Millainen on homoseksuaalien maailma tänäpäivänä?

Eli sä oletat että kaikki homot ovat pelkkää tasapäistä massaa ja toinen toistensa klooneja?
Eiköhän arvomaailma riipu ihan henkilöstä, kuka arvostaa mitäkin.
Toiset viihtyy sinkkuina ja toiset suhteessa.

Typerää kysellä täältä tollasia.

Unohdit yhden vaihtoehdon: ei hae parisuhdetta eikö yhden illan juttua eikä muutakaan seksiä tai suhdetta.

No näinhän se on, ettei kukaan ole toisensa klooni, mutta tällaiset ulkopuolelle jäävät näkevät aikalailla massana tietyt ryhmät - tai ehkä se olen vain minä. Sitä olettaa, että tietyt ryhmät toimivat tietyillä tavoilla; heterot haluavat joko naimisiin, perheen ja punaisen mökin tai irtosuhteita, joissa ei ole välttämättä seksi pääasia, vaan etsitään sitä ihmistä, jota ei ole olemassakaan. Jotakin täydellistä siis.

Uskon tottakai, että muitakin poikkeuksia on, mutta pahoittelen jos joku veti herneen nenäänsä tästä. Hyvä että osoitit asian. Jotenkin jää huomaamatta, että onhan niitä muunlaisiakin ihmisiä. Jäänyt vaan sellainen tuntuma, että homoissa se jakaantuu heteroiden tapaan joko parisuhdetta kaipaaviin tai sitten niihin, jotka eivät halua muuta kuin seksiä. Varmasti on muunlaisiakin.

Ja Urheiluharrastaja: olen tietoinen niistäkin ihmisistä, mutta lähinnä kai yritin yleistä kantaa selvittää. Jos lähden etsimään seuraa, niin minkälaista seuraa löytyy. Onko kuinka moni joutunut pettymään, kun ei ole paljoa muunlaisia tullut vastaan, kun irtosuhteita etsiviä. Onko kuinka monet homot parisuhteessa vai onko se uusien sukupolvien myötä muuttunut sellaiseksi, että seksi on ainoa tavoite tapailla muita.
Joku näkee tämän varmasti typeränä kyselynä, mutta kun kiinnostaa, enkä tiedä miten asiaa selvittäisin. Haen tietysti itse seuraa tässä sivussa, mutta kun ei ole vielä todisteita kummastakaan kannasta. Jotakin jokainen etsii - etenkin jos puhutaan deittisivustoista, jonne kerääntyvät nämä etsijät. Ei siis kosketa heitä, jotka eivät etsi yhtään mitään.

"kannattaako minun edes etsiä Qruiserin kautta ketään parisuhteeseen, vai ovatko asiat muuttuneet"

Qruiser on vähän riskipaikka parisuhdehakuun, mutta toisaalta tiedän useita jotka ovat sitä kautta löytäneet toisensa. Eikä nyt puhuta mistään lyhyistä kesäromansseista, vaan yli viiden vuoden draamatonta yhteiseloa saman katon alla.

Ne hyvät miehet nyt vain sattuu olemaan melko haluttua tavaraa ja ne myös usein löytävät toisensa. Niinpä niitä ei sitten vapaana paljon pyöri.

'Nykypäivän homot' arvostaa just samoja asioita kuin muutkin ihmiset. Qruiserissa on vaikka kuinka paljon kundeja, jotka oikeesti hakevat vain parisuhdetta. Eikun sinne vaan viestittelemään. Ei ole helppoa, niinkuin ei parin löytäminen koskaan ole :)

Homous on tavallisempaa kuin aiemmin, joten olemme enemmän heteron kaltaisia. Homous ei yhdistä enää kuin ennen, se on avoimempaa ja itsekunnioitus on vahvaa.

Ikäihmisen näkökulmasta muutos on varmasti se, että nuoret ovat nirppanokampia kuin koskaan, mutta myös yleinen trendi, lihakset ovat kaikkea, näkyy leimallisesti. Avoimuus, hyväksyntä ja netti ovat luoneet laajan tarjonnan, jossa kilpailu on kovempaa kuin koskaan. Sinun pitää olla helmi.

Aina on ollut parisuhdetta arvostavia hemmoja. Kuten heteroilla, uskolliset ja kotona viihtyvät jäkät eivät ole yhtä jännittäviä kuin iskurepliikkinsä hioneet partaveitset. Viime kädessä sinä teet valinnan. Vähemmän jännittävä elämä tuo mukavan parisuhteen. Jos kuolaat flirttikuninkaiden peräään, saat mitä tilaat. Ei kannata valittaa, miksi herra lipevä ei ollutkaan herra uskollinen.

Parisuhteella on biologinen pohja. Koska me voimme toteuttaa elämäämme, me käyttäydymme kuten muutkin. Meille sallitaan rakastuminen paremmin kuin koskaan. Siksi suhde ei jää aina pelkkään seksiin. Sille, että parisude ei ole aina ikuista, on myös biologinen pohja. Elämä on vahvaa ja monisyistä. Nauti.

Kiitos teille jotka asiallisesti vastasitte meikäläisen typerään kysymykseen :) Tämä kyllä valaisi asiaa ja paljon. Olen aikaisemmin etsinyt parisuhdetta naisten kanssa, joten tiedän millaista se etsintä on ja mitä löytyy, mutta nyt haluaisin miehen vierelleni, enkä tiedä millaista sellaisen etsiminen on. Hyvä tietää, että on miehiä, jotka hakevat parisuhdettakin.

Mie jos etin, niin etin semmoista miestä, joka osaa edes kirjoittaa oman anonyymimerkkinsä samaksi keskusteluissa, eikä aina vaihda yhden kerran jälkeen heti uuteen :D

Lienee liikaa pyydetty?

Riippuu ihmisten elämäntilanteista. Olen huomannut itse, että moni tutuista asettui aloilleen, kun opinnot olivat takana ja työpaikka löytynyt. Sitä aikaisemmin pantiin vähän siellä sun täällä. Ikävä juttu tuossa kuvissa on se, että jos ei ole tutkintoa eikä työpaikkaa, aika usein niitä poikakavereitakaan ei ole. Ulkonäön lisäksi myös tulotaso tuntuu olevan se, missä valkataan kumppania homojen parissa.

Lyhyesti vois sanoa, että parikymppisenä paneskellaan ympäri ja ämpäri ja sitten kolmenkympin lähestyessä järkiinnytään - ja tää näkyy sitten myös siinä, millä kriteereillä haetaan (pano)kumppania. Tää on toki vain yleinen kehityskulku. Jotkut etsivät alusta saakka kumppania ja toiset eivät välttämättä pariinnu koskaan.

Syynä voi olla sekin, ettei ole uskallusta oman seksuaalisuutensa tutkimiseen. Itse kuulun varhaisherännäisiin ja monesti sitä on vähän hukassa näiden kaksvitosten kanssa, jotka ovat tulleet just kaapista, osalla jopa ex-vaimot ja perhettä. Heillä on kauhea kokemisen halu ja osa pelkää, että parhaat vuodet jo takana, missä ovat tietyssä mielessä oikeassa. Markkina-arvo noilla panomestoilla kyllä laskee nopsaan siinä 25-30-vuoden iässä.

Vastaavasti itse sitä kiroaa, että on viettänyt sitten 10-15 vuotta ihan turhaan homona liian varhain, kun monet ovat kaapissa tai leikkineet heteroa. Ihmettelin itsekin, että olenko ainoa, ja sitten paljastui tässä muutama vuosi sitten yhdessä hujauksessa, että lukiossa samalla luokalla oli ollut toinen homo, ekassa yliopistossa tutor oli ollut homo ja sitten toisessa yliopistossa paras kaveri oli bisse. Jeppajee. Jokainen tietysti tuli asian kanssa esille vasta, kun oli turvallista, eli ikää ja elämänkokemusta, varmuutta ja yhteiskunnallinen ilmapiiri ja asema turvallinen tehdä tällainen tunnustus.

Eli ongelma tässä kait on se, että liian monet ihmiset ovat tietyn elämäntilanteen vankeja, ei uskalleta katsoa ympärille. Tää pätee toki itseenkin. Kun elämät eivät "synkronoidu", niin ei sitten synny suhdettakaan. Aika harvat (homo)miehet antavat tällä tavalla mahdollisuuden ihmissuhteille, vaan sitä aina jämähdetään siihen, että kun on opiskelut, niin ei käy, kun on välimatkaa 500 kilometriä ei käy, kun on 10 vuotta ikäeroa ei käy, kun on ...

Joskus on tosiaan sellainen tunne, että aitoa jalat alta vievää rakkautta ei juurikaan ole. Ei anneta tilaisuutta rakkaudelle. On vain laskelmointia, riskien minimointia, mikä näkyy tosi pahasti siinä, miten lähdetään esmeks deiteille. Yksi ainoa väärä sana tai huono kuva, niin se on siinä.