Olen seurustellut saman naisen kanssa yli kaksi vuotta. Ongelmana on, ettei suhde tunnu kehittyvän mihinkään. Öitä emme vietä toistemme luona. Yhteenmuuttaminen tuntuu olevan mahdoton ajatus toisen mielestä.
Olen vähitellen tullut siihen tulokseen, ettei tällaista suhdetta kannata jatkaa. Onko kellään muulla kokemusta vastaavasta tilanteesta ja kuinka olet ilmoittanut toiselle halustasi erota? Tiedän, että tästä tulee aikamoinen soppa ja yritän välttää sitä..
Ero edessä
22
765
Vastaukset
- Sama Rahikaisella
No, minä olen vastaavassa tilanteessa. En oikein ymmärrä miesystävääni ollenkaan - hän ei tutustuta minua ystäviinsä ja näiden tyttöystäviin, ei haaveile tulevista, ei järjestä yhteistä aikaa, yhteenmuutto, mikä se on? Ja kuitenkin hän tahtoo seurustella, sanoo olevansa sitoutunut - niin että tuntuu jotenkin nololta ottaa asia edes puheeksi.
Mutta... Haluaisin paljon enemmän, haluaisin, että haaveilisimme yhteisestä kodista, tulisimme perheeksi - lapsettomaksi, mutta onhan niitäkin, yhteen hitsautuneita ja onnellisia. Vaan ei tämä siltä näytä.
Olemme kuitenkin joka tapauksessa työpaikkamme vuoksi kiinni toistemme arjessa, joten ero vaatii paljon. Olen yrittänyt vahvistaa ystävyyssuhteitani, ja kehittää enemmän yhteisiä menoja omien kavereideni kanssa. Miehen kanssa ongelmasta on aina silloin tällöin puhuttu - ja hän on ehdottanut tulevansa enemmän luokseni, että kokkailtaisiin, nähtäisiin yhdessä ihmisiä, leikittäisi ees kotia, mutta eipä ole näkynyt.
Minusta voisin ihan hyvällä omallatunnolla lopettaa seurustelun. Olemme yrittäneet ja olemme yhdessä sopineet korjausehdotuksista. Vielä on olo, että jos mies hirveästi haluaa yrittää niin olen edelleen valmis kokeilemaan - kyllähän mä edelleen rakastan. Mutta täytyisi varmaan miettiä, mitkä on ne rajat, joiden jälkeen voin joko todeta eroavani tai jatkavani....
Niin, vinkkini sulle siis on, että vahvista tukiverkostojasi eroa varten, ja yritä käydä läpi kaikki mahdollisuudet jatkaa suhdettanne. On helpompi lähteä, kun tietää tehneensä parhaansa ja voi todeta sen riittäneen tähän asti. - Kivi vierähti
Jos olette noista, yhdessä nukkumisesta ja asumisestakin, jo keskustelleet niin ei kai ole vaikea kertoa toiselle, että haluat mieluummin erota kuin jatkaa paikoilleen pysähtynyttä suhdetta. Rohkeasti vaan!
Itsellä oli samanlainen suhde, joka ei tuntunut etenevän millään. En puhunut suoraan toiveistani, mutta osoitin teoillani, että olen valmis enempään. Houkuttelin miestä jäämään yöksi luokseni, ja annoin jäädä aina ex tempore, vaikken olisi pyytänytkään eikä olisi etukäteen suunniteltu. Vastavuoroisuutta tässä ei ollut, vaan jos olimme hänen luonaan, hän alkoi puuhata lähtöäni vaikka olisi ollut miten myöhä ilta, olisimme juoneet viiniä tai ulkona karmea keli. Mies ei ollut valmis juuri missään joustamaan, mutta otti vastaan minun joustoni.
Myös muissa asioissa kuin yöpymisessä oli sama. Esim. tavaroiden käyttämisessä ja lainailussa kaikki mikä oli minun, oli myös hänen, mutta hänen tavaransa ja asiansa olivat vain hänen.
Suhteen päätin pikku hiljaa harventamalla tapaamisia ja sanomalla, että haluan miettiä asioita. Tuntui hyvältä olla enemmän yksin ja lopulta alkoi tapaamiset ahdistaakin, kun hän halusi aina tapaamiset samalla kaavalla, max 3 tuntia johon sisältyi seksi ilman muuta kosketusta.
Lopulta sanoin, että ei minusta enää ole suhteeseen, että olisin halunnut enemmän suhteelta mutta meillä kahdella ei selvästi ole edellytyksiä enempään.Mies yritti vielä pitää yhteyttä mutta olin helpottunut kun sekin lopulta lakkasi.- kopatiini
Ehkä ero oli oikea ratkaisu, mutta silti uskomattoman typerää, ettet puhunut toiveitasi ja halujasi! Ei todellakaan kannata jäädä siihen olettamukseen, että toinen ymmärtää, kun vihjailee.
Tuntuu ettei ihmiset todellakaan puhu nykyään omista haluista ja toiveista yhtään ja sitten erotaan, kun se toinen ei ymmärtänyt mua.
- minulle kelpaisi
Minkä ikäisiä olette? Onko mielessä perheen perustaminen?
Itse olen omat lapseni tehnyt ja eronnut pitkästä avioliitosta pari vuotta sitten. Itselleni sopisi juuri tuollainen suhde, ettei asuta yhdessä, enkä tykkää yhdessä nukkuakaan..
Tärkeää tietysti suhteessa on, että halut ja tarpeet kohtaavat.. Jos ei, niin ei väkisinkään kannata jatkaa.. - sanot vain
siitä vain eroat, ole rohkea parempi se nyt kuin myöhemmin, jos ei ole rakastumistakaan eikä mitään tulevaisuutta tai sielut ei soi niin ero vaan ja moido
- se alkuperäinen
Tulee kuitenkin surullinen olo kun tavallaan joutuu "hylkäämään" toisen juuri sen takia kun hän haluaa säilyttää oman reviirinsä ja yksityisyytensä/vapautensa ja minä taas en. Itseasiassa eihän tätä voi kutsua parisuhteeksi; pikemminkin kaveruussuhteeksi, jossa on seksi mukana.
Olen sen verran vanhanaikainen/suoraselkäinen mies, etten ala katsomaan muita naisia ennenkuin suhde on puitu loppuun. Suruaikakin tulee väkisin eteen. Sitä se kiintymys teettää.. Harmi. Meillä kun on muuten ollut tosi mukavaa yhdessä ja hän on oikeasti hyvä nainen. Harmittaa vain, jos olisin tiennyt aivan suhteen alussa, millaiseksi suhteemme kehittyy niin en olisi ryhtynyt tähän. Nyt pitää vaan olla rehellinen itselleni ja myöntää, etten voi eikä minun tarvitse tyytyä nykyiseen tilanteeseen.- keskustellen
todella omituista jos et voi puhua edes hänen kanssaan?että suhde ei ole kehittynyt mihinkään ja kysyisit naisen mielipidettä, eikö nainen osaa keskustella? tunne on myös tärkeä vetoa siihen, että haluaisit enemmän hyvänolon tunnetta! mitä nainen sanoo siihen, sitten jos ei aukene, voit hyvillä mielin erota.
- Sama Rahikaisella
Mitä nyt kuuluu, onko tilanne edelleen sama?
Me kävimme viikko sitten syvän keskustelun, joka lisäsi luottamustani -
hän siis sanoi haluavansa kovasti jatkaa.
Minulla on hyvä olo suhteessa silloin kun olemme yhdessä - mutta kun toisesta ei kuulu, tuntuu pahalle. Ja koska enimmäkseen toisesta ei kuulu, niin enimmäkseen kai tuntuu pahalle...- se aloittaja
Sanottu ja tehty. Nyt olen yksin. Allapäin, mutta kyllä se tästä. Kehkeytyi sellainen riidanpoikanen, jossa en voinut antaa periksi ja siitäkös alettiin kaivaa isompia erimielisyyksiä. Voin sanoa, että tilanne karkasi käsistä. Kumpainenkin julkitoi oman vahvan näkemyksensä parisuhteesta, eikä jäänyt epäselväksi, että ne ovat yhteensopimattomat. Lopuksi ovi pistettiin reippaalla kädenvedolla kii..
Moni asia jäi käsittelemättä ja saa jäädäkin - turha niitä enempää vatvoa kun tilanne on kuitenkin selvä. Tiedän, että myös toisella on paha mieli. Ymmärrän kyllä hänen näkökantansa, mutta valitettavasti lähdimme suhteeseen aivan eri toivein ja ajatuksin.
Aivan erilaisin... En voi syyttää häntä. Olisi pitänyt tajuta vaan asiat jo paljon aiemmin ettemme olisi satuttaneet toisiamme näin pahasti kuin nyt kävi.
Kaksi rikottua ihmistä tuli lisää.. - Sama Rahikaisella
se aloittaja kirjoitti:
Sanottu ja tehty. Nyt olen yksin. Allapäin, mutta kyllä se tästä. Kehkeytyi sellainen riidanpoikanen, jossa en voinut antaa periksi ja siitäkös alettiin kaivaa isompia erimielisyyksiä. Voin sanoa, että tilanne karkasi käsistä. Kumpainenkin julkitoi oman vahvan näkemyksensä parisuhteesta, eikä jäänyt epäselväksi, että ne ovat yhteensopimattomat. Lopuksi ovi pistettiin reippaalla kädenvedolla kii..
Moni asia jäi käsittelemättä ja saa jäädäkin - turha niitä enempää vatvoa kun tilanne on kuitenkin selvä. Tiedän, että myös toisella on paha mieli. Ymmärrän kyllä hänen näkökantansa, mutta valitettavasti lähdimme suhteeseen aivan eri toivein ja ajatuksin.
Aivan erilaisin... En voi syyttää häntä. Olisi pitänyt tajuta vaan asiat jo paljon aiemmin ettemme olisi satuttaneet toisiamme näin pahasti kuin nyt kävi.
Kaksi rikottua ihmistä tuli lisää..Luulen, että minulla selvisi aika piankin miten erilaisia asioita halusimme - mutta meillä tosiaan yhteinen duuniarki paiskaa aina takaisin yhteen, vaikka erojakin ollaan jo useaan otteeseen kokeiltu.
Harmittaa, etteivät toiveemme sovi yhteen. Siis, voisin saada itseni sopeutumaan, mutta tulisinko tyytyväiseksi? Nyt kuunnellessani hänen unelmiaan harmittaa vaan, kun nehän ovat yksin elävän unelmia, ei niissä ole tilaa meille. Ja hän puolestaan kokee riittämättömyyttä minun suhteeni - ei tämä suhde hänelle ole vajaa, tämä on ihan riittävä. Minä olen se, joka emmin.
Onnea matkaasi. Varmasti tuo päätös oli oikea, te kaksi sen parhaiten tiedätte. Itselleen pitää olla uskollinen.
Itse vielä kypsyttelen, sillä en jaksa enää yhtäkään eroa ja takaisin palaamista enkä oikein osaa tulla varmaksi. Tahtoisin tämän miehen, mutten sitä elämää, jossa hän taas tahtoisi elää. Löytyykö riittävän hyvää kompromissia, jaa-a. - Sama Rahikaisella
Sama Rahikaisella kirjoitti:
Luulen, että minulla selvisi aika piankin miten erilaisia asioita halusimme - mutta meillä tosiaan yhteinen duuniarki paiskaa aina takaisin yhteen, vaikka erojakin ollaan jo useaan otteeseen kokeiltu.
Harmittaa, etteivät toiveemme sovi yhteen. Siis, voisin saada itseni sopeutumaan, mutta tulisinko tyytyväiseksi? Nyt kuunnellessani hänen unelmiaan harmittaa vaan, kun nehän ovat yksin elävän unelmia, ei niissä ole tilaa meille. Ja hän puolestaan kokee riittämättömyyttä minun suhteeni - ei tämä suhde hänelle ole vajaa, tämä on ihan riittävä. Minä olen se, joka emmin.
Onnea matkaasi. Varmasti tuo päätös oli oikea, te kaksi sen parhaiten tiedätte. Itselleen pitää olla uskollinen.
Itse vielä kypsyttelen, sillä en jaksa enää yhtäkään eroa ja takaisin palaamista enkä oikein osaa tulla varmaksi. Tahtoisin tämän miehen, mutten sitä elämää, jossa hän taas tahtoisi elää. Löytyykö riittävän hyvää kompromissia, jaa-a.Minä täällä edelleen pähkäilen. Ajattelin jatkaa tähän keskusteluun, kun nyt kerran kirjoitin tähän aiemminkin.
Huomasin uuden ilmiön - kun aiemmin olen ajatellut eroa, olen ajatellut etten pysty eroamaan, koska rakastan juuri tätä miestä niin paljon, hän on minulle kuin huume. Nyt huomasin ajattelevani, etten tahtoisi luopua hänestä, kun mitähän sitten?Että kenen kanssa sitten vietän aikaani?
Tuohan on ihan tyhmä ajatus - olla nyt ihmisen kanssa, joka ei vietä aikaansa minun kanssani, ja miettiä, että jos tätä tyyppiä ei olisi, niin jäänkö yksin. Maailmahan on täynnä ihmisiä, ja tiedän olevani hyvä tyyppi. Todennäköisesti olisin vähemmän yksinäinen, jos en olisi tämän miehen kanssa...
Mutta edelleenkään en ole kypsä päätökseen. Elelemme päivä kerrallaan, puhumatta eroajatuksistani. - miesvm_1967x
Sama Rahikaisella kirjoitti:
Minä täällä edelleen pähkäilen. Ajattelin jatkaa tähän keskusteluun, kun nyt kerran kirjoitin tähän aiemminkin.
Huomasin uuden ilmiön - kun aiemmin olen ajatellut eroa, olen ajatellut etten pysty eroamaan, koska rakastan juuri tätä miestä niin paljon, hän on minulle kuin huume. Nyt huomasin ajattelevani, etten tahtoisi luopua hänestä, kun mitähän sitten?Että kenen kanssa sitten vietän aikaani?
Tuohan on ihan tyhmä ajatus - olla nyt ihmisen kanssa, joka ei vietä aikaansa minun kanssani, ja miettiä, että jos tätä tyyppiä ei olisi, niin jäänkö yksin. Maailmahan on täynnä ihmisiä, ja tiedän olevani hyvä tyyppi. Todennäköisesti olisin vähemmän yksinäinen, jos en olisi tämän miehen kanssa...
Mutta edelleenkään en ole kypsä päätökseen. Elelemme päivä kerrallaan, puhumatta eroajatuksistani.Onpahan ihmiset sitten tosiaan erilaisia. Itse halusin seurusteluaikana viettää kaiken mahdollisen ajan naisystäväni kanssa, päivät, illat, yöt. Välillä harmitti kun käytännön syistä se ei ollut mahdollista (lapset, työt tms.) ja joutui viettämään yksinäisiä iltoja. Olen melko sosiaalinen tapaus niin nautin yhdessäolosta, yhdessä tekemisestä ja keskusteluista kautta rantain. Ongelma on onneksi kadonnut avioliiton ja yhteisen osoitteen myötä :)
- Sama rahikaisella
miesvm_1967x kirjoitti:
Onpahan ihmiset sitten tosiaan erilaisia. Itse halusin seurusteluaikana viettää kaiken mahdollisen ajan naisystäväni kanssa, päivät, illat, yöt. Välillä harmitti kun käytännön syistä se ei ollut mahdollista (lapset, työt tms.) ja joutui viettämään yksinäisiä iltoja. Olen melko sosiaalinen tapaus niin nautin yhdessäolosta, yhdessä tekemisestä ja keskusteluista kautta rantain. Ongelma on onneksi kadonnut avioliiton ja yhteisen osoitteen myötä :)
No niinpä:). Hassua tässä on se, että olen aina pitänyt itseäni suht seurallisena, mutta yksinviihtyvänä... Mullekin oma aika on tärkeää - tykkään uppoutua omiin puuhiin. Ja nyt sitten kuitenkin kärsin tällaisesta.
Meillä oli tänään paha riita, saa nähdä miten tarina jatkuu. - Sama r
Sama rahikaisella kirjoitti:
No niinpä:). Hassua tässä on se, että olen aina pitänyt itseäni suht seurallisena, mutta yksinviihtyvänä... Mullekin oma aika on tärkeää - tykkään uppoutua omiin puuhiin. Ja nyt sitten kuitenkin kärsin tällaisesta.
Meillä oli tänään paha riita, saa nähdä miten tarina jatkuu.Tarina jatkuu ennallaan. Laitoin tulikivenkatkuisen viestin, johon mies vastasi soittamalla, että eiköhän tämä ollut tässä. Puhelinkeskustelun jälkeen olimme päätyneet taas siihen, että jatkamme yhdessä - mutta edelleen se pieni kalvava tunne minun sisälläni, ettei tämä ole sitä, mitä haluan. Minähän haluan enemmän. Olenpa nynny.
No, täytyy taas keskittyä suunnittelemaan jotain omaa. Jokin uusi harrastus ja yhteisö, jospa se veisi mukanaan. Uusi työpaikka? Jotain, jonka vaalimiseen voisin uskoa. - dont do it
Sama r kirjoitti:
Tarina jatkuu ennallaan. Laitoin tulikivenkatkuisen viestin, johon mies vastasi soittamalla, että eiköhän tämä ollut tässä. Puhelinkeskustelun jälkeen olimme päätyneet taas siihen, että jatkamme yhdessä - mutta edelleen se pieni kalvava tunne minun sisälläni, ettei tämä ole sitä, mitä haluan. Minähän haluan enemmän. Olenpa nynny.
No, täytyy taas keskittyä suunnittelemaan jotain omaa. Jokin uusi harrastus ja yhteisö, jospa se veisi mukanaan. Uusi työpaikka? Jotain, jonka vaalimiseen voisin uskoa.Olen ollut samassa tilanteessa kuin sinä sama rahikaisella ja usko pois, jos nyt annat periksi ja jatkatte miehen ehdoilla, huomaat että vuodet vierivät ja tilanne ei muutu sinun kannaltasi parempaan suuntaan.
Mies pitää oven raollaan muualle, eikä halua sitoutua pelkästään sinuun. Tietysti hänelle sopii että jatkatte vielä, kunhan hänen ei tarvitse muuttua mitenkään. Onhan pyy parempi pivossa kuin kymmenen oksalla...
Yleensä kyllä jos käyttäytyy noin, on vipinää muuallekin tai ei muuten vaan ota sinua niin vakavasti että haluaisi sitoutua. Kannattaisi pistää suhde jäähylle jolloin mies saisi itsekseen miettiä oletko hänelle niin tärkeä että muutosta tulisi. Jos hänestä ei mitään kuulu, tiedät tehneesi oikean ratkaisun.
Olen tuhlannut monta vuotta samanlaiseen mieheen ja mietin että kumpa olisin tajunnut lähteä jo ajat sitten. Sillä parempi yksin kuin yksin suhteessa. Tee jotain itsesi vuoksi. Älä suostu tuohon peliin, sillä peliähän tuo on miehen puolelta. - Sama r
dont do it kirjoitti:
Olen ollut samassa tilanteessa kuin sinä sama rahikaisella ja usko pois, jos nyt annat periksi ja jatkatte miehen ehdoilla, huomaat että vuodet vierivät ja tilanne ei muutu sinun kannaltasi parempaan suuntaan.
Mies pitää oven raollaan muualle, eikä halua sitoutua pelkästään sinuun. Tietysti hänelle sopii että jatkatte vielä, kunhan hänen ei tarvitse muuttua mitenkään. Onhan pyy parempi pivossa kuin kymmenen oksalla...
Yleensä kyllä jos käyttäytyy noin, on vipinää muuallekin tai ei muuten vaan ota sinua niin vakavasti että haluaisi sitoutua. Kannattaisi pistää suhde jäähylle jolloin mies saisi itsekseen miettiä oletko hänelle niin tärkeä että muutosta tulisi. Jos hänestä ei mitään kuulu, tiedät tehneesi oikean ratkaisun.
Olen tuhlannut monta vuotta samanlaiseen mieheen ja mietin että kumpa olisin tajunnut lähteä jo ajat sitten. Sillä parempi yksin kuin yksin suhteessa. Tee jotain itsesi vuoksi. Älä suostu tuohon peliin, sillä peliähän tuo on miehen puolelta.Kiitokset.
Tässä ajankulukseni laskeskelin miinuspisteitä sille, että jään tähän roikkumaan. Keksin ainakin nämä :
1. Ei ole olemassa ehkäisyä, joka toimisi 100%. Mitä jos tulen raskaaksi tälle miehelle?
2. Oma elämäni on alkanut tuntumaan merkityksettömämmälle. Ajatuksilleni ei löydy kuulijaa, ideoilleni ei innostujaa. Nykytilanteeni ei tue kasvuani rikkaampana elämänkokemukseen.
3. Suljen muut ovet sitomalla itseni johonkin, mikä ei kasva.
Oliko vaakakupissa jotain, mikä pitää minut edelleen tässä? Halu tuohon mieheen, se ihana hyvänolon tunne, mitä toisen läheisyys tuo. - Sama rahikaisella
Sama r kirjoitti:
Kiitokset.
Tässä ajankulukseni laskeskelin miinuspisteitä sille, että jään tähän roikkumaan. Keksin ainakin nämä :
1. Ei ole olemassa ehkäisyä, joka toimisi 100%. Mitä jos tulen raskaaksi tälle miehelle?
2. Oma elämäni on alkanut tuntumaan merkityksettömämmälle. Ajatuksilleni ei löydy kuulijaa, ideoilleni ei innostujaa. Nykytilanteeni ei tue kasvuani rikkaampana elämänkokemukseen.
3. Suljen muut ovet sitomalla itseni johonkin, mikä ei kasva.
Oliko vaakakupissa jotain, mikä pitää minut edelleen tässä? Halu tuohon mieheen, se ihana hyvänolon tunne, mitä toisen läheisyys tuo.Tähän voisi vielä lisätä, että tahdon tehdä kumppanini onnelliseksi, en onnettomaksi. Tämä mies helposti tahtoi tulkita sanomisiani mielensä pahoittamisen kautta. Kaipa hänkään ei vaan ollut valmis tekemään ikävää päätöstä:(
Erosimme eilen. Tietysti nyt koko ajan toivon miehen soittavan ja ilmoittavan tahtovansa minut, ja vain minut. Näppärä keino palauttaa itseni maanpinnalle on kuitenkin niiden kertojen laskeminen, jolloin mies on vieraillut luonani suhteemme aikana. Taitaa mahtua sormiin...
Tämä jääköön muistilapuksi tähän itselleni, johon palata, kun ikävä meinaa ohjata epätoivoisiin tekoihin... - 15+17
Sama rahikaisella kirjoitti:
Tähän voisi vielä lisätä, että tahdon tehdä kumppanini onnelliseksi, en onnettomaksi. Tämä mies helposti tahtoi tulkita sanomisiani mielensä pahoittamisen kautta. Kaipa hänkään ei vaan ollut valmis tekemään ikävää päätöstä:(
Erosimme eilen. Tietysti nyt koko ajan toivon miehen soittavan ja ilmoittavan tahtovansa minut, ja vain minut. Näppärä keino palauttaa itseni maanpinnalle on kuitenkin niiden kertojen laskeminen, jolloin mies on vieraillut luonani suhteemme aikana. Taitaa mahtua sormiin...
Tämä jääköön muistilapuksi tähän itselleni, johon palata, kun ikävä meinaa ohjata epätoivoisiin tekoihin...Olen aivan samanlaisessa suhteessa juuri nyt! Tuo mitä dont do it sanoi pitää todellakin paikkansa. Mies ei tule koskaan tulemaan vastaan vaan tekee mitä tykkää vuosia. Tässä olen sitten yrittänyt eroa tehdä puoli vuotta.... Ehkä se selkäranka kasvaa kohta.
- Sama rahikaisella
Sama rahikaisella kirjoitti:
Tähän voisi vielä lisätä, että tahdon tehdä kumppanini onnelliseksi, en onnettomaksi. Tämä mies helposti tahtoi tulkita sanomisiani mielensä pahoittamisen kautta. Kaipa hänkään ei vaan ollut valmis tekemään ikävää päätöstä:(
Erosimme eilen. Tietysti nyt koko ajan toivon miehen soittavan ja ilmoittavan tahtovansa minut, ja vain minut. Näppärä keino palauttaa itseni maanpinnalle on kuitenkin niiden kertojen laskeminen, jolloin mies on vieraillut luonani suhteemme aikana. Taitaa mahtua sormiin...
Tämä jääköön muistilapuksi tähän itselleni, johon palata, kun ikävä meinaa ohjata epätoivoisiin tekoihin...No niin, mitäpä minulle kuuluu?
No, helpotusta, vihaa, katkeruuttaa, pettymystä, riipivää ikävää, palavaa rakkautta, kaipuuta, ymmärrystä, ihastusta, pohjatonta surua, toivomusta, tahtomista, luovuttamista, epätoivoa, halua palata, yrittää, onnistua...
No, jatkettava on. Mies oli eron kannalla, joten tällä linjalla etenee. Jossain vaiheessa helpottaa.
- se aloittaja
Yksinäistä on ollut, tosin ihan vapaaehtoista. Halukkuus olla muiden kanssa on nollassa, mitä nyt töissä on joutunut olemaan. Kaikenlaista askarretta ja harrastuksia on tullut tehdyksi pitääkseni ikävöinnin loitolla. Iltaisin nukkumaan mennessä on sitten joutunutkin kohtaamaan sen hyvinkin voimallisena eikä unen päästä ole meinannut saada kii.
Tiedän, että jossain vaiheessa helpottaa ja sitten sitä alkaa pitää yhteyttä kavereihin. Nyt ei ole ollut sen aika. En silti tunne itseäni onnettomaksi. Pikemminkin hieman tyhmäksi kun en uskaltanut aiemmin olla rehellinen ja pistää suhdetta poikki.
Loppujen lopuksi en ole elämäni aikana paljoa joutunut olemaan yksin, joten osaan arvostaa juuri tätä nykyistä hetkeä. Onnistumisen riemua olen saanut kokea ja lisää on tulossa. Ihan hienoa on ollut saattaa "projekteja" uuteen vaiheeseen tai peräti loppuun.
Kyllä se tästä.. Kyllä ne naisetkin alkavat taas kohta kiinnostaa.- Irti panomiehestä
Olen nainen ja jo lähes 6v kärsinyt juuri noista samoista asioista joista kirjoitatte. Mies on vain käynyt aina ottamassa hyvän olon ja kehuu kuinka hyvää mieltä annan ja sitten taas jaksaa touhuta paremmin tahollaan ja pyörittää suhdekaruselliaan koska sehän hänellä selkeästi kaiken aikaa ollut käynnissä.- Olen ollut mykkä tämän viikon koska tasan tarkkaan tiedän että viime vkl oli muiden kanssa koska juopottelee ja estot katoavat ja naisia juoppokööreissään. Emme sovi yhteen ja nyt alan sen ymmärtämään. Lähden etsimään uutta suhdetta. Nyt olen siihen vihoinkin valmis monien riitojen ja erojen jälkeen. Haluan kannustaa ihmisiä etsimään uutta seuraa jos tuntuu että on yksin suhteessa koska aivan varmasti jossain on sellainen ihminen joka arvostaa parisuhdetta ja haluaa jakaa ilot ja surut koska sitähän elämä on. Ei muuta kuin noukka tuuleen ja menoksi :) Toki joutuu varmasti kahlaamaan monet ihmiset ennekuin oma rakas löytyy ja helppoa ei ero tule olemaan mutta arvostan itseäni ja haluan pisteen tälle hyväksikäytölle koska sitähän se pahimmillaan on ollut :(
- Sama rahikaisella
Sovimme eroamisesta eilen. Nyt ajatukset on vielä aika hajallaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
eerikäinen novassa sanoi ei kukaan enää aja manuaalivaihteilla
meillä on 3 autoa talissa ja kaikissa manuaalilaatikot, on meillä vielä tämmöiset vaikka toisin puhutaan.2462791Ilo, joka nousee silmiisi saakka
kun katseemme kohtaavat. Olet energinen, aito, ihana. Välillä tuijotat suoraan silmiini - enkä hämmenny, katson takaisin691836- 681810
Jokaisella on omat syntinsä
Minä olisin niin mielelläni sinun. Ehkä joskus viittasitkin siihen. Olet nainen ajatuksissani jatkuvasti ja taidat tietä901687En oikeasti
Tiennyt että sinulla on ollut vaikeuksia ja huonoja aikoja. Olen oikeasti pahoillani, ja olisin myös toiminut eritavoin1741651Vakava varoitus perussuomalaisista!
Keskustan Annika Saarikolta veret seisauttavaa tekstiä, lukekaa uutinen kokonaisuudessaan, tässä siitä maistiainen: ”Ke280141190-luvulla maa syöksyi lamaan, ja silloinkin oli syypäinä samat tahot kuin nyt
Laman aiheuttajat olivat demarivetoinen virheellinen finanssipolitiikka, sekä ay-liikkeen taipumattomuus tilanteessa mik1511363Olisitko ihminen minulle. Ihan ihminen vain.
Tiedätkö, että saan kyyneleet silmiini, niin syvästi sinua kaipaan. Meidän välillä on jotain todella syvää, kaunista ja581025- 1731017
Mä olisin niin iloinen
Jos vielä joskus nähtäis.. Ollaanko tulkittu mies toisiamme väärin?. Kumpikin luuli ettei toinen tykkää, vaikka molemmat62887