Pakko saada kertoa oma, ehkä elämäni suurin rakkaustarina, joka päätyi isoon pettymykseen.
Rakastuin ihan mielettömästi ja lähes ensinäkemältä ihanaan brunettinaiseen, jolla on enkelin ääni, hän on mielettömän kaunis ja mukavan oloinen. Se miten hän puhui, halasi, kosketti ja minkä tunteen hänen lähellä oleminen sai aikaiseksi, sai minut lumoutumaan ihan täysin ja salamannopeasti. Ketään vastaavaa en ollut ikinä tavannut, kukaan ei saanut mua niin lumottua. Aina, kun tavattiin, meillä oli ihan mielettömän mukavaa, tunteikasta ja ihanaa. Tuntui, että olen löytänyt elämäni rakkauden, eikä tätä voisi estää mikään. Puoli vuotta seurustelun alusta kuulin sen, minkä jokainen haluisi kuulla, ”rakastan sinua”. Vauhti vain kiihtyi, tunteet vain voimistuivat, luulin jo tuntevani tämän ihmisen täysin. Sitten aloin huomaamaan pieniä asioita, joihin en kiinnittänyt sen suurempaa huomiota.
Pienistä asioista, sananpuolikkaista, lauseen aikamuodoista, väärän kokoisesta suklaarasiasta hän saattoi suuttua jotenkin herkästi ja liioitellusti. Tahti vain kiihtyi. Pienet ja normaalit ”kiusoittelut” sai hänet moneksi päiväksi vihaiseksi, asiat, johon en ole tottunut muiden ihmisten reagoivan sen kummemmin. Riidat oli mielettömiä pienistäkin asioista, sain kuulla haukkuja ja ilkeilyjä, jotka tuntuivat täysin ylimitoitetuilta asiaan nähden. Silloin tällöin näin hänen räjähtävän, puhelimet lensivät pitkin seiniä ja hän loukkasi minua kaikin mahdollisin tavoin. Muutaman minuutin päästä riidasta hän saattoi olla taas se maailman ihanin. Häntä piti kaiken aikaa käsitellä silkkihansikkain, jottei räjähtämisiä olisi tullut.
En ollut aikaisemmin edes tiennyt, mitä tarkoittaa ”mennä suunniltaan”. Ihmettelin tämän ensimmäisen kerran nähtyäni, että mikä ihme sille tuli, näytteleekö hän jotain vai mitä tapahtuu. Samoin hän pystyi muuttumaan maailman ihanimmasta ihmisestä 10 sekunnissa räjähdysaineeksi ja ilkeileväksi ihmiseksi, se tuntui mielestäni todella oudolta. Ihan kuin hänen tunteensa olisi kaiken aikaa täpöllään, oli ne sitten hyviä tai huonoja. Häntä täytyi kokoajan miellyttää, mutta hänen ei juurikaan tarvinnut miellyttää muita.
Sain tietää hänen myös pettäneen, mutta hän sai leperreltyä minulle anteeksiannon.
Maailmani ja unelmani murtui, elämäni rakkaus oli muuttunut niin kaksijakoiseksi. Hänessä asuu kaksi ihmistä, maailman ihanin ja maailman ilkein, tuntuu ihan mahdottomalta yhtälöltä. Ihan liian usein hän sai raivokohtauksia, suunniltaan menemisiä, valehtelua, pettämistä, suuttumista, kostamista, lupausten syömistä, pohjatonta ilkeilyä ja haukkumista.
Ei olla enää yhdessä, mutta rakastan häntä varmasti lopun elämäni. Epäilen hänellä olevan jonkin persoonallisuushäiriön, mutta en ikinä voisi edes vihjata mitään sellaista hänelle, en halua polttaa siltojani.
Persoonallisuushäiriön uhri?
43
2380
Vastaukset
- ei ikinä
Onkohan tää sama ,joka teki tepposet tännekin päin?
- wikipeedia
http://fi.wikipedia.org/wiki/Epävakaa_persoonallisuus
- Paklaa
Käyttäkää paklaa
- fytbdjgn
Mitä tuo tarkoittaa?
- varokaa noitia
Itä-Uudeltamaalla tällainen, saanut juuri koukkuun yhden miehen, muuttivat juuri yhteen.
- oonko noin hirvee
Kuulostaa ihan multa :o
- aodijgasdgads
Jos kyse on epävakaasta persoonallisuushäiriöstä. Voitko kertoa, mikä pakottaa tekemään noin ja miltä se tuntuu? Mikä saa sinut mukavaksi?
- kirjotin nopeesti
Vaikeus kontrolloida vihan tunteita =( Ja varmaan hyvin kohteleminen tekee myös musta mukavan, kaikenlaisten kiusottelujen yms välttäminen. Epävakaushan johtuu melkein jokasessa tapauksessa joistain aikasemmista traumoista, joten luulis et uudet hyvät kokemukset auttais. Vaikeaa on myös luottaa kehenkään. Ja tietenkin kiukkuhetkenä rauhottelu ja ymmärrys, sitähän moni ei kotooltaan ole koskaan saanut.
- sgsafgsadafsadg
Kiitti, tuo kuulostaa tutulta.
Onko sulle eroa tunteiden suhteen, onko ihminen läsnä vai poissa?
- kukkelikuuuu
Onko muilla kokemuksia epävakaasta persoonallisuushäiriöistä kärsivästä ihmisestä kumppanina?
- kohtalontoveri_
Hei, Wikipedian kuvauksen luettuani tulin aika vakuuttuneeksi, että päättymässä olevan suhteeni toinen osapuoli kärsii kyseisestä sairaudesta. Suhteen alku ja kehittyminen oli poikkeuksellinen. Tapasin hänet kesän alussa ja homma muuttui ihastuksesta rakkaudeksi nopeassa ajassa puolin ja toisin.
Aika nopeasti hänen käytöksessään astui sitten kuvaan nämä äkilliset räjähtämiset, rajut pettymyksen tunteet, pelko pettämisestä, riittämättömyydestä yms. Käytös aiheutti minussa todella paljon hämmennystä, koska en ole vastaavaan ennen törmännyt. Lopulta aloin alitajuisesti varomaan, mitä sanon ja teen, koska pieneltäkin tuntuvat asiat saattoivat johtaa rajuun mielialan muutokseen, jonka seurauksena sain kuulla haukkuja ja riidanhaastamista.
Syksyn mittaan suhde alkoi muuttua on-off-tyyppiseksi ja pari kertaa jouduin jo potemaan eron tuskaa. Niin paljon mulla oli tunteita häntä kohtaan, että annoin suhteen jatkua aina uudelleen. Nyt poden eron tuskaa kolmatta kertaa ja aika vakaasti olen päättänyt, että tämä kerta jää viimeiseksi. On vaan yksinkertaisesti liian raskasta yrittää rakentaa parisuhdetta hänen kaltaisen ihmisen kanssa. Niin paljon kuin hänestä välitinkin... kohtalontoveri_ kirjoitti:
Hei, Wikipedian kuvauksen luettuani tulin aika vakuuttuneeksi, että päättymässä olevan suhteeni toinen osapuoli kärsii kyseisestä sairaudesta. Suhteen alku ja kehittyminen oli poikkeuksellinen. Tapasin hänet kesän alussa ja homma muuttui ihastuksesta rakkaudeksi nopeassa ajassa puolin ja toisin.
Aika nopeasti hänen käytöksessään astui sitten kuvaan nämä äkilliset räjähtämiset, rajut pettymyksen tunteet, pelko pettämisestä, riittämättömyydestä yms. Käytös aiheutti minussa todella paljon hämmennystä, koska en ole vastaavaan ennen törmännyt. Lopulta aloin alitajuisesti varomaan, mitä sanon ja teen, koska pieneltäkin tuntuvat asiat saattoivat johtaa rajuun mielialan muutokseen, jonka seurauksena sain kuulla haukkuja ja riidanhaastamista.
Syksyn mittaan suhde alkoi muuttua on-off-tyyppiseksi ja pari kertaa jouduin jo potemaan eron tuskaa. Niin paljon mulla oli tunteita häntä kohtaan, että annoin suhteen jatkua aina uudelleen. Nyt poden eron tuskaa kolmatta kertaa ja aika vakaasti olen päättänyt, että tämä kerta jää viimeiseksi. On vaan yksinkertaisesti liian raskasta yrittää rakentaa parisuhdetta hänen kaltaisen ihmisen kanssa. Niin paljon kuin hänestä välitinkin...Täällä myös kohtalontoveri, sieltä toiselta puolelta. Luin keskustelua ja Wikipedian kuvauksen. Tajusin, että tämä minua on riivannut kaikki nämä vuodet. Pettämistä ja valehtelua en tosin itsessäni tunnista. Mutta äkilliset räjähdykset ja pelko luottamuksen pettämisestä ovat tuttuja.
Tässä pintapuolisesti taustaa elämästäni: eronnut kaksi kertaa, kummastakin liitosta lapsia. Nyt kolmas suhde päättymässä, jonka syynä on miehen mukaan mustasukkaisuuteni ja ehdottomuuteni. Meilläkin on ollut jo kaksi eroyritystä aiemmin. Rakastan miestä suunnattomasti ja hän minua, mutta ei vaan tulla toimeen.
Aviomieheni numero yksi, oli myös jollain tapaa persoonallisuushäiriöinen ja suhde päättyi katastrofiin hänen uhatessa tappaa koko perheen ja sitten lopulta lähti toisen naisen kanssa. Myöhemmin hän joutui mielisairaalaankin. Minulla oli myös varmaan jo lapsuudestani johtuen traumoja ja jonkinasteista käyttäytymishäiriötä jo silloin, vaikka tähän päivään asti olen syyttänyt ex-miestäni kaikesta. Tämän miehen kanssa rakastimme myös toisiamme valtavasti, eikä rakkauteni ole loppunut kokonaan vieläkään, vaikka tapahtumista on reilusti yli 20 vuotta. Ja luulen sen toisen tuntevan samoin minua kohtaan.
Menin toisen kerran naimisiin usean vuoden kuluttua ensimmäisen avioliiton päättymisestä. Olin koko suhteen ajan täysin epäluuloinen, enkä luottanut mieheen. Sain hirveitä raivareita pienimmistäkin asioista. Sitten kun mies lopulta jäi kiinni valehtelusta ja pettämisestä, siitähän sain sitten syyn erota. Tällä hetkellä minusta tuntuu todella pahalta, että mitä kaikkea mies on saanut kestää. Aion pyytää häneltä vielä anteeksi jonain päivänä käytöstäni. Nyt asiaa järkeiltyäni luulen, että jo lapsuudesta vikaan mennyt käyttäytymiseni oli täysin häiriintynyt traumaattisen ensimmäisen eroni takia.
Sori, jos tekstini on vähän sekavaa, mutta tällä yritän sanoa, että kohta ex-tyttöystäväsi ei itse ole valinnut tulla sellaiseksi. Hän on se ihana nainen, johon olet rakastunut, mutta huonot elämänkokemukset ovat kenties aiheuttaneet hänelle ongelman. Ennenkuin lopullisesti jätät hänet kannattaa miettiä seuraavia asioita: voisiko hän mahdollisesti olla valmis miettimään, että mistä hänen käytöksensä johtuu? Jokainen vähänkään järkevä ihminen tajuaa, että raivareiden saaminen tai toisen haukkuminen ei ole oikein. Oletko kertonut, että se on asia, jota et sinä, eikä kukaan muukaan voi, eikä pysty kestämään?
Jos hän on valmis, pystyy hän käsittelemään asiaa.- kohtalontoveri_
onest kirjoitti:
Täällä myös kohtalontoveri, sieltä toiselta puolelta. Luin keskustelua ja Wikipedian kuvauksen. Tajusin, että tämä minua on riivannut kaikki nämä vuodet. Pettämistä ja valehtelua en tosin itsessäni tunnista. Mutta äkilliset räjähdykset ja pelko luottamuksen pettämisestä ovat tuttuja.
Tässä pintapuolisesti taustaa elämästäni: eronnut kaksi kertaa, kummastakin liitosta lapsia. Nyt kolmas suhde päättymässä, jonka syynä on miehen mukaan mustasukkaisuuteni ja ehdottomuuteni. Meilläkin on ollut jo kaksi eroyritystä aiemmin. Rakastan miestä suunnattomasti ja hän minua, mutta ei vaan tulla toimeen.
Aviomieheni numero yksi, oli myös jollain tapaa persoonallisuushäiriöinen ja suhde päättyi katastrofiin hänen uhatessa tappaa koko perheen ja sitten lopulta lähti toisen naisen kanssa. Myöhemmin hän joutui mielisairaalaankin. Minulla oli myös varmaan jo lapsuudestani johtuen traumoja ja jonkinasteista käyttäytymishäiriötä jo silloin, vaikka tähän päivään asti olen syyttänyt ex-miestäni kaikesta. Tämän miehen kanssa rakastimme myös toisiamme valtavasti, eikä rakkauteni ole loppunut kokonaan vieläkään, vaikka tapahtumista on reilusti yli 20 vuotta. Ja luulen sen toisen tuntevan samoin minua kohtaan.
Menin toisen kerran naimisiin usean vuoden kuluttua ensimmäisen avioliiton päättymisestä. Olin koko suhteen ajan täysin epäluuloinen, enkä luottanut mieheen. Sain hirveitä raivareita pienimmistäkin asioista. Sitten kun mies lopulta jäi kiinni valehtelusta ja pettämisestä, siitähän sain sitten syyn erota. Tällä hetkellä minusta tuntuu todella pahalta, että mitä kaikkea mies on saanut kestää. Aion pyytää häneltä vielä anteeksi jonain päivänä käytöstäni. Nyt asiaa järkeiltyäni luulen, että jo lapsuudesta vikaan mennyt käyttäytymiseni oli täysin häiriintynyt traumaattisen ensimmäisen eroni takia.
Sori, jos tekstini on vähän sekavaa, mutta tällä yritän sanoa, että kohta ex-tyttöystäväsi ei itse ole valinnut tulla sellaiseksi. Hän on se ihana nainen, johon olet rakastunut, mutta huonot elämänkokemukset ovat kenties aiheuttaneet hänelle ongelman. Ennenkuin lopullisesti jätät hänet kannattaa miettiä seuraavia asioita: voisiko hän mahdollisesti olla valmis miettimään, että mistä hänen käytöksensä johtuu? Jokainen vähänkään järkevä ihminen tajuaa, että raivareiden saaminen tai toisen haukkuminen ei ole oikein. Oletko kertonut, että se on asia, jota et sinä, eikä kukaan muukaan voi, eikä pysty kestämään?
Jos hän on valmis, pystyy hän käsittelemään asiaa.Kiitos vastauksestasi, se oli ajatuksia herättävä. Tiedän, että tällä suhteeni toisella osapuolella on traumaattisia kokemuksia lapsuudesta ja myöhemmin hän on mm. tullut petetyksi ja jätetyksi. Samanlaista historiaa siis on kuin sinulla.
Ymmärrän täydellisesti (viimeistään nyt), ettei häntä voi tilanteesta syyttää. Hänen mahdollinen jättämisensä tuntuu todella pahalta, koska tunnen paljon myötätuntoa häntä kohtaan ja tiedän, että ero on hänelle paljon raskaampi kuin minulle. Meidän tilanteeseen tuo lisähaastetta, että asutaan eri kaupungeissa eikä asiaan ole tulossa muutosta ainakaan lähitulevaisuudessa.
Ei olla oltu viikkoon missään yhteyksissä, mutta ajattelin tänään kysellä vointia. Voisin harkita, että mainitsen tuosta mahdollisesta sairaudesta. Pahoin pelkään, ettei hän ole valmis asiaa käsittelemään. Ikää on oletettavasti paljon vähemmän kuin sinulla (selvästi alle kolmekymppinen). Todennäköinen reaktio on sama kuin kaikkeen häntä tai hänen käytöstään arvostelevaan palautteeseen - hän tulkitsee sen haukkumisena ja vyön alle lyömisenä. Sen seurauksena saan jälleen kuulla, kuinka olen syypää kaikkeen, toiminut itsekkäästi ja väärin jne. kohtalontoveri_ kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi, se oli ajatuksia herättävä. Tiedän, että tällä suhteeni toisella osapuolella on traumaattisia kokemuksia lapsuudesta ja myöhemmin hän on mm. tullut petetyksi ja jätetyksi. Samanlaista historiaa siis on kuin sinulla.
Ymmärrän täydellisesti (viimeistään nyt), ettei häntä voi tilanteesta syyttää. Hänen mahdollinen jättämisensä tuntuu todella pahalta, koska tunnen paljon myötätuntoa häntä kohtaan ja tiedän, että ero on hänelle paljon raskaampi kuin minulle. Meidän tilanteeseen tuo lisähaastetta, että asutaan eri kaupungeissa eikä asiaan ole tulossa muutosta ainakaan lähitulevaisuudessa.
Ei olla oltu viikkoon missään yhteyksissä, mutta ajattelin tänään kysellä vointia. Voisin harkita, että mainitsen tuosta mahdollisesta sairaudesta. Pahoin pelkään, ettei hän ole valmis asiaa käsittelemään. Ikää on oletettavasti paljon vähemmän kuin sinulla (selvästi alle kolmekymppinen). Todennäköinen reaktio on sama kuin kaikkeen häntä tai hänen käytöstään arvostelevaan palautteeseen - hän tulkitsee sen haukkumisena ja vyön alle lyömisenä. Sen seurauksena saan jälleen kuulla, kuinka olen syypää kaikkeen, toiminut itsekkäästi ja väärin jne.Ei kannatakaan suoraan aloittaa sairaudesta puhumisesta. Parempi aloittaa vaikka sanomalla: rakastan sinua, mutta minua vaivaa nämä meidän riidat. Kysy, olisiko mitään mahdollisuutta saada riitoja loppumaan? Kysy mitä voisit tehdä, jotta asiat muuttuisi? Sano, että haluaisit suhteen jatkuvan. Esitä joku ratkaisuehdotus, kompromissi. Tärkein matka elämässä on tulla puolitiehen vastaan... Kukaan, niinkuin sinäkään et ole täydellinen. Aina voi tehdä asioita toisin. Jos rakkautta on riittävästi, noiden ongelmien yli pitäisi yhdessä päästä. Syyttely ei auta ketään.
- fdgdsfhsdhsdhsdfhsfd
onest kirjoitti:
Ei kannatakaan suoraan aloittaa sairaudesta puhumisesta. Parempi aloittaa vaikka sanomalla: rakastan sinua, mutta minua vaivaa nämä meidän riidat. Kysy, olisiko mitään mahdollisuutta saada riitoja loppumaan? Kysy mitä voisit tehdä, jotta asiat muuttuisi? Sano, että haluaisit suhteen jatkuvan. Esitä joku ratkaisuehdotus, kompromissi. Tärkein matka elämässä on tulla puolitiehen vastaan... Kukaan, niinkuin sinäkään et ole täydellinen. Aina voi tehdä asioita toisin. Jos rakkautta on riittävästi, noiden ongelmien yli pitäisi yhdessä päästä. Syyttely ei auta ketään.
Mietin, voiko epävakaasta persoonallisuushäiriötä sairastava olla mies? Jotenkin tuntuu, että naisilla tätä esiintyy useammin.
- näin
kohtalontoveri_ kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi, se oli ajatuksia herättävä. Tiedän, että tällä suhteeni toisella osapuolella on traumaattisia kokemuksia lapsuudesta ja myöhemmin hän on mm. tullut petetyksi ja jätetyksi. Samanlaista historiaa siis on kuin sinulla.
Ymmärrän täydellisesti (viimeistään nyt), ettei häntä voi tilanteesta syyttää. Hänen mahdollinen jättämisensä tuntuu todella pahalta, koska tunnen paljon myötätuntoa häntä kohtaan ja tiedän, että ero on hänelle paljon raskaampi kuin minulle. Meidän tilanteeseen tuo lisähaastetta, että asutaan eri kaupungeissa eikä asiaan ole tulossa muutosta ainakaan lähitulevaisuudessa.
Ei olla oltu viikkoon missään yhteyksissä, mutta ajattelin tänään kysellä vointia. Voisin harkita, että mainitsen tuosta mahdollisesta sairaudesta. Pahoin pelkään, ettei hän ole valmis asiaa käsittelemään. Ikää on oletettavasti paljon vähemmän kuin sinulla (selvästi alle kolmekymppinen). Todennäköinen reaktio on sama kuin kaikkeen häntä tai hänen käytöstään arvostelevaan palautteeseen - hän tulkitsee sen haukkumisena ja vyön alle lyömisenä. Sen seurauksena saan jälleen kuulla, kuinka olen syypää kaikkeen, toiminut itsekkäästi ja väärin jne.Niin nimenomaan olet itsekäs ja syypää koska sulle annettiin mahdollisuus hurmata hänet sängyssä mutta et antanut tarpeeksi hyviä kyytejä. Ja sitten vielä vakavana ehdotat että hän on sairas.
- älkää vittuilko niil
kohtalontoveri_ kirjoitti:
Hei, Wikipedian kuvauksen luettuani tulin aika vakuuttuneeksi, että päättymässä olevan suhteeni toinen osapuoli kärsii kyseisestä sairaudesta. Suhteen alku ja kehittyminen oli poikkeuksellinen. Tapasin hänet kesän alussa ja homma muuttui ihastuksesta rakkaudeksi nopeassa ajassa puolin ja toisin.
Aika nopeasti hänen käytöksessään astui sitten kuvaan nämä äkilliset räjähtämiset, rajut pettymyksen tunteet, pelko pettämisestä, riittämättömyydestä yms. Käytös aiheutti minussa todella paljon hämmennystä, koska en ole vastaavaan ennen törmännyt. Lopulta aloin alitajuisesti varomaan, mitä sanon ja teen, koska pieneltäkin tuntuvat asiat saattoivat johtaa rajuun mielialan muutokseen, jonka seurauksena sain kuulla haukkuja ja riidanhaastamista.
Syksyn mittaan suhde alkoi muuttua on-off-tyyppiseksi ja pari kertaa jouduin jo potemaan eron tuskaa. Niin paljon mulla oli tunteita häntä kohtaan, että annoin suhteen jatkua aina uudelleen. Nyt poden eron tuskaa kolmatta kertaa ja aika vakaasti olen päättänyt, että tämä kerta jää viimeiseksi. On vaan yksinkertaisesti liian raskasta yrittää rakentaa parisuhdetta hänen kaltaisen ihmisen kanssa. Niin paljon kuin hänestä välitinkin...Ja ne räjähdykset vain ihan ilman syytä esiintyivät. Ettette olisi vittuilleet naiselle monin eri tavoin. Kyllä nainenkin tekee valintaa miesten suhteen ja jos mies yrittää paiskata alas työllä ja tuskalla rakennetun itsetunnon ja vielä viitsii kiusata toista mahdollisella huonolla itsetunnolla, eikä näe että vika on HÄNESSÄ itsessään, luonteessaan niin eihän sellaisella miehellä mitään tee.
- F60. 31
fdgdsfhsdhsdhsdfhsfd kirjoitti:
Mietin, voiko epävakaasta persoonallisuushäiriötä sairastava olla mies? Jotenkin tuntuu, että naisilla tätä esiintyy useammin.
Naisilla epävakaa persoonallisuushäiriö on yleisempi, mutta kyllä sitä esiintyy miehilläkin.
- sagdfgdgfdshsdfgs
fdgdsfhsdhsdhsdfhsfd kirjoitti:
Mietin, voiko epävakaasta persoonallisuushäiriötä sairastava olla mies? Jotenkin tuntuu, että naisilla tätä esiintyy useammin.
Se saksalainen lentäjäsankari, joka ohjasi matkustajakoneen alppeihin, oli epävakaa, ehkä pahimmasta päästä.
- Narsku!
Narsistihan se sulla on siellä. Häivy nopeasti ja katkaise kaikki yhteydet tai hän tuhoaa sinut. Muuta keinoa ei ole.
- tunteellinenex
Olen samaa mieltä, hän on näyttänyt sinulle jo ominaisuutensa. Toista et voi muuttaa. Uskon, että tilanteesi on vaikea, tunteilleen kun on vaikea mahtaa mitään. Sulje ovi, ellet halua törmätä aina vaan samoihin ongelmiin.
- mies 1964
Täällä myös yksi kohtalotoveri... ihanasta naisesta kuoriutui esiin piirteitä jotka ovat kaikkea muuta kuin mukavia. Vuoristorata helvetti oli järkyttävää.
Eikä siihen auta kitteys ja toisen huomioiminen. Persoonallisuushäiriö on patologinen tila. - stadinkundi79
No ihan normaalilta naiselta tuo minusta kuulostaa. Jos ei halua yksin elää noihin räjähdys alttiisiin mielipuoliin pitää vain tottua.
- ei enää
juokse jä äkkiä ,olin itse vuoden verran samanlaisen naisen kanssa mailman ihanin ja mailman vittumaisin peto samassa kropassa,suhde ei kestä jatkuvia eroja jatkuvia riitoja mitkä vie vaan sun voimat ja kohta olet aivan loppu henkisesti näin minulle kävi,rakastin tätä naista yli kaiken ja siksi kuvittelin että kyllä tämä tästä tasoittuu mutta ei sitä ei tehnyt vaan loppu tulos oli se että mun elämä loppu olin aivan rikki ei jaksanut enää mitään ystävät jäi oma elämä jäi,nyt kun olen päässyt irti suhteesta olen energinen aloitin kuntoilun ja ystävät löysin uudestaan :) nyt elämä hymyilee ja kauhulla muistelen tuota vuotta tai ainakin loppu aikaa,uuteen suhdetta en uskalla vielää edes ajatella mutta elämä opettaa joskus ei itsekkään nää mihin päänsä työntää nyt otat itseäsi niskasta kiinni mailmassa on ihania naisia jotka ovat henkisesti terveitä .tsemppiä sulle
- nyyti.
Run Forrest Run
Persoonallisuushäiriö on patologinen tila. - näin
Onpa tainnut käydä niin kuin monelle viehättävälle naiselle, tytölle on käynyt. Hän on itse menettänyt elämänsä rakkauden koska on ollut liian päälle käyvä ja tyrkky sekä epävarma viehätysvoimastaan. Sinä olit vain laimeasti kiinostava elämä rakkauden rinnalla, mutta koska sinä olit kiinnostunut hänestä jja kohtelit häntä hyvin niin hän päätti antaa sulle tilaisuuden hurmata hänet. Pitkän yrityksen päätteeksi hän totesi ettei ole saanut sulta sellaista täyttymystä mitä olisi tarvinnut. Hän kamppailee järjen ja tunteen ristiriidassa.
Ihan turha mitään persoonallisuushäiriötä tähän sotkea. Olet ihan samanlainen naisenalentaja kuin kaikki muutkin jotka ei tajua että nainen päättää loppuviimein suhteen onnistumisen. Siksi nainen joka suhteen alussa käyttäytyy crazysti on kaikkein kannattavin valinta koska sekopäinen käytös kertoo aidoista tunteista.- asgadshgadhdaf
Niin minäkin aluksi luulin, että crazy nainen on vain hyvä juttu. Oikeasti raivokohtaukset ja pettäminen on asioita, joita ei kukaan halua elämäänsä, enkä aio sellaista sietää. Maailma on täynnä terveitäkin naisia.
- Halla3
asgadshgadhdaf kirjoitti:
Niin minäkin aluksi luulin, että crazy nainen on vain hyvä juttu. Oikeasti raivokohtaukset ja pettäminen on asioita, joita ei kukaan halua elämäänsä, enkä aio sellaista sietää. Maailma on täynnä terveitäkin naisia.
Mistä sä tiedät kuka on terve? Ja oletko itsekkään terve? Miksi sinä otat pettämisen niin raskaasti? Se nainen petti itseään... vai sanoiko se, että minä petän nyt sinua, että sinun pitää kärsiä? Sillähän ne asiat meni päin vi..ua, kun meni pettämään? Sinun pitäisi olla ihan normaali mun mielestä... Vai onko sinulla sen takia alemmuus kompleksi? Ei taida olla sinun itsetuntosi nyt kohdallaan, kun noin reagoit? Puhukaa asioista hyvät ihmiset ja kyselkää mikä mättää?
- BorderlineBiPo
Aidoista sekopäisyyden ja kusipäisyyden tunteista. Miksi on pakko mennä jonkun kanssa yhteen jos ei oikeasti se immeinen ees kiinnosta, ja lisäksi vielä tehdä sen olo vielä paskaksi huoraamalla ja sekoilemalla.
Jaa, mikä mättää kun toinen pettää? :D
Se että on lyöttäytynyt petollisen huoran matkaan.
Oot kyllä aidosti sekaisin.
- -.-.-.-
Mielenkiinnolla luin avausviestin alusta loppuun sillä tuon kuvauksen nainenhan on kuin kopio minun entisestä tyttöystävästäni :D Sillä erotuksella että minun ei tarvinnut epäillä hänellä olevan persoonallisuushäiriötä vaan hän myönsi sen itse oma-aloitteisesti. (eikä ollut brunette)
- näinköhän
Miksi kiusit rakastasi, onko sulla huono itsetunto. Naista ei kannata arvostella, se syö itsetunnon ja nainen kyllä näkee että yrität tasan sitä. Mikä sua vaivaa kun kiusaat naista. Ihan oikein että räjähteli. Mutta tää on varmaan provo.
Jos taas et ymmärrä että kiusoittelu tai varmaan oikeampi termi olis KIUSAAMINEN on väärin tai että et tavallaan ole mitään tehnyt, olet todella tyhmä. Kehu, älä mollaa, vähättele, säälittele. Paitsi jos olet naisvihaaja. Sitten ymmärrän.
Eihän nainenkaan käytä mieheen valtaa että kiusoittelee jatkuvasti vaikka mistä miestään, mikä siinä olisi edes pointti? Saada toisen mieli matalaksi vai mikä?- missä hitossa
lukee että on kiusannut.. nyt en ymmärrä.. pari kertaa lukenut koko ketjun ja peruskoulukin suoritettu joten lukutaidosta ei ole kyse...
- Halla3
Huh,huh mitä juttuu! Persoonallisuus häiriö? Vanhanaikainen juttu! Tällä ihmisellä on varmana patoutumia jo lapsuudesta/ aikaisemmista parisuhteista? Joskus joku tietty ihminen laukasee traumat ns.esiin, vaikka vastakkainen sukupuoli olisikin ns.hyvä ihminen. Alkaa kapinointi ja taistelu eli ihminen voi huonosti, tekee mitä lystää, vähät välittää lupauksista, kun ei oo oikeestaa mitään väliä. Hänellä on elämä pois raiteiltaan.. ja sitt viell sellanen juttu kaikille : älkää ikinä vertailko ketään toista ihmistä toiseen, koska meitä on vain 1 olemassa! Meillä jokaisella on omat asiat miten reagoimme asioihin.. joku suree vuosia eroaan, joku suree eronsa 3kk ssa ja voi hienosti ja on tasapainoinen. Tää on niin laaja juttu, etten jaksa kirjoittaa.. Mutta tämä nainen itse joskus tietää, mikä hänelle tuli?, miksi käyttäyty noin? Kannattaisi tutkia itseä, psykologian kautta..jos tässä tilassa hän sitä edes y mmärtää... sen hän tajuaa itse, ei kenenkään sanomana varmaankaan.. Joskus on mentävä niin alas, et havahtuu itse ja herää!!!
- oisjoasdasd
Onko sinulla vaikeuksia ymmärtää lukemaasi?
- Miquel777
Varmaan ei ainakaan kannata tehdä mitään diagnooseja mistään häiriöistä ilman että tyyppi tutkitaan tarkemmin mutta ihmisiä on erilaisia - toiset impulsiivisimpia jotka reagoi tunteella ja toiset rauhallisempaa sorttia. Toiset unohtaa riitatilanteet nopeammin ja toiset hitaammin.
Joskus (=usein) myös kuilu miehen ja naisen välillä noissa tunneasioissa on vaan niin suuri ettei mitään rajaa. Eikö kaikista tärkeintä ole loppujen lopuksi se että riidat osaa sopia? Toki heittäkää kivellä jos ette ole ikinä riidelleet.. - oleaikuinen
Omien rajojen kanssa vaikeuksia?Ehkä hän on rajaton eikä tunne itseään? Pistähän rajat hänelle. Saat vihan osaksesi, mutta ohjaat hänet samalla itseensä, jos hän kykenee itsetutkiskeluun.
- nähty_on
Valitettavasti en ole vielä tavannut ketään naista, jolla ei olisi ollut jotain outoa persoonallisuuden piirrettä. Ujoja, estyneitä, epävakaita, itsekkäitä, jopa narsisteja, masentuneita, skitsoja, ja yksinkertaisesti vain idiootteja. Idioottimainen käytös on johtunut joko siitä, että kaikki muumit ei vaan ole laaksossa tai sitten silkasta kusipäisyydestä. Piittaamattomuudesta mitään muuta kuin omaa itseä ja omia sattumanvaraisia mielihaluja kohtaan. Monien ja taas monien suhteiden jälkeen olen saanut todeta, että kusipäisyys on loppumatonta nykynaisten keskuudessa. Aloittajan tunteet on revitty taas yhden kusipään toimesta ja voi kestää vuosia ennenkuin ne paranevat jos koskaan. Kusipäisyyteen ei tarvitse vastata millään turhalla empatialla vaan antaa mennä vaan asenteella sitä saa mitä tilaa.
- nelampaat
Tämä johtuu tasan tarkkaan siitä, että te miehet rakastutte "jännänaisiin" aivan samalla tavalla kuin syytätte naisten rakastuvan renttuihin. Muutamankin kaverin kanssa ollaan ihmetelty sitä, kuinka juuri noiden kaikista vaikeimpien tuittupäänaisten ympärillä pyörii aina lampaina palvovia miehiä kuin mehiläisiä hunajan ympärillä. Nämä rasittavan kusipäiset naiset, joiden maailma pyrii oman navan ympärillä saavat ne mukavimmat ja yleensä komeimmat miehet kierrettyä pikkurillin ympärille ja äkkiä ovatkin suunnittelemassa kalliita prinsessahäitä. Papin aamenen jälkeen mies tajuaa naisen oikean luonteen ja alkaa vuoisen mittainen vollotus kuinka kaikkia naiset ovat kusipäitä ymym.
Samaan aikaan vakaat, rauhalliset, muita ihmisia kunnioittavat naiset odottelevat iankaikkisesti että kelpaavat jollekin kunnolliselle miehelle kumppaniksi. Valitettavasti kunnonmiehet ovat jo erotessaan niin katreria ettei heistä ole enää parisuhteeseen ja muut vapaana olevat ovat renttuja. Ja nuo tuittupäänaisethan löytävät vkossa uuden häntä palvovan miehen siitä ympärillään olevasta lammaslaumasta, joten kierre on valmis taas... - nähty_on
Valitettavasti kokemuksieni mukaan ne vakaat, rauhalliset ja muita ihmisia kunnioittavat naiset ovat usein myös heikkoitsetuntoisia, traumatisoituneita, ujoja, kokemattomia, harhaisia, estyneitä ja kykenemättömiä kommunikointiin ja vaikka mitä muuta, mikä estää heitä solmimasta normaaleja suhteita normaaleihin miehiin.
Kusipäiset naiset ovat usein niitä, jotka ulkonäkönsä puolesta ovat tottuneet saamaan miehen kuin miehen ja kehittäneet siitä itselleen itsekkään harrastuksen. Toki osaavat sujuvasti vetää marttyyrin roolia, etteivät muka koskaan löydä sitä itselleen sopivaa miestä ja voivat näin perustella miesten kertakäyttöisyyden itselleen. Monet kusipäänaiset ovat sitä myös ihan vaan tyhmyyttään ja ymmärtämättömyyttään. Nainen ei välttämättä itse tajua omaa itsekästä ja irrationaalista käyttäytymistään sen takia, että ymmärryskyky tai älykkyystaso on heikko. Nämäkin yksilöt osaavat sujuvasti syyttää miehiä ja miesten käytöstä, koska eivät tajua saavansa omaa onnettomuuttaan aikaiseksi ihan itse. - Ai.no.corrida
nelampaat kirjoitti:
Tämä johtuu tasan tarkkaan siitä, että te miehet rakastutte "jännänaisiin" aivan samalla tavalla kuin syytätte naisten rakastuvan renttuihin. Muutamankin kaverin kanssa ollaan ihmetelty sitä, kuinka juuri noiden kaikista vaikeimpien tuittupäänaisten ympärillä pyörii aina lampaina palvovia miehiä kuin mehiläisiä hunajan ympärillä. Nämä rasittavan kusipäiset naiset, joiden maailma pyrii oman navan ympärillä saavat ne mukavimmat ja yleensä komeimmat miehet kierrettyä pikkurillin ympärille ja äkkiä ovatkin suunnittelemassa kalliita prinsessahäitä. Papin aamenen jälkeen mies tajuaa naisen oikean luonteen ja alkaa vuoisen mittainen vollotus kuinka kaikkia naiset ovat kusipäitä ymym.
Samaan aikaan vakaat, rauhalliset, muita ihmisia kunnioittavat naiset odottelevat iankaikkisesti että kelpaavat jollekin kunnolliselle miehelle kumppaniksi. Valitettavasti kunnonmiehet ovat jo erotessaan niin katreria ettei heistä ole enää parisuhteeseen ja muut vapaana olevat ovat renttuja. Ja nuo tuittupäänaisethan löytävät vkossa uuden häntä palvovan miehen siitä ympärillään olevasta lammaslaumasta, joten kierre on valmis taas...Sekopäälikat on niitä helpoiten lähestyttäviä ja vieläpä hyvin usein tekevät itsekin niitä lähestymisiä. Totta kai niillä on paljon ukkoja kierrossa kun kommunikaatio pelaa.
- lähde.kun.voit
Kuulostaa tutusta ja tekee pikameikkauksen aamulla. Jos kaikki ei mene hänen mielensä mukaan niin räjähtää helposti ja on pitkävihainen. Piikittelee puheissaan paljon. Jos olet järkevä ja rehellinen itsellesi, niin lähdet aika pian. Tuosta ei tule mitään. Minulla vastaava tapaus kustansi erittäin paljon. ELi ostin ulos asunnosta ja vaihdatin lukot.
Ellet usko minua niin kokeile seuraavaa. Pidä huoli siitä, että kotona ei ole alkoholia ja olet unohtanut ostaa sitä. Hän räjähtää myös alkoholin puutteesta. Koska ei kestä itseään sellaisena kuin on. Eli korjaa tavarasi ja lähde, se on sinun kannalta järkevin.
Hän kietoo sinut sormiensa ympärille ja pitää sinua pihtiotteessaan, kunnes ymmärrät todellisuuden sellaisena kuin se on. Joten älä usko kaikkea, mitä hän sanoo vaan tarkista asioita joskus ihan vaan sattumalta, niin tiedät todellisuuden.
Nähtävästi hänellä on ollut kahdensuuntainen mielenhäiriö kauan. Ja kun hän tarvitsee jotakin, hän tekee kaikkensa, saadakseen sen.
Hän eikä osaa katsoa itseään itsensä ulkopuolelta ja sen vuoksi hän käyttäytyy miten sattuu. Myöhemmin tulee sitten aggressiivinen Leijonaemo käyttäytyminen. - pahoinvointivaltio
Niin, ihankuin suomessa ei olisi pahoinvointia monella. Silti jokainen pahoinvoiva on yksilö. Ei kukaan meistä ole täydellinen.
- Anonyymi
Olemme miehen kanssa 20-vuotiaita, avoliitossa ja olleet yhdessä viisi vuotta. Mies tulee vaikeista perheoloista, riidat on puitu huutamalla, miehen äiti sairastaa pahaa paniikkihäiriötä ja on sairaseläkkeellä. Äiti on ollut ja on edelleen hyvin mustasukkainen pojastaan ja erittäin läheisriippuvainen, soittaa joka päivä ja edelleen yrittää estää miestä menemästä esimerkiksi keikoille koska pelkää pojalleen tapahtuvan jotakin. Mieheni myös pelkäsi ennen tulla hissiin, mennä uimaan koska äitinsä pelkäsi näitä asioita ja kertoi pojalleen miten vaarallista on mennä hissiin yms. Äiti lainaa rahaa meiltä, vaikka itse olen opiskelija ja mies kuntoutuksessa. Miestä ahdistaa se, miten hänen äitinsä soittelee aina ja jos mies ei vastaa, soittaa mulle. Myös se ahdistaa kun äitinsä juo kaljaa ja ottaa lääkkeitään sekaisin sekä sairastaa diabetesta. Äitinsä on alkanut näkemään harhoja kovien mielialalääkkeiden ja alkoholin yhteisvaikutuksesta, sanoi että oli yöllä herännyt siihen että jokin kauhea oli raapinut hänen seinäänsä. Yöllä soitti meille ja mies ei saanut enää unta, pelkää yliluonnollisia asioita todella paljon, fobiaksi asti koska miehen ollessa pieni äidin isoäiti kuoli ja tämä äiti väitti että isoäiti kummittelee ja siirtelee maljakoita. Aina jos teini-iässä miehellä ja äidillä oli riitaa, äiti soitti vanhemmilleen jotka tulivat huutamaan pojalle. Itse olin myös teini-iässä välissä näissä riidoissa ja mies usein tuli äidilleni ja mulle yöksi kun ei jaksanut riidellä ja kuunnella syyttelyä. Miestä siis syytettiin äitinsä mielialaongelmista ja paniikkikohtauksista todella usein. Kerron taustaa siksi että ymmärrätte millaisista oloista mies tulee.
Miehellä diagnosoitiin kuukausi sitten epävakaa persoonallisuushäiriö. Diagnoosi ei tullut yllätyksenä ja itse osasin epäilläkin sitä. Mies ei kestä pettymyksiä, stressiä (usein rahan takia), epäonnistumista, jopa pelissä häviäminen on vaikeaa ja suuttuu siitä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
4 tuntia töitä kerran viikossa on naisen mukaan liian raskasta
Tämä ei taija olls lieksalaine vaikka "tuntomerkkiin" perusteella nii vois eppäillä! 🤣 31-vuotias Maya ei kykene tekemä904080- 433942
Riikka Purra rosvosi eläkeläiset!
1900 euron eläkkeestä rosvottiin 350 euroa. Kohtuullista vai? Perussuomalaisia ei enää ole olemassa meille eläkeläisille6083835Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap182588- 782425
SDP:n kannatus edelleen kovassa nousussa, ps ja kokoomus putoavat
SDP on noussut Helsingin Sanomien tuoreessa kannatuskyselyssä kokoomuksen ohi Suomen suosituimmaksi puolueeksi. SDP:n ka3382048Ihastuksesi persoonalliset piirteet ulkonäössä?
Onko jotain massasta poikkeavaa? Uskallatko paljastaa? Aloitan; todella kauniit kädet ja sirot sormet miehellä.1272032Kansaneläkkeiden maksu ulkomaille loppuu
Hyvä homma! Yli 30 miljoonan säästö siitäkin. Toxia.1881879Ketä ammuttu ?
Ketä sielä Juupajoela ammuttu ei kait mainemies alkanu amuskelemaan , , Kyösti H ?281559Nainen, meistä tulisi maailman ihanin pari
Mutta tosiasiat tosiasioina, on liian monta asiaa, jotka sotivat meidän yhteistä taivalta vastaan. Surulla tämän sanon,661402