Itku tulee..

Yksinäisyys saa minut riutumaan, kun riudun ei tee mieli olla muiden seurassa. Ihmiset pelkäävät ja kammoksuvat minua.
En taivottele laihempaa vartaloa, liian laihat vartalot kuvottavat minua. En käy vaa-alla, koska en tahdo tietää paljonko olen taas hajonnut.
En pidä enää siitä mitä näen peilistä. Laihtuminen on minulle vain oire yksinäisyydestä.
Tarvitsisin vain ystävän, en muuta.

Mutta sä voit löytää ystävän. Luota siihen. Hymyile ja puhu, ihmiset eivät halua vältellä sinua. Se on vain ajatus päässäsi.. Kaikkea hyvää!

Vihaan itteeni. Vihaan sitä mitä nään. Yritän lopettaa mutta en voi. Joku lihon tai laihdutan. Laihdutan. En sitten syö ja sitten taas oksennan. En voi päästää irti. En voi. 13v. Vähä yli 150cm. Paino alle 44. Kun yriän puhuu kavereille, nevaa pakottaa syömää. En kerro vanhemmille. Ei oo ketään. Joten yksin käsittelenn tän sisälläni. Oon iha lopussa

"Mutta sä voit löytää ystävän. Luota siihen. Hymyile ja puhu, ihmiset eivät halua vältellä sinua. Se on vain ajatus päässäsi.. Kaikkea hyvää!

nää tälläset ihmiset, jotka kehtaa perään huudella, kohtelee kuin ilmaa ja muutenkin alentavasti, tuntuvat olevan välttämätön paha tässä maailmassa. helppo se on terveemmän pyytää hymyilemään ja olemaan avoin, hyvää parantunut tarkoitti, silti ihmisille joilla ei ole sen vertaa käytöstapoja tai empatiaa, että viitsisivät peittää kauhunsa, ei paljoa tee mieli hymyillä.

mulla paheni paniikki aikoinaan samasta syystä. lopulta se sai seurakseen vihan. en luota juuri kehenkään, se kaikki paska mitä mulle on ulkonäköni takia (jumalauta miten pikkusieluisia ihmiset on, kun asian noin ajattelee) sanottu ja miten entiset kaverit eristivät mut, ei todellakaan ole auttanut parantumaan, päinvastoin. se on ihan totta, että esim kaupan kassat kyttää, vittumainen hymy naamalla, naureskelua, joskus jotain kommentteja, niin anorektisina kuin ahmimiskausinakin. tekeekö mieli antaa rahansa kauppaketjulle, jonka myyjät ei osaa käyttäytyä? tekeekö mieli olla ystävällinen ihmisille, jotka kuvittelevat voivansa kuin paskaa ulkomuodon perusteella?

katkeroitua tästä kaikesta ei kannata. pahaa toi on, miten sua on kohdeltu, miten niin montaa muutakin meistä on kohdeltu, mutta loppupeleissä se vahvistaa. vaikka voi mennä vuosia pohjalla peläten, vihaten, masentuneena ja sairastaen. sinulla on ystävä. se on hienoimpia asioita maailmassa. hän on ystäväsi omasta tahdostaan. älä ala rypeä huonossa omassa tunnossa sen takia, miten muut sinut kohtelee, ja että sairautesi varmaan hankaloittaa montaa asiaa elämässänne, vaan nauti ystävyydestä.

ja ne ketkä oikeasti viitsii nauraa....... ilmeisesti niillä ei muita ilonaiheita elämässään ole.

Ajattele etta sut on muotoiltu ja tarkoin suunniteltu jonkun todella kauniin ja ihmeellisen nakoiseksi. Han, joka sut on etukateen suunnitellut, teki sut omaksi kuvakseen. Antoi sun sydameesi hengen, ikuisuussielun. Puhalsi suhun elaman, joka voisi katsella itseaan iloiten ja ihmetellen, kuinka ihmeellinen onkaan, ja kuinka ainutlaatuinen voikaan olla myos suunnittelijasi.
Han on varannut suunnitelman sinun elamallesi.
-Pelastaa sinut sielunvihollisen valheilta, joiden tarkoitus on vain tuhota sinut.
Luojasi rakastaa sinua.