Uusperheellisen selviytymisvuodatus

Oletko puhunut miehen kanssa näistä tunteistasi? Hänellä olis oikeus tietää niistä ja halutessaan hyväksyä tai torjua ne. Miehet yleensä näkee asiat yksinkertaisesti, eikä todellakaan käsitä edellä kuvaamiasi pulmia. Heidän mielestään ne eivät ole pulmia vaan naisen luonnevikoja. Jos teillä luistaa sängyssä niin mies toki tekee parhaansa säilyttääkseen status quon.

Yksi tapa hoitaa tilanne on ojentaa tätä "loukkaavasti" käyttäytyvää lasta suoraan ja reippaasti. Siinä näet äkkiä, miten mies reagoi. Hyvin luultavasti hän rientää suojaamaan lastaan pahalta äitipuolelta. KOkeile, niin näet.

Minä heittäisin kakaran ulos, äitipuolta ei loukata eikä häntä vastusteta, häntä kuunnellaan ja totellaan. Kakara joka vastustaa ja kiukkuaa joutaa ulos. Vie takasin sinne äidilleen joka on velvolinen hoitamaan kakaraa.
Äitipuoli on ihminen joka on arvokas, kunnioitettava ja kaunis ja hoikka ja ihana.
Semmoset kakarat jotka ei osaa puhutella eikä kunnioittaa uutta äitiä, eivät ole minkään arvoisia.

Kannataisiko asiasta keskustella.
"Omissa" lapsissa on aina vaikeaa löytää vikoja, joten ajattele jos sinulla olis entuudesta oma rakas lapsi, ja elämänkumppanisi ajattelisi näin lapsesta.
Vaikeata ehkä jos ei ole "omaa" lasta mutta yritä.
Itse ollut samassa tilanteessa, mutta syykin putkahti esiin lopulta näihin tunteisiin "minun" tyttöä kohtaan entisestä elämästä.

Joten nyt eletään sitten kahestaan, isä ja tytär.

En tullut tänne pyytämään neuvoa. Olen keskustellut asiasta mieheni kanssa ja tiedän ettei asia miksikään muutu. Tiedän jääväni hänen lapsilleen ns. toiseksi ja olen hyväksynyt sen. Sen vuoksi käytökseni taitaa olla tämä. Se ei siitä miksikään muutu. Minulla on lapsi, enkä minä oleta että mieheni lastani rakastaa en tiedä edes pitääkö hän lapsestani. Se on minulle aivan sama, koska en voi sietää hänen lastaan niin miksi odottaisin häneltä minun lastani kohtaan muuta. Olen hänen toista lastaan kohtaan hyvin asiallinen ja jopa pidän tästä lapsesta. Äidin hoteissa olevaa lasta en voi sietää. En voi sille mitään. Kohtelen lasta kuitenkin asiallisesti, enkä halua lapselle pahaa. Onhan hän mieheni lapsi.

Mulle on jäänyt hämäräksi mikä on uusioperhe?

Onneksi meillä ei kukaan tunnista moista hölynpölyä, eihän sellaista voi tunnistaa mitä ei ole olemassakaan.

Olisi järkyttävää jos mies olisi pakottanut meidän näkemään perheenrikojat, olisimme lasten kanssa ihan romuna. Mihin me tarvitsisimme ihmsiä jotka rikkovat perheemme ja haluavat että isä hylkää lapset ja lapset jäävät isättömiksi? Miksi sellinen pitää hyväksyä?
Emme ole lastenk anssa ikinä nähneet ex isän ex miehen sutturoita, kun emme tiedä mitä me niillä tekisimme, kkahvia ja ruokaa ja majapaikkaa emme semmoisille naikkosille ole antneet ikinä emmehänmekään tunge sen naikkosen kotiin syömään a kaveeraamaan.. hyi kauhee.

Mies on siinäjärkevä ettei ole tuo9nut sutturoita koskan meille eikä pakottanut lapsia ja minua niitä katsomaan.
Tietää itsekin hyvin että on tehnyt väärin ja ei ole mitään oikeutta mieltä mitään vaatia, tottakai se hävettää ja tuottaa miehelle tuskaa, muta tiseppä on tiesä valinnut, vaihtaako lapset sutturoihin ja niin kelmi teki.
Eniten se meis menetti kuin me, ei näe lapsia, ei lastenlapsia ei vietä suvun kansa jouluja ja juhlia... harmi.. meille jäi kaikki, omaisuus ja koko suku, eikehdannut edes oamisuutta viedä, eihän se krovaa isää mutta ehkäpä tässä tapauksessa kyllä.

Olisi kauheeta jos emme lasten kanssa tuntisi toisiamme, jos mies olisi pakottanut sutturat lasten lähelle... olisimme lasten kanssa vieraita ja suruissamme puolin ja toisin. Rahallisesti minun olisi kannattanut, mutta ennemminl apset kuin rikkaus.
Nyt pn kuitenkin kaikki hyvin olen maailman paras äiti niin lapset aina sanoo kun nähdään... ja tiedän sen!

Mihin jotkut tarvii niitä perheenrikkojia? Emme ymmärrä sitä, me olemme aina pärjänneet ilman vierasta työvoimaa, silloin kun mies oli talossa ja nyt kun perheenrikoja vei hänet.

Jos eroat narsistista – mitä siitä seuraa?
Posted on 6.6.2007 by narsismia
Ero narsistista ei ole koskaan lopullinen. Narsisti kuvittelee omistavansa uhrinsa vielä eronkin jälkeen, hänelle uhri on aina hänen miehensä/ vaimonsa. Entisen puolison uusi kumppani on "vienyt häneltä puolison" ja uusi kumppani mitätöidään, halvennetaan merkityksettömäksi.

Eron jälkeen narsisti kostaa lopun elämäänsä kuvittelemiaan kokemiansa vääryyksiä. Silti hän samalla kuvittelee että hänellä on valta ottaa entinen puoliso takaisin niin halutessaan. Välillä hän saattaa sitä yrittääkin, eli eron jälkeen narsistin suunnasta seuraa vuoroin vihaa ja kostoa ja vuoroin "lepyttely-yrityksiä" ja sovinnonelkeitä.

Yhteinen omaisuutenne on erossa narsistin. Narsistin uhri ei todellakaan saa pitää omaa taloaan ja tavaroitaan, vaan ne kuuluvat narsistille. Narsistin uhria et näe asumassa entisessä kodissa lasten kanssa, siellä asuu narsisti joko lasten kanssa tai ilman. Narsisti riitelee yhtä raivoisasti, jopa raivoisammin rahasta erotilanteessa. Hän ei neuvottele, hän vaatii. Hän ei voi hyväksyä mitään normaalia tasajakoa, hänen on saatava kaikki itselle ja mielellään toisen tulee lähteä yhteisestä talosta tyhjin käsin pelkät velat mukanaan.

Eron jälkeen narsistille on tärkeää saada yhteiset ystävät ja tuttavat, omat sukulaiset, puolison sukulaiset ja viranomaiset omalle puolelleen. Niinpä narsisti aloittaa entisen puolison mustamaalaamisen kaikille tahoille. Hän esittää säälittävää uhria, joka on sinnikkyyttään kestänyt kauhean kumppanin kanssa. Tavoitteena on että uhrilta viedään kaikki kontaktit läheisiin, saadaan hänet viranomaisten silmissä näyttämään rikolliselta ja syylliseltä.

Jos teillä on yhteisiä lapsia, silloin olet liemessä. Narsisti tietää, että lasten kautta kostaminen toimii varmasti ja sitä voi tehdä hamaan hautaan saakka. Narsisti tietää, että uhri rakastaa lapsia ja sitä hän käyttää, mikä sen herkullisempi tilanne. Narsistin tavoite on, että toiselta vanhemmalta viedään mahdollisuus elää lastensa kanssa. Siihen kuuluu usein mm. yksinhuoltajuuden hakeminen, tapaamisten kanssa pelaaminen, lasten ja toisen vanhemman yhteydenpidon estäminen, Narsistin tavoite on myös, että lapset alkaisivat myös vihata toista vanhempaansa kuten hänkin vihaa. Siinä ei narskulle ole mitään merkitystä sillä, mitä se lapsille tekee, eikä hän sitä näekään. Narsisti ei osaa erottaa itseään ja lapsia. Usein narsistin lapset ovatkin jossain vaiheessa psykiatrisen hoidon tarpeessa: masennusta, syömishäiriöitä, häiriökäyttäytymistä, itsetuhoisuutta jne. Ja tästä narsisti syyttää toista vanhempaa – tietenkin. Toinen vanhempi on hänen mukaansa huono ja vaaraksi lapsille.

Narsisti se on. Tunnoton sellainen. Kaikki tuossa textissä käy yhteen.

Älä väistele lasta, älä tunteitasi.. ei ne ongelmat siitä mihinkään katoa! Ne ovat pinnan alla ja voin luvata, että ne räjähtävät käsiin jossain vaiheessa. Kukaan ei pysty loputtomiin pitämään tunteitaan pinnan alla.

Sinä olet toinen aikuinen perheessä, joten sinua tulee myös kuunnella ja kunnioittaa. Älä tyydy mihinkään hiljaisen kodinhoitajan rooliin!

Toisen lapsiin suhteiden rakentaminen vie aikaa.. mutta on myös tärkeää mitä sillä ajalla tekee. Kun minä menin mieheni kanssa yhteen, miehen 12 vuotias tytär asui mieheni luona. Aluksi ajattelin ryhtyä hänelle äidiksi. Yritin miellyttää häntä kaikin tavoin. Ei onnistunut. Teini jatkoi vittumaistaan käytöstä ja tahallaan ärsytti kaikella mahdollisella. Minä aloin antaa takaisin aluksi rakentavammin ja sitten toisinaan vähemmän rakentavammin.

Monen vuoden ajan suhteemme oli viha-rakkaus suhde. Ekoina vuosian riitelimme monta kertaa viikossa. Minä yritin puhua asioista ja sovitella. Ei auttanut, teinin käytös jatkui. Pahimmat riidat kävimme läpi viisi vuotta suhteen kestettyä. Minä, joka en koskaan ollut oppinut pitämään puoliani, niin nyt opettelin sitä.. ja ei aina niin kauniisti. Raivosin ja huusin välillä todella pahasti, menin ihan samalle tasolle teinin kanssa. Annoin teinin maistaa omaa lääkettään. Asioita aina välillä puhuttiin ja suhteemme menikin pikku hiljaa eteenpäin. Opimme kumpikin tuntemaan toisen persoonan ja toisen rajat.. lopulta sain teinin kunnioituksen ja oman paikkani.. hän alkoi puhua minulle kuin ihmiselle :) Anteeksi olemme kumpikin toisiltamme pyytäneet useammankin kerran.. enää ei tarvitse, koska ne riidat ovat loppuneet kokonaan.

Näin jälkeenpäin katsottuna, kaikki on tehnyt vain hyvää meille kummallekin! Pilalle hemmoteltu teini on oppinut tärkeitä asioita ja minä löysin oman voimani! Ei tätä elämää voi elää pakenemalla sitä.. joskus pitää vain mennä läpi tulihelvetin ja sen läpi käytyään huomaa kaiken muuttuneen paremmaksi ja kaikella olleen tarkoitus.

Ps. Kyllä ne äiditkin ottaa tyttäriensä kanssa yhteen!

Olet vedellyt oikeista naruista vahigon ja viisauden kautta. Tästä voisimme ottaa opiksemme. Aina vaan ei onnistu vaikka mitä tekisi. Hyvät jatkot sulle.

Hienoa, uusi kumppani

Minäkään en pitänyt mieheni lapsista, ja mies ratkaisi asian niin, ettei tapaa niitä minun tähden, vaihdoimme puhelinnumerot ja lukot oveen.
Mies rakastaa minua niinpaljon, että tekee kaikkensa että olen onnellinen.
Onneksi päästiin niistä likaisista laiskoista lapsista, noin helposti.

Nokiivi olet ihan samanlaisessa tilanteessa kuin minäkin vain sillä erotuksella, että mun kumppanin lapset on jo aikuisia ja lapsenlapsiakin on. Tunnen itseni huonoksi ja kelvottomaksi, kun en yrityksistäni huolimatta voi pitää hänen lapsikatraastaan enkä saa mistään huomauttaakaan, kun aikuinen tytär ilmoittaa, että ilmapiiri kiristyy. Näin siis, kun tytär on käymässä perheineen ja elää kuin kotonaan ja lapset samoin. Siispä tulin siihen tulokseen, että asumme omillamme, sillä muutenhan minä tuntisin olevani vieras oimassa kodissani lasten vierailujen aikana. Tämä olisi tosi hankalaa, koska vierailut kestävät aina vähintään pari vuorokautta. Poikien kanss on helpompaa, mutta tyttäret jotenkin haluavat omia isänsä eikä isä halua sanoa heille puolta sanaa, että minunkin tunteitani voisi ajatella. En itsekään sulje täysin pois mahdollisuutta, että joskus tilanne muuttuisi, mutta tällä hetkellä en näe sitä kovin todennäköisenä. Ajattelin vain kertoa, että osaat olla valmis myös siihen, ettet koskaan tule pitämään miehesi toisesta lapsesta eikä tilanne todennäköisesti parane jos ja kun tytär saa lapsia. Itseäni tilanteessa pelottaa eniten se, että vaikka kumppanini ymmärtää minua ja hyväksyy sen, etten halua hänen kanssaan yhteistä kotia nimenomaan hänen lastensa takia, alan vähitellen liittää lasten ikäviä piirteitä mieheen ja etäänyn myös hänestä. Mutta aika näyttää..

Tää on jännä ja ovela leikki, alkaa uusperheeseen, jota ie ole olemassakaan. Monet kuvittelevat elvänsä jotain muuta mitä ei ole.
Kun elää haaveissa ja kuvitelmissa, kai siinä sitten tuntee että tää on totta... on helpompi varmaan elää ja olla kuin että on ja elää totta.

Naurattaa ja samalla vihastuttaa, että yritetään mitätöidä oikea normaali perhe ajatus. Täytyy olla tosi huono itsetunto ja syyllisyys, että pystyy kuvittelemaan.
Terveen ajatusmaailman omaavat ihmiset ei kuvittele osaansa ja tilannetta, vaan hyvksyvät sen.
Kuvitteellinen olotila varmaan luo kevennystä ankeaan arkeen, ja toiveet toteutuu...kun kuvittelee.