Totta vai harhaa

Ihan hulvattomia puhuva on kyllä sekopäinen.Jos kauppatorilla koira raatelisi ihmistä,olisi se mediassa kerrottu.On näitä harhoja näkeviä,mutta ottaa tosissaan,ei ei.

Aistinharhat ja harha-ajatukset ovat täyttä totta niiden kokijoille, vaikka ne sotisivat kaikkia luonnonlakeja vastaan. Ääniä päänsä sisältä kuulevilla ihmisillä on ihan oma yhdistys Moniääniset ry. (löytyy googeloimalla).

en usko yliluonnolisiin tapahtumiin,
uskon vain mitä omilla slilmillä näen ja omilla korvilla kuulen,

tiedän että on olemassa sairauksia joissa ihminen näkee harhoja ja kuulee jotain mitä toiset ei näe eikä kuule, mutta siihen sairauteen on olemassa lääkket, ja hyvä hoito suomessa,
silti ihminen voi olla aivan muuten mukava ihminen, tietenki rippuu perusluonteesta kuinka hän tulee toimeen toisten ihmisten kanssa,
on myös lääkkeitä esm alzhaimer hoitoon jotka aiheuttaa harhanäkyjä,
sairaus on hyvin raskas omaisille joskus hyvin vaikeita aikoja , joskus omainen saattaa nauraa hassuille harhoille,
mutta potilas kokee kaiken tosissaan,
puolisoni oli vielä kotihoidossa, hassuin harha oli kun hän näki hevosia olohuoneessa,
joskus hän näki ihmisiä pöydän ympärillä nauramassa ja pitämässä hauskaa,
suren suuresti hänen sairauttaan ja hänen loppuajan vaikeita aikojaan,
itku pääsee vieläki kun muistan hänen hirvittävän kärsimyksensä enen kuolemaa,

Mutta olen itse lukenut, että melkeinpä jokainen ihminen kuulee tai näkee vähintään kerran elämässään harhoja, ilman että on mitään sairautta.

Olen ollut arka ihminen ja pelännyt kaikenlaista, kuitenkaan ei ole sattunut sellaista kauhua ja peloittavaa kuin tänä heinäkuun viimeisestä päivästä lähtien.
Kertonut muistaakseni olen että minulle tuli ruusu jalkaan ja jouduin se takia sairaalaan.
Sanottiin myös että se nosti niin kovan kuumeen että harha aistimukset valtasivat koko kehoni.
Kaikkea en muista mitä tapahtui, mutta sanottiin että jopa lääkärien kanssa tuli tappelu.
Aamulla heräsin sidottuna käsistäni sänkyyn ja luultavasti olin pakkopaidassa kun en saanut mitään paikkaa liikutettua.

Saivat kuitenkin rauhoittumaan jotenkin, koska en pannut yhtään vastaan vapaututtuani.
Sairaala reissut ovat nyt kestäneet lokakuun loppuun päästessä kolme kuukautta.

En ole ollut tietoinen mistään yliluonnoksista tapauksista , ja sekin kävi kimppuun sairaalassa ollessani.Sitä ei millään hoidettu.
Mutta loppujen lopuksi kun pääsin kotiin sain seurakseni noita kavereita tännekin.

Muuten mitään ruusuun viittavaa kuitenkaan ilmennyt verikokeissa..

Lapsenikin luulivat että seonnut muori on , mutta kun vanhin tytär alkoi ihmettelemään joitakin sattunaita asioita , palat lonkasahtivat kohdalleen minullakin.
Nyt ymmärrän mistä nuo kaverit tulivat ja miten tapahtumat tapahtuivat.

Juuri tiistai -iltana oli kuollut joku tässä talossa ja lippu heilui tangossa.
Kun lippu poistettiin ilmestyivät sen juurelle "surijat" melkoinen kasa. Heitä ei kuitenkaan siinä ollut kun menin lähemmäksi ikkunaan katsomaan.
Seuraan olin tosin pääsyt itsekin ja kaikki lapseni, vaikka itse katselin tapahtumaa sisällä huoneessa

Olin ollut pelossa pitkään jo ja nähnyt jopa huoneessani valkopukuisia hahmoja yön aikaan, livahtivat kaappien rakoihin kun menin lähemmäksi.

Nyt olen päässyt noista kavereista eroon uskomalla vakaasti ettei niitä todellakaan ole ja huomaan että se auttaa .
Nyt yritin katsoa valojuovaan mistä ne sisällekin tulivat, ei tule ketään enää enkä pelkää, Ei he minulle mitään pahaa tehneetkään.

Sitä en tiedä mitä tapahtuu rouvalle joka kertoi kamerasta joka seuraa häntä joka askeleell a ja lupaa viedä hänet väkisin.

Mutta mukava kokemus se ei ollut ja koko ajan olin selväpäinen ja huomioitsin selvänä ettei tuo voi olla totta.

Uskallan sanoa, että olen kuullut ääniä.
Kuulin rakkaan ihmisen puhuvan minulle päivällä, illalla selvisi, että hänen kuolinhetkensä oli juuri se kellonaika jona hän puhui.

Tapauksista en enempiä kerro, mutta tiedän, että en ole mikään hullu, vaan uskon yhä siihen, että meillä on joku intuitio joidenkin ihmisten kesken, selittäkööt sitten muut sen vaikka hulluudeksi, mutta sellaisia ihmisiä on ja he elävät ihan normaalia elämää olematta erikoisia muiden silmissä. Ahtaasti ajattelevat leimaavat nämä herkät ihmiset mielipuolen leimalla.

Monet ihmiset tuntevat johonkin uuteen paikkaan mennessään paikan tutuksi, kuin olisivat siellä ennenkin olleet, vaikka eivät ole olleetkaan.
Joku kuuli radion äänen hellan levystä!
Tutkiessa asiaa selvisi, että naapurilla oli radio työpöydällä juuri siinä hellan kohdalla, äänet kantautuivat seinän kautta!
Hänet oli leimattu hulluksi naapureiden silmissä!

Jonkun sisään tuli pahaa hajua seinän läpi, kunnes selvisi, että rotta oli kuollut lattian alla ja sen raadon haju tunki seinän ja lattian raosta.

Monille asioille löytyy selitys, monta jää selittämättä.
Kun äänet ja mielikuvat alkavat hallita elämää ja ahdistavat, silloin on paras puhua lääkärille, koska niihin voi löytyä syy omasta terveydestä, toisin sanoen heikkoudesta.
Usein pelko synnyttää mielikuvia, se on pimeän pelosta lapsena kärsimästäni ihan oleellinen muisto. Kuusistakin tuli pelottavia mörköjä, kivistä vaanivia petoja.

Rituliini

Ilmavirtauksia tunnen minäkin niitä on ollut usean vuoden ajan jopa niin voimakkaita että olen vilkaissut ympärilleni onko joku joka hipasee.
Nämä ovat olleet mukana jo vuosikausia ja olen liittänyt ne määrättyyn tapaukseen.

Unta en yleensä nää tai muista kuin jonkun läheisen kuoleman edellä eikä ne unet ole mitään pelottavia, ne tulevat mieleen vasta muutaman tunnin kuluttua heräämisestä.
Unessa on silloin jo poisnukkuneita 'lähtevän' seurassa, ja joku hiiltynyt rakennus,
'kaava' on ollut alustalähtien sama.

anteeksi, mutta en voinu olla nauramatta noille juttuille, ne tunti niin hasuilta,

ymmärrän kyllä että ihmisissä on skitzofenisiä oireita, he kuulevat ja näkevät harhoja,
onneksi hyvässä hoidossa he tavallaan paranee ja alkavat ymmärtää mitkä näyt ja äänet on harhaa , osaavat panna ne omaan arvoonsa,
voivat elää jokseenki normaalia elämää, kiusaantumatta harhoista,

Minullakin olis mielestäin ollu heklekatin, siis helekatin viksuja aatoksia näistä asioista, mutta miten lie niin heikko päivä, ettei saa ittestään ulos, paperille muotoiltua niitä ymmärrettävästi. Sellanen ajatusten harhailupäivä.

Mihinkä meiän pitäs itteemme vertailla, oommeko täysjärkisii vai luovia hulluja tai ties mitä. Toisten ajatustenko mukaan olemme vajavaisia, puutteellisia, omituisia tai neroja. Näemme erilailla, tunnemme erilailla. Yhen kukankin saatamme nähä erilailla, jonkin puun kanssa saatamme haastella.

Tuolla ylempänä joku nikki sanoi, ettei itteensä pitäs kovin paljastella, miks ei. Minäkin oon haastanu niistä unistainkin vaikka kuinka paljon, kyllä niistä voi lukea jos mitä, miten täysjärkinen en minäkään oo. Ite otin yks päivä sen lähes 200 unta sisältävän unikirjani, vähän kauhistelin lukiessani, kun näin jälkeenpäin osasin yhdistää ne niihin vaikeuksiin silloin elämässäni, kun olen ymmärtänyt, miten alitajuntani protestoi elämäntilanteissani ja yritti myös parantaa minua. Oli se kuulkaas rankka paikka lukea uniaan ja mieleen palauttaa jo muuten unohtuneet vaikeudet.

Kyllä minulle hyvin soppii olla avomielinen, vaikka siitäki nenilleen sitten joskus saa. Pitäskö vaan fiinisti ylimalkaan puhua. Terveellisempikin on olla sekin vajavainen ihminen, jos joku sellasena pittää.

Huippurohkeesta ihmisestä kertoi jokin ohjelma tässä taannoin, on siitä jo aikaa, mut mieleen jäi. Oli mies, joka kirjoitti itelleen listan erilaisista tekemisistä, leikkasi luettelonsa liuskoiksi ja nouki sieltä kuin arpajaisissa " numeron", mitä seuraavaksi tekisi.
Eräänlaista toiveidenkin toteuttamista, kohtalolla leikkimistäkin. En muista, mitä tapahtui sen jälkeen, kun hänen liuskan mukaan pitäisi ilkosen alasti esiintyä ihmisten ilmoilla, missä olikin. Sattui olemaan jääkiekko-ottelu, siellä hän vilisti ilman rihmankiertämää.

Äläs ny Ruuneperi taas moiti, etten asiaa puhunut, ihan täyttä asiaa tämä. Ja kaikkein hauskinta on asioista poikkeilla.

Ei ole kovinkaan pitkää aikaa, kun koin mystillisen tapahtuman.
En ole siitä kenellekään kertonut, sillä tuskin kukaan uskoisi sitä:

Hallitus lupaili tulevia veronkevennyksiä ja lisää avustuksia pienipalkkalaisille.
Jotenkin tämä ilmoitus sai minut pelkäämään sitä, että olen vain kuvitellut kaiken.
Mitä enemmän olen asiaa pohtinut, niin varmemmalta alkaa näyttämään se seikka, että se on ollut pelkkää yliluonnollista mielenhallintaa ja aivopesua.

Ja onhan se kyllä niin uskomaton juttu, että ei siitä uskalla edes ääneen puhua.
Voi tulla joku laitokseen passittaminen eteen.

"Etiäinen" mistä silloin puhutaan. Sellainen voi tulle yht´äkkiä mieleen, joku skulainen, tapahtuma tms. Puhutaan myös "telepatiasta" sama kuin edellä mielestäni. Eilen ajattelin serkkuani joka on asunut Järfellassa jo yli 50v, malliin mitä hänelle kuuluu? Kuinka ollakaan hän soitti tuotapikaa, keskustelimme hyvin pitkään.

Hän kertoi ajatelleensa minua soitti kysyäkseen onko minulla kaikki hyvin? Ilahduin puhelusta olihan edelliseen yhteydenottoon kulunut aikaa muutama viikko. Hänelle puhelut ovat elämän suola, kuten hän asian ilmaisee, ei ihme hän on liikuntarajotteinen. Pidän velvollisuutena pitää yhteyttä hänen kaltaisiin tuttaviin ja sukulaisiin, tiedän päivät voivat tuntua hyvinkin pitkiltä elonpiirin pienentyessä.
Tällaiset yhteyden otot sukulaiseen tai tuttavaan ovat elämän suola, mieli ilahtuu kun saa puhua tutun kanssa. Se on kuin palaisi pitkältä matkalta, odottamatta tapaisi vanhan tutun vaikka lentoasemalla, halaus sinä hetkenä tuntuu aivan "sydänjuurissa", tulee hyvä mieli.

Ns. kangastuksia en ole koskaan nähnyt silmät avoimina mutta kun suljen silmäni ajattelen jotakin henkilöa nousee mieleeni millainen olemus hänellä on tai oli vuosia sitten.

Kun ikääntyy monet asiat elämässä antavat päiviin uutta sykettä, kuten puhelut joko Skypellä tai kännykällä. Päivät lyhenevät, varjot pitenevät, tässä iässä monet jo menneet asiat saavat merkityksen aivan uusin näkymin ja tavoin..

Lapsuudessa uskottiin kummituksiin ja pahan voimiin, pelättiin kuolleita, jospa ne tulevat pimeässä vastaan!
Mutta kun niistä peloista on järjellä päästy, seuraa kysymys: Miksi pitäisi uskoa hyviin voimiin, enkeleihin ja jumalalliseen läsnäoloon, jos kerran se pahan valtakin on vain mielikuvitusta!

Se on ristiriita, joka pitäisi ratkaista, meidän iässämme aika nopeastikin. Rajan takanahan se sitten lopulta selviää.