Yksityisteitten alasajo

Uusin oivallus näivettää kaavamuurin ulkopuolisia alueita on lopettaa verotulojen minimaalisesta palautuksesta se osuus, jota on yksityisteille ohjattu.

Nyt on kuulemma iskenyt kauhu puseroon. Nimittäin asian puuhailleille virkamiehille. Yksityisteille ei voikaan enää jyvittää kaavamuurin sisäpuolisia kustannuksia. Juuri hankitut kuormurit seisovat ja lanalle ei ole hommia. Entä sitten? Niillä kuormureillahan voi iltaisin tehdä pisnestä nyt. Tankit ovat täysiä ajella kun ne kuormurit päivisin seisovat. Mitä siinä on valittamista? Isosta tankista voi hiukan omaankin kanisteriin imuttaa kun ei sitä dieseliä muuten kulu. Siitä riittää vaikka öjypolttimeen. Dieselin määräraha on tietenkin käytettävä ettei sitä seuraavana vuonna poisteta.

Toinen kauhu on iskenyt kolmivuotisten sopimusten takia. Tieurakoitsijoilla on sopimukset kesken. Tiekunnat viittaavat kintaalla kun on kerran sopimukset irtisanottu. Eihän tässä mitään ongelmaa pitäisi olla. Kaupunki vaan maksaa sopimussakot eli urakoitsijoille palkat ja muut saatavat sopimuskaudelta. Siinä saa kunnan lakimieskin arvoistansa hommaa kun yrittää kiistää sopimuksen ehdot. Sitten riitelyn jälkeen vasta maksetaan sopimussakot ja oikeuskulut.

Entäs sitten yksityistiet? Puomeja tulee kun yksityisesti hoidetaan. Kaavaeliitin maaseutuvirkistäytyjät voivat lähettää anomuksen Maaseudun suojeluyhdistysn r.y.:lle päästä puomista. Elämysmatkailun puomihinta on 170 euroa kertalipulta 10 euroa kilometri. Pysähtymistä ei sallita. Tähän lisätään käsittelykulut ja holhoajan tuntihinta. Holhoaja kerää pikaruokapaikoista ostettujen retkieväitten pakkausjätteet ja tunkee ne jäähdytinsäleikköön puomilla ennen paluumatkaa. Tästä koituu kuluja, mutta toisaalta näin voi osoittaa kaavaeliitissä enemmistönä asuvalle rupusakille, että on käyty ulkomailla. Rupusakki voi vain haaveilla citu-maasturimatkasta puomitetulle alueelle.