miksi monikulttuurinen suhde`?

Sinun evoluutio ei mennyt hyvin jos et näe monikulttuurisuudessa mitään hyvää. Miksi vaivautua selittämään asioita jos vetoat tyhmyyteen "maassa maan tavalla". Tämän perusteella ehdottaisin ettei suomeen tuoda mitään ulkomailta, syödään sitten vain sitä perunaa ja ruisleipää. Perheen sisällä asiat on kuitenkin miten kullekin perheelle sopii ja on parhaaksi.

En voi vastata kun omasta puolestani. Ehkä en ole koskaan erityisen paljon pitänyt Suomen kulttuurista, en täysin koe kuuluvani tänne. Mua sieppaa kaiken mailman siniristilipun ylistämiset ja yli-isänmaallisuudet. Pidän Suomen maata takapajulaisena tuppupaikkana. Siksi minun on helpompi hyväksyä toinen kulttuuri (joskaan ei kaikki siihen kulttuuriin kuuluvat asiat). Ymmärrän kyllä että maassa maan tavalla ja toki elämme ainakin suurimmaksi osaksi tämän maan tavoilla mieheni kanssa ja jos ja kun menemme hänen kotimaahan elämme sen maan tapojen mukaan. Lähinnä ehkä pointtini siinä että mua ei miellyttänyt tavallisen Suomalaisen elämäntapaa vaan kaipasin jotain muuta. Jos olisin halunut kaljoittelevan, piereskelevän juntin mieheksi olisin valinnut Suomalaisen miehen. Nyt minulla on kohtelias, hyvännäköisen, miehekäs mies joka on itsevarma ja tottunut tekemään päätöksiä. Jotenkin olen pitänyt Suomalaiset miehet epäkypsinä jotka tarvitsevat naisen pitämään huolen itsestään (edes kalsareita ei osata vaihtaa ilman että vaimo sanoo).

Ihan mielenkiintoista, että ajattelet tämmöisiä asioita. Jotenkin saan kuvan ettet ole asunut ulkomailla? Itse asuessani ulkomailla minun suomalainen identiteettini korostui. Huomasin ajattelevani asioita erilailla ja kaipaavani ruokia yms kotimaasta. Kuitenkin olin kiinnostunut uudesta kulttuurista ja halusin oppia lisää, unohtamatta omaa identiteettiäni. Uskoisin, että tämä on yleinen reaktio, myös ulkomaalaisilla, jotka asuvat suomessa.

Miten minun suhteeni on monikulttuurinen? Asumme suomessa, teemme suomalaisia juttuja (esim. nautimme luonnosta, kulttuurista yms), syömme suomalaista ruokaa. Kotimme on sisustettu suomalaiseen tyyliin. Puhumme suomea. Suomalaisuus painottuu pakostakin. Hyvin vaikea asua missään maassa jos ei suostu oppimaan mitään uutta. En usko, että monikaan elää näin.

Minusta on tärkeää välillä muistaa tuoda elämäämme asioita mieheni kulttuurista. Toivoisin samaa, jos olisin hänen tilanteessansa. Välillä teemme hänen lempiruokiian ja yritämme saada ne maistumaan samalta kuin hänen äitinsä ruuat. Käymme kulttuuritapahtumissa, joissa mieheni maa on edustettuna. Monikulttuurisuus näkyy eniten ehkä ylimääräisenä paperisotana ja byrokratiana. Mieheni tausta ei ota mitään pois minun identiteetiltäni.

Monesti varmaan vain käy niin että tapaa jonkun ulkomaalaisen sen enempää suunnittelematta, siis tuskin monikaan ajattelee haluavansa nimenomaan ulkomaalaisen miehen tai naisen. Mutta siis tietty täytyy integroitua sen maan tapoihin missä asuu noin pääpiirteissään, sitä en kyllä tajua miksi kaikkien pitäisi syödä samaa leipää tai käydä välttämättä saunassa. Mutta kai parisuhde on väkisinkin monikulttuurinen jossain mielessä jos osapuolet kerran ovat eri kulttuureista, niin siihen olemiseen tulee itsestään mukaan molempien tapoja ja muuta vastaavaa. En tajua miksi suomalaisuutta joku häpeäisi, itselleni ei ole tullut mieleenkään varsinkin kun siitä saa yleensä vain positiivista palautetta ulkomailla.

En minä varsinaisesti halunnut tai päättänyt hakeutua monikulttuuriseen suhteeseen. Satuin vain vähän alta 30-vuotiaana sinkkuna muuttamaan ulkomaille, joten oli aika luonnollista, että sieltä löytyi puolisokin.

Harvan ihmisen identiteetti muuttuu enää aikuisiällä. Minä olen ja pysyn suomalaisena, vaimo on ja pysyy japanilaisena. Kun kulttuurieroista huolimatta halusimme olla yhdessä, piti meidän löytää omat keinomme yhteensovittaa nämä. Olemme tulleet hieman toisiamme vastaan, mutta pääosin yhteiselomme perustuu erilaisuuden hyväksymiseen.

Vaimo on integroitunut hyvin suomalaiseen yhteiskuntaan. Silti hänellä on Suomessa paljon japanilaisia kavereita ja ainainen koti-ikävä, jota helpotetaan japanilaisella ruualla, kirjallisuudella, nettisivuilla jne. Erohan meille olisi tullut, jos olisin yrittänyt häntä väkisin suomalaistaa. Silloin olisi alunperinkin pitänyt naida suomalainen.

mikä on geneettinen poletti?

rasisti

"Se mitä en ymmärrä on se, miksi suhde pitää sitten olla monikulttuurinen?"

- Hmm... kai se on täysin luonnollista, että suhde on monikulttuurinen jos suhteessa elää 2 eri kansan edustaja? Ihan tasapuolisuudenkin vuoksi?
Tai onko sinun mielestä oikein alista /terrorisoida oma elämänkumppania?


"Joka maahan tulee, eläköön se maan tapojen mukaan. Jos itse muuttaisin Irlantiin, eläisin mieluusti kuten paikallisetkin ja olisin uudisasukas-uusi irkku..... onhan täytynyt olla myös motiivi miksi olen lähtenyt sinne"

- Integroituminen uuden maahan/kulttuurin vie omaa aika. Se on monimutkainen prosessi, koska ihminen on monimutkainen olento?:)
Välillä se on hauskaa välillä hyvin kivulias prosessi, vaati paljon energia ja sisua... kaikista eniten se vaati positiivisuutta ja uskoa tulevaisuuden...
Kai et kuvittelet rauhallisen-viileän kansan suhtautuvan ulkopuolisin ihmisin aina hyvin?;)
Motiivit ovat laidasta laitaan: ovat työn perässä, perustanet perhettä suomalaisten kanssa tai ovat pakolaisia.

Mutta, jokainen omalla tyylillä ja tahdilla yritä sopeutuu uuden ympäristön, siitä ei ole edes epäilystä meidän, ulkomaalaisten keskuudessa.

Ja miksipä ei monikulttuurista suhdetta.

Etsin suomesta sitä oikeaa useita vuosia ja monesta eri paikasta vaivaa nähden. Käsitin ettei se oikea löydy suomesta ja päätin ottaa koko maapallon käyttööni. Suomalaisessa en vain tuntenut sitä paloa lainkaan mitä olisi tarvittu ja persoonat eivät vain osuneet, kuin eri planeetalta.

Koen suomalaisten enimmäkseen olevan ns peräkylistä ja jotensakkin totisia ja kaikki vaikea pidetään sisällä, ei puhuta eikä valiteta. Suomalainen yhteiskunta ja kulttuuri on kapeakatseista, jäykkää ja agressiivista. Monella on juuri tuo itselleni outo käsitys siitä lottovoittajien suomesta missä kaikki on hyvin, vaan kun ei ole, jopa näiltä sivuilta sen huomaa, valitusta ja muiden haukkumista jne.

Tämä kaikki mitä suomessa on, on jo nähty ja koettu, ei mitään uutta. Eli tätä samaa koko elämä?-Ei kiitos, halusin jotain muuta.

Ja Kas kummaa kun tutustuin ulkomaisiin niin välittömästi löysin useita mielenkiintoisia ihmisiä, uusia tapoja, ruokia, nähtävää, erilaisia elämäntapoja ja näkökulmia. En vaihtaisi ulkomaista vaimoani pois, ei ole ainoatakaan syytä, on vain hyviä puolia.

Seuraava ajatus on etsiä töitä maailmalta ja jos mahdollista niin silloin tällöin vaihtaa maata, nähdä kaikkea mitä pallolta löytyy.

Miksikö monikulttuurinen suhde?
Asuin työtehtävissä Kiinassa joten ei mikään maailmaa mullistava asia että loppujen lopuksi löysin sieltä myös nykyisen vaimoni.

Tänä päivänä kun vaimoni on asunut Suomessa jo yli 10 vuotta, ei meidän arkielämässä juurikaan monikulttuurisuutta enää näy.
Alkuun hän vierasti monia suomalaisia ruokia ja tapoja mutta niin ovat makutottumuksetkin muuttuneet että nykyisin hän tykkää suomalaisista ruuista kuten ruisleivästä, perunasta jne. eli ruokailusssakaan ei pahemmin enää kiinalaisuus näy.
Tykkää myös saunoa, viettää aikaa kesämökillä, samoilla luonnossa, puhuu suomea jne.
Joskus sentään käydään kiinalaisessa ravintolassa syömässä mutta varmaan joku suomalainen pariskunta harrastaa kiinalaisessa ravintolassa syöntiä jopa useammin kuin me.

Mitä se suomalainen kulttuuri sitten on? Tunnen monia syntyperäisiä suomalaisia, jotka eivät syö ruisleipää tai makkaraa eivätkä pidä saunomisesta. Perunakin on aikanaan ollut tuontitavaraa, ei se ole kuulunut suomalaiseen ruokakulttuuriin. Kulttuuri ei ole muuttumatonta. Maassa maan tavalla - mitkä ne maan tavat ovat? Olisi muuten tosi kiva, jos ukomaalaistaustaiselle annettaisiin oikeasti mahdollisuus maan tapoihin kohtelemalla tasavertaisesti. Mieheni on asunut Suomessa yli 20 vuotta, mutta koska hän näyttää ulkomaalaiselta, häntä myös usein kohdellaan ensisijaisesti ulkomaalaisena.

En erityisesti halunnut monikulttuurista suhdetta, mutta rakastuin ulkomaalaiseen mieheen. Miksi hänen taustansa ei saisi näkyä, kun siitä ei ole muille haittaa? Ei se ole minulta mitään pois. Päinvastoin, valinnanvaraa on enemmän. Kotonamme puhutaan kahta kieltä, mutta ei se vähennä mitenkään arvostustani suomen kieltä kohtaan. Molemmat vanhemmat haluavat välittää kielensä ja sen mukana kulttuuriperintöään lapsille. Meillä syödään erilaisia ruokia, mutta mitä sitten, kun se kaikille kerran sopii? Poro ja makaronilaatikko uppoavat myös, noin esimerkiksi. Lapsia kasvatamme ehkä hitusen keskimääräistä tiukemmin.

En koe, että suomalaisuuteni olisi "vähentynyt" ulkomaalaistaustaisen miehen myötä. Pikemminkin olen tullut tietoisemmaksi juuristani. Joissakin asioissa olen joustanut ja osaan sopeutua tilanteen mukaan, mutta näitä taitoja tarvittaneen kaikissa ihmissuhteissa. En koe, että olisin joutunut luopumaan mistään.

>Miksi siis haluatte monikulttuurisen suhteen? Itse, jos hankkisin vaimon ulkomailta,
>tekisin selväksi että täällä syödään ruisleipää, saunotaan ja puhutaan pääosin
>Suomea, ollaan suomalaisia.

Miksei voi yhdistää eri kulttuurien parhaimpia puolia? Olisin kovin pettynyt jos vaimoni ei valmistaisi thaimaalaista ruokaa, koska yleisesti pidän sitä paremman makuisena kuin perinteisiä suomalaisia pöperöitä, jopa silloin kun thaikkuruoassa on käytetty korvikkeena suomalaisia raaka-aineita (esim. lantturaastetta papaijan puolesta, toimii joissakin yhteyksissä). Toisaalta vaimoni tykkää joskus syödä ruisleipääkin, tykkää suomalaisista marjoista, ja hän rakastaa saunomista, mutta salmiakkia en häntä pakota syömään, vaikka se perisuomalaista onkin.

Pidän myös joistakin thaimaalaisista elokuvista, vaimo pitää joistakin suomalaisista kappaleista (suomalaisia elokuvia ja TV-sarjoja hän pitää perin surkeina; niin minäkin) jne.

Jotkut naiset vaan syttyy esim. arabeille ja jotkut ei taas voi sietää heitä. Samoin on varmaan miesten keskuudessa että toisia viehättää thai-naiset ja toisia ei.

Tämä on jokin sisäänrakennettu mieltymys ihmisillä, ei sitä voi selittää. Itse pidän arabimiesten kasvoista , siis ihan aluksi ne viehättää, ennenkuin tutustuu muuten ihmiseen. Se on vaan sellainen vetovoima. Jos kadulla kävelee suomalainen hyvännäköinen mies ja arabi niin näen vain sen arabin.

En toki suomalaisuuttani häpeä, päin vastoin. Sipaisin sivuaineen suomenkielisestä kirjallisuudesta ja kesäisin kiertelen äidin kanssa maakuntaretkillä oppimassa suvun historiaa.

En mitenkään *halunnut* monikulttuurista suhdetta, elämä nyt vei niin. Lähdin aikanani yliopistovaihtoon, tapasin hyvän tyypin, opin kielen, ja niin sitten kävi. Mieheni kyllä opettelee suomea minkä ehtii vaikka emme Suomessa asukaan ja kannattaa täysin oman kulttuurini säilyttämistä; lapsemme oppivat rypyttämään karjalanpiirakatkin kuten karjalainen isänäitini ne rypytti -he oppivat myöskin tekemään muita ruokia. On mielestäni ok omata useampi kulttuuri ja ylpeillä niistä kaikista.

Hei! Mielenkiintoinen aloitus ja asiallinen sellainen, kiitos siitä :)

Tuntuu kuitenkin että et ehkä ymmärrä kulttuurin käsitteen laajuutta: Kulttuuri =YKSILÖN/yhteisön arvomaailma, käytös,tapa ajatella..

Eli meidät kaikkihan on tavallaan ympäristömme ja kotikasvatuksemme kautta "aivopesty", ja tapamme nähdä maailma on aika tiukassa, koska siihen on niin pienestä asti jo kasvatettu.

Eli haen sitä, että se eri maasta oleva silti ajattelee monessa asiassa tosi erilailla kun sinä tai minä ihan jo sen eri ympäristössä kasvamisen vuoksi, huolimatta siitä syökö täällä ruisleipää vai ei. Eli suhteessa jossa on eri ympäristöissä kasvatetut kaksi ihmistä, on tavallaan joka tapauksessa kaksi kulttuuria, halusit tai et.

Ja kaksi kulttuuria = monta kulttuuria = monikulttuurinen.

Ja joku voi nähdä sen rasitteena, joku toinen hyötynä. Itse olen "monikulttuurisessa" suhteessa ja itse näen sen monikulttuurisen sekä positiivisena että negatiivisena ominaisuutena, esim. joissain itselle tärkeissä asioissa joutuu molemmat joskus joustamaan, mutta toisaalta on taas saanut monia hyviä uusia näkökulmia asioihin, joita ei ennen ole välttämättä osannut kyseenalaistaa.