Tules Late Jämsään

Ei tämmösiä saa täällä kirjotella!

Kyllä osattiin 70-luvulla Kaipolan korjauspajallakin vippaskonstiremontit. Erään pajan remonttijullin sai lipevä autokauppias ostamaan vuonna 1973 ihan uuden Morris Marinan. Englantilaiseen tapaan siitä tuli öljyt pihalle vaihdelaatikosta 30 000 km kohdalla. Ei muuta kuin prässillä 3 kg yhtiön vaseliinia vaihdelaatikkoon ja Helsinkiin vaihtamaan auto toiseen. Onneksi pakkaset oli tulossa vasta muutaman kuukauden kuluttua. Takaisin tultiin uudenkarhealla Datsun 100 A:lla, mikä pelasikin sitten moitteetta useita vuosia.

Muuan iäkäs sähkötisuri sai ajettua Datsun 1600:n koneesta kiertokanget mutkalle. Ei muuta, kuin yövuorossa prässillä kiertokankia sen verran suoremmaksi, että sai autosta koneen käyntiin. Seuraavana päivänä hissun kissun kevyellä pintakaasulla Jyväskylään Autopalen pihaan ja vaihto nuorempaan Datsuniin. Ei käynyt autokauppias edes koeajamassa autoa, kun sattui pihalla seisomaan silloin, kun auto tuotiin ajamalla Jämsästä Autopalen pihaan.

Onkos Helylän metrimololla heittää parempia jekkuja kehiin...? Tuliko joskus korjattua vuotavia kannentiivisteitä Miranolilla. Sen kahdelta puolelta maalatun kansipahvin kun vetää lujaan momenttiin, niin ei koneen lämmettyä ja maalin kuivuttua tihku nesteitä läpi... vähään aikaan...

Jännä miten yksi ja sama henkilö aloittaa aina näitä lateketjuja ja vielä vastaa itselleen omiin ketjuihin.

Kyllä kuule osattiin kusetus täälläkin. Meillä oli 60-luvun puolessa välissä -62 mallin Taunus, mistä oli molemmat etulokasuojat ruostuneet totaalisesti läpi puhki. Ei saanu romikselta käytettyjä ja uudet makso maltaita. Onneksi oli jääny liiterin katon purkamisesta vanhaa kattohuopaa, mikä muotoiltiin kaasutoholla hyvin lokasuojan malliseksi ja liimattiin sitten Yhtyneiden Joulupaketista saaduilla ilmaisilla Evo-Stik liimoilla kiinni ruosteisten lokasuojien päälle. Seuraavana päivänä kittiä päälle, hionta ja maali pintaan.

Ajettiin sitten joulukuussa jo pimeän aikaan räntäsateessa puoli tuntia ennen klo 17 sulkemisaikaa Jyväskylän Aren pihaan ja väännettiin siitä Taunuksesta vaihtokaupat samanlaiseen -65 mallin taunukseen. Kauppias kävi oikein koeajamassa meidän kattohuopa-Taunuksen, mutta kyllähän siinä tekniikka kunnossa oli. Lokasuojien ulkonäkö miellytti ilmeisesti kauppiasta, kun ei ruvennut peltejä koputtelemaan. Silloin ei tunnettu mitään kuluttajasuojalautakuntia ja kauppa oli laillinen ilman jälkimarinoita, koska auton kunto oli se, mikä se myyntihetkellä oli. Siinä ei enää jälkeen päin auttanut urputtaa yhtään, jos ei kaupantekohetkellä älynnyt tarkastaa autoa riittävän hyvin.

Silloin kun asuin -60 luvun lopulla omakotitalossa Vitikkalan pellolla Peltotiellä siinä nykyisen lahkolaisten temppelin seutuvilla, oli mulla myynnissä vuosimallin 1965 Velocette Thruxton. Muuten hyvä pyörä, mutta kun siitä oli palanut mäntä puhki, eikä se lähtenyt enää loppuaikoina käyntiin edes ehjälläkään männällä. Ei siinä mitään, sorvasin paksusta katajasta siihen uuden männän puhki palaneen männän mallin mukaan. Katajamäntä pyttyyn ja kone kasaan. Koillis-Hämeeseen laitoin myynti-ilmoituksen. Mäntästä löytyikin innokas ostaja, joka sanoi tulevansa lauantaina siinä klo 18 aikaan katsomaan pyörää.

Puolisen tuntia ennen ostajan tuloa kuumensin toholla sylinterin kuumaksi. Ostaja tulikin sovittuun aikaan ja kerroin koneen olleen vielä 15 minuuttia sitten ajossa ja käynnissä, mutta ei se oikein lähde kuumana käyntiin, ennen kuin kone on jäähtynyt kylmäksi. Ostaja kokeili käyntiin polkemalla, että puristukset on pytyssä kunnossa ja sylinterikin oli vielä melkoisen kuuma. Ei muuta kuin kättä päälle ja kaupat lukkoon sekä rahat taskuun. Velocette köytettiin lava-Mossen lavalle kyljelleen ja matka kohti Mänttää alkoi. Kauppa se on joka kannattaa.

Saatiin 60-luvulla Caterpillarille iso urakka Lapista asti. Vietiin pillari lavetilla Jämsästä Lappiin ja ruvettiin koskia perkaamaan. Ruokatuntia vietettiin aina semmoisessa entisessä vanhassa hiekkamontussa. Siinä porukassa oli yhtenä lapiomiehenä semmonen paikallinen jänkä-Joonas, joka kulki jostain helekutin kaukaa selekosesta mopolla töissä sillä työmaalla. Sillä oli semmonen pakkomielle, että suurimman osan ruokatuntia se aina ruuvasi sen moponsa kaasuttimen säätöjä kohdalleen ja kierrosti ja vingutti sitä mopoaan melkein koko tunnin.

Porukassa oli yksi laturi, jolla oli dynamiittia hallussaan työnsä puolesta. Yhtenä aamuna pyydettiin siltä laturilta puoli pötköä dynamiittia. Ensiapupakkauksesta otettiin sideharsoa ja laitettiin se dynamiitti sideharsoon ja tiputettiin pötkö likoamaan jänkä-Joonaan mopon bensatankkiin. Harson pää jätettiin korkin reunan alle, että saatiin juuri ennen ruokatuntia nykäistä pötkö tankista ylös.

Jänkä-ukko kun oli poronliha-eväänsä syönyt, alkoi sillä taas vimmattu mopon kierrostaminen ja kaasuttimen säätö. Jo hyvissä ajoin ennen ruokatunnin loppua ukko ryntäsi riemuissaan muiden työmiesten porukkaan ja kertoi, että "nyt meni lopultakin mopossa kaasarin säätö kunnolla kohdalleen... kyllä muuten kiertää". Lähdettiin illalla töistä majapaikkaamme ja Lapin ukko sinne jonnekin helkutin kauas selekoseen.

Seuraavana aamuna Lapin ukko tuli vanhalla (tai eihän se vielä silloin vanha ollut, mutta oli vaan kovin vanhan ja huonon näköinen) kultamaha-Ferkulla töihin. Kertoi eilen töistä lähtiessään mopon kulkeneen melkein lentämällä ensimmäiset 15 kilometriä, mutta sitten meni jostain syystä mopon kone jumiin. Joutui kävelemään 25 kilometriä vielä kotiin selekoseen siitä mopon rikkumispaikalta. Kävi sitten illalla kultamaha-Ferkun kanssa peräkärryllä hakemassa mopon kotiinsa. Myöhään yöllä oli vielä irrottanut moposta kannen ja sylinterin... oli kuulemma mäntään palanut iso reikä. Totesi vaan siellä työmaalla meille muille, että "oli se ajo kyllä mukavaa... niin kauan kun sitä kesti..."

Minä se kusetin vuonna 1973 Datsunin maahantuojaa. Oli ihan uusi halli Jämsän Viiskulmassa ja sain uusien Datsunien myyntioikeudet ja komean DATSUN-kyltin rakennuksen katolle. Mulla oli koko ajan vaihtoautohallissa enemmän myynnissä omia Helsingin trokareilta ostettuja autoja "omaan lukuun", kuin mitä oli tullut sisään uusien Datsunien myynnissä vaihtoautoja. Tekivät Helsingistä tarkastuskäynnin liikkeeseen ja ihmettelivät, mitä tämä autonpaljous vaihtoautohallissa oikein on? Veivät jostain syystä sen komean ihan uuden DATSUN-kyltin pois sieltä rakennuksen katolta. Hyvin siinä rakennuksessa näkyy käyvän autopuolen varaosakauppa vielä tänäkin päivänä.

Yritinhän minä myydä sitten 80-luvulla uusia Mitsubishi-autojakin siinä samassa rakennuksessa, missä on nyt Anttilan Arin autokorjaamo. Mulla oli huoltomiehenä ja yhtiökumppanina semmoinen vaikealuonteinen jolppi, mikä yritti ajaa vähän ralliakin. Persiilleen meni sekin yritys ja se huoltomieskin joutui myymään omistusasuntonsa minun kieroilujen takia. Meni siellä muilla minun velkoja taanneilla metsätkin myyntiin, kun oikein heitin ison kieroiluvaihteen päälle.

Jännä kattoo ip osoitteita ja huomata miten moni viesti lähtee yhdestä ja samasta. .

80-luvun lopulla tuli siihen "Halosen talon" alakerrassa olevaan parkkihalliin semmoinen autotrokari, kuin Auto-Luoto. Ei ollu mitään sukua näille Olkkolassa rautapyttyjä valmistaville Luotoille. Märkäkorville kerrottakoon, että Halosen talo on se matala rakennuksen läppänä siinä K-Mansikkaa vastapäätä tien toisella puolella. Talossa oli uutena vaatekauppa Halonen ja sitten paljon myöhemmin Tarvikekeskuksen esiaste Marieplast Oy toimi myös samoissa tiloissa... mitähän siinä liiketilassa nykyään lie?. Tulee niin harvoin enää nykyään lähdettyä rullatuolilla rullailemaan täältä Lukkoilakodin lämpöisestä sinne kylän keskustaan. Alkumatka alamäkeen keskustaa kohti menisikin kyllä melko vähillä käsivoimien käytöllä... mitä nyt jyrkemmissä mäissä pitää enemminkin jarrutella, mutta tahtoo pyörän kummin kitka jyrkässä mäissä polttaa jarrutuksessa rakot kämmeniin.

Kumminkin se Auto-Luoto laittoi oikein Koillis_hämeeseen ilmoituksen, että lauantaina on "Suuret avajaiset... tullaan tutuiksi". Siellä oli avajaisissa oikein haitarin soittoa ja kahvitarjoilu... tai se mitään soittoa ollu... semmosta samanlaista onnetonta haitarin natuutusta, mitä ne hampaattomat romanialaiset vanhat eukot piti muutama vuosi sitten Lidlin pihassa.

Auto-Luoton kalusto oli kyllä järkyttävää tavaraa. Näki selvästi, että siihen nippuun oli koottu pääkaupunkiseudun autoliikkeistä ja trokareilta kaikista pahimmat lintat ja romut, mitä saa nipussa ostamalla mahdollisimman monta mahdollisimman pienellä hinnalla. Ei se Auto-Luoto siinä montaa viikkoa viihtynyt... saikohan myytyä yhtään niistä romuistaan pois. Ei edes jämsäläiset olleet niin tyhmiä, että olisivat ostaneet niin kelvotonta romua.

Olisi ollut 40 vuotta aikaa uhota Latelle mutta nyt uskallat muka ottaa luulot pois vanha köntys kun Late on asioilla.

Hmm kovin tutun kuuloisia tarinoita. Jämsässä ollut suuria businesmiehiä.

Juu Marieplatsin muistan, kun siellä yläkerrassa oli pornokauppa.

Ihan oikeen teille jämsäläiset persereiät! Toivottavasti teille riittää näitä huijareita!