Onko "vammaisuus" oikeasti este kunnon suhteelle?

No suoraan kysymykseen suora vasaus. Kyllä se vaikuttaa ihmisiin jotka ovat kaverin mielipiteen orjia. Etsi harrastus kaveri ystävyys ditä kautta että ettselitä vammoja. Minä cp olen 25v yhdess ja jos mies alkaisi noin vinkuun kuin ap potkisin pellolle. Yritä kasvaa ja ymmärtää että ihmissuhteesi ei ole riippuvainen onnutko vai käytätkö apuvälineitä.

Ei tarkoita. Minulla on kaveri jolla on varsin paha CP-vamma mutta silti hän seurusteli useamman vuoden ihan nätin naisen kanssa. No tällä hetkellä tosin on taas sinkku, nainen kait pelkäsi kuitenkin että vanhemmiten lihasjäykkyys pahenee ja pakeni vastuuta. Kundi pystyy kyllä liikkumaan omineenkin, tosin melko vaikeaa se nykyään on. Fiksu ja sydämmellinen mies kyseessä.

Mutta siis tarkoitin että jos sulla on toi cp noin lievä niin ei kannata heittää toivoa nurkkaan missään nimessä, hyvät mahdollisuudet sullakin löytää parisuhde elämääsi. Vaikka ei se ole edes helppoa ns. "terveillekään" niin älä lannistu. Onnea sulle elämääsi :)

Itse olen ap. kanssa samassa tilanteessa oleva mies, tosin aika paljon vanhempi. Eli minulla on kerrottavaa 25v ajalta.

Se on vaan helvetin huono munkki, kun muu elämä ratkoo kaiken.... ei siis oma vamma pelkästään, mutta kun itse olin 20v, niin tapasin naispuolisen omaikäisen ihmisen, joka oli jokasuhteessa aivan erilainen kuin minä. Silti hän löi kaikki korttinsa suoraan eteeni. Muutaman erittäin myötämielisen naispuolisen ihmisen olen muuten tavannut.... mutta aina se muu elämä vammaa lukuun ottamatta on ollut kaiken kaatava.

En ala nyt purkamaan tässä enempää,mutta mä toivon, että ap. kirjoittajan elämässä ne muut asiat on kestäviä, sillä koska tahansa se tulee... se ihminen joka onkin sellainen kultasydän, eikä yritä olla muuta. Ei kukaa ole yksin sen takia ettei ole sitä joka haluaa toiselle parempaa.

Vamma ei ole mikään este. Toki aina on ihmisiä, jotka eivät sellaista siedä, mutta aina on joka tapauksessa ihmisiä, jotka eivät tykkää jostain piirteestäsi. Eiköhän tuo vamma ole kuitenkin paljon pienempi ongelma kuin moni muu, joita ihan vammattomillakin ihmisillä on.

Se, mikä on enemmän luotaantyöntävä ominaisuus on siinä, että epäilet omaa viehätysvoimaasi. Jos ihminen ei arvosta itseään, niin toistenkin on hankalaa arvostaa häntä. Työstä siis itsetuntoasi ja panosta niihin piirteisiin, joihin voit vaikuttaa miettimättä turhaan niitä, joihin et voi.

Kysyn lähinnä siksi koska tähän asti kun olen kasvokkain johonkin naiseen tutustunut niin kaikki menee suurin piirtein hyvin siihen asti kun kerron vammastani se johtaa siihen että enää ei haluta olla missään tekemisissä mun kanssa. Vaikka olis ollu kuinka hauskaa. Olen kuulemma hauskaa seuraa. Parasta siinä on se että oon vaan oma itseni :)

En haluaisi valehdellakaan mutta oon huomannu ettei siitä vammasta kannata ihan kenelle vaan kertoa.

Muutenhan minulla on asiat melko hyvin. :) Oon melko positiivinen tyyppi ja pelaan jalkapalloa. Kyllähän siellä mut hyväksytään koska oon osa joukkuetta.

Ei tämä vammani ole niin vaikea että se oikeasti estäisi tekemästä jotain. Kyse on kuitenkin vaan nilkasta. Esimerkiksi koko vasen jalka toimii aivan kuin teillä "terveilläkin" :)

Kiva olisi kuulla naisenkin mielipide. :)

noi kertomisen ongelmat tulee lähinnä virtuaalisessa kohtaamisessa, täytyy olla todella lievä vamma että kasvotusten ollessa s pitää kertoa, ettei se toinen näe sitä.

Itsellä ainakin vamma näkyy. Ja niinkuin jo tuolla aiemmin kerroin, niin kaikissa asioissa aivan erillainen ihminen on tehnyt kaikkein syvimmän aloitteen. Lisäksi on ollut muutama jotka on muulla tapaa osoittaneet omaa ihmisyyttään.

Mut niinkun itse ajattelen, niin ihminen on fyysinen olento, mutta jokaisella on omat möröt kaapissaan ja sit on oma ympäristö. Aina jossain on se asia joka haittaa asioita. Mä ainakin olisin halunnit olla osa toisen elämää, koska toinen halusi ottaa minut osaksi elämääni. Mutta koska olen myös tunnontarkka ihminen,niin peliä ei luovuteta kesken, eikä huonossa asemassa oleva ihminen voi mennä toisen siiven alle.... aina kummallakin on vastuu yhteisistä asioista elämässä, siitä se hyvä elämä muodostuu.... Ja mä en ainakaan haluisi itseni kaltaista ihmistä rinnalleni. Mutta tiedän, että terveet ihmiset menee aika pitkälle siinä mitä hekin vaativat kumppaniltaan.Ja ennenkaikkea se, että aina omat vanhemmat ja sisarukset on niitä mielipiteen muokkaajia...

Ihmisten arvot ja todellisuus joskus sakkaa keskenään, ja jotkut ihmiset tippuu sitten väliin aika pahasti.... Ei sillä, kyllä ns. tervekin voi saada hatullisen sitä ittseensä kun ei tutustu ns. terveen taustoihin ja antaa sitten elämänsä tärkeimmät asiat peruuttamattomasti. Ihmissuhteissa kun ei ole 14vrk palautusoikeutta.

Mut koska tässä itse on ollut 25v ajassa 24v yksin, niin kyllä tämä asia on käyty läpi tästä elämästä.

Tosiasia on että olet vasta 20v en muista ett sen ikäisenä olisin seurustellut vaikka minullakin on vamma joka ei näy.

Ihmisiä on monenlaisia. Monella katkoo pätkii päässä . On niitä monijakautuneita persoonia ja muita persoonallisuushäiriöisiä. Ei niidenkään vamma heti näy. Mutta en ole yhdenkään kuullut kertovan jo eka toka treffeillä. Et hei menetän sitten malttini jos et oo samaa mieltä ja sitten tykkään kuristaa.

Tarkoitan siis että meitä kun on moneen junaan on vaan löydettävä ne tyypit jotka haluaa matkustaa samalla junalla ja samaan suuntaan.

Monesti se vammaisuuden "leima" on se suurin este, ei vamma sinällään. Siksi minusta vammaisen ihmisen kannattaa puhua asiasta mahdollisimman simppelisti ja niistä ihan käytännön rajoitteista kertoen, ei mitään diagnoosinimiä antaen. On esim. ap:n tilanteessa ihan eri asia kertoa että "nilkkani on vähän jäykkä vammasta johtuen" kuin sanoa olevansa CP-vammainen. On ihan varmaa että 95% ihmisistä ei oikeasti tiedä mitä CP-vammaisuus käytännössä tarkoittaa ja mitä asioita se voi aiheuttaa. Suurella todennäköisyydellä vastapuoli yliarvio sinun vammojesi ja rajoituksiesi määrän ja laadun jos vain heität tämän CP-vamman sellaisenaan esiin. On myös ihan tavallista että monet olettavat vammaisen olevan myös päästään jotenkin "vajaa" ihan vain siksi että sana "vammainen" tuo helposti sellaisia mielleyhtymiä.
Minulla itselläni on joitakin lieviä fyysysiä rajoituksia jotka kuitenkin näkyvät aika vähän ulospäin. En ole koskaan niitä nostanut heti esiin jos olen naisia tapaillut, en tosin mitenkään peittänytkään. Jos suhde on edennyt, ne ovat jossain vaiheessa sitten nousseet ihan luontevasti esiin eikä kukaan ole sitten enää mitään "diagnoosin nimea" pelästyneet kun ovat jo minut tunteneet paremmin. Näimisiinkin pääsin oikein mukavan ja hyvän tytön kanssa joten mitään suurta ongelmaa vammastani ei lopulta seurannut. Ainoat suuremmat rajoitukset olivat lopulta vain pääni sisällä ja rajoittivat seurustelua teininä jolloin itse en ollut vielä sinut vammani kanssa. Ja myöhemmin ajattelin että jos joku nainen ei minua tällaisena hyväksy, hän ei ole muutenkaan minulle sopiva.

Olen kyllä ajatellut toimia noin että vaan tutustusin ihmisiin enkä noin vaan sanoisi tästä vammastani. Ajattelen toisaalta että eikö se ole jollain tavalla huijaamista ettei tuollaista kerro?

Jättää asian ikään kuin toisen huomattavaksi. Se on kyllä totta että minut olisi helpompi hyväksyä vammani kanssa kun minua ensin jollain tapaa tuntee.

Todennäköisesti tuollaisen "nilkkani on vähän jäykkä vammasta johtuen" ymmärtää helpommin kuin sen itse diagnoosin. Eihän se välttämättä edes kiinnosta ihmistä sen enempää mikälihän siitä kysyy.

Kuitenkin jos tutustun niin etten sano "vammastani" mitään niin minusta on melko helppo luulla että olisin "terve". Ja useimmiten tytöt jopa sanovat että mulle olisi "helppo puhua" mitä se sitten tarkoittaakaan. :)

Up

Näin terveenä miehenä minulle tulee CP vammasta mieleen pakkoliikkeinen pyörätuolissa istuva ihminen ja voisin hyvinkin pelästyä jos nainen nettideitissä töksäyttäisi olevansa CP-vammainen.

Toinen mikä voi tulla mieleen, jos nainen hakee vakavaa parisuhdetta, että miten perinnöllistä tuo on.

Kannatakin tuota tapaa, että kerrot, että sinulla on syntymästä asti ollut toinen nilkka jäykkä, minkä takia onnut tms.

Uskon, että sinulle on parempi tapa löytää naisia ihan elävästä elämästä, koska siellä naiset nimen omaan ovat tutustuneet ensin sinuun, eivätkä vammaasi.