Mies ja punaiset housut

Punanen on Venäjän väri ei kai se sen kummempaa.

Suomalaisillakin vaikka minkävärisiä ruudullisiakin housuja, housuttoma olisi jo maininnan varaa ;-))

Onhan siitä jo monta vuotta, kun Nalle Wahlroos kohautti esiintymällä kartanaonsa ökyjuhlissa pinkinvärisissä housuissa, klubitakin tyylinen yälosa taisi olla. Silloin puhuttiin, että kunniavieraana ollut Ruotsin kunkku olisi tämän punaisen housumuodin edelläkävijä. Punaisia kenkiäkin miehillä on silloin tällöin saatu taivastella ja homoepäilyt ovat virinneet. Nythän punapöksyjä näkyy katukuvassa tämän tästä ja telkkarissakaan ne eivät mitään uutta ole, sellaisiin sonnustautuvat muutkin kuin viihdetaiteilijat .

Puhtaan puolukanpunainen väri sopii monille miehille, mutta minäkin oudoksun sitä muissa kuin vapaa-ajan housuissa. En varmasti saisi omaa miestäni pukeutumaan punaisiin uikkareihinkaan, paidoissa, neuleissa ja tehostevärinä solmioissa se väri hänelle kelpaa. Räikeän pinkistä en pidä edes tyttöjen värinä, ei se sovi minusta kenellekkään, eivät myöskään neon-värit. Hento roosa tai harmaalla taitettu malvan väri ovat pukevia miesten paitojen värinä. Minunkin mielestäni miesten housujen pitää olla sinisen, harmaan, mustan tai ruskean sävyisiä , mustat on aina varma valinta farkuissakin. Siistit farkut voi puvuntakkiin yhdistää vapaamuotoisemmissa tilaisuuksissa, tekeehän pääministeri Stubbkin niin ja punapöksymannekiinikin hän on.

Ehkä tämä punahousumuoti on paluuta luontoon, lintumaailmassakin urokset ovat värikkäämpiä. Vai olisikohan ratsuväen punahousut innoittajina, uljaat rakuunat ratsuillaan ovat naisia aina valloittaneet.

Vielä puutun erääseen outoon muotiin niin naisilla kuin miehillä. Kaulaan on lämpimälläkin ilmalla kiedottu paksu kerros valtavasta kaulahuivista, kuin myllynkivi. Lapsenlapsi sanoi osuvasti, että onko tuolla tätillä kylpypyyhe unohtunut kaulan ympärille.

Taitaapa olla yksi homojen tunnusmerkeistä. Joskus aiemmin se oli korvarengas.

Ihan hyvältä näyttävät punaiset housut miehellä, kunhan yhdistyy muuhun vaatetukseen ja persoonaansa tyylillä. Ei kkyllä kaikille sovi, vaikka muotia olisikin.
Olen ollut huomaavinani että se punaisten housujen värsävy on määrätyn punainen, onko se puolukanpunainen.

Ouvolta se näyttää, punaset housut. Sodan jälkeen tuli Ameriikasta äidin pikkuserkulta paketti jossa oli minulle sopivat housut, punaoranssi väriset. Kiukuttelin etten niitä kyllä jalkaani pistä.
Lopulta kuitenki laitoin ne jalkaani ja olivat mieluiset housut, kunhan ensin itse totuin siihen väriin. Eikai se miehuus jostaki housun väristä kiinni ole. Katsokaapa lintuja.

Niin onhan linnuilla koreammat värit kuin naarailla, mutta en pidä väriyhdistelmistä, missä bleiseri on harmaa tai sininen, ja räikeän punaiset housut eroittuvat. Alunperin lie ollut Atlannin ylittäneillä oikeus myös käyttää punaisia housuja, mutta Amerikasta lähtenyt muoti on valloittanut osan miehistä.
Muualla se jo on ohimenevä ilmiö luin tuolta, mutta onhan miehetkin ryhtyneet meikkaamaan nykyään, että saamme kai nähdä lämpimän ruskeita ja terveen poskipunan värjäämiä miehiä katukuvassa.

Ennen saattoi Helsingissäkin kadulla tulla vastaan Kansallisteatterista meikattuja miesnäyttelijöitä, kaipa silmä tottuu noihin muoti-ilmiöihinkin.

Ihanaa että miehetkin oppivat väripaletista muutkin värit, kuin mustan ja tummansinisen.
Usein ihmetellyt katsellen Itsenäisyyspäivän Linnan vastaanottoa.
Me naiset olemme kuin riikinkukkoja, vaikka naaraat niissä ovatkin luonnossa värittömiä, taidokkaita kampauksia, mitä mielikuvituksellisimpia pukuja, upeita koruja, varmaan usein lainattuja, kuin isossa maailmassakin.
Miehet kuin pingviinilauma, mustavalkoisissaan. Onneksi sinnekin jo uskaltautuu jokunen omanlaisissaan, mikä hyvinkin voi kuvastaa kantajansa persoonaa.
Etiketin pitää muuttua ajan mukaan, niin tekee kielikin.

Vieläkö, että punahousuisuus esittäisi ihmisen sukupuolisuutta.
Sallikaa minun nauraa. Jos joku mies tykkää pukeutua punaiseen ja näyttää siinä vielä hyvältä, sen kus.
Oma mies ei varmana laittaisi, mutta onneksi saamme me ihmiset olla erilaisia.

"Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa. " E.Leino

Kyllä se nyt tapojen puutetta jos mies laittaa punaiset housut virallisiin tilaisuuksiin. Frakki , smokki ja tumma puku on tosi komeat miehellä, ei siinä ole suvaitsemisesta kyse vaan hyvistä tavoista ja hyvästä mausta.
Ei tuo Leinon runokaan asiaasi paranna, sinä kl. itse olet suvaitsematon niitä kohtaan jotka esittää jotain rajoituksia punaisten housujen käyttöön.

Pidän kyllä personallisesta pukeutumisesta yleensä. Itsellänikin on viittaa, ponzoa ja pitkiä hameita. Ne väriyhdistelmät vain ärsyttävät, noiden housujen kanssa. Vapaa-ajan vaatteet voi olla kirjaviakin, mutta julkisessa esiintymisessä arvostan korrektiutta. Onhan Linnan itsenäisyysjuhlissakin miehillä ollut poikkeava juhla-asu, mutta yhtenäinen väreiltään.
Makuja on niin monenlaisia, ettei asiasta voi kinastella suotta.

Alkuperäiskansoilla vasta on uhkeita miesten seremonia-asuja, monenkirjavaa sulkapäähinettä ja killutinta, kaiken kruunaa vielä hurja kasvomaalaus. Naisten pukuosuus jää hyvin vaatimattomaksi rinnallaan.

Samoin barokin aikakaudella oli yläluokan miehillä mahtavat asut sametista, valtavine puhvihihoineen ja rintaröyhelöineen, joskaan ei naisetkaan huonommaksi jääneet.

Tämä päivän poikkeavasta pukeutustyylistä on Sofi Oksanen goottilaisuuteen viittavine pukeutumisineen esimerkki. Siinä yhdistyy tummiin väreihin, liila ja tumma punainen, vihreäkin, meikin ollessa huomattavan tummarajaista, puvuissakin Viktoriaanisia piirteitä. Helsingissä löytyy goottivaatekauppakin Morticia.

Enpähän niin pelleksi ryhdy, että punaiset pöksyt päälleni vetäisin. Pysyn harmaan erilaisissa sävyissä. En tunne tarvetta erottua, tyydyn harmaaseen massaan. Lintu- ja eläinmaailmasta en esimerkkiä ongi. Nehän ovat aidossa luonnon turkissa ja erilaisin tarpein. Minulle vaatetuksen tärkein lähtökohta on suojautuminen pakkasilta ja auringolta. Tietysti myös rytkyjeni käyttömukavuuskin. Tuleehan siihen mukaan myös tietty häveliäisyyskin. Eihän alasti vilahtelu ole julkisilla paikoilla edes sallittua.

Se miten toiset pukeutuu, siihen en sekaannu, kukin tyylillään. Mitäpä tuo pahemmin haitannee.

kHitto! Muistanpa tilanteen jossa olin pukeutunut aivan harmaisiin. Sattumalta harmaa paita ja varmaan sukkia myöten kaikki harmaata.
Harmauteni huomasin kun nais-seuralaiseni sanoi, "EN voi kuvitella, että ostaisin itselleni harmaan asusteen. Olihan minulla kotona 'Jokapoika' paita josta oli sanottu tuon värikkäämpää älä enää osta. Olisimpa älynnyt edes sen laittaa päälleni.

Esa Saarinen on aina ollut mielestäni tyylikäs, kun pukeutuu muuhunkin kuin vain mustaan.

Kreikkalaiskatolinen pappi vasta on pelottava näky. Musta koppalakki helteelläkin ja siinä musta huivi hartioille. Musta täyspitkä kaapu peittää vartalon ja Samoksen tuulessa kaapu liehui kujilla ja toreilla. Ankaran vihainen katse taxijonossa sai kylmät väreet ihooni, ja olin iloinen hänen pujahtaessaan taxin uumeniin.

Minulla silmä lepää miehen harmaassa karhean villaisessa tweedblazer:ssa, tummanvihreissä vakosametti housuissa, poolokaulus villapuserossa ja päällystakkina trench coat:D
Aika klassinen pukeutumistyylihän tuo on, mutta niiiiiin miehekäs! Kotona voi olla vaikka hyvin istuvissa kalsareissaan, tai velouri oloasussa, mutta kaupungilla talviaikaan puettuna.

Olinkin niin iloinen kun mieheni kuunteli minuakin, ostaessaan vaatteita, olihan hänelläkin tummanpunainen verkkari maalla, vapaa-ajan asuna.