Henkinen sairaus tuhoaa koko perheen

sivusta seuraaja

Toisen vanhemman hirviömäinen käytös on ajanut koko perheen kamalaan jamaan. Puolet ovat "perineet" tunnekylmän ja pirullisen käytöksen, toinen puoli sinnittelee sivummalla suvun keskiöstä. Piinkovaan (=sairaaseen) ytimeen ei pääse millään konstin - paitsi mielistelemällä pääsee juttelemaan edes "On ilmoja pidellyt". Omat mielipiteet ovat myrkkyä ja niillä joutuu joukosta eristämiseen.

Voiko tässä tehdä mitään muuta kuin jatkaa sivusta seuraamista? Jos mahdollista, mielestäni tämä on vähintään yhtä karmeaa kuin KOULUKIUSAAMINEN, mutta siinä mielessä karmeampaa, ettei ole mitään tahoa, mistä saisi apua. Toki itse voi marssia terapeutille, jos tuntee tarvetta. Mielestäni tällaiseenkin kiusaamisen täytyisi rakentaa joku instanssi, josta löytyisi asiantuntijoita näihin perhe- ja sukuhelvetteihin. Lopulta kyse on raskaanpuoleisesta henkisestä väkivallasta, jonka seurauksia ja sotkuja pitäisi olla lakimiehet, poliisit, lääkärit, terapeutit jne korjaamassa.

18

505

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • paetkaa

      Kyllä henkinen väkivaltakin on kriminalisoitu, en tarkkaa lakikohtaa tunne mutta rikos se on.

    • Heippa sivusta seuraaja

      Kysyt – varmaan itseltäsi – voiko tässä tehdä mitään. Ehkä voit tehdä jotain? Voitko tukea näitä, jotka ovat tässä tilanteessa ”alakynnessä”? Siis aitoa lähimmäisyyttä on heikomman puolelle asettuminen. Miten voisit heitä tukea? Miten jaksaa tämä alistettu vanhempi? Ehkä pahinta on vielä se, jos ongelmainen perhe eristyy kokonaan kaikista muista (suvusta, naapureista, ystävistä…) Voisitko sinä ainakin pitää yllä yhteyttä tuohon perheeseen? Tarvitsivatko he tsemppausta ammattiavun hakemiseen?

      Sanotaan, että kekseliäs rakkaus etsii ja löytää tavan auttaa. Jos olet aidosti huolissasi, uskon, että löydät tavan olla läsnä ja tukea.

      Tervehtien Päivi-pappi Hämeestä

    • K-H...

      Pidän tämän hämäläisen Päivi-papin etiikasta. Aitoa kristillistä ajattelua. Näin pyyteettömään lähimmäisen rakkauteen pyrkiminen vääjäämättä hioo sielua. Kiitos Päiville hyvistä kirjoituksistasi.

    • Ei hymistelyä

      Eiköhän olisi aika pitää kokous, jossa pohditte yhdessä tätä asiaa ja keksitte ratkaisun.

      Kyseessä vaikuttaa olevan narsisti, eikä silloin auta "rakkaus" vain.

      Pitäkää se kokous, ja keksikää käytännön ratkaisu!
      Ei tää ihminen oo pumpulista ja että tälle hirviölle tarttee vain hymistellä ja tanssia hänen pillinsä mukaan!

      Sanotte yhdessä mihin/naisin, että tää pelöi ei nyt enää vetele, muuta ämmä/äijä tapojasi! Hankkikaa kirja, jossa kerrotaan minkälainen narsisti on, luovuttakaa se hänell, alleviivatkaa kohdat ja sanokaa että tässä ämmä/äijä on sinun tapaus!

      • Oma elämä

        Perehdypä itse narsismiin; ihan turha kuvitella että narsisti luettuaan tunnistaa siitä itsensä ja muuttaa tapansa. Puutaheinää. Narsisti EI MUUTU, hän on aina oikeassa ja muut väärässä.
        Minulla isä narsisti ja äitini läheisriippuvainen häneen; mitkään puheet ja neuvottelut ei auta mikäli kyse "vanhasta" parista. Äitini kyllä myöntää asiat mutta ei pysty muutoksiin ja on aivan liian alistettu yli 50v ajalta. Tilanne muuttuu silloin, kun toisen päälle laitetaan multaa. Valitettavasti. Eikä kyse ole edes siitä etteikö tällä heikommalla osapuolella olisi ollut tukea; yli 30v olemme sisareni kanssa yrittäneet saada äitiä lähtemään.


    • 0ma elämä

      Nyt en ymmärrä miksi siihen ytimeen pitäisi päästä? Pysy erossa tällaisista jäsenistä, ole tekemisissä vain niiden kanssa, joiden kanssa viihdyt ja synkkaa. Jos on pakkotilanteita, anna kylmän, tunteettoman ihmisen kommenttien mennä "ohi" ilman että reagoit milläänlailla.
      Minulla toinen vanhempi tyranni; olen joutunut sietämään luonnevikaista isääni ollakseni yhteydessä äitiini. Pikkuhiljaa on ollut pakko hyväksyä tosiasia, että isäni ei muutu koskaan eikä äitini ole minua puolustanut isäni kynsissä. Äiti on täysin alistettu ilman omaa tahtoa/ mielipiteitä, silti hän jollaintasolla palvoo isääni. Avioliittoa on takana yli 50v ja se on äidilleni jotain suurta ja kunnioitettavaa, vaikka onnesta ja rakkaudesta ei ole kysymys.

    • Ei hymistelyä

      Niin, ei narsisti muutu. Pointti kokouksella on että on yritetty ainaskin (vaikka varmasti ootte yrittäneet ennenkin).

      Siinä voisi olla joku ulkopuolinen mukana (psykologi tms).
      Eli ootte sitten yrittäneet ja "voitte pestä kätenne"

      Sen jälkeen voisitte pyytää apua ja neuvoa itsellenne, miten jatkossa otatte asian, että ette kanna syyllisyyttä.

      Mun äiti on häiriintynyt ja syyllistänyt minut aina.
      Sitten kirjoitin kirjeen ja kerroin justiin minkälainen on ollut.
      Arvatkaa syntyikö myrsky?

      Syntyi takuulla, mutta kai se sanoma jotenkin meni perille, kun tuli jonkinlaista muutosta lopulta.
      Kävin itse vielä juttelemassa ja sain apua.

      Nykyisin puhun vain ilmoista hänen kanssaan, ja olen päässyt yli.

      En anna hänen vaikuttaa mitenkään.

      • Oma elämä

        Edelleen olen sitä mieltä, että ei ole pakko olla tekemisissä vaikeiden ihmisten kanssa. Aloittajalle ja meille kaikille; annetaan itsellemme lupa olla onnellisia, ei meidän tarvitse siihen anoa lupaa. Eletään omaa elämäämme ja annetaan muiden elää omaansa, kukin tavallaan. Riittää jos on yrittänyt/ tarjonnut apuaan. Solvauksia ei kenenkään tarvitse sietää, ei edes omalta vanhemmaltaan. Kunnioitus pitää ansaita, on sitten kyseessä lapsi tahi vanhempi.


    • Kylmän viileesti

      Minkälaista tämä hirviömäinen käytös sitten oikein on?

      Tee raportti siitä ja kirjaa ylös. Kohta kohdalta.

      Ota siitä sitten kopio ja jaa muulle perheelle. Ja tietysti hänelle itselleen ja aviopuolisolle.

      Onko kyseessä vaimo vai mies?

      Eli seuraat tilanteen kylmän viileesti.
      Sitten otat asian esille ja sanot kylmän viileesti että "hei ämmä/äijä, tässä sulle raportti ja nyt on sitten loppu ämmä/äijä!"

      Siinä se!

      • Henkivartija

        Onpa hauska kuvitelma! Kun vastassa on aito luonnevikainen, niin kaikki kääntyy päälaelleen. Kaikki sinun tekemäsi asiat ovat hänen tekemiään ja sinä olet tehnyt kaikki ne paskat jutut, jotka hän on tehnyt. Niin viisasta ihmistäei ole vielä luotu, joka tuollaisen kanssa pärjää. Välit poikki, jos aiot terveenä selvitä. Häneellä on pohjaton lajitelma keinoja, nukkuu päivät - huutaa yöt. uhkailee itsemurhalla, särkee sinulle tärkeitä tavaroita, valehtelee estottomasti, jauhaa 50 vuoden takaisia asioita, ei näe kenessäkään mitään hyvää, vain hän on messias jne.

        Itse kävin häthätää kerran vuodessa katsomassa ja osa sisarista poistui heti paikalta, jos ukko rupesi yhtään vanhalla tyylillään puhumaan. Äiti siinä meni samalla, mutta ei meitä koskaan kukaan pystynyt auttamaan, ei poliisi, ei sosiaalitoimi, ei edes mielisairaala. Ukko pystyi kävelemään kaikkien niidenkin yli, voin vain kuvitella kuinka hyvillään olivat, kun pääsivät eroon.

        Painajaisunetkin loppuivat aikanaan, toivottavasti eivät koskaan enää palaa.
        Älä hassaa elämääsi! Välit poikki välittömästi!


    • Tusca

      Voin samaistua nimimerkin "Oma elämä" tilanteeseen, vaikka jetsulleen samanlainen ei oma tilanteeni olekaan.

      Itselläni on sisko, joka on terrorisoinut perhettä 70-luvulta lähtien. Hän oli silloin teini-ikäinen. On narsismia, mutta myös vaikeasti hoidettavaa mielisairautta.

      Vanhempani ja minä olemme kärsineet suunnattomasti. Itse olen pysytellyt erossa siskostani ja tapahtumista, missä hänkin on paikalla. Ja hänhän on: piinaamassa, polkemassa jalkaa, huutamassa, vaatimassa, kiristämässä, pompottamassa jne.

      Vanhempani ovat tehneet kaikkensa näinä vuosikymmeninä: hakeneet apua, hommanneet siskon hoitoon (ja saaneet kuulla loputonta syyttelyhuutoa näistä), mutta sisko ei muutu. Viimeksi tänä vuonna sisko on ollut monta kuukautta mielisairaalassa, nyt "vapaalla". Työkyvyttömyyseläkkeellä hän on ollut koko aikuisikänsä.

      Siskon toiveita on yritetty täyttää, turhaan. Huuto ja tyytymättömyys ja syyttely jatkuvat.
      Itse tajusin kotoa pois muuttaessa 80-luvulla, että mikään ei tule riittämään eikä muuttamaan siskoa. Sisko jäi vanhempien luokse asumaan ja piinaamaan ja sairas kuvio jatkui. Läheisriippuvuus ja osittainen sokeus tilanteen sairaudelle jatkui.

      Mitä, kun se äidinrakkaus ei vaan keksi keinoja? Vai vieläkö on toivoa, että nyt 80-vuotias äiti tai joku muu repisi jostain rakkaudellisia keinoja tilanteen helpottamiseksi, kun niitä ei ole löydetty yrityksistä huolimatta 70-, 80-, 90-, 2000- eikä 2010-luvulla?
      Onko liian pikainen johtopäätös, että tilanne on toivoton?
      Yhtä kärsimystä olleet nämä vuosikymmenet.

      • oma elämä

        ymmärsinkö nyt oikein että sisko edelleen asuu äitinne kanssa? mikäli, tuskin 80v vanhus enää ajaa lasta pois kotoa kun ei ole tehnyt sitä tähänkään asti. minusta se on virhe, että mieleltään sairaat lapset jäävät vanhemman pesään. sisaresi paikka olisi ilman muuta jossakin tuetussa yhteisössä. Sinulle sanoisin, että sinulla on oikeus omaan elämääsi. sisartasi et voi parantaa.


      • Tusca
        oma elämä kirjoitti:

        ymmärsinkö nyt oikein että sisko edelleen asuu äitinne kanssa? mikäli, tuskin 80v vanhus enää ajaa lasta pois kotoa kun ei ole tehnyt sitä tähänkään asti. minusta se on virhe, että mieleltään sairaat lapset jäävät vanhemman pesään. sisaresi paikka olisi ilman muuta jossakin tuetussa yhteisössä. Sinulle sanoisin, että sinulla on oikeus omaan elämääsi. sisartasi et voi parantaa.

        Kiitos ytimekkäistä sanoista "oma elämä" !

        Sisko asuu nykyään virallisesti äitimme omistamassa kaksiossa, mutta työntyy äidin asumisoikeusasuntoon ja on usein siellä piinaamassa.
        Siskon asumisesta ja olemisesta kummassakin paikassa on tietenkin tullut lukuisia valituksia, suullisia ja kirjallisia. Asunnon haltuun ottoa taloyhtiölle on esitetty jne.

        Kyllä, yritän työntää ajatuksista ja tunteista pois tuon sairaan kuvion, vaikka ainahan se taustalla kummittelee.


      • dglarf

        siskosi on ollut tällainen ns. peräkamarin tyttö, on heitä naisissakin, ne linnut jäävät pesään jotka eivät kykene sieltä itse pois lentämään, näinhän se menee suunnilleen. sittenpä se elämä pyörii siinä liian lähellä omia vanhempia ja oma elämä jää. voi olla jotain häiriöö, mutta älä ota sitä itseesi, mene ja elä omaa elämääsi, ehkä hän sen sisimmässään tietää mutta ei pysty ns. elämään.

        mielestäni lasten ja täysi ikäisten vanhempien EI tulisi asua saman katon alla, se on vain liian, siinä palaa hihat molempiin suuntiin ellei jompikumpi alistu tai tajua toisen olevan häiriintynyt ja ymmärrä ja tue tätä.

        joskus asiat lakaistaan maton alle ja pidetään siitä omasta lapsesta huolta kun tiedetään ettei se häiriöltään parempaan pysty, syyllisyyttäkin moni ehkä tuntee

        kamalan vaikeita asioita, mutta ovatko ne jos asian tiedostaa, muuttaakkaan kun sitä ei voi.

        itse olen kärsinyt häiriöisistä ihmisistä vaikka kuinka, ja välillä se on sädehtinyt minustakin muille ja ihmissuhteita on mennyt poikki kun en ole osannut huumorilla tai pitkällä pinnalla käsitellä muiden ärsyttävyyksiä.


      • vähän ottaa pääöhän
        dglarf kirjoitti:

        siskosi on ollut tällainen ns. peräkamarin tyttö, on heitä naisissakin, ne linnut jäävät pesään jotka eivät kykene sieltä itse pois lentämään, näinhän se menee suunnilleen. sittenpä se elämä pyörii siinä liian lähellä omia vanhempia ja oma elämä jää. voi olla jotain häiriöö, mutta älä ota sitä itseesi, mene ja elä omaa elämääsi, ehkä hän sen sisimmässään tietää mutta ei pysty ns. elämään.

        mielestäni lasten ja täysi ikäisten vanhempien EI tulisi asua saman katon alla, se on vain liian, siinä palaa hihat molempiin suuntiin ellei jompikumpi alistu tai tajua toisen olevan häiriintynyt ja ymmärrä ja tue tätä.

        joskus asiat lakaistaan maton alle ja pidetään siitä omasta lapsesta huolta kun tiedetään ettei se häiriöltään parempaan pysty, syyllisyyttäkin moni ehkä tuntee

        kamalan vaikeita asioita, mutta ovatko ne jos asian tiedostaa, muuttaakkaan kun sitä ei voi.

        itse olen kärsinyt häiriöisistä ihmisistä vaikka kuinka, ja välillä se on sädehtinyt minustakin muille ja ihmissuhteita on mennyt poikki kun en ole osannut huumorilla tai pitkällä pinnalla käsitellä muiden ärsyttävyyksiä.

        Sanoin mun äitille, että peräkammarinpoika mun veli oli! Joo mutta kyllä hän sieltä pois muutti ja mieki äitin peräkammarintyttö muutin kyllä pois 20v. jotain "sairasta oli äitillä ja isällä" , mulla ei saanut olla poikaystävää! Hei haloo olin 19 v. ja yhen pojan kaa yritin seurustelle. NOU FAKIN. No kiva olen edelleen naimaton ja vanhemmat haudassa . Menihän nekin joskus naimisiin ja tekivät meidät jotenka siis seksiä oli. En ymmärrä mikisi minulla ei saanut olla mitään ketään????


    • Apua saatavilla

      Miten tilanne nyt?

      Onko tullut selvempää?

    • Oppeliini1

      Voitko ottaa fyysistä ja psyykkistä etäisyyttä tuohon henkisesti sairaaseen tai tahallaan ilkeään vanhempaasi. Vain anna hänen olla omissa oloissaan, hän todennäkoisesti ei edes ota omaalotteisesti sinuun yhteyttä.
      Tapaa sen sijaan toista vanhempaasi joko kahvilassa tai jossain ruokapaikassa lounaalla tai ehkä hân tulisi sinun kotiisi vierailulle.

      Yhteydenpito sinun kanssasi tämän vanhemman kanssa on tärkeää, hänhän ei ole tehnyt muuta pahaa kuin ollut täydellisen harhaanjohdettavissa puolisonsa puolelta.

      Ellei tuo toimi sitten taitaa olla keinot vähissä.

      Kukaan ihminen ei jaksa iänkaiken ottaa saastaa kasvoilleen. Siihen on tultava loppu enemmin tai myöhemmin. Tahallisen ilkeän käytöksen aikaansaama erakoituminen on ainoa keino eristää tuo ihminen.
      Hän itse ja te kaikki tiedätte että heti kun hän muuttuu inhimillisemmäksi, on perhettä ympärillä valmiina hyväksymään hänet.
      Sitä ennen ei.

    • pitäisikeskittyäopiskelu

      Ole mahdollisimman vähän tekemisissä niiden hankalien ihmisten kanssa.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä ihmettä

      Kaipaat hänessä
      Ikävä
      103
      1575
    2. Välillä käy mielessä

      olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.
      Ikävä
      78
      1224
    3. Mitä oikein

      Näet minussa? Kerro.
      Ikävä
      88
      1137
    4. Lopeta tuo mun kiusaaminen

      Ihan oikeasti. Lopeta tuo ja jätä mut rauhaan.
      Ikävä
      139
      1056
    5. Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta

      Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt
      Raamattu
      580
      1005
    6. Mika Muranen juttu tänään

      Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras
      Sananvapaus
      1
      997
    7. Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."

      Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih
      Tv-sarjat
      8
      902
    8. Kotipissa loppuu

      Onneksi loppuu kotipizza, kivempi sotkamossa käydä pitzalla
      Kuhmo
      20
      900
    9. Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."

      Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum
      Tv-sarjat
      9
      754
    10. Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa

      On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida
      Kokkola
      8
      690
    Aihe