Kiltti perfektionistityttö

Ai ei liity. Oppia olemaan itselleen armollinen ja olemaan miellyttämättä muita.

feedback kirjoitti:

Ai ei liity. Oppia olemaan itselleen armollinen ja olemaan miellyttämättä muita.

Kysyin vaan, että miten tuo asia liittyy lesbouteen. Siis liittyykö tämä perfektionismi jotenkin seksuaalisuuteen? Onko se jotenkin lesboudesta riippuvaista se täydellisyyden tavoittelu? Vai onko joku tuntemasi lesbo jotenkin perfektionisti?

asiakaspalaute kirjoitti:

Kysyin vaan, että miten tuo asia liittyy lesbouteen. Siis liittyykö tämä perfektionismi jotenkin seksuaalisuuteen? Onko se jotenkin lesboudesta riippuvaista se täydellisyyden tavoittelu? Vai onko joku tuntemasi lesbo jotenkin perfektionisti?

Lue lisää

Vaikkapa näin: mä ainakin aikanaan kompensoin seksuaalista suuntautumistani johtuvaa huonommuden ja arvottomuuden tunnetta olemalla perfektionisti. Ympäristön asenteiden takia tuntu, että en oo hyvä, riittävä ja oikeanlainen omana itsenäni -ainakaan seksuaalisuuden osalta. Siksi piti olla täydellinen kaikessa muussa.

Must on ihan ookoo ja kivakin, et täällä keskustellaan muustakin kuin lesbojen lesbojutuista, kunhan keskustelu on asiallista.

No joo, mut tommoset ongelmat on yleensä samanlaisia suuntautumisesta riippumatta. Ehkä vertaistukea sais paremmin joltain toiselta palstalta. Kyllä mulle olis ok, et tää palsta pyhitettäs vain lesboilulle :)

Entä jos on luonnostaan vaan kunnianhimoinen tai haluaa olla hyvä sellaisissa asioissa, mistä itse pitää?

Samaistun kirjoitukseesi täysin! Ihan kuin itse olisin kirjoittanut. Olen samalla tavalla yrittänyt olla täydellinen kaikessa, ettei todellinen minäni tulisi näkyviin ja etten joutuisi kärsimään siitä, että olen kuin olenkin lesbo ja kuulun vähemmistöön, jota kaikki eivät lähipiirissäni hyväksy ja hyväksyvätkään eivät aina voi ymmärtää. Vaatii rohkeutta seisoa omilla jaloilla epätäydellisenä ja itsenään. Sitten opin, että tärkein arvo on olla rehellinen itselle ja sitä, kuka olen ei määrittele saavutukseni, vaan itseni ydin on persoonassani ja siinä, miten rakastan ihmisiä ympärillä. Armollisuus on hienoa asia oppia ja tuo keveyttä elämään.

Lalalaa kirjoitti:

Samaistun kirjoitukseesi täysin! Ihan kuin itse olisin kirjoittanut. Olen samalla tavalla yrittänyt olla täydellinen kaikessa, ettei todellinen minäni tulisi näkyviin ja etten joutuisi kärsimään siitä, että olen kuin olenkin lesbo ja kuulun vähemmistöön, jota kaikki eivät lähipiirissäni hyväksy ja hyväksyvätkään eivät aina voi ymmärtää. Vaatii rohkeutta seisoa omilla jaloilla epätäydellisenä ja itsenään. Sitten opin, että tärkein arvo on olla rehellinen itselle ja sitä, kuka olen ei määrittele saavutukseni, vaan itseni ydin on persoonassani ja siinä, miten rakastan ihmisiä ympärillä. Armollisuus on hienoa asia oppia ja tuo keveyttä elämään.

Lue lisää

Työpaikkani on konservatiivinen, ja tietyllä tavalla koen, että minun pitää lunastaa paikkani ammatillisesti, ettei asemani siellä kärsisi, jos lesbouteni joskus tulisi yleiseen tietoon. Kun on suvussakin ollut jonkinlainen musta lammas, on ollut näyttämisen halua. Minusta oli niin epäreilua saada perheessä tosi kylmää kohtelua lesbouteni vuoksi, kun en sille asialle edes mitään itse voinut. Kun on koko ajan vähän ulkopuolinen olo, ei voi tyytyä olemaan itseensä tyytyväinen sellaisena kuin on.

Ikä ja kokemus ovat toisaalta tuoneet vähän perspektiiviä ja osaan nyt tehdä asioita siksi, että olen kunnianhimoinen ja haluan olla hyvä tietyissä asioissa tai ihan yksinkertaisesti pidän tietyistä asioista - teen asioita enemmän itselleni kuin näyttääkseni, mihin pystyn. Toisaalta nyt voi jo vähän fiilistelläkin saavutuksilla - olen ne ihan itse tehnyt, vaikka joskus hampaat irvessäkin, eikä niitä voi enää kukaan ottaa pois.

... kirjoitti:

Työpaikkani on konservatiivinen, ja tietyllä tavalla koen, että minun pitää lunastaa paikkani ammatillisesti, ettei asemani siellä kärsisi, jos lesbouteni joskus tulisi yleiseen tietoon. Kun on suvussakin ollut jonkinlainen musta lammas, on ollut näyttämisen halua. Minusta oli niin epäreilua saada perheessä tosi kylmää kohtelua lesbouteni vuoksi, kun en sille asialle edes mitään itse voinut. Kun on koko ajan vähän ulkopuolinen olo, ei voi tyytyä olemaan itseensä tyytyväinen sellaisena kuin on.

Ikä ja kokemus ovat toisaalta tuoneet vähän perspektiiviä ja osaan nyt tehdä asioita siksi, että olen kunnianhimoinen ja haluan olla hyvä tietyissä asioissa tai ihan yksinkertaisesti pidän tietyistä asioista - teen asioita enemmän itselleni kuin näyttääkseni, mihin pystyn. Toisaalta nyt voi jo vähän fiilistelläkin saavutuksilla - olen ne ihan itse tehnyt, vaikka joskus hampaat irvessäkin, eikä niitä voi enää kukaan ottaa pois.

Lue lisää

Oon myös valmistumassa tosi konservatiiviselle alalle ja oon miettiny ihan samaa, et mitkä paineet syntyy sielllä. On dilemma haluta osaltaan muuttaa maailmaa suvaitsevaisemmaksi, mutta toisaalta haluta, ettei tämä erilaisuus vie uramahdollisuuksia. Toivottavasti pääsee asemaan, jossa ei tarvitsisi sitä miettiä, vastavalmistuneena tilanne tulee olemaan toinen..

eiköhän suurin osa niistä asioista joita aikuisena pitää itsensä kanssa selvittää ja miettiä haluaako jatkaa sen kanssa vai ilman, tule sieltä lapsuudesta.
Onko sulla paljon sisaruksia, oletko muuten jäänyt vähemmälle huomioita, oletko saanut kehuja kun saavutit jotain vai miten sua palkittiin onnistumisesta jne.
Mun mielestä jokaisen aikuisen kuuluu käydä läpi reppunsa ja miettiä mitä kantaa turhaa mukanaan. Lapsena saadut ajattelu ja käyttäytymistavat on hyvä haastaa kyllä heti kun pystyy näkemään sen tosiasian että kukaan ei ole vastuussa sinusta paitsi sinä itse. Joten itsensä rakentaminen on tärkeää, kyvystä muokata itsensä sellaiseksi millaisena haluaa maailman kohdata.

Kelvottomuuden tunne pulppuaa jostain, yleensä tuollaisten selkeiden tunteiden lähde ei kyllä ihan kauhean syvällä ole. Joten palaa ajassa taakse ja katso miten sut on kasvatettu, sitten mietit oliko se sulle hyväksi ja miten itse tekisit toisin. Sitten teet niin.