Vihaan ihmisiä

Ota yhteys demoneihin! Nekään ei erityisesti pidä ihmisistä.

Piirrä itsellesi viikset.

Minunkin ihmisviha leimahtaa heti kun ajaudun tälle palstalle lukemaan miestisseistä, runkkaamisesta ja peräpukamista. Saatana.

Ehkä se on kierre; mitä enemmän on yksin, sitä negatiivisemmaksi käsitys ihmislajista muuttuu, sitten on negatiivinen ja muut ei viihdy seurassa senkään vertaa ja se todistaa em käsityksen "oikeaksi"..

Mulla ainakin on, että jos linnottaudun kotiini, muutun kärttyisäksi ja jopa vauhkoksi ja alan aatelle muista kaikkea ikävää, kun luen nettiä ja katon telkkua... Että mihin kaikkeen ihmiset pystyy.. Jos taas vaikka juttelen jonkun kanssa bussipysäkillä tai kirjastossa ja se menee mukavasti, tuntuu, että ystävällisiäkin ihmisiä on.

Mä pidän yhteyttä oikeastaan vaan kolmeen ihmiseen; äitiini ja kahteen muuhun. Tunnen luissani, että tää kotona jullottaminen ajaa mut vielä täyteen hulluuteen. Ja tää on osin mun oma vika; voisinhan itsekin hymyillä, jutella ja vaikka auttaa pienesti jossain ja jollekin toiselle yksinäiselle tulis hyvä mieli... Sit se tekis saman jollekin seuraavalle.

Kuulkaas, en mäkään erityisemmin elämänkokemuksieni takia rakasta tätä ihmiskuntaa. Olen silti tullu siihen tulokseen ettei ihmisen ole hyvä olla liian paljon yksin, koska riittävän kauan ku olet aivan yksin, ni sitte alkaa toden teolla viiraamaan. Se on tieteellisestikin tunnustettu tosiasia.

Mieti ensin asioita ja ihmisiä mitkä ovat saaneet sut vihaamaan ihmisiä. Mieti myös rehellisesti oma osuutesi siihen. Laita asiat paperille että ne jäsentyis paremmin sun mielessä. Kun todella olet ymmärtänyt asiat että miksi vihaat ala työstämään asiaa siihen suuntaan et ei kaikki todellakaan ole niin vesipäisiä kuin ajattelet. Toisaalta vaikea sanoa muutakaan koska en voi tietää mitä kaikkea on pjaskaa on sullekin käynyt ja niin edelleen.

Minä väsyn usein ihmisten totiseen arkiraportointiin, jota joudun kuunteleman esimerkiksi työssä. Päivästä toiseen samaa lässytystä. Joskus todella tuntuu, että vihaan sitä. Siksi varmaan viihdynkin ison osan ajasta yksin.

Maailmassa on tarpeetonta puheenpölinää aivan liikaa.

Minunkin ihmisvihani leimahtaa, kun menen esimerkiksi lentokentälle tai katson tanssi tähien kanssa-ohjelmaa (en katso sitä enää :D). Lentokentällä ihmiset ovat hitaita, haisevia ja tyhmyys huipussaan kun pitää ekana päästä siihen hiton koneeseen ja sieltä ulos :D

Jotenkin pitäisi vaan yrittää oppia ymmärtämään ja ehkä jopa arvostamaan ihmisten erilaisuutta. Helpommin toki sanottu kuin tehty. Itsekin olen välillä melkoinen misantrooppi mikä on ihan luonnollista kun ottaa huomioon millaista kohtelua olen osakseni saanut ja kun on tietoinen siitä kaikesta julmuudesta mitä maailmalla tapahtuu. Loppupeleissä kaikki ihmiset on kuitenkin samanlaisia ja tavoittelee onnellisuutta, vaikkakin keinot siihen vaihtelee tosi paljon.

" Happihyppelyt ovat taas minulle ne hetket, jolloin se ***** olo usein tulee. Kun yksin kävelee, tai istuskelee jossain, niin niitä ajatuksia ei pääse karkuun. Aina ne vain pyörivät päässä. "

Näin se menee. Vaikka tekiskin yksikseen jotain, mikä vaatii keskittymistä,
mulle tulee säännöllisin väliajoin silloinkin mieleen joku pasca muisto
eletystä menneestä ajasta, mikä on painunut lähtemättömästi mielen
syövereihin, yksi taas niistä kymmenistä tuhansista.

Mun yksi ongelma on myös tuo, ne pazka muistot tulvahtaa mieleen,
niitä ei pääse karkuun.

Kait se on niin, et ne joilla on jotain mielekästä elämää, niiden mieli täyttyy muistoilla siitä elämästä, ehkä paremmilla mielikuvilla.
Mulla se menee päinvastoin, säännöllisesti tulvahtaa pintaan joku
pazka muisto, yksi lukemattomista samankaltaisista.

Minä olen onnellinen yksinäni. Omassa kauniissa ja ihanassa kodissani, omia kivoja juttujani puuhastellen. Oman mukavan itseni kanssa ja kauniiden ja ihanien tavaroideni keskellä. Tai ihanan mieheni kanssa matkoilla kahdestaan. Tulen onnettomaksi ihmisten kanssa. Ihmiset vain yksinkertaisesti ovat loukkaavia. Ainoat elolliset joista tykkään itseni ja mieheni lisäksi ovat luonto kukkineen ja kasveineen. Minusta lapsetkin ovat samanlaisia ikävyyksiä kuin aikuisetkin ihmiset. En kaipaa ihmisiä ympärilleni pyörimään ja elämääni pilaamaan. Saan jatkuvasti kuulla ihmisiltä siitä, että miten itsekäs ja kova ihminen olen, kun en ole halunnut tehdä omia lapsia tai ottaa itselleni kotieläimiä. Pahempia ovat itse, kun koko ajan minua haukkuvat. Minä vain tykkään elää itselleni ja käyttää rahaa itseeni. Rakastan vaatteita, koruja, laukkuja ja kenkiä jne. Siinä ei mitään pahaa ole. Vaatteet ovat paljon mukavampia kuin ihmiset. ne tuovat iloja tosi paljon. Pääasia, että olen itse onnellinen, ajatelkoot muut mitä haluavat.

Kai nyt vihaat ihmisiä, kun roikut samanlaisen roskasakin kanssa mitä itse olet. Vihasi juontuu siitä, että näet muissa ja itsesi, jota häpeät yli kaiken. Koita äijä vähän skarpata ja tehdä jotain elämäsi aikana. Kun olet tuollainen veltto ja löysä paskahousu, ei ole mikään ihme, että isäsikin vihasi sinua lapsuudessasi. Todennäköisesti minäkin vihaisin sinua, jos tuntisin sinut, mutta onneksi en tunne!

Kriminaali nettipascasittiäiset pitäisi joka ainoa kiikuttaa muurin eteen ja nappi ottaan.
Ikään, ihonväriin, sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta.
Erityisesti nämä mätä ämmät, mitkä on sen köpiötaustansa kanssa kieroutuneet näiksi
nykyaikaisiksi nettimätä sittiäisiksi, tätä pas.kateknologiaa hyväksi käyttäviksi toisten
ihmisten kyttääjäpiruiksi, kaappaillaan niitä muiden kotikoneita haltuun ja aletaan kytätä ja
paskoa sitten sen mätä sielun pohjia myöten löytyvällä mielenvikaisuudella.

Pesiydytään sitten mitä erinäisimpiin mätämedioihin ja aletaan sieltä kautta sitä mätä paskomis
peliä pelaamaan.

Hirtä ittes :d:d:d