Onko yksinäisyys muka niinkään kamalaa? Olen selvinnyt aina yksin. Minulla ei ole yhtäkään ystävää, en luota keneenkään ja pyrin tekemään kaikki työni ja koulutehtäväni yksin. Olen kympin oppilas ja pärjään koulussa erittäin hyvin, enkä ole siitä velkaa kenellekään. Itse asiassa en ole velkaa mistään kenellekään (ellei vanhempia lasketa). Eli onko yksinäisyys loppujen lopuksi maailmanloppu kun koulussa paasataan seuran merkityksestä ym. Mitä mieltä olette?
Yksinäisyyskö kamalaa?
61
102
Vastaukset
No on se kamalaa, jos et itse halua olla yksin.
Ei yksinäisyys ole kamalaa, yleensä viihdyn mielummin yksin kuin porukassa.
Minä tarvitsen huomattavan paljon yksinäistä aikaa ylipäätään pysyäkseni järjissäni.
Kyllä!
Valitettavasti kympin oppilailla ei yleensä ole kovin hyvää sosiaalista elämää, jonka takia olen kasin - ysin oppilas!
Puhummehan me somnessa kokoajan, vaikka emme ehkä irl. Ei minullakaan montaa ystävää ole, mutta tapaan silloin tällöin. Ja koulussa tapaan kamuja. Lisäksi tapaan aina silloin tällöin tuon yhden ihanan.
Olisihan se kivaa, jos olisi enemmän ystäviä. Mutta kunhan saan rakkautta. Se riittää minulle jo pitkälti. Ja tietty lemmikit pitävät seuraa kotona.Itse en ainakaan välitä niin paljoa keskustelusta netin ulkopuolisessa maailmassa. Paljon helpompaa se on täällä, mutta ilman teitä varmaan yrittäisin etsiä muualta ihmisiä, joiden kanssa keskustella, joten olemmehan kuitenkin jotenkin sosiaalisia, emme täällä muuten olisi.. X'DD
Yksinäisyys on rentouttavaa. Ainoat merkittävät ihmiset ovat täällä pulinoissa.
kurpizza kirjoitti:
Täällä tosiaan on mahtavaa porukkaa...
Kiitos! Ja kiitos myös siinä tapauksessa, että tuo oli ironiaa.
nasse_seta kirjoitti:
Kiitos! Ja kiitos myös siinä tapauksessa, että tuo oli ironiaa.
Eiku on täällä ihan oikeasti! XD Minulla on lukiolla tuttu/kaveri (en haluaisi häntä kaverikseni, pakko myöntää) joka elää kännykkänsä kanssa ja on jotenkin.... en minä tiedä. Hän saattaa sanoa jostain aika normistakin asiasta "(hymähdys) Vähäks ois noloo, jos...."
Ei näin.kurpizza kirjoitti:
Eiku on täällä ihan oikeasti! XD Minulla on lukiolla tuttu/kaveri (en haluaisi häntä kaverikseni, pakko myöntää) joka elää kännykkänsä kanssa ja on jotenkin.... en minä tiedä. Hän saattaa sanoa jostain aika normistakin asiasta "(hymähdys) Vähäks ois noloo, jos...."
Ei näin.Siis mikä ois noloo niinqu?
nasse_seta kirjoitti:
Siis mikä ois noloo niinqu?
No siis varmaa jos laittais niinq quuqleen jtn ja sit se tulis niinq faseen vahinqos tai emt.
icepicked kirjoitti:
No siis varmaa jos laittais niinq quuqleen jtn ja sit se tulis niinq faseen vahinqos tai emt.
Just. Emt...
nasse_seta kirjoitti:
Just. Emt...
En minä oikeastaan tiedä. Kaikki, mikä saattaisi herättää huomiota, poiketa massasta.
nasse_seta kirjoitti:
Just. Emt...
Siis mitä muutkaa mun pistäis sanoo?! Mä oon niinq kuka mä oon.
- HappyShadowGirl:3
kurpizza kirjoitti:
Eiku on täällä ihan oikeasti! XD Minulla on lukiolla tuttu/kaveri (en haluaisi häntä kaverikseni, pakko myöntää) joka elää kännykkänsä kanssa ja on jotenkin.... en minä tiedä. Hän saattaa sanoa jostain aika normistakin asiasta "(hymähdys) Vähäks ois noloo, jos...."
Ei näin.Sano suoraa Kurpizza et miks oot sen kaa?
HappyShadowGirl:3 kirjoitti:
Sano suoraa Kurpizza et miks oot sen kaa?
No kun en viitsi sanoa, että painu helvettiin. Ja toisaalta, hän aina läprää puhelintaan, joten on aika harmiton. Mutta eiköhän se tästä, kun ensi jakso kummallakin aika erilainen....
Eihän se introvertille kamalaa ole. Saa rauhassa ajatella omat ajatuksensa loppuun ja tehdä mitä huvittaa. Jotkin käytännönasiatkin on helpompi hoitaa yksin kuin osana vellovaa laumaa.
Minulla on silti ystäviä ja luotan joihinkin ihmisiin. Koulutyöt ja muut työt pyrin tekemään yksin sen takia, että liian usein työpari on joku lusmu, ja hänestä on vain harmia. Olen kyllä tehnyt hyvääkin yhteistyötä.
Velka-ajattelua en oikein ymmärrä. Itse haluan olla riippumaton enkä suostu helposti vaihtokauppoihin (tykkään sun päivityksistä Facebookissa, jos mielistelet mua silleen kivasti). En tykkää pelaamisesta enkä laskelmoinnista. Toki ihminen ajattelee aina jonkin verran sitäkin, että mitä mistäkin seuraa. Lahja on lahja, ei laina. Kenenkään ei kuulu olla kiitollisuudenvelassa, mutta kiittämättömyyteenkään ei ole syytä.
Introvertin ja rauhallisemman luonteen yksinäisyys ei ole maailmanloppu, mutta en oikein tiedä, kuuluvatko luottamus ja velka-asiat yksinoloon sinänsä. Joskus jotkut vetäytyvät pitäkää tunkkinne-periaatteella.
Luulen, että koulussa korostetaan liikaa tietynlaista seurallisuutta. Äänessäoloa, viittaamista ja näkyvyyttä. Osan temperamentille esim. viittaaminen ei sovi. Pitäisi ennemmin korostaa ns. sosiaalisia taitoja. Opet varmasti sekoittavat nämä kaksi asiaa keskenään, ja temperamentiltaan "sopiva" saa aiheettomia kehuja sosiaalisista taidoista, kun taas vähemmistön edustaja introvertti saa moitteita puutteellisista taidoista (koska hänelle on luontevampaa seurata asioita hiljaa sivusta).
Mitä taitoihin tulee, niin niitä kyllä tarvitaan. Mutta sitähän sää et kysyny (pastori Luttista mukaillen).Itsessään yksin oleminen ei välttämättä ole kamalaa kaikille ihmisille, mutta tärkeät sosiaaliset taidot saattavat jäädä oppimatta, mistä on haittaa työelämässä. Koulussa yksin oleminen ja työskentely vielä onnistuu, mutta useimmissa ammateissa hyvät yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot ovat tärkeitä. Ainakin lukio-opetuksen suhteen on keskusteltu siitä, että juuri näitä taitoja pitäisi opettaa enemmän; nykyäänhän lukiossa opiskelijat paljolti vain istuvat ja kuuntelevat opettajaa.
Koulussa ei paasata seuran merkityksestä turhaan. Vaikka joku kykenisi olemaan yksin, kaikki eivät. Ihminen on perusluonteeltaan hyvin sosiaalinen eläin, joka tarvitsee toisia ihmisiä. Yksinäisyys saattaa johtaa esimerkiksi henkilön masentumiseen tai syrjäytymiseen.Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi viihtyä isoissa porukoissa. Kenenkään ei vain pitäisi jäädä täysin yksin, koska se johtaa helposti sosiaalisten taitojen riittämättömyyteen ja syrjäytymiseen.Hämmästyin suuresti kun huomasin että miten moni viihtyy yksinään. Kyllä, seura täällä pulinoissa on paljon parempi kuin jäädä "oikeiden ja konkreettisten" ihmisten seuraan eli jalkoihin. Kyllä bloginalun puheissa on vinha perä mutta sinällään se, että jää yksin, on huomattavasti eri asia kuin halu jäädä yksin. Kyllä minä viihdyn yhden tahi kolmen ihmisen kanssa, mutta vain siinä tapauksessa että he ovat minulle sopivia ihmisiä, joita en ole vielä tavannut. Syystä. Kymmenen ihmisen porukoissa en viihdy missään nimessä. Olo tuntuu vain ahdistavalta.
Siinähän se tuli. Tärkeää on löytää itselle sopivaa seuraa, varsinkin jos on introvertti, jolloin epäsopiva seura kyllä vie mielekkyyden sosiaaliselta kanssakäymiseltä. Peruskourussa oikeanlaisten ihmisten löytäminen oli käytännössä mahdotonta, mutta myöhemmin kun opinnot alkavat keskittyä vaikkapa luonnontieteisiin, on helpompi löytää samanhenkistä porukkaa. Lukiosta sain paljon kavereita vaikken ikinä mikään ulospäinsuuntautunut tyyppi olekaan ollut.
Iso porukka on oikeastaan tosi kiva, siinä kun puhujia on niin paljon, ettei itse tarvitse keksiä ollenkaan niin paljon sanottavaa kuin vaikkapa kahdenkesken. On tietysti aina hyvä olla joitain ihmisiä vähän lähempänä, että voi tarpeen tullen vain kiskaista hihasta jos jotain haluaa / tarvitsee. Oikeastaan olen valmis hengaamaan kenen tahansa minua sietävän ihmisen seurassa. En ole helppoa seuraa, joten minua sietävät ihmiset ovat yleensä juuri sitä valikoitunutta joukkoa, joka on ns. minun tyyppiäni. Kannattaa olla avoin muille ihmisille, mutta myös oma itsensä. Jos yrität mennä muiden ehdoilla niin päädyt sellaiseen seuraan, joka ei ole sinulle sitä ihanteellisinta.
Yksinäisyys on ihan vitun kamalaa, tajuan vasta nyt näin omille muutettuani miten riippuvainen olen sosiaalisista suhteista! Olen aina pitänyt itseäni yksin viihtyvänä ihmisenä, mutta pidän vain ns. sosiaalisesta yksinäisyydestä (minun oma termi, mutta se on kai jokin ihan oikeakin termi, mutten puhu nyt tässä siitä). Tykkään puuhastella yksinäni, mutta pidän siitä, että kotona on ihmisiä joille puhua, jos tuntuu siltä, ihmisiä jotka toivottaa hyvää yötä, ihmisiä jotka kattovat telkkaria kovalla äänellä, ihmisiä joiden kanssa syön ruokaa, ihmisiä, joiden kanssa voin jakaa päivän tapahtumat ja koira, jota silittää ja halia. Pidän siitä, että menin joka päivä naapurissa asuvan parhaan ystäväni luo ja me ei saatettu tehdä yhtikäs mitään muuta kuin istua röhnöttää sohvalla ja lukea lehtiä ja sitten yhtäkkiä alkaa puhua jostain ihan turhasta.
Nyt taas aamulla sanon kämppikselleni huomenta, ennen kuin menen yliopistolle. Kyllä, siellä on ihmisiä joiden kanssa puhun ja hengaan, mutta me ollaan tunnettu toisemme vasta kolme viikkoa, joten se on vielä melko stressaavaa (mietin, että tykkääköhän ne musta oikeasti vai roikunko vaan mukana) ja parina päivänä menen illalla käymään joissain illanistujaisissa, joissa on hauskaa, kyllä, mutta sekin on sinällään ihan vitun stressaavaa. No, kun tulen yliopistolta kotiin, sanon kämppikselle moi ja jos käyn kaupassa, saatan sanoa kaupan kassalle moi sekä kiitos ja ehkä äiti soittaa ja kyselee kuulumisia, mutta muuten olen sitten koko päivän yksin, koska en ole löytänyt itselleni mitään harrastusta vielä, enkä ole uskaltanut kysyä ketään yliopistolta minun kanssa hengaamaan (kai sitä ehtii vielä..?)
Joten sitten dataan/lenkkeilen/teen kouluhommia/katson telkkaria/elokuvaa koko loppupäivän ylhäisessä yksinäisyydessäni. En ole tottunut tähän, tämä on kamalaa.
Juttelen toisinaan Facebookissa toisen parhaan ystäväni kanssa, kun me ollaan samaan aikaan koneella mutta AHDISTAAAAAA.
Olen rampannut kotona joka ikinen viikonloppu mitä täällä olen ollut, kun taas suurin osa käy kotona näköjään ehkä kerran kuukaudessa. Fuck it. Mitä ihmettä ne tekee, suurin osa bileistäkin on keskellä viikkoa?Fnfn, olisin mielelläni sinun tilallasi. Minulla on kylläkin vaikeuksia luottaa ihmisiin, edes omiin vanhempiinikaan en luota täysin, en esim. kerro jos minulla on jokin ongelma tai yritän olla mahdollisimman paljon omissa oloissani. Hyvä kirja on minulle parempi seura kuin oma äitini tahi isäni. Uskokaa pois.
- fnfnfn
En minäkään heille kerro ongelmistani (ei sillä, ettenkö luottaisi heihin, mutta en vain halua heidän huolestuvan turhaan) enkä vietä heidän kanssaan kovin paljoa hengaile, vaan juurikin luen vaikkapa kirjaa tai teen muuta omassa huoneessani. Mutta edes JOTAIN.
Mutta ymmärrän mitä sinä tarkoitat, vaikka minä en niin yksinäisyydenhaluinen olekkaan :)
- fnfn
- huoh..
yksinäisyys ja yksinolo on täysin eri asia
jokutyyppi19 kirjoitti:
Entä se tunne, kun et välitä, vaikka menettäisit kaikki IRL tuntemasi ihmiset?
Onko siellä kaikki oikeasti noin rasittavia vai oletko sinä vain välinpitämätön? (En kysynyt loukatakseni, vaikka siltä voi kuulostaakin)
Sinänsä vaikea käsittää, kun itse välitän läheisistäni ja jopa täällä pyörivistä suolistolaisistakin. Harmittaa, jos toisella menee huonosti.
Vai luulenko vain välittäväni? Ehkä en välitäkään kenestäkään.... Nyt meni hankalaksi...kurpizza kirjoitti:
Onko siellä kaikki oikeasti noin rasittavia vai oletko sinä vain välinpitämätön? (En kysynyt loukatakseni, vaikka siltä voi kuulostaakin)
Sinänsä vaikea käsittää, kun itse välitän läheisistäni ja jopa täällä pyörivistä suolistolaisistakin. Harmittaa, jos toisella menee huonosti.
Vai luulenko vain välittäväni? Ehkä en välitäkään kenestäkään.... Nyt meni hankalaksi...Ei täällä huonosti mene. Sukulaiset ovat ihan OK, mikä on jo todella paljon. Outoa, kuinka paljon muut tuntuvat tappelevan vamhempiensa ja sisarustensa kanssa... En vain välitä. En ole valinnut sukuani, joten miksi siitä pitäisi välittää jotenkin erityisesti?
Veljeni ja toinen siskoistani ovat jotenkin merkittäviä. Eivät tunnetasolla (en surisi, jos he kuolisivat), mutta heidän kanssaan on mukava viettää aikaa. Tosin hekin ovat periaatteessa myös nettikavereitani...
Kuten jo aiemmin sanoin: "Ainoat merkittävät ihmiset ovat täällä pulinoissa."- HappyShadowGirl
jokutyyppi19 kirjoitti:
Entä se tunne, kun et välitä, vaikka menettäisit kaikki IRL tuntemasi ihmiset?
Jokutyypin IRL kommenttiin:
Laitto miettimään että kuin diippiä tääl Suolistossa onkaan... Jos mä olisin valmis heittämään kaikki ihmiset elämästäni, Sillon ei tuntis oikeesti tärkeitä ihmisiä ainuttakaan jos siihen kykenisin. En pysty. Tajuun kyl pointin. Menin lukioon ja oon siis oikeesti suosittukkin, muttei se miten monta ihmistä sä merkkaat kavereihin ja joiden kanssa käyt päivittäistä elämääs läpi määritä miten tärkeitä ne on sulle. Jos lasken niin mulla on vain muutama ihminen, joita en vaihtais kehenkään ikinä. Se vaatii jotai enemmän... Uusia ihmisiä kohtaa koko ikänsä ja kavereita tulee ja menee... kuulostais tunteettomalle jos sanoisin niille face 2 face ettei ne ole mulle elämän edellytys vaan eläisin yhtä lailla onnellisena ilman niitä. Yhtä lailla mun elämän kulkuun ei vaikuta ihmiset joista en välitä mutta joita en tunne tarpeeksi hyvin voidakseni sanoo et vihaisin niitä, etenkin kun kukaan ei oo aiheuttanu mun vihaa.
Siinä kun viettää oikeesti aikaa jonkun kaa pieniä ikuisuuksia ja oppii tuntee läpikotaisin sen syvimmätkin ajatukset iloineen ja tuskineen niin vaikka vituttaiskin sen ihmisen hetkelliset vaiheet, niin tekis silti aikalailla mitä tahansa sen vähän enemmänki kun mihin pystyy. Se ylittää oman mukavuusalueen rajat mitä tekis sellasen ihmisen takia ketä ei vois pyyhkiä pois, koskaan. Niitä ihmisiä pitää vaalia.
Eli jokutyyppi onko sun pointti sitä että oot vittuuntunu ja pettyny ihan joka ikiseen ympärilläs eikä sulla ole vielä ketään josta välität nii paljon että sen menettäminen on pahinta helvettiä jos niin kävis?? Sillon ymmärrän mitä tarkoitat ja toivon että voit sanoo joku päivä ollees väärässä. Jos sen sijaan käytit tätä vaan esimerkkinä niin tnx silti se laittoi ajattelemaan. jokutyyppi19 kirjoitti:
Ei täällä huonosti mene. Sukulaiset ovat ihan OK, mikä on jo todella paljon. Outoa, kuinka paljon muut tuntuvat tappelevan vamhempiensa ja sisarustensa kanssa... En vain välitä. En ole valinnut sukuani, joten miksi siitä pitäisi välittää jotenkin erityisesti?
Veljeni ja toinen siskoistani ovat jotenkin merkittäviä. Eivät tunnetasolla (en surisi, jos he kuolisivat), mutta heidän kanssaan on mukava viettää aikaa. Tosin hekin ovat periaatteessa myös nettikavereitani...
Kuten jo aiemmin sanoin: "Ainoat merkittävät ihmiset ovat täällä pulinoissa."Kröhöm.... Kokeile itse olla tappelematta henkilön kanssa, jolla on iso, paha ongelma ja siskon kanssa, joka ei osaa kerätä omia tavaroitaan lattialta....
Sukuaan ei tosiaan voi valita....
Jännää sinänsä. Kommentoit aika harvoin tuohon verraten, mutta veikkaan sinun edelleen kämppivän jossain nurkassa. Merkittäviä keskustelutovereina, koska täällä on aika paljon.... neroja? sekopäitä? massa nuorten hylkiöitä? Ihan miten vain. En kuitenkaan usko sinun pillittävän siellä jonkun lähtemisen takia.HappyShadowGirl kirjoitti:
Jokutyypin IRL kommenttiin:
Laitto miettimään että kuin diippiä tääl Suolistossa onkaan... Jos mä olisin valmis heittämään kaikki ihmiset elämästäni, Sillon ei tuntis oikeesti tärkeitä ihmisiä ainuttakaan jos siihen kykenisin. En pysty. Tajuun kyl pointin. Menin lukioon ja oon siis oikeesti suosittukkin, muttei se miten monta ihmistä sä merkkaat kavereihin ja joiden kanssa käyt päivittäistä elämääs läpi määritä miten tärkeitä ne on sulle. Jos lasken niin mulla on vain muutama ihminen, joita en vaihtais kehenkään ikinä. Se vaatii jotai enemmän... Uusia ihmisiä kohtaa koko ikänsä ja kavereita tulee ja menee... kuulostais tunteettomalle jos sanoisin niille face 2 face ettei ne ole mulle elämän edellytys vaan eläisin yhtä lailla onnellisena ilman niitä. Yhtä lailla mun elämän kulkuun ei vaikuta ihmiset joista en välitä mutta joita en tunne tarpeeksi hyvin voidakseni sanoo et vihaisin niitä, etenkin kun kukaan ei oo aiheuttanu mun vihaa.
Siinä kun viettää oikeesti aikaa jonkun kaa pieniä ikuisuuksia ja oppii tuntee läpikotaisin sen syvimmätkin ajatukset iloineen ja tuskineen niin vaikka vituttaiskin sen ihmisen hetkelliset vaiheet, niin tekis silti aikalailla mitä tahansa sen vähän enemmänki kun mihin pystyy. Se ylittää oman mukavuusalueen rajat mitä tekis sellasen ihmisen takia ketä ei vois pyyhkiä pois, koskaan. Niitä ihmisiä pitää vaalia.
Eli jokutyyppi onko sun pointti sitä että oot vittuuntunu ja pettyny ihan joka ikiseen ympärilläs eikä sulla ole vielä ketään josta välität nii paljon että sen menettäminen on pahinta helvettiä jos niin kävis?? Sillon ymmärrän mitä tarkoitat ja toivon että voit sanoo joku päivä ollees väärässä. Jos sen sijaan käytit tätä vaan esimerkkinä niin tnx silti se laittoi ajattelemaan.Tuskin koskaan välitän kenestäkään niin paljon, että en kykenisi hänestä mitenkään luopumaan... Mutta en minä kaikkiin kuitenkaan vittuuntunut ole...
Ai niin... Onhan minulla tärkeä henkilö pulinoiden ulkopuolellakin... Casandra (tulpa).kurpizza kirjoitti:
Kröhöm.... Kokeile itse olla tappelematta henkilön kanssa, jolla on iso, paha ongelma ja siskon kanssa, joka ei osaa kerätä omia tavaroitaan lattialta....
Sukuaan ei tosiaan voi valita....
Jännää sinänsä. Kommentoit aika harvoin tuohon verraten, mutta veikkaan sinun edelleen kämppivän jossain nurkassa. Merkittäviä keskustelutovereina, koska täällä on aika paljon.... neroja? sekopäitä? massa nuorten hylkiöitä? Ihan miten vain. En kuitenkaan usko sinun pillittävän siellä jonkun lähtemisen takia.En tosiaan pillitä, mutta... Onhan se vähän surullista, kun ystävä lähtee, eikä ehkä koskaan palaa...
Ihmiset riitelevät jatkuvasti perheensä kanssa, mutta kuitenkin välittävät heistä kauheasti. Epäloogista käytöstä...jokutyyppi19 kirjoitti:
En tosiaan pillitä, mutta... Onhan se vähän surullista, kun ystävä lähtee, eikä ehkä koskaan palaa...
Ihmiset riitelevät jatkuvasti perheensä kanssa, mutta kuitenkin välittävät heistä kauheasti. Epäloogista käytöstä...Älä vaan.
Olin kirjoittamassa aiemmin, että epäloogista sinulta sanoa pulinoiden ihmisiä kaikista merkittävimmiksi, vaikket edes tunne suurinta osaa. Sitten muistin itsekin syyllistyväni osittain samaan, joten jätin huomauttamatta.
Perheen kanssa tulee riitoja, kun liian samanlaiset/erilaiset ihmiset joutuvat asumaan saman katon alla ja jakamaan kotityöt ja sopimaan säännöistä.kurpizza kirjoitti:
Kröhöm.... Kokeile itse olla tappelematta henkilön kanssa, jolla on iso, paha ongelma ja siskon kanssa, joka ei osaa kerätä omia tavaroitaan lattialta....
Sukuaan ei tosiaan voi valita....
Jännää sinänsä. Kommentoit aika harvoin tuohon verraten, mutta veikkaan sinun edelleen kämppivän jossain nurkassa. Merkittäviä keskustelutovereina, koska täällä on aika paljon.... neroja? sekopäitä? massa nuorten hylkiöitä? Ihan miten vain. En kuitenkaan usko sinun pillittävän siellä jonkun lähtemisen takia.Miten niin kerätä tavaroita lattialta? Iskä opetti, että haetaan suihkuhuoneesta lasta ja työnnetään tavarat sillä sängyn alle. Sitten pannaan päiväpeitto roikkumaan reunan yli.
Sillä lailla se tehdään.nasse_seta kirjoitti:
Miten niin kerätä tavaroita lattialta? Iskä opetti, että haetaan suihkuhuoneesta lasta ja työnnetään tavarat sillä sängyn alle. Sitten pannaan päiväpeitto roikkumaan reunan yli.
Sillä lailla se tehdään.Ei kelpaa minulle, koska joudun imuroimaan!
kurpizza kirjoitti:
Ei kelpaa minulle, koska joudun imuroimaan!
Tokihan mekin imuroitiin, kuule. Ja mopattiin. Mut ei sängyn alta.
Äiti sai tietää vissiin parin vuoden kuluttua. Se oli huono päivä.nasse_seta kirjoitti:
Tokihan mekin imuroitiin, kuule. Ja mopattiin. Mut ei sängyn alta.
Äiti sai tietää vissiin parin vuoden kuluttua. Se oli huono päivä.XD En aio yrittää tuota...
kurpizza kirjoitti:
XD En aio yrittää tuota...
Vanhempani tappelivat usein esineistä, joita isä halusi välttämättä tuoda sisälle. Useimmat olivat tällaisia luontokohteita, kuten kiviä tai hieno jäkälä. Ikimuistoisimpia on varmaan välilevytyrä, jonka isä sai mukaansa sairaalasta (se lillui jossakin formaliinissa). Isä halusi panna sen lasivitriiniin kristalliastioiden viereen.
nasse_seta kirjoitti:
Vanhempani tappelivat usein esineistä, joita isä halusi välttämättä tuoda sisälle. Useimmat olivat tällaisia luontokohteita, kuten kiviä tai hieno jäkälä. Ikimuistoisimpia on varmaan välilevytyrä, jonka isä sai mukaansa sairaalasta (se lillui jossakin formaliinissa). Isä halusi panna sen lasivitriiniin kristalliastioiden viereen.
Mitä helvettiä? XD Olemme tainneet sivuta aiheesta, mutta kuitenkin.
Minunkin isäni haluaa hamstrata kaikenlaista ja selittää, että kyllä tämä 80-luvulla hommattu takkia vielä käy jne. Hän on myös oudon kiintynyt nenäkarvoihinsa, ja niiden pitää vissiin kasvaa koko ajan näkösällä (onnekis naisystävä on saanut ne parturoitua aina pois...)
Minäkin haalasin muuten lapsena aina kukkia ja kiviä oli taskut täynnä. Myös kaikki löytämäni fasaanin sulat päätyivät meille kotiin.kurpizza kirjoitti:
Mitä helvettiä? XD Olemme tainneet sivuta aiheesta, mutta kuitenkin.
Minunkin isäni haluaa hamstrata kaikenlaista ja selittää, että kyllä tämä 80-luvulla hommattu takkia vielä käy jne. Hän on myös oudon kiintynyt nenäkarvoihinsa, ja niiden pitää vissiin kasvaa koko ajan näkösällä (onnekis naisystävä on saanut ne parturoitua aina pois...)
Minäkin haalasin muuten lapsena aina kukkia ja kiviä oli taskut täynnä. Myös kaikki löytämäni fasaanin sulat päätyivät meille kotiin.Niin, no olihan sillä se mänty sisällä. Toinen asia, josta olen saattanut mainita, on se kuusiaidan näpistäminen. Isä on käytännössä varastanut kokonaisen kuusiaidan valtion metsästä.
Mutta eihän noissa vielä mitään. Voisin kirjoittaa siitä tyypistä 400-sivuisen, tositapahtumiin perustuvan romaanin, eikä kukaan uskoisi sanaakaan.nasse_seta kirjoitti:
Niin, no olihan sillä se mänty sisällä. Toinen asia, josta olen saattanut mainita, on se kuusiaidan näpistäminen. Isä on käytännössä varastanut kokonaisen kuusiaidan valtion metsästä.
Mutta eihän noissa vielä mitään. Voisin kirjoittaa siitä tyypistä 400-sivuisen, tositapahtumiin perustuvan romaanin, eikä kukaan uskoisi sanaakaan.XD Perhe-elämä....
- fnfnfn
Ihmiset täällä suolistossa on tosi outoja, olen kuullut ainakin kahden ihmisen sanovan etteivät he surisi jos heidän perheenjäsenensä kuolisi :DDDD
Anteeksi kun sanon näin, mutta en voi vaan olla ajattelematta: mikä teitä vaivaa? Miten olette noin tunnekuollutta sakkia.
Autismi ja Aspegrenko se oli?
Tahtoisin tehdä teille tieteellisen kokeen jossa sulkisin teidät täysin ulos sosiaalisesta kanssakäymisestä ja katsoisin miten te siihen reagoisitte. Tai jos olisi jotain huumetta, mikä loisi todentuntuisen harhan siitä, että joku teidän läheinen kuolee. Ei missään rangaistusmielessä siis, onhan teillä oikeus tuntea niin, mutta joskus se mitä ihminen uskoo tuntevansa on erilaista kuin mitä hän oikeasti tuntisi :)
Esimerkiksi ajatuksena orpous minulle on todella houkutteleva ja mielenkiintoinen, mutta en oikeasti tahtoisi olla orpo. Paska esimerkki, mutta kuitenkin.
- fnfn- fnfnfn
Ainiin, se olikin Asperger :D Sekotin naapurin nimen kanssa.
Vähän alan pelätä puurojen ja vellien sekaisin menoa.
Se, että pitää yksinolosta ja jopa kaipaa sitä, ei tarkoita, että olisi tunnekylmä tai että henkilöllä ei olisi sosiaalisia taitoja.
Ja toisinpäin: se, että joku on sosiaalinen (eli hänellä on tarve saada olla ihmisten kanssa tekemisissä) ei puolestaan tarkoita, että hänellä välttämättä olisi hyvät sosiaaliset taidot ja että hän olisi hyvin empaattinen ja "tunnerikas".
Itsestäni tuntuu, että monet sosiaaliset (seuralliset) ihmiset ovat hyvin piittaamattomia ja epäempaattisia.
Yksinolon tarve voi johtua monesta syystä, ja se "yksinolo" on aika suhteellista: se tarkoittaa kai sitä, että haluaa olla enemmän itsekseen kuin muut. Se taas ei sinänsä ole vielä mikään iso poikkeama, yksin viihtyjät vain eivät vie huomiota.
Olin ulkomailla hermolomalla, ja kävelin mukavasti itsekseni siinä merenrannalla. Olin miellyttävästi omissa ajatuksissani ja keskittynyt luontoon, kun paikallinen myyjä osui kohdalla myymään laivaretkeä. Hän esitteli minulle kuvia reitin varrelta (nyökkäilin kohteliaasti, koska kuvat olivat ihan hienoja) ja selitti, että siellä on so much fun! Paljon ihmisiä ja hyvää musiikkia (valokuvia ryyppäävistä ja sekoilevista ihmisistä) ja there's so much to do! Siinä vaiheessa teki mieli sanoa että mene vittuun, miksi helvetissä jakaisin luontokokemukseni meluavien juoppojen kanssa.Okeis. Tämä selvä. Kumpaan kerhoon minä kuulun?
Olisit vain sanonut. Eivät he suomea ymmärrä. X)kurpizza kirjoitti:
Okeis. Tämä selvä. Kumpaan kerhoon minä kuulun?
Olisit vain sanonut. Eivät he suomea ymmärrä. X)Eihän se ole joko-tai-asia. Odotas nyt, minulla on psykologian kirja, jossa selitetään temperamentista: se on synnynnäinen tapa reagoida ja tehdä asioita. Kaikilla on kaikkia piirteitä, mutta eri verran. Piirteitä ovat ainakin:
- korkea/matala sensitiivisyys (aistiärsykkeisiin reagoiminen)
- korkea/matala aktiivisuus
- korkea/matala rytmisyys (vaatiiko säännöllisyyttä unen, ruuan ym suhteen)
- korkea/matala sopeutuvuus (suhtautuminen muutoksiin)
- korkea/matala sosiaalisuus (kaipaako seuraa - eri asia kuin sosiaaliset taidot)
- korkea/matala häirittävyys
Ja muita, tuossa on vain osa. Nuo eivät ole sidoksissa toisiinsa, joskin on kai olemassa "tyypillisiä piirreyhdistelmiä". Jos arvata pitäisi, niin noilla aspeilla on korkea sensitiivisyys, matala sopeutuvuus ja korkea häirittävyys, jolloin ulkomaailma kaikkinensa rassaa melkoisesti. Siihen jos yhdistyy vielä matala sosiaalisuus, niin eihän kai koekaan kaipaavansa seuraa, ja jos kaipaa, niin tavalla joka ei kuormita.
Näin kai se menee. Tuo oli siis Liisa Keltikangas-Järvisen temperamenttijutun pohjalta tuo piiirrejako.nasse_seta kirjoitti:
Eihän se ole joko-tai-asia. Odotas nyt, minulla on psykologian kirja, jossa selitetään temperamentista: se on synnynnäinen tapa reagoida ja tehdä asioita. Kaikilla on kaikkia piirteitä, mutta eri verran. Piirteitä ovat ainakin:
- korkea/matala sensitiivisyys (aistiärsykkeisiin reagoiminen)
- korkea/matala aktiivisuus
- korkea/matala rytmisyys (vaatiiko säännöllisyyttä unen, ruuan ym suhteen)
- korkea/matala sopeutuvuus (suhtautuminen muutoksiin)
- korkea/matala sosiaalisuus (kaipaako seuraa - eri asia kuin sosiaaliset taidot)
- korkea/matala häirittävyys
Ja muita, tuossa on vain osa. Nuo eivät ole sidoksissa toisiinsa, joskin on kai olemassa "tyypillisiä piirreyhdistelmiä". Jos arvata pitäisi, niin noilla aspeilla on korkea sensitiivisyys, matala sopeutuvuus ja korkea häirittävyys, jolloin ulkomaailma kaikkinensa rassaa melkoisesti. Siihen jos yhdistyy vielä matala sosiaalisuus, niin eihän kai koekaan kaipaavansa seuraa, ja jos kaipaa, niin tavalla joka ei kuormita.
Näin kai se menee. Tuo oli siis Liisa Keltikangas-Järvisen temperamenttijutun pohjalta tuo piiirrejako.Okei. Minulla ei ole aspergeria, eikä tietääkseni piirteitäkään (siskolla on). Tosin tuntuu, että minulla on piirteitä vaikka mistä. Lukihäiriötäkin ehdin epäillä, mutta testien mukaan ei ole. Huh.
kurpizza kirjoitti:
Okei. Minulla ei ole aspergeria, eikä tietääkseni piirteitäkään (siskolla on). Tosin tuntuu, että minulla on piirteitä vaikka mistä. Lukihäiriötäkin ehdin epäillä, mutta testien mukaan ei ole. Huh.
Minultakaan ei aspergeria löydy, mutta sitä on verilinjassa, sekä piirteitä löytyy.
israelin-tukija kirjoitti:
Minultakaan ei aspergeria löydy, mutta sitä on verilinjassa, sekä piirteitä löytyy.
Aspergeria on oikeasti varmaan kaikissa suvuissa.
israelin-tukija kirjoitti:
Minultakaan ei aspergeria löydy, mutta sitä on verilinjassa, sekä piirteitä löytyy.
Minulle tämä tuli isältäni. Mitä piirteitä?
icepicked kirjoitti:
Minulle tämä tuli isältäni. Mitä piirteitä?
Melko huomaamattomia; kaikenlaista, jotka pystyin opettelemaan pois näkyvistä.
israelin-tukija kirjoitti:
Melko huomaamattomia; kaikenlaista, jotka pystyin opettelemaan pois näkyvistä.
No sentään sinulla ei liene tarvetta keinua, nyökytellä, nauraa tai heilutella käsiäsi, kun innostut tai hermostut. Nuo ovat häiritsevimpiä as-piirteitäni.
En Minäkään paljoa kuolleita jaksa itkeä, koska paremmin niillä menee kuin Minulla; joko heidän ei tarvitse sietää enää "vapaakasvatettuja" ollessaan olemattomia tai sitten he ovat syntyneet uudelleen; jolloin heillä ei ole mitään väliä, tai viimeisenä mikä tahansa elämänmuoto jossa saa tavata Senecan on parempi kuin elämämme.
Oikeastaan vanhemmat hiukan rajoittaa elämää etten pysty minimalisoimaan romujen määrää aivan täydellisesti [hävittäisin sängyn helvetteen ja säästäisin ainoastaan patjan, koska ilmankin elää voi].
Aloitukseen taas vastaan; olen itsekin yksin ja küllä siihen muutamassa vuodessa tottuu; en tunne ketään joka olisi kiinnostunut samoista asioista, sekä koen lievää ylemmyydentunnetta näihin kivoihin luokka"kavereihin", joita pidän henkilöstä riippuen jonneina, kermapærseinä, emokersoina, käppiräppiapinoina tai porttoina.Minua naurattaa ajatus sinusta puuhaamassa sänkyäsi kaatopaikalle porukoidesi yrittäessä estää. XD
icepicked kirjoitti:
Minua naurattaa ajatus sinusta puuhaamassa sänkyäsi kaatopaikalle porukoidesi yrittäessä estää. XD
Koen että liiallisten mukavuuksien omistaminen on merkki kermaperseisyydestä, sekä haluan noudattaa Senecan oppia että eläisin köyhänä jotta todellinen köyhyys ei sen yllättäessä hetkauta, koska olen aina asunut mahdollsimman vähällä. Lattialla nukkuminen (patjalla tai ilman) vähentää selkäkipujen kehittymistä, sekä estää putoamasta sängyltä...
israelin-tukija kirjoitti:
Koen että liiallisten mukavuuksien omistaminen on merkki kermaperseisyydestä, sekä haluan noudattaa Senecan oppia että eläisin köyhänä jotta todellinen köyhyys ei sen yllättäessä hetkauta, koska olen aina asunut mahdollsimman vähällä. Lattialla nukkuminen (patjalla tai ilman) vähentää selkäkipujen kehittymistä, sekä estää putoamasta sängyltä...
Estää putoamasta sängyltä... Onneksi enää ei tarvi nukkua yläsängyssä.... XD
kurpizza kirjoitti:
Onhan se sinänsä hyödyllinen, koska IT voi piilottaa osan haaremistaan sängyn alle....
Mutta ajattele, kuinka montaa naista voi pitää kaatopaikalla. Jos siis asuu kaatopaikalla.
nasse_seta kirjoitti:
Mutta ajattele, kuinka montaa naista voi pitää kaatopaikalla. Jos siis asuu kaatopaikalla.
No tietenkin se.... Jos ei rottien puremat ja paskan haju haittaa.
- PuoliHaltia
Kuka sanoikaan että täällä pulinoissa käy pääasiassa massanuorten hylkäämät poikkeukset? Totta ainakin minun osaltani.
Siis kyllä minä välitän perheestäni, en missään nimessä haluaisi niille pahaa vaan minun isäni, varsinkin, on ihan helvetin ärsyttävä. Juu, munkin isäni keräilee tavaroita. Sillä on edelleen 80-luvun sytkäri ja samanikäinen armeijan takki. Heh.
Täällä pulinoissa juttelemisen etu on anonyymisuudessa (huh mikä sana).
Eli tuskin kukaan, en minäkään, uskaltaisi kasvokkain jutella.En Minäkään vanhemmilleni pahaa toivo/halua, mutta ymmärrän kuoleman olevan välttämätöntä enkä näe edes heidän/Minun kuolemaa[nsa] pelottavana. En osaa itkeä kuolleita...
- Lapland,madness
Erittäin usein yksin ollessani alan tuntea itseni epätoivoiseksi, väsyneeksi ja alan puhua jopa itselleni. Ystävien kanssa olen onnellinen, mutta heti lähdettyäni haluaisin jo nähdä heitä taas. Tajusin vasta muutama päivä sitten, että olen ärsyttävän ylisosiaalinen, ja joitain kavereita se häiritsee.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1031555
Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.781194- 881127
- 1391026
Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta
Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt580985Mika Muranen juttu tänään
Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras1957Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."
Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih8882- 20870
Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."
Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum9714Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa
On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida8660