Kausi paketissa

Sama täällä eli Suitsa VL1500 pistin talliin odottelemaan ensikevättä. Saman mittainen ajokausi mullekin tuli ja kilometrejä aika tavanomaiset 12000, mutta ne olivat laadukkaita kilometrejä ja sattui matkalla kommelluksiakin, mutta isommilta vammoilta ja kolhuilta säästyttiin.

Tämän kesän muistan poikkeuksellisen lämpimästä keväästä (ajokauden alku oli kaikkein mukavinta aikaa) ja ihan yhtä poikkeuksellisen kylmästä kesäkuusta (taisi yhteisenä kokemuksena kansakunnalle syöpyä mieleen ne juhannuksen lumisateet), taitaa vieläkinn olla lämpimämpää kuin kesäkuussa keskimäärin. niin ja sitten tuo halavatun helteinen loppukesä ja kostea syksy. Norjan reissu ja muutkin reissut syöpyivät omaan mieleeni sydämen siniseen rasiaan tuomaan voimaa elämäni loppuvuosiksi.

Uusi pyörä näytti tapansa ja ensimmäinen ajokausi sillä nyt takana ja talvella jatkamme kuhertelua tallissa (pää täynnä suunnitelmia mitä sille teen tänä talvena).

Koitetaan nyt jaksaa edes kevääseen:-).

No, kaikki on niin suhteellista. Oma kausi ei ole vielä edes alkanut, kohta alkaa ja neljännen kerran jo. Mulla on kesällä ihan muuta tekemistä. Äkkiähän se meni taas. En todellakaan tykkää ajaa lämpösessä enkä muiden kanssa samaan aikaan tuolla tiellä. Siellä on joku aina pelleilemässä ja elvistelemässä, mutta eipä ole nyt ollut enää vuosiin minun aikana. Kun pakkanen putoaa vaikka -20 asteeseen, niin alkaa todellakin jyvät erottua akanoista, ja niistä jotka ei pelkää ja oikeesti haluu hyöty-ajaa eikä vain harrastaa. Minulla ei kylmä tule noissakaan tempeissä, kun olen panostanut tuohon asiaan haudanvakavasti. Minulla on myös 250W prätkään tarkoitettu lohkolämmitin, niin saa lämpösen startin aina. Se lämmittää samalla öljyt, lohkon ja koko koneen. Sitä tarvii vain yön jälkeen, eikä kerkeä päivällä jäähtymään kylmäksi, kun ei pysäköi taivasalle, tai liian moneksi tunniksi.

Koko homma alkoi oikeastaan siitä, kun eräänä vuonna tammikuussa päätin hakea jo prätkän talvisäilöstä, ja huomasin että hei täähän sujuu vaikka on lunta ja jäätä ja eikun menoksi ja ajokausi käyntiin. Hemmetin tylsää oli odotella. Sitten myöhemmin se muuttuikin vain talviajoksi pelkästään. Talven masennus haihtui, kesän hikoilu loppui. Hemmetin kivaa on ollut ja ihmisillä ei tunnu olevan muita kysymyksiä, kuin että onko kylmä, sen lisäksi että tulevat monttu auki autolla vastaan. Sanotaan näin, että 60 astetta ulkoilmaa lämpimämpi tarvittaessa, eli siitä voipi laskea paljon on vaikka -40 asteessa. Mutta niinkuin sanoin, haudanvakavasti suunniteltu ja panostettu tämä homma loppuun asti.

Tänä aamuna töhin, kuudelta aamulla 3 astetta pakkasta, kuulas ilma ja kuiva tie. Tuulenpitävät kalsarit alla, halvarrsonin kalvonahkarotsi, biker-bootsit teknosukilla, mellakkahanskat, avopotta buffin ja nappikuulokkeiden kera, hyvin pärjää. Hankin motobattin (ensiasennus akkua vääntävämmän akun), customi jyrähtää nikottelematta käyntiin, annoin lämmetä sillä aikaa kun pukee hanskat ja laittaa popit soimaan. Juuri ehti ennen valojen syttymistä vetämään sinfoniat kivikanjonissa ja ah niin pirteänä töihin! kyllähän ne vähän hulluna pitää, mutta so what?? Ja edellä mainittu toistuu aina ja joka kerta kuivina aamuina kunnes ei ilman nastarenkaita pärjää.

Säälittävää rimpuilua jonkun tosibaikkeri statuksen saamiseksi...