Mitä sinulle kuuluu?

Sinua
Sinua
Sinua
En, sinä !

Rahaa täytyisi olla niin paljon ettei olisi pakko katsella ja kuunnella tiettyjä ihmisiä koska sietokyky on tullut täyteen.

J puuttuu.

Kuuluu... ihan tavallista. Tavallaan ei mitään uutta auringon alla, vaikka kuitenkin.

Mennyt.... en vaihtaisi pois, vaikka jotkut hetket tuntuivat ylivoimaisen raskailta. Silti muistelen enempi kaikkia kivoja hetkiä.

Tuleva... aika näyttää ja asenne ratkaisee :).

Tämä hetki: hetkessä eläen, hyvä hetki. Olen onnellinen. Eihän minulta mitään puutu ja kaikki on suhteellista.

Vaikeita aikoja on ollut kyllä paljon menneisyydessä, mutta mahtuu sinne myöskin kivoja muistoja. Hänen kanssaan vietettyjä hetkiäkin :)

Tulevaisuudessa haluaisin perustaa perheen sen miehen kanssa jota nytkin ikävöin, eli ainakin hän puuttuu tällä hetkellä ollakseni kovin onnellinen. On myös muita juttuja joidenka toivoisin olevan paremmin, mutta niistä nyt en täällä ala kertomaan. Ja voisihan ne asiat huonomminkin olla, joten yritän olla kiitollinen niistä asioista joita minulla on :)

Mennyt on mitä on. Paljon kuraa mutta paljon hyvääkin.
Tulevaisuus vähän ahdistaa vaan eiköhän sekin järjesty.
Tämä hetki on kuin jäämeressä kelluva kaarnanpalanen.

Mitä minulle kuuluu? minulle ei kuulu hyvää.
Mitä mietit menneestä?
Mitä mietit tulevasta?
Entä tästä hetkestä? Oletko onnellinen? Jos et, niin mitä puuttuu? mietin elämäni naista, en ole onnellinen, hän puuttuu. mikä minussa on vikana kun en kelpaa. miksi kaikki kiinnostavat naiset ovat varattuja.

Olen tässä. Elän hetkessä. Täytän päiväni tekemällä asioita, joilla koen olevani hyödyllinen. On mies ja ihanat lapset, joiden vuoksi teen tai ainakin ajattelen tekeväni. Olen onnellinen,? Kaiken luulisi olevan niin? Illat on vaikeita. Jotan puuttuu. Sinäkö se oot? Vaiko vain tyhjyyden tunnetta?

Vastataan nyt tylsyyden ratoksi.

"Mitä sinulle kuuluu?"

Sitä samaa mitä aina. Syksy on lempi vuodenaikani. Ihanaa kun on välillä pilkkopimeää ja välillä valoisaa. Ihanaa kun on ruska.

"Mitä mietit menneestä?"

Elämäni on ollut monella tapaa epäoikeudenmukaista, koen näin ihan sydämessäni. Olen nähnyt ihmisen pahuuden eri muodoissaan. Toisaalta ymmärrän inhimilliset syyt siinä takana. Sitten ymmärrän että joillakin menee vielä huonommin, en esimerkiksi ole kuolemansairas tai mitään. Joskus vaan tekisi mieli kysyä, että miksi hyvyys palkitaan pahalla, ja miksi ihmiset eivät osaa kohdata toisiaan ja puhua toisilleen, niin että kaikilla olisi parempi mieli, eikä kenenkään tarvitsisi kokea olevansa epäonnistunut.

"Mitä mietit tulevasta?"

Pitää vaan kitkutella ja elää päivä kerrallaan. Järjellisesti ajateltuna minulla on kaikki asiat kondiksessa, olen hoitanut omat asiani hyvin kaikesta huolimatta.

"Entä tästä hetkestä? Oletko onnellinen? Jos et, niin mitä puuttuu?"

Rehellisesti en. Olen jollain tavalla tasaisen masentunut. Eniten koen, että muiden ihmisten ymmärrys, hyväksyntä ja myötätunto puuttuu. Toisaalta en päästä ihmisiä lähelle, pelkään masentavani heitä. Muutenkin kukin huolehtii ensisijaisesti vain itsestään enkä voi sitä vaatimalla vaatia ja pitää tehdä omaa aivotyötä, jotta jaksaa. En minäkään jaksa aina muiden huolia.

Mietin mitä mietin, mutta M-nainen puuttuu viereltäin...

Elän vain hetkessä ja luotan läsnäolon voimaan. Eilinen on mennyt, huomista ei tiedä. onni on suhteellinen käsitys. Pääasia, että voimaannun itsenäni.