Uskovaisen ei tarvitse koskaan langeta syntiin

Kalle Lehtonen

Raamatun mukaan uskovaisen ei tarvitse koskaan langeta syntiin, koska uudestisyntymän kautta ihminen saa voiman elää synnittömästi. Syntiin lankeaminen merkitsee pelastuksesta pois joutumista. Synnitön elämä on velvollisuus, johon uskovainen on kutsuttu ja vapautettu.

Kukaan ei kykene osoittamaan uskoani tyhjäksi Raamatun avulla. Raamattu osoittaa kaikki vastaväitteet tyhjiksi.

Kuulostan ylpeältä ja väittelynhimoiselta, mutta en ole sitä, vaan tarkoitukseni on ainoastaan provosoida herättääkseni keskustelua. Ainoa motiivini on se, että saisin Jumalan armosta herättää totuuden siemenen eloon sinussa joka tätä keskustelua luet.

47

191

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Pystytkö itse täydelliseen synnittömyyteen? Tässä kannattaa huomioida myös ajatuksen tasoiset synnit ja väärät asenteet toisia kohtaan. Lisäksi on hyvä miettiä, voiko kaikki motiivimme olla täydellisen puhtaita. Sekin on jo syntiä, jos jättää tekemättä hyvää toisille ja ei auta tarvitsevia.

      Entäpä miten selität tämän Raamatunpaikan?

      "Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä" (1 Joh 1:8).

      • Kalle Lehtonen

        Jos tarkkoja ollaan, niin kukaan ei ITSE pysty täydelliseen synnittömyyteen. Kyse ei ole omavoimaisesta suoritteesta, vaan Jeesuksessa elämisestä. Mutta vastauksena kysymykseesi; pystyn täydelliseen synnittömyyteen vain ja ainoastaan Jeesuksen antamassa voimassa.

        Joh. 1:12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä

        Määrittelen synnin siten miten Raamattu sen määrittelee. Kaikki mikä tehdään omaatuntoa loukaten ja kaikki mikä ei tapahdu uskosta on syntiä. Ymmärrän, että tähän voi sisältyä myös tietynlaiset ajatukset, asenteet, motiivit ja laiminlyönnit.

        Room. 14:20 Älä ruuan tähden turmele Jumalan työtä. Kaikki tosin on puhdasta, mutta sille ihmiselle, joka syö tuntoansa loukaten, se on pahaa.

        Room. 14:23 mutta joka epäröi ja kuitenkin syö, on tuomittu, koska se ei tapahdu uskosta; sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä.

        Kysymykseesi tuosta 1. Joh 1:8 jakeesta minulla on olemassa seuraavanlainen vastaus:

        Huomasitko, että samassa kirjeessä hieman myöhemmin Johannes kirjoittaa seuraavaa:

        1. Joh 3:6 Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut.
        7 Lapsukaiset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. Se, joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niinkuin hän on vanhurskas.
        8 Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä per-kele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot.
        9 Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt.
        10 Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia. Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta.

        Nämä kaksi paikkaa puhuvat täysin päinvastaista. Emme voi ohittaa olankohautuksella näin selkeää ristiriitaa.

        Katsotaan mitä Johannes kirjoittaa kirjeessään juuri ennen kuuluisaa lausetta; "jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme". Sieltä ilmenee kenelle hän on sen todella osoittanut:

        1. Joh 3:3 minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa.
        4 Ja tämän me kirjoitamme, että meidän ilomme olisi täydellinen.
        5 Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä.
        6 Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta.
        7 Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

        Luku alkaa sillä, kun Johannes puhuu evankeliumin julistamisesta. Hän sanoo: "sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa."

        Hän on siis selkeästi osoittanut tekstinsä niille ihmisille, jotka eivät ole vielä uskossa. Niissä ihmisissä joille teksti osoitettiin, oli mahdollisesti sellaisia, jotka pitivät itseään uskovaisina mutta elivät synnissä. Heille hän on osoittanut seuraavan lauseen: "Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta."

        Sitten hän viittaa uskovaisiin seuraavalla tavalla: "Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä."

        Tehtyään vertailun pimeyden ja valkeuden välillä, eli jumalattomien ja uskovien välillä, hän painottaa heille vielä kerran: "Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä."

        Sen jälkeen hän tarjoaa heille ratkaisua ongelmaansa: "Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä."

        Vielä kerran hän toistaa ja painottaa: "Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä."

        Johannes ei tarkoita itse olevansa syntinen käyttäessään "me" persoonapronominia, koska hän käyttää samaa ilmaisua myös silloin, kun hän puhuu valkeudessa vaeltavista uskovaisista. Persoonapronominissa puhuminen on vain hänen tapansa ilmaista sanomansa.


      • Kalle Lehtonen kirjoitti:

        Jos tarkkoja ollaan, niin kukaan ei ITSE pysty täydelliseen synnittömyyteen. Kyse ei ole omavoimaisesta suoritteesta, vaan Jeesuksessa elämisestä. Mutta vastauksena kysymykseesi; pystyn täydelliseen synnittömyyteen vain ja ainoastaan Jeesuksen antamassa voimassa.

        Joh. 1:12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä

        Määrittelen synnin siten miten Raamattu sen määrittelee. Kaikki mikä tehdään omaatuntoa loukaten ja kaikki mikä ei tapahdu uskosta on syntiä. Ymmärrän, että tähän voi sisältyä myös tietynlaiset ajatukset, asenteet, motiivit ja laiminlyönnit.

        Room. 14:20 Älä ruuan tähden turmele Jumalan työtä. Kaikki tosin on puhdasta, mutta sille ihmiselle, joka syö tuntoansa loukaten, se on pahaa.

        Room. 14:23 mutta joka epäröi ja kuitenkin syö, on tuomittu, koska se ei tapahdu uskosta; sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä.

        Kysymykseesi tuosta 1. Joh 1:8 jakeesta minulla on olemassa seuraavanlainen vastaus:

        Huomasitko, että samassa kirjeessä hieman myöhemmin Johannes kirjoittaa seuraavaa:

        1. Joh 3:6 Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut.
        7 Lapsukaiset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. Se, joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niinkuin hän on vanhurskas.
        8 Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä per-kele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot.
        9 Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt.
        10 Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia. Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta.

        Nämä kaksi paikkaa puhuvat täysin päinvastaista. Emme voi ohittaa olankohautuksella näin selkeää ristiriitaa.

        Katsotaan mitä Johannes kirjoittaa kirjeessään juuri ennen kuuluisaa lausetta; "jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme". Sieltä ilmenee kenelle hän on sen todella osoittanut:

        1. Joh 3:3 minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa.
        4 Ja tämän me kirjoitamme, että meidän ilomme olisi täydellinen.
        5 Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä.
        6 Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta.
        7 Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

        Luku alkaa sillä, kun Johannes puhuu evankeliumin julistamisesta. Hän sanoo: "sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa."

        Hän on siis selkeästi osoittanut tekstinsä niille ihmisille, jotka eivät ole vielä uskossa. Niissä ihmisissä joille teksti osoitettiin, oli mahdollisesti sellaisia, jotka pitivät itseään uskovaisina mutta elivät synnissä. Heille hän on osoittanut seuraavan lauseen: "Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta."

        Sitten hän viittaa uskovaisiin seuraavalla tavalla: "Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä."

        Tehtyään vertailun pimeyden ja valkeuden välillä, eli jumalattomien ja uskovien välillä, hän painottaa heille vielä kerran: "Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä."

        Sen jälkeen hän tarjoaa heille ratkaisua ongelmaansa: "Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä."

        Vielä kerran hän toistaa ja painottaa: "Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä."

        Johannes ei tarkoita itse olevansa syntinen käyttäessään "me" persoonapronominia, koska hän käyttää samaa ilmaisua myös silloin, kun hän puhuu valkeudessa vaeltavista uskovaisista. Persoonapronominissa puhuminen on vain hänen tapansa ilmaista sanomansa.

        ”Nämä kaksi paikkaa puhuvat täysin päinvastaista. Emme voi ohittaa olankohautuksella näin selkeää ristiriitaa.”

        Tässä siis viittaat 1 Joh 1:8 ja 1 Joh 3:6-10 kohtiin. Nämä kaksi Raamatun kohtaa voivat nopeasti lukien vaikuttaa keskenänsä ristiriitaisilta, mutta todellisuudessa niin ei välttämättä ole. Eikä näennäistä ristiriitaa siksi tarvitse selittää pois tulkitsemalla me-sanan tarkoittavan eri henkilöitä eri kohdissa, niin kuin teit.

        Kuuntelin, mitä Jukka Norvanto sanoo ja osa näistä ajatuksista on häneltä. Alkutekstissä tulee hänen mukaansa paremmin esiin se, että Johannes puhuu kahdesta erilaisesta suhtautumistavasta syntiin.

        Toisella puolella oli vaarana alkaa ajatella, ettei synti ole todellisuutta aidolle kristitylle ja toisella puolella oli vaara, koska Jeesus oli sovittanut kaikki synnit, sillä ei ole väliä, miten uskova elää.

        Eli toisaalta meissä on mm itsekkyyttä ja rakkaudettomuutta, josta emme voi tässä maailmassa päästä täydellisesti eroon. Toisaalta emme saa elää jatkuvassa tietoisessa synnin harjoittamisessa.

        ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
        Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä” (1 Joh 1:8,10).

        Teemme siis Jumalastakin valehtelijan, jos sanomme, ettemme ole syntisiä (väärät asenteet, motiivit, ajatukset, jne.) – toisaalta emme voi miten vaan elää, (varastaa, valehdella, sanoa väärä todistus lähimmäisestä, jne.) jos olemme jo Jumalan lapsia ja armahdettuja.


        1 Joh 3:7,8 sanoo:

        ”Lapsukaiset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. Se, joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niinkuin hän on vanhurskas. Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot.”

        Tässä Johannes tekee selvän eron ihmisen syntisyyden ja synnin tekemisen välillä. Alkutekstissä hän käyttää tässä yhteydessä rakennetta, joka viittaa synnin jatkuvaan tekemiseen. Eli synnissä piehtaroimiseen ja siihen jäämiseen.

        Olisiko tässä avain tekstiin? Oletan ja käsitän – vaikken alkukieltä osaa – että kun Johannes sanoo, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, niin hän oikeasti sanoo, ettei uskova elä jatkuvasti synnissä. Ja kun hän sanoo: ”joka syntiä tekee, se on perkeleestä”, hän samoin käyttää kestomuotoa. Toisaalta kun hän sanoo: ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä”, niin silloin hän ei tarkoita jatkuvaa synnin tekemistä vaan ennemmin syntistä luontoamme ja kenties vääriä asenteitamme, ehkä jopa lankeemuksiamme heikkoudessa. Näin ymmärtäen ristiriitaa ei enää ole.

        Saarnaaja kirjoittaa:

        ”Sillä ei ole maan päällä ihmistä niin vanhurskasta, että hän tekisi vain hyvää eikä tekisi syntiä” (Saarn 7:20).


      • Kalle Lehtonen
        uusi.luomus kirjoitti:

        ”Nämä kaksi paikkaa puhuvat täysin päinvastaista. Emme voi ohittaa olankohautuksella näin selkeää ristiriitaa.”

        Tässä siis viittaat 1 Joh 1:8 ja 1 Joh 3:6-10 kohtiin. Nämä kaksi Raamatun kohtaa voivat nopeasti lukien vaikuttaa keskenänsä ristiriitaisilta, mutta todellisuudessa niin ei välttämättä ole. Eikä näennäistä ristiriitaa siksi tarvitse selittää pois tulkitsemalla me-sanan tarkoittavan eri henkilöitä eri kohdissa, niin kuin teit.

        Kuuntelin, mitä Jukka Norvanto sanoo ja osa näistä ajatuksista on häneltä. Alkutekstissä tulee hänen mukaansa paremmin esiin se, että Johannes puhuu kahdesta erilaisesta suhtautumistavasta syntiin.

        Toisella puolella oli vaarana alkaa ajatella, ettei synti ole todellisuutta aidolle kristitylle ja toisella puolella oli vaara, koska Jeesus oli sovittanut kaikki synnit, sillä ei ole väliä, miten uskova elää.

        Eli toisaalta meissä on mm itsekkyyttä ja rakkaudettomuutta, josta emme voi tässä maailmassa päästä täydellisesti eroon. Toisaalta emme saa elää jatkuvassa tietoisessa synnin harjoittamisessa.

        ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
        Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä” (1 Joh 1:8,10).

        Teemme siis Jumalastakin valehtelijan, jos sanomme, ettemme ole syntisiä (väärät asenteet, motiivit, ajatukset, jne.) – toisaalta emme voi miten vaan elää, (varastaa, valehdella, sanoa väärä todistus lähimmäisestä, jne.) jos olemme jo Jumalan lapsia ja armahdettuja.


        1 Joh 3:7,8 sanoo:

        ”Lapsukaiset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. Se, joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niinkuin hän on vanhurskas. Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot.”

        Tässä Johannes tekee selvän eron ihmisen syntisyyden ja synnin tekemisen välillä. Alkutekstissä hän käyttää tässä yhteydessä rakennetta, joka viittaa synnin jatkuvaan tekemiseen. Eli synnissä piehtaroimiseen ja siihen jäämiseen.

        Olisiko tässä avain tekstiin? Oletan ja käsitän – vaikken alkukieltä osaa – että kun Johannes sanoo, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, niin hän oikeasti sanoo, ettei uskova elä jatkuvasti synnissä. Ja kun hän sanoo: ”joka syntiä tekee, se on perkeleestä”, hän samoin käyttää kestomuotoa. Toisaalta kun hän sanoo: ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä”, niin silloin hän ei tarkoita jatkuvaa synnin tekemistä vaan ennemmin syntistä luontoamme ja kenties vääriä asenteitamme, ehkä jopa lankeemuksiamme heikkoudessa. Näin ymmärtäen ristiriitaa ei enää ole.

        Saarnaaja kirjoittaa:

        ”Sillä ei ole maan päällä ihmistä niin vanhurskasta, että hän tekisi vain hyvää eikä tekisi syntiä” (Saarn 7:20).

        Mielestäsi 1 Joh 1:8 jakeessa Johannes moittii suhtautumistapaa, jonka mukaan synti ole todellisuutta aidolle kristitylle. Tuo ajatus ei sovi yhteen Johanneksen opetuksen kanssa. Johanneksen opetus tiivistettynä:

        1. Johannes on aito kristitty, koska hän vaeltaa valkeudessa, hänet on puhdistettu kaikesta synnistä ja hänellä on yhteys Jeesuksen kanssa (1. Joh 1:7, 9)

        2. Johannes kirjoittaa epäaidoille kristityille, jotka väittävät vaeltavansa valkeudessa, olevansa synnittömiä ja olevansa yhteydessä Jeesuksen kanssa, vaikka todellisuudessa he vaeltavat pimeydessä, ovat tehneet syntiä, eikä heillä ole yhteyttä Jeesuksen kanssa (1. Joh 1:3, 6, 8)

        3. Johannes opettaa näitä epäaitoja kristittyjä, että saavutaakseen yhteyden hänen ja Jeesuksen kanssa (tullakseen aidoksi kristityksi) heidän on puhdistaututtava synnistä ja vaellettava valkeudessa (1. Joh 1:3, 7, 9)

        -------------------------------------------------------------------

        Mielestäsi 1 Joh 3:6-10 jakeissa Johannes moittii suhtautumistapaa, jonka mukaan ei ole väliä, miten uskovainen elää, koska Jeesus on sovittanut kaikki synnit. Tuo ajatus ei sovi yhteen Johanneksen opetuksen kanssa. Johanneksen opetus tiivistettynä:

        1. Jeesus on ilmestynyt ottamaan pois synnit ja hänessä ei ole syntiä (1. Joh 3:5)

        2. Jokainen, joka panee Jeesukseen tämän toivon, puhdistaa itsensä synnittömäksi kuin Jeesus (1. Joh 3:3)

        3. Kuka ikinä pysyy Jeesuksessa, ei lankea syntiin (1. Joh 3:6)

        4. Jos joku lankeaa syntiin, ei hän ole koskaan Jeesusta tuntenut (1. Joh 3:6)

        5. Yksikään Jumalasta syntynyt ei tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä (1. Joh 3:9)

        -------------------------------------------------------------------

        Mielestäsi Johannes tarkoittaa 1. Joh 3:8 jakeessa seuraavaa: ”Joka SYNNISSÄ PIEHTAROI JA PYSYY, se on perkeleestä....” Väitteesi on totta, sillä Johannes käyttää tuossa kohdassa kreikankielen sanaa "poion", joka tarkoittaa "viettää aikaa". Et ole kuitenkaan ottanut huomioon sitä, että kun Johannes esimerkiksi 1. Joh 1:6 jakeessa sanoo "Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut.", niin hän käyttää "tee syntiä" ja "syntiä tekee" kohdissa kreikankielen sanaa "hamartano", joka tarkoittaa "olla osumatta", "erehtyä", "rikkoa". Kyse on siis yksittäisestä lankeamuksesta, eikä suinkaan synnissä piehtaroinnista. Johanneksen kokonaisopetuksen mukaan siis sekä yksittäiseen syntiin lankeavalla että synnissä piehtaroivalla ei ole yhteyttä Jeesukseen ja todellisiin kristittyihin.

        -------------------------------------------------------------------

        Mitä Saarn 7:20 tulee, niin Vanhan Liiton kirjoituksista on turha etsiä hyväksyntää synnille. Vanhassa Liitossa uskovaisilla ei ollut voimaa kestää kiusauksia ja koetuksia synnin edessä, vaan he lankesivat ja uhrasivat puhdistautuakseen säännöllisesti.

        Hepr 10:10 Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.
        11 Ja kaikki papit seisovat päivä päivältä palvelustaan toimittamassa ja usein uhraamassa, aina samoja uhreja, jotka eivät ikinä voi syntejä poistaa;
        12 mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle,
        13 ja odottaa nyt vain, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi.
        14 Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.


      • Kalle Lehtonen kirjoitti:

        Mielestäsi 1 Joh 1:8 jakeessa Johannes moittii suhtautumistapaa, jonka mukaan synti ole todellisuutta aidolle kristitylle. Tuo ajatus ei sovi yhteen Johanneksen opetuksen kanssa. Johanneksen opetus tiivistettynä:

        1. Johannes on aito kristitty, koska hän vaeltaa valkeudessa, hänet on puhdistettu kaikesta synnistä ja hänellä on yhteys Jeesuksen kanssa (1. Joh 1:7, 9)

        2. Johannes kirjoittaa epäaidoille kristityille, jotka väittävät vaeltavansa valkeudessa, olevansa synnittömiä ja olevansa yhteydessä Jeesuksen kanssa, vaikka todellisuudessa he vaeltavat pimeydessä, ovat tehneet syntiä, eikä heillä ole yhteyttä Jeesuksen kanssa (1. Joh 1:3, 6, 8)

        3. Johannes opettaa näitä epäaitoja kristittyjä, että saavutaakseen yhteyden hänen ja Jeesuksen kanssa (tullakseen aidoksi kristityksi) heidän on puhdistaututtava synnistä ja vaellettava valkeudessa (1. Joh 1:3, 7, 9)

        -------------------------------------------------------------------

        Mielestäsi 1 Joh 3:6-10 jakeissa Johannes moittii suhtautumistapaa, jonka mukaan ei ole väliä, miten uskovainen elää, koska Jeesus on sovittanut kaikki synnit. Tuo ajatus ei sovi yhteen Johanneksen opetuksen kanssa. Johanneksen opetus tiivistettynä:

        1. Jeesus on ilmestynyt ottamaan pois synnit ja hänessä ei ole syntiä (1. Joh 3:5)

        2. Jokainen, joka panee Jeesukseen tämän toivon, puhdistaa itsensä synnittömäksi kuin Jeesus (1. Joh 3:3)

        3. Kuka ikinä pysyy Jeesuksessa, ei lankea syntiin (1. Joh 3:6)

        4. Jos joku lankeaa syntiin, ei hän ole koskaan Jeesusta tuntenut (1. Joh 3:6)

        5. Yksikään Jumalasta syntynyt ei tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä (1. Joh 3:9)

        -------------------------------------------------------------------

        Mielestäsi Johannes tarkoittaa 1. Joh 3:8 jakeessa seuraavaa: ”Joka SYNNISSÄ PIEHTAROI JA PYSYY, se on perkeleestä....” Väitteesi on totta, sillä Johannes käyttää tuossa kohdassa kreikankielen sanaa "poion", joka tarkoittaa "viettää aikaa". Et ole kuitenkaan ottanut huomioon sitä, että kun Johannes esimerkiksi 1. Joh 1:6 jakeessa sanoo "Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut.", niin hän käyttää "tee syntiä" ja "syntiä tekee" kohdissa kreikankielen sanaa "hamartano", joka tarkoittaa "olla osumatta", "erehtyä", "rikkoa". Kyse on siis yksittäisestä lankeamuksesta, eikä suinkaan synnissä piehtaroinnista. Johanneksen kokonaisopetuksen mukaan siis sekä yksittäiseen syntiin lankeavalla että synnissä piehtaroivalla ei ole yhteyttä Jeesukseen ja todellisiin kristittyihin.

        -------------------------------------------------------------------

        Mitä Saarn 7:20 tulee, niin Vanhan Liiton kirjoituksista on turha etsiä hyväksyntää synnille. Vanhassa Liitossa uskovaisilla ei ollut voimaa kestää kiusauksia ja koetuksia synnin edessä, vaan he lankesivat ja uhrasivat puhdistautuakseen säännöllisesti.

        Hepr 10:10 Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.
        11 Ja kaikki papit seisovat päivä päivältä palvelustaan toimittamassa ja usein uhraamassa, aina samoja uhreja, jotka eivät ikinä voi syntejä poistaa;
        12 mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle,
        13 ja odottaa nyt vain, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi.
        14 Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.

        Edelleen on hyvä muistaa, että 1 Joh 1:8 kohdassa sana ”puhdistaa” on preesensmuodossa, joka ilmaisee jatkuvaa tekemistä. Miksi tällainen jatkuvaa tekemistä osoittava muoto olisi, jos yhden kerran puhdistuminen riittäisi uskoville? Tämä on hyvin lohdullista meille vajavaisille ihmisille. Pysyessämme Kristuksessa eli vaeltaessamme valkeudessa Jeesuksen veri puhdistaa jatkuvasti meitä.

        ”Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut” (1 Joh 3:6).

        Miten sitten kävi Pietarille, joka kielsi Jeesuksen? Raamattuhan sanoo, että joka tunnustaa Jeesuksen ihmisten edessä, sen Hänkin tunnustaa Jumalan edessä ja joka kieltää Jeesuksen, sen Jeesuskin kieltää Isänsä edessä. Eli tässä (3:6) näyttäisi selvästi olevan kyse sen kaltaisesta synnistä, joka on pidempiaikaista ja tahallista – synnin harjoittamisesta.

        Jeesus tuli ottamaan maailmasta synnin pois, eikä suosimaan sitä. Jos minussa on itsekkyyttä, niin enkö voi olla Jumalasta syntynyt? Tai jos en aina anna Afrikan nälkää näkeville avustusta tai kiukustuessani sanon sellaista, mikä ei ole ehkä rakkaudellista, niin enkö olekaan Jumalasta syntynyt? Eikö Paavalikin Room 7:18 sanonut samaa: ”Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää.”

        Johannes sanoo näin Jumalan lapsille: ”Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas” (1 Joh 2:1).

        Jos siis joku Jumalan lapsi tekee syntiä, niin meillä on Puolustaja, joka sovittaa meidän syntimme – eikä vain meidän, vaan koko maailman. Tämä on varmasti rohkaisevaa luettavaa monelle, joka kokee epäonnistuneensa uskossaan.

        ”Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien” (1 Joh 2:2).

        Tsekkasin tuon sanan "hamartano". Sinulta jäi pois, että se tarkoittaa myös ”harjoittaa syntiä”. Tämähän tarkoittaa sellaista toimintaa, jota tehdään tietoisesti ja pitempikestoisesti.

        Sanaa ”hamartano” käytetään myös esimerkiksi tässä jakeessa:

        ”Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi” (Matt 18:15).

        Tässä on kyse on uskonveljestä. Eli kyllä velikin voi syntiä tehdä.

        Kun viipyy Jumalan pyhittävässä ja läpivalaisevassa läsnäolossa, niin tulee enemmän ja enemmän tietoiseksi omasta synnillisestä ihmisluonnostaan. Aivan varmasti löytyy mm rakkaudettomuutta, itsekkyyttä ja oman edun tavoittelua – kukaan ei selviä puhtain paperein näistä.

        Miten muuten selität vaellukseen liittyvän pyhityksen? Eihän synnittömän tarvitse enää pyrkiä johonkin eteenpäin?

        ”Pyrkikää… pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa” (Hebr 12:14).


      • uusi.luomus kirjoitti:

        Edelleen on hyvä muistaa, että 1 Joh 1:8 kohdassa sana ”puhdistaa” on preesensmuodossa, joka ilmaisee jatkuvaa tekemistä. Miksi tällainen jatkuvaa tekemistä osoittava muoto olisi, jos yhden kerran puhdistuminen riittäisi uskoville? Tämä on hyvin lohdullista meille vajavaisille ihmisille. Pysyessämme Kristuksessa eli vaeltaessamme valkeudessa Jeesuksen veri puhdistaa jatkuvasti meitä.

        ”Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut” (1 Joh 3:6).

        Miten sitten kävi Pietarille, joka kielsi Jeesuksen? Raamattuhan sanoo, että joka tunnustaa Jeesuksen ihmisten edessä, sen Hänkin tunnustaa Jumalan edessä ja joka kieltää Jeesuksen, sen Jeesuskin kieltää Isänsä edessä. Eli tässä (3:6) näyttäisi selvästi olevan kyse sen kaltaisesta synnistä, joka on pidempiaikaista ja tahallista – synnin harjoittamisesta.

        Jeesus tuli ottamaan maailmasta synnin pois, eikä suosimaan sitä. Jos minussa on itsekkyyttä, niin enkö voi olla Jumalasta syntynyt? Tai jos en aina anna Afrikan nälkää näkeville avustusta tai kiukustuessani sanon sellaista, mikä ei ole ehkä rakkaudellista, niin enkö olekaan Jumalasta syntynyt? Eikö Paavalikin Room 7:18 sanonut samaa: ”Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää.”

        Johannes sanoo näin Jumalan lapsille: ”Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas” (1 Joh 2:1).

        Jos siis joku Jumalan lapsi tekee syntiä, niin meillä on Puolustaja, joka sovittaa meidän syntimme – eikä vain meidän, vaan koko maailman. Tämä on varmasti rohkaisevaa luettavaa monelle, joka kokee epäonnistuneensa uskossaan.

        ”Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien” (1 Joh 2:2).

        Tsekkasin tuon sanan "hamartano". Sinulta jäi pois, että se tarkoittaa myös ”harjoittaa syntiä”. Tämähän tarkoittaa sellaista toimintaa, jota tehdään tietoisesti ja pitempikestoisesti.

        Sanaa ”hamartano” käytetään myös esimerkiksi tässä jakeessa:

        ”Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi” (Matt 18:15).

        Tässä on kyse on uskonveljestä. Eli kyllä velikin voi syntiä tehdä.

        Kun viipyy Jumalan pyhittävässä ja läpivalaisevassa läsnäolossa, niin tulee enemmän ja enemmän tietoiseksi omasta synnillisestä ihmisluonnostaan. Aivan varmasti löytyy mm rakkaudettomuutta, itsekkyyttä ja oman edun tavoittelua – kukaan ei selviä puhtain paperein näistä.

        Miten muuten selität vaellukseen liittyvän pyhityksen? Eihän synnittömän tarvitse enää pyrkiä johonkin eteenpäin?

        ”Pyrkikää… pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa” (Hebr 12:14).

        Preesens voi yhtä hyvin ilmaista myös "mitä tapahtuu nyt". No kumpaa tässä "puhdistaa" kohdassa sitten tarkoitetaan, kertaluontoista puhdistamista vai jatkuvaa puhdistamista? Se selviää kun katsotaan kokonaisuutta. "Puhdistaa" sana tulee toisen kerran jakeessa 9, missä se on aoristi-muodossa. Muinaiskreikassa aoristi viittaa siihen, että kyseessä on hetkellinen tai ainutkertainen tapahtuma (vastakohtana jatkuvalle tai toistuvalle toiminnalle, johon käytetään preesensiä). Näkemys ainutkertaisesta puhdistamisesta on linjassa myös Raamatun muiden opetusten kanssa, toisin kuin näkemys jatkuvasta/toistuvasta puhdistamisesta.

        Joh 8:33 He vastasivat hänelle: "Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten sanot: 'Te tulette vapaiksi'?"
        34 Jeesus vastasi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.
        35 Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti.
        36 Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.
        37 Minä tiedän, että te olette Aabrahamin jälkeläisiä; mutta te tavoittelette minua tappaaksenne, koska minun sanani ei saa tilaa teissä.
        38 Minä puhun, mitä minä olen nähnyt Isäni tykönä; niin tekin teette, mitä olette kuulleet omalta isältänne."

        Gal. 5:1 Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.

        Hepr 10:14 Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.

        2. Piet 2:20 Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi.
        21 Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä.
        22 Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: "Koira palaa oksennukselleen", ja: "Pesty sika rypee rapakossa".

        Otit esiin Pietarin tekemän vakavan synnin. Silloin kun Pietari kielsi Jeesuksen, elettiin vielä Vanhaa Liittoa, koska Jeesus ei ollut ylösnoussut. Pietari ei ollut uudestisyntynyt eikä hänellä ollut voimaa kestää synnin kiusauksia ja koetuksia. Nyt Uudessa Liitossa me olemme uudestisyntyneet, kasvaneet yhteen Jeesukseen yhtäläisessä kuolemassa ja ylösnousemuksessa hänen kanssaan ja saaneet voiman kestää synnin kiusauksia ja koetuksia, koska elämme Jeesuksessa.

        Room 6:1 Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi?
        2 Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?
        3 Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
        4 Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
        5 Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,
        6 kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi;
        7 sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.
        8 Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan,
        9 tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse.
        10 Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle.
        11 Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.

        Jos me lankeamme syntiin samalla tavalla kuin Vanhassa Liitossa, niin mikä oli Jeesuksen uhrautumisen funktio? Sekö, ettei meidän tarvitse enää uhrata eläinuhreja saadaksemme synnit anteeksi, vaan voimme kätevästi sovittaa syntimme "langattomasti" rukouksella? Tällaisesta evankeliumista puuttuu voima, ilo ja vapaus.

        Jeesuksessa meillä on voima kestää kiusaus itsekkyyden toteuttamiseen. Jeesuksessa voima kestää kiusaus sanoa mitään rakkaudetonta silloin kun kiukustumme. Jeesuksessa meillä on voima kestää kiusaus pitää kaikkia rahoja itsellämme, ymmärtäessämme että on hyvä antaa köyhille. Jos nämä asiat koituvat sinulle lankeemuksiksi etkä kestä niiden kiusausta, niin sinun on koeteltava itseäsi, oletko uskossa.

        2. Kor 13:5 Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.
        6 Minä toivon teidän tulevan tuntemaan, että me emme ole niitä, jotka eivät koetusta kestä.

        Jatkuu seuraavassa viestissä....


      • uusi.luomus kirjoitti:

        Edelleen on hyvä muistaa, että 1 Joh 1:8 kohdassa sana ”puhdistaa” on preesensmuodossa, joka ilmaisee jatkuvaa tekemistä. Miksi tällainen jatkuvaa tekemistä osoittava muoto olisi, jos yhden kerran puhdistuminen riittäisi uskoville? Tämä on hyvin lohdullista meille vajavaisille ihmisille. Pysyessämme Kristuksessa eli vaeltaessamme valkeudessa Jeesuksen veri puhdistaa jatkuvasti meitä.

        ”Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut” (1 Joh 3:6).

        Miten sitten kävi Pietarille, joka kielsi Jeesuksen? Raamattuhan sanoo, että joka tunnustaa Jeesuksen ihmisten edessä, sen Hänkin tunnustaa Jumalan edessä ja joka kieltää Jeesuksen, sen Jeesuskin kieltää Isänsä edessä. Eli tässä (3:6) näyttäisi selvästi olevan kyse sen kaltaisesta synnistä, joka on pidempiaikaista ja tahallista – synnin harjoittamisesta.

        Jeesus tuli ottamaan maailmasta synnin pois, eikä suosimaan sitä. Jos minussa on itsekkyyttä, niin enkö voi olla Jumalasta syntynyt? Tai jos en aina anna Afrikan nälkää näkeville avustusta tai kiukustuessani sanon sellaista, mikä ei ole ehkä rakkaudellista, niin enkö olekaan Jumalasta syntynyt? Eikö Paavalikin Room 7:18 sanonut samaa: ”Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää.”

        Johannes sanoo näin Jumalan lapsille: ”Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas” (1 Joh 2:1).

        Jos siis joku Jumalan lapsi tekee syntiä, niin meillä on Puolustaja, joka sovittaa meidän syntimme – eikä vain meidän, vaan koko maailman. Tämä on varmasti rohkaisevaa luettavaa monelle, joka kokee epäonnistuneensa uskossaan.

        ”Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien” (1 Joh 2:2).

        Tsekkasin tuon sanan "hamartano". Sinulta jäi pois, että se tarkoittaa myös ”harjoittaa syntiä”. Tämähän tarkoittaa sellaista toimintaa, jota tehdään tietoisesti ja pitempikestoisesti.

        Sanaa ”hamartano” käytetään myös esimerkiksi tässä jakeessa:

        ”Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi” (Matt 18:15).

        Tässä on kyse on uskonveljestä. Eli kyllä velikin voi syntiä tehdä.

        Kun viipyy Jumalan pyhittävässä ja läpivalaisevassa läsnäolossa, niin tulee enemmän ja enemmän tietoiseksi omasta synnillisestä ihmisluonnostaan. Aivan varmasti löytyy mm rakkaudettomuutta, itsekkyyttä ja oman edun tavoittelua – kukaan ei selviä puhtain paperein näistä.

        Miten muuten selität vaellukseen liittyvän pyhityksen? Eihän synnittömän tarvitse enää pyrkiä johonkin eteenpäin?

        ”Pyrkikää… pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa” (Hebr 12:14).

        Jatkoa edellisestä viestistä....

        Sanot että 1. Joh 2:1 on rohkaisevaa luettavaa monelle, joka kokee epäonnistuneensa uskossaan. Olen samaa mieltä. Mutta meitä ei ole kutsuttu epäonnistumaan eikä lankeemuksen kierteessä oleva ihminen pelastu. Jos et kestä koetusta, niin sinä et tunne Jeesusta. Sinun tulee etsiä todellista yhteyttä Häneen ja pyytää Häntä näyttämään sinulle sen. Johannes jatkaa tuon jakeen jälkeen seuraavasti:

        3 Ja siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä.
        4 Joka sanoo: "Minä tunnen hänet", eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä.
        5 Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut. Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme.
        6 Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi.

        Huomatutit että minulta jäi "hamartano" -sanan merkityksen kuvailemisesta pois ”harjoittaa syntiä”. Tein sen tarkoituksella, sillä kyseisessä kohdassa "hamartano"-sana on aoristi-muodossa. "Synnin jatkuva harjoittaminen" on siis pois-suljettu. Sama aoristi-muoto löytyy myös Matt 18:15 jakeesta, jota käytit toisena esimerkkinäsi. Se esiintyy samassa muodossa myös 1. Joh 2:1 jakeessa kahteen kertaan.

        Sanot myös Matt 18:15 viitaten, että uskonveli voi tehdä syntiä. Olen samaa mieltä siitä, että uskovaisen on ehdottomasti mahdollista langeta syntiin, sillä myös Gal 2:13 on linjassa sen näkemyksen kanssa. Siihen meitä ei kuitenkaan ole kutsuttu ja pysyäksemme pelastuksessa meidän on pysyttävä synnittöminä.

        Kysyt Hebr 12:14 viitaten, että miten selitän vaellukseen liittyvän pyhitykseen. Sanot, että eihän synnittömän tarvitse pyrkiä johonkin eteenpäin. Kyllä tarvitsee, sillä meidät on nimenomaan kutsuttu taisteluun synnin kiusauksia vastaan. Asia selviää, kun tutkit viittaamasi Raamatunpaikan kontekstia.

        Lisäksi Jumala on luvannut, että me voimme kestää koetukset.

        1. Kor. 10:13 Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.

        Rittää, että ainoastaan PYRIMME siihen, niin emme koskaan lankea. Siksi pyrkiminen on tärkeää.

        2. Piet 1:10 Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea

        Jos emme pyri pyhitykseen, niin meiltä puuuttu teot. Usko ilman tekoja on kuollut ja voimaton.

        Jaak 2:17 Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.
        18 Joku ehkä sanoo: "Sinulla on usko, ja minulla on teot"; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon.
        19 Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat.
        20 Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?
        21 Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille?
        22 Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi;
        23 ja niin toteutui Raamatun sana: "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi", ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi.
        24 Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.
        25 Eikö samoin myös portto Raahab tullut vanhurskaaksi teoista, kun hän otti lähettiläät luokseen ja päästi heidät toista tietä pois?
        26 Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.

        Kun me teemme teoillamme uskomme täydelliseksi ja voimalliseksi, on kuitenkin hyvä muistaa, ettemme tee niitä omasta ansiostamme, vaan ne ovat Jumalan valmistamia tekoja joita voimme tehdä vain armossa.

        Jes. 26:12 Herra, sinä saatat meille rauhan, sillä myös kaikki meidän tekomme olet sinä tehnyt.

        Vaeltaminen on olennainen osa synnittömyyttä, sillä me vaellamme hänen käskyjensä mukaan Hengen uudessa tilassa.

        2. Joh. 1:6 Ja tämä on rakkaus, että me vaellamme hänen käskyjensä mukaan. Tämä on käsky, että teidän, niinkuin olette alusta kuulleet, tulee siinä vaeltaa.

        Room 7:5 Sillä kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle,
        6 mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.

        Jatkuu seuraavassa viestissä....


      • uusi.luomus kirjoitti:

        Edelleen on hyvä muistaa, että 1 Joh 1:8 kohdassa sana ”puhdistaa” on preesensmuodossa, joka ilmaisee jatkuvaa tekemistä. Miksi tällainen jatkuvaa tekemistä osoittava muoto olisi, jos yhden kerran puhdistuminen riittäisi uskoville? Tämä on hyvin lohdullista meille vajavaisille ihmisille. Pysyessämme Kristuksessa eli vaeltaessamme valkeudessa Jeesuksen veri puhdistaa jatkuvasti meitä.

        ”Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut” (1 Joh 3:6).

        Miten sitten kävi Pietarille, joka kielsi Jeesuksen? Raamattuhan sanoo, että joka tunnustaa Jeesuksen ihmisten edessä, sen Hänkin tunnustaa Jumalan edessä ja joka kieltää Jeesuksen, sen Jeesuskin kieltää Isänsä edessä. Eli tässä (3:6) näyttäisi selvästi olevan kyse sen kaltaisesta synnistä, joka on pidempiaikaista ja tahallista – synnin harjoittamisesta.

        Jeesus tuli ottamaan maailmasta synnin pois, eikä suosimaan sitä. Jos minussa on itsekkyyttä, niin enkö voi olla Jumalasta syntynyt? Tai jos en aina anna Afrikan nälkää näkeville avustusta tai kiukustuessani sanon sellaista, mikä ei ole ehkä rakkaudellista, niin enkö olekaan Jumalasta syntynyt? Eikö Paavalikin Room 7:18 sanonut samaa: ”Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää.”

        Johannes sanoo näin Jumalan lapsille: ”Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas” (1 Joh 2:1).

        Jos siis joku Jumalan lapsi tekee syntiä, niin meillä on Puolustaja, joka sovittaa meidän syntimme – eikä vain meidän, vaan koko maailman. Tämä on varmasti rohkaisevaa luettavaa monelle, joka kokee epäonnistuneensa uskossaan.

        ”Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien” (1 Joh 2:2).

        Tsekkasin tuon sanan "hamartano". Sinulta jäi pois, että se tarkoittaa myös ”harjoittaa syntiä”. Tämähän tarkoittaa sellaista toimintaa, jota tehdään tietoisesti ja pitempikestoisesti.

        Sanaa ”hamartano” käytetään myös esimerkiksi tässä jakeessa:

        ”Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi” (Matt 18:15).

        Tässä on kyse on uskonveljestä. Eli kyllä velikin voi syntiä tehdä.

        Kun viipyy Jumalan pyhittävässä ja läpivalaisevassa läsnäolossa, niin tulee enemmän ja enemmän tietoiseksi omasta synnillisestä ihmisluonnostaan. Aivan varmasti löytyy mm rakkaudettomuutta, itsekkyyttä ja oman edun tavoittelua – kukaan ei selviä puhtain paperein näistä.

        Miten muuten selität vaellukseen liittyvän pyhityksen? Eihän synnittömän tarvitse enää pyrkiä johonkin eteenpäin?

        ”Pyrkikää… pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa” (Hebr 12:14).

        Jatkoa edellisestä viestistä...

        Otit esiin Room 7:18 jakeen, missä Paavali sanoo: ”Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää.” Käsitys siitä, että Paavali kuvailisi Room 7:14-25 jakeissa nykykristityn normaalitilaa, on peräisin vasta vuosina 354-430 eläneeltä Augustinukselta. Ennen sitä oli itsestäänselvyys, että Paavali kuvaa tuossa menneisyyttään, jolloin elettiin Vanhassa Liitossa ilman Jeesuksen uhria. Tutki tarkemmin konteksti. Lue Room 6 ja 8:1-15.

        Jos väität Paavalin puhuvan Room 7:14-25 jakeissa nykykristityn normaalitilasta, joudut selvittämään ainakin seuraavat kysymykset:

        Kun hän Room 7:14:ssa kirjoittaa:

        "...minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen."

        Niin miksi hän Room 8:5-9:ssä, Room 6:6-7:ssa, Gal 2:20:ssa ja 1. Piet 4:1:ssa kirjoittaa:

        "Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset. Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa."

        kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.

        ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.

        Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli-sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä-

        Kun hän Room 7:20:ssa kirjoittaa:

        "Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu."

        Niin miksi hän Room 8:3-4:ssa ja 1. Joh. 3:8-9:ssa kirjoittaa:

        "...Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen."

        Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot. Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt.

        Kun hän Room 7:18:ssa kirjoittaa:

        "Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;"

        Niin miksi hän Room 8:13:ssa, Joh. 1:12:ssa ja 2. Tim. 3:5:ssa kirjoittaa:

        "Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää."

        Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,

        heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.

        Kun hän Room 7:19:ssa kirjoittaa:

        "sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen."

        Niin miksi Jaak 4:17:ssa ja Tit 1:16:ssa kirjoitetaan:

        "Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi."

        He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät, sillä he ovat inhottavia ja tottelemattomia ja kaikkiin hyviin tekoihin kelvottomia.

        Kun hän Room 7:21:ssa, 23:ssa ja 25:ssa kirjoittaa:

        "Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;"

        "...jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on."

        "Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia."

        Niin miksi hän Room 8:2:ssa, Room 6:2:ssa ja Room 6:18:ssa kirjoittaa:

        "Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista."

        Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?

        te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!

        Kun hän Room 7:24:ssa kirjoittaa:

        "Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?"

        Niin miksi hän Room 7:25:ssa kirjoittaa:

        "Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta!"


      • kalle_lehtonen kirjoitti:

        Jatkoa edellisestä viestistä...

        Otit esiin Room 7:18 jakeen, missä Paavali sanoo: ”Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää.” Käsitys siitä, että Paavali kuvailisi Room 7:14-25 jakeissa nykykristityn normaalitilaa, on peräisin vasta vuosina 354-430 eläneeltä Augustinukselta. Ennen sitä oli itsestäänselvyys, että Paavali kuvaa tuossa menneisyyttään, jolloin elettiin Vanhassa Liitossa ilman Jeesuksen uhria. Tutki tarkemmin konteksti. Lue Room 6 ja 8:1-15.

        Jos väität Paavalin puhuvan Room 7:14-25 jakeissa nykykristityn normaalitilasta, joudut selvittämään ainakin seuraavat kysymykset:

        Kun hän Room 7:14:ssa kirjoittaa:

        "...minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen."

        Niin miksi hän Room 8:5-9:ssä, Room 6:6-7:ssa, Gal 2:20:ssa ja 1. Piet 4:1:ssa kirjoittaa:

        "Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset. Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa."

        kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.

        ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.

        Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli-sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä-

        Kun hän Room 7:20:ssa kirjoittaa:

        "Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu."

        Niin miksi hän Room 8:3-4:ssa ja 1. Joh. 3:8-9:ssa kirjoittaa:

        "...Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen."

        Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot. Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt.

        Kun hän Room 7:18:ssa kirjoittaa:

        "Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;"

        Niin miksi hän Room 8:13:ssa, Joh. 1:12:ssa ja 2. Tim. 3:5:ssa kirjoittaa:

        "Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää."

        Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,

        heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.

        Kun hän Room 7:19:ssa kirjoittaa:

        "sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen."

        Niin miksi Jaak 4:17:ssa ja Tit 1:16:ssa kirjoitetaan:

        "Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi."

        He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät, sillä he ovat inhottavia ja tottelemattomia ja kaikkiin hyviin tekoihin kelvottomia.

        Kun hän Room 7:21:ssa, 23:ssa ja 25:ssa kirjoittaa:

        "Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;"

        "...jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on."

        "Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia."

        Niin miksi hän Room 8:2:ssa, Room 6:2:ssa ja Room 6:18:ssa kirjoittaa:

        "Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista."

        Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?

        te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!

        Kun hän Room 7:24:ssa kirjoittaa:

        "Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?"

        Niin miksi hän Room 7:25:ssa kirjoittaa:

        "Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta!"

        Tässä tuli niin paljon asiaa, etten ehdi paneutua kaikkeen kovin yksityiskohtaisesti, mutta jos mielestäsi jää jotain oleellista vastaamatta, niin laitako sen uudestaan. Jos mahdollista niin supistettuna, niin että se tärkein tulisi esiin. Tällä hetkellä on ollut kiireitä ja aikani on rajallista.

        Kirjoitat:
        ”Preesens voi yhtä hyvin ilmaista myös "mitä tapahtuu nyt". No kumpaa tässä "puhdistaa" kohdassa sitten tarkoitetaan, kertaluontoista puhdistamista vai jatkuvaa puhdistamista?”

        Jos tekstissä käytetään jatkuvaa tapahtumaa osoittavaa preesensiä, niin ei siinä pitäisi olla epäselvyyttä. Silloin on todella kyse jatkuvasta tapahtumasta. Suomen preesens ei ilmaise sitä, jonka vuoksi suomalainen teksti ei tuo sitä selkeästi esiin. Jos toisessa kohdassa on aorisiti muoto, niin se on tietysti siihen toiseen kohtaan taas tarkoitettu.

        Kirjoitat:
        ”Otit esiin Pietarin tekemän vakavan synnin. Silloin kun Pietari kielsi Jeesuksen, elettiin vielä Vanhaa Liittoa, koska Jeesus ei ollut ylösnoussut.”

        Uuden Testamentin kirjoitukset ovat tarkoitettu meille neuvoksi, opetukseksi ja ohjenuoraksi. Kaikki Jeesuksen puheet, jotka Hän piti ennen ristin kuolemaa ovat meille tarkoitettuja. Ei niitä missään yhteydessä erotella.

        Siteerasit Roomalaiskirjeen 6 lukua. Siinä puhutaan Kristuksessa pysymisestä, enkä näe siinä ristiriitaa omien ajatuksieni kanssa.

        Kirjoitat:
        ”Huomautit että minulta jäi "hamartano" -sanan merkityksen kuvailemisesta pois ”harjoittaa syntiä”. Tein sen tarkoituksella, sillä kyseisessä kohdassa "hamartano"-sana on aoristi-muodossa. "Synnin jatkuva harjoittaminen" on siis pois-suljettu. Sama aoristi-muoto löytyy myös Matt 18:15 jakeesta, jota käytit toisena esimerkkinäsi. Se esiintyy samassa muodossa myös 1. Joh 2:1 jakeessa kahteen kertaan.”

        Tuo on oikeastaan erittäin hyvä asia Matt 18:15 ja 1 Joh 2:1 kohdissa. Eli uskovainenkin voi tehdä syntiä, mutta hehän eivät jää harjoittamaan syntiä, vaan nousevat siitä. Otit vähän takapakkia tuohon ehdottomuuteesi – se on ihan viisasta. Kirjoitat, että uskovainenkin voi langeta syntiin – tässä olen kanssasi samaa mieltä. Siinä myös olen samaa mieltä, että siihen meitä ei kuitenkaan ole kutsuttu. Ilmeisesti myös olet sitä mieltä, että meidän pitää koko elämän kilvoitella syntiä vastaan, jos näin on, niin siinäkin olen samaa mieltä kanssasi.

        Kirjoitat.
        ” Rittää, että ainoastaan PYRIMME siihen, niin emme koskaan lankea. Siksi pyrkiminen on tärkeää.”

        Suosittelen miettimään tätä lausetta vielä jonkin aikaa - vaikkapa kymmen tai parikymmentä vuotta ja palataan sitten uudestaan asiaan :)

        Muistetaanhan tämä Raamatun paikka: ”Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa” (Jaak 3:2).

        Kirjoitat:
        ”Jos emme pyri pyhitykseen, niin meiltä puuuttu teot. Usko ilman tekoja on kuollut ja voimaton.”

        Kyllä, usko ilman tekoja on kuollut, mutta ensin tulee usko, jonka Jumala synnyttää ja lahjoittaa - ja sen jälkeen vasta voimme tehdä uskon aikaan saamia tekoja. Elävä usko tulee väistämättä näkymään tekoina.

        Muistetaanhan, että elämme armoliitossa, eikä lakiliitossa. Jeesus täytti puolestamme lain ja pelastus on armosta. Olemme siis armon alla pysyessämme Kristuksessa. Laki on osoittamassa synnin ja ajamassa meitä Kristuksen turviin.

        Tulkitset Room 7:18 kohdan niin, että Paavali tarkoitti tuossa menneisyyttään. Mutta olisihan hän siinä tapauksessa sanonut sen. Hänhän kirjoitti tämän kirjeen seurakunnalle vasta Jeesuksen ristinkuoleman jälkeen. Minkä ihmeen takia hän olisi vanhoja asioita heille opetukseksi kirjoittanut?

        Tuot esiin Raamatun kohtia, joissa puhutaan lihallisuudesta. Kyllä meidän tulee vaeltaa hegessä – se on Jumalan mielenmukaista. Kuitenkin Paavalikin palveli Jumalaa, mutta lihakin riippui hänessä kiinni:

        ”Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia” (Room 7:25).

        Jos osaa koitetaan selittää niin, että ne tarkoittaa aikaa ennen Jeesuksen ristinkuolemaa, niin vaikeaksi meidän Raamatunlukumme tulisi. Miten voimme muistakaan kohdista tietää, että kuuluvatko ne meille vai ei. Kyllä Uusi Testamentti on edelleen meille Uuden Liiton kristityille tarkoitettu.


      • kalle_lehtonen kirjoitti:

        Jatkoa edellisestä viestistä...

        Otit esiin Room 7:18 jakeen, missä Paavali sanoo: ”Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää.” Käsitys siitä, että Paavali kuvailisi Room 7:14-25 jakeissa nykykristityn normaalitilaa, on peräisin vasta vuosina 354-430 eläneeltä Augustinukselta. Ennen sitä oli itsestäänselvyys, että Paavali kuvaa tuossa menneisyyttään, jolloin elettiin Vanhassa Liitossa ilman Jeesuksen uhria. Tutki tarkemmin konteksti. Lue Room 6 ja 8:1-15.

        Jos väität Paavalin puhuvan Room 7:14-25 jakeissa nykykristityn normaalitilasta, joudut selvittämään ainakin seuraavat kysymykset:

        Kun hän Room 7:14:ssa kirjoittaa:

        "...minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen."

        Niin miksi hän Room 8:5-9:ssä, Room 6:6-7:ssa, Gal 2:20:ssa ja 1. Piet 4:1:ssa kirjoittaa:

        "Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset. Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa."

        kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.

        ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.

        Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli-sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä-

        Kun hän Room 7:20:ssa kirjoittaa:

        "Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu."

        Niin miksi hän Room 8:3-4:ssa ja 1. Joh. 3:8-9:ssa kirjoittaa:

        "...Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen."

        Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot. Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt.

        Kun hän Room 7:18:ssa kirjoittaa:

        "Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;"

        Niin miksi hän Room 8:13:ssa, Joh. 1:12:ssa ja 2. Tim. 3:5:ssa kirjoittaa:

        "Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää."

        Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,

        heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.

        Kun hän Room 7:19:ssa kirjoittaa:

        "sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen."

        Niin miksi Jaak 4:17:ssa ja Tit 1:16:ssa kirjoitetaan:

        "Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi."

        He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät, sillä he ovat inhottavia ja tottelemattomia ja kaikkiin hyviin tekoihin kelvottomia.

        Kun hän Room 7:21:ssa, 23:ssa ja 25:ssa kirjoittaa:

        "Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;"

        "...jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on."

        "Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia."

        Niin miksi hän Room 8:2:ssa, Room 6:2:ssa ja Room 6:18:ssa kirjoittaa:

        "Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista."

        Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?

        te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!

        Kun hän Room 7:24:ssa kirjoittaa:

        "Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?"

        Niin miksi hän Room 7:25:ssa kirjoittaa:

        "Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta!"

        Meidän kuuluu vaeltaa hengessä – niin Raamattu kehottaa. Ei hetken hairahdukset tarkoita sitä, ettemmekö voisi palata takaisin vaeltamaan hengessä. Raamattu kehottaa joka päivä ristiinnaulitsemaan lihan – eli sitä joudumme tekemään jatkuvasti. Synnissä eläminen tarkoittaa jatkuvaa tekemistä – se siis ei kuulu meille.

        Kirjoitat:
        ”” Niin miksi hän Room 8:13:ssa, Joh. 1:12:ssa ja 2. Tim. 3:5:ssa kirjoittaa:

        "Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää."”

        Tämä juuri on sitä kilvoittelua ja pyhitykseen pyrkimistä, jota ilman emme näe Jumalaa.

        Kirjoitat:
        ”Niin miksi hän Room 8:2:ssa, Room 6:2:ssa ja Room 6:18:ssa kirjoittaa:

        "Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista."!

        Jeesus Kristus on täydellisellä sovitustyöllään vapauttaen meidät synnin ja kuoleman laista. Tämä on se kertakaikkinen pyhitys, jonka saamme uskoon tullessamme. Jeesus teki sen puolestamme, mihin emme itse pystyneet.

        Kirjoitat:
        ”Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?

        te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!

        Kun hän Room 7:24:ssa kirjoittaa:

        "Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?"

        Niin miksi hän Room 7:25:ssa kirjoittaa:

        "Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta!"”

        Lainaan tähän Jukka Norvannon ansiokasta selitystä Room 7:25 paikasta: ”Paavali ei jää tähän umpikujalta tuntuvaan ahdinkoon. Hänellä on vastaus siihen juuri tuossa Room 7:25 kohdassa. Lain vaatimuksia ja synnin voimaa vastaan kristityllä ei ole asettaa muuta kuin yksi ainoa asia eli armon evankeliumi Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. Sinä et pelastu hyvien tekojesi perusteella, vaan siksi että Kristus Jeesus on kuollut sinun puolestasi. Se ilouutinen on tarkoitettu jokaista päivää varten. Siitä nousee ilo myös jokapäiväiseen vaellukseen kristittynä. Se on myös ainoa tie vapauteen lain orjuudesta. Meillekään jotka ehkä juuri tänä päivänä kipuilemme näiden samojen kysymysten alla, ei anneta muuta vastausta kuin se, johon myös apostoli tyytyi. Se on tiivistettävissä ilmaisuun: ”Jeesuksen Kristuksen tähden/kautta”. Tällä tavalla tuntevan ja kurjaksi itsensä kokevan ihmisen Jumala armahtaa Jeesuksen Kristuksen tähden. Vaikka en milloinkaan kykenekään tukahduttamaan sitä puolta itsessäni, joka tahtoo elää ilman Jumalan tuntemista ja ilman yhteyttä Jumalaan oman tahtonsa ohjaamana, niin minä kuitenkin saan turvautua syntisen Vapahtajaan. Vaikka minun turmeltuneessa luonnossani ei olekaan mitään hyvää, minulla on lupa turvautua Puolustajaani. Hän ei ole minussa, vaan minun ulkopuolellani – Herraan Jeesukseen, syntisyyteni sovittajaan. Siksi armon evankeliumi on ainoa lääke lain vaatimusten alla kamppailevalle ihmiselle. Lääke on katseen kääntäminen pois itsestämme ja sen suuntaaminen kohti Vapahtajaa. Näin Paavalikin teki. Yli 40 kertaa hän muutaman jakeen sisällä kuvaili omia tuntojaan ja käytti sellaisia sanoja, kuten ”minä”, ”minussa” ja ”minun turmeltuneessa luonnossani”. Ja kuitenkin, kun hän lopulta tuli kysymyksen ratkaisuun, hän vain sanoo: ”Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden/kautta”. Siitä tajusta nousee myös kiitos Jumalalle.”

        Vielä pyhityksestä sen verran. Tiesithän, että on kahdenlaista pyhitystä? Nämä usein sekoitetaan. Ensinnäkin on kertakaikkinen pyhitys, jonka saamme kun vastaanotamme Jeesuksen ristin sovitustyön kohdallemme. Tämän jälkeen alkaa uskon elämän läpi jatkuva vaellukseen liittyvä pyhitys. Tämä on sitä jatkuvaa kilvoittelua syntiä vastaan ja synnistä erottautumista.

        Näyttäisi siltä, että olet vielä nuori uskossasi. Nuorena on usein hyvin ehdoton ja voi ajatelle pystyvänsä jopa täydellisyyteen. Synnittömyyshän tarkoittaa samaa kuin olla täydellinen. Silloinhan ei sairaudetkaan pitäisi vaivata, kun olemme täydellisiä – eikö vaan? Tosiasiassa kuitenkin vasta taivaassa olemme täydellisen terveitä, kuin myös täydellisen synnittömiä.

        Sanon tämän rakkaudella: kirjoituksesi on hieman lakihenkistä ja tällainen asenne tuo pidemmän päälle vain seinän vastaan uskonelämään. Kun vielä kasvat uskon tiellä ja vuosia kuluu, niin tulet huomaamaan armon välttämättömyyden. Siunausta sinulle!


      • uusi.luomus kirjoitti:

        Meidän kuuluu vaeltaa hengessä – niin Raamattu kehottaa. Ei hetken hairahdukset tarkoita sitä, ettemmekö voisi palata takaisin vaeltamaan hengessä. Raamattu kehottaa joka päivä ristiinnaulitsemaan lihan – eli sitä joudumme tekemään jatkuvasti. Synnissä eläminen tarkoittaa jatkuvaa tekemistä – se siis ei kuulu meille.

        Kirjoitat:
        ”” Niin miksi hän Room 8:13:ssa, Joh. 1:12:ssa ja 2. Tim. 3:5:ssa kirjoittaa:

        "Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää."”

        Tämä juuri on sitä kilvoittelua ja pyhitykseen pyrkimistä, jota ilman emme näe Jumalaa.

        Kirjoitat:
        ”Niin miksi hän Room 8:2:ssa, Room 6:2:ssa ja Room 6:18:ssa kirjoittaa:

        "Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista."!

        Jeesus Kristus on täydellisellä sovitustyöllään vapauttaen meidät synnin ja kuoleman laista. Tämä on se kertakaikkinen pyhitys, jonka saamme uskoon tullessamme. Jeesus teki sen puolestamme, mihin emme itse pystyneet.

        Kirjoitat:
        ”Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?

        te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!

        Kun hän Room 7:24:ssa kirjoittaa:

        "Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?"

        Niin miksi hän Room 7:25:ssa kirjoittaa:

        "Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta!"”

        Lainaan tähän Jukka Norvannon ansiokasta selitystä Room 7:25 paikasta: ”Paavali ei jää tähän umpikujalta tuntuvaan ahdinkoon. Hänellä on vastaus siihen juuri tuossa Room 7:25 kohdassa. Lain vaatimuksia ja synnin voimaa vastaan kristityllä ei ole asettaa muuta kuin yksi ainoa asia eli armon evankeliumi Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. Sinä et pelastu hyvien tekojesi perusteella, vaan siksi että Kristus Jeesus on kuollut sinun puolestasi. Se ilouutinen on tarkoitettu jokaista päivää varten. Siitä nousee ilo myös jokapäiväiseen vaellukseen kristittynä. Se on myös ainoa tie vapauteen lain orjuudesta. Meillekään jotka ehkä juuri tänä päivänä kipuilemme näiden samojen kysymysten alla, ei anneta muuta vastausta kuin se, johon myös apostoli tyytyi. Se on tiivistettävissä ilmaisuun: ”Jeesuksen Kristuksen tähden/kautta”. Tällä tavalla tuntevan ja kurjaksi itsensä kokevan ihmisen Jumala armahtaa Jeesuksen Kristuksen tähden. Vaikka en milloinkaan kykenekään tukahduttamaan sitä puolta itsessäni, joka tahtoo elää ilman Jumalan tuntemista ja ilman yhteyttä Jumalaan oman tahtonsa ohjaamana, niin minä kuitenkin saan turvautua syntisen Vapahtajaan. Vaikka minun turmeltuneessa luonnossani ei olekaan mitään hyvää, minulla on lupa turvautua Puolustajaani. Hän ei ole minussa, vaan minun ulkopuolellani – Herraan Jeesukseen, syntisyyteni sovittajaan. Siksi armon evankeliumi on ainoa lääke lain vaatimusten alla kamppailevalle ihmiselle. Lääke on katseen kääntäminen pois itsestämme ja sen suuntaaminen kohti Vapahtajaa. Näin Paavalikin teki. Yli 40 kertaa hän muutaman jakeen sisällä kuvaili omia tuntojaan ja käytti sellaisia sanoja, kuten ”minä”, ”minussa” ja ”minun turmeltuneessa luonnossani”. Ja kuitenkin, kun hän lopulta tuli kysymyksen ratkaisuun, hän vain sanoo: ”Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden/kautta”. Siitä tajusta nousee myös kiitos Jumalalle.”

        Vielä pyhityksestä sen verran. Tiesithän, että on kahdenlaista pyhitystä? Nämä usein sekoitetaan. Ensinnäkin on kertakaikkinen pyhitys, jonka saamme kun vastaanotamme Jeesuksen ristin sovitustyön kohdallemme. Tämän jälkeen alkaa uskon elämän läpi jatkuva vaellukseen liittyvä pyhitys. Tämä on sitä jatkuvaa kilvoittelua syntiä vastaan ja synnistä erottautumista.

        Näyttäisi siltä, että olet vielä nuori uskossasi. Nuorena on usein hyvin ehdoton ja voi ajatelle pystyvänsä jopa täydellisyyteen. Synnittömyyshän tarkoittaa samaa kuin olla täydellinen. Silloinhan ei sairaudetkaan pitäisi vaivata, kun olemme täydellisiä – eikö vaan? Tosiasiassa kuitenkin vasta taivaassa olemme täydellisen terveitä, kuin myös täydellisen synnittömiä.

        Sanon tämän rakkaudella: kirjoituksesi on hieman lakihenkistä ja tällainen asenne tuo pidemmän päälle vain seinän vastaan uskonelämään. Kun vielä kasvat uskon tiellä ja vuosia kuluu, niin tulet huomaamaan armon välttämättömyyden. Siunausta sinulle!

        Kirjoitat:
        ”Jos tekstissä käytetään jatkuvaa tapahtumaa osoittavaa preesensiä, niin ei siinä pitäisi olla epäselvyyttä. Silloin on todella kyse jatkuvasta tapahtumasta.”

        Et voi tietää kuvaako tämä 1. Joh 1:7 jakeen preesens jatkuvaa tapahtumaa (aina) vai kertaluontoista tapahtumaa (nyt). Preesensin määritelmän mukaan ”puhdistaa” voi tapahtua nyt tai aina.

        Kirjoitat:
        ”Jos toisessa kohdassa on aorisiti muoto, niin se on tietysti siihen toiseen kohtaan taas tarkoitettu.”

        Jae 7 puhuu täsmälleen samasta asiasta kuin jae 9. Miksi jae 7 pitäisi väkisin tulkita puhuvan jatkuvasta puhdistamisesta (aina) kun se voi yhtä hyvin tarkoittaa kertaluontoista tapahtumaa (nyt). Jakeessa 9 sama asia ilmoitetaan joka tapauksessa aoristissa, eli kertaluontoisena tapahtumana. Jos siis väität jakeessa 7 puhuttavan jatkuvasta puhdistuksesta, niin joudut tulkinnassasi ristiriitaan jakeen 9 kanssa.

        Kirjoitat:
        ”Uuden Testamentin kirjoitukset ovat tarkoitettu meille neuvoksi, opetukseksi ja ohjenuoraksi. Kaikki Jeesuksen puheet, jotka Hän piti ennen ristin kuolemaa ovat meille tarkoitettuja. Ei niitä missään yhteydessä erotella.”

        Raamattu opettaa paljon Vanhan Liiton ja Uuden liiton eroista ja niiden vaikutuksista ihmiseen. Vanhassa Liitossa uskovaisella ei ollut Pyhää Henkeä, hän ei tuntenut Jeesusta itsessään, Jeesus ei ollut hänessä, hänellä ei ollut Kristuksen mieltä eikä hänelle oltu annettu voimaa tulla Jeesuksen opetuslapseksi.

        Kirjoitat:
        ”Tuo on oikeastaan erittäin hyvä asia Matt 18:15 ja 1 Joh 2:1 kohdissa. Eli uskovainenkin voi tehdä syntiä, mutta hehän eivät jää harjoittamaan syntiä, vaan nousevat siitä.”

        Olen samaa mieltä että tuo sanamuoto sopii paremmin noihin kohtiin. Sen perusteella ei kuitenkaan pidä tehdä mitään sääntöä, että uskovainen lankeaisi väkisin ennemmin tai myöhemmin. Se on Raamatun kokonaisilmoitusta vastaan. Jumala on voimallinen varjelemaan meidät lankeamasta. Jos sanot, ettei uskovainen voi elää lankeamatta, väität ettei Jumala olekaan voimallinen varjelemaan meitä lankeamasta.

        Juud 1:24 Mutta hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen,
        25 hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen.

        Kirjoitat:
        ”Otit vähän takapakkia tuohon ehdottomuuteesi – se on ihan viisasta. Kirjoitat, että uskovainenkin voi langeta syntiin – tässä olen kanssasi samaa mieltä. Siinä myös olen samaa mieltä, että siihen meitä ei kuitenkaan ole kutsuttu. Ilmeisesti myös olet sitä mieltä, että meidän pitää koko elämän kilvoitella syntiä vastaan, jos näin on, niin siinäkin olen samaa mieltä kanssasi.”

        Raamatun ilmoitus ei ole muuttunut enkä ole sitä puolustaessani ottanut missään vaiheessa takapakkia. Ehkäpä olen vain esittänyt asiani niin, että olet ymmärtänyt sen aiemmin väärin. Olen joka tapauksessa samaa mieltä tuossa mainitsemistasi asioista. Toki painottaen sitä, ettei syntiä vastaan kilvoittelun tarvitse tarkoittaa sitä, että olisi pakko langeta ennemmin tai myöhemmin (josta olet eri mieltä).

        Kirjoitat:
        ”Suosittelen miettimään tätä lausetta vielä jonkin aikaa - vaikkapa kymmen tai parikymmentä vuotta ja palataan sitten uudestaan asiaan :)”

        Lauseeni oli tosiaan lähes suora lainaus Raamatusta. Kun pyrimme tekemään kutsumisemme ja valitsemisemme lujaksi, niin emme koskaan lankea. Toistaiseksi tämä ei ole tuottanut minulle ongelmaa. Jos se tuottaisi, niin en eläisi Raamatun totuuden mukaisesti.

        2. Piet 1:10 Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea

        Kirjoitit:
        ”Muistetaanhan tämä Raamatun paikka: 'Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa' (Jaak 3:2).”

        Tuon jakeen sanoma on vääristynyt, koska se on irroitettu kontekstistaan. Kontekstissa puhutaan siitä, ettei meidän kaikkien pitäisi pyrkiä opettajiksi. Jos pyrimme omasta tahdostamme ilman Jumalan kutsumista ja koettelua opettajiksi, niin on vaarana että me hairahdumme opettamaan väärin.

        Kirjoitat:
        ”Kyllä, usko ilman tekoja on kuollut, mutta ensin tulee usko, jonka Jumala synnyttää ja lahjoittaa - ja sen jälkeen vasta voimme tehdä uskon aikaan saamia tekoja. Elävä usko tulee väistämättä näkymään tekoina. Muistetaanhan, että elämme armoliitossa, eikä lakiliitossa. Jeesus täytti puolestamme lain ja pelastus on armosta. Olemme siis armon alla pysyessämme Kristuksessa. Laki on osoittamassa synnin ja ajamassa meitä Kristuksen turviin.”

        Olen kanssasi samaa mieltä näistä asioista. Niinkuin jo aikaisemmin sanoin: ”on kuitenkin hyvä muistaa, ettemme tee niitä omasta ansiostamme, vaan ne ovat Jumalan valmistamia tekoja joita voimme tehdä vain armossa.”

        Jatkuu seuraavassa viestissä....


      • uusi.luomus kirjoitti:

        Meidän kuuluu vaeltaa hengessä – niin Raamattu kehottaa. Ei hetken hairahdukset tarkoita sitä, ettemmekö voisi palata takaisin vaeltamaan hengessä. Raamattu kehottaa joka päivä ristiinnaulitsemaan lihan – eli sitä joudumme tekemään jatkuvasti. Synnissä eläminen tarkoittaa jatkuvaa tekemistä – se siis ei kuulu meille.

        Kirjoitat:
        ”” Niin miksi hän Room 8:13:ssa, Joh. 1:12:ssa ja 2. Tim. 3:5:ssa kirjoittaa:

        "Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää."”

        Tämä juuri on sitä kilvoittelua ja pyhitykseen pyrkimistä, jota ilman emme näe Jumalaa.

        Kirjoitat:
        ”Niin miksi hän Room 8:2:ssa, Room 6:2:ssa ja Room 6:18:ssa kirjoittaa:

        "Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista."!

        Jeesus Kristus on täydellisellä sovitustyöllään vapauttaen meidät synnin ja kuoleman laista. Tämä on se kertakaikkinen pyhitys, jonka saamme uskoon tullessamme. Jeesus teki sen puolestamme, mihin emme itse pystyneet.

        Kirjoitat:
        ”Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?

        te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!

        Kun hän Room 7:24:ssa kirjoittaa:

        "Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?"

        Niin miksi hän Room 7:25:ssa kirjoittaa:

        "Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta!"”

        Lainaan tähän Jukka Norvannon ansiokasta selitystä Room 7:25 paikasta: ”Paavali ei jää tähän umpikujalta tuntuvaan ahdinkoon. Hänellä on vastaus siihen juuri tuossa Room 7:25 kohdassa. Lain vaatimuksia ja synnin voimaa vastaan kristityllä ei ole asettaa muuta kuin yksi ainoa asia eli armon evankeliumi Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. Sinä et pelastu hyvien tekojesi perusteella, vaan siksi että Kristus Jeesus on kuollut sinun puolestasi. Se ilouutinen on tarkoitettu jokaista päivää varten. Siitä nousee ilo myös jokapäiväiseen vaellukseen kristittynä. Se on myös ainoa tie vapauteen lain orjuudesta. Meillekään jotka ehkä juuri tänä päivänä kipuilemme näiden samojen kysymysten alla, ei anneta muuta vastausta kuin se, johon myös apostoli tyytyi. Se on tiivistettävissä ilmaisuun: ”Jeesuksen Kristuksen tähden/kautta”. Tällä tavalla tuntevan ja kurjaksi itsensä kokevan ihmisen Jumala armahtaa Jeesuksen Kristuksen tähden. Vaikka en milloinkaan kykenekään tukahduttamaan sitä puolta itsessäni, joka tahtoo elää ilman Jumalan tuntemista ja ilman yhteyttä Jumalaan oman tahtonsa ohjaamana, niin minä kuitenkin saan turvautua syntisen Vapahtajaan. Vaikka minun turmeltuneessa luonnossani ei olekaan mitään hyvää, minulla on lupa turvautua Puolustajaani. Hän ei ole minussa, vaan minun ulkopuolellani – Herraan Jeesukseen, syntisyyteni sovittajaan. Siksi armon evankeliumi on ainoa lääke lain vaatimusten alla kamppailevalle ihmiselle. Lääke on katseen kääntäminen pois itsestämme ja sen suuntaaminen kohti Vapahtajaa. Näin Paavalikin teki. Yli 40 kertaa hän muutaman jakeen sisällä kuvaili omia tuntojaan ja käytti sellaisia sanoja, kuten ”minä”, ”minussa” ja ”minun turmeltuneessa luonnossani”. Ja kuitenkin, kun hän lopulta tuli kysymyksen ratkaisuun, hän vain sanoo: ”Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden/kautta”. Siitä tajusta nousee myös kiitos Jumalalle.”

        Vielä pyhityksestä sen verran. Tiesithän, että on kahdenlaista pyhitystä? Nämä usein sekoitetaan. Ensinnäkin on kertakaikkinen pyhitys, jonka saamme kun vastaanotamme Jeesuksen ristin sovitustyön kohdallemme. Tämän jälkeen alkaa uskon elämän läpi jatkuva vaellukseen liittyvä pyhitys. Tämä on sitä jatkuvaa kilvoittelua syntiä vastaan ja synnistä erottautumista.

        Näyttäisi siltä, että olet vielä nuori uskossasi. Nuorena on usein hyvin ehdoton ja voi ajatelle pystyvänsä jopa täydellisyyteen. Synnittömyyshän tarkoittaa samaa kuin olla täydellinen. Silloinhan ei sairaudetkaan pitäisi vaivata, kun olemme täydellisiä – eikö vaan? Tosiasiassa kuitenkin vasta taivaassa olemme täydellisen terveitä, kuin myös täydellisen synnittömiä.

        Sanon tämän rakkaudella: kirjoituksesi on hieman lakihenkistä ja tällainen asenne tuo pidemmän päälle vain seinän vastaan uskonelämään. Kun vielä kasvat uskon tiellä ja vuosia kuluu, niin tulet huomaamaan armon välttämättömyyden. Siunausta sinulle!

        Jatkoa edellisestä viestistä...

        Kirjoitat:
        ”Tulkitset Room 7:18 kohdan niin, että Paavali tarkoitti tuossa menneisyyttään. Mutta olisihan hän siinä tapauksessa sanonut sen. Hänhän kirjoitti tämän kirjeen seurakunnalle vasta Jeesuksen ristinkuoleman jälkeen. Minkä ihmeen takia hän olisi vanhoja asioita heille opetukseksi kirjoittanut?”

        Paavali kyllä sanoo sen aika selvästi, että hän puhuu ajasta, jolloin oltiin lain alla. Hän pohjustaa kuvaustaan kertomalla esimerkiksi:

        - ”...kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme...” (jae 5)
        - ”...mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina” (jae 6)

        Tämän jälkeisestä kuvauksesta (alkaen jakeesta 14) selviää monestakin kohtaa (jakeista 16, 23 ja 25), että Paavali kuvaa lain alla elämistä.

        Kirjoitat:
        ”Hänhän kirjoitti tämän kirjeen seurakunnalle vasta Jeesuksen ristinkuoleman jälkeen. Minkä ihmeen takia hän olisi vanhoja asioita heille opetukseksi kirjoittanut?”

        Tämä vertailu oli tärkeä opetus jotta voisimme ymmärtää lain alla ja laista vapautettuna elämisen eron. Tällaista vertailua ei olisi voitu edes tehdä ilman Uutta Liittoa. Siksi hän kirjoittaa vanhoista asioista ja vertailee niitä uusiin.

        Kirjoitat:
        ”Tuot esiin Raamatun kohtia, joissa puhutaan lihallisuudesta. Kyllä meidän tulee vaeltaa hegessä – se on Jumalan mielenmukaista. Kuitenkin Paavalikin palveli Jumalaa, mutta lihakin riippui hänessä kiinni: 'Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia' (Room 7:25).”

        Alkutekstistä selviää, että Paavali ei sano palvelevansa sellaisenaan mielellä Jumalan lakia ja lihalla synnin lakia. Hän sanoo: ”Niinpä minä siis itse kyllä järjellä palvelen Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.” Palveleeko Uuden Liiton uskovainen itse järjellä jumalan lakia? Entä lihalla synnin lakia? Ei palvele. Se ilmenee varsin selkeästi tästä Paavalin tekemästä vertailusta (jakeita korjattu tarkemmin alkutekstin mukaisiksi):

        Vanhassa Liitossa: ”... minä siis itse kyllä järjellä palvelen Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.” (Room 7:25)
        Uudessa Liitossa: ”elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa vapautti minut synnin ja kuoleman laista.” (Room 8:2)

        Room 7:24-25 jakeet ovat kuvausta Vanhasta Liitosta. Jeesus mainitaan pelkkänä välihuomautuksena, sillä Paavali vastaa kysymykseen, jota Vanhan Liiton uskovainen hänen kuvauksessaan tuskissaan kysyy: ”Minä kurja ihminen! Kuka päästää minut tästä kuoleman ruumiista? -------- Minä kiitän Jumalaa, meidän Herramme, Jeesuksen Kristuksen kautta! ------- Niinpä minä siis itse kyllä järjellä palvelen Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.”

        Yhtä hyvin kuvaus voisi edetä näinkin: ”Minä kurja ihminen! Kuka päästää minut tästä kuoleman ruumiista? Niinpä minä siis itse kyllä järjellä palvelen Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.”

        Kirjoitat:
        ”Meidän kuuluu vaeltaa hengessä – niin Raamattu kehottaa. Ei hetken hairahdukset tarkoita sitä, ettemmekö voisi palata takaisin vaeltamaan hengessä.”

        Tiettyyn rajaan saakka voimme päästä takaisin Jumalan armoon jos lankeamme ja teemme sitten parannuksen. Hetken hairahdus ei kuitenkaan kuulu uskovaisen elämään millään tavalla.

        Luuk 16:10 Joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä.

        Gal 5:9 Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan.

        2. Kor 13:5 Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.
        6 Minä toivon teidän tulevan tuntemaan, että me emme ole niitä, jotka eivät koetusta kestä.

        Jatkuu seuraavassa viestissä....


      • uusi.luomus kirjoitti:

        Meidän kuuluu vaeltaa hengessä – niin Raamattu kehottaa. Ei hetken hairahdukset tarkoita sitä, ettemmekö voisi palata takaisin vaeltamaan hengessä. Raamattu kehottaa joka päivä ristiinnaulitsemaan lihan – eli sitä joudumme tekemään jatkuvasti. Synnissä eläminen tarkoittaa jatkuvaa tekemistä – se siis ei kuulu meille.

        Kirjoitat:
        ”” Niin miksi hän Room 8:13:ssa, Joh. 1:12:ssa ja 2. Tim. 3:5:ssa kirjoittaa:

        "Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää."”

        Tämä juuri on sitä kilvoittelua ja pyhitykseen pyrkimistä, jota ilman emme näe Jumalaa.

        Kirjoitat:
        ”Niin miksi hän Room 8:2:ssa, Room 6:2:ssa ja Room 6:18:ssa kirjoittaa:

        "Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista."!

        Jeesus Kristus on täydellisellä sovitustyöllään vapauttaen meidät synnin ja kuoleman laista. Tämä on se kertakaikkinen pyhitys, jonka saamme uskoon tullessamme. Jeesus teki sen puolestamme, mihin emme itse pystyneet.

        Kirjoitat:
        ”Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?

        te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!

        Kun hän Room 7:24:ssa kirjoittaa:

        "Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?"

        Niin miksi hän Room 7:25:ssa kirjoittaa:

        "Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta!"”

        Lainaan tähän Jukka Norvannon ansiokasta selitystä Room 7:25 paikasta: ”Paavali ei jää tähän umpikujalta tuntuvaan ahdinkoon. Hänellä on vastaus siihen juuri tuossa Room 7:25 kohdassa. Lain vaatimuksia ja synnin voimaa vastaan kristityllä ei ole asettaa muuta kuin yksi ainoa asia eli armon evankeliumi Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. Sinä et pelastu hyvien tekojesi perusteella, vaan siksi että Kristus Jeesus on kuollut sinun puolestasi. Se ilouutinen on tarkoitettu jokaista päivää varten. Siitä nousee ilo myös jokapäiväiseen vaellukseen kristittynä. Se on myös ainoa tie vapauteen lain orjuudesta. Meillekään jotka ehkä juuri tänä päivänä kipuilemme näiden samojen kysymysten alla, ei anneta muuta vastausta kuin se, johon myös apostoli tyytyi. Se on tiivistettävissä ilmaisuun: ”Jeesuksen Kristuksen tähden/kautta”. Tällä tavalla tuntevan ja kurjaksi itsensä kokevan ihmisen Jumala armahtaa Jeesuksen Kristuksen tähden. Vaikka en milloinkaan kykenekään tukahduttamaan sitä puolta itsessäni, joka tahtoo elää ilman Jumalan tuntemista ja ilman yhteyttä Jumalaan oman tahtonsa ohjaamana, niin minä kuitenkin saan turvautua syntisen Vapahtajaan. Vaikka minun turmeltuneessa luonnossani ei olekaan mitään hyvää, minulla on lupa turvautua Puolustajaani. Hän ei ole minussa, vaan minun ulkopuolellani – Herraan Jeesukseen, syntisyyteni sovittajaan. Siksi armon evankeliumi on ainoa lääke lain vaatimusten alla kamppailevalle ihmiselle. Lääke on katseen kääntäminen pois itsestämme ja sen suuntaaminen kohti Vapahtajaa. Näin Paavalikin teki. Yli 40 kertaa hän muutaman jakeen sisällä kuvaili omia tuntojaan ja käytti sellaisia sanoja, kuten ”minä”, ”minussa” ja ”minun turmeltuneessa luonnossani”. Ja kuitenkin, kun hän lopulta tuli kysymyksen ratkaisuun, hän vain sanoo: ”Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden/kautta”. Siitä tajusta nousee myös kiitos Jumalalle.”

        Vielä pyhityksestä sen verran. Tiesithän, että on kahdenlaista pyhitystä? Nämä usein sekoitetaan. Ensinnäkin on kertakaikkinen pyhitys, jonka saamme kun vastaanotamme Jeesuksen ristin sovitustyön kohdallemme. Tämän jälkeen alkaa uskon elämän läpi jatkuva vaellukseen liittyvä pyhitys. Tämä on sitä jatkuvaa kilvoittelua syntiä vastaan ja synnistä erottautumista.

        Näyttäisi siltä, että olet vielä nuori uskossasi. Nuorena on usein hyvin ehdoton ja voi ajatelle pystyvänsä jopa täydellisyyteen. Synnittömyyshän tarkoittaa samaa kuin olla täydellinen. Silloinhan ei sairaudetkaan pitäisi vaivata, kun olemme täydellisiä – eikö vaan? Tosiasiassa kuitenkin vasta taivaassa olemme täydellisen terveitä, kuin myös täydellisen synnittömiä.

        Sanon tämän rakkaudella: kirjoituksesi on hieman lakihenkistä ja tällainen asenne tuo pidemmän päälle vain seinän vastaan uskonelämään. Kun vielä kasvat uskon tiellä ja vuosia kuluu, niin tulet huomaamaan armon välttämättömyyden. Siunausta sinulle!

        Jatkoa edellisestä viestistä....

        Kirjoitat:
        ”Raamattu kehottaa joka päivä ristiinnaulitsemaan lihan – eli sitä joudumme tekemään jatkuvasti. Synnissä eläminen tarkoittaa jatkuvaa tekemistä – se siis ei kuulu meille.”

        Näytä minulle Raamatusta se kohta, kossa kehoitetaan ristiinnaulitsemaan liha joka päivä.

        Raamattu opettaa, että vanha ihmisemme on ristiinnaulittu ja synnin ruumis kukistettu. Emme naulitse lihaamme ristille joka päivä, koska emme kuole monta kertaa. Ja niinkuin Jeesus ei enää kuole, niin samoin mekin pidämme itsemme elävinä Jumalalle.

        Room 6:6 kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi;
        7 sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.
        8 Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan,
        9 tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse.
        10 Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle.
        11 Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.

        Joh 11:26 Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?"

        Jos lankeamme syntiin, tuottaa se kuoleman.

        Jaak 1:14 Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee;
        15 kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.
        16 Älkää eksykö, rakkaat veljeni.

        Jatkuu seuraavassa viestissä...


      • uusi.luomus kirjoitti:

        Meidän kuuluu vaeltaa hengessä – niin Raamattu kehottaa. Ei hetken hairahdukset tarkoita sitä, ettemmekö voisi palata takaisin vaeltamaan hengessä. Raamattu kehottaa joka päivä ristiinnaulitsemaan lihan – eli sitä joudumme tekemään jatkuvasti. Synnissä eläminen tarkoittaa jatkuvaa tekemistä – se siis ei kuulu meille.

        Kirjoitat:
        ”” Niin miksi hän Room 8:13:ssa, Joh. 1:12:ssa ja 2. Tim. 3:5:ssa kirjoittaa:

        "Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää."”

        Tämä juuri on sitä kilvoittelua ja pyhitykseen pyrkimistä, jota ilman emme näe Jumalaa.

        Kirjoitat:
        ”Niin miksi hän Room 8:2:ssa, Room 6:2:ssa ja Room 6:18:ssa kirjoittaa:

        "Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista."!

        Jeesus Kristus on täydellisellä sovitustyöllään vapauttaen meidät synnin ja kuoleman laista. Tämä on se kertakaikkinen pyhitys, jonka saamme uskoon tullessamme. Jeesus teki sen puolestamme, mihin emme itse pystyneet.

        Kirjoitat:
        ”Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?

        te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!

        Kun hän Room 7:24:ssa kirjoittaa:

        "Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?"

        Niin miksi hän Room 7:25:ssa kirjoittaa:

        "Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta!"”

        Lainaan tähän Jukka Norvannon ansiokasta selitystä Room 7:25 paikasta: ”Paavali ei jää tähän umpikujalta tuntuvaan ahdinkoon. Hänellä on vastaus siihen juuri tuossa Room 7:25 kohdassa. Lain vaatimuksia ja synnin voimaa vastaan kristityllä ei ole asettaa muuta kuin yksi ainoa asia eli armon evankeliumi Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. Sinä et pelastu hyvien tekojesi perusteella, vaan siksi että Kristus Jeesus on kuollut sinun puolestasi. Se ilouutinen on tarkoitettu jokaista päivää varten. Siitä nousee ilo myös jokapäiväiseen vaellukseen kristittynä. Se on myös ainoa tie vapauteen lain orjuudesta. Meillekään jotka ehkä juuri tänä päivänä kipuilemme näiden samojen kysymysten alla, ei anneta muuta vastausta kuin se, johon myös apostoli tyytyi. Se on tiivistettävissä ilmaisuun: ”Jeesuksen Kristuksen tähden/kautta”. Tällä tavalla tuntevan ja kurjaksi itsensä kokevan ihmisen Jumala armahtaa Jeesuksen Kristuksen tähden. Vaikka en milloinkaan kykenekään tukahduttamaan sitä puolta itsessäni, joka tahtoo elää ilman Jumalan tuntemista ja ilman yhteyttä Jumalaan oman tahtonsa ohjaamana, niin minä kuitenkin saan turvautua syntisen Vapahtajaan. Vaikka minun turmeltuneessa luonnossani ei olekaan mitään hyvää, minulla on lupa turvautua Puolustajaani. Hän ei ole minussa, vaan minun ulkopuolellani – Herraan Jeesukseen, syntisyyteni sovittajaan. Siksi armon evankeliumi on ainoa lääke lain vaatimusten alla kamppailevalle ihmiselle. Lääke on katseen kääntäminen pois itsestämme ja sen suuntaaminen kohti Vapahtajaa. Näin Paavalikin teki. Yli 40 kertaa hän muutaman jakeen sisällä kuvaili omia tuntojaan ja käytti sellaisia sanoja, kuten ”minä”, ”minussa” ja ”minun turmeltuneessa luonnossani”. Ja kuitenkin, kun hän lopulta tuli kysymyksen ratkaisuun, hän vain sanoo: ”Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden/kautta”. Siitä tajusta nousee myös kiitos Jumalalle.”

        Vielä pyhityksestä sen verran. Tiesithän, että on kahdenlaista pyhitystä? Nämä usein sekoitetaan. Ensinnäkin on kertakaikkinen pyhitys, jonka saamme kun vastaanotamme Jeesuksen ristin sovitustyön kohdallemme. Tämän jälkeen alkaa uskon elämän läpi jatkuva vaellukseen liittyvä pyhitys. Tämä on sitä jatkuvaa kilvoittelua syntiä vastaan ja synnistä erottautumista.

        Näyttäisi siltä, että olet vielä nuori uskossasi. Nuorena on usein hyvin ehdoton ja voi ajatelle pystyvänsä jopa täydellisyyteen. Synnittömyyshän tarkoittaa samaa kuin olla täydellinen. Silloinhan ei sairaudetkaan pitäisi vaivata, kun olemme täydellisiä – eikö vaan? Tosiasiassa kuitenkin vasta taivaassa olemme täydellisen terveitä, kuin myös täydellisen synnittömiä.

        Sanon tämän rakkaudella: kirjoituksesi on hieman lakihenkistä ja tällainen asenne tuo pidemmän päälle vain seinän vastaan uskonelämään. Kun vielä kasvat uskon tiellä ja vuosia kuluu, niin tulet huomaamaan armon välttämättömyyden. Siunausta sinulle!

        Jatkoa edellisestä viestistä...

        Kirjoitat:
        ”Näyttäisi siltä, että olet vielä nuori uskossasi. Nuorena on usein hyvin ehdoton ja voi ajatelle pystyvänsä jopa täydellisyyteen. Synnittömyyshän tarkoittaa samaa kuin olla täydellinen. Silloinhan ei sairaudetkaan pitäisi vaivata, kun olemme täydellisiä – eikö vaan? Tosiasiassa kuitenkin vasta taivaassa olemme täydellisen terveitä, kuin myös täydellisen synnittömiä.”

        Puheidesi perusteella olet joskus ollut tekemisissä jonkun synnittömyysopin edustajan kanssa. Tällaiset ihmiset väittävät olevansa niin täydellisiä, etteivät he edes sairasta. He myöskin korostavat täydellisyyttä opetuksessaan. Tuo oppi on ikävä ilmiö, joka ruokkii ihmisten egoa ja lihaa, sekä kannustaa heitä syntiin ilman synnintuntoa. Olen itse varoittanut opetuksissani synnittömyysopista ja paljastanut sen harha-askelia.

        Monet väärät opit lähtevät liikkeelle siitä, kun lähdetään määrittelemään sanojen merkitystä. Millä perusteella sanot, että Raamatussa täydellisyys = synnittömyys? Täydellisyyshän voi tarkoittaa moniakin asioita, riippuen asiayhteydestä.

        Esimerkiksi silloin kun Paavali sanoi, ettei hänestä ole tullut täydellistä (Fil 3:12), hän puhui siitä täydellisyydestä, johon me pääsemme ylösnousemuksessa. Silloin me tulemme niin täydellisiksi, etteivät edes sairaudet vaivaa meitä.

        Toisena esimerkkinä voisin antaa kohdan, jossa sanotaan että meidät on Jeesuksen uhrilla tehty täydelliseksi (Hepr 10:14). Siinä asianyhteydessä puhutaan pyhityksestä ja meidän pääsystämme kaikkeinpyhimpään.

        Uskovaisen kohdalla täydellisyyttä mitataan Raamatussa myös hyvissä teoissa, rakkaudessa, ilossa, ajatuksissa, mielessä ja käytöksessä. Se, että uskovainen ei ole täydellinen kaikilla edellämainituilla osa-alueilla, ei tarkoita etteikö hän olisi täydellisen pyhä ja synnitön.

        Matt. 5:48 Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on."

        1. Piet. 1:16 Sillä kirjoitettu on: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä".

        Kirjoitat:
        ”Sanon tämän rakkaudella: kirjoituksesi on hieman lakihenkistä ja tällainen asenne tuo pidemmän päälle vain seinän vastaan uskonelämään. Kun vielä kasvat uskon tiellä ja vuosia kuluu, niin tulet huomaamaan armon välttämättömyyden. Siunausta sinulle! ”

        En oikein ymmärrä missä kohdin näet kirjoituksessani lakihenkisyyttä. Ehkäpä olen vain esittänyt asiani niin, että olet ymmärtänyt sen väärin. Nimittäin olen itse aina korostanut opetuksessani lain sijasta aina omantunnon seuraamista ja rakkautta, sillä siinä riippuu kaikki laki. Joka rakastaa Jumalaa kaikesta sielusta, mielestä ja voimasta ja lähimmäistään niinkuin itseään, on lain täyttänyt. Uskovaisen ei tarvitse opiskella lakia ulkoa ja noudattaa sitä orjallisesti. Riittää, että pitää omantuntonsa puhtaana. Näin kun olen vaeltanut, ei se ole tuonut seinää vastaani ainakaan toistaiseksi.

        Mitä armoon tulee, tarvitsen armoa ja elän armossa joka sekunti. Muuten en voisi synnittömänä pysyä. Mikä on sinun käsityksesi armosta? Yleensä luullaan, että armo on sitä, kun saa synnit anteeksi. Raamatun mukaan armo uskovaisen kohdalla tarkoittaa synnittömänä pysymistä.

        1. Piet 2:19 Sillä se on armoa, että joku omantunnon tähden Jumalan edessä kestää vaivoja, syyttömästi kärsien.

        Jos uskovainen lankeaa syntiin, hän lankeaa pois armosta ja tekee armon turhaksi. Paavali kirjoitti syntiin langenneille uskovaisille:

        Gal 3:3 Niinkö älyttömiä olette? Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?
        4 Niin paljonko olette turhaan kärsineet? -jos se on turhaa ollut.

        Gal 5:1 Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.
        4 Te olette joutuneet pois Kristuksesta... te olette langenneet pois armosta.

        Siunausta myös sinulle! :)


      • kalle_lehtonen kirjoitti:

        Jatkoa edellisestä viestistä...

        Kirjoitat:
        ”Näyttäisi siltä, että olet vielä nuori uskossasi. Nuorena on usein hyvin ehdoton ja voi ajatelle pystyvänsä jopa täydellisyyteen. Synnittömyyshän tarkoittaa samaa kuin olla täydellinen. Silloinhan ei sairaudetkaan pitäisi vaivata, kun olemme täydellisiä – eikö vaan? Tosiasiassa kuitenkin vasta taivaassa olemme täydellisen terveitä, kuin myös täydellisen synnittömiä.”

        Puheidesi perusteella olet joskus ollut tekemisissä jonkun synnittömyysopin edustajan kanssa. Tällaiset ihmiset väittävät olevansa niin täydellisiä, etteivät he edes sairasta. He myöskin korostavat täydellisyyttä opetuksessaan. Tuo oppi on ikävä ilmiö, joka ruokkii ihmisten egoa ja lihaa, sekä kannustaa heitä syntiin ilman synnintuntoa. Olen itse varoittanut opetuksissani synnittömyysopista ja paljastanut sen harha-askelia.

        Monet väärät opit lähtevät liikkeelle siitä, kun lähdetään määrittelemään sanojen merkitystä. Millä perusteella sanot, että Raamatussa täydellisyys = synnittömyys? Täydellisyyshän voi tarkoittaa moniakin asioita, riippuen asiayhteydestä.

        Esimerkiksi silloin kun Paavali sanoi, ettei hänestä ole tullut täydellistä (Fil 3:12), hän puhui siitä täydellisyydestä, johon me pääsemme ylösnousemuksessa. Silloin me tulemme niin täydellisiksi, etteivät edes sairaudet vaivaa meitä.

        Toisena esimerkkinä voisin antaa kohdan, jossa sanotaan että meidät on Jeesuksen uhrilla tehty täydelliseksi (Hepr 10:14). Siinä asianyhteydessä puhutaan pyhityksestä ja meidän pääsystämme kaikkeinpyhimpään.

        Uskovaisen kohdalla täydellisyyttä mitataan Raamatussa myös hyvissä teoissa, rakkaudessa, ilossa, ajatuksissa, mielessä ja käytöksessä. Se, että uskovainen ei ole täydellinen kaikilla edellämainituilla osa-alueilla, ei tarkoita etteikö hän olisi täydellisen pyhä ja synnitön.

        Matt. 5:48 Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on."

        1. Piet. 1:16 Sillä kirjoitettu on: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä".

        Kirjoitat:
        ”Sanon tämän rakkaudella: kirjoituksesi on hieman lakihenkistä ja tällainen asenne tuo pidemmän päälle vain seinän vastaan uskonelämään. Kun vielä kasvat uskon tiellä ja vuosia kuluu, niin tulet huomaamaan armon välttämättömyyden. Siunausta sinulle! ”

        En oikein ymmärrä missä kohdin näet kirjoituksessani lakihenkisyyttä. Ehkäpä olen vain esittänyt asiani niin, että olet ymmärtänyt sen väärin. Nimittäin olen itse aina korostanut opetuksessani lain sijasta aina omantunnon seuraamista ja rakkautta, sillä siinä riippuu kaikki laki. Joka rakastaa Jumalaa kaikesta sielusta, mielestä ja voimasta ja lähimmäistään niinkuin itseään, on lain täyttänyt. Uskovaisen ei tarvitse opiskella lakia ulkoa ja noudattaa sitä orjallisesti. Riittää, että pitää omantuntonsa puhtaana. Näin kun olen vaeltanut, ei se ole tuonut seinää vastaani ainakaan toistaiseksi.

        Mitä armoon tulee, tarvitsen armoa ja elän armossa joka sekunti. Muuten en voisi synnittömänä pysyä. Mikä on sinun käsityksesi armosta? Yleensä luullaan, että armo on sitä, kun saa synnit anteeksi. Raamatun mukaan armo uskovaisen kohdalla tarkoittaa synnittömänä pysymistä.

        1. Piet 2:19 Sillä se on armoa, että joku omantunnon tähden Jumalan edessä kestää vaivoja, syyttömästi kärsien.

        Jos uskovainen lankeaa syntiin, hän lankeaa pois armosta ja tekee armon turhaksi. Paavali kirjoitti syntiin langenneille uskovaisille:

        Gal 3:3 Niinkö älyttömiä olette? Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?
        4 Niin paljonko olette turhaan kärsineet? -jos se on turhaa ollut.

        Gal 5:1 Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.
        4 Te olette joutuneet pois Kristuksesta... te olette langenneet pois armosta.

        Siunausta myös sinulle! :)

        Kirjoitit:
        ”Et voi tietää kuvaako tämä 1. Joh 1:7 jakeen preesens jatkuvaa tapahtumaa (aina) vai kertaluontoista tapahtumaa (nyt). Preesensin määritelmän mukaan ”puhdistaa” voi tapahtua nyt tai aina.”

        Minusta tämä on selvä, että tässä on todella jatkuvasta tapahtumasta kyse. Toisessa jakeessa saa olla aoristi-muoto, eikä sen tarvitse tehdä tämän jakeen kestomuotoa mitenkään tyhjäksi. Jos sinulla on toinen mielipide ja kanta, niin saat pitää sen – itse olen omastani vakuuttunut :) Mielestäni tästä ei kannata lähteä enempää väittelemään.

        Kirjoitit:
        ”Vanhassa Liitossa uskovaisella ei ollut Pyhää Henkeä”

        Väittämäsi on vain osin oikein. Vanhassa Liitossa myös saattoi saada Pyhän Hengen – toki se oli huomattavasti harvinaisempaa. Esimerkiksi profeetat ja voidellut kuninkaat saattoivat saada sen.

        Kirjoitit:
        ”Jos sanot, ettei uskovainen voi elää lankeamatta, väität ettei Jumala olekaan voimallinen varjelemaan meitä lankeamasta.”

        Se on meidän suunta ja tavoite, että elämme Kristuksessa ja valvomme, ettemme lankeaisi. Kuitenkaan emme kykene täydellisyyteen. Tässä olen siis eri mieltä ja lienee ei ole viisasta jatkaa väittelyä tästäkään – saat pitää oman kantasi ja itse pysyn omassani :)

        Kirjoitit:
        ”2. Piet 1:10 Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea”

        Tässähän voidaan tarkoittaa Jeesuksesta tai uskosta kokonaan pois lankeamista.

        Kirjoitit:
        ”Tuon jakeen sanoma on vääristynyt, koska se on irroitettu kontekstistaan. Kontekstissa puhutaan siitä, ettei meidän kaikkien pitäisi pyrkiä opettajiksi. Jos pyrimme omasta tahdostamme ilman Jumalan kutsumista ja koettelua opettajiksi, niin on vaarana että me hairahdumme opettamaan väärin.”

        Tässä siis oli kyse Jaak 3:2 kohdasta. Huomasitko, että siinä sanotaan: ”.. monessa kohden me k a i k k i hairahdumme”. Siis jokainen hairahtuu – eli kukaan ei ole täydellinen – oli opettaja tai ei.

        Kirjoitit:
        ”Paavali kyllä sanoo sen aika selvästi, että hän puhuu ajasta, jolloin oltiin lain alla. Hän pohjustaa kuvaustaan kertomalla esimerkiksi:

        - ”...kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme...” (jae 5)
        - ”...mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina” (jae 6)”

        Kyllä näin on, että Paavali puhui ajasta, kun oltiin lain alla. Mutta tiesitkö, että uskovakin voi joutua lain alle ja hengessä vaeltaminen voi vaihtua lihallisuudeksi? Tästä Paavali varoitti mm Galatian seurakuntaa: ”Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta? Niinkö älyttömiä olette? Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?” (Gal 3:1,2)

        Paavali on hyvä esimerkki, miten ihminen elämänsä aikana ja pyhtysprosessin edetessä huomaa enemmän ja enemmän oman vavajavaisuutensa. Ensin hän sanoo:

        ”Sillä minä olen apostoleista halvin…” ( 1 Kor 15:9)

        Myöhemmässä elämän vaiheessa hän koki ja sanoi näin:

        ”Minulle, kaikista pyhistä halvimmalle” (Ef 3:8)

        Kun pyhitysprosessi eteni, niin lopulta hän koki näin:

        ”Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.” ( 1 Tim 1:15)

        Kirjoitit:
        ”Näytä minulle Raamatusta se kohta, kossa kehoitetaan ristiinnaulitsemaan liha joka päivä."

        Ymmärtäsin, että joka päivä meidän on otettava risti ja seurattava Jeesusta. Mielestäni tämä ajatus kuuluu tähän. Eli meidän on siis myös ristiinalittava liha ristille. Joka päivä on se päätös tehtävä.

        ”Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen” (Gal 5:24).

        "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua” (Luuk 9:23,24).

        Kirjoitit:
        ”Puheidesi perusteella olet joskus ollut tekemisissä jonkun synnittömyysopin edustajan kanssa. Tällaiset ihmiset väittävät olevansa niin täydellisiä, etteivät he edes sairasta. He myöskin korostavat täydellisyyttä opetuksessaan. Tuo oppi on ikävä ilmiö, joka ruokkii ihmisten egoa ja lihaa, sekä kannustaa heitä syntiin ilman synnintuntoa. Olen itse varoittanut opetuksissani synnittömyysopista ja paljastanut sen harha-askelia.”

        Täytyy myöntää, että pelkäsin sinun kuuluvasi tällaisiin. Hyvä, jos näin ei ole.

        Kirjoitit:
        ”Millä perusteella sanot, että Raamatussa täydellisyys = synnittömyys?”

        Koska paratiisiin Jumala loi ihmisen kuvaksensa, täydelliseksi. Synti rikkoi tämän täydellisyyden. Sana synti voidaan myös kääntää sairaus – muistelisin. Taivaassa astuu voimaan täydellisyys. Siellä ei ole enää syntiä, sairautta, eikä kuolemaa.


      • kalle_lehtonen kirjoitti:

        Jatkoa edellisestä viestistä...

        Kirjoitat:
        ”Näyttäisi siltä, että olet vielä nuori uskossasi. Nuorena on usein hyvin ehdoton ja voi ajatelle pystyvänsä jopa täydellisyyteen. Synnittömyyshän tarkoittaa samaa kuin olla täydellinen. Silloinhan ei sairaudetkaan pitäisi vaivata, kun olemme täydellisiä – eikö vaan? Tosiasiassa kuitenkin vasta taivaassa olemme täydellisen terveitä, kuin myös täydellisen synnittömiä.”

        Puheidesi perusteella olet joskus ollut tekemisissä jonkun synnittömyysopin edustajan kanssa. Tällaiset ihmiset väittävät olevansa niin täydellisiä, etteivät he edes sairasta. He myöskin korostavat täydellisyyttä opetuksessaan. Tuo oppi on ikävä ilmiö, joka ruokkii ihmisten egoa ja lihaa, sekä kannustaa heitä syntiin ilman synnintuntoa. Olen itse varoittanut opetuksissani synnittömyysopista ja paljastanut sen harha-askelia.

        Monet väärät opit lähtevät liikkeelle siitä, kun lähdetään määrittelemään sanojen merkitystä. Millä perusteella sanot, että Raamatussa täydellisyys = synnittömyys? Täydellisyyshän voi tarkoittaa moniakin asioita, riippuen asiayhteydestä.

        Esimerkiksi silloin kun Paavali sanoi, ettei hänestä ole tullut täydellistä (Fil 3:12), hän puhui siitä täydellisyydestä, johon me pääsemme ylösnousemuksessa. Silloin me tulemme niin täydellisiksi, etteivät edes sairaudet vaivaa meitä.

        Toisena esimerkkinä voisin antaa kohdan, jossa sanotaan että meidät on Jeesuksen uhrilla tehty täydelliseksi (Hepr 10:14). Siinä asianyhteydessä puhutaan pyhityksestä ja meidän pääsystämme kaikkeinpyhimpään.

        Uskovaisen kohdalla täydellisyyttä mitataan Raamatussa myös hyvissä teoissa, rakkaudessa, ilossa, ajatuksissa, mielessä ja käytöksessä. Se, että uskovainen ei ole täydellinen kaikilla edellämainituilla osa-alueilla, ei tarkoita etteikö hän olisi täydellisen pyhä ja synnitön.

        Matt. 5:48 Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on."

        1. Piet. 1:16 Sillä kirjoitettu on: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä".

        Kirjoitat:
        ”Sanon tämän rakkaudella: kirjoituksesi on hieman lakihenkistä ja tällainen asenne tuo pidemmän päälle vain seinän vastaan uskonelämään. Kun vielä kasvat uskon tiellä ja vuosia kuluu, niin tulet huomaamaan armon välttämättömyyden. Siunausta sinulle! ”

        En oikein ymmärrä missä kohdin näet kirjoituksessani lakihenkisyyttä. Ehkäpä olen vain esittänyt asiani niin, että olet ymmärtänyt sen väärin. Nimittäin olen itse aina korostanut opetuksessani lain sijasta aina omantunnon seuraamista ja rakkautta, sillä siinä riippuu kaikki laki. Joka rakastaa Jumalaa kaikesta sielusta, mielestä ja voimasta ja lähimmäistään niinkuin itseään, on lain täyttänyt. Uskovaisen ei tarvitse opiskella lakia ulkoa ja noudattaa sitä orjallisesti. Riittää, että pitää omantuntonsa puhtaana. Näin kun olen vaeltanut, ei se ole tuonut seinää vastaani ainakaan toistaiseksi.

        Mitä armoon tulee, tarvitsen armoa ja elän armossa joka sekunti. Muuten en voisi synnittömänä pysyä. Mikä on sinun käsityksesi armosta? Yleensä luullaan, että armo on sitä, kun saa synnit anteeksi. Raamatun mukaan armo uskovaisen kohdalla tarkoittaa synnittömänä pysymistä.

        1. Piet 2:19 Sillä se on armoa, että joku omantunnon tähden Jumalan edessä kestää vaivoja, syyttömästi kärsien.

        Jos uskovainen lankeaa syntiin, hän lankeaa pois armosta ja tekee armon turhaksi. Paavali kirjoitti syntiin langenneille uskovaisille:

        Gal 3:3 Niinkö älyttömiä olette? Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?
        4 Niin paljonko olette turhaan kärsineet? -jos se on turhaa ollut.

        Gal 5:1 Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.
        4 Te olette joutuneet pois Kristuksesta... te olette langenneet pois armosta.

        Siunausta myös sinulle! :)

        Kirjoiti:
        ”En oikein ymmärrä missä kohdin näet kirjoituksessani lakihenkisyyttä. Ehkäpä olen vain esittänyt asiani niin, että olet ymmärtänyt sen väärin. Nimittäin olen itse aina korostanut opetuksessani lain sijasta aina omantunnon seuraamista ja rakkautta, sillä siinä riippuu kaikki laki. Joka rakastaa Jumalaa kaikesta sielusta, mielestä ja voimasta ja lähimmäistään niinkuin itseään, on lain täyttänyt. Uskovaisen ei tarvitse opiskella lakia ulkoa ja noudattaa sitä orjallisesti. Riittää, että pitää omantuntonsa puhtaana. Näin kun olen vaeltanut, ei se ole tuonut seinää vastaani ainakaan toistaiseksi.

        Mitä armoon tulee, tarvitsen armoa ja elän armossa joka sekunti. Muuten en voisi synnittömänä pysyä. Mikä on sinun käsityksesi armosta? Yleensä luullaan, että armo on sitä, kun saa synnit anteeksi. Raamatun mukaan armo uskovaisen kohdalla tarkoittaa synnittömänä pysymistä.”

        Missä kohtaa Raamatussa sanotaan, että armo uskovaisen kohdalla tarkoittaa synnittömänä pysymistä? Toinen kysymys: oletko ajatellut, että omatunto ei ole välttämättä riittävä mittari?

        Armo on Jumalan rakkauden ja hyvyyden osoitusta ihmistä kohtaan. Armon kautta Jumala ilmaisee rakkautensa olemuksen. Iso Raamatun Tietosanakirja sanoo näin:

        ”Jumalan armo on sekä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen pelastustyön kautta ilmi tullut armoteko että Jeesuksen pelastustyöllä hankittu armon tila. Tuloksena Jumalan armoteosta Kristuksessa on, että Jumalan mielisuosio on niiden osana, jotka uskon kautta ovat uudessa liittosuhteessa Jumalaan. Armo välittää ennen muuta syntien anteeksiantamuksen ja välittömän jumalyhteyden, iankaikkisen elämän lahjan. Ks. Room 3:24-26, 5:1-2, Ef 2:5-10.

        Armo edustaa myös pelastustietä, joka on jyrkästi vastakkainen lain tarjoamalle pelastustielle.”


      • uusi.luomus kirjoitti:

        Kirjoiti:
        ”En oikein ymmärrä missä kohdin näet kirjoituksessani lakihenkisyyttä. Ehkäpä olen vain esittänyt asiani niin, että olet ymmärtänyt sen väärin. Nimittäin olen itse aina korostanut opetuksessani lain sijasta aina omantunnon seuraamista ja rakkautta, sillä siinä riippuu kaikki laki. Joka rakastaa Jumalaa kaikesta sielusta, mielestä ja voimasta ja lähimmäistään niinkuin itseään, on lain täyttänyt. Uskovaisen ei tarvitse opiskella lakia ulkoa ja noudattaa sitä orjallisesti. Riittää, että pitää omantuntonsa puhtaana. Näin kun olen vaeltanut, ei se ole tuonut seinää vastaani ainakaan toistaiseksi.

        Mitä armoon tulee, tarvitsen armoa ja elän armossa joka sekunti. Muuten en voisi synnittömänä pysyä. Mikä on sinun käsityksesi armosta? Yleensä luullaan, että armo on sitä, kun saa synnit anteeksi. Raamatun mukaan armo uskovaisen kohdalla tarkoittaa synnittömänä pysymistä.”

        Missä kohtaa Raamatussa sanotaan, että armo uskovaisen kohdalla tarkoittaa synnittömänä pysymistä? Toinen kysymys: oletko ajatellut, että omatunto ei ole välttämättä riittävä mittari?

        Armo on Jumalan rakkauden ja hyvyyden osoitusta ihmistä kohtaan. Armon kautta Jumala ilmaisee rakkautensa olemuksen. Iso Raamatun Tietosanakirja sanoo näin:

        ”Jumalan armo on sekä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen pelastustyön kautta ilmi tullut armoteko että Jeesuksen pelastustyöllä hankittu armon tila. Tuloksena Jumalan armoteosta Kristuksessa on, että Jumalan mielisuosio on niiden osana, jotka uskon kautta ovat uudessa liittosuhteessa Jumalaan. Armo välittää ennen muuta syntien anteeksiantamuksen ja välittömän jumalyhteyden, iankaikkisen elämän lahjan. Ks. Room 3:24-26, 5:1-2, Ef 2:5-10.

        Armo edustaa myös pelastustietä, joka on jyrkästi vastakkainen lain tarjoamalle pelastustielle.”

        Jumala on pitänyt minut lujasti kiinni palvelutyössä, jossa hän on minua viime aikoina voimakkaasti inspiroinut. Nyt kun vaikuttaa hiljaisemmalta, teen varvaisen comebackin tänne. Katsotaan johtaako tämä keskustelu enää mihinkään.

        Kirjoitit:
        ”Minusta tämä on selvä, että tässä on todella jatkuvasta tapahtumasta kyse. Toisessa jakeessa saa olla aoristi-muoto, eikä sen tarvitse tehdä tämän jakeen kestomuotoa mitenkään tyhjäksi. Jos sinulla on toinen mielipide ja kanta, niin saat pitää sen – itse olen omastani vakuuttunut :) Mielestäni tästä ei kannata lähteä enempää väittelemään.”

        Tutkin tuota kohtaa äsken hieman laajemmin kuin aikaisemmin ja huomasin sieltä seikan, joka laittaa lopun väittelylle tästä aiheesta. Ensin tulee ”puhdistaa” (preesens) ja sitten ”meidät” (akkusatiivi). Preesens ilmaisee, että jotakin tapahtuu nyt tai aina. Akkusatiivi ilmaisee, että jotakin tehdään loppuun. Koska tässä lauseessa preesensin jälkeen tulee akkusatiivi, niin preesens ei voi ilmoittaa, että jotakin tapahtuu aina, vaan se ilmaisee, että jotakin tapahtuu nyt. Näin ollen lause ilmaisee, että ”puhdistaminen tehdään loppuun nyt”. Jos preesensin jälkeen olisi partitiivi (”meitä”), niin se ilmaisisi päättymätöntä toimintaa. Näin ollen lause ilmaisisi, että ”puhdistaminen tehdään aina päättymättömästi”.

        Vertaa:

        juo (preesens) vettä (partitiivi)
        juo (preesens) veden (akkusatiivi)

        puhdistaa (preesens) meitä (partitiivi)
        puhdistaa (preesens) meidät (akkusatiivi)

        Mielipiteeni ei ole enää pelkkä mielipide, vaan fakta. Jos haluat vieläkin pitää alkuperäisen mielipiteesi, niin se ei perustu faktoihin eikä alkukielen osaamiseen. Tästä ei kannata lähteä enempää väittelemään.

        Kirjoitit:
        ”Väittämäsi on vain osin oikein. Vanhassa Liitossa myös saattoi saada Pyhän Hengen – toki se oli huomattavasti harvinaisempaa. Esimerkiksi profeetat ja voidellut kuninkaat saattoivat saada sen. ”

        Olen kanssasi samaa mieltä. Se ei kuitenkaan muuta sitä mitä alunperin sanoin. Pietarissa eikä kenessäkään muussa ihmisessä Vanhan Liiton aikana elänyt Jeesusta. Tämä vaikutti olennaisesti siihen, oliko uskovaisella voimaa elää erotettuna synnistä.

        Kirjoitit:
        ”Se on meidän suunta ja tavoite, että elämme Kristuksessa ja valvomme, ettemme lankeaisi. Kuitenkaan emme kykene täydellisyyteen. Tässä olen siis eri mieltä ja lienee ei ole viisasta jatkaa väittelyä tästäkään – saat pitää oman kantasi ja itse pysyn omassani :)”

        Eli sanot ettei Jumala olekaan voimallinen varjelemaan meitä lankeamasta. Uskot siihen mihin tahdot, mutta mikään ei voisi olla kauempana Raamatun totuudesta. Tästä ei ole viisasta jatkaa väittelyä enempää.

        Kirjoitit:
        ”Tässähän voidaan tarkoittaa Jeesuksesta tai uskosta kokonaan pois lankeamista.”

        Tarkastin asian alkutekstistä. 2. Piet 1:10 jakeen lankea-sana tulee Novumin mukaan muinaiskreikan sanasta ptaiséte, joka tarkoittaa rikkomusta. Samaa sanaa käytetään esimerkiksi tässä:

        Jaak 2:10 Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin.

        Joka siis tekee kutsumisensa ja valitsimensa lujaksi, ei koskaan lankea, eli tee rikkomusta missään kohdin.


      • uusi.luomus kirjoitti:

        Kirjoiti:
        ”En oikein ymmärrä missä kohdin näet kirjoituksessani lakihenkisyyttä. Ehkäpä olen vain esittänyt asiani niin, että olet ymmärtänyt sen väärin. Nimittäin olen itse aina korostanut opetuksessani lain sijasta aina omantunnon seuraamista ja rakkautta, sillä siinä riippuu kaikki laki. Joka rakastaa Jumalaa kaikesta sielusta, mielestä ja voimasta ja lähimmäistään niinkuin itseään, on lain täyttänyt. Uskovaisen ei tarvitse opiskella lakia ulkoa ja noudattaa sitä orjallisesti. Riittää, että pitää omantuntonsa puhtaana. Näin kun olen vaeltanut, ei se ole tuonut seinää vastaani ainakaan toistaiseksi.

        Mitä armoon tulee, tarvitsen armoa ja elän armossa joka sekunti. Muuten en voisi synnittömänä pysyä. Mikä on sinun käsityksesi armosta? Yleensä luullaan, että armo on sitä, kun saa synnit anteeksi. Raamatun mukaan armo uskovaisen kohdalla tarkoittaa synnittömänä pysymistä.”

        Missä kohtaa Raamatussa sanotaan, että armo uskovaisen kohdalla tarkoittaa synnittömänä pysymistä? Toinen kysymys: oletko ajatellut, että omatunto ei ole välttämättä riittävä mittari?

        Armo on Jumalan rakkauden ja hyvyyden osoitusta ihmistä kohtaan. Armon kautta Jumala ilmaisee rakkautensa olemuksen. Iso Raamatun Tietosanakirja sanoo näin:

        ”Jumalan armo on sekä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen pelastustyön kautta ilmi tullut armoteko että Jeesuksen pelastustyöllä hankittu armon tila. Tuloksena Jumalan armoteosta Kristuksessa on, että Jumalan mielisuosio on niiden osana, jotka uskon kautta ovat uudessa liittosuhteessa Jumalaan. Armo välittää ennen muuta syntien anteeksiantamuksen ja välittömän jumalyhteyden, iankaikkisen elämän lahjan. Ks. Room 3:24-26, 5:1-2, Ef 2:5-10.

        Armo edustaa myös pelastustietä, joka on jyrkästi vastakkainen lain tarjoamalle pelastustielle.”

        Kirjoitit:
        ”Tässä siis oli kyse Jaak 3:2 kohdasta. Huomasitko, että siinä sanotaan: '.. monessa kohden me k a i k k i hairahdumme'. Siis jokainen hairahtuu – eli kukaan ei ole täydellinen – oli opettaja tai ei.”

        Olen samaa mieltä että kukaan ei ole täydellinen. Kontekstissa puhutaan opettamisesta. Kukaan ei ole täydellinen opettamisessa, vaan me kaikki hairahdumme opettamisessa. Jos hairahtuu opettamisessa, se ei tarkoita että tekisi syntiä. Se tarkoittaa sitä, että on väärässä. Jumala ei lue synniksi sitä, että on väärässä. Oikeaoppisuus ei ratkaise pelastumista, vaan oikeamielisyys.

        Kirjoitit:
        ”Kyllä näin on, että Paavali puhui ajasta, kun oltiin lain alla. Mutta tiesitkö, että uskovakin voi joutua lain alle ja hengessä vaeltaminen voi vaihtua lihallisuudeksi? Tästä Paavali varoitti mm Galatian seurakuntaa: 'Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta? Niinkö älyttömiä olette? Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?' (Gal 3:1,2)”

        Olen samaa mieltä siitä, että uskovaiselle on mahdollista joutua lain alle. Sen perusteella ei kuitenkaan pidä tehdä mitään sääntöä, että uskovainen lankeaisi väkisin ennemmin tai myöhemmin. Olen perustellut kantani jo aikaisemmin. Perustelen sen vielä lyhennetysti. Jos lankeamme syntiin, tuottaa se kuoleman (Jaak 1:14-16). Meidän ei ole pakko langeta koskaan, eli kuolla koskaan (Joh. 11:26, Room 6:8). En usko Paavalinkaan langenneen koskaan uudestisyntymisensä jälkeen.

        Lainaamasi jae ei oikeuta ketään opettamaan, että uskovainen lankeaisi ennemmin tai myöhemmin syntiin tai että uskovainen olisi syntinen. Asiayhteydestä paljastuu, että Paavali sanoo tämän uskovaisille, joita hän syyttää syntiin lankeamisesta. Hän varoittaa synnin seurauksista ja siitä, että myös uskovaiselle on mahdollista langeta syntiin. Samassa asiayhteydessä Paavali sanoo kyseisille uskovaisille esimerkiksi tällaisia asioita:

        Gal 5:1 Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.

        Gal 5:9 Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan.

        Gal 5:4 Te olette joutuneet pois Kristuksesta...

        Gal 5:4 ...te olette langenneet pois armosta.

        Gal 5:7 Te juoksitte hyvin; kuka esti teitä olemasta totuudelle kuuliaisia?

        Kirjoitit:
        ”Paavali on hyvä esimerkki, miten ihminen elämänsä aikana ja pyhtysprosessin edetessä huomaa enemmän ja enemmän oman vavajavaisuutensa. Ensin hän sanoo:
        'Sillä minä olen apostoleista halvin…' ( 1 Kor 15:9)

        Myöhemmässä elämän vaiheessa hän koki ja sanoi näin:
        'Minulle, kaikista pyhistä halvimmalle' (Ef 3:8)

        Kun pyhitysprosessi eteni, niin lopulta hän koki näin:
        'Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.' ( 1 Tim 1:15)”

        1 Kor 15:9 jakeen asiayhteydestä selviää, että hän pitää itseään halvimpana sen takia, koska oli lihallisessa menneisyydessään vainonnut seurakuntia.

        1 Tim 1:15 jakeen asiayhteydestä selviää, että hän pitää itseään syntisistä suurimpana sen takia, koska oli lihallisessa menneisyydessään pilkkaaja, vainooja ja väkivallantekijä. Alkutekstin mukaan Paavali käyttää muinaiskreikan sanaa protos, joka voidaan kääntää myös tarkoittavan ensimmäistä. Tämä sopii yhteen asiayhteyden kanssa, missä Paavali sanoo olevansa suurin/ensimmäinen syntinen, jonka Jeesus pelasti ennen muita osoittaakseen kaiken pitkämielisyytensä, esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan häneen ja asetti Paavalin palvelukseensa. Missään listaamistasi jakeista ei ilmene, että Paavali olisi pitänyt itseään syntisenä. Paavalilla ei ollut mitään tunnollaan (1. Kor. 4:4).

        Kirjoitit:
        ”Ymmärtäsin, että joka päivä meidän on otettava risti ja seurattava Jeesusta. Mielestäni tämä ajatus kuuluu tähän. Eli meidän on siis myös ristiinalittava liha ristille. Joka päivä on se päätös tehtävä.”

        Luulin sinun tarkoittavan lihan ristille naulitsemisella sitä, että teemme joka päivä syntiä ja sitten kadumme. Ilmeisesti et sentään sitä tarkottanut? Olen samaa mieltä siitä, että päätös seurata Jeesusta on tehtävä joka päivä. Mielestäni ristin kantaminen on sitä, kun muistetaan että lihamme on jo naulittu sinne kerran. Pidämme sen mielessä kun taistelemme syntiä vastaan. Jos lankeamme, niin joudumme naulitsemaan sen uudelleen sinne. Siihen meitä ei ole kutsuttu.

        Hebr 6:4 Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet
        5 ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia,
        6 ja sitten ovat luopuneet-taas uudistaa parannukseen (metanoian), he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.


      • uusi.luomus kirjoitti:

        Kirjoiti:
        ”En oikein ymmärrä missä kohdin näet kirjoituksessani lakihenkisyyttä. Ehkäpä olen vain esittänyt asiani niin, että olet ymmärtänyt sen väärin. Nimittäin olen itse aina korostanut opetuksessani lain sijasta aina omantunnon seuraamista ja rakkautta, sillä siinä riippuu kaikki laki. Joka rakastaa Jumalaa kaikesta sielusta, mielestä ja voimasta ja lähimmäistään niinkuin itseään, on lain täyttänyt. Uskovaisen ei tarvitse opiskella lakia ulkoa ja noudattaa sitä orjallisesti. Riittää, että pitää omantuntonsa puhtaana. Näin kun olen vaeltanut, ei se ole tuonut seinää vastaani ainakaan toistaiseksi.

        Mitä armoon tulee, tarvitsen armoa ja elän armossa joka sekunti. Muuten en voisi synnittömänä pysyä. Mikä on sinun käsityksesi armosta? Yleensä luullaan, että armo on sitä, kun saa synnit anteeksi. Raamatun mukaan armo uskovaisen kohdalla tarkoittaa synnittömänä pysymistä.”

        Missä kohtaa Raamatussa sanotaan, että armo uskovaisen kohdalla tarkoittaa synnittömänä pysymistä? Toinen kysymys: oletko ajatellut, että omatunto ei ole välttämättä riittävä mittari?

        Armo on Jumalan rakkauden ja hyvyyden osoitusta ihmistä kohtaan. Armon kautta Jumala ilmaisee rakkautensa olemuksen. Iso Raamatun Tietosanakirja sanoo näin:

        ”Jumalan armo on sekä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen pelastustyön kautta ilmi tullut armoteko että Jeesuksen pelastustyöllä hankittu armon tila. Tuloksena Jumalan armoteosta Kristuksessa on, että Jumalan mielisuosio on niiden osana, jotka uskon kautta ovat uudessa liittosuhteessa Jumalaan. Armo välittää ennen muuta syntien anteeksiantamuksen ja välittömän jumalyhteyden, iankaikkisen elämän lahjan. Ks. Room 3:24-26, 5:1-2, Ef 2:5-10.

        Armo edustaa myös pelastustietä, joka on jyrkästi vastakkainen lain tarjoamalle pelastustielle.”

        Kirjoitit:
        ”Koska paratiisiin Jumala loi ihmisen kuvaksensa, täydelliseksi. Synti rikkoi tämän täydellisyyden. Sana synti voidaan myös kääntää sairaus – muistelisin. Taivaassa astuu voimaan täydellisyys. Siellä ei ole enää syntiä, sairautta, eikä kuolemaa.”

        Täydellisyydellä tarkoitetaan Raamatussa monia eri asioita.

        - Uskovaisella voi olla täydellinen tieto, jos hän puhuu Jumalan puolesta (Job 36:4)
        - Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumalan rakkaus on tullut täydelliseksi (teteleiómené, teteleiotai, teleia = täyttyä, toteutua, tehdä täydelliseksi, täydellinen)meissä (1. Joh 4:12, 17)
        - Uskovainen voi tehdä täydellisiä (teleios = täydellinen) tekoja ja olla täydellinen (artios = sopiva) tekemään kaikkia hyviä tekoja (Matt 5:1-48, 1. Tim 3:16-17)
        - Uskovainen voi olla eheä (holokléroi = eheä, terve, moitteeton) kärsivällisyytensä tuottamissa täydellisissä (teleion = täydellinen) teoissaan (Jaak 1:4)
        - Uskovainen voi olla mistään puuttumaton (leipomenoi = jättää, jäädä jälkeen, olla vailla, puuttuva) kärsivällisyytensä tuottamissa täydellisissä (teleion = täydellinen) teoissaan (Jaak 1:4)
        - Uskovainen voi olla tekojen mittapuulla täydellinen (teleios = täydellinen) jos hän noudattaa Jumalan käskyjä, myy kaiken omaisuutensa, antaa rahat köyhille ja seuraa Jeesuta (Matt 19:16-21)
        - Uskovaisen ilo voi olla täydellinen (peplérómené = täytetty, tulla täydelliseksi, täyttynyt)(Joh 16:24, 1. Joh 1:4, 2. Joh 1:12 )
        - Uskovaisella voi olla täydellinen (plérómati = täyteydessä) siunaus mukanaan (Room 15:29)

        Jotkut ihmiset sekoittavat täydellisyyden ja synnittömyyden toisiinsa. Se tosiasia, että uskovaisista ei tule täydellisiä tässä ajassa ei tarkoita etteikö uskovainen olisi erotettu synnistä. Olemme jo todenneet Raamatun tutkimuksen tuloksena sen, että uskovaisen kohdalla täydellisyyttä mitataan hyvissä teoissa, rakkaudessa, ilossa, ajatuksissa, mielessä ja käytöksessä. Se, että uskovainen ei ole tässä elämässä vielä täydellisessä ylösnousseessa olotilassa (Fil 3:12), ei tarkoita etteikö hän olisi täydellisen synnitön.

        Kirjoitit:
        ”Missä kohtaa Raamatussa sanotaan, että armo uskovaisen kohdalla tarkoittaa synnittömänä pysymistä?”

        Monissakin kohdin. Päällimmäisenä tulee mieleen nämä:

        Paavali syntiin langenneille: Gal 5:4 ...te olette langenneet pois armosta.

        Room 6:1-2 ”Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?”

        1. Piet 2:19 Sillä se on armoa, että joku omantunnon tähden Jumalan edessä kestää vaivoja, syyttömästi kärsien.
        20 Sillä mitä kiitettävää siinä on, jos te olette kärsivällisiä silloin, kun teitä syntienne tähden piestään? Mutta jos olette kärsivällisiä, kun hyvien tekojenne tähden saatte kärsiä, niin se on Jumalan armoa.
        21 Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä,
        22 joka "ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut",
        23 joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee,
        24 joka "itse kantoi meidän syntimme" ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen "haavainsa kautta te olette paratut".
        25 Sillä te olitte "eksyksissä niinkuin lampaat", mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan tykö.

        Kirjoitit:
        ”Toinen kysymys: oletko ajatellut, että omatunto ei ole välttämättä riittävä mittari?”

        Omatunto ei itsessään ole riittävä mittari, joska omatunto voi paatua. Lääke siihen on rakkaus lähimmäisiä ja Jumalaa kohtaan. Muita yhtä tärkeitä mittareita ovat esimerkiksi uskonveljien/siskojen tunnustus siitä, että ihminen on koetuksen kestävä ja se, että seurakunnan vanhimmilla ei ole tarvetta nuhdella ihmistä mistään, koska näkevät ihmisen nuhteettomana. Mikään mittari ei kuitenkaan ole täydellinen, mutta näihin meillä on tyytyminen. Minun tuomitsijani on Jumala.


    • ilkka kukkanen

      Olen luopunut lapsuudenuskostani ja se on ollut viisas teko.

    • synti mitä se on?

      Uusi luomus puhuu sangen hyvin. Käytännössä olen huomannut, että tottakai jos huomaa tulleensa oikein erikoissynnin kanssa tekemisiin, kannattaa kyllä ehdottomasti pyytää apua Jumalalta. Viimeksi olin jonkinlaisessa katkeruuden tilassa ja näin vain kaikenlaista synkkää ympärilläni ja väärin kohteluani. Jurnutin vihaisesti ajatuksissani ja ärryin kaikista ihmisistä. Pyysin sitten apua Jumalalta. Hiukan parantui meno tai oikeastaan aika paljonkin. Täysin synnitöntä minusta ei tietenkään tullut ja se onkin mahdotonta täällä.

      Olen joskus miettinyt, mitä alkukristityt tarkoittivat synnillä. Myöhemmin ollaan ikään kehitytty sillä tavalla, että ollaan huomattu muutakin syntiä, mutta joskus vaikutti he puhuivat vain niistä pahimmistä ja näin. Ja kyllä siellä joissakin kohdissa todetaan, että syntikin vielä vaivaa ihmistä, mutta sitä vastaan kannattaa toki hakea kaikissa tilanteissa apua Jumalalta. Ja silti muistaa, että ei: ei minusta tämänkään jälkeen ole tullut täysin synnitöntä.

      Mielenkiintoisinta on, että ihminenhän voi vetää täysin takapakkiakin. Olen miettinyt, mikä provosoi vanhan aatamin/eevan esiin.

      • Kalle Lehtonen

        Alkukristityt tarkoittivat synnillä sitä, mitä he Raamatussa kertoivat sen tarkoittavan. Kaikki mikä tehdään omaatuntoa loukaten ja kaikki mikä ei tapahdu uskosta on syntiä.

        Room. 14:20 Älä ruuan tähden turmele Jumalan työtä. Kaikki tosin on puhdasta, mutta sille ihmiselle, joka syö tuntoansa loukaten, se on pahaa.

        Room. 14:23 mutta joka epäröi ja kuitenkin syö, on tuomittu, koska se ei tapahdu uskosta; sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä.

        Ei synnin määritelmä ole siitä mihinkään muuttunut, eikä myöhemmin ole huomattu synnin olevan mitenkään laajempi käsite. Myös alkukristityt tarkoittivat synnistä puhuessaan ajatuksia, motiiveja ja laiminlyöntejä. Se ilmenee esimerkiksi tästä:

        Jaak 4:17 Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi.

        Puhut myös "jostain kohdasta" jossa todetaan, että synti vielä vaivaa ihmistä. Tarkoitat varmaan Room 7:14-25 kohtaa, missä Paavali sanoo esim:

        - "minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen"
        - "paha riippuu minussa kiinni"
        - "minä viheliäinen ihminen"
        - "jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on"

        Käsitys siitä, että Paavali kuvailisi tuossa nykykristityn normaalitilaa, on peräisin vasta vuosina 354-430 eläneeltä Augustinukselta. Ennen sitä oli itsestäänselvyys, että Paavali kuvaa tuossa menneisyyttään, jolloin elettiin Vanhassa Liitossa ilman Jeesuksen uhria.


    • Nurin päin

      "Kukaan ei kykene osoittamaan uskoani tyhjäksi Raamatun avulla."

      Uskovat tahtovat aina nojautua perusteluissaan noihin tyhjäksi osoittamisien mahdottumuuksiin.

      Reaalimaailmassa todistelut kyllä tehdään niin päin että todistellaan jotain olemassa olevaksi. Onko sinulla kanttia lähteä siltä phjjalta liikkeelle?

      • Kalle Lehtonen

        Jos haluat todisteita väitteelleni siitä, että uskovainen voi elää synnittömästi, niin olen itse elävä todistus lähipiirilleni Jeesuksen armosta. Nähdäksesi todisteita sinun pitäisi tuntea minut ja arvioida itse, että elänkö synnittömästi vai en. Internet-keskustelussa asian todistaminen on ikävä kyllä mahdotonta.


      • Näinon
        Kalle Lehtonen kirjoitti:

        Jos haluat todisteita väitteelleni siitä, että uskovainen voi elää synnittömästi, niin olen itse elävä todistus lähipiirilleni Jeesuksen armosta. Nähdäksesi todisteita sinun pitäisi tuntea minut ja arvioida itse, että elänkö synnittömästi vai en. Internet-keskustelussa asian todistaminen on ikävä kyllä mahdotonta.

        Taitaa olla Kallella ylpeyden synti...
        "Älä esiinny ylen pyhänä, miksi tuhoaisit itsesi"?

        Jos olet uskossa kasvanut, ymmärrät, että vajavaisena tarvitset armoa.
        Armoa, koska kuitenkin jossain kohtaa teet syntiä. Ihan siellä "lähipiirissäkin".


      • Kalle Lehtonen
        Näinon kirjoitti:

        Taitaa olla Kallella ylpeyden synti...
        "Älä esiinny ylen pyhänä, miksi tuhoaisit itsesi"?

        Jos olet uskossa kasvanut, ymmärrät, että vajavaisena tarvitset armoa.
        Armoa, koska kuitenkin jossain kohtaa teet syntiä. Ihan siellä "lähipiirissäkin".

        Tarvitsen armoa ja elän armossa joka sekunti. Muuten en voisi synnittömänä pysyä.

        Mikä on sinun käsityksesi armosta? Yleensä luullaan, että armo on sitä, kun saa synnit anteeksi. Raamatun mukaan armo uskovaisen kohdalla tarkoittaa synnittömänä pysymistä.

        1. Piet 2:19 Sillä se on armoa, että joku omantunnon tähden Jumalan edessä kestää vaivoja, syyttömästi kärsien.

        Jos uskovainen lankeaa syntiin, hän lankeaa pois armosta ja tekee armon turhaksi. Paavali kirjoitti syntiin langenneille uskovaisille:

        Gal 3:3 Niinkö älyttömiä olette? Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?
        4 Niin paljonko olette turhaan kärsineet? -jos se on turhaa ollut.

        Gal 5:1 Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.
        4 Te olette joutuneet pois Kristuksesta... te olette langenneet pois armosta.


      • Kalle Lehtonen kirjoitti:

        Tarvitsen armoa ja elän armossa joka sekunti. Muuten en voisi synnittömänä pysyä.

        Mikä on sinun käsityksesi armosta? Yleensä luullaan, että armo on sitä, kun saa synnit anteeksi. Raamatun mukaan armo uskovaisen kohdalla tarkoittaa synnittömänä pysymistä.

        1. Piet 2:19 Sillä se on armoa, että joku omantunnon tähden Jumalan edessä kestää vaivoja, syyttömästi kärsien.

        Jos uskovainen lankeaa syntiin, hän lankeaa pois armosta ja tekee armon turhaksi. Paavali kirjoitti syntiin langenneille uskovaisille:

        Gal 3:3 Niinkö älyttömiä olette? Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?
        4 Niin paljonko olette turhaan kärsineet? -jos se on turhaa ollut.

        Gal 5:1 Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.
        4 Te olette joutuneet pois Kristuksesta... te olette langenneet pois armosta.

        Niin, ehkä armon käsite on hiukan erilainen. Armo on armahdusta siitä, että vaikka olisi rangaistuksen paikka, sitä ei tule kun pyrkii kohti hyvää. Jokainen päivä tuo omat haasteet ja jokainen päivä on uusi armo. Kiritty kilvoittelee, mutta ei ole täysin synnitön.

        No, en vielä ole nähnyt synnitöntä ihmistä. Kenties ja ehkä sellaisiakin on. Tai ainakin niitä, jotka ovat itsensä sellaiseksi julistaneet.


    • näipäsd

      Eivät uskovat ihmiset ole synnittömiä vaikka kovasti toiset yrittävät viimeiseen asti välttää syntiä mutta ei se onnistu. Jokainen lipsuu joskus.

      • Kalle Lehtonen

        2. Piet 1:10 Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea


    • fda

      Eihän sitä Raamatulla voi kumota, sehän todettiin jo silloin kun sinun näkemyksesi julistettiin harhaopiksi.

      • Kalle Lehtonen

        Milloin näkemykseni on julistettu harhaopiksi? Mitä tarkoitat näkemykselläni?

        Jos olen mielestäsi harhaoppinen, niin haluaisin kuulla, että miksi pidät minua harhaoppisena.


    • syvä syvä huokaus

      Jaa. Kalle Lehtonen taitaa olla taas yksi, joka rakastaa omaa ääntään ja "raamattuopetustaan".

      Näitä nämä palstat vilisevät. Huokaus. Ja nyt on taas toiset kristityt kohteina, lähtisi nyt levittämään evankeliumia muualle. Siellä missä ei ole kuultukaan. Toisaalta ehkä parempi ettei mene. Tulee sitten lisää näitä "synnittömiä".

      • Agnostinen 35

        Monelle uskovalle riittää synnitömyydeksi se että on hetero.


      • syvä syvä huokaus
        Agnostinen 35 kirjoitti:

        Monelle uskovalle riittää synnitömyydeksi se että on hetero.

        Luterilaisuuden ja monien vapaiden suuntien erona on se, että luterilainen pitää itseään syntisenä vaikka uskoo, sen sijaan nyt on erityisesti alkanut esiintyä vapaata suuntausta, jossa jostain syystä luullaan itseään täysin synnittömäksi.

        Luterilaisuus-palstallakin on eräänlainen arvelisin psykopaatti, joka käyttäytyy aivan kammottavasti ja samalla vouhottaa meille synnittömyydestään. Jotain outoa lahkoa. Sen lisäksi luterilainen kirkko on tietysti porttokirkko tuon tyypin mielestä. Tuo henkilö toki siis olisi psykopaatti, vaikka hän olisi ateisti. Käytös on sillä tavalla psykopaattista. Maailmankatsomuksella siinä ei taida olla tekemistä, ongelmana on että psykopaatti on omannut tällaisen opin, jossa muka tullaan synnittömiksi tässä ja nyt.

        Sen vuoksi on vastenmielistä, että syntyy lisää "synnittömiä". Usein heidän käytöksensä on todella kaameaa, koska he luulevat etteivät ole enää kykeneviä tekemään syntiä.


      • Kalle Lehtonen

        Olen tyytyväinen omaan opetukseeni, tottakai. Haluaisin kuitenkin kuulla myös sinun opetustasi. Minua ei kiinnosta huokauksesi vaan syyt, mitkä saa sinut suhtautumaan opetukseeni noin. Lyö vaikka Raamatulla.


      • Kalle Lehtonen
        syvä syvä huokaus kirjoitti:

        Luterilaisuuden ja monien vapaiden suuntien erona on se, että luterilainen pitää itseään syntisenä vaikka uskoo, sen sijaan nyt on erityisesti alkanut esiintyä vapaata suuntausta, jossa jostain syystä luullaan itseään täysin synnittömäksi.

        Luterilaisuus-palstallakin on eräänlainen arvelisin psykopaatti, joka käyttäytyy aivan kammottavasti ja samalla vouhottaa meille synnittömyydestään. Jotain outoa lahkoa. Sen lisäksi luterilainen kirkko on tietysti porttokirkko tuon tyypin mielestä. Tuo henkilö toki siis olisi psykopaatti, vaikka hän olisi ateisti. Käytös on sillä tavalla psykopaattista. Maailmankatsomuksella siinä ei taida olla tekemistä, ongelmana on että psykopaatti on omannut tällaisen opin, jossa muka tullaan synnittömiksi tässä ja nyt.

        Sen vuoksi on vastenmielistä, että syntyy lisää "synnittömiä". Usein heidän käytöksensä on todella kaameaa, koska he luulevat etteivät ole enää kykeneviä tekemään syntiä.

        Luterilainen näkemys pohjaituu vanhurskauttamisoppiin, jonka vuosina 354-430 elänyt Augustinus muotoili kirkolle. Augustinuksen mukaan kristitty on synnin vanki eikä vapaa. Vanhurskauttamisopin mukaan kristitty on Jumalan armon ansiosta samaan aikaan vanhurskas, vaikka tekee syntiä.

        Vanhurskauttamisoppi ei ole peräisin Raamatusta. Raamatussa varoitetaan moisesta ajattelutavasta:

        1. Joh 3:7 Lapsukaiset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. Se, joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niinkuin hän on vanhurskas.
        8 Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti...

        Kohtaamasi "synnitön" psykopaatti on ilmeisesti jonkin sortin synnittömyysopin edustaja. Se on menestysteologian äärilaitaa. Hyvin ikävä ja vaarallinen lahko. Tuo oppi vetoaa ihmisen ylpeyteen ja egoon ja kannustaa häntä elämään synnissä ilman synnintuntoa. Olen itse varoittanut tuosta opista sivuillani ja paljastanut sen harhaopit. Myös minua on syytetty synnittömyysopin kannattajaksi, mutta olen todellisuudessa sen vastustaja.


      • Kalle Lehtonen

        Olen tyytyväinen omaan opetukseeni, tottakai. Haluaisin kuitenkin kuulla myös sinun opetustasi. Minua ei kiinnosta huokauksesi vaan syyt, mitkä saa sinut suhtautumaan opetukseeni noin. Lyö vaikka Raamatulla.

        (aikaisempi viesti tuli väärään paikkaan, enkä voi sitä poistaa)


      • syvä syvä huokaus kirjoitti:

        Luterilaisuuden ja monien vapaiden suuntien erona on se, että luterilainen pitää itseään syntisenä vaikka uskoo, sen sijaan nyt on erityisesti alkanut esiintyä vapaata suuntausta, jossa jostain syystä luullaan itseään täysin synnittömäksi.

        Luterilaisuus-palstallakin on eräänlainen arvelisin psykopaatti, joka käyttäytyy aivan kammottavasti ja samalla vouhottaa meille synnittömyydestään. Jotain outoa lahkoa. Sen lisäksi luterilainen kirkko on tietysti porttokirkko tuon tyypin mielestä. Tuo henkilö toki siis olisi psykopaatti, vaikka hän olisi ateisti. Käytös on sillä tavalla psykopaattista. Maailmankatsomuksella siinä ei taida olla tekemistä, ongelmana on että psykopaatti on omannut tällaisen opin, jossa muka tullaan synnittömiksi tässä ja nyt.

        Sen vuoksi on vastenmielistä, että syntyy lisää "synnittömiä". Usein heidän käytöksensä on todella kaameaa, koska he luulevat etteivät ole enää kykeneviä tekemään syntiä.

        Taidan arvata ketä tarkoitat. Omintakeinen baptisti.

        En tiedä onko joku psykopaatti tai muuten luonnehäiriöinen, siitä voi tehdä vain avajaisia päätelmiä kirjoitusten perusteella. Ymmärrän kyllä että itsensä synnittömäksi julistaminen koukuttaa, sen jälkeen kun voi tehdä melkein mitä vain ja itseään voi pitää ylen hyvänä ihmisenä.

        Menestysteologiaan kuuluu oikeastaan kaksi asiaa; Jumalan siunaus näkyy alati kasvavana omaisuutena ja aivan varmasti kuuluu pelastettujen joukkoon – sitä ei saa edes epäillä.


      • Kalle Lehtonen kirjoitti:

        Olen tyytyväinen omaan opetukseeni, tottakai. Haluaisin kuitenkin kuulla myös sinun opetustasi. Minua ei kiinnosta huokauksesi vaan syyt, mitkä saa sinut suhtautumaan opetukseeni noin. Lyö vaikka Raamatulla.

        (aikaisempi viesti tuli väärään paikkaan, enkä voi sitä poistaa)

        Hmm, miten niin pidät tuota opetuksena? Eikö pikemminkin mielipiteenä siitä, millainen näkemyksesi on ja kuinka sen perustelet?


      • mummomuori kirjoitti:

        Hmm, miten niin pidät tuota opetuksena? Eikö pikemminkin mielipiteenä siitä, millainen näkemyksesi on ja kuinka sen perustelet?

        Viittasin tuolla palvelustehtävääni, jossa opetan. En tarkoita tämän sivun keskusteluja.


    • drgdg

      Kaikki kristityt ovat syntisiä, siitä ette pääse minnekkään, ainoat synnittömät ovat ateistit.

      • Lukija2

        "Kaikki kristityt ovat syntisiä, siitä ei pääse mihinkään, ainoat synnittömät ovat ateistit."

        Syntiä ovat käsittääkseni pahat ajatukaset, pahat sanat ja pahat teot. Luulisin, että myös ateisteilla niin kuin muillakin ihmisillä on noita edellä mainittuja, vaikka eivät käyttäisikään sanaa synti.


      • Room 3:9 Miten siis on? Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla,
        10 niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,
        11 ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa;
        12 kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.


      • mutulogi
        kalle_lehtonen kirjoitti:

        Room 3:9 Miten siis on? Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla,
        10 niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,
        11 ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa;
        12 kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.

        Kalle!

        Kun vihollinen tekee jackpotin uskovan sokaisussa, se saa tämän usko
        maan lankamattomuuteensa., jopa synnittömyyteen!
        Raamattuhan ei tunne lainkaan tällaisia ihmisiä. VT on hyvin selväsänainen tässä suhteessa ja myös UT, jopa Paavalin suulla, joka kylä pitää Hengen voimaa suuressa arvossa uskovan vaelluksessa.
        "Lankeamattomuus" nolaa armontarpeen, tekee ihmisestä ulkopuolisten voimien marionetin ja nostaa keulille ihmisen tahtomisen ja tekemisen, vaikka sek in Sanan mukaan Jumala, joka nämäkin vaikuttaa,

        "Seitsemästi vanhurskas lankeaa ja joka kerran Jumala hänet nostaa!"
        Kuka sitten on vanhurskas! Herramme mukaan se, joka tunnustaa puutteelisuutensa ja anoo armoa- ei teoillaan ja onisstumisellan kerskaava fariseus!

        Jos haluat herättää tällaisen lankeamattoman horroksessta, niin konsti on peräti helppo : kyseenalaista hänen mahtinsa olla lankeamaton, ja kas! - lankeemus tapahtuu kaikessa alastomuudssaan korviesi kuulla!


      • pamiluite
        mutulogi kirjoitti:

        Kalle!

        Kun vihollinen tekee jackpotin uskovan sokaisussa, se saa tämän usko
        maan lankamattomuuteensa., jopa synnittömyyteen!
        Raamattuhan ei tunne lainkaan tällaisia ihmisiä. VT on hyvin selväsänainen tässä suhteessa ja myös UT, jopa Paavalin suulla, joka kylä pitää Hengen voimaa suuressa arvossa uskovan vaelluksessa.
        "Lankeamattomuus" nolaa armontarpeen, tekee ihmisestä ulkopuolisten voimien marionetin ja nostaa keulille ihmisen tahtomisen ja tekemisen, vaikka sek in Sanan mukaan Jumala, joka nämäkin vaikuttaa,

        "Seitsemästi vanhurskas lankeaa ja joka kerran Jumala hänet nostaa!"
        Kuka sitten on vanhurskas! Herramme mukaan se, joka tunnustaa puutteelisuutensa ja anoo armoa- ei teoillaan ja onisstumisellan kerskaava fariseus!

        Jos haluat herättää tällaisen lankeamattoman horroksessta, niin konsti on peräti helppo : kyseenalaista hänen mahtinsa olla lankeamaton, ja kas! - lankeemus tapahtuu kaikessa alastomuudssaan korviesi kuulla!

        Kalle Lehtonen!

        Osoitapa minulle yksikin ihminen Raamatusta, joka ei langennut!? Paavalikin teki niin tekstien perusteella useasti!

        "Tarvita"- verbi on hyvin laajailmeinen. Joskus se saattaa merkitä "olla hyödyksi"!
        Uskovalle, varsinkin nuorelle on hyvin kasvattavaa joskus löytää nokkansa porostra ja oppia kantapän ja Sanan kautta, että armo kasvattaa jumalisuuteen.

        Langennut ihminen on tilassaan syntinen - armoa anova vanhurskas, Tämä ei ole mitään Augustinuksen keksintöä, vaan koko Raamatun keskeinen totuus.

        Lankeemattomuus/synnittömyysopi pohjautuu vielä vanhempan harhaoppiin, kuin menestysteologiaan. nimittäin Lutherin aikaiseen anti- nomismiin, joka tulkitsee lakien tulleen naulituiksi ristille, eivätkä enää sido uuden liiton ihmistä,

        Toisaalta - jos uskova ei pyri olemaan lankeamatta, vaikkakin eäonnistuenkin, ei hänen uskonsa ole aitoa,

        Ketä kiinnostaa, netistä löytyy dos, Jukka Thurenin ansiokas kirjoitelma anti-nomismista ja sen seireenilaulusta.

        Pää on puhdas, mutta puhdaspäinen pesee tarvittaessa matkalla likaantuneet jalkansa,


      • pamiluite kirjoitti:

        Kalle Lehtonen!

        Osoitapa minulle yksikin ihminen Raamatusta, joka ei langennut!? Paavalikin teki niin tekstien perusteella useasti!

        "Tarvita"- verbi on hyvin laajailmeinen. Joskus se saattaa merkitä "olla hyödyksi"!
        Uskovalle, varsinkin nuorelle on hyvin kasvattavaa joskus löytää nokkansa porostra ja oppia kantapän ja Sanan kautta, että armo kasvattaa jumalisuuteen.

        Langennut ihminen on tilassaan syntinen - armoa anova vanhurskas, Tämä ei ole mitään Augustinuksen keksintöä, vaan koko Raamatun keskeinen totuus.

        Lankeemattomuus/synnittömyysopi pohjautuu vielä vanhempan harhaoppiin, kuin menestysteologiaan. nimittäin Lutherin aikaiseen anti- nomismiin, joka tulkitsee lakien tulleen naulituiksi ristille, eivätkä enää sido uuden liiton ihmistä,

        Toisaalta - jos uskova ei pyri olemaan lankeamatta, vaikkakin eäonnistuenkin, ei hänen uskonsa ole aitoa,

        Ketä kiinnostaa, netistä löytyy dos, Jukka Thurenin ansiokas kirjoitelma anti-nomismista ja sen seireenilaulusta.

        Pää on puhdas, mutta puhdaspäinen pesee tarvittaessa matkalla likaantuneet jalkansa,

        Raamattu tuntee moniakin uskovaisia, jotka eivät langenneet. Vanhasta Testamentista heitä on turha etsiä, koska heillä ei ollut Jeesusta. Uudesta Testamentista niitä sensijaan löytyy. Esimerkiksi Paavali, jolla ei ollut mitään tunnollaan.

        Sanot että lankeamattomuus nolaa armontarpeen. Paremminkin lankeaminen nolaa armon, koska armo on lankeamattomuutta. Jos lankeat syntiin, lankeat myös pois armosta ja teet armon turhaksi. Silloin sinä olet nolannut armontarpeen.

        "Seitsemästi vanhurskas lankeaa ja joka kerran Jumala hänet nostaa!"
        Tuossa kohdassa ei tarkoiteta syntiin lankeamista. Tutki asiayhteys.


      • pamiluite
        kalle_lehtonen kirjoitti:

        Raamattu tuntee moniakin uskovaisia, jotka eivät langenneet. Vanhasta Testamentista heitä on turha etsiä, koska heillä ei ollut Jeesusta. Uudesta Testamentista niitä sensijaan löytyy. Esimerkiksi Paavali, jolla ei ollut mitään tunnollaan.

        Sanot että lankeamattomuus nolaa armontarpeen. Paremminkin lankeaminen nolaa armon, koska armo on lankeamattomuutta. Jos lankeat syntiin, lankeat myös pois armosta ja teet armon turhaksi. Silloin sinä olet nolannut armontarpeen.

        "Seitsemästi vanhurskas lankeaa ja joka kerran Jumala hänet nostaa!"
        Tuossa kohdassa ei tarkoiteta syntiin lankeamista. Tutki asiayhteys.

        Hyvä Kalle!


        Ensinnäkin Paavali lankesi ainakin syyttäessään galatalaisia mielettömiksi, jolla ansaitsisi hel-vetin tulen, Jeesusksen mukaan, Lisäksi hän toimi kaksimielisesti Pietarin suhteen : moitii tätä galatalaisten edessä teeskentelystä, mutta noudatti kuitenkin myöhemmin Jerusalemissa tiukkoja juutalaisten rituaaliusääntöjä, hiiskumatta sanaakaan niiden hyödyttömyydstä, Uskovan veljen ojentaminen ei mnnyt lainkaan Herran ohjeiden mukaan, eikä sovussa eläminen, vaan Paavali joutui ilmiriitaan usein, m,m, Barnabaan kanssa. Uransa alussa Paavali mielellään kerskasi asemastaan ja toiminnastaan ja kautta rantain väheksyi alkuperäisiä apostoleja,

        Sinun käsityksesi armosta ei ole lainkaan kristilliunen- eikä muutenkaan käsitettävä Tuhlaajapojan isä näki poikansa alennustilan ja silti ARMAHTI tätä, Jeesus ei tuominnut haureudesta tavattia naista, vaan päästi kivittämättä menemään, eli armahti.
        "Joka syntinsä tunnustaa, se saa armon!" "Joka sanoo. ettei hänessä ole syntiä.pettää itsensä. eikä totuus ole hänessä"!"! Syntinsä tunnustavan sydämen Jeesuksen veri puhdistaa. !Niinkuin isä ARMAHTAA lapsiaan, niin herrakin armahtaa pelkääväisiänsä," Onko sitä isää, joka ei ole joutunut armahramaan väärintehnyttä lastaan!? Jumalan armo kasvattaa jumalisuuteen, vaikuttraen uskoa ja rakkautta. Joka saa paljon anteeksi, se myös rakastaa paljon.
        Armohan on suomeksi ansioton anteeksiantaminen ja kaikkialla Raamatussa, missä puhutaan lankeamisesta , oin kysymys nimenomaan synnistä!!


    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Baaritappelu

      Hurjaksi käynyt meno Laffassa. Jotain jätkää kuristettu ja joutunu teholle...
      Kokkola
      67
      6679
    2. Tappo Kokkolassa

      Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap
      Kokkola
      28
      4320
    3. Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?

      Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei
      Sinkut
      271
      2740
    4. Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti

      Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei
      Kokkola
      26
      2070
    5. MAKEN REMPAT

      Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna
      Suomussalmi
      31
      1613
    6. Mitä ihmettä

      Kaipaat hänessä
      Ikävä
      97
      1427
    7. Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan

      5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee
      Ähtäri
      55
      1131
    8. Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille

      Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel
      Hindulaisuus
      304
      1117
    9. Välillä käy mielessä

      olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.
      Ikävä
      78
      1104
    10. Mulla on kyllä

      Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..
      Ikävä
      39
      1061
    Aihe