heittelin verkkoja

Helppo se on netissä kertoa ihan mitä vaan sylki suuhun tuo. Sinuna suhtautuisin varauksella miehen juttuihin, todellisuudessa voi asiat olla ihan toisin, kokemuksia on.

Netti-ihastuminen on petollinen tunne. Se syntyy tosi helposti. Voin kertoa omista "ihastuksistani" aikana kun olin sinkku. Puoli vuotta olin tosi ihastunut erääseen mieheen. Hän halusi naimisiin ja halusi naimisiin vielä tavattuamme. Hän oli edelleen rakastunut. Hän oli aivan kunnon mies ja hänellä oli ammatti jne. Mutta vietettyäni aikaa hänen kanssaan kasvokkain niin se ihastus romahti. Hän oli hyvä mies, mutta en rakastanutkaan häntä. Hänessä oli sellaisia piirteitä jotka latistivat kiinnostukseni kokonaan. Se oli hänelle kova kolaus. Toisen kerran ihastuin erääseen toiseen ja meidän piti tavata. Kun eräs toinen mies, nettikaveri, kuuli, että olen tulossa kaupunkiin, niin hän sanoi, että voidaanpa mekin nähdä ja jutella. Ja voi voi...minä en pitänyt lainkaan siitä miehestä, johon luulin olevani "ihastunut" mutta kas...se toinen, josta en alunperin välittänyt lainkaan, vei jalat alta samantien. Seurustelinkin hänen kanssan jonkun aikaa kunnes hän sanoi, että ei sittenkään rakasta minua. He olivat molemmat ns. kunnollisia työtätekeviä miehiä.
Tarkoitukseni on tässä kuvata sitä, että netti on melkoisen petollinen paikka ihastua. Ne tunteet voivat olla tosia mutta yhtä hyvin yhtä epätosia. Netti-ihastumisen ei kannata ajatella johtavan avioliittoon tai muuhun sitovaan. Ja tässä omassa nykyisessä avioliitossani olen saanut todeta, että se mies johon tutustuin ja jonka kanssa menin naimisiin, ei ehkä ole lopulta sittenkään se mies, jonka kanssa luulin menneeni naimisiin. Eli kyllä mies voi ylläpitää kulissia pitkäänkin, jotta pääsisi naimisiin ja pakoon köyhyyttä.

Suomea voi opiskella näin nettiaikana muuallakin kuin Suomessa. Jos ihastuksesi kerran on kiinnostunut suomen kielen opiskelemisesta, niin hänen kannattaa aloittaa heti huomispäivänä.