Ihan mekaanisena toimintana. Mitä läheisyys on parisuhteessa. Mies sanoi, että parisuhteessamme ei ole sellaista enkä minä ole muka kiinnostunut hänestä. Miten sitä läheisyyttä pitäisi sitten suorittaa niin että saavutetaan parisuhderauhan takaava taso? Halaan miestäni päivittäin, katson telkkaria sängyssä hänen kainalossaan ja nukumme toisiimme kietoutuneena. Seksiä on melkein joka päivä. Mitä tässä nyt vielä tarvitaan. Mies ei halua keskustella asiasta koska minun pitäisi tietää. Niin siis mitä?
Mitä on läheisyys parisuhteessa?
ymmyrkäisenä
47
1662
Vastaukset
- Emraim
Kuulostaa, että mekaniikka teillä on kunnossa:). Voisiko olla kyse jostain tunnetasolla asiasta: mies on epävarma miten tärkeä on ja haluaa lisää huomiota.
Ehtisitkö hetkeksi laittamaan turbovaihteen päälle: kuuntele kiinnostuneena miehen juttuja ja ajatuksia, puhukaa niistä asioista, joista mies haluaa puhua, kokeile antaa vaikka niskahieronta tai jaokahoito joka ilta. Toista kuuri aina tarpeen vaatiessa.
Toteutan itse tätä teini-ikäiselleni. Hän ei vaadi huomiotani, mutta ajautuessamme liian kauas toisistamme kaikenlainen kanssakäyminen vaikeutuu huomattavasti, ja kotiini pesiytyy kännykkäänsä räpläävä murjottaja - ja hänen samankaltainen äitinsä.- Ebraim
Jaokahoito - siis jalkahoito
- niinse
Sano miehellesi ettet osaa lukea hänen ajatuksiaan.
- ymmyrkäisenä
Olen kyllä sanonut, mutta vastausta ei tule.
- ei ymmyrry
ymmyrkäisenä kirjoitti:
Olen kyllä sanonut, mutta vastausta ei tule.
No sittenhän asia on selvä- Mies ei kerro ja sinun on turha arvailla eli jätä koko asia taaksesi.
- Kommentti Keijo
Miehes luulee, että sä oot kylmä/tunteeton nainen ja teidän väliltä puuttuu lämmin side. Miehes ei osaa sanoittaa mikä on ja siksi vaikenee.
Paha sun on selvittää jos et saa miestäs puhumaan. Turha sen on myös tulla vaatimaan mitään jos ei osaa pukea sanoiks sitä. - mies..
"Halaan miestäni päivittäin, katson telkkaria sängyssä hänen kainalossaan ja nukumme toisiimme kietoutuneena. Seksiä on melkein joka päivä. "
Tuohan kuulostaa optimaaliselta, en oikein ymmärrä miksi mies valittaa. - Tätä se on minulle
Meillä läheisyys on oleellinen osa parisuhdetta.
. Aamulla herätessä hellä kaivautuminen kainaloon ja silittely
- Suukkoja työmatkalla ratikassa
- Töistä tullessa kapsahtaminen kaulaan ja suukottelu
- Kosketus ohikävellessä kotona
- Halausotteeseen ottaminen takaapäin, kun toinen kokkaa
- Intensiivinen huomio ruokaillessa (jalkapeliäkin pöydän alla)
- Toisen tarpeiden huomiointi: juotavaa samalla, kun käy itsekin. Toisen lempiruoan tekeminen
- Pienet lahjat, jotka osoittavat huomiointia (kukkia joskus, suklaata kaupasta)
- Hömppäviesti post-it lapulla piilotettuna johonkin, mistä toinen sen löytää
- Hellittelynimet ja -viestit päivittäin
- Tunteiden näyttäminen
- Rakastelua (tämän miehen tapauksessa usein)
- Käsi kädessä tai halaillen kävelyä kaduilla, suukottelua
jne.
Edellinen mies halasi päivittäin - hetken, lähinnä kuin kylmä kala. Ei spontaania koskettelua. Sohvalla voitiin maata vierekkäin televisiota katsoessa, ehkä pari suukkoa illan aikana. Nukkuminen tapahtui korkeintaan käsi kädessä. Kainaloon ei saanut tulla, kun oli niin kuuma ja muut kootut selitykset. Unohtamatta lähes täydellistä huomioimattomuutta muissa, arkipäiväisissäkin asioissa. Muista listalla maintuista puhumattakaan.
Näivetyin läheisyyden puutteessa ja lähdin. Todella oikea päätös!- Tätä se on minulle
Vielä täydennykseksi, että MITEN tekemällä on myös merkitystä. Pelkkä mekaaninen suorittaminen ei riitä saamaan toista tuntemaan oloaan rakastetuksi.
Siis se halaus, seksi ja vieressä makaaminen ei todellakaan riitä läheisyydeksi.
- EOS sitten
kyllä tuon pitäisi riittää jos sohvallakin ollaan kainaloissa, ehkä sitten kaipaa sitä että sanot omaaloitteisesti huomenta rakas REIPPAASTI ja otat kiinni REIPPAASTi etkä hivelöi, tai jätä aloitteita miehelle???
- ymmyrkäisenä
Ei sentään viiden vuoden jälkeen enää jalkapeliä pöydän alla, mutta suukko niskaan ja halaus takaapäin juurikin kun toinen tiskaa, hipaisu ohimennen, suukottelu, minä olen juuri se joka hyväilee miestä kun makaan hänen kainalossaan, joskus nukahtaa kainalooni kun suukottelen hänen päätään ja kuinka monta kertaa minä olenkaan kehunut kuinka hän on minusta ihana, komea ja seksikäs. Joka asiassa pistän hänet ensimmäiseksi, hän saa paremman tyynyn ja peiton, jos rahat on välissä ja hän haluaa jotain hömppää niin kaivan rahat siihen vaikka maan kolosta ja siis aivan jokaikisessä asiassa hän on aina ensimmäisenä. Joku mainitsikin kylmyyden. Ehkä minä olen kylmä? En usko olevani kun minua kyllä pidetään ihan empaattisena ihmisenä ja ystävätkin on sanoneet miehelleni, että mitä hän vielä voi pyytää kun minä menen vaikka solmuun hänen takiaan. En tiedä mitä voin tehdä tai sanoa kun mikään ei mene läpi. Mies selkeästi voi huonosti ja hokee etten rakasta häntä.
- tuli mieleen
ymmyrkäisenä kirjoitti:
Ei sentään viiden vuoden jälkeen enää jalkapeliä pöydän alla, mutta suukko niskaan ja halaus takaapäin juurikin kun toinen tiskaa, hipaisu ohimennen, suukottelu, minä olen juuri se joka hyväilee miestä kun makaan hänen kainalossaan, joskus nukahtaa kainalooni kun suukottelen hänen päätään ja kuinka monta kertaa minä olenkaan kehunut kuinka hän on minusta ihana, komea ja seksikäs. Joka asiassa pistän hänet ensimmäiseksi, hän saa paremman tyynyn ja peiton, jos rahat on välissä ja hän haluaa jotain hömppää niin kaivan rahat siihen vaikka maan kolosta ja siis aivan jokaikisessä asiassa hän on aina ensimmäisenä. Joku mainitsikin kylmyyden. Ehkä minä olen kylmä? En usko olevani kun minua kyllä pidetään ihan empaattisena ihmisenä ja ystävätkin on sanoneet miehelleni, että mitä hän vielä voi pyytää kun minä menen vaikka solmuun hänen takiaan. En tiedä mitä voin tehdä tai sanoa kun mikään ei mene läpi. Mies selkeästi voi huonosti ja hokee etten rakasta häntä.
No... Toinen - epämiellyttävämpi vaihtoehto - on, että mies käyttää rakastamattomuusväitettä saadakseen sinut yhä enemmän mutkalle. Toisin sanoen yrittää saada sinut jatkossakin antamaan itselleen lisää rahaa tai muuta hyötyä.
Ilmaisu "menet vaikka solmuun" kuulostaa liialliselta miellyttämishalulta ja mies käyttää sitä hyväksi. Oikuttelu "kyllä sinun pitäisi tietää" ilman mitään selityksiä viittaa siihen. Keino saada sinut matelemaan jaloissa, kenties? Tekemään, mitä mies haluaa? - Kіs-kіsu
tuli mieleen kirjoitti:
No... Toinen - epämiellyttävämpi vaihtoehto - on, että mies käyttää rakastamattomuusväitettä saadakseen sinut yhä enemmän mutkalle. Toisin sanoen yrittää saada sinut jatkossakin antamaan itselleen lisää rahaa tai muuta hyötyä.
Ilmaisu "menet vaikka solmuun" kuulostaa liialliselta miellyttämishalulta ja mies käyttää sitä hyväksi. Oikuttelu "kyllä sinun pitäisi tietää" ilman mitään selityksiä viittaa siihen. Keino saada sinut matelemaan jaloissa, kenties? Tekemään, mitä mies haluaa?Ja vaikka mies ei tietoisesti yrittäisi hyötyä aloittajasta, hän projisoi oman sisäisen autiutensa parisuhteen läheisyyden puutteeksi. Koska läheisyys ei tunnu hänestä miltään, hän syyllistää kumppaniaan siitä, että läheisyyttä ei ole tarpeeksi.
Eli mies epäsuorasti vaatii aloittajaa tunnistamaan miehen oman tunnekylmyyden. Luultavasti tekisikin hyvää olla loukkaantunut tästä miehelle. Näin mies voisi vakuuttua siitä että on tärkeä ap:lle, koska sai tätä loukattua väitteillään. - ymmyrkäisenä
Kіs-kіsu kirjoitti:
Ja vaikka mies ei tietoisesti yrittäisi hyötyä aloittajasta, hän projisoi oman sisäisen autiutensa parisuhteen läheisyyden puutteeksi. Koska läheisyys ei tunnu hänestä miltään, hän syyllistää kumppaniaan siitä, että läheisyyttä ei ole tarpeeksi.
Eli mies epäsuorasti vaatii aloittajaa tunnistamaan miehen oman tunnekylmyyden. Luultavasti tekisikin hyvää olla loukkaantunut tästä miehelle. Näin mies voisi vakuuttua siitä että on tärkeä ap:lle, koska sai tätä loukattua väitteillään.Olipas analyysi. Tuo selittäisi yhtä sun toista. Jään miettimään tätä. Kiitos.
- ...
ymmyrkäisenä kirjoitti:
Olipas analyysi. Tuo selittäisi yhtä sun toista. Jään miettimään tätä. Kiitos.
Sinun kertomaasi lukiessa itsellenikin tuli mieleen jonkun sorttinen vallankäyttöyritys miehesi puolelta, mutta Kis-kisun analyysi kuulostaa kaikkein osuvimmalta.
- ………….
Ehkä miehesi ei itsekään oikeasti tiedä, mitä käytännössä haluaa. Minusta ei ole kohtuutonta pyytää normaalijärjellä varustettua aikuista ihmistä miettimään omia halujaan ja tuntojaan, jotta voi sitten kertoa niistä puolisolle.
- yks vaimo vain
Jospa miehesi ei osaa pukea sanoiksi ajatuksiaan. Miten on henkisen läheisyyden laita? Oletteko avoimia, uskallatteko avata myös kipupisteenne? Jos henkinen läheisyys puuttuu, ei sitä hellyys ja huomioiminen korvaa, niin tärkeitä kuin ne onkin.
Luin jostain parisuhdekirjasta, että on paljon parisuhteita joissa puhuminen on samaa tasoa kuin naapurin kanssa, eli niitä näitä. Monille se riittää, mutta ei kaikille.
Itse lähes 40 vuotta "höpinäliitossa" kituuttaneena sanon, että paljon jää vajaaksi syvempää tarvitsevalle. Ja minulla on täydellinen puoliso muuten. En vaan tiedä hänen ajatuksiaan. Tai onko niitä olemassakaan, luultavasti on.
Mielestäni henkinen läheisyys edesauttaa myös syvään seksuaaliseen kohtaamiseen. Ei läheisyyden kokemiseen tarvita avautumisistuntoja, toki niitäkin voi pitää. Ihan arjessa voi avautua, kertoa jos on jotain mielen päällä, tuntemuksiaan, pelkojaan. Antaa ja vastaanottaa lohdutusta, miettiä asioita yhdessä.
Kumppanisi ilmeisesti tuntee, että jotain puuttuu. Voi olla että vain tuntee, ei tiedosta sitä paremmin. Voin olla hakoteillä näine ajatuksineni, mutta tällaista tuli mieleen, koska et henkisestä puolesta maininnut.- ymmyrkäisenä
Meillä on tehty jotain käsittämätöntä laatu analyysiä viimeiset pari viikkoa. Sain pari sairaskohtausta kun perussairauteni päätti parinkymmenen vuoden hiljaiselon jälkeen ilmoittaa olemassaolostaan. Joka laukaisi miehessä reaktion että tämä lakkasi puhumasta ja kaikki läheisyys lakkasi kuin seinään. Puhuin seinille hetken aikaa ja sitten minäkin vaikenin ja vetäydyin. Ystäviini sitten tukeuduin. Muutama päivä sitten mies avasi yhtäkkiä sanaisen arkkunsa ja alkoi huutaa etten välitä hänestä enkä osoita välittämistä mitenkään. Minä tietysti ihmettelin, että mitä minä nyt tein. Olin antanut etäisyyttä koska luulin mieheni sitä tarvitsevan ja lisäksi mies oli sellaisen myrskynmerkin näköinen, että hyvä kun uskalsin edes samassa huoneessa olla. Istuin vain mahdollisimman kaukana ja jännitin että mokaan jotenkin. Jotenkin sitten sai selitettyä että olen liikaa tekemisissä ystävien kanssa, että meidän pitäisi olla enemmän yhdessä ja tehdä pariskuntana asioita. Tämä minun olisi pitänyt päätellä siitä, että yhtäkkiä hän päätti viettää kaiken vapaa-aikansa harrastuksissa ja kävi vain kotona syömässä ja nukkumassa. Sovittiin että kommunikoidaan enemmän, mutta siinäkin törmättiin sitten siihen että miehestäni puheeni on suurimmaksi osaksi joutavanpäiväistä horinaa. No ei ongelmaa. Sanoin, että puhutaan vain välttämätön ja en lavertele turhia. Tämä sopi miehelle kunnes sanoin, että onhan mulla sitten kuitenkin ystävät joiden kanssa höpötellä niitä näitä. No se ei sitten sovikaan! Mies haluaisi oppia tuntemaan minut, mutta hänellä on järjetön sääntö joka kieltää periaatteessa menneisyyden. Minusta ilman kontekstia eläminen on mahdotonta, mutta pakko yrittää. Tämäkin asia olisi helpompi jos saisi vaikka listan mitä saa sanoa...
- HERÄTYS
ymmyrkäisenä kirjoitti:
Meillä on tehty jotain käsittämätöntä laatu analyysiä viimeiset pari viikkoa. Sain pari sairaskohtausta kun perussairauteni päätti parinkymmenen vuoden hiljaiselon jälkeen ilmoittaa olemassaolostaan. Joka laukaisi miehessä reaktion että tämä lakkasi puhumasta ja kaikki läheisyys lakkasi kuin seinään. Puhuin seinille hetken aikaa ja sitten minäkin vaikenin ja vetäydyin. Ystäviini sitten tukeuduin. Muutama päivä sitten mies avasi yhtäkkiä sanaisen arkkunsa ja alkoi huutaa etten välitä hänestä enkä osoita välittämistä mitenkään. Minä tietysti ihmettelin, että mitä minä nyt tein. Olin antanut etäisyyttä koska luulin mieheni sitä tarvitsevan ja lisäksi mies oli sellaisen myrskynmerkin näköinen, että hyvä kun uskalsin edes samassa huoneessa olla. Istuin vain mahdollisimman kaukana ja jännitin että mokaan jotenkin. Jotenkin sitten sai selitettyä että olen liikaa tekemisissä ystävien kanssa, että meidän pitäisi olla enemmän yhdessä ja tehdä pariskuntana asioita. Tämä minun olisi pitänyt päätellä siitä, että yhtäkkiä hän päätti viettää kaiken vapaa-aikansa harrastuksissa ja kävi vain kotona syömässä ja nukkumassa. Sovittiin että kommunikoidaan enemmän, mutta siinäkin törmättiin sitten siihen että miehestäni puheeni on suurimmaksi osaksi joutavanpäiväistä horinaa. No ei ongelmaa. Sanoin, että puhutaan vain välttämätön ja en lavertele turhia. Tämä sopi miehelle kunnes sanoin, että onhan mulla sitten kuitenkin ystävät joiden kanssa höpötellä niitä näitä. No se ei sitten sovikaan! Mies haluaisi oppia tuntemaan minut, mutta hänellä on järjetön sääntö joka kieltää periaatteessa menneisyyden. Minusta ilman kontekstia eläminen on mahdotonta, mutta pakko yrittää. Tämäkin asia olisi helpompi jos saisi vaikka listan mitä saa sanoa...
Etkö sinä voisi olla oma itsesi ja lakata mielistelemästä miestäsi? Miehesi on oma (hankala?) itsensä ja hän on puolet teidän parisuhteestanne, mutta jotenkin tuntuu, että hänen sanomisensa ja tekemisensä on 100 %.
Lopeta orjailu ja ala elää itsesi näköistä elämää.Parisuhteessa tai sinkkuna. - ymmyrkäisenä
HERÄTYS kirjoitti:
Etkö sinä voisi olla oma itsesi ja lakata mielistelemästä miestäsi? Miehesi on oma (hankala?) itsensä ja hän on puolet teidän parisuhteestanne, mutta jotenkin tuntuu, että hänen sanomisensa ja tekemisensä on 100 %.
Lopeta orjailu ja ala elää itsesi näköistä elämää.Parisuhteessa tai sinkkuna.En voi. Mieheni on ihmisenä täysin sekaisin selkeästi. Tätä ongelmaa ei olisi ellen olisi alkanut viimeisen puolen vuoden aikana elämään omaa elämääni. Nyt sitten yritän saada tilanteen kuosiin jossa se oli ennen kuin keksin olevani myös ihminen. Kaikki on vain täysin ristiriidassa nykyisen minäni kanssa ja en muista miten nämä jutut ennen meni. Kauhean kivahan se minun kannalta olisi saada kaikki, mutta mieheni on kuitenkin tärkeämpi minulle kuin ristiretkeni. Luulin tehneeni parhaani mutta se ei ole näköjään riittänyt.
- ...
ymmyrkäisenä kirjoitti:
En voi. Mieheni on ihmisenä täysin sekaisin selkeästi. Tätä ongelmaa ei olisi ellen olisi alkanut viimeisen puolen vuoden aikana elämään omaa elämääni. Nyt sitten yritän saada tilanteen kuosiin jossa se oli ennen kuin keksin olevani myös ihminen. Kaikki on vain täysin ristiriidassa nykyisen minäni kanssa ja en muista miten nämä jutut ennen meni. Kauhean kivahan se minun kannalta olisi saada kaikki, mutta mieheni on kuitenkin tärkeämpi minulle kuin ristiretkeni. Luulin tehneeni parhaani mutta se ei ole näköjään riittänyt.
Kaikesta huolimatta sinun on elettävä omana itsenäsi. Et sinä tuolla mielistelyllä tee hyvää sen enempää miehellesi, itsellesi kuin parisuhteellennekaan.
Tottakai miehesi on hukassa, kun orjatar yht' äkkiä osoittaakin omaa tahtoa. Hänen on kuitenkin se hyväksyttävä! Ei hänellä ole oikeutta alistaa sinua! - 16 + 12
ymmyrkäisenä kirjoitti:
Meillä on tehty jotain käsittämätöntä laatu analyysiä viimeiset pari viikkoa. Sain pari sairaskohtausta kun perussairauteni päätti parinkymmenen vuoden hiljaiselon jälkeen ilmoittaa olemassaolostaan. Joka laukaisi miehessä reaktion että tämä lakkasi puhumasta ja kaikki läheisyys lakkasi kuin seinään. Puhuin seinille hetken aikaa ja sitten minäkin vaikenin ja vetäydyin. Ystäviini sitten tukeuduin. Muutama päivä sitten mies avasi yhtäkkiä sanaisen arkkunsa ja alkoi huutaa etten välitä hänestä enkä osoita välittämistä mitenkään. Minä tietysti ihmettelin, että mitä minä nyt tein. Olin antanut etäisyyttä koska luulin mieheni sitä tarvitsevan ja lisäksi mies oli sellaisen myrskynmerkin näköinen, että hyvä kun uskalsin edes samassa huoneessa olla. Istuin vain mahdollisimman kaukana ja jännitin että mokaan jotenkin. Jotenkin sitten sai selitettyä että olen liikaa tekemisissä ystävien kanssa, että meidän pitäisi olla enemmän yhdessä ja tehdä pariskuntana asioita. Tämä minun olisi pitänyt päätellä siitä, että yhtäkkiä hän päätti viettää kaiken vapaa-aikansa harrastuksissa ja kävi vain kotona syömässä ja nukkumassa. Sovittiin että kommunikoidaan enemmän, mutta siinäkin törmättiin sitten siihen että miehestäni puheeni on suurimmaksi osaksi joutavanpäiväistä horinaa. No ei ongelmaa. Sanoin, että puhutaan vain välttämätön ja en lavertele turhia. Tämä sopi miehelle kunnes sanoin, että onhan mulla sitten kuitenkin ystävät joiden kanssa höpötellä niitä näitä. No se ei sitten sovikaan! Mies haluaisi oppia tuntemaan minut, mutta hänellä on järjetön sääntö joka kieltää periaatteessa menneisyyden. Minusta ilman kontekstia eläminen on mahdotonta, mutta pakko yrittää. Tämäkin asia olisi helpompi jos saisi vaikka listan mitä saa sanoa...
Kuulostaa jotenkin oudolta ja ristiriitaiselta tuo miehesi käytös, onkohan hänella itsellään asiat kunnossa? Säikähtikö jotenkin kun huomasi, että sinä oletkin erillinen yksilö etkä itsestäänselvyys? Tuo kielto, ettei menneisyyttä käsitellä, kertoo jostain valtavasta epävarmuudesta.
- ymmyrkäisenä
16 + 12 kirjoitti:
Kuulostaa jotenkin oudolta ja ristiriitaiselta tuo miehesi käytös, onkohan hänella itsellään asiat kunnossa? Säikähtikö jotenkin kun huomasi, että sinä oletkin erillinen yksilö etkä itsestäänselvyys? Tuo kielto, ettei menneisyyttä käsitellä, kertoo jostain valtavasta epävarmuudesta.
Hän on valtavan epävarma ihminen. Koen sen rasittavaksi. Toisaaltaan hänellä on asenne että hän tekee mitä haluaa olin mitä mieltä tahansa. Minun taas pitäisi pyytää aina lupa. Viikonloppuna on tulossa riita koska hän menee tekemään mitä haluaa ja minun pitäisi jäädä kotiin istumaan. Minulla on kuitenkin omat suunnitelmat enkä todellakaan jää kotiin enkä kysy lupaa mihinkään. Aion pitää hauskaa kuten hänkin. Eilen illalla meni vihaisena nukkumaan kun minä seikkailin somessa ja hänen mielestään minun olisi pitänyt katsoa BB:tä. Minusta siinä ei ole mitään järkeä koska se on minusta roskaa ja suorastaan kidutusta katsoa sitä. Olisi vaan pitänyt kun hän käskee. Niin olisin tehnytkin vielä puolivuotta sitten, mutta en enää. Sama koskee, että jos keskustelen jonkun kanssa niin minun pitää lopettaa hänen käskystä.Hän ei ymmärrä miksi en enää tee niin. Kerran tein niin ja kun olin saanut hyvästeltyä kaikki ja sanoin että nyt on aikaa niin hän lähti pihalle. Siinä sitten istuin yksin. Todella mukavaa.
- ei hellyyttä
Meidän suhteessa ei ole oikeestaan läheisyyttä lainkaan. Sohvalla ku ollaan,istutaan vierekkäin, Jos yritän tulla kainaloon ni tulee kysymys et onko sitä pakko aina kainalossa olla. Sängyssä sitten nukutaan toinen toisella laidalla ja hyvän yön pusua saa odottaa.Hän ei kuulema osaa nukkua jos joku o kainalossa ja muutenki on kuuma ym. Minä olen se hellyydenantaja. Pussaan miestäni,yritän sitä halata ja näyttää et rakastan sitä mutta..aina kun yritän jotain ni tulee se sama kysymys et miks olen kokoajan kiinni hänessä.
Kyllähän se vetää aina mielen matalaksi kun yrittää toiselle näyttää rakkautensa mut ei saa mitään vastineeksi. Ja paha mieli mulle aina tulee. Ja jos kainaloon yritän sohvalla tulla ni ei jouda ku pitää naamakirjas istua ym on syyt. Nyt kun tarveisin tukea kipeästi niin eipä oo hirveesti tukena ollu, Yksin oon saanu olla.- 4+12
Kuulostaa kamalalta tämän miehen korvaan, itse antaisin naiselle loputtomasti hellyyttä mutta en pääse suhteeseen.
- Yhteys säilyy
Taitaa olla isetunto ongelma. Kyllähän pitää ymmärtää että läheisyyttä on ollaan saman katon alla ja keskustella kaikesta, ihan kaikesta. Keskustelua pitää käydä suunnitelmista, yhteiskunnasta, naapureista ihan kaikesta ympärillä olevasta tai perheelle kuuluvista asioista ja lisäksi vielä seksistäkin.
Kuuntelun pitää olla sellaista, että toinen näkee, että todella kuunnellaan ja keskustellaan. Ja koko ajan korva suussa ei tarvitse elää, liian suuri päällekarkaus saattaa jopa alkaa inhottaa.
Rakastumisen vaiheessa ei nähdä mitään muuta kuin tuo ihminen, silloin ei osaa edes nähdä tätä ihmistä todellisena ja arjessa sitten kohtaakin aivan erilaisen ihmisen. Rakastumisen tila hälvenee jokaisella, kenellä enemmän ja kenellä vähemmän, media antaa ihmisille virheellisen käsityksen, että rakastumien pitäisi jatkua koko elämän, näin ei ole. Tila muuttuu tasapainoiseksi arjeksi, jonka peruselementti on luottamus, suukot jäävät aina vain vähemmäksi ja seksikin harvenee, silti pitää muistaa keskustella avoimesti ihan kaikesta.
Keskustelu ja kuuntelu kiinnostuneena ovat tärkeintä. - ei hellyyttä
Mies sanoo syyksi ettei osaa antaa hellyyttä ym ku ei kuulema entiset naiset oo olleet samanlaisia ku mie et pitäsi sohvalla kainalossa olla ym.
Itelle se o kova pala ku saa ns.pakit jos haluaa kainaloon ym. Sillo tuntee ihtesä aika yksinäiseksi. Monta kertaa mies sitte kysyy ku itken et mikä on..no mikäköhän...
Mulle o nii paljon sattunu kaikenlaista ja aina oon ollu yksin ilman hellyyttä ja nyt ku ees yritän sitä saada joltain ni ei onnistu.
Taitaa mies mennä vaihtoon kohta muutenki..- ymmyrkäisenä
Kyllähän sinun pitäisi hellyyttä saada jos sitä tarvitset. Itse olen kuten miehesi. En sellaisen päälle ymmärrä paljonkaan tunnetasolla niin en tarvitse vastavuoroisuutta. Mieheni nyt keskustelujemme perusteella tarvitsee sitä paljon. Noottia tuli puuttuneista hieronta, jalka/kasvohoidoista sekä yleisenä hellyytenä suoritetuista toiminnoista. Pelkkä sängyssä kainalossa television katsominen ei riitä. Pitää olla kainalossa myös sohvalla. Käsitin myös että luonteeni on muuttunut kiivaaksi entisen ja sopuisan sijasta. Näitä siis korjaamaan. Jos miehesi yhtään välittää sinusta niin ottaa itseään niskasta kiinni ja tarjoaa sitä hellyyttä vaikka oudolta voi aluksi tuntua. Loppujenlopuksi siitä voi tulla kivojakin tunteita. Vielä kun oppisi toimimasta kuin kännykänlaturi eikä kysyisi toiselta joko oot ladannut tarpeeksi hellyyttä?
- 3+10
Meilläkin on noi, saunotaan myös yhdesä, käydään suihkussa yhdessä ja pesemme toisiamme, makoilen miehen sylissä telkkaa katsoessa. Silittelen miestä, joskus aloitan seksuaalisen kanssa käymisen koskettelemalla häntä.
Mutta parisuhteessa on muutakin läheisyyttä, asioiden jakamista, keskustelua, tunteiden jakamista. Parisuhteessa saatetaan olla hyvinkin läheisiä ilman kosketusta. - mun mielestä
Ei ihmisten välistä läheisyyttä varmaan pelkästään mekaanisena toimintana suorittamalla voi oikeastaan saavuttaakaan. Lemmikkieläimen kanssa sellaiseen läheisyyden tasoon pääsee helpommin :).
Ihmisten väliseen läheisyyteen pääseminen edellyttää, ainakin jossain määrin, ihmisen yksilöllisyyden ja erityislaatuisuuden tunnustamista. Eli suomeksi sanottuna nöyrtymistä kuuntelemaan ihmistä hänessä, eikä kiirehtimään tekemään omia johtopäätöksiä ja analyysejä. Usein vasta riittävä aika selittää mitä läheinen oikestaan tarkoitti sanoessaan ja tehdessään niin tai näin, ja liian pikainen tulkinta on usein sinnepäin, tai ei sitäkään. Minusta tässä hommassa ongelma on miehessäsi. Minusta olet tehnyt parhaasi, mutta miehesi ei sitä osaa arvostaa millään tavalla. Onnelliseen ja toimivaan parisuhteeseen tarvitaan kaksi onnellista yksilöä (jotka siis elävät myös omaa elämäänsä), joten väkisinkin tulee mieleen, että onko miehesi oikeasti onnellinen vai elääkö hän elämäänsä parisuhteenne kautta ja siksi on nyt näreissään, kun olet alkanut elämään omaa elämääsi?
Itselläni oli hyvin samankaltainen tilanne suhteessani taannoin. Elämme siis omaa elämäämme mieheni kanssa kyllä, mutta aloin kyseenalaistamaan parisuhteemme ja hänen panostuksensa siihen. Pitkät keskustelut käytiin asian tiimoilta ja sen ohessa ymmärsin, ettei vika todellakaan ollut miehessäni, vaan minussa itsessäni. Olin linnoittautunut käytännössä kotiin, vaikka tokihan minulla on ystäviä ja työpaikka missä joutuu pakostikin "asumaan", mutta minulla ei ollut mitään varsinaista harrastusta ja mieheni taas menee paljon omia menojaan, koska hänellä on töiden lisäksi monta rautaa tulessa. Päätin sitten hankkia itselleni harrastuksen, jossa käyn ystäväni kanssa ja joskus myös yksin. Olen saanut tästä paljon sisältöä ja hyvää oloa elämääni. Jaksan olla nykyään olla paljon parempi vaimo, vaikka harrastus syökin osittain myös yhteistä aikaamme. Olen myös alkanut tehdä reissuja kavereitteni kanssa, tähän mies on aina kannustanutkin ja nyt ymmärrän sen tärkeyden. Kaikki palaset loksahtivat kohdalleen, kun tajusin, ettei vika ollut tosiaan miehessäni. Tätä ajatustahan et voi millään iskostaa miehesi päähän, hänen pitää itse ymmärtää se.
Minusta huomioit miestäsi varmastikin ihan tarpeeksi. Meilläkin on ne tietyt rutiinit, että nukahtaminen ja herääminen tapahtuvat kainalon ja halauksen kautta, pitkin päivää kosketelleen, halaillaan ja pussaillaan sekä puhutaan toiselle kunnioittavasti ja kehutaan. Tietenkään kaikki päivät eivät ole samanlaisia, mutta näistä "rutiineista" olemme kuitenkin pitäneet tiukasti kiinni kohta 10 v. ajan ja tuntuisi toimivan :)
Älä missään nimessä luovu omasta elämästäsi ja ystävistäsi, ne ovat kallisarvoisia asioita ja toimivat pohjana hyvälle parisuhteelle!- ei hellyyttä
Olen sanonut suoraan miehelleni kaikki asiat mut..ei näytä todennäkösesti mua nii nii paljon rakastavan että antaisi hellyyttä ym. jos minä en antaisi tai yrittäisi hellyyttä saada ni ei meillä olis varmaan minkäänlaista sellasta elämää.
Tuntuu pahalta katsoa kun kaupungilla jotkut parit kävelee käsi kädessä ja halailevat ja pussailevat ja näyttävät onnellisilta. Meillä ei sellaista ole.- miesvm_1967x
"Tuntuu pahalta katsoa kun kaupungilla jotkut parit kävelee käsi kädessä ja halailevat ja pussailevat ja näyttävät onnellisilta. Meillä ei sellaista ole."
Sinkkuajoiltani tuttu fiilis. Mutta et ole yksin todellakaan. Harrastan vaimoni kanssa tuota käsikädessä kävelyä, halailua ja pussailua julkisesti joten olen monesti havainnut nihkeitä katseita keski-ikäisten naisten ja joskus miestenkin taholta.
Mutta ymmärrä että ei ME sitä muiden kiusaksi tehdä, vaan koska ME haluamme tehdä niin, osoittaa sitä rakkautta ja hellyyttä koska välitämme toisistamme. Ajalla ja paikalla ei ole väliä vaan fiiliksellä. - ymmyrkäisenä
miesvm_1967x kirjoitti:
"Tuntuu pahalta katsoa kun kaupungilla jotkut parit kävelee käsi kädessä ja halailevat ja pussailevat ja näyttävät onnellisilta. Meillä ei sellaista ole."
Sinkkuajoiltani tuttu fiilis. Mutta et ole yksin todellakaan. Harrastan vaimoni kanssa tuota käsikädessä kävelyä, halailua ja pussailua julkisesti joten olen monesti havainnut nihkeitä katseita keski-ikäisten naisten ja joskus miestenkin taholta.
Mutta ymmärrä että ei ME sitä muiden kiusaksi tehdä, vaan koska ME haluamme tehdä niin, osoittaa sitä rakkautta ja hellyyttä koska välitämme toisistamme. Ajalla ja paikalla ei ole väliä vaan fiiliksellä.Toivottavasti itse en katsele happamana. Lähinnä ihmettelen mitä siitä saa? Miksi niin haluaa tehdä julkisella paikalla? Eikö se haittaa kävelyä? Minun mies ainakin kävelee nopeammin kuin minä. Hän ei tahtiaan hidasta ja minä en halua juosta. Kävelen aina hänen perässään jossain ja ollaan samassa pisteessä sitten kun saavun. Luonnollisesti sitten tuommoinen pussailukaan ei onnistu ja suutelu on minusta yök. Voin suudella kotona jos mies haluaa, mutta ei se meinaa minulta ainakaan selvinpäin onnistua. Huulethan siinä vaan rohtuu. Enkä ymmärrä sen ideaa. Miksi haluaisin nuolla jonkun naamaa? Edellinen suhteeni kesti 11 vuotta. Ei me ensimmäisen vuoden jälkeen enää pussattu, kuljettu käsikkäin, halattu tai istuttu samalla sohvalla. Seksiä oli paljon ja todella monipuolista. Henkisesti oltiin ihan yhtä ja hyviä ystäviä vielä eronkin jälkeen. Tässä suhteessa on sitten näitä vaatimuksia joita täytän vaikka minulla ei niihin tarvetta olekaan. Itse en erityisemmin pidä että kosketaan mutta kosken kyllä mielelläni miestäni oletuksella että hän ei kosketa minua muuten kuin ehkä hartioita. Siksi minä nyt tuntemisvammaisena täällä kyselen mekaniikkaa ja tarpeita että osaan liikkua minulle tuntemattomalla maalla.
- miesvm_1967x
ymmyrkäisenä kirjoitti:
Toivottavasti itse en katsele happamana. Lähinnä ihmettelen mitä siitä saa? Miksi niin haluaa tehdä julkisella paikalla? Eikö se haittaa kävelyä? Minun mies ainakin kävelee nopeammin kuin minä. Hän ei tahtiaan hidasta ja minä en halua juosta. Kävelen aina hänen perässään jossain ja ollaan samassa pisteessä sitten kun saavun. Luonnollisesti sitten tuommoinen pussailukaan ei onnistu ja suutelu on minusta yök. Voin suudella kotona jos mies haluaa, mutta ei se meinaa minulta ainakaan selvinpäin onnistua. Huulethan siinä vaan rohtuu. Enkä ymmärrä sen ideaa. Miksi haluaisin nuolla jonkun naamaa? Edellinen suhteeni kesti 11 vuotta. Ei me ensimmäisen vuoden jälkeen enää pussattu, kuljettu käsikkäin, halattu tai istuttu samalla sohvalla. Seksiä oli paljon ja todella monipuolista. Henkisesti oltiin ihan yhtä ja hyviä ystäviä vielä eronkin jälkeen. Tässä suhteessa on sitten näitä vaatimuksia joita täytän vaikka minulla ei niihin tarvetta olekaan. Itse en erityisemmin pidä että kosketaan mutta kosken kyllä mielelläni miestäni oletuksella että hän ei kosketa minua muuten kuin ehkä hartioita. Siksi minä nyt tuntemisvammaisena täällä kyselen mekaniikkaa ja tarpeita että osaan liikkua minulle tuntemattomalla maalla.
Ohhoh.. no tuossa onkin ongelmia kerrakseen, menin ihan sanattomaksi ainakin hetkeksi :O
- No johan on...
ymmyrkäisenä kirjoitti:
Toivottavasti itse en katsele happamana. Lähinnä ihmettelen mitä siitä saa? Miksi niin haluaa tehdä julkisella paikalla? Eikö se haittaa kävelyä? Minun mies ainakin kävelee nopeammin kuin minä. Hän ei tahtiaan hidasta ja minä en halua juosta. Kävelen aina hänen perässään jossain ja ollaan samassa pisteessä sitten kun saavun. Luonnollisesti sitten tuommoinen pussailukaan ei onnistu ja suutelu on minusta yök. Voin suudella kotona jos mies haluaa, mutta ei se meinaa minulta ainakaan selvinpäin onnistua. Huulethan siinä vaan rohtuu. Enkä ymmärrä sen ideaa. Miksi haluaisin nuolla jonkun naamaa? Edellinen suhteeni kesti 11 vuotta. Ei me ensimmäisen vuoden jälkeen enää pussattu, kuljettu käsikkäin, halattu tai istuttu samalla sohvalla. Seksiä oli paljon ja todella monipuolista. Henkisesti oltiin ihan yhtä ja hyviä ystäviä vielä eronkin jälkeen. Tässä suhteessa on sitten näitä vaatimuksia joita täytän vaikka minulla ei niihin tarvetta olekaan. Itse en erityisemmin pidä että kosketaan mutta kosken kyllä mielelläni miestäni oletuksella että hän ei kosketa minua muuten kuin ehkä hartioita. Siksi minä nyt tuntemisvammaisena täällä kyselen mekaniikkaa ja tarpeita että osaan liikkua minulle tuntemattomalla maalla.
Minustakin tuo on todella surullista luettavaa! Minä en ainakaan voisi olla noin kylmässä suhteessa. Pitäähän sitä jonkinlainen romanttinen yhteys säilyttää kumppaniin ja minusta siihen kuuluvat halailu, pussailu ja koskettelu seksin lisäksi. Ihme, että suhde kesti noinkin kauan...
- ymmyrkäisenä
No johan on... kirjoitti:
Minustakin tuo on todella surullista luettavaa! Minä en ainakaan voisi olla noin kylmässä suhteessa. Pitäähän sitä jonkinlainen romanttinen yhteys säilyttää kumppaniin ja minusta siihen kuuluvat halailu, pussailu ja koskettelu seksin lisäksi. Ihme, että suhde kesti noinkin kauan...
No minä lopetin suhteen kun kyllästyin siihen sopuisuuteen kun ei koskaan riidelty. Siitä syntyi latistunut riita joka jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi riidaksi suhteessa. Kyllä minusta minä elän romanttisessa suhteessa tai ainakin rakastan miestäni. Keskustelimme suhteestamme ja totesimme että meillä ei koskaan ole alkuhuumaa ollut joten haihtumista ei tarvitse surra, muistaakseni ei mitään romanttiseksi luokiteltavaa ole tehty. Ei olla koskaan käyty syömässä, elokuvissa, kahvilla, ei kyllä kävelylläkään. Meille romantiikkaa oli syödä kotona ja tiskasin miehen lautasen. Siinä romantiikkaa. Nyt mies on alkanut puhua, että pitäisi tehdä jotain. Käydäänhän me kalassa ja tehty järjetön määrä halkoja. Mitä vielä?
- miesvm_1967x
ymmyrkäisenä kirjoitti:
No minä lopetin suhteen kun kyllästyin siihen sopuisuuteen kun ei koskaan riidelty. Siitä syntyi latistunut riita joka jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi riidaksi suhteessa. Kyllä minusta minä elän romanttisessa suhteessa tai ainakin rakastan miestäni. Keskustelimme suhteestamme ja totesimme että meillä ei koskaan ole alkuhuumaa ollut joten haihtumista ei tarvitse surra, muistaakseni ei mitään romanttiseksi luokiteltavaa ole tehty. Ei olla koskaan käyty syömässä, elokuvissa, kahvilla, ei kyllä kävelylläkään. Meille romantiikkaa oli syödä kotona ja tiskasin miehen lautasen. Siinä romantiikkaa. Nyt mies on alkanut puhua, että pitäisi tehdä jotain. Käydäänhän me kalassa ja tehty järjetön määrä halkoja. Mitä vielä?
"Ei olla koskaan käyty syömässä, elokuvissa, kahvilla, ei kyllä kävelylläkään. Meille romantiikkaa oli syödä kotona ja tiskasin miehen lautasen. Siinä romantiikkaa. Nyt mies on alkanut puhua, että pitäisi tehdä jotain. Käydäänhän me kalassa ja tehty järjetön määrä halkoja. Mitä vielä?"
Kyllä on askeettista elämää. Joillekin tuokin voisi riittää, minulle ainakaan ei. Joskus täytyy tehdä irtiottoja arjesta. Vähintään muutaman kerran vuodessa ulos syömään (tulinen thaikku on hyvää), leffaan, ravintolaan illanviettoon (muitakin on kuin kaljakuppiloita) tai jotakin muuta aikuisten kesken, ilman lapsia.
Voihan kotona syöminenkin olla romanttista ja onkin mutta itse edellytän että silloin molemmat osallistuvat ruoanlaittoon ja jälkien korjaamiseen. Yhdessä tehtynä sekin on hauskaa ajankulua. Samalla voi nääs jutustella jotain humoristista tai herttaista. Asennekysymyksiä kait? - 17 + 5
ymmyrkäisenä kirjoitti:
No minä lopetin suhteen kun kyllästyin siihen sopuisuuteen kun ei koskaan riidelty. Siitä syntyi latistunut riita joka jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi riidaksi suhteessa. Kyllä minusta minä elän romanttisessa suhteessa tai ainakin rakastan miestäni. Keskustelimme suhteestamme ja totesimme että meillä ei koskaan ole alkuhuumaa ollut joten haihtumista ei tarvitse surra, muistaakseni ei mitään romanttiseksi luokiteltavaa ole tehty. Ei olla koskaan käyty syömässä, elokuvissa, kahvilla, ei kyllä kävelylläkään. Meille romantiikkaa oli syödä kotona ja tiskasin miehen lautasen. Siinä romantiikkaa. Nyt mies on alkanut puhua, että pitäisi tehdä jotain. Käydäänhän me kalassa ja tehty järjetön määrä halkoja. Mitä vielä?
Kiehtovaa, miten erilaisia parisuhteita sitä voikaan olla. Minä en jaksaisi suhdetta, jossa ei ole tarpeeksi hellyyttä ja huomioonottamista, niin fyysistä kuin henkistäkin. Ja ulkona täytyy käydä välillä, keksiä jotain uutta yhdessä ja touhuta kaikenlaista. Niitä yhteisiä kokemuksia ja muistoja pitää tehdä. Kyllästyit sopuisuuteen? En ymmärrä mitä hauskaa riitelemisessä on. Tietysti on vähän outoa, jos riitoja ei syntyisi luonnostaan aina joskus. Se kertoo vähän siitä, ettei kummallekaan ole niin väliä mitä tai miten toinen tekee ja sanoo. Ehkä se on juuri tuo, että suhteessa ei ole ollut sitä huumaa alunperinkään. Riitelyynkin tarvitaan jonkinlaisia tunteita.
- Katuteatteri
Kun tuossa eräässä kirjoituksessa kirjoittaja kertoi miehen sanoneen, että ei tämä nykyinen ole samanlainen kuin entiset naiset ovat olleet. Tähän ei voi muuta vastata, kuin että tuskin samanlaista tulee vastaan ja miksi sitten tuli ero, jos näin on.
Tuntuu pahalta katsoa kun kaupungilla jotkut parit kävelee käsi kädessä ja halailevat ja pussailevat ja näyttävät onnellisilta. Meillä ei sellaista ole.
Tämän lausekkeen alle kirjoitan, että älkää samaistako johonkin kuulemaanne ja näkemäänne mitään.
Kadulla halailut ja pussailut nyt ovat teini-iän aikaa, ei enää aikuisen ihmisen käyttäytymistä. Onkohan noilla estradilla esittäjillä katutoimijoilla sitten mitään enää kotona. Ne parhaat hetket ovat kahdenkeskisiä, eivät katuteatteria.- miesvm_1967x
Tietysti parhaat hetket ovat kahdenkeskisiä mutta jos vaan alkaa sydämiä pukkaamaan kun katsoo toista ja tekee mieli halata, niin ei se kyllä mitään katuteatteria ole. Toiset ihmiset vain kokevat tunteet syvemmin kuin toiset. Ne joilla ei ole syviä tunteita, pitävät julkisia hellyydenosoituksia katuteatterina. Ne joilla on syvät tunteet haluavat ja uskaltavat osoittaa niitä silloin kun siltä tuntuu.
Enkä ole tossun alla, en ole nössökään, mulla esimerkiksi vain on vahvat tunteet niin hyvässä kuin pahassa. Rakastan vaimoani joten pahoja tunteita ei tällä hetkellä ole, vain hyviä häntä kohtaan. Pelkurit pitävät sitä teatterina. - Kіs-kіsu
miesvm_1967x kirjoitti:
Tietysti parhaat hetket ovat kahdenkeskisiä mutta jos vaan alkaa sydämiä pukkaamaan kun katsoo toista ja tekee mieli halata, niin ei se kyllä mitään katuteatteria ole. Toiset ihmiset vain kokevat tunteet syvemmin kuin toiset. Ne joilla ei ole syviä tunteita, pitävät julkisia hellyydenosoituksia katuteatterina. Ne joilla on syvät tunteet haluavat ja uskaltavat osoittaa niitä silloin kun siltä tuntuu.
Enkä ole tossun alla, en ole nössökään, mulla esimerkiksi vain on vahvat tunteet niin hyvässä kuin pahassa. Rakastan vaimoani joten pahoja tunteita ei tällä hetkellä ole, vain hyviä häntä kohtaan. Pelkurit pitävät sitä teatterina.Noh, ehkä vähän ylitulkintaa väittää, että julkiset hellyydenosoitukset kertovat tunteiden syvyydestä ja että julkisesti häveliäillä ei ole yhtä syvät tunteet kuin julkisuutelijoilla. Kuka meistä toisten tunteita pystyy luotaamaan.
- miesvm_1967x
Kіs-kіsu kirjoitti:
Noh, ehkä vähän ylitulkintaa väittää, että julkiset hellyydenosoitukset kertovat tunteiden syvyydestä ja että julkisesti häveliäillä ei ole yhtä syvät tunteet kuin julkisuutelijoilla. Kuka meistä toisten tunteita pystyy luotaamaan.
No joo, ihan kyllä totta tuokin. Voihan julkiset hellyydenosoitukset tosiaan olla ihan feikkiäkin. Meillä ne vaan ei ole. Mutta jokainen tyylillään.
- NäinMeillä
miesvm_1967x kirjoitti:
No joo, ihan kyllä totta tuokin. Voihan julkiset hellyydenosoitukset tosiaan olla ihan feikkiäkin. Meillä ne vaan ei ole. Mutta jokainen tyylillään.
Nuorilla ja hyvin tuoreilla pareilla julkiset hellyyden osoitukset ovat usein sitä näyttämistä eli "katsokaa kaikki, me ollaan rakastuneita". Mutta pidempään yhdessä olevilla pareilla ne ovat useimmiten ihan aitoja. Itsekään en näin yli 40-vuotiaana miehenä ole muuten mikään (julkinen) tunteiden näyttäjä mutta joskus on vain ihan pakko ottaa vaimo halaukseen vaikka keskellä kaupunkia ja muiskautta pusu kun hän on vain niin ihana vielä 20 yhteisen vuoden jälkeen.
- miesvm_1967x
NäinMeillä kirjoitti:
Nuorilla ja hyvin tuoreilla pareilla julkiset hellyyden osoitukset ovat usein sitä näyttämistä eli "katsokaa kaikki, me ollaan rakastuneita". Mutta pidempään yhdessä olevilla pareilla ne ovat useimmiten ihan aitoja. Itsekään en näin yli 40-vuotiaana miehenä ole muuten mikään (julkinen) tunteiden näyttäjä mutta joskus on vain ihan pakko ottaa vaimo halaukseen vaikka keskellä kaupunkia ja muiskautta pusu kun hän on vain niin ihana vielä 20 yhteisen vuoden jälkeen.
"joskus on vain ihan pakko ottaa vaimo halaukseen vaikka keskellä kaupunkia ja muiskautta pusu kun hän on vain niin ihana "
Juurikin tätä tarkoitin :) - 16 + 5
Teini-ikä on meiltäkin aika kaukana jo, mutta kyllä silti mennään käsi kädessä ja pussataan joskus vaikka kassajonossa. Jos siitä jollain on ihmettelemistä niin taitaa olla vaan itseltä mennyt ohi jotain elämässä. Tai sitten se ei ole heidän juttunsa. Älköön tuomittako puolin eikä toisin. Mutta teatteria se ei ole, sellaiseen ei suomalainen mies lähde huvikseen eikä kaikki edes pakotettuna :)
- uurrmmaa
Läheisyys on avoimmuutta ja luottamusta, tykkäämistä, haluamista, helppoa ja hyvää oloa toisen lähellä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 525056
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap233327Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti
Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei281462Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?
Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei1821307- 751000
MAKEN REMPAT
Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna24898Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan
5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee49867Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel259806Mulla on kyllä
Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..35748Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta
Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt482707