Karoliinan elämä

Koulu alkoi ihan hyvin, mutta puolen vuoden sisään erosta isäni alkoi kuitenkin jostain syystä masentua, vaikka hän itse oli se joka oli laittanut eron vireille. Sitten isällä alkoi pikku hiljaa enemmän ja enemmän kulumaan alkoa, se rupesi viettämään päivät pubissa, toi niitä inhottavia puli akka ja ukko kavereitaan meidän kotiin, työpaikka meni alta... Kun olin täyttänyt juuri 8-vuotta, lastensuojelu puuttui elämäämme. No ensiksi isä väitti, että meillä ei ole mitään ongelmaa, mutta sitten kun jäi kiinni, myönsi että on ongelmia ja lupasi laittaa ne kuntoon, no ei onnistunut, mikä johti sitten lopulta siihen että mut otettiin kiireellisesti huostaan lokakuussa 2003!!!

Olisin joutunut muuten asumaan aivan muualle, johonkin vieraaseen perheeseen mutta onneksi isän pikkuveli puuttui asiaan... Isän veli on syntynyt 1972 ja oli silloin 31-vuotias, mä muutin sitten mun isän veljen ja tämän vaimon ja niiden lasten 4 ja 2-vuotiaiden poikien eli mun serkkujen luokse asumaan Vaasaan.

Kun mut vietiin kotoa pois, se oli aika kova paikka mun isälle ja lisäsi vain sen syöksykierrettä, kuppia rupesi kulumaan enemmän ja isäni ja hänen veljensä jopa tappelivat sen asian takia fyysisesti, kun minä muutin hänen veljensä luokse asumaan. Mikä lopulta johti siihen, että isän veli haki lähestymiskieltoa. Jatkoin 2-luokkaa sitten suinkin normaalisti Vaasassa, mitä kykenin...

Tammikuussa 2006 mun isä tapas 39-vuotiaana sen uuden 29-vuotiaan naisystävän Janitan. He alkoivat sitten seurustella jo maaliskuussa 2006. Janita tiesi alusta lähtien isän alkoholiongelmasta, minun huostaanotosta ja päätti tukea tätä, koska isäni oli kyllästynyt jo jatkuvaan juomiseen ja halusi siitä irti. Ensimmäinen vuosi kun isä yritti lopettaa alkonsa käyttöä oli tietysti aikamoista haparointia ja retkahduksia sattui... Huhtikuusta 2007 lähtien se on kuitenkin ollut kokonaan kuivilla ja sai työnsä takaisin, isä ajaa rekkaa. :) Toukokuussa 2008 mun isä ja sen uusi naisystävä ostivat Pielavedeltä omakotitalo tontin ja rupesivat rakentamaan sinne omaa yhteistä ensimmäistä kotia. Talo valmistui keväällä 2009 ja he muuttivat sillon siihen. Vähän muuton jälkeen Janita suositteli, että mitä jos isäni yrittäisi ottaa minuun uudestaan yhteyttä. Ja isä rohkastui ottamaan veljeensä kesäkuun alussa 2009 yhteyttä ja kertoi nykyisen tilanteensa ja pyysi, että voisiko hän kysyä minulta tahtoisinko tavata isäni. Olin juuri päättänyt ylä-asteen 7-luokan ja täyttämässä 14v ja suostuin, isäni taas täytti syksyllä 44v ja äitipuoleni oli tuolloin 34v. No se tapaaminen oli aika koskettava, koska ei oltu kuultu mitään toisistamme tai nähty 6-vuoteen... Tuossa ajassa olin kerennyt myös saada "pikkusiskon" tai siis uuden serkun v. 2006. Isäni ei ollut tullut edes mummoni eli äitinsä hautajaisiin v. 2005 joten sillon myös ukkini eli hänen isänsä laittoi toiseen poikaansa kokonaan välit poikki. Ukkini oli ollut kyllästynyt isän juomiseen ja muuhunkin sähläämiseen jo pidemmän aikaa... Kun isäni alkoi tulla aina tapaamaan minua Vaasaan, alkoi myös samoihin aikoihin vähitellen hänen ja oman isänsä välit elpyä ja myös isäni sopi välinsä veljensä kanssa ja myöhemmin tapasin myös äitipuoleni Janitan.

Ylä-asteen kävin loppuun Vaasassa. Kun kaikki oli mennyt hyvin, muutin ylä-asteen jälkeen 16-vuotiaana asumaan isäni ja äitipuoleni luokse Pielavedelle. Minua oli kiusattu koulussa myös 5 ja 6 luokilla Vaasassa, eikä minulla ollut yhtään ystävää silloin, ylä-asteella tilanne vasta parani, mutta tästäkin rankasta kokemuksesta kerroin vasta isälleni 16-vuotiaana. Isä sanoi, että jos hän olisi sillon tietänyt ne kiusaajat, niin todennäkösesti olisi käynyt pieksämässä...
Janita alkoi samoihin aikoihin odottamaan hänen ja isäni esikoista lokakuussa 2011 36-vuotiaana ja pikkusiskoni " Vilma Emilia Kortelainen " s. heinäkuussa 2012 ja Janitasta tuli ensimmäisen kerran äiti 37-vuotiaana. Isästäni toisen kerran isä 47-vuotiaana. Ja minusta isosisko virallisesti 17-vuotiaana. :)

Hienosti olet selvinnyt kaikista elämän käänteistä, ja onneksi on aina löytynyt ihmisiä, jotka ovat tosissaan välittäneet sinusta.

Kaikista tyytyväisin olen siihen että tuo isän veli oli olemassa ja pääsin sinne asumaan kun minut otettiin huostaan. :) mummolaan en olisi pystynyt menemään, koska mummo oli jo sen verran huono kuntonen ja ukilla meni kaikki voimat sen hoitamiseen. Ukkini on vieläkin elossa ja hän on tällä hetkellä 78-vuotias. :)

Ja elämän ilon hetkiä oli myös kun muutin takaisin isälle niin samaan aikaan sain sen kauan toivomani koiran myös. Kultaisennoutajan pentu otettiin meille v. 2011 joten poitsu on nyt 3-vuotias, mutta se jäi sinne vanhempieni luokse asumaan. :)

Ja se miksi luulen että sisaruksia en enempää saa, niin sen takia kun Janitakin on nyt jo 39-vuotias sitten toisen lapsen syntyessä ja mun isäkin 49v.. Mutta nämä ihanat sisarukset riittää oikein hyvin

Thanks very much! :)

Hei, tosi rohkeasti olet kirjoittanut omasta elämästäsi! Rankkaa on sinulla ollut. Tosi koskettava siinä mielessä, että omalla miehelläni on myöskin kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja heinäkuussa syntyi meille tyttö. Toivon todellakin, että meille ei käy samalla tapaa kuin vanhemmillesi. Vaikka lääkitys onkin nyt kohdallaan, ei sitä koskaan tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Toivon myös, että mies pystyisi olemaan isä lapselleen, tähän asti kuitenkin on kaikki sujunut ihan hyvin. Onneksi sen tiedän, että en koskaan tule hylkäämään tytärtäni, jos se siis on minusta kiinni. Mutta kaikkea hyvää sinulle! :)