Ihan kuin "Päiväni murmelina"-leffaa

Mistäköhän ihmeestä tämä johtuu, mutta nettideittailun historia toistaa aina vaan samaa kaavaa. Paria poikkeusta lukuunottamatta juttu menee jotakuinkin näin:
Mies ottaa yhteyttä. Vastaan ja pientä vuoropuhelua alkaa tulla. Juttu alkaa luistaa ja keskusteluun vierähtää tovi.
Sama toistuu muutamana iltana, joskus jopa viikon, joskus pitempäänkin. Sitten vaihtelevan ajan jälkeen alkaa miehen jutut olla sitä luokkaa, että informoidaan silloin tällöin, mitä milloinkin tekee. Pitkin iltaa. Joihinkin on vaikea kommentoida, jos ei niihi ole mitään kommentoitavaa. Yritän kuitenkin vastailla. Oletan kiinnostusta olevan jos ottaa yhteyttä. Ja selvästi halutaan jotain keskustelua. Aina kun vaan ei jaksaisi kirjoittaa vaan olisi mukavaa jo nähdä. Kun ehdotan tapaamista niin aletaan kiertelemään ja kaartelemaan ja mitä ihmeellisempiä selityksiä.
Ja kun homma menee noin hankalaksi niin koko kiinnostus lopahtaa siihen. Voisin ymmärtää jännityksen ja ujouden ja jos tapaaminen olisi liian aikaisin, jos on sovittua hommaa, mutta sitä en ymmärrä, ettei sitten tunnu millekkään päivälle aikaa löytyä. Ja mieluummin ollaan jopa töykeitä kuin innostuneita toisen kiinnostuksesta tapaamiseen.
Eikö näille kirjekamuille ole omaa paikkaansa ja sitten olisi nämä treffaamiseen tarkoitetut paikat. Jotenkin tuntuu niin älyttömän turhauttavalta enää edes yrittää pitää juttua yllä, kun pidetään vaan jonain epätodellisena virtuaaliystävänä.
Kerta toisensa jälkeen....
Ei ymmärrä.