Olen nuori, vielä 22- vuotias nainen ja muutin uudelle paikkakunnalle noin 2 vuotta sitten. Sain heti töitä muutettuani ja siitä asti olenkin ollut täyspäiväisesti töissä, ensin vuokrafirman kautta ja nyt vakituisena. Elän nyt periaatteessa sellaista elämää mistä pari vuotta sitten unelmoin, vakiduuni, poikaystävä, asunto ja koira sekä rahaa säästössä. Mutta muttaa....
Aikaa töiden ohella ei ole hirveästi jäänyt koska teen vuorotyötä erittäin kiireisessä ravintolassa ja päivän päätteeksi olen monesti aika poikki. Nyt noin puolen vuoden aikana minusta on tuntunut että alan hieman jopa vihaamaan nykyistä työpaikkaani ja ehkä jopa työtäni.
Aluksi työilmapiiri vaikutti ihan mielettömän hyvältä, eikä kiire haitannut. Työpaikallani on alusta asti kuitenkin ollut eräs neiti joka ei minusta syystä tai toisesta pitänyt ja osoittikin sen minulle monen kk ajan, ennenkuin rohkaistuin asiasta kysymään. Vastausta en saanut, mutta "näkyvä" ilkeily loppui vaikkakin ilmapiiri on aivan jäätävä välillämme.
Nyttemmin kun porukka on siellä hieman vaihtunut (siis hyvät tyypit on menneet muualle, ja ne ei niin mukavat jääneet) ja työtahtikin hieman kiihtynyt, olen huomannut omassa fyysisessä ja henkisessä voinnissa todella paljon muutoksia.
En jaksa enään olla jatkuvasti hyväntuulinen ja valitettavasti asiakkaatkin sen huomaavat sekä muut työtoverit. Äksyilen helposti ja menetän hermoni.
Stressin sietokykyni on ollut ennen todella hyvä, nyt panikoidun pienestäkin kiireestä.
Voin suoraansanoen henkisesti pahoin töissäni ja uskottelen itselleni että tulen sinne vain tekemään töitä, mutta siltikin keskityn enemmän siihen miksi tietyt ihmiset käyttäytyvät huonosti, käyttävät aikaansa taka keittiössä juttelemiseen kiire aikana ja kaikenkukkuraksi olemme nykyisin täysin alimiehitettyjä, mikä korostuu vielä enemmän nyt syyslomaviikoilla.
Stressaan töihin menemistä ja oikeastaan minään päivänä minua ei kiinnosta olla siellä. Stressaan töistä jopa vapaa ajallani jonka seurauksena en osaa ollenkaan rentoutua enkä palautua seuraavaan työviikkoon.
Stressi on mennyt niin pahaksi että olen ruvennut itkemään aina välillä työpäivien jälkeen ja joskus sen aikanakin on saanut pidätellä pahaa oloaan. Muistini takkuilee, niskat ja hartiat on menneet ihan yhtäkkiä hirveään jumiin että sattuu koko ajan ja hieromisesta ei apua.
En jaksa siivota kotona, enkä jaksaisi käydä koiran kanssa ulkonakaan (mutta pakko on). Kavereita ei ole tullutoikeastaan ollenkaan, koska olen aivan totaalisen poikki työpäivinä, ja vapaapäivinäkin tuntuu kurjalta. Välillä olen suorastaan masentunut kun sosiaaliset suhteeni ovat kärsineet vaihtelevista työajoista.
Suurin osa ihmisitä joihin olen täällä 2 vuoden aikana tutustunut, ovat päivätyössä tai opiskelevat. Orastavat kaveri suhteet kaatuvat nopeasti siihen kun minulla ei ole aikaa, eikä edes voimia. Tunnen itseni hyvin yksinäiseksi...
Tekisi mieli vaihtaa työpaikkaa ja alaa, mutta koulutusta/kokemusta minulla ei muuhun ole. Toiseen ravintolaan en haluaisi mennä, koska se ei vaikuttaisi kuitenkaan työaikoihin.
Mieli tekisi lähteä opiskelemaan, mutta pelottaa jättää vuokranmaksu vastuu tavallaan miesystävän harteille enkä haluaisi sitä tehdä, etenkään nyt kun otimme kalliimman asunnon.
Tekisi mieli myös ottaa sairaslomaa, mutta en usko kenenkään ottavan minua vakavasti, luulen varmaan itsekin kuvittelevani kaiken... vaikkakin miesystäväni on sanonut minulle monesti että minun täytyy lopettaa nykyisessäni koska on seurannut vointiani ja itkunpurkauksiani...
Mutta mitä teen? Samoja kokemksia? Neuvoja? Kiitos vielä jollekin jos jaksoi lukea koko sepustuksen...
Mitä kannattaisi tehdä...
6
168
Vastaukset
- HERMOT menee lukiess
Mistä teitä kultalusikkaperseitä oikein sikiää? Kaikki asiat helvetin hienosti kunnossa ja VALI VALI VALI siitä huolimatta! Ota ittees niskasta kiinni ja lopeta tuo hemmetin lässytys. Vituttaa kun akat saa kaiken niin saatanan helposti ja silti aina jaksaa valittaa kaikesta. Jos olisit syntynyt mieheksi oisit varmaan jo vetäny ittes kiikkuun! Joten OLE ILOINEN NYKYTILANTEESTA!!!
Terveisin köyhä, ei-koskaan-seurustellut, helvetin raskasta duunia tekevä, aikoinaan koulu- ja työpaikkakiusattu, mutta aina uudelleen ylösnoussut, elämän karkaisema ukkomies.- voi jessus...
Olipas hienosti vastattu ja varmasti vastauksesi oli ihan helvetin hyödyllinen aloittajalle. Mitäs jos koittaisit pitää turpasi jos ei ole mitään rakentavaa sanottavaa?
Todennäköisesti olet juuri sellainen "kyllä herra johtaja!" tyyppi joka ei uskalla oikeassa elämässä sanoa kenellekään yhtään mitään, mutta nettiin on helppo tulla huutelemaan ja purkamaan omaa pahaa oloaan tuntemattomille.
- mietäällävaan
No joo myönnän olen saanut hyvät eväät elämään, pitäisi olla onneni kukkuloilla. Mutta en ole. Ja kun kirjoitin tuosta ihmisestä joka ei minusta pidä, niin en viitsinyt ruveta siitäkin tapauksesta koko tarinaa kertomaan ja ihan rehellisesti sanottuna minua kiusataan työpaikalla. Se ei ole mitään pään uittamista vessanpönttöön vaan ilkeitä katseita, naljailevia sanoja, arvostuksen puutetta ja muiden myrkyttämistä mukaansa.
Me ollaan jokainen eri tilanteessa elämässämme ja nähdään ne eri tavalla. Puhumattakaan siitä että en edes valaissut tekstissäni omasta menneisyydestäni....
Mutta kiitos toki vastauksestasi, parempi varmaan pitää kaikki sisällä. - njo
Mulla on hieman samanlaisia fiiliksiä. Oikea vapaa-aika on aika kortilla, alkanut huomata ettei sitoutumista millään tavalla työnantajan puolelta arvosteta.
Eilen meinasin haljeta vitutuksesta kun kuulin taas joutuvani tekemään 12 päivän työputken. Sitä seuraava vklp menee palautuessa, 5pv töitä ja sitten saa "oikeasti vapaan" viikonlopun. Sitten onkin taas 12pv työputki. Sillai mennyt viimeiset kolme kuukautta. En enää jaksa, jos en saa parempaa korvausta tekemästäni, niin lähden kalppimaan, hyppään vaikka tyhjän päälle jos ei duunia löydy.
Lähde sinäkin, koita keksiä jotain, ei se tee hyvää pidemmän päälle. Turhan itseään polttaa loppuun työn takia.
Mullakin alkaa olemaan pinna kireällä, ärähtelen ihmisille ja pinna palaa aika nopeasti, ei kestä kuunnella asiakkaiden typeriä mielenliikkeitä, vaan tulee oltua vähän töykeäkin kai välillä. Töihin lähteminen on aika vastahakoista.
Kiusaamista ei onneksi kovin paljoa tapahdu, vähän naljaillaan mutta niin kai kaikille. Jossain vaiheessa enemmänkin, ja etenkin uupuneena se pääsee puremaan pahemmin mieleen. - tsemppiä
Rohkeasti vain elämässä katse eteenpäin ja alat suunnitella omaa elämääsi pidemmälle kuin huomiseen päivään. Mietit mitä haluat tehdä ja myös toteutat sen suunnitellusti.
Olin itse aikoinani hieman yli 6 vuotta työpaikassa missä ei ollut millään muotoa hyvä olla. Aina vain siirsin ja siirsin asiaa eteenpäin odottaen että jotain taianomaisesti tapahtuu. Sitä ei koskaan itsestään tapahtunut ennen kuin otin itseäni niskasta kiinni ja vaihdoin työpaikkaa. Sen jälkeen on kaikki muutkin asiat pikkuhiljaa loksahdelleen kohdilleen ja nykyäänkin olen työssä mihin lähtee aamuisin ihan mielellään.
Helppoa se ei välttämättä ole. Mutta siihen surkeaankin arkeen pikkuhiljaa tottuu ja sen mukana kuolee kaikki unelmat tulevasta. Jos et mitään tee huomaat olevasi siinä samassa paikassa vielä 10-20 vuodenkin päästä töissä mikäli olet enää työkunnossa. Siihen junaan kun jämähtää niin siinä saa sitten ollakin hautaan saakka.
Työ on ihmistä varten, ei toisinpäin!
Rohkeasti vain pää pystyyn ja pelkän unelmoinnin sijasta myös toteuttamaan niitä unelmia. - kokenut kulkija
Nyt hopi hopi lääkärille. Sinulla on masennus ja jos et pääse nopeasti hoitoon, niin huonommaksi menee.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.2013338Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha242161- 242071
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.901935Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?701598Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se241361- 81251
Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo361247Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351207Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61198