Mikä avuksi: Lamictal ja Ketipinor ei käy

no kuuntele nyt ammattilaista, eihän ne sua myrkyttää halua kun auttaa... D: Ja lääkkeiden vaikutukset voi muuttua ajan kuluessa. Hyvähän se on kyseenalaistaa kaikkea elämässä, mutta joskus on kuunneltava ammattilaisia ja tehtävä se ns. leap of faith. EI ainakaan tämä palsta ole mikään asiantuntijaneuvoja! Mieluummin kuuntelisin sun tilassasi lekureita kuin Suomi24:ää!!

"Olen ilmeisesti 2 tyyppiä sairastava bipo." Miten niin ilmeisesti, etkö tiedä diagnoosiasi? Onko sulla ollut mania tai hypomania? Lamictal on mielentasaaja ja cipralex on masennukseen, joten lääkityksesi on ainakin masennuspainotteinen. Ketipinoria käytetään pienellä annostuksella nukahtamista helpottamaan, isommilla maniaan ja psykoosiin. Mulla on nuo mainitsemasi lääkkeet ja ainoat haitat on epätarkka näkö ja hikoilu. Seksin suhteen ei ongelmia eikä paino ole noussut, päinvastoin olen laihtunut. Sopii noi ainakin mulle ja olen saanut kaksisuuntaisen diagnoosin n. 10 vuotta sitten. On masennusta ja maniaa ja välillä oireettomia kausia. Lääkärin kanssa keskustelemalla ja kertomalla oireistasi löytyy lopulta oikeat ja sopivat lääkkeet juuri sinulle.

Mä suosittelisin kokeilemaan ees, josko epilepsialääkkeet sopis sulle. Kauanko söit niitä? Aluks mistä vaan lääkkeestä voi tulla pahoi sivuvaikutuksii, mut viikkojen päästä näkee, mitkä on jäädäkseen. Psykoosilääkkeet kuitenkin kutistaa aivoja, joten ite suosisin ehdottomasti epilepsialääkkeitä. No mut sun valinta ja hankala sellainen varmasti :< *Hali*

Mulla on onnekkaasti epilepsia pibon lisäksi. Eli lamictalia syön. Mitään oireita en ole sen huomannut aiheuttavan. Kaksi raskauttakin ollut ja niistä terveet lapset. En myöskään ole huomannut mitään eroa vaikka en söisikään ja mieltä ne ei tasaa millään tavalla. Olen käynyt läpi älyttömiä manioita 250mg/vrk annostuksellakin ja nyt annos on 300mg ja hädintuskin pysyn erossa hankaluuksista. Ketipinoria myös määrättiin. En syö. Lopetin salaa, koska minulla on bulimia. Ei mitään järkeä syödä lääkettä joka lihottaa ja sen takia olla hirveän ahdistunut ja oksentaa 8 kertaa päivässä niin, että kasvot on täynnä verenpurkaumia. Minulla on myös sydämmen rytmihäiriö joten voin kuolla oksentamiseen jos huonosti käy. Tiedän, että lääkärit ei ajattele, eikä ne välitä ihmisestä kokonaisuutena. Hoitavat yhden ongelman ja kehittävät sillä 5 uutta ongelmaa.

Jutteleppa lääkärisi kanssa Abilifystä tasaamaan mielialaasi.
Itselläni on tuo ja sivuoireita ei tullut lainkaan.

Girl lost ja muut (sori pitkä tarina)

Lääkkeet tuntuvat auttamaan johonkin rajaan asti, ja todentotta, haittoja on. Kokemukseni mukaan julkisella puolella on vaikeampaa pyytää lääkekokeiluja haittojen takia. Uskon syynä olevan se, että silloin lääkärikäytejä tulisi tihentää ja sitä ei taloudellisten syiden takia haluta. Mutta uskon myös että jos painokkaasti (vaikuttamatta hypomaaniselta, joksi sinut helposti tuolloin tuomitaan) tuot esille haittavaikutusten olevan sietämättömiä, saat ehkä kokeilla toisia lääkkeitä.Liiottele niitä! Yksityisellä puolella taas tulevat vastaan labrat. Niitä ei saa teettää julkisella puolella, joten lompakkoa koettelee. Siksi esim. Lamictal on suosittu, kun ei tarvi labroja.

Bipo II ( autismia) on paska, kun eriasteinen masennus velloo melkein koko ajan. Kokemuksistani, 20 v, aikajärjestyksessä

* ilman lääkkeitä,ilman diagnoosia -> paha elämäntilanne stressi laukaisi pahan
sairaalamasennuksen kahdesti, vähän alle ja yli kolmekymppisenä, ei hyvä.

Kela-korvattu 40 kerran terapia, 112 kelakorttiiin (mahtava etuus)

=> Deprakine (valproaatti) 7v - toimintakykyä, paha stressi laukaisi keskivaikean
nopeasti ohi menneen masennuksen nelikympisenä. Tukka harveni,maksan
puolesta sai olla huolissaan. Vuodenaikaismasennus-hypomania jatkui.

Keskivaikean masennuksen takia julkisen puoleen lääkäri määräsi

=> Litium, 5v, toimintakykyinen, ruokahalu lisääntyi, Vuodenaikaismasennus-hypo jatkui, lievää jatkuvaa masentuneisuutta tai sekamuotoista -> yksityislääkärille apua hakemaan. (söin myös ketipinoria pieninä annoksina uneen).

=> Lamictal ½ vuotta . Stressavan elämäntilanteen takia ei oikein auttanut.
Sitten 'elämä ylösalaisin ja kokonaan uusiksi' -stressi, joka kaataisi terveitäkin.
Tuloksena paha melkein hengen (sairaalassa) vienyt pitkä masennusjakso.

=> Litium takaisin, Lamictal, Valdoxan.1v. Vaikean elämäntilanteen takia en
tiedä auttaako lääkitys vai ei.Tarveelläkin olisi vaikeaa. Töissä pystyn taas
käymään, olen onnekas. Ruoka maistuu, näkö huonontunut (epätarkka), seuraan
munuaisia (Litium) ja maksaa (Valdoxan). Syön nämä vastentahtoisesti,mutta
en myöskään haluaisi kokea uutta sairaalamasennusta.

Käyn yksityisellä terapiassa parin viikon välein, jotten unohda tätä sairautta.


_Summa summarum_

Iän karttuessa ja aivojen muuttuessa sairauden mukana

- Ilman lääkkeitä => voimakas stressi laukaisee pahan jakson;
- Tasaajalla => voimakas stressii laukaisee jakson; lievä masennus ja
vuodenaikaisvaihtelujatkuvaa.
- Joko lääkityksen ansioista tai siitä huolimatta, olen pysynyt työeämässä ja
tosi pahoja sairasjaksoja on ollut 'vain' kolme 20 vaina.
- Hypo on vaikea erottaa masennuksesta,koska minulla on 'ärtyisä hypo'.
- En toivo tätä sairautta kenellekään, enkä ihmettele miksi niin moni ei jaksa
tämän kanssa.

Kaikesta huolimatta. Jokainen tarina on erilainen ja monet,sinäkin, löytävät avun ja
selviävät. Ihmissuhteisiin sun kannattaa satsata.

bp2

Olen kayttanyt voxra 2×150mg aamulla ja lamictal 200 mgs ilalla. Toimi hyvin

Lamictalia 100mg otan mielelläni aamuisin. Piristää ja pitää masennuksen poissa. Abilify aloitettiin kuukausi sitten ja se toi toimintakyvyn ja unirytmin takaisin. Liton lopetin kovan vapinan vuoksi.

Mikään lääke ei toimi. Olen nyt ilman lääkkeitä, olkoon perkele. Alkoholia en enää kittaa. Vuosiajanvaihtelut ainaisia riippumatta mistään lääkityksestä. Syksy paras vuodenaika, ei ahdista jne. Stressi sairastuttaa, lääkkeistä huolimatta. Olla tokotan kotonani perseauki päivästä toiseen sitten. Mitenkähän jos muuttaisi Espanjaan. Olisiko tällaisia vuosiajanvaihtelukiertoja?