Lovers (kisses of fire)

vaikeaa on
unohtaa

ymmärtää mitä,
pappi, poliisi,
työkaveri ja
koko perkeleen
seurakunta hokee

tar det lugnt nu
ja aika hoitaa

tuntuu kuin
käärme puhuu
ja suhisee

minä kaipasin
katsetta,
kiintymystä
ja hellyyttä

pikkuisen taivasta
pikkuisen helvettiä


se kuullosta
pelkältä sanalta
suussa kuin
mauton ruoka
mennessään
alkupaloiksi

mutta kun se
pääsee
vereen asti

tuntuu nivusissa

sitä ei pestä
pesemällä,
kieltämällä
eikä edes
kuolemalla

se maku säilyy
eikä sitä
kutsuta
koskaan kärsimykseksi

kuunnella
klassisena
musiikkina

mikä näissä
muistin aukoissa
kaipaa valaistusta

kykyä tulla
parsituksi takaisi
kokoon

olinko surullinen,
selittäjä vai parantaja

ei

sirpale, joka
ei osannut
nielaista kohtaamaansa
tuskaa ja kärsimystä

helpompaa jäädä
suolapatsaaksi
kuin heijastaa
todistajanlausunto
elämästä

etuoikeuksien vainiot
oli kulotettu seksuaalisuudella,
mutta
siemen ei idä

suojaisien salonkien
terälehdet eivät
tuottaneet satoa

hillitön halu
halusi melskata
jokaisessa mahdollisuudessa

vieraassa palava
rakkaus aikaan sai
aikaan uhkeita muotoja,
jotka toistelivat nimeäni

en tunnistanut jääkautta

otsaluuni takaisessa
epätodellisessa maailmassa

jalkovälissä, jossa
monipäinen hirviö
huusi kaikille
rakkailleen valtansa
kukkuloilla

nopeammin
nopeammin
nopeammin

minä olen

ja jokaisena elämäni
yönä olin kanssasi

saaden lahjan,
joka tunsi jokaisen
liikkeesi,
yrittäen kaivaa syvemmällä
pesivää vaarallisuutta

varas ja lainsuojaton
samassa rakkaudellisuudessa

väkevyydessä

elämästä juopunut
tykinkuula, jossa
oli sähköä
kuin taifuunissa

elän uudelleen
taas tuon saman
kiintyneenä kaikkeen
maalliseen

tässäkö se
on ihmisen elämä

intiimejä vilkaisuja
jokaiseen kohtaloon

viehkeytesi voimasta
vaikka helvettiin

mutta kylmää
ei ole ollut

ponnistukseen
synnyttää uusi kuningas,
vanhan menettäessä
kruununsa

eevansa

luomisen aamu
oli saanut
omansa

kastroinut
miehen ja
miehenä olemisen tarpeen,
jotta neitsyet
voisivat laiduntaa
lihallisuudessaan

sivistyneen elämänsä,
vuolaat kohteliaisuudet
kauneuden nälkäisyydessä

ja uusi paratiisi
on löytänyt
höynäytettävänsä

korean ulkokuoren
alla piilevät
tunteikkaat kerrostumat

käyttämättömänä

ja tuhlauskin on saanut
energiatehokkaan
merkityksen kuten
hengitys, joka
kaataa hallusinaationsa

ja kaikki ovat tyytyväisiä
oman elämänsä
kadonneeseen vaiheeseen

jos ei olisi öitä
tulisia suudelmia,
jotka sulattavat sen
jään johon on
aina niin helppo
takertua

sillä viimeisimmän
tiedon mukaan
rakastavaiset
elävät kauemmin?


https://www.youtube.com/watch?v=mk37g0JWDyk

Olisinpa intohimosi kohde, suudelmiesi vastaanottaja, kosketuksesi maalitaulu. Kuinka paljon sinussa onkaan patoutunutta tunnetta, sielun kaipuuta. Joka jää sinun sisällesi - käyttämättä. No niin, kyllähän se purkautuu sanoihin, mutta riittääkö se...
Kerro hänelle tunteesi. Tiedän, että hän tuntee samoin. Kun te kaksi kohtaatte, maailma räjähtää. Pelottavaa, mutta niin houkuttavaa. Kiitos!