Mikä ollut elämässäsi paras vuosikymmen

70 luku.

Tämä tietysti. Pääsin eläkkeelle ja elämä on yhtä hurlumheitä !!!

Huonointa en nyt osaa oikein nimetä. Ehkä elämän alkutaival oli aika kinkkistä tapaturmineen sairaaloineen kaikkineen. Mutta kaikesta on selvitty, oikeastaan jopa hienosti.

Varmaankin elämäni parhaat vuodet ovat ajoittuneet niihin aikoihin kun tapasin ensimmäisen sen aikaisen rakastettuni. Se oli 70-luvun lopulla ja sitä kesti pari vuotta. Muuten ei ole nuoruusaikoja (70-luku) ikävä. Sieltä vaan paljon kipeitä muistoja.

Nykyisen vaimoni tapasin v 86. Siitä eteenpäin oli aika monta vuotta tosi hyvää aikaa. Olimme paljon yhdessä , käveltiin, pyöräiltiin ja vitsailtiin.

90-luku oli perheaikaa, tasapaksua.

2000-luvulla ei kovin kummallista kerrottavaa. Ei paljon loiston hetkiä, muttei niin huonoakaan. Terveysongelmat ovat paljon vieneet elmän nautittavuudesta.

Kyllä täytyy myöntää ettei oikein hyvää ei oikei hunoakaan joten tyydyttävää koko elämä tähän asti ja jos tämä vireys jatkuu toivottovasti sillä olisi haikia jos olisi toisin.

En voi laittaa vuosikymmeniä paremmuusjärjestykseen. Jokaisella vuosikymmenellä on tapahtunut sekä hyvää, että huonoa.

Viiskytluku kodin lämpöä ja vanhempien huolenpitoa. Ärhäkkä pikkuneiti aiheutti koulussa välillä päävaivaa opettajille.

Kuuskytluku meni twistaten ja hengaillen kavereitten kanssa. Ensirakkasu ja pettymys, itkua.

Seitkytluku avasi opiskeluputken jota kesti koko vuosikymmenen. Pitkä hyvä ihmissuhde katkesi opiskeluun toisella paikkakunnalla.

Kahdeksankytluvulla opiskeluni loppuivat, pääsin tavoitteisiini ja perustin perheen.. Parasta oli esikoisen syntymä ja äitinä olemisen autuus. Vuosikymmenen lopulla alkoi avioliitto rakoilla.

Yhdeksänkymmenluvun alku alkoi työnkuvan muutoksilla ja yllätysraskaudella, joka sitoi perheemme vielä joksikin aikaan yhteen. Työurallani koin vastoinkäymisiä ja päätin muiden palveluksessa olemisen, perustin oman yrityksen. Erosin, ero oli raskas ja vei voimiani, mutta selvisin, oma yritys piti minut kiireisena kuten myös vielä pienet lapseni.

Kaksituhattuluvun alku oli täynnä vaikeuksia. Yrityksen lopettaminen ja koulutustehtäviin siirtyminen. Kuitenkin koulutuskeikkatyö piti lopettaa sillä teini-ikää lähestyvät lapset tarvitsivat äitiä. Jätin raskain sydämin lempityöni ja siirryin uudestaan yrittäjäksi. Voimat eivät enää riittäneet rajuun työpanokseenpienyrityksessä ja laitoin luudan oven eteen,lopetin. Lapset menestyivät koulussa. Esikoinen oli siirtynyt jo työelämään ja kuopus lopetteli lukiota.. Itse löysin luotettavan hyvän ihmissuhteen. Kaikki oli hyvin, liiankin hyvin, kunnes vuosikymmenen lopulla sairastuin rintasyöpään.

Kaksituhattakymmenluku on ollut hyvää aikaa. Olen selvinnyt sairaudestani, matkustellut. Toivon tietenkin tämän vuosikymmenen menevän tasaisen hyvin, mutta kokemuksesta tiedän, että aina sattuu odottamattomia vastoinkäymisiä.

Kaksituhatta luku lie ollut vaikein ja kuuskytluku helpoin.

Aika vaikea laittaa paremmuusjärjestykseen. 60-luvulla sai elää huoletonta lapsuutta. 80-luku oli vaihteleva ja rikas. 90-lukuun osuvat kovimmat koettelemusten vuodet, avioero, konkurssi, äidin kuolema ym, murhetta. Nyt v. 2010 alkaen on ollut tasaisen ihanaa ja elämässä ei ole ollut pimeitä pilviä.

Ehdottomasti parasta oli oma syntymä.
Seuraavaksi parasta tulee olemaan kuolema.
Kaikki niiden väliin jäävät aikakaudet ovat syvältä.

Parasta aikaa on ollut ehdottomasti 80 luku. Silloin kolmekymppisenä alkoi elämän täydelliset vuodet, iloa ja rakkautta. Perhe ja lapset täyttivät päiväni. Olin jotenkin löytänyt oman itseni ja oman paikkani pienessä maalaiskylässä. Kaikenlainen haku oli hetkeksi herennyt, sai vain elää.

Elämästä olen nauttinut kaikilla vuosikymmenillä, jokaisella tosin erilailla.

2000 luvulla alkoi luopuminen. aviopuolison kuolema järisytti kaikkia pilareita.
lapset lähtivät omilleen, työ karkasi jonnekin tavoittamattomiin.
Luopuminen jatkuu yhä, onnekseni hyvän terveyden olen saanut pitää.

En pysty sanomaan.
Ihmettelen, jos kukaan muukaan pystyy sanomaan.
Jokainen vuosi kun menee aina niin, kuten itse päättää.
Itsekseen tehtynä käyvät aina tasan onnen-lahjat.
Ja löytyvät omat sanat vaikkapa viikon-vaihteeksi.
Kelluen pisarana meressä omassa Laguunissaan.

H.

Parasta aikaa oli seitskytluku, nuorena aikuisena. Opiskelua, matkustelua, seikkailuja....siitä se lähti, sitten oma perhe, oma koulu, lisää opiskelua. Ekonomisesti vähän tiukkaa mutta jokainen päivä oli täynnä uusia haasteita, alussa jopa uusia makuja, hajuja, ääniä: olla nuori aikuinen toisessa kulttuurissa, rakastettu, äitiys, kokea tekemänsä työn arvokkaaksi ja arvostetuksi: oli kuin olisin syntynyt uudelleen. Nuo 12 vuotta tekivät minusta sen mitä olen tänään: vahva sisältä ja pehmeä ulospäin.

Muutkin vuosikymmenet ovat olleet positiivisia, elämänkokemusta, uusiutumista, kauniita muistoja lasten kanssa elämisestä vaikka jo yksin, jaetuista iloista ja suruista. Opiskelut sain loppuun jo hyvin aikuisena (Ruotsissa).

Aika tietenkin kultaa muistot ja pullasta on jääneet melkein vain rusinat mieleen. Nyt elän aivan fantastista vuosikymmentä (uusi rakas, lapset aikuisia ja edelleenkin läheisiä, suloset lapsenlapset ja omaa aikaa.) Jos saan elää tän vuosikymmenen loppuun siin tulee tiukka paikka sanoa oliko se tämä vai se 70_luku jotka olivat parhaat.

(Vive le blog!)

Joku (mahdollisesti) tulevista.

Pienenä paitaressuna ei huolen häivää,