Perintö lapsenlapsen käyttöön.

En halua sitoa toista perillistä tähän. Hän tuskin haluaa antaa minun lapsenlapselleni tätä etua, kun hänellä on omatkin perillisensä.
Tyttärelläni on oma asuntonsa ja elämänsä, mutta tietysti hän on ensisijainen perilliseni aikanaan.
Mutkikkaalta tuntuu, joten en ehkä jatka ajatusta sen pitemmälle.

Ajattelin myös niin, että jäisin asunnon omistajaksi itsekin yhdessä tyttäreni kanssa. .Maksettaisiin sisaren osuus pois, ja loppu jäisi lapsenlapselle korottomaksi lainaksi, ja hän saisi asunnon nimiinsä aikanaan.

Mutkikasta?

Ensiasunto ja mummu kirjoitti:

En halua sitoa toista perillistä tähän. Hän tuskin haluaa antaa minun lapsenlapselleni tätä etua, kun hänellä on omatkin perillisensä.
Tyttärelläni on oma asuntonsa ja elämänsä, mutta tietysti hän on ensisijainen perilliseni aikanaan.
Mutkikkaalta tuntuu, joten en ehkä jatka ajatusta sen pitemmälle.

Ajattelin myös niin, että jäisin asunnon omistajaksi itsekin yhdessä tyttäreni kanssa. .Maksettaisiin sisaren osuus pois, ja loppu jäisi lapsenlapselle korottomaksi lainaksi, ja hän saisi asunnon nimiinsä aikanaan.

Mutkikasta?

Lue lisää

>>En halua sitoa toista perillistä tähän. Hän tuskin haluaa antaa minun lapsenlapselleni tätä etua, kun hänellä on omatkin perillisensä.>>

Ihmettelen, mistä toisesta perillisestä puhut. Sisaresi ei peri sinulta mitään, vaan tyttäresi on ainoa perillinen kuoltuasi.

>>Maksettaisiin sisaren osuus pois, ja loppu jäisi lapsenlapselle korottomaksi lainaksi, ja hän saisi asunnon nimiinsä aikanaan.>>

Eli ostaisit tyttäresi kanssa sisaresi osuuden ja lapsenlapsi ostaisi sinun puolikkaasi itselleen. Tässä on turhan monta kauppaa, jolloin jokaisesta menee varainsiirtovero. Kannattaa tietenkin toimia niin, että lapsenlapsi ostaa sisaresi osuuden ja sinä jäät omistajaksi omaan puolikkaasi.

Arvaan, että lahjoitus ei käy, koska mummo ei luota siihen, että lapsenlapsi ei tuhlaisi omaisuutta.

Jos mummo itse jää omistajaksi toiseen puoleen (kuten ehdotin) hän voi valvoa, että asuntoa ei myydä ilman mummon suostumusta.

Sen vuoksi paras vaihtoehto on, että mummo lainaa rahaa korottomasti lapsenlapselle sisaren puolikkaan ostamiseksi häneltä. Lapsenlapsi maksaa sitten lyhennyksiä mummolle asuessaan asunnossa yksin. Tämä tulee lapsenlapselle halvemmaksi kuin asua kalliilla vuokralla.

kaupittelu kirjoitti:

Arvaan, että lahjoitus ei käy, koska mummo ei luota siihen, että lapsenlapsi ei tuhlaisi omaisuutta.

Jos mummo itse jää omistajaksi toiseen puoleen (kuten ehdotin) hän voi valvoa, että asuntoa ei myydä ilman mummon suostumusta.

Sen vuoksi paras vaihtoehto on, että mummo lainaa rahaa korottomasti lapsenlapselle sisaren puolikkaan ostamiseksi häneltä. Lapsenlapsi maksaa sitten lyhennyksiä mummolle asuessaan asunnossa yksin. Tämä tulee lapsenlapselle halvemmaksi kuin asua kalliilla vuokralla.

Lue lisää

Jos mummo pidättää lahjoittamaansa puolikkaaseen hallintaoikeuden, niin silloin hän pystyy aivan hyvin valvomaan, ettei lapsenlapsi tuhlaa omaisuutta. Asuntoa ei nimittäin voi myydä ilman hallintaoikeuden haltijan suostumusta. Eikä kukaan tuollaista asuntoa ostaisikaan, kun kerran mummo tulee mukana hallintaoikeuksineen.

Jos taas lapsenlapsi ostaa asunnon ja ottaa lainan mummolta, niin silloin asunto on erittäin helppoa laittaa lihoiksi: senkun myy sen ja maksaa velan mummolle.

Jos maksaa.

Ja jos ei maksa, niin siinähän mummo lähtee sitten nostamaan velkomuskannetta käräjäoikeudessa.

Usein mummot haluavat tehdä perintösuunnittelua ja siirtää varallisuutta jälkipolville mahdollisimman verotehokkaasti. Ei kannata sekaantua keskusteluun, jos ei ole mitään järkevää sanottavaa.

Eihän se olisi millään tavalla viisasta. Etkä pysty esittämään edes mitään perusteluja muuta kuin tuon "on viisainta".

Diibelidaabaa kirjoitti:

Eihän se olisi millään tavalla viisasta. Etkä pysty esittämään edes mitään perusteluja muuta kuin tuon "on viisainta".

Mitä perusteluja sinä esitit väitteellesi "Eihän se olisi millään tavalla viisasta"?

Mummun tarkoituksena oli ymmärtääkseni, että asunto tulisi lapsenlapsen omistukseen. Tarkoitus ei siis ollut ainoastaan antaa lapsen asua asunnossa.

Edullisin tapa siirtää omaisuus on lahjoitus, jolloin mummu pidättää puolikkaaseen hallintaoikeuden. Näin oli jo ylempänäkin ehdotettu.

Toisen puolikkaan lapsi ostaa toiselta omistajalta. Tämä toki edellyttää sitä, että lapsella on luottotiedot kunnossa ja pankki myöntää lainan. Asumistukea saa lainan korkoihin ja maksuaikataulun voi sopia niin pitkäksi, että kuukausitasolla kulut alittavat nykyvuokran. Ei siis pitäisi tulla maksuongelmia.

Minäkin kyselisin sitä, mikä idea nimimerkillä oli sen osalta, että mummu möisikin oman osuutensa?

Jos mummu on 73-76 -vuotias, on hallintaoikeusvähennys 30 % asunnon puolikkaan arvosta. Verotettavan lahjan arvo olisi näin ollen vain 52 500 euroa. Lahjavero tuosta summasta on 4 635 euroa.

75 000 euron lainan kuukausierä jää pitkällä laina-ajalla alle 400 euroon.

Lisäksi lapsenlapsen maksettavaksi tulevat yhtiövastikkeet, mutta niihinkin saa muistaakseni asumistukea.

Esimerkiksi pankista kannatta kysellä lakimiespalvelua tarvittavien asiakirjojen laatimiseen. Sitä kautta hoituu sitten tuo laina-asiakin.

Lakinainen kirjoitti:

Mummun tarkoituksena oli ymmärtääkseni, että asunto tulisi lapsenlapsen omistukseen. Tarkoitus ei siis ollut ainoastaan antaa lapsen asua asunnossa.

Edullisin tapa siirtää omaisuus on lahjoitus, jolloin mummu pidättää puolikkaaseen hallintaoikeuden. Näin oli jo ylempänäkin ehdotettu.

Toisen puolikkaan lapsi ostaa toiselta omistajalta. Tämä toki edellyttää sitä, että lapsella on luottotiedot kunnossa ja pankki myöntää lainan. Asumistukea saa lainan korkoihin ja maksuaikataulun voi sopia niin pitkäksi, että kuukausitasolla kulut alittavat nykyvuokran. Ei siis pitäisi tulla maksuongelmia.

Minäkin kyselisin sitä, mikä idea nimimerkillä oli sen osalta, että mummu möisikin oman osuutensa?

Jos mummu on 73-76 -vuotias, on hallintaoikeusvähennys 30 % asunnon puolikkaan arvosta. Verotettavan lahjan arvo olisi näin ollen vain 52 500 euroa. Lahjavero tuosta summasta on 4 635 euroa.

75 000 euron lainan kuukausierä jää pitkällä laina-ajalla alle 400 euroon.

Lisäksi lapsenlapsen maksettavaksi tulevat yhtiövastikkeet, mutta niihinkin saa muistaakseni asumistukea.

Esimerkiksi pankista kannatta kysellä lakimiespalvelua tarvittavien asiakirjojen laatimiseen. Sitä kautta hoituu sitten tuo laina-asiakin.

Lue lisää

Lisään tähän vielä, että korkotaso saattaa toki nousta nykyisestä, jolloin lainan kuukausierä kasvaa. Mutta ehkäpä lapsenlapsen tulotasokin tulevaisuudessa nousee, joten ongelmia ei välttämättä tule.

Ja kuukausibudjettia laskettaessa pitää tosiaan ottaa huomioon myös nuo yhtiövastikkeet.

Lakinainen kirjoitti:

Mummun tarkoituksena oli ymmärtääkseni, että asunto tulisi lapsenlapsen omistukseen. Tarkoitus ei siis ollut ainoastaan antaa lapsen asua asunnossa.

Edullisin tapa siirtää omaisuus on lahjoitus, jolloin mummu pidättää puolikkaaseen hallintaoikeuden. Näin oli jo ylempänäkin ehdotettu.

Toisen puolikkaan lapsi ostaa toiselta omistajalta. Tämä toki edellyttää sitä, että lapsella on luottotiedot kunnossa ja pankki myöntää lainan. Asumistukea saa lainan korkoihin ja maksuaikataulun voi sopia niin pitkäksi, että kuukausitasolla kulut alittavat nykyvuokran. Ei siis pitäisi tulla maksuongelmia.

Minäkin kyselisin sitä, mikä idea nimimerkillä oli sen osalta, että mummu möisikin oman osuutensa?

Jos mummu on 73-76 -vuotias, on hallintaoikeusvähennys 30 % asunnon puolikkaan arvosta. Verotettavan lahjan arvo olisi näin ollen vain 52 500 euroa. Lahjavero tuosta summasta on 4 635 euroa.

75 000 euron lainan kuukausierä jää pitkällä laina-ajalla alle 400 euroon.

Lisäksi lapsenlapsen maksettavaksi tulevat yhtiövastikkeet, mutta niihinkin saa muistaakseni asumistukea.

Esimerkiksi pankista kannatta kysellä lakimiespalvelua tarvittavien asiakirjojen laatimiseen. Sitä kautta hoituu sitten tuo laina-asiakin.

Lue lisää

Verotuslaki 56 §
"Jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, on verotusta toimitettaessa meneteltävä niin, kuin jos asiassa olisi käytetty oikeata muotoa. Milloin kauppahinta, muu vastike tahi suoritusaika kauppa- tai muussa sopimuksessa on määrätty taikka muuhun toimenpiteeseen on ryhdytty ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että suoritettavasta verosta vapauduttaisiin, on verolautakunnalla oikeus arvioida verotettava tulo ja omaisuus."

Mitenköhän verottaja hallinnan pidätykseen suhtautuisi, jos asunnon kokonaan omistava siinä asuu, mutta puolikkaaseen kohdistuu lahjoittajamummun hallintaoikeus, mistä hallinnan tosiasiallisesta luovuttamisesta lapsenlapselleen mummu ei mitään etua vaadi eikä saa? Katsoisiko verottaja hallinnan pidätysehdon vain lahjaveron kiertämistarkoituksessa tehdyksi ja tulkitsisiko se ehkä lahjan tehdyksi ilman todellista hallinnan pidättämisen tarkoitusta? Jolloin ehkä lahjavero määrättäisiin alentamattomasta lahjan arvosta. Jolloin ehkä perintö mummun osuudesta olisi kuitenkin edullisempi. (Lapsenlapsi maksaisi kauppahintaa toisesta puolikkaasta mummun sisarelle.)

nix_nax kirjoitti:

Verotuslaki 56 §
"Jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, on verotusta toimitettaessa meneteltävä niin, kuin jos asiassa olisi käytetty oikeata muotoa. Milloin kauppahinta, muu vastike tahi suoritusaika kauppa- tai muussa sopimuksessa on määrätty taikka muuhun toimenpiteeseen on ryhdytty ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että suoritettavasta verosta vapauduttaisiin, on verolautakunnalla oikeus arvioida verotettava tulo ja omaisuus."

Mitenköhän verottaja hallinnan pidätykseen suhtautuisi, jos asunnon kokonaan omistava siinä asuu, mutta puolikkaaseen kohdistuu lahjoittajamummun hallintaoikeus, mistä hallinnan tosiasiallisesta luovuttamisesta lapsenlapselleen mummu ei mitään etua vaadi eikä saa? Katsoisiko verottaja hallinnan pidätysehdon vain lahjaveron kiertämistarkoituksessa tehdyksi ja tulkitsisiko se ehkä lahjan tehdyksi ilman todellista hallinnan pidättämisen tarkoitusta? Jolloin ehkä lahjavero määrättäisiin alentamattomasta lahjan arvosta. Jolloin ehkä perintö mummun osuudesta olisi kuitenkin edullisempi. (Lapsenlapsi maksaisi kauppahintaa toisesta puolikkaasta mummun sisarelle.)

Lue lisää

Hallintaoikeuden pidätys ei ole veronkiertoa. Mummu voi halutessaan periä lapsenlapselta vuokraa puolikkaasta ja jos lapsi muuttaa vaikka vähäksi aikaa asunnosta pois ja asunto vuokrataan jollekulle toiselle, saa mummu puolet vuokratulosta silloinkin.

Mitään pakkoahan ei mummulla ole vuokran perimiseen. Ihan samalla tavallahan on mahdollista antaa jonkun asua omistamassaan asunnossa. Ei siitäkään tarvitse periä vuokraa.

Hallintaoikeuden pidätystähän käytetään paljon lahjoitettaessa vapaa-ajan asuntoja. Tällöinkin usein tilanne on se, että lahjansaaja käyttää mökkiä itsekin, eikä hallintaoikeuden pidättänyt saa siitä mitään etua.

Toki voi olla hyvä miettiä sitäkin vaihtoehtoa, että mummu pidättäisi hallintaoikeuden vain määrävuosiksi. Jos mummu nimittäin joskus ikääntyneempänä ei pystykään hoitamaan asioitaan itse, voi hänen edunvalvojansa hyvinkin alkaa periä lapsenlapselta vuokraa tuosta puolikkaasta. Toki tämäkin asia on järjestettävissä esimerkiksi hyvin laaditulla edunvalvontavaltakirjalla.

Joka tapauksessa verotuskäytäntö on tällaisissa lahjoituksissa ollut hyvin suopea eli tietooni ei ole tullut mitään ongelmia. Mutta ihan hyvää pohdintaa nix_naxilta toki.

Perintövero on (ainakin tällä hetkellä) kevyempi kuin lahjavero. Jos hallintaoikeutta ei pidätettäisi, olisi lahjavero 75 000 eurosta 7 560 euroa ja perintövero 5 450 euroa. Parin tonnin ero siis.

Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että asunnon arvo saattaisi mummun kuollessa olla paljon korkeampi. Ja lapsenlapsi saattaa tuolloin saada mummulta muutakin perintöä. Tuolloin veroprosentti saattaisikin nousta paljon korkeammaksi kuin jos omaisuus tulisi tällä tavalla kahdessa erässä.

Selkeintä toki on se, ettei tuota hallintaoikeutta pidätetä. Tällöin esim. asunnon mahdollinen myöhempi myynti on yksinkertaisempaa, kun mummulta (tai hänen edunvalvojaltaan) ei tarvitse pyytää siihen suostumusta.

Edelleen hyviä pohdintoja ja samoja pointteja joita olen itsekin käynyt läpi.

Mutta entäpä jos mietitään toisenlaista tilannetta:
Testamentilla on määrätty omaisuuden hallintaoikeus A:lle ja omistusoikeus B:lle. Mutta sitten B muuttaakin asuntoon (tai asuu siellä jo valmiiksi testaattorin kuollessa). Kun kerran hallintaoikeusvähennys menee tällaisessa tapauksessa läpi, niin miksi ei sitten lahjoitettaessa?

Itse en ole käytännössä törmännyt tällaiseen tapaukseen, jossa hallinta olisi 50/50 ja omistus 1/1, mutta hallintaoikeusvähennys on verotuskäytännössä mennyt säännönmukaisesti läpi lahjoitettaessa asunto henkilölle joka jo asuu siinä.

Olen samaa mieltä, mutta itse lähtisin varmaan kuitenkin valittamaan, jos vähennystä ei tulisi. Aika vaikeaahan on lopulta määritellä milloin hallintaoikeus on "aito" ja milloin ei (viittaan siis mm. noihin kesämökkilahjoituksiin).

Joka tapauksessa aloittajan pitäisi ehkä määritellä tarkemmin tavoitteensa, ja suunnitelman tekeminen vaatisi kokonaisvaltaista kartoitusta eli tietoa esim. siitä, onko lapsenlapsen tarkoitus saada perintönäkin jotakin.

Onpa todella niukkaa! Omistusasunnossa asumistukea saa vastikkeeseen, erikseen maksettaviin lämmityskustannuksiin ja vesimaksuihin tai kiinteistön hoitomenoihin ja lisäksi vielä osaan asunnon hankkimiseksi ja perusparantamiseksi otettujen henkilökohtaisten lainojen koroista. MIHIN sitä tukea vielä noiden LISÄKSI pitäisi saada?