Miksi minusta ei pidetä.

Joo. En voi tietää vitsailetko, mutta tunteen taso sama kuin mulla nyt suhteen päättymisen jälkeen. Se että rakastuu ensin hulluna ja sitten alkaa kylmä meno ja lopuks ollaan erotilanteessa, niin ei ole kivaa ollenkaan. Mutta elämä on mitä on, elä se loppuun äläkä mieti liikaa niitä junien alle hyppimisiä. Mistäs tiedät vaikka joskus jotain kivaakin tulis vastaan?

Olin nuorena yksinäinen: alakoulussa ei yhtään kaveria. Siskoni oli se läheisin kaverini, mutta hänkin eri luokassa ja omien kavereiden kanssa. Sitten yläluokilla, joitain kavereita, mutta mistään ystävyyssuhteista ei voinut puhua.
Eron jälkeen parivuosikymmentä sinkkuna, vanhemmat kuoleet, ei lapsia. Muutama iäkäs sukulainen. Niitä löysiä ystävyyssuhteita on: enemmän kai olen antavana osapuolena.
Kuitenkin olen oppinut nauttimaan elämästäni. Olen löytänyt sen onnen ja tarkoituksen oman minuuteni kautta ja uskosta Jumalaan. Kyllä onnen ja tarkoituksen voi oppia ihan itsestään käsin ja ei tarvitse elää toisen kautta. Kyllä ollaan sosiaalisia ja ei erakkona tulla toimeen, mutta tarvitse välttämättä takertua kehenkään.
Tätini on seurallinen, mutta on paikkoja joihin hän ei halua mennä yksin. Pitää olla se joku kaveri tukena ja kävelykeppinä. itse en taas sellaista kaipaa. Eilen lähdin sitten tädilleni kaveriksi erääseen tilaisuuteen, kun ressukka ei olisi rohjennut sinne yksin mennä.
Yritä päästä hautomasta ajatusta, ettei sinusta pidetä. Kun alat ensin itse pitää ja arvostaa itseäsi, niin se luo positiivsuutta ja antaa ainakin itselles virtaa ja iloa.

Heippa sä jota elämä ällöttää

Ei ole sinun vikasi, että et saa töitä. Etkä ole surkimus etkä luuseri. Yhteiskunta vain on juuri nyt sellainen, että kaikille ei riitä töitä. Myötätuntoa sinulle, on paljon kaltaisiasi ihmisiä, jotka etsivät epätoivoisesti työtä.

Onko sulla milloinkaan ollut kavereita? Jos on ollut, niin missä he nyt on? Oletko millään tavalla yhteydessä kehenkään? Netin kautta?

Mitä tarkoittaa ”tekemättä mitään”? Olet kuitenkin pitänyt huolta omasta taloudestasi?

Onko sun elämässä mitään, mikä tuottaa edes hivenen iloa? Syksy? Luonto?

Toivon, että löydät elämäniloa ja että elämä yllättää sinut myönteisesti
Terv Päivi-pappi Hämeestä

Jeesus kortti vedetty esiin, Jeesus ei pelasta ketään. Meistä ei pidetä koska olemme erilaisia.
Voit sen sijaan mennä salille treenaamaan ja pieriä kuuluvasti. Siinä on sentään jotain puuhaa elämälle.

Taidan olla tismalleen samassa pisteessä ellen pahemmassakin. Ominaisuuksiltani olen "paperilla tarkasteltuna" luuserin perikuva mutta arvostan silti itseäni ihmisenä (ei ole sen suhteen ongelmaa) ja kuka tahansa muu olisi yhtä luuseri jos olisi kokenut samat asiat.

Jos olet 8 vuotta ollut kotona tekemättä yhtään mitään, niin miksi et ole aloittanut opiskelemaan vaikka uutta alaa? Kahdessa vuodessa saa jo uuden ammatin. Hakeudu alalle jossa on työvoimapula, esim. lähihoitajaksi. Jos olet mies, sinne kaivataan paljon myös miehiä. Saisit aika pian töitä. Ja sitä kautta ystäviä, ja tekemistä, kenties rakkauden.
miten voi olla ettei sinulla ole edes yhtä sukulaista, edes yhtä serkkua, tätiä/setää?
Kuulostaa aika epäuskottavalta.

Olen 56 v mies.Kaikki läheiseni ovat kuolleet.Minulla ei ole koskaan ollut ketään.Yksinäisyyteen kasvaa lapsuudesta kun oli pakko.En nykyään edes kaipaa ystäviä,en muutakaan seuraa.Elämä on elettävä,sitten kuolen pois.Niin yksinkertaista se on.Elämä ei ole lahja,miten se voisi olla jollei sitä saa pitää.Jos saisin uuden mahdollisuuden,ja minulla olisi jotakin päätäntävaltaa,sanoisin ei kiitos elämän antajalle.Kuolinvuoteellaan moni itkee kun elämänsä loppuu,johtuuko huonosta omastatunnosta,vaiko pahoista teoistaan joista ei ole ylpeilemistä.Kuolkoon pois,kukaan ei rikkaita jää kaipaamaan,muutoin kuin suku ja "läheiset"omaisuuttaan.Turhuuden turhuutta kaikki."Paska reissu mutta tulipa tehtyä".

Niin, kai se on Korkeimman suunnitelmissa ollut että yksin jäin. Ei voi muuta kuin tyytyä kohtaloonsa. Vaikka mitä on yrittänyt elämänsä aikana, että tilanne muuttuisi, aina päätyy samaan tilanteeseen. Kohtalon ivaa. Että ei se aina sekään kaikenlainen yritys muuttaa vallitsevia olosuhteita tuota tulosta ja poista sitä ongelmaa.
Onnea niille, jotka ovat onnistuneet pysyvästi muuttamaan tilanteensa!

Oman tilanteensa pystyy muuttamaan vain rajallisesti.

Itse esimerkiksi olen löytänyt töitä elämäni varrella useilta eri aloilta ja pärjännyt suht hyvin, vaikka en ole kouluälykäs ja olen aika tyhmä muutoinkin.

Mutta kaikki ihmiset ovat hylänneet minut (en tarkoita parisuhteita, ne eivät ole koskaan kunnolla alkaneetkaan) koska olen liian omituinen. En pysty omaa persoonaani kokonaan muuttamaan, mutta kysyn: miksi minun pitäisi.Ystäviä ei ole eikä läheisiä ole ollut oikein alualkaenkaan.

Kauppaahan elämä on, sitä ei kannata unohtaa.

Onneksi tulen itseni kanssa toimeen hyvin.