Pitäis säätää laki eronneille

Hyvä ajatus...tuo vuoden "lakisääteinen" yksinolo lapsen/lasten kanssa eron jälkeen. Saisi käytännön asiat hoidettua, omaa päätään hoidettua ja pystyisi (ehkä) tukemaan lasta/lapsia eroon sopeutumisessa. Mutta toiveajattelua taitaa olla monen eronneen kohdalla, valitettavasti.

Toisilla kun on kauhea hätä löytää uusi kumppani täyttämään eroahdistusta. Tai yleensäkin korvaamaan omaa ahdistusta, ikäkriisiä, onnellisuuuskriisiä jo liiton aikana. Täyttämään omaa tyhjyyttä, ankeutta ja vaikeita ajatuksia -tuo pakeneminen uuden suhteen alkuhuumaan on niin läpinäkyvää. Elämä/ uusi suhde tuo eteen samoja ongelmia kuin menneessä liitossa, jos niitä ei käsittele ja työstä mitenkään.

Baarijuoksu, nettitreffailu, seuran hakeminen, alkoholin liikakäyttö, unettomuus, erilaiset fyysiset vaivat, liiallinen urheilu joillakin...kuulostaako eronneet tutulta? Ja jos olet komea/kaunis, sitä helpompaa on uusi löytää. Aina löytyy joku rakkaudennälkäinen toiveikas ihminen, todennäköisesti eronnut itsekin.

Kaikilla ei mene näin, mutta aika monella..riippumatta siitä, onko itse jättäjä vai jätetty näin karkeasti jaoteltuna. Ja ei muutaku uutta putkeen, lapset jää toiselle sijalle. Itselleen ja muille voi valehdella/selittää asioiden olevan ihan toisin ja teeskennellä oman käytöksen parisuhteessa tiettyyn pisteeseen saakka, kun on oikein eropörrössä. Toiset ei vaan opi koskaan. Kun ei halua kohdata itseään ja muuttaa itseään ja käytöstään. Tai selvittää välejä menneen kanssa.

Että terveiset vaan exälle minulta ja lapsilta, olet ihan itse käytöksesi valinnut ja tiedät sen kyllä. Vaikea olla kyynistymättä, mutta haluan uskoa, että kaikki eivät ole samanlaisia pakenijoita, kuin sinä.

Baarijuoksu, nettitreffailu, seuran hakeminen, alkoholin liikakäyttö, unettomuus, erilaiset fyysiset vaivat, liiallinen urheilu joillakin...kuulostaako eronneet tutulta? Ja jos olet komea/kaunis, sitä helpompaa on uusi löytää. Aina löytyy joku rakkaudennälkäinen toiveikas ihminen, todennäköisesti eronnut itsekin.

Kaikilla ei mene näin, mutta aika monella..riippumatta siitä, onko itse jättäjä vai jätetty näin karkeasti jaoteltuna. Ja ei muutaku uutta putkeen, lapset jää toiselle sijalle. Itselleen ja muille voi valehdella/selittää asioiden olevan ihan toisin ja teeskennellä oman käytöksen parisuhteessa tiettyyn pisteeseen saakka, kun on oikein eropörrössä. Toiset ei vaan opi koskaan. Kun ei halua kohdata itseään ja muuttaa itseään ja käytöstään. Tai selvittää välejä menneen kanssa.

Kuka liekään kirjoittaja ja mistä tietonsa saanut, mutta näin se juuri on, taitaa vain olla, että itse tuo onneton ei näitä asioita näe itsesään. Lähellä olevat kuitenkin voivat allekirjoittaa täydellisesti totta olevan kirjoittajan jutussa.

Olisi todella hyvä syy laittaa henkilö ainakin parin vuoden edunvalvontaan jo ihan oman ja lastensa turvallisuuden vuoksi.

Niin monelta eronneellta karkaa se mopo käsistä ja millään ei ole mitään väliä, ostetaan ja mennään. Kyllä minulle eräs kertoi suoraan, että ei välittänyt mistään ja tuhosi kaikki rahansa, jotka oli tarkoitettu asunnon laittoon, sitten valkaantui aivan äärettömästi ja elämä ei ole oikein kovalla työlläkään palannut uomiinsa. Lapset todella jäivät sellaisiksi heittopusseiksi, teki valtavasti töitä saadakseen asiansa kuntoon, kolmeakin työtä, joten voitte päätellä, miten aikaa olisi lapsille riittänyt ja vielä lisäksi "uusi pukki" käskyttämässä. Suorastaan hirveää katsottavaa.

Pitäisi säätää laki, joka edellyttää tiettyjä ominaisuuksia ja henkistä kypsyyttä, että ylipäätänsä saa tehdä lapsia! Se olisi lapsen etu. Myöhäistä sitä on sitten itkeä, kun sukset on ristissä itsensä ja muiden myös lapsien kanssa. Naimisiin voi sitten ihan kuka tahansa pläjäyttää ken tahtoo.

Kyllähän tässä itsekin pohdin, lähdenkö. Minä vain en varmasti etsi uutta, olen niin väsynyt kaikkeen perheeseeni kohdistuvaan, että juoksisin kauas jonnekin, jossa en näkisi en kuulisi mitään, olisi vain kaunista ja rauhallista ja lämmintä.

Osaan kyllä taloudelliset asiat hoitaa, mutta täysi katastrofi siitä syntyisi, kun kaiken alkaisi alusta ja nyt vain paljon vähemmin varoin. En vain pääse niin vain irti tästä "vankilasta" nimeltä sairauden tuomat asiat, jotka eivät ole pieniä ja lieviä vaan kamalia.
Itse en ole sairas, mutta läheiseni on, yksin hän ei pärjää millään. Lisänä ovat muut vaikeudet, joihin liittyy lapsia, joten en voi karata, vaikka välillä tuntuu että ei millään jaksa.

Taitaa vain olla niin, että sielläkään ei sieluni saisi rauhaa, tietäisin olevan sairauden, tietäisin muunkin pahan olon, tuntisin syyllisyyttä kun en ole auttamassa. Vaikkakin saan moitteita päälleni tein niin tai tein näin, puhuin tai olin puhumatta. Kun vielä näkisin sen päivän, että kaikki muuttuu hyväksi.

Kun pääsisin lomalle edes jonnekin hetkeksi.

Luuletko tosiaan, että vain ERONNUT voi "höyrähtää" renttuun? Suuri osa eroaa sen takia, ettei lapsen isä (juu, nimenomaan isä) tuhlaa rahansa kaikkeen muuhun kuin lapsen elatukseen. Hirveä poru ja meteli eron jälkeen, kun lapsen elatukseen pitäisi osallistua, eikä itsekkäästi tuhlata rahansa miten haluaa. Tietysti hyvin usein isä on varaton renttu, jota vaimo yrittää elättää. Näin ei ole liiton alusta asti, mutta asiat tuppaavat muuttumaan.

Ikävä todeta että se toinen on mitä luultavammin se renttu, varsinkin se joka oikein etsii naisia, joilla näyttää olevan ongelmia parisuhteessa. tai ovat juuri eronneet.

Mies joka löytyy vasta ajan kanssa ja on yksinkin malttanut elää ja ilman kapakkakierroksia ja karvahatun jaolla käyntejä luultavammin ei ole ehkä renttu vaan todella jätetty ja tunnollinen.

Miksi pitää jo varastossa olla se uusi suhde, johon vaihtaa lennossa. Miksi ei voi elää lastensa kanssa aluksi ja laittaa perusasiat kuntoon, miksi alkaa elättämään uutta suhdetta, sillä niinhän siinä käy, kaikki lastenkin rahat menee sen uuden suhteen kanssa menemiseen.

Kyllä ne varat pitää olla ihan kokonaan toisessa suhteessa eri pusseissa ja mitä maksetaan yhdessä, se maksetaan puoliksi ja todisteellisesti. Siihen on hyvä yksi yhteinen tili ja siitä maksetaan yhteiset asiat, mutta sinne eivät kuulu ex-liiton lasten varat, JOTKA ovat lapsilisät, elatusmaksu ja lähivanhemmalta sama summa kuin elatusmaksu. Selvemmin asia selviää, kun avaatte näitä varten oman tilin ja sieltä sitten hoidatte vain ja ainoastaan lasten kuluja, ei mitään muuta.

Eli lapsilisät, elatusmaksut ja omalta osalta sama summa elatusmaksua tilille joka kuukausi, jos kaikki ei mene loppu säästöön lasten koulutusta ja tulevaisuutta varten, mutta ei omana käyttöön. Jos ei riitä, tiedät että on joko tarve neuvotella elatusmaksu suuremmaksi tai itse osallistua enemmän kulujen maksamiseen.

Vai todella mieluimminko kustannat uudelle kumppanille helpon elämän.
Eli pidät omat varasi omasi, äläkä ala elättämään ketään.

Jos varat ovat kaikki omasikin samalla tilillä lasten sekä omasi, valtavan helposti ne sekaantuvat ja joutuvat näin uusikkosi pussiin, hehän osaavat, eivät he muutoin olisi saalistamassa.

Jos lapsi saa lapsilisä 110 euroa elatusmaksua sen vähimmän mukaan 150 e ja lähihuoltajan osuus 150 eur tekee se yhteensä kuukaudessa 410 eur, meneekö lapsen asioihin tuo summa joka kuukausi. Mielestäni pitää osata myös poistaa sellaisia menoja, jotka eivät ole aivan välttämättömiä, lapsen rahoista ei makseta asuntoa eikä montaa muutakaan aikuisten tarvetta.

Taitaa olla ajattelumaailmassa vikaa, pitää siis osata aikuisen luopua myös omista menoistaan eli suu säkkiä myöten.

Jos lapset harrastaa ja kasvaa, kuluttaa vaatteet puhki nopeampaan kuin aikuinen niin ei 410 euroa edes riitä kuluihin. Vaatteet on yhtä kalliita kuin aikuisten, harrastus, hoitomaksut ei ole ihan halpoja nekään. Ruoka maksaa vaikka tekis itse. Kännykkä vaikka halpa sellainen on nykyään tarpeellinen jne..