Gallup: Miten tiiviisti/harvoit pidät yhteyttä?

Nuorena rakastuneena halusi olla rakkaansa kanssa yhdessä 24/7. Nyt keski-ikäisenä on muodostunut jo niin paljon omia juttuja ja menoja, ja haluaa olla yksikseen itsensäkin kanssa, että väljempi suhde on parempi, vaikka rakastaakin toista koko sydämestään.

Tunnen voimakasta rakkautta, asumme naapurikunnissa. Päivittäin jonkinlainen yhteydenpito on ok, jokapäiväinen näkeminen ei ole tarpeen. Muutama pikaisempi näkeminen ja vaikka yksi pidempi yhdessäolo viikossa riittää oikein hyvin. Yhteisiä lomia voi toki viettää..

Jatkuva soittelu ja viestittely on jo luotaantyöntävää.

noh mieheni on sitä mieltä jos en keskity häneen puheeseensa niin en rakasta häntä.
eikö olekin ihana mies! vaatii kaiken huomioni joten olen joutunut nyt vähentää palstailua hänen vuokseen.

Kiitos näistä ekoista vastauksista. Ja tosiaan, vastauksessa voisi lukea myös, onko ihan tuore suhde vai jo vakiintunut:)

Nykyisen miehen olen tuntenut kohta kuukauden. Joka vkl olemme viettäneet aikaa yhdessä ja viikolla ollaan yhteydessä lähes päivittäin.

Edellisessä muutaman vuoden suhteessa tavattiin viikonloppuisin, joskus viikollakin jos miehellä oli työkeikka Helsinkiin, ja lomat vietettiin enimmäkseen yhdessä. Muina aikoina soiteltiin muistaakseni päivittäin.

Mitä enemmän tulee ikää ja itsevarmuutta, sitä syvemmin osaa aidosti rakastaa ja sitä enemmän osaa nauttia myös ajastaan yksin.

Nuorempana olin esimerkiksi yhdessä 6 vuoden suhteessa. Heti alun huumassa meidän oli "pakko" puhua jopa 7 tunnin maraton puheluita. (Järjetöntä...) Suhteessa oli hurjasti alussa kemiaa, sellaista pullamössöihastumista. Hauskaa toki oli, mutta myös molemmilla jonkin verran mustasukkaisuutta, epävarmuutta yms. Yksi lapsikin yhdessä saatiin. Jos toisella oli omia menoja, varmasti toinen mietti mustasukkaisia tai epävarmoja asioita. Rasittavaa ja kuluttavaa. Ja niinhän siinä kävi, että lopulta molemmat petti. Ero tuli kuitenkin vasta myöhemmin. Suhde kulutti molemmat loppuun. Ei sellainen ole rakkautta vaa jokin pakkomielle. Yök.

Oli pari lyhyempääkin suhdetta, ja vähän samalle radalle meinasi mennä. Vasta sinkkuna vietettyjen parin vuoden aikana opin olemaan itsekseni hyvillä mielin. Vietin mielelläni aikaa ystävieni kanssa, tai vaikka vaan illalla yksin leffaa katsoen. Sitä kautta tuli myös se varmuus siitä, että olen hyvä juuri näin, ja olen halukas ja kyvykäs hyvään suhteeseen.

Nyt olen ollut suhteessa n. 7 vuotta. Ikää minulla on 41v. Suhde alkoi hitaasti, pala kerrallaa. Ensin lähinnä tapailimme seksin merkeissä, kerran kuussa. Välillä joku viesti. Sitten puoleb vuoden päästä ehkä rupesimme viettämään enemmän aikaa yhdessä. Reilun vuoden tuntemise jälkeen muutimme yhteen.

Edelleen vietämme aikaa myös erillämme. Esimerkiksi jos toinen on työmatkalla, keskustelemme yleensä jonkin aikaa illalla joko facebookissa tai puhelimessa. Normaalisti työpäivän aikana ei soitella, ellei tule ihan hoidettavaa asiaa. Vapaa-ajalla meillä on molemmilla myös omia harrastuksia. Mies käy omissa menoissaan ainakin parina iltana viikossa, minä saman verran. Reissuissa viikonlopun yli harrastusten takia jompi kumpi käy itsekseen ehkä joka toinen kuukausi. Koko perheen kanssa vietämme aikaa ainakin joka toinen viikonloppu. Se on sellaista perheen "laatuaikaa".

Kotonakaan emme "roiku kiinni", vaan touhuamme. Lapset on hoidettava, ruoka laitettava, piha haravoitava, laskut maksettava, kaupassa käytävä... Ei siitä mitään tulisi, jos puolet ajasta olisi kyljessä nyhtäämistä. Ahdistaisi.

Mutta joka päivä jos olemme kotosalla, pötkättelemme illalla kainalusten lasten mentyä nukkumaan. Joka aamu suukotamme ja toivotamme mukavaa päivää. Joka päivä sanomme jotain nättiä toisillemme. (Vaikkapa vaan "ootpa reipas". Sekin auttaa arjessa paljon.)

Iso asia on luottamus. Ilman luottamusta ei ole rakkautta. Ne eivät ole toisistaan riippumattomia asioita.

Alun rakastumisvaiheessa liian harva yhteydenpito tuntuu yleensä siitä toisesta siltä että ei kiinnosta tarpeeksi. Voimakkaasti rakastunut ihminen ei yleensä kaipaa paljon omaa tilaa tai rauhaa. Suurin osa rakastuneista tekee kaikkensa että ehtisi nähdä ja kuulla usein.
Myöhemmin suhteen vakiinnuttua, yhteydenpito muodostuu enemmän ihmisten perusluonteiden ja yleisten tarpeiden mukaisesti ja voi olla mitä vain kymmenen päivittäisen puhelun ja yhden viikottaisen viestin välillä.

Minä kuulun niihin jotka umpirakastuneenakin kaipaavat täysin omaa ja yksityistä aikaa. Olen ollut ihastunut, totaalisen pihkassa ja aidosti rakastunut joten tiedän kyllä millaista se on. Tähän mennessä takana on vain enemmän-tai-vähemmän kaukosuhteita joten alla oleva koskee niitä, lähellä asuessa uskon että tykkäisin nähdä toista useammin mutta taas lyhyempiä aikoja esim. ihan vain yhteisillä lenkeillä yms.

Kaikkein mieluisin yhteydenpito väli minulle on:
A) Tapailuvaiheessa yhteistä aikaa kerran tai kaksi viikossa, ei välttämättä edes joka viikko. Joinain päivänä välissä soittelua tai tekstailua, ei missään nimessä kuitenkaan jokapäivä.
B) Seurustellessa yhteistä aikaa 1-5 kertaa viikossa. Muutamana päivänä välissä soittelua tai tekstailua, ei kuitenkaan ihan joka ikinen päivä.

Jos seurustellaan, kyllä joku yhteydenotto päivittäin, edes tekstari.