Velka"vihko" yhteisistä menoista

Tuntuu tautiselta minun arvomaailmastani katsoen!
Miten olet voinut elää tuon tyypin kanssa?
Kirjoituksesi koettelee uskottavuuden rajoja. Tai oikeastaan ylittää ne!

Valmistuttuani menimme yhteen ja minä sain työpaikan toiselta paikkakunnalta.
Vaimoni otti lopputilin vakituisesta työstään.
Ennen muuttoa sain paremman työpaikan kotipaikkakunnaltamme joten muutto peruuntui ja vaimo jäi kotiin saamatta mistään penniäkään.

Hänellä oli hieman säästöjä mutta taloutemme perustui yhteen, yhteiseen tiliin johon palkkani meni.
Käytännön syistä vaimoni hoiti kaiken rahaliikenteen koska, ennen tietsikka ja automaattiaikaa se sopi hänelle paremmin.

Sama koski kotivuosia lastemme kanssa.
Silloinkaan vaimollani ei ollut tuloja penniäkään.

Aina 13-vuotta sitten tapahtuneeseen täysin kotiin jäämiseeni saakka vaimoni hoiti kaikki laskut ja maksut yhteiseltä tililtämme emmekä koskaan laskeneet mitään osuuksia tai muutakaan.
Sama koski, ja koskee edellaan kaikkia henkilökohtaisia menoja.

Olemme eläneet tällä periaatteella 45-vuotta joten minun on mahdotonta kuvitella mitään muuta järjestelyä.
Tuo kuvaamasi on täysin uskomaton.
Tuollaisen provon keksiminekin vaatii hyvin luovan mielikuvituksen!

Hei,

kiitos sinulle vastauksestasi, sait katseeni avartumaan, että olen ollut liian kiltti ja naivi. Tämä ei valitettavasti ole provo. Mies on pihi ja tarkka raha-asioissa. Mutta muuten todella ihana ja rakastettava. Joskus tosin ajattelen, että olen jotenkin huonompi kuin hän kun olen aina se köyhempi osapuoli. Olen häntä 5- vuotta nuorempi, joten toki minulle on kestänyt enemmän aikaa päästä työelämään, kun minulla vielä oli koulutus kesken (kun muutimme yhteen, olin 19 -vuotias). Asiasta ollaan monesti juteltu, mutta ikinä en ole hänen mieltään saanut muutettua :( Ajattelin laittaa tylysti nyt lopun "velkaantumiselle"! En minäkään olisi puolisolle tehnyt näin jos asiat olisi ollut toisinpäin...

Tuollainen menojen kirjaaminen kuulostaa aivan mahdottomalta! Jos noin tarkkaan lasketaan niin sinun pitäisi puolestasi laskea, kuinka paljon olet tehnyt miehellesi siivous- ja lastenhoitotyötä, pyykkärin ja keittäjän hommita ja lisää siihen vielä hyvä taksa sänkyhommista. Ota kunnon tuntipalkka, ja esitä sitten hänelle lasku! Sitäpaitsi, onko hän punninnut, kuinka suuren osan ostetusta ruuasta hän on itse syönyt, ja kuinka paljon sinä. Ja kumpi on syönyt enemmän ruuan kalliimpia osia....

Kuinka voit elää noin itsekeskeisen tyypin kanssa? Onhan avioliitto ja perhe yhteinen yritys, jossa periaatteessa kaikki on yhteistä ja autetaan toinen toistaan. Perheessä kaikkien elintason kuuluu olla sama, riippumatta siitä millä tavalla kukin siihen osallistuu. Sitä ei voi edes laskea pelkän ruokalaskun mukaan.

Älä missään nimessä siirrä rahojasi hänen tililleen, vaan jos rahanne ovat erikseen niin pidä kiinni omistasi ja maksa itse sieltä laskuja mitä sinulle kuuluu. Ruokakauppaan voitte ottaa tilin, josta kumpikin maksaa tulojensa mukaisen osuuden maksupäivänä. Hän ei voi vedota mihinkään lakiin tuon laskelmansa kanssa, koska lain mukaan puolisoiden kuuluu elättää toisiaan. Kun hän esittää sinulle laskun ilman että olette sellaisesta yhdessä päättäneet, sinä voit kieltäytyä sillä perusteella että sellaisesta ei ole yhdessä sovittu.

Koska viesti on 'avioliitto' -palstalla, oletan että olette naimisissa. Avioliitossa puolisoilla on elatysvelvollisuus toisiaan kohtaan.

Velkaneuvoja kertoi lehtihaastattelussa tilanteesta, jossa oli menty vielä pidemmälle. Siinä oli erittäin hyvätuloinen pariskunta oli vuosien ajan jakanut tasan kaikki menot. Sitten vaimo jäi työttömäksi. Edelleen mies vaati häntä maksamaan puolet kuluista elintason pysyessä samana. Näiden kulujen kattamiseksi nainen alkoi ottamaan velkaa. Kun nainen ei enää kyennyt selviutymään veloistaan, hän otti yhteyttä velkaneuvojaan. Velkaneuvoja kertoi sanoneensa naiselle, että sinun tilanteessa minä olisin jo lähtenyt.

Olet osallistunut niillä tuloilla kuin sinun on ollut mahdollista yhteisten kulujen maksuun. Miehen palkkatulojen takia että ole edes voinut saada kaikkia niitä tukia, jota yksin asuvana opiskelijana voisit saada. Lisäksi olet hoitanut yhteistä lastanne ilman palkkaa kotona. Oletko laskenut ansionmenetyksen äitiysloman ajalle ja kysynyt miten mies on ajatellut kompensoida asian. Onhan excelissä kerroin myös ruaan kulutukselle ? Mies yleensä syö ruokaa naista enemmän. Mieheltä on suhteellisuudentaju pahasti kadoksissa. Ymmärtäisin miehen asenteen jos opiskelija olisi käyttänyt omat rahansa vaatteisiin, meikkeihin ja biletykseen ja maksattanut asumiskulut ja ruuan miehellä kokonaan.


En tuossa tilanteessa maksaisi yhtään mitään ruokavelkoja. Jatkossa toimisin niin kuin olet suunnitellutkin. Kiinteät menot puoliksi ja ruuan maksaa se joka käy kaupassa. Sen jälkeen kummallekin jää rahaa omaan kulutukseen / säästöön. Arvaan että tässäkin tilanteessa miehelle on kirjanpito ruokaostoksista.

Excel-miehen kannattaa pohtia mitä perhe ja vastuu siitä tarkoittaa sen sijaan että koko ajan laskee että ei varmasti ole maksanut senttiäkään enempää kuin toinen.

Hei, lämmin kiitos vastauksista. Sain rohkaisua nostaa asian miehelle esiin uudestaan. Ihan rupesi itkettämään kun kuulostatte niin ihanilta ihmisiltä. En ole ikinä hömpötellyt rahoilla omia turhia juttuja. Pelkästä ruuasta ym. päivittäistavaroista on ollut kyse.

Avioliitto ja mielestäni myös avoliitto (pidemmän päälle) kuuluu siihen kastiin että kukin maksaa miten omilla tuloillaa pystyy. Ei avioliitto ole rahan laskemista vaan kaikki pitäisi tehdä yhteisen hyvän vuoksi. Näinhän sinä kirjoitustesi perusteella olet tehnyt ja mielestäni et ole miehellesi velkaa yhtään mitään.

Ota ihmeessä asia puheeksi miehesi kanssa ja vaadi kunnon perusteluja velka asialle. Onhan ihan avioliittolaissa säädetty "elatusvelvollisuudesta"

46 § (16.4.1987/411)
Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234

Eli periaatteessa suomenkielellä; se joka tienaa enemmän "joutuu" myös maksamaan enemmän, eikä tästä mitään velkaa synny. Jos keskustelut keskenänne eivät johda mihinkään suosittelen kääntymään ulkopuoliseen apuun. Tsemppiä asian ruotimiseen ja muutenkin jaksamista elämääsi :)

Et sinä miehellesi ole mitään velkaa. Tuo taulukko on yhtä tyhjän kanssa. Tai ainakin yhtä pätevä kuin se, että veloitat mieheltäsi tekemäsi kotityöt ja lastenhoidon. Eli ei mitään perustetta tai järkeä.

Kylläpä miehesi on rahojensa perään. Hän ei ilmeisesti osaa ajatella, että teillä on yhteinen koti ja talous. SInä päätät omista rahoistasi ja mies omistaan. Jos ette löydä yhteisymmärrystä niin miksi ihmeessä asutte yhdessä?

Tiedän että näitä "putkiaivoilla" varustettuja saitoja miehiä löytyy.
Kyse on jo jonkin laisesta luonneviasta.

Itsellä asiat oli toisinpäin avioliiton alkuvuosina. Ansioni oli suuremmat, kuin puolisoni. Minä hoidin tietenkin isomman osan asunto, ruoka ym. kuluista. Mies lähti sitten opiskelemaan, jota vaihetta kesti neljävuotta. Tuona aikana oli itsestään selvää, kumpi maksoi kulut. Mies valmistui ja pääsi koulutustaan vastaaviin töihin, ja alkoi tienaamaan. Aloimme toivoa, että saamme lapsen. Se toive toteutui, mutta sitten esiin tuli miehen saituus.

Hän olisi tykännyt käyttää omat tulonsa itseensä, ja osallistua alimman taksan mukaan, kuten ennenkin. Vetosi vielä siihen, että voinhan minä käyttää perintörahani elämiseen, ja yhetisen asunnon maksuun.

Pilkkuilu meni niin pitkälle, että päädyin hakemaan avioeroa. Sitä kuittien syynäämistä ja jatkuvaa laskemista, ei kerta kaikkiaan jaksanut.

Ero selvittely olikin sitten yhtä taistelua. Herra esitti lakimiehelle, että mistä olen velkaa hänelle. Perusteluja oli mm. kihlasormus, vihkisormus, kihlajaisiltamme illallisen kuitti, häiden lasku (vaikka kustannukset oli maksettu yhdessä). Minun elättämisestä hän ehdotti korvauksia seuraavasti; raskausaikana jouduin olemaan sairaslomalla 2kk lääkärin määräyksestä, josta ajan hän esitti elättäneensä minua! Olin sairaslomalla töistäni, jolloin sain palkkaa ja sairaspäivärahaa!
Kaiken huippu oli, kun yritti saada korvausta matkoista, jotka aiheutui pesän selvittämisestä : )

Laitappa sinäkin sinne exseliin hinta kaikista kotitöistä mitä teet yhteisen kodin hyväksi eli tuntinta on tama ja kaikki tunnit ylös niin olette tasoissa. Tuolla exlillä ei ole mitään merkitystä jos teillä ei ole velkakirjaa tehtynä mutta jos ero tulee niin miehellä on todisteet mitä on maksanut mutta en tiedä onko sillä tasinkoon mitään kerkitystä. Älä rupee mitään kuviteltua velkoja makselemaan koska eihän tuo ole mikään parisuhde kun yhdessä eletää. Minä olen naiseni kanssa sopineet että vuorokuukausin masketaan yhtiövastike ja kumpikin maksaa oman osansa asuntolainast. Minulla miehenä pikkusien kiire töissä ja painetaan pitkää päivää niin maksan 2-3 kuukaudelta yhtiövastikkeen hänenkin puolesta kun tienaan enemmän ja se siitä. Tuo puolet vuokrasta ja hoitomaksusta on ihan hyvä asia ja tuhoa se exel taulukko nopeasti koska ei siinä ole mitään järkeä. Kotitöillä tuo homma on äkkiä kuitattu.

Sano miehellesi että, katsot exel-velat kuitatuiksi tekemilläsi kotitöillä, etkä enää suostu tuollaiseen pelleilyyn. Jatkossa vaadit yhteisen taloustilin, jolle molemmat laittavat sovitun summan tuloistaan. Tuolta tililtä maksetaan kaikki yhteiset kulut, ruoka, sähkö, lapsen kaikki kulut. Lapsilisän voit laittaa myös tuolle tilille, jos sitä ei säästetä erilliselle tilille myöhempiä hankintoja varten.
Älä missään nimessä enää maksa ruoka- tms. kulujasi miehen tilille.
Jos tuo ei sovi, lähde.

En koskaan lakkaa ihmettelemästä näitä avioliitonsisäisiä rahanjakoja. Meille perhe on yksi yksikkö, minun ja mieheni tulot ovat perheen yhteisiä tuloja, menot ovat perheen menoja - meidän henkilökohtaiset menommekin ovat perheen menoja. Vaikka yhteisiin vuosiimme mahtuu useampikin kriisi, ei meillä ole koskaan tarvinnut riidellä rahasta. Välillä toisella on ollut isommat tulot, välillä taas toisella. Toisinaan raha on ollut hyvinkin tiukilla, välillä sitä on ollut käytössä reilummin. Maalaisjärjellä kumpikin tietää, millaisiin asioihin on varaa ja millaisiin ei. Jos toinen on joskus halunnut jotakin kalliimpaa, toinen on sen kyllä suonut ja rahat on sitten sumplittu sen mukaan.

Tällaisia kirjoituksia lukiessa tulee aina jotenkin surulliseksi siitä, millainen asioiden arvojärjestys ihmisillä on. Miten perhe voi olla perhe, kun perheen sisälläkin ajatellaan tuolla tavalla, että "minäminäminä".

Kyllä nauraisivat avioeron tullen oikeusaputoimiston lakimiehet, kun moisen excelin näkisivät. Kyseinen taulukko on osoitus miehen pikkumaisuudesta ja itsekkyydestä, ei mistään todellisesta velasta.

Jos olette naimisissa (kun tämä on avioliittopalstakin), suosittelen, että suoisttelet miehellesi vähän lakiin perehtymistä. Kuten joku jo linkittikin, laki sanoo, että kumpikin osallistuu kykyjensä mukaan. Laki ei sano, että puolet ja puolet.

Toki pari voi itse sopia, että puolet ja puolet, mutta silloin on laskettava mukaan toisen kotona tekemä työ. Oletan, että olet kotona ollessasi hieman siivonnut, laitellut ruokaa, hoitanut ostoksia ja säästänyt tarhamaksuissa.

Samalla kun olet sijoittanut aikaa yhteiseen lapseenne, olet menettänyt työvuosia eli palkkatuloja, eläkettä ja cv:n täytettä. Naisellehan ei ole taloudellisesti kannattavaa jäädä kotiin hoitamaan lasta.

Et kuulosta miltään humputtelijalta etkä ylellisyyksiin tärvääjältä. Sinulla on oikeus myös omaan rahaan ja siihen, että saat käyttää sitä haluamiisi asioihin tavalla, josta et ole tilivelvollinen.

(Minä erosin miesystävästäni, kun huomasin hänessä samanlaisia piirteitä. Sain elämäni takaisin enkä halua edes miettiä, millaiseen taloudelliseen ahdinkoon olisin joutunut, jos olisin tehnyt hänen kanssaan lapsia.)

Voimia ja ennen kaikkea rohkeutta Sinulle.