pelkästään iloinen ja kiitollinen että se voitiin pelastaa.

Että kyllä kaduttaa, varsinkin kustannuksia pohtiessa, ja jokasunnuntainen hiekkalaatikoiden kokotyhjennys, pesu ja desinfiointi ei myöskään aiheuta juuri juhlimista. Toisaalta kun on huonon päivän ilta ja pieni karvanaama katsoo kuin superihmistä ja kehrää kuin hyrrä, niin sitten taas katuminen kaduttaa, koska eihän koti kuitenkaan olisi koti ilman näitä pieniä hörhöjä =)

Kyllä koti paljon siistimpänä pysyy, ei ole stressiä oikeasta ravinnosta, ei huonoa omatuntoa, jos et aina ole kotona, ei yövalvomisia, ei madottamisia ja ei lopettamisia......ym. Mutt ei myös ihania pehmeitä tassuja, rentouttavaa kehräämistä, veden lipittämisen ääniä, langoilla leikkijää, nurkan takaa säikyttelijää, mahan päällä köllöttäjää, ihanaa venyttelijää......ym. JOS ei olisi kissaa!!
Jos järjestää tarpeeksi toimintaa ja virikkeitä, viihtyy hyvin myös sisäkissana ja elää mukavan ja turvallisen elämän! Oma sisäkissani eli 21,5 vee ja takuulla oli onnellinen!!

Kissimirri: http://keskustelu.suomi24.fi/node/12575810

Kissani putosi parvekkeen liukkaalta kaiteelta asfaltille ja loukkaantui niin pahasti, että se piti lopettaa. Siksi epäröin uuden kissan ottamista.

Keväällä menetin koiran parantumattoman sairauden takia. Nyt kotini on tyhjä, mutta minkäs teet. Lemmikkiä tekisi mieli mutta oma ikäni, 75 vuotta, voi olla esteenä.

Kissa on ulkoeläin, joka on tarkoitettu ulkoilmaan ja sinne myös kuuluu nykypäivänä. Sisätiloissa kissa lihoo ja tylsistyy, koska ei pääse kunnolla harjoittamaan viettejään leikkimällä ja metsästämällä.

Jos et siis pysty johonkin järjestelyn, jossa kissa pääsee esim. parvekkeen kautta vapaasti ulkoilemaan, älä ota kissaa ollenkaan.

Olen pahoillani jos påahoitan mielesi mutta mielestäni kerrostaloon ei oikein sovi juuri mikään eläin asumaan, kissa ja koira varsinkaan... Molemmat tarvitsevat tilaa jo ihan luonnostaan. Toki jos sen verran maaseudulla asustat että pääsevät tarvittaessa edes vähän ulos ihmettelemään auttaa varmasti...

Minun kissani on kyllä viihtynyt kerrostalossa ja enimmäkseen sisätiloissa. Kesäisin ollaan parvekkeella valjaissa ja ulkonakin kävellään. Kissa on hyvin seurallinen ja aktiivinen ja löytyy paljon aktivointileluja. On pysynyt ihan hoikkanakin. Vaikka on jo kymmenvuotias.

Tietysti kokeilee kynsiään rahiin ja sohvaan, vaikka on kiipeilypuukin, jossa voisi myös teroittaa kynsiä. Karvaa tulee mutta imurilla hoituu.

Kissat on niin eri luontoisia. Toiset viihtyy sisätiloissa, toiset ei. Kissat ovat myös suuria persoonallisuuksia. Ja hyviä seuralaisia. Siksi kissa.

Kissan pitää päästä halutessaan ulos. On eläinrääkkäystä pitää kissaa vangittuna sisätiloihin. Kissan pitää saada toteuttaa luonnollisia vaistojaan.

Ota kisu ja seurustele hänen kanssaan tuhmuudet saa karsittua kun ottaa vesisuikepullon ja suhauttaa, tietää olleensa pahanteossa. Muistuttaa emon komentoa kun kuuluu sähäys ja sylkee.

Kissa ei luonnostaan kuulu kerrostalovangiksi. Kaikki ihmisetkään ei viihdy kerrostaloissa niin miksi sitä viihtymistä voi odottaa kissalta?

Muutama kirjoittaja uskoo lujasti, että kissan olisi välttämätöntä päästä ulkoilemaan. Ei ole. Kissalle on mahdollista ja aika helppoakin järjestää riittävästi virikkeitä myös sisätiloissa.

Ota mies, se on tietysti vähän vaikeempi hoitoinen. Joitain on tosi helppojakin, mutta niitä voi myös opettaa. Ne on kanssa hyvä laskee ulos joskus, mutta mieluimmin johonkin lätkämatsiin. Toiset käy kyllä kalassa ja tuo jopa ruokaa kotiin. Ne ei yleensä hajottele mitään, päinvastoin tuppaavat rakentamaan. Ja sitte tietysti parasta, niistä pääsee eroon lähes ilman omantunnon tuskia.

Koska kissan persoonallisuudet vaihtelevat suurestikkin, niin mikäli nyt ei ole aivan ehdotonta saada se kissa aivan pentuikäisestä asti niin suosittelen lämpimästi yhtenä vaihtoehtona antamaan kodin löytökissalle. Tällä tavoin pääset myös vaikuttamaan siihen, että millaisen kissakaverin olet itsellesi ottamassa. Jos esim. on jo pentuiän ohittanut kissakaveri jonka persoonallisuus on jo tullut löytöeläinkodin väelle tutuksi, niin sehän helpottaa paljon valintaa. Onko esim. kova "juttelemaan", sylikissa, omissa oloissaan viihtyvä, kaipaako kuinka paljon seuraa, tykkääkö lapsista, ylipäätään käyttäytyminen jne.

Löytyökissat ovat myös suurimmilta osin eläinlääkärin tarkistamia, rokotettuja, sirutettuja sekä steriloituja/kastroituja joten tässäkin "säästää" heti ensialkuun nuo tavallisimmat alkuajan eläinlääkärikustannukset. Tietysti se lemmikki maksaa jonkin verran, mutta se, että siihen hintaan tosiaan sisältyy jo nuo lääkärimaksut yms. niin pääset helpommalla siihen verrattuna, että otat vaikka ilmaiseksi jonkin maatiaispennun jota sitten käytät eläinlääkärissä erikseen. Puhumattakaan siitä, että se pieni karvakerä tuhoaa vaikka tapetit, sohvan ja verhot heti ensitöikseen.

Kyllä kissän vöi öttää kerröstälöönkin.

En ostaisi kissaa, enkä koiraa kerrostaloon. Kerrostaloja varten tarvitaan jokin eläin, jonka elinpiiri on luonnostaan hyvin pieni, eli kala, pupu, jokin rotta tai kilpikonna.

ne elivät onnellisen elämän kanssani kerrostalossa. Ensin tuli poika ja noin vuotta myöhemmin tyttö. Molemmat tietenkin leikkautin, koska ne tulivat minulle lemmikiksi, ei jatkojalostukseen. Toinen oli rotukatti ja toinen maatiainen. Ihania otuksia olivat. Ja ei, ne eivät päässeet ulos, mutta parvekkeelle kylläkin, joka oli sitten kunnolla aidattu, etteivät tipu. Ei edes kannata opettaa pihakatiksi, niin silloin ei edes kaipaa sitä. Toki valjaisiin molemmat opetin ja tietenkin kantolaukkuun, sillä aina pitää joskus reissata. Eläinlääkäri, hoitopaikka, mukaan jonnekin. Ei hankalaa. Luin varmaan muutaman kymmenen kateista kertovaa kirjaa jne. Säämiskää käytin toiselle katille ja toisen harjasin hyvin, joskus jopa päivittäin. Ei hirveästi karvanlähtöä, kun sutasee usein (pari minuuttiakin riittää). Myös kynnen kärjen voi leikata ja opettaa kissan siihen pienestä pitäen. Kissahan ei ns. teroita kynsiään, vaan lähinnä kuorii vanhaa pois. No, ehkä vähän sama asia. Kirsikkapuusta saa hyvän raapimispuun. Ja kaupathan ovat niitä täynnä. Hommaa jo etukäteen kaikkea mukavaa puuhattavaa kissalle. Kiipeily-raapimapuu, pikkupalloja (Kongin pienet keltaiset pallot hyviä), Oma mukava peti jne. Toinen kissoistani nouti tekemiäni paperipalloja yms. Tulivat vastaan ja toinen heittäytyi selälleen rapsutettavaksi töistä tullessa. En silti koskaan jättänyt niitä yli vuorokaudeksi yksinään, vaan sitten hommattiin hoitaja käymään. Hyvä vessa, joka pidetään siistinä. Eniten tykkäsivät kannellisesta vessasta, eli oma WC-koppi. Kissa pitää siisteydestä joten koti pitää olla siisti. Tärkeää olla aina raikasta vettä, tosin katit tykkää käydä juomassa seisonutta vettä kattilasta jne. Nekin nuorempana purivat sähköjohtoja, joten niiden kanssa tarkkana. Itse sekoitin puolet vettä/puolet etikkaa ja pyyhin tällä liuoksella paikkoja, joihin niillä ei ollut asiaa tai ettei edes yritetty kynsiä. Usein kissa on jo siisti kun tulee, sillä se jo luonnostaan hakeutuu hiekalle hädälleen. Käyppä lainaamassa kissoja käsitteleviä kirjoja vaikka kirjastosta ja jos aiot lemmiksi ottaa, niin sitten ostaa ihan omia kirjoja. Mieti kumminkin elämääsi eteenpäin n. 18-25 vuotta ja ota siihen miettimiseen mukaan tuleva lemmikkisi. Kissat ovat pitkä-ikäisiä ja kiintyvät perheeseen (kotiin). Miten siis elämäsi muuttuu seuraavan parinkymmenen vuoden aikana. Minä hoidin alusta loppuun ja lämmöllä tuota aikaa muistelen. Jos nyt sitten hommaat, niin rutkasti onnea ja menestystä eläimelliseen menoon. Ei haittaa, vaikka kävisit jopa yhdessä kissanäyttelyssä katsomassa ja kuuntelemassa mimmoisia otuksia ne ovat.

Ota akvaario.

Pieni vinkki! Jos olet noin ulalla, älä hanki kissaa.

Kissa voi elää 20-25 vuotiaaksi eli vaatii yhtä pitkän sitoutumisen kuin ihmislapsi. Älä missään nimessä ota kissaa ensimmäiseksi lemmikiksesi varsinkin kun asiaa vielä tässä vaiheessa epäröit.

Vaikeuksia voi tulla missä vaiheessa vain esimerksiksi siksi, että kissan luonne, kuten ihmisenkin, muuttuu iän myötä ja myös hoitotarpeet muuttuvat.

Jos kissasta ei pidä huolta ja se joutuu olemaan usein tunteja/päiviä yksin kotona se alkaa keksimään itsenäisesti tekemistä tai joskus myös kapinoimaan. Kapinointi voi olla vaikka seinien tai huonekalujen raapimista tai virtsalla merkkailua (etenkin leikkaamattomilla kissoilla).

Kissalle tulee hankkia hyvät kiipeily- ja raapimismahdollisuudet ja siihen kuluu rahaa. Kissa on lihansyöjä, joten myös oikeanlaisen ruokavalion ylläpitämiseen kuluu rahaa. Myös sisäkissa tulee rokottaa eli säännöllisiin lääkärikäynteihinkin tulee varautua.

Tutustu eläinsuojeluyhdistysten ohjeistuksiin lemmikin hankkijalle esim. HESY, SEY, Oikeutta Eläimille. Noin kokemattomalle en suosittelisi mitään eläintä yksin hoidettavaksi, mutta jos aivan pakosti aiot eläimen ottaa, suosittelisin jotain lyhytikäistä ja vähemmän huomiota ja rahaa vaativaa eläintä kuin kissa.

Idiootit, kissa pärjää hyvin kerrostalossa täysin sisäkissana. Minä en IKINÄ päästäisi yksin ulkoilemaan, kaikki vaarat vaanii kissaa. On vastuutonta sellainen, en vaan käsitä niitä ihmisiä jotka jaksaa jankata että kissa kuuluu luontoon. Hyvä se on sitten siinä itkeä kun on ollut omilla teillään monta viikkoa tai jäänyt auton alle. Onhan näitä uutisiakin ollut juuri että ulkoilevat kissat ovat joutuneet rääkkäyksien kohteeksi. Noh, onneksi oma kissani saa elää hyvän elämän ilman vaaroja, kyllä se valjaissa pääsee ulos jos haluaa mutta "ongelma" onkin siinä ettei oikein enää kiinnosta, haluaa olla sisällä.

Kissat ja koirat eivät kuulu kerrostaloon. Kummallekin pitää olla pihaa, ja kummankin pitää olla kytkettynä.

Älä usko noita kaikkia sairaita kommentteja. Kissa on mukautuva, itsepäinen, rakastettava ym. Kissani eli 22v. sisäkissana ja todella nautti olostaan. Kissa tykkää katsella ikkunasta ulos ja säksättää linnuille ja koirille, niin että ikkunan eteen kannattaa laittaa pöytä, lipasto tai mitä tahansa, mihin kissa pääsee katselemaan maisemia. Ruokaa, vettä, puhdas hiekkalaatikko ja rapsutuksia! Näillä pärjäät kissan kanssa. Onnea yhteisille hetkille!

Minulla on ollut montakin kissaa vuosikymmenien aikana kerrostalossa. Ei ole koskaan ollut mitään hämminkiä. Koiran kanssa voi tulla, jos haukkuu ja pitää meteliä. Kissa ei pidä meteliä, on siis hiljainen ja siisti. Käy ihan hyvin kerrostaloon. On kodikas. lämmin ja kiltti ja helppohoitoinen. Kissankarvoja varten hankin pölyimuriin erikoisen sukamaisen osan, joka vie karvat matoista hetkessä. Kissa on kuin terapiaa sielulle. Jos olisin nuorempi ottaisin kissan kotiini taas.

Kissa viihtyy kerrostalossa. On omistajan vastuulla tarjota kissalle virikkeitä ja aktivointia. Jos ei tarjoa, kissa kuin kissa masentuu ja voi ilmetä ongelmakäytöstä.

Ottakaa vastuu kissoistanne ja olkaa siis hyviä omistajia. Aktivoikaa kissaanne, leikittäkää sitä ja järjestäkää sille tekemistä!

Ulospäästäminen ei ole mikään ratkaisu. Laiskat ja huonot omistajat päästävät kissansa ulos, kun eivät itse viiti sitä aktivoida.

Ja höpö höpö taas!!Kirjoittajat, jotka eivät ole ennen, kuulleet, saatikka kokeneet, mitään sisäkissoista, kirjoittavat täällä asiantuntijoina! Jo aikoinaan eläinlääkäri Ilves kirjoitti lehdessä, että sisätiloissa elävä kissa elää montakertaa turvallisemman ja pitemmän elämän, kuin ulkokissa! Leluja ja kiipeilytelineitä ja yhteistä aikaa, niin kisu on ihan onnellinen! Sitten nuo ikkunoista ja parvekkelta putoamiset! Ne on aina ihmisen vika!! Siitä, mistä kissan pää mahtuu menemään, siitä menee koko kissa! Lemmikkiä pitää valvoa yhtäpaljon, kuin pientä lasta, vaikkei kaikki vahdi edes niitä!!

Kissan soveltuminen kerrostaloon riippuu paljolti kissan persoonallisuudesta. Itse hankin aikoinaan kerrostalossa asuessani kaksi kissaa, jotta niistä olisi seuraa toisilleen ja sitä suosittelen lämpimästi.

Kummatkin kissat leikkautin ennen vuoden ikää. Toinen viihtyi kerrostalossa erinomaisesti, kun on luonteeltaan sellainen pötköttelevä ja maailmaa seuraava, mutta toinen kaipasi ulkomaailmaan ja piti hereillä keskellä yötä kun kävi levottomana raapimassa parvekkeen ovea, aina tunkemassa nokkaansa avoinna olevan ikkunan rakoon jne. Yritin totuttaa tätä kissaa valjaisiinkin, mutta sekään ei onnistunut. Vasta rivitaloon muuttaessani tilanne rauhoittui, kun kissoille tarjoutui mahdollisuus ulkoilla aidatulla takapihalla.

Useimmat kissat sopeutuvat kerrostaloelämään ongelmitta, mutta olen silti sitä mieltä, että kissaa ei ole tarkoitettu pieneen tilaan. Mikäli on valmis panostamaan kissan hyvinvointiin, leikittämään ja tarjoamaan muita virikkeitä tarpeeksi niin kissa takuulla voi viettää kissanarvoista elämää kerrostalossakin, mutta omistajan täytyy ymmärtää kaikki se vaiva, mitä kissankin mukana tulee. Moni kuvittelee kissan helpoksi lemmikiksi kun kissa pärjää pitempiä aikoja yksikseen, mutta liika on liikaa kissallekin.

Kaikesta vaivasta huolimatta kissa on lemmikkinä mitä mainioin. Toki on ollut öitä kun on tehnyt mieli paiskata mouruava katti niine hyvineen ulos, jatkuva kissankarvojen nyhtäminen vaatteista turhauttaa, rikkiraavitut sohvanpäälliset harmittaa tai lemuavan pissalaatikon siivous ärsyttää. Sitä tunnetta, kun kissa köllähtää kainaloon, painaa päänsä kaulakuoppaan ja kehrää hiljalleen, on kuitenkaan mahdotonta kopioida :) Tai sitä kun kotiin tullessa on pari pyöreää silmäparia vastassa hännät innostuksesta heiluen. Omat kissani ovat myös melko sosiaalisia ja ovat paljon mukana kaikessa touhuilussa. Lahjojen paketointi eritoten on hyvin hauskaa puuhaa kissaseurassa :>

On se hyvä, että löytyy noin paljon kissan vapauden puolesta puhuvia! Toivon nimittäin heiltä myös aktiivisuutta ja suurta intoa kirjoitella myös oikeasti häkissä, eläintarhoissa, elävien isojen kissojen ja turkistarhoilla kituvien eläinten puolesta!!
Jos kissa elää vapaana esim. yli 40 neliötä suuressa kodissa, se on hyvin hoidettuna varmasti onnellinen! Jos se on ollut jo ulkokissana, sitten on vaikeuksia totuttaa pelkästään sisälle.

Minulla on ollut kaksi kissaa aina. Asun kerrostalossa ja kissat ovat täysin sisäkissoja, siamilaisia. Eivät kaipaa ulos olen joskus yrittänyt viedä ja ei ole onnistunut. Ei mitään ongelmia, kissa on siisti eläin. Minulla on parvekelasitukset ja kissat tykkäävät kesällä katsella maisemia sieltä. Hiekat tietenkin oltava. Ja jos kissoilla on aktiviteetteja kotona ja niiden kanssa leikkii iltaisin niin ne nukkuvat yön. En koskaan vaihtaisi koiraan.

7 7 se vasta provo onkin. Ootko tyhmä vai tyhmä? Mä olen antanut omalle sisäkissalleni mahdollisuuden ulkoilla valjaissa, ja alussa se siitä tykkäsikin. Mutta yhtäkkiä ei enää kiinnostanut ulkoilu, sai rimpuiltua itsensä vapaaksi valjaista ja juoksi sisälle niin kovaa kuin pääsi. Ja ei, kyseessä ei ollut minkäänlaista säikkymistä, oltiin itseasiassa ihan rauhallisella paikalla omakotitalon takapihalla. Enhän voi sitä pakottaa ulkoilemaan jos ei vaan halua, kokeiltu on jo. En tiedä mikä sai mielen muuttumaan.

Että jospa vaan lopetat tuon typerän yleistämisen, päästä vaikka ne omat elukkas luontoon vapauteen jos niin koet itsesi paremmaksi omistajaksi. Ja pakko vielä sanoa, aika typerää vetää koirien ulkoilutus tähän mukaan :D

Katso, ettei kissasi pääse livahtamaan naapuriparvekkeelle mistään parvekekaiteesta!

Minulla on kissa kerrostalossa. Ainoa harmi on se, että siitä lähtee paljon karvoja. Ei voi mennä yleistämään, että kissat repisivät tapetteja ja tuhoaisivat ruukkukasveja...minun kissani ei ole koskaan koskenut kumpiinkaan. Leikkiä kisun kanssa toki pitää, mutta tuskinpa lemmikkiä edes hankkisit jos et sen kanssa tahtoisi viettää aikaa. Minun kissani nautii kyllä myös nukkumisesta eikä koskaan pidä meteliä yöllä vaan tulee viereeni nukkumaan. Ongelmat taitavat lähinnä riippua kissan luonteesta :)

Kissaihmisenä olen nähnyt kuinka paljon kissat nauttivat kun saavat vapaasti mennä ja tulla ja seikkailla ulkona. Yksikään tietämäni kissa joka on saanut vapaasti kulkea, ei ole jäänyt neljän seinän sisälle oleilemaan vaan jokainen haluaa päivittäin ulkoilla. Tulevat kyllä sitten viimeistään takaisin kun tulee nälkä tai ovat vaikka koko yön olleet ulkona.

Kissat voivat yön aikana kulkea pitkiäkin matkoja asuinpiirinsä sisällä. Se on luontaisesti liikkuva eläin ja nauttii siitä.

Itse en pystyisi mitenkään kuvittelemaan että joku kissa haluaisi elää koko elämänsä neljän seinän sisällä virikkeenään vain joku raapimispuu... tuntuu surulliselta edes ajatella asiaa... :(

Niinpä niin, asia on sinulle uusi! Laske se nyt pääsi sisään, että ihmisillä on paljon sisäkissoja, jotka ovat usein paremmassa kontrollissa vointinsa suhteen, kuin ulkona liikkuvat!!Eiväthän ne ole häkissä! Tilaa on juosta ja vaihtaa nukkumapaikka, kun haluavat. Viihtyvät hyvin (turvassa) ikkunalaudoilla, seuraavat mukana perheen touhuamista ja yhdessä otetaan päivä- ja yöunet. Outo, uusi asia ihmetyttää ja pelottaa, mutta kyllä kokemukset puhuu puolestaan Keskittykää nyt jo tiikereihin,leijoniin ja turkistarhoihin!!

En ole lukenut muita vastauksia mutta varmasti sielä on kaikkea asiatontakin kissan vihaajien jututa kuten aina tällaisissa.

Tässä tulee kuitenkin kahden kerrostalokisun omistajan näkemys: ota ihmeessä kisu kerrostaloon! Asutaan kaupungin keskustassa, parveketta ei ole. Voi olla sikäli hyväkin asia, että ei pääse pakoon putoamaan :)

En tiedä miten paksut seinät teillä on mutta meillä ei ole tullut ongelmia ainakaan koskaan, kissat ovat jo aika iäkkäitäkin, noin 10 vee. Välillä leikkivät rajustikin joten jotain on voinut kuulua naapuriinkin mutta jos asuu talossa jossa on seinänaapureita, jotain pientä kuuluu aina läpi. Tämä ei ole mitään todellisiin häiriön aiheuttajiin verrattuna eli bilemöykkääjät :)

Suosittelen ottamaan 2 kissaa kerrallaan. Niistä on toisilleen seuraa. Oli kissoja 1 tai 2, niiden kanssa täytyy ehkä enempi leikkiä kuin sellaisen kissan kanssa joka pääsee maalla ulkoilemaan vapaasti. Mutta sehän on mieluista "kottyötä".

Kissan veski kylppäriin, kokeilemalla löytyy sopiva kuivikemateriaali.

Mikään ei ole koskaan harmittanut, korkeintaan se, etten ottanut näitä viiksivalluja jo aiemmin :)

kissa tarvitsee seuraa, jos kotisi on pitkään tyhjänä päivittäin, on kaksi kisssaa esim. samasta pentueestaa hyvä ratkaisu. Minulla on kaksi, ja ainoastaan lomamatkoilla hoito on joskus vaikea järjestää. Rahaahan kyllä ajoittain menee rokotukset, hammaskiven poisto ym. Kissamme ovat nyt 9 vuotiaita ja tulivat pentuna. Kyllä ne kaikkine oikkuineen on ihania joskin toinen kyllä kokeilee hermoja joskus, mutta sitten taas on niin seurallinen ja lempeä.Eli jos ei saa tarpeeksi huomiota, alkaa pieni kiusanteko.Ja meidän kissat on ainakin olleet terveitä . Kissat eivät yleensä syö itselleen sopimatonta ja ovat vähän kranttuja, mutta niin ihania. Parveke pitää suojata esim. verkolla, ettei kisa karkaa tai pääse putoamaan. Kodittomista kissoista , eläinsuojeluyhdistys, löytää varmasti sopivan kissan ja on turvallista ottaa. Estää pentutehtailua ja madotus, eka rokotus ja leikkaus kuuluu hintaan. kuvia kotia hakevista kissoista löytyy netistä heidän sivuilta. Ja maatiaiskissat ovat kokemukseni mukaan enemmän sopivia lemmikkikäyttöön .Ihanaa kissaaikaa jos niin päätät.

Meillä oli joskus kissa kerrostalokaksiossa, ja varmasti oli tyytyväinen poju ;) Kun muutettiin omakotitaloon, niin jäi kovasti kaipaamaan vanhaa paikkaa - ja laihtui ensi alkuun tosi paljon, kunnes tottui uuteen paikkaan... Sen kisun kanssa kyllä tuli "pelattua" tosi paljon - varsinkin pienenä, mutta jonkin verran myös isompana (on jo kuollut). "Vinkeitäkin" löytyi; huonekalujen kynsimisiä, johtojen pureksintaa (ainakin piti maistella...) ym. - mutta kyllä ne ihania on ;) Aikaa tosin on pakko viettää kissan kanssa, varsinkin jos on vain yksi kissa on se entistä tärkeämpää... - mutta kyllä useammankin kissan kanssa tulee viettää aikaa! Kissaa ei ole pakko käyttää pihalla, mutta toki on hyvä jos voi ulkoiluttaa sitä valjaissa - lisäksi on huomioitava parveke, ts. ettei tipu parvekkeelta! Meillä se vanha kissa meinasi tippua parvekkeelta kyläpaikassa huomatessaan lapsia pihalla (halusi tehdä aina ja kaikkialla tuttavuutta kaikkien kanssa...), onneksi "jäi hännästä kouraan" - kotona oli aina valjaat "parvekeulkoilussa" (se parveke oli vain pelkkä kaide - ja rakoset niin suuret että kissanpentu olisi tippunut...). Muutoinkin se kissa tottui aika hyvin valjaisiin, mutta kyllä se opettelu jonkin verran hommia vaati... ;)

Kissan hiekka on tietysti yksi iso asia, ja kissa täytyy opettaa käymään hiekalla. Meillä se eka kissa oppi heti ekana iltana - eikä nykyisilläkään päivää kauempaa mennyt oppia käymään hiekalla. Ekalla kerralla / ensimmäisillä kerroilla kissa pitää viedä hiekalle, kyllä se sitten oppii. Myös kissanhiekalla on merkitystä - toiset kissat kelpuuttaa periaatteessa kaikki kissanhiekat, jotkut vaatii jotain tiettyä merkkiä (kuten eka kisumme - ei kelvannut mikään muu kuin TopKatti; nykyisille kisuille kelpaa kaikki kissanhiekat).
Lisäksi on huomioitava kissanmuonat, lääkärikulut ym., eli kyllä siitä lemmikistä menojakin on - vaikka ne ihania onkin - ja olisi tosi tylsää ilman kissaa/kissoja!!!

Kissat kuuluu ulos.

Hei!
Jos tosissaan haluat kissan ottaa ja sitoutua siihen 100%:sti niin miksei. Muista kuitenkin että kissa on pitkäikäinen. Saattaa elää jopa 20-vuotiaaksi. Itselläni on kaksi kissaa. Juurikin kerrostalossa. Toinen kissa sopeutuu hyvin, toinen ei koska on pennusta tottunut pääsemään ulos kun omakotitalossa ennen asuin. Toinen on pennusta asunut sisäkissana niin ei ole ongelmaa. Että tuskin sinullekkaan tulee ongelmia kun pennusta opettaa kerrostaloon. Voithan ulkoiluttaa kissaa valjaissa niin tottuu ulkoilmaankin. Ja minä tiedän kyllä kissoja jotka eivät viihdy ulkona vaikka tilaisuus olisi. Omat kissani pääsevät kyllä ulkoilemaan vapaasti ja hihnassa aina välillä. Etteivät ole pelkästään neljän seinän sisällä. Kissa on siitä helpompi kuin koira, koska voi jättää pidemmäksi aikaa yksin, Ainakin omat kissani voi, Ne eivät tuhoa mitään poissaollessani. Joskus tulee sellaisia hetkiä, että olisi niin helppoa kun ei ole lemmikkiä. Ei tarvitse miettiä miten kissat hoidetaan, jos lähtee reissuun tai tulee menoa jonnekkin. Mutta on niistä seuraa. Ja ovat omat persoonansa. Jos asunnossasi on lasitettu parveke, se olisi hyvä. Niin kissa pääsee sinne katselemaan maisemia. Itsellä ei ole parveketta ja se harmittaa, kissat voisivat sielläkin oleskella.
Että jos olet valmis sitoutumaan kissaan pitkäksi aikaa niin senkus otat. :)

Tässä vielä muutama juttu, mitkä minua kissanomistajana ärsyttää:

- kissankarvaa on jokapaikassa
- kissanhiekkaa on jokapaikassa
- kissat nirsoilevat ruuasta
- kissat tulevat sänkyyn ja sekin on sitten täynnä karvoja
- kissat änkeävät kaappiin, komeroihin, laatikoihin jos unohtuu auki
- kissanpissa haisee pahalta
- kissanpissan haju ei lähde helposti sohvasta
- kissankakka haisee pahalle
- kissa ei aina peitä jätöksiään
- kissa tekee tarpeensa muualle kuin laatikkoon
- kissa tekee katoamistempun kun pitäisi mennä kantokoppaan
- kissan kaivaminen sängyn alta
- kissan iltahepulit, jolloin syöksyy ympäri asuntoa kuin päätön kana
- kissatappelut, lähtee paha ääni ja karvat pölisee
- kissa kynsii yleensä muualle kuin raapimispuuhun, esim. huonekaluihin
- kissa loikkii pitkin pöytiä

mutta tästä kaikesta huolimatta RAKASTAN KISSOJA. :D

http://vartiopaikka.blogspot.fi/2013/02/hohoo.html

Kissojen kiusaajat ja kissojen vihaajat ovat ongelma ihmisiä. Nämä voivat helposti muuttua myös naapurien kiusaajiksi ja naapurien vihaajiksi.
Tälläiset ihmiset eivät pärjää omakotialueilla, rivitaloissa eikä kerrostaloissa. Heillä on joka paikassa ongelmia.
Näiden oikea paikka olis kunnon eristysselli.

minulla oli kissa 15v. kerrostalossa eikä ollut mitään ongelmaa,nukkui silloin kun minäkin,hiekkälaatikko jossa oli paakkuuntuvaa hiekkaa,ei ollut ns.rotukissa(emä persialainen,isä norjanmetsäkissa)raksuja ja vettä iän mukaan,myös kosteaa ruokaa,rokotukset,leikkaus suotava eläin on silloin rauhallisempi,ota kissa pentuna (kissan luovutusikä 12viikkoa)kun et opeta raakaan ravintoon,ei tarvitse madottaa sisäkissaa kuin kerran vuodessa,kasvatin rasiassa kauraa kissa tarvitsee heinää koska se nuolee itseään,tulee karvat läpi helpommin,kyllä sen kanssa pitää myös leikkiä ja pitää sillä olla leikkihiiriä,jos haluaa käyttää ulkona,pitää opettaa valjaisiin.

osta norjalainen tai mane coon ja käytät niitä valjailla ulkoilemassa.

Kissa on oikein sopiva kerrostaloasumiseen. Se haluaa vain OMAN reviirin ja on tyytyväinen pieneenkin, eikä sinne ole muilla kissoilla asiaa! Ne saavat äkkilähdön. Niillä on tapana tarkastella reviiriään useamman kerran päivänmittaan, siksi ne kuljeskelevat ympäriinsä näennäisesti ilman päämäärää!
Kissa on siitä mukava, että se pärjää päivän yksinkin, kunhan on vettä, ruokaa ja pääsy hiekkalaatikolle. Kissat ovat itsenäisiä ja itsestään huolehtivia,oikeastaan ne eivät välitä tippaakaan emännästään tai isännästään, kunhan vain huolto pelaa!
Itselläni on kissa,joka valitsi minut: Niinpäin se usein käy! Joku sydämetön oli heittänyt sen ulos keskellä talvea. Tulin töistä kotiin ja se tassutteli vastaan, laiha , takkuinen ,likainen ja kurjannäköinen puolikuollut rahjus. Istui eteeni ja sanoi ."Nauu-u!", kulki perässäni ja annoin sille sardiineja tomaattikastikkeessa. hyvin kelpasivat ja Miinasta tuli meidän perheen jäsen, se muutti meille!
Kun sinulla on hoitopaikka, ei ongelmia ole! Hoidossa se on vain pidettävä sisällä, muussa tapauksessa et sitä enää koskaan näe, ehkä, sillä se on siinä tapauksessa matkalla kotiin!
Muuten ;kissat ovat persoonallisuuksia ja kahta samanlaista ei ole. Ihania ne ovat kaikki!
Minulla on sama katti jo 17 vuotta, enkä koskaan ole katunut, että sen annoin kotiini tulla!

Itselläni on 2 kissaa ollut 10 vuotta kerrostalossa. Ei kaduta mutta joskus tulee huono omatunto, kun tuntuu että on vähän virikkeetöntä.
Omat kissat ei enää lähde ulos. Pelkäävät ja pyrkivät sisälle, kun olen yrittänyt viedä. Ovat vanhemmiten tulleet aremmiksi. Lähtevät karkuun kun yirtän pukea valjaat ja kerran kun sähisivät niin sitten lopulta uskoin että tämä ei tee heitä onnellisiksi. Tosin joskus kun vanhempani asuivat omakotitalossa tykkäsivät siinä pihalla olla valjaissa. Luulen että kerrostalon pha on pelottavampi. Kyllähän siellä voisi olla vaikka vihainen terrieri ja mitäs sitten tekisin. Voivat hyvin olla oikeassa, kun eivät luota että pystyisin heitä suojelemaan.
Kerran ovat molemmat kuitenkin hypänneet ikkunasta. Molemmissa tapauksissa oli kesä ja tosi kuuma ja olin ikkunaan yrittänyt kyhätä jonkun virityksen eteen, että voisi pitää auki ilman että kissat pääsee ulos. Ekalla kerralla olin töissä ja tullessani löysin toisen kissan jalka murtuneena auton alta kadulta. Siis juossut pysäköidyn auton alle ja jalka katkennut pudotessa. Saatiin hoidettua lääkärissä mutta hankalaa ja kallista oli ja meni monta viikkoa. (Notkeana elukkana onnistui vapautumaan jalkalastasta.) Toinen lähti yöllä, toisesta asunnosta, eikä tullut takaisin. 3 kuukauden päästä löyty paikallisen elänsuojeluvalvojan kautta. Kaveriltani myös kuoli kissa kun hyppäsi parvekkeelta linnun perään.
Sen olen vielä huomannut että sisäkissat ovat kesympiä kuin omakotitalossa asuneet entiset ulkokissat, jotka kuoli jäätyään auton alle. Luulen että hakevat enemmän huomiota, kun on muuten vähemmän tekemistä.

Meidän perheessä ei kissa ilmaiseksi elä ja kissaa laskutetaan aivan normaalin henkilön tavoin.

Vesi-, sähkö- ja saniteettitilalaskut veloitamme kissalta alv:eineen. Ihan turha luulla, että kissan elämä olisi helppoa meillä.

Sen voisin vielä lisätä että joskus muutin siskoni kanssa kämppiksiksi ja meillä molemmilla oli 2 kissaa. Hänellä 2 poikaa minulla 2 tyttöä. Pojat kiusasi tyttöjä. Selvittiin kyllä mutta luulen että tytöt on nyt tyytyväisempiä pienemmässä asunnossani kaksistaan, kuin paljon isommassa tilassa nelistään, eli kissojen määrä on tilan kokoa tärkeämpi ja neljä oli vähän liikaa. Oli myös järkyttävä siivoaminen ettei alkaisi kämppä löyhkätä kissan pissalle ja kun hiekkaa ja karvaa oli kaikkialla.

Kannattaa tosiaan miettiä yhtä tarkkaan sopiiko sun elämäntapaan kissa. Ihan yhtä tarkkaan pitää miettiä kuin vaikkapa koiran hankintaa.

On joskus harmittanut, mulla useampi kissa itsellä. On aikamoisia tuholaisia kun sille päälle sattuvat. Tapetit repivät irti jos ei huomaa, roskikset kaatuu päivittäin, paskoo minne sattuu yms. Ei saa syödä rauhassa, ei voi jättää hetkekskään omaa lautasta esim pöydälle, ellei ole tarkotus antaa kissojen syödä omaa ateriaansa... Jo vesilasin hakeminenki on jonkinmoinen seikkailu, joku kissa pyörii jaloissa, meinaat kompastua ainakin kerran matkalla ja kun pääset avaamaan sen hanan nii joku kissoista onki jo tutkimas lavuaaria :DD Nii ja se vasta onki ku ne päättää herättää sut yöllä, joku raapii naamaa, joku syö sun hiuksii joku huutaa "MAUMAUMAUMAU" tai saa jonku juoksuhepulikohtauksen ja juoksentelee ympäri asuntoa........... :D

Mutta on niissä silti enemmän hyviä puolia kun huonoja, mutta ei ole kyllä mitään helppoja lemmikkejä :D

Luulen niin: http://keskustelu.suomi24.fi/node/12575810

En ole katunut, mutta kissani ei ollut uusi kun muutin.

Otin yhen perheen kissoista mukaan. Kissa on rauhallinen, herkkä ja hiljainen. Ei koskaan raapinut huonekaluja tai seiniä ja käytti mielellään raapimapuuta. Kissa oli melko täydellinen kerrostalotoveri, ainut mitä se tartti oli ruokaa, vettä ja ajoittaista paijaamista sekä leikitystä.

Sille riitti pitkälti se että se sai seurata kämpän tapahtumia pienestä kaatuneesta pahvilaatikostaan TV-tason takana ja paijaamista ajoittain kun lössähdin väsyneenä sohvalle päivän lopussa.

Olen koko ikäni elänyt kissojen ja lemmikkien seurassa, joten en helposti älyä minkälaista elämä olisi ilman sitä.


Kaikki riippuu kissasta. Jos olisin ottanut kotoa vaikkapa siskon koiramaisen kissan, olisin joutunut tapella eroahdistuneen naukujan kanssa joka kerjää ja varastaa ruokaa ja vaatii huomiota ja leikkiseuraa jatkuvasti. (Kannatan ottamaan aikuisen kodittoman kissan, silloin tiedät sen persoonallisuuden melkoselvästi, ellei sinulle valehdella.)

Sanoisin kuitenkin, että kaikkien kissojen kanssa eteen tulee hiekkalaatikon siivous (sherlock), jostain syystä seuraavat prostestit ja kissankarvat jotka ovat kaikkialla. Karvat löytyy hiuksistasi, lakanoistasi, lattiastasi, seinistäsi, esineidesi kulmista, naamastasi, pyyhkeistäsi, lavuaaristasi, suustasi, ruuastasi. Kaikkialta.

Ei kaduta, kissa oli alkuun pentuna.Vain sisäskissa, maalla asuessa, se sai kulkea myös ulkona.Kun kissa oli kolme muutin sen kanssa kerrostaloon.Kissa sopeutui sinne heti.Ulkoilu valjaissa tai parvekkeella.Pentuna meni kiipeilemään verhohinkin.Mutta nyt kun ei ulkoile vaasti on tosi ihmiskäheinen.
On sisäsiisti, käy siis vain laatikolla.On leikattu jo alle vuotiaana.Ei riko sohvia tai muutakaan.Rakastaa yhteisiä leikkejä ja pelejä lasten ja vieraidenkin kanssa.Kantelee pallon takaisin , kun heittää.On tosi seurallinen, on siellä missä ihmisiäkin.Kun kissa on paljon ihmisen seurassa, huomaa miten mahtava persoona se on.Toivottavasti pysyy terveenä :)

Jos olisit kissa, valitsisitko asuinpaikaksesi kerrostalon vai ympäristön, jossa on mahdollisuus ulkoiluun ja luonnon tutkimiseen (mielellään 24/7)?

Kissan vaistot vetävät sitä erittäin vahvasti luontoon, ja joka ikisellä kissalla ja muulla eläimellä pitäisi olla mahdollisuus päästä sinne. Aidatulla pihalla tai valjaissa, miten vain, kunhan se pääsee sinne!

Moni lemmikinomistaja ajattelee ennen kaikkea omaa parastaan, eikä lemmikin parasta. Eläin ei voi sanoa sinulle ihmisen sanoin "en halua olla täällä", siksi niitä voi joidenkin mielestä käyttää hyväksi miten haluaa.

Älä hanki kissaa kerrostaloon. Kissan takia! Kaupungissa ei ole hyvä ihmisenkään asua, vielä vähemmän eläimen!

Onko kissa sopiva kerrostaloon?

Onhan se, mutta sillä edellytyksellä että taloyhtiöllä on edes auttavasti kissan ulkoiluttamiseen sopiva piha-alue tai kohtuullisen matkaan päästä sellainen löytyy. Ihan vilkkaimmalla ja kivisellä keskusta-alueella kissan pito on jo haasteellisempaa kun kissa on vietävä ulkoilemaan pitemmän matkan päähän. Viimeksi mainittua on tullut kokeiltua eli kissa koriin, kori pyörän tarakalle ja polkemaan lähimpään puistoon tai ulkoilualueelle.

Parveke on hyvä asunnossa olla olemassa jotta kissa pääsee sinne halutessaan happea haistelemaan, tosin sillä edellytyksellä että saa luvan sen verkoittamiseen. Lasitettu parveke ei ole kummoinenkaan ilo kissalle ja toisaalta täysin avonainen on todellinen vaaran paikka. Yhdessä vuokrakämpässäni en saanut lupaa verkon laittamiseen, joten eipä siellä kissakaan ilman talutinta ja jatkuvaa valvonnan alla olemista sitten saanut olla.

Kissa viihtyy jos sitä viihdytetään sekä ulkoilutetaan säännöllisesti olipa asumismuoto mikä tahansa, tosin ainahan se talon rauhallisempi sijainti on parempi kuin ydinkeskusta.

Tottakai viihtyy mikäli kerrostalossa on hiiriä ja pikkulintuja jahdattavaksi. Puita kiipeiltäväksi ja heinikkoa seikkailuun ja väijymiseen. Kerrostaloasunnon sisäjärven rannalla pitää olla myös laakea kivi tai laituri missä kissa istuu onkimiehen rinnalla odottamassa saalista....

Ota tarkkaan selvää mikä rotu sopii sisäkissaksi kaupungissa ja tarkista hoito-ohjeet ja sosiaalisuus... siinä kaikki.

Itse pidän maatiaisia enemmän rotukissoista, itse olisin katunut maatiaiskissan ottoa, jos en olisi sitä ennen tutustunut rotukissoihin. Niissä on vaikka minkälaista hurmaajaa. Kissa voi ihan hyvin kerrostalossa, joskin olisi hyvä jos kelien ollessa lämmin pääsisi jaloittelemaan. Rotukissaa hankkiessa kyllä saa tutustustua mitä kummallisempiin kasvattajiin metrin pituisine vaatimuksineen, joista osa asiattomia suorastaan, en itse oikein jaksa katsella epämiellyttäviä oikukkaita ihmisiä, joten jätän mieluummin kissan hankkimatta tällaisilta tapauksilta, tuntuu siltä, että jotkut paikkaavat huomiontarvettaan ym. rotukissakasvattamisella.

Itse olen lapsesta asti elänyt kissojen kanssa.
Kissat pystyy opettamaan mistä tahansa pahoista tavoista pois. Se vaan, että löytyykö omistajalta kärsivällisyyttä opettamaan.
Jokainen kissa kun on omalaisensa ja se ratkaisee kuinka paljon vie aikaa opettamisessa..
Ja sekin ratkaisee aika paljon miten hyvin osaat kissan kieltä ja kuinka hyvin tunnet kissasi.
Jotkut saattaa ruveta ajattelemaan, että tuollaset kissan kielet yms. on jonniinjoutavaa, mutta ei se ole.
Itse mielummin opettelen eläinten kielen/käyttäytymisen kuin alan liikoja tuputtamaan ihmisten kieltä.
Voin sanoa, että joka päivä tulee uusia ihmetyksen aiheita omassa eläinkatraassa, ei ainoastaan kissoissani =)
Vielä haluan lisätä sen, että eläintä ei oteta vain haluamisen takia.. täytyy olla syitä siihen miksi ottaa. Ettei mene niin, että eläin jää lopulta vain sinne kotiin ja itse liihuaa menemään ties missä

Kyllä kissa soveltuu hyvin kerrostaloon. Itsellä ollut kerrostalossa 3 kissaa, 2 samaan aikaan ja kun eka kuoli, otin yksin jääneelle kaverin. Kissa on itsenäinen eläin. se viihtyy yksin ja sopeutuu moniin eri tilanteisiin hyvin. Kissa, joka on pennusta asti ollut sisällä, ei ulkoilmaan kaipaa. Nykyään asun omakotitalossa ja molemmat kissat on sisällä, ulos emme päästä. Suru tulee olemaan kova, jos menehtyvät auton alle, joutuvat myrkytetyiksi tai ammutuiksi.

Ongelmia on hyvin vaikea sanoa etukäteen. Jotkut kissat naukuvat paljon, jotkut riehuvat paljon, jotkut ovat rauhallisia ja nukkuvat suurimman osan päivää. Kun lähdet reissuun, huolehdi siitä, että joku läheinen, esim. vanhempi käy päivittäin antamassa ruokaa ja vettä ja tyhjentämässä laatikot. Kissa viihtyy paremmin kotona kuin jossain hoitolaitoksessa tai vieraan ihmisen luona.

Kissa on helppo hoitoinen eläin, mutta vastuuta siitäkin on otettava. Huolehdittava lääkäreissä käynnit, lääkitykset, madotukset sun muut, aivan kuten muillakin eläimillä. Mikäli koet, että kissa on sinulle paras vaihtoehto, suosittelen lämpimästi :) Mikään ei tuo mukavempaa mieltä kuin kiitollinen ja kehräävä karvakerä, joka rakastaa sinua pyytteettä :)

Onnea kissan hankintaan! :)

kissa on kiva, jos on tarpeeksi tilaa kerrostalossa. Ottaen huomioon, jos korkeella asuu, niin aina saa olla varuillaan ettei putoa maaahan ja loukkaa jäseniään tai menee koko henki. Kissalla täytyy olla aina vettä juotavana, hiekka usein vaihdettu ja paljon virikkeitä, että viihtyy. Kissa katsoo itselleen sopivan paikan missä nukkuu. Muistakaa WC:n pöntön kansi kiinni ettei sinne putoa, sieltä ylös pääsy voi olla kova asia. Kissan heinä ja riistanmakuista ruokaa, jota saa purkissa tai pakkauksessa. Kissa palkitsee hoitajansa hyräilemällä ja puskemalla. Jos tila antaa periksi olisi hyvä, että 2 kissaa, tällöin on kissoille seuraa toisistaan. Olisi ennen kissanottoa hyvä tietää, kuka hoitaa kissaa silloin, kun on esim. matkoilla. Kissan maha ei kestä kaupanmaitoa, maha menee löysälle. HYLA maito tai kissakaupasta kysyttävä maidon anto.

Miksi pitäisi olla kotona kissa?
Eikö ne mukaan mouruavat "kollit" kapakoista riitä?
Miksi naiset ovat niin häijyjä että pitää rääkätä kaikkia luontokappaleita?

voi ota vaan kissa,minulla on kaksi ihanuutta ja asustellaan kerrostalossa.toinen on 7-vuotias ja toinen vuoden ikäinen neiti:)pentuna ne saattaa välillä yöllä leikkiä siis jos itse jättää palljoja lattialle,mutta muuten kyllä oppivat ihmisen unirytmiin.ja päivälläkin ne aikapaljon nukkuvat pikku porsaat:)on ne niin ihania.helpompia kuin koirat ei tarvii viedä ulos,siis jos ei välttämättä valjaissa käytä välillä.

itselläni on kaksi leikattua tyttökissaa ja suttiin kerrostalossa noin kaksi vuotta. viihtyivät hyvin, kun oli puhdas hiekkalaatikko ja kiipeilypuu niin sai huonekalut olla rauhassa. Nykyään asun omakotitalossa ja kissat on edelleen sisällä, ihan vain siksi kun siihen ovat tottuneet ja toinen on kissavihaajat. kissa viihtyy päivän pari kyl itsekseen kotona, mut tietysti jos pitemmälle reisuun lähtee olis hyvä jonkun käydä kattomas ja viedä johonkin hoitoon siksis ajaksi.

Ottakaa kastematoja 200 litran tynnyriin niin saatte kerrostalossa viihtyviä lemmikkejä. Nekin tarvitsevat huolenpitoa;tuoretta vesiheinää ja kastelua.
Mikäli niihin kyllästyy niin onkimiehet ostavat ne kovalla hinnalla.
Matojen tikapuuhermosto on vahvempi kuin kissan viiksikarvahermosto.

Minulla on sellainen harmi kissastani että se on kovin mustasukkainen. Kun olin viimeisimmän poikaystäväni kanssa lemmentiimellyksessä kissani kävi poikaystäväni kiveksiin kiinni. Poikaystäväni sai tietenkin kovan säikähdyksen ja pelästyi suuniltaan. Koska kissani on minulle tärkeä jätti hän minut ja nyt elän ypöyksin ikävissäni. Jään varmasti vanhaksi piiaksi ellen luovu kissastani. Haluan kuitenkin silitellä muutakin kuin kissaani.

Kissoja ja kerrostaloja on hyvin monenlaisia erilaisia aivan kuin kissanomistajiakin.
Huomaa se kissanvalinnassa.
Kaikki ovat yksilöitä ja asioita täytyisi käsitellä tapauskohtaisesti.
Nykyään kun tupataan kaikki asiat ynnä muut samankaltaistamaan ja olettamaan
mutu tiedolla ja sillä oletusarviolla ettei muutosta tapahdu kun se ei ole mahdollista.
Itellä aivan ihana löytövillikissa omine oikkuineen pihallisessa pienkerrostalossa joka muuten on nykyään onnelinen sisäkissa mikä ulkoilee valjaissa vaikkei muka ole mahdollista opettaa kissaa remeliin on muka rääkkäystä pitää kissaa vankina jne, muuta sontaa kuuntelin aikani kunnes nauroimme kissani kanssa niille jutuille.
Kissani toimii myös herätyskellona huonoinakinaamuina kun hyppää vatsanpäälle
ja alkaa kehrää eli kerjää aamijaista..maukuu joskus öisin raapii ovea ei siedä toisia kissoja tai eräitä ihmisiä..ikävintä on kissanvessan siivoominen..
Mutta kissa on aivan ihana.
Hanki kissasi huoletta vaikka kerrostaloonmutta rakasta sitä niinkuin se sinua niin huonoina kun hyvinäkin hetkinä.
Itse kiinnittäisin huomijoo sopivan yksilön valintaan vaikka jonkun kissahoitolan vaikka HESYN asijantuntemuksella koska heillä on kokemusta hankalistakin kissoista jota
sinulla ilmeisesti paljon ei.

Oli naaras tai koiras niin leikkauta.Leikatut elävät pidempään kun eivät koko ajan stressaa,hormoni toiminta tekee sen..Eikä sitä kestä kukaan kun narttu persiit pystyssä aina kun nouset tuolilta tms. että huomiota hakee et oikein pahaa tekee...

kissa on ongelma, sitä kusen hajua kestä kukaan. ällöjä otuksia!

Pedot ja ihmiset soveltuu hyvin .......... mutta eläinten oikeuksin en alkaisi kerrostalossa mitä nyt ne nuoret, ajatella saa ... mitä ihmiset tekee kerrostaloissa, ovat sattumalta höynäytetyt, kissoille se voisi olla jännää ... ei saa otta elämiä KERROSTALOON

näissä eläintensuojelua hipovissa kohtaloissa sanon kissasen sopivan vain kerrostalon ja kaikkea muuta kanssa talojen ulkopuolelle, kehoitan elänsuojelijoita ottamaan arkkitehtuurissa muutakin huomioon kuin eläinten vihamies/ystävä

Kannattaa ottaa kissa vaikka jostain löytöeläinpaikasta, usein kissoja on paljon mitkä kaipaa kotia, ja aikuisemmasta kissasta tietää jo vähän luonnettakin millasia on. Jos löytys vaikka kissa, mikä on ikänsä ollu sisäkissa niin eihän siinä olis mitään ongelmaa. Pentua ei kannata, koska saattaa hyvin todennäkösesti olla villi ja tyyliin kiivetä verhoissa yms vastaavaa. Eräällä läheiselläni oli pentu yksiössä ja oli huono valinta, joten kissa muutti sit lopulta isoon omakotitaloon missä saa vapaasti kulkea ulkona ja rauhottu. Jos mahdollisuus ottaa kissa niin ota ihmeessä tosiaan jostain löytöeläinpaikasta! :) Kotia etsiviä kissoja on paljon!

Kokeile ensin lainata ystäväsi kissaa ja mieti vaikka viikon ajan pidätkö kissoista.

Lemmikkieläinpuodeissa kissat näyttävät söpöiltä ja vaativat kotona paljon.

Tuli tästä aiheesta mieleen rekkakuskit. Joillain kuskeilla koira kulkee mukana, mutta miten kissa tottuisi jatkuvaan matkusteluun? Reviirihän olisi kotona ja hytissä. Kissalle olisi paljon virikkeitä kun hän katsoisi ulos. Ei tarvitsisi juuri koskaan olla yksin.

En ole rekkakuski ja kissani ei muutenkaan kulje matkassani. Kissa kyllä tottuu kolmivuorotyöhön ja tietää milloin omistaja tulee kotiin. Erikoista, että mistä kissa sen voi tietää. Kissa kun ei oletettavasti osaa katsoa kelloa.

Moi ;) Älä Hyvä Ihminen hommaa lemmarii vaan sen takii, mikä sopii kerrostaloon tai kuka hoitaa sitä kun sä lähdet reissuun.Ota hamsteri se elää pari vuotta ja heittää henkensä , sen jälkeen voit reissata . Mulla on 3 kissaa n.17-19 vuotiaita en ole kertaakaan reissannut tai heittänyt niitä frendeille hoidettavaksi. En ole katunut.

Itsekkäät ja läskit akat ottavat typerän hoivaviettinsä takia eläimiä kitumaan pieniin kerrostaloasuntoihin. Kissa viihtyy hieman paremmin vankina kerrostaloasunnossa, kuin koira, mutta ei se kissa siinä betonikuutiossa asuisi, jos saisi itse päättää.

Akkojen itsekkyydellä ei ole mitään rajaa, kun jotkut ottavat ison koiran pieneen kerrostaloasuntoon ikävystymään, terrorisoimaan naapureita haukkumalla jne. Sen rakin elämä koostuu parista lyhyestä kusilenkistä päivässä talon ympäri, loppuaika on ikävystymistä pienessä käpässä, kun omistaja poissa, siinä on sen rakin elämä. Ja kaikki tuo vain jonkun akan itsekkään hoitovietin takia, jota kutsutaan "eläinrakkaudeksi".

Typerät naiset ottaa kissoja ja koiria vauvan tai miehen korvikkeeksi. Tyypillinen eläintä vankina pitävä tapaus on: nainen, lihava, itsekäs ja muka "eläinrakas". Ottavat jonkun elukan tylsän elämänsä täytteeksi, jonka kanssa saa sitten vouhottaa, kun siltä tuntuu.

Mahdollisimman sekarotuinen oikea maatiaiskissa.
Ei välttämättä sairastu juuri mihinkään ja sillä sitä maalaisjärkeä nupissa. Tapauskohtaisia toki jokainen elukka, silti sanojeni takana seison.

Itselläni on kokemusta vain Bengaalista. Asun OK-talossa kylläkin ja kissa käy valjaissa pihalla. Bengaali sopii ensimmäiseksi kissaksi, jos vaan hänelle on virikkeitä. Meillä kissa ainakin kävi tiskialtaassa, availi ovia teki ties mitä. Aamulla oli makuuhuoneen ovella vastassa heti kun herätyskello alkoi piippaamaan. Maukuminen alkoi miltei heti. Yövuorosta tullessa kissa säntäsi ovelle kehräyksen säestämänä.

En tiedä miten kissa oikeasti viihtyy kerrostalossa tai ainakaan yksiössä. Kissat tykkäävät monesti kiipeillä, että huonekorkeutta olisi hyvä olla.

Muistakaa
- Rokotukset maksaa.
- Ruuat maksaa. Ei kissalle halvinta sontaa voi syöttää. Et itsekkään sitä syö.
- Kissaa kannattaa harjata ja hampaita hoitaa.
- Lelut maksaa.
- Kissanhiekka maksaa.

Kissa on halvempi kuin koira, mutta ei kuitenkaan mikään edullinen lemmikki.

Minulla on kaksi ragdoll-kissaa, jotka sopivat hyvin kerrostaloon, koska ne hömpät eivät ikinä selviäisi luonnossa. En ole katunut, vaikka joskus on kissan kakkaa lattialla, karvoja on joka paikassa ja reissujen ajaksi kisut pitää järjestää hoitoon. Kissoista on ollut niin paljon iloa koko perheelle! Saan usein kisaaltani aamuherätyksen; onko parempa tapaa aloittaa päivä?

En sano että kaduttaa, mutta välillä tympäsee koko elukka. Etenkin silloin jos olis jotain reissua tiedossa (harvemmin). Toinen kissoista on harmiton otus, kova kehräämään, sellanen "rento" joka juttelee ja vastailee, jotai voi pyöritellä ja löllytellä miten tykkää :D.. Toinen ei anna tehdä mitään toimenpiteitä ja on tuittupää, rääkyy aamuyöllä ruokaa ja vetää turpaan toista kissaa sekä koiraakin välillä. Sitten tietysti ne yllättäneet terveys-asiat, esim. erityisruokavalio. No syön sit välillä ite pelkkää makaronia kun pelkästään parin viikon ruoka tälle allergikolle maksaa vajaa 50 euroa. Cooneja molemmat. Jos molemmat kissat olisivat näin ruoka-allergisia ruokaan menisi noin 200euroa kuukaudessa. Suosittelen ottamaan vakuutuksen :))