Nuorten anoreksian hoito !

Itellä on kokemusta osastohoidosta ja syömishäiriöstä. Olin tosin yleisellä osastolla, jossa monilla ei ollut oikeaa tietoa ja kaikki oli aina sitä stereotypiaa.. Siis ei osattu ajatella, että miten erilaisia syömishäiriöitä voi olla.

se on karua, että syömishäiriöiselle annetaan hirveä lääkitys, josta katoaa tunteet ja alkaa myöhemmin ahmimisvaihe lääkkeen takia. (Tunnen monia)
Sitten ihmetellään. Ja lisätään lääkitystä ja ignorataan potilas. Syömishäiriöiset jää helposti yksin omien ajatusten kanssa osastolla. Ja itse kun ahdisti ja halusin jutella, niin ei keritty ja annettiin tarvittava lääkitys..

Itse (ja varmaan moni muukin) kaipasin jotakin puhumista ja ammattitaitoisia auttajia, mutta ei saanu.

Karu tosiasia on, että Suomessa ei syömishäiriöitä osata eikä haluta hoitaa.
Nuoret vielä saa jonkinlaista "apua", täysikäiset heitetään oman onnensa nojaan.
On täysin käsittämätöntä miksi näin on.
Kaikissa muissa Pohjoismaissa sh hoito on kehitetty pitkälle, siihen panostetaan ja sitä kehitetään jatkuvasti.
Itse olen saanut avun Norjasta,missä tieto-taito on ensiluokkaista. Kaikilla ei siihen mahdollisuuttta ole, ja olen kauhulla seurannut Suomen tilannetta!
Olen erittäin onnellinen etten Suomessa asu,enkä tule koskaan asumaan. Teidän toisten puolesta olen todella huolissani.

Ihan käsittämätöntä... Syömishäiriöt on kuitenkin valitettavasti nykyään yleisiä, miksi ei kehitetä terveydenhoitoa tällä kohdalla niin, että sairastuneet pääsevät tarvitsemaansa hoitoon.. Järkytyin todella kun huomasin tän homman sairaalassa. Ainakin noista nuorista paistaa pitkälle huono olo ja hoitajat vaan paasaa kuinka vaikeita ja hankalia nuo potilaat on.. Hitto vie.

En tajua mikä logiikka siinä kaikessa on takana?
Miten voi olla yhteiskunnalle kannattavampaa antaa näitten nuorten tyttöjen ja poikienkin, menettää koulunkäyntiä, virua tyhjänpäiväisesti osastoilla missä mitään oikeaa apua ei saa, vain tullakseen potkaistuksi oman onnensa nojaan 18 täytettyään?
Onko kannattavampaa maksaa eläkettä kuin hoitaa nämä ihmiset kuntoon ja työelämään kykeneviksi?
Onko kannattavampaa tuhota satoja,jopa tuhansia elämiä heti alkuunsa?
Turrutetaan lääkkeillä. Määrätään tuo lääke tuohon ja tuo toinen sen lääkkeen sivuvaikutuksien lieventämiseen ja kun se ydistelmä aiheuttaa tätä niin yksi lääke lisää siihen?
Anoreksia ja bulimia on ihan oikeasti tappavia sairauksia. Joku kuolee elimistön pettämiseen, joku infektioihin, joku itsemurhan kautta. Mutta eihän sillä väliä....
Inhimillinen kärsimys ei merkitse kai sitten mitään. Mutta ajateltaisiin sitten edes kansantaloudellista tappiota, rahankuva silmissä kun kuitenkin naillä asioista päättävillä on, ja kassakaappi sydämen paikalla.

Kun nyt alkuun on päästy, tekeepä mieleni jatkaa tähän vielä; tässä taannoin luin raporttia yhteispohjoismaisesta syömishäiriöseminaarista, JOSSA SUOMI LOISTI POISSAOLOLLAAN, ja se mainittiin tuossa raportissa.
Näissä seminaareissa siis kokoontuvat eri pohjoismaitten johtavien syömishäiriöyksiköiden edustajat jakamaan ja kuulemaan uusinta tieto-taitoa.
Jaa-a.... mitä johtopäätöksiä voimme vetää tästä.....

Nähnyt tapauksen jossa potilas itse haluaisi siirron kunnon hoitoon, hoitopaikkaa sinne ei saa ja jotkut hihhulit "mielisairaalasta" käyvät muka auttamassa kyseistä tyttöä. Ja niin välinpitämättömästi puhuvat tytöstä.. Ärsyttää ! En kyllä ihmettele miksi ei tyttö halua puhua. Ja kun tässäkin tapauksessa on kaikenlisäksi takana vaikeat suhteet kotona ja yhtäkään kaveria ei ole käynyt potilasta moikkaamassa.. Ja hoitajilla ei ole aikaa eikä kiinnostusta viettää aikaa potilaan kanssa.

En ole itse hoitaja enkä mitään muutakaan mikä voisi syömishäiriöisiä auttaa. Voiko puhua hyvinvointivaltiosta kun _nämäkin_ sairaat jäävät huonolle hoidolle.

Itse en olisi koskaan hakenut apua, jos olisin tiennyt mihin joudun. Minua kohdeltiin kuin elukkaa. Vittuilua hoitajilta, kukaan ei kuuntele tai usko, yksi oli jopa lähellä käydä käsiksi.
Yksin häkissä/kopissa ja eristettiin perheestä. Sitten alkoivat kiduttaa vielä psykoosilääkkeillä.

Suomessa ei valitettavasti juuri käytetä tehokkaimpia menetelmiä nuorten anoreksian hoidossa. Perhelähtöinen hoito kotona on tehokkaampaa kuin yksilöterapia, joka sekään ei tarkoita yksin istumista (psyykenlääkittynä) sairaalahuoneessa...

http://maudsleyperheet.blogspot.fi/

Oon yrittänyt kerätä rohkeutta ja hakea apua mutta en taida sittenkään uskaltaa! Oon siis 16v tyttönen ja normaalin- ja alipainon rajalla joten en tiedä voisinko syömishäiriöön apua saadakkaan, lähinnä jonkun laista tukea ja terapian tyylistä apua ajattelinkin. Fyysisiä oireita on kyllä olemassa mm. Huimaus, palelu ja kuukautiset eivät tule. Oon huolissani ittestäni mutta en vaan uskalla kertoa kellekkään.